Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian osasto,läntinen teologia Pro gradu -tutkielma, tammikuu 2021 Käytännöllinen teologia Sanni Frisk
Lasten sielunhoito suomalaisissa
kristillisissä päiväkodeissa
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta
Osasto – School Läntinen teologia Tekijät – Author
Sanni Frisk Työn nimi – Title
Lastensielunhoito suomalaisissa kristillisissä päiväkodeissa Pääaine – Main
subject Käytännöllinen teologia
Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Pro gradu -tutkielma x 19.1.2021 49+2
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstrac
Tässä pro gradu -tutkimuksessa tutkittiin suomalaisissa kristillisissä päiväkodeissa tapahtuvaa sielunhoitoa.
Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti, missä määrin päiväkodin työntekijät kokivat sielunhoidon osaksi heidän työtään ja miten tärkeänä he sitä pitävät. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako hengellinen tausta työntekijöiden kokemukseen sielunhoidon tärkeydestä osana heidän työtään ja missä määrin saatu pohjakoulutus antoi heille valmiuksia lasten sielunhoitoa varten.
Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä tutkimuslomakkeella. Aineistoa analysoitiin soveltamalla mixed methods research -lähestymistapaa (MMR), jonka avulla sekä kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia vastauksia kuljetettiin
tutkimuksessa rinnakkain. Tutkimukseen osallistui 24 päiväkotien työntekijää, jotka olivat sekä naisia että miehiä.
Vastaajien työvuodet vaihtelivat alle 2 vuodesta yli 20 vuoteen ja heidän pohjakoulutuksensa oli moninaista.
Varhaiskasvattajilta kysyttiin, minkälaisissa tilanteissa sielunhoidollisia kohtaamisia syntyi ja minkälaisista aiheista heidän oli helpompi tai vaikeampi puhu lasten kanssa. Näiden kysymysten kautta saatiin tietoa lasten kanssa käytyjen keskustelujen teemoista ja niiden linkittymisestä sielunhoidollisiin teemoihin.
Aineiston antamien tuloksien perusteella enemmistö työntekijöistä piti sielunhoitoa tärkeänä osana heidän työtään päiväkodissa. Tähän kuului osanaan myös hengellisistä asioista puhuminen lasten kanssa. Lasten kanssa myös koettiin helpoksi hengellisistä asioista puhuminen. Kuolema nousi tuloksissa esille vaikeimpana keskusteluaiheena lasten kanssa. Tulosten mukaan sielunhoidolliset aiheet ja keskustelut syntyivät pääosin lasten aloitteesta tai jonkin yhteisen kriisikokemuksen kautta. Työntekijöiden omalla hengellisellä taustalla ei ollut tutkimuksen aineiston valossa merkitystä sielunhoidon tärkeyden kokemukselle. Lasten sielunhoitoa pidettiin tärkeänä riippumatta siitä mihin yhteisöön vastaaja kuului tai kuuluiko ollenkaan. Erityisen tärkeänä osana työtään sielunhoitoa pitävät kuitenkin vähemmistönä olleet karismaattisiin ja vapaiden suuntien kirkkokuntiin kuuluvat sekä ortodoksisen kirkon edustaja. Lisäksi näihin kirkkokuntiin kuuluvien vastauksista kävi ilmi, että julistava työote on tärkeä osa heidän työtään. Tämä erosi puolestaan uskonnottoman sekä evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien vastauksista, jotka eivät pitäneet julistavaa otetta niinkään tärkeänä työssään.
Tulosten mukaan työntekijät olivat saaneet pohjakoulutuksessaan tarpeeksi koulutusta toimia sielunhoidollisissa tilanteissa lasten kanssa. Aineistosta ilmeni, että lisäkoulutuksen tarvetta kuitenkin koettiin olevan etenkin, miten hyödyntää erilaisia apuvälineitä sielunhoidossa sekä kuinka toimia erilaisissa kriisitilanteissa ja lasten tunneperäisten ongelmien kanssa. Sielunhoidollisissa ja lapsen lohdutustilanteissa työntekijät kuvasivat läsnäolon ja lapsen tunteiden huomioimisen olevan ensisijaisen tärkeitä asioita. lisäksi keskustelun ympäristön huomioiminen sekä lasten tasolle asettuminen nousivat esille tuloksissa. Hengellisistä aiheista keskusteleminen ja sielunhoito tulosten mukaan tapahtui lasten aloitteesta ja lasten oman kiinnostuksen kautta. Joissain tilanteissa sielunhoito tapahtui päiväkodin työntekijän aloitteista, kuten esimerkiksi silloin, kun lapsen elämässä oli tapahtunut jotain surua ja ahdistusta herättävää.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että lasten sielunhoito kuuluu osaksi kristillisten päiväkotien varhaiskasvattajien työtä ja se lapsen kohtaamisen ja huomioimisen kannalta se koetaan tärkeäksi.
Avainsanat – Keywords
lasten sielunhoito, sielunhoito, varhaiskasvatus, kristillinen kasvatus
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty Filosofinen tiedekunta
Osasto – School Läntinen teologia Tekijät – Author
Sanni Frisk Työn nimi – Title
Lastensielunhoito suomalaisissa kristillisissä päiväkodeissa Pääaine – Main
subject Käytännöllinen teologia
Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Pro gradu -tutkielma x 19.1.2021 49+2
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
This master`s study examined childrens spiritual care in christian daycare in Finland. The study particularry examines in which extent daycare workers perceived spiritual care as part of their work and
do they think that it`s important. In addition, the study examined does the spiritual background influenced employees
’experience of the importance of spiritual care in their work and in which extent the previous education has given them the capacity for childrens spiritual care.
The material was collected using an electronic form. The material has been analyzed by application
mixed methods research -transmission method (MMR), which allowed to use both quantitative and qualitative responses in my research. 24 kindergarten workers responded to research form and among respondents where women and men. The length of working years ranged from less than two years to more than 20 years and their educational backgrounds were different from each other. They were asked in which kind of situations they had found themselves in spritual encounter and what topics they found it easier or more difficult to talk with children. These questions gave more information about the themes of discussions with the children and how it connected to the spiritual themes.
Based on the results, the employees considered that the spiritual care is an important part of their work in
kindergarten which included talking about another spiritual matters in child`s life. Majority of employees found it also easy to talk about spiritual things with the children. The results shows that talking about death with children was most difficult. The spiritual topics and discussions with the children were mainly brought up from the initiative of children or through some common crisis.
The study found that the employees spiritual background is irrelevant to whether an employee considers spiritual care important. Especially members of the charismatic congregations and member of the Orthodox Church considered pastoral care more important in their work than members of the Evangelical Lutheran Church.
In addition, the evangelistic way of working was more important to members of charismatic congregations.
According to the results, the employees had received enough training in their pervious education to work in spiritual care situations with the children. More education was needed on how to use different materials in pastoral care, how to act in situations caused by the crisis and how to deal with children's emotional problems.
Employees emphasized that most important things to pay attention in spiritual care and comfonting situations are to be present and consideration of the child's emotions are paramount. Also, it`s important pay attention to surrounding space and remember to land on the same level with a child while communicating.
Based on the research, it can be said that children`s spiritual care is important part of the work of early childhood educators in Christian kindergartens.
Avainsanat – Keywords
childrens spiritualcare, spiritual care, childhood education, education
Sisällysluettelo
1. Johdanto ... 4
2. Tutkimuksen tausta ja keskeiset termit ... 5
2.1. Aikaisempi tutkimus ... 5
2.2. Yksityiset päiväkodit Suomessa ... 6
2.3. Lapsi varhaiskasvatuksessa ... 7
2.4. Sielunhoito ... 9
2.5. Kristilliset arvot ja -kasvatus ... 17
3. Metodi ... 19
3.1. Tutkimustehtävä ... 19
3.2. Aineisto ja sen keruu ... 19
3.3. Aineiston analyysi ... 21
3.4. Tutkimusaineisto ... 22
3.5. Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ... 24
4. Lapsen sielunhoito kristillisessä päiväkodissa ... 25
4.1. Sielunhoidon osana varhaiskasvatustyötä ... 25
4.2. Oma vakaumus työssä ja hengellisistä asioista puhuminen ... 30
4.3. Pohjakoulutuksen valmistaminen sielunhoidollisiin kohtaamisiin ... 33
4.4. Lapsen lohduttaminen ja sielunhoidolliset kohtaamiset päiväkodissa... 35
5. Tulosten yhteenveto ja johtopäätökset ... 44
Kirjallisuus ja lähteet ... 47
Liitteet ... 50
4
1. Johdanto
Valitsin tutkimusaiheekseni lasten sielunhoito suomalaisissa kristillisissä päiväkodeissa. Koen lasten sielunhoidon kiehtovaksi tutkimusaiheeksi ja tätä pro gradu -tutkimusta työstäessäni käsitykseni on vahvistunut entisestään. Aihe ei ole täysin vieras käytännöllisen tutkimuksen kentällä, mutta kristillisten päiväkotien kontekstissa sitä ei ole juurikaan tutkittu aikaisemmin. Sielunhoito ja sen tutkimus on läpi teologian opintojeni ajan kiinnostanut minua ja tämän kiinnostuksen ovat herättäneet erityisesti teologit Jouko Kiiski sekä Heikki Salomaa, joiden ohjaukseen sekä luentoihin olen saanut yliopisto-opintojeni aikana osallistua.
Halu tutkia lasten sielunhoitoa kumpuaa ennen kaikkea nykyisistä opinnoistani, joita suoritan teologian opintojen lisäksi. Aloitin syksyllä 2019 opiskelemaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla varhaiskasvatuksen opettajaksi. Näiden kahden tieteenalan yhdistäminen on ollut mielenkiintoinen matka kohti omaa teologista identiteettiäni. Tutkimuksen aihetta pohtiessani halusin löytää aiheen, jonka kautta voisin juuri yhdistää nämä kaksi tieteenalaa samaan viitekehykseen. Tutkimuksen kontekstiksi valikoitu näin ollen kristilliset päiväkodit Suomessa ja se pitävätkö niissä työskentelevät varhaiskasvattajat sitä missä määrin tärkeänä osana heidän työtään. Tutkimuksessa päiväkotien työntekijät vastaavat, miten ja minkälaisissa tilanteissa sielunhoitoa toteutuu heidän työssään.
Tarkoituksena on tuoda esille, kuuluuko sielunhoito edes osaksi heidän työtään. Tutkimuksen lähtötilanne on se, ettei vastaavanlaista tutkimusta ole tehty Suomessa. Tutkimus on keskittynyt lasten sielunhoidon kohdalla suurilta osin kirkkojen ja seurakuntien konteksti sekä suru ja kuolemaa.
Kiinnostavaa onkin tuoda esille se, miten sielunhoitotilanteet tapahtuvat päiväkodin kaltaisessa ympäristössä. Tutkimuksessa viitekehys on kristilliseen kasvatukseen nojaava, mutta se jättää tilaa myös tuoda esille erilaiset kirkkokunnat, yhteisöt sekä uskonnottomat sielunhoitajat.
5
2. Tutkimuksen tausta ja keskeiset termit
2.1. Aikaisempi tutkimus
Suomessa suurin osa lapsista viettää päivähoidossa usean tunnin päivästä joka viikko. Tämä mahdollistaa sen, että varhaiskasvattajat tavoittavat työssään vuosittain valtavan määrän lapsia.
Suomessa toimii yksityisinä päivähoidon yksiköinään noin 30 kristillistä päiväkotia ympäri maata, joiden kautta voidaan mahdollistaa seurakuntaelämän ulkopuolella tapahtuvaa lasten sielunhoitoa lapsen jokapäiväisessä kohtaamisessa. 1 Päiväkodissa tapahtuvaa sielunhoitoa ei kuitenkin ole juurikaan tutkittu Suomessa. Ylipäätään lapsiin kohdistuvasta sielunhoidosta on teologian tutkimuksen piirissä vain vähän tarkempaa tutkimusta. Omaan tutkimusaiheeseeni lähimmin liittyen löysin Helsingin yliopistossa vuonna 2008 tehty Maarit Jalovaaran pro gradu -tutkielma
”Lastenohjaajien näkemykset ja kokemukset lasten sielunhoidosta päiväkerhossa”. Jalovaaran tutkimus on käytännöllisen teologian tutkimus ja sen aineistona hän käytti 14 lastenohjaajan haastattelua, jotka hän keräsi puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastatteluiden kautta tapauskertomuksia lasten sielunhoitotilanteista Jalovaara keräsi yhteensä 28 kappaletta. 2 Jalovaaran pro gradu -tutkimus käsittelee siis samoja teemoja, kuin oma tutkimukseni. Erottavina tekijöinä tutkimusten välillä on kuitenkin tutkimusmetodin ja aineiston analyysin lisäksi, että Jalovaaran tutkimus sijoittuu evankelis-luterilaiseen seurakuntakontekstiin, kun taas oman tutkimukseni tarkoitus on käsitellä varhaiskasvattajien kokemuksia sielunhoidosta kunnallisissa yksityisissä päiväkodeissa. Tutkimuksessani on myös huomioitu sen yhteiskristillinen ja uskonnottomien viitekehys, sillä vastanneet varhaiskasvattajat edustavat useaa eri kirkkokuntaa tai ovat uskontoa tunnustamattomia. Käytännöllisen teologian piirissä sielunhoitoa kokonaisvaltaisemmin Suomessa ovat tutkineet Jouko Kiiski: Sielunhoito, Paavo Kettunen: Auttava kohtaaminen I sekä Raili Gothóni:
Auttava kohtaaminen II. Erityisesti Gothóni antaa kirjassaan hyviä näkökulmia erityisesti lapsen eri- ikävaiheiden sielunhoitoon liittyen. 3 Koska itse lasten sielunhoitoa on tutkittu hyvin vähän, käytän apunani tutkimuksessa Päivi Asikaisen kirjaa Kantaville siiville – lasten sielunhoidon käsikirja.
Käsikirja on aikamedian julkaisema ja se nojaa erityisesti helluntai seurakuntien opetukseen ja teologiaan. Teoksen sisällöstä tätä tutkimusta varten onkin hyödynnetty niitä osa alueita, miltä se ei ole tuonut esille vain yhden kirkkokunnan opetusta tai tunnustusta.
1 https://kristillinenkoulu.fi/paivakodit/10.1.2021.
2 Jalovaara, 2008.
3 Gothóni, 2014, 87.
6
Uskontopedagogiikan tutkimuksen alalta löysin Aino-Elina Kilpeläisen sekä Antti Räisäsen tutkimuksen ”Katso minuun pienehen” – pikkulapsen uskonnollisuus ja sen tukeminen kirkon varhaiskasvatustoiminnassa, joka antaa mielenkiintoista pohdintaa ja tutkimustietoa, miten lapsen uskonnollisuutta tuetaan seurakunnan toiminnassa. 4 Lisäksi Kilpeläinen on julkaissut muitakin tutkimuksia lasten spiritualiteetin kehitykseen liittyen, kuten ”Lapsi tarvitsee tilaa ja tukea hengelliselle kehitykselleen” sekä ”Pikkulapsen uskonnollisuus ja spiritualiteetti”, jotka omaan tutkimukseeni nojaten antavat kiinnostavan puheenvuoron, siitä, miten käsitellä lapsen esille tuomia hengellisiä kysymyksiä sekä spiritualiteetin kehitystä. 5
2.2. Yksityiset päiväkodit Suomessa
Suomessa kristilliset päiväkodit toimivat yksityisten päiväkotien määritysten mukaan, jotka noudattavat Suomen varhaiskasvatuslakia. Yksityisellä päiväkodilla ja varhaiskasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatusta, jonka yksityinen henkilö, yhteisö tai säätiö taikka julkisyhteisön perustama liikeyritys tuottaa korvausta vastaan liike- tai ammattitoimintaa harjoittamalla. Yksityinen palveluntuottaja vastaa siitä, että sopimuksen tai hallintopäätöksen perusteella asiakkaalle järjestettävä palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset. 6
Suomessa toimii kolmisenkymmentä kristillistä päiväkotia ja ne ovat levittyneet eripuolille Suomea. Niille yhteistä on se, että ne vaalivat kasvatustyössään kristillisiä arvoja osana jokapäiväisessä päiväkodin kasvatuksessa. Kristillisten arvojen mukaan jokainen lapsi nähdään erityisenä, tärkeänä ja arvokkaana yksilönä. Päiväkodeissa halutaan tukea näiden arvojen pohjalta lapsen kasvua ja rakentaa luja perusta myönteisen ja terveen minäkuvan rakentumiselle. 7 Kullakin päiväkodilla on mahdollisuus ilmentää kristillisyyttä ja mahdollisia painotuksia toiminnassaan omalla tavallaan. Mikä riippuu päiväkodin palvelua tarjoavan kristillisen yhteisön tai kirkkokunnan taustasta.
Kunkin päiväkodin toiminnan tavoitteet ja erityispiirteet on kuvattu tarkasti päiväkodin omassa varhaiskasvatussuunnitelmassa. Suomessa kristilliset päiväkodit tekevät yhteistyötä paikallisten varhaiskasvatuksen viranomaisten kanssa. 8 Myös esiopetusta järjestetään sekä kristillisten koulujen, että päiväkotien yhteydessä. Esiopetuksen opetussuunnitelma noudattaa Suomen Opetushallituksen
4 Kilpeläinen, 2015, 300.
5 Kilpeläinen, 2019, Teema 2019/2: Katsomuskasvatus.
6 Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 43§.
7 https://kristillinenkoulu.fi/paivakodit/, 7.12.2019.
8 https://kristillinenkoulu.fi/paivakodit/, 7.12.2019.
7
antamia valtakunnallisia esiopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Esiopetus on pääsääntöisesti maksutonta, poikkeuksina paikkakunnallisista tai lukuvuodellisista eroista riippuen. 9
2.3. Lapsi varhaiskasvatuksessa
Suomen varhaiskasvatuslaki 540/2018 määrittää artikloissaan 5§ sekä 12§, että jokaisella lapsella Suomessa on oikeus asuin kaupunkinsa tarjoamaan varhaiskasvatuksen riippumatta heidän huoltajiensa työllistymis- tai varallisuuden tilanteesta. 10 Varhaiskasvatuksen tarkoituksena on tarjota yhteiskunnallisena palveluna lapselle paikka, jossa edistää tämän kokonaisvaltaista kasvuaan, kehitystään ja oppimistaan yhteistyössä tämän huoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksen tulee edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä ehkäistä mahdollista syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksessa tarjottujen tietojen ja opittujen taitojen tarkoitus on vahvistaa lasten osallisuutta sekä aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Lisäksi varhaiskasvatus tukee lapsen huoltajia heidän kasvatustyössään.
11 Varhaiskasvatuksessa jokainen lapsi huomioidaan siis omana yksilönään ja hänen kasvuaan tuetaan tarvittavalla tavalla. Tätä kuvastaa hyvin Paavo Kettusen ilmaisu, että kouluympäristöön tullessaan lapsi tuo mukanaan oman persoonansa sekä perhetaustansa, joiden lisäksi hän koettelee omien lähtökohtiensa kestävyyttä ja hahmottaa elämänsä suuntaviivoja sekä tarkastelee omaa minäkuvaansa. 12 Vaikka Kettunen puhuukin lapsen elämästä koulumaailmassa, voidaan toteamus todeta koskevaksi myös jo lapsen varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksessa Lasten oikeuksien yleissopimuksen 14§ mukaan jokaisella lapsella on myös oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. 13 Lisäksi lapsella on myös oikeus tunnustaa uskoa, johon kuuluu. Uusin varhaiskasvatussuunnitelma 540/2018 pyrkiikin toteutuksessaan tuomaan katsomuskasvatuksen selkeyttämisellä juuri näitä sopimuksen kohtia. Varhaiskasvatus on oma kokonaisuutensa suomalaista koulutusjärjestelmää sekä tärkeä vaihe lapsen kasvun ja oppimisen polulla. Lasten huoltajilla ja läheisillä on ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta, jota varhaiskasvatus tukee ja täydentää. 14
Marjatta Kallialan kirjassa Lapsuus hoidossa? todetaan, että lapsen kokemat hyvät kokemukset lapsuudessa ovat arvokkaita ja niillä on kantava voima läpi lapsen elämän.
Varhaiskasvatuksella on näin ollen mahdollisuus tukea lapsen hyvien kokemusten muodostamista.
Kallialan mukaan lastenkirjailija Astrid Lindgrenin kirjoissaan kuvaama ”Melukylälapsuus”, edustaa
9 https://kristillinenkoulu.fi/paivakodit/, 7.12.2019.
10 Suomen varhaiskasvatuslaki 540/2018.
11 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, 14.
12 Kettunen, 2013, 171.
13 YK:n lastenoikeuksien yleissopimus, 1989, 12.
14 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018.
8
selkeällä tavalla onnellista, iloista, viatonta ja luonnollista lapsuutta. Hyvään lapsuuden turvaamiseksi tarvitaan Kallialan mukaan siis turvallinen elämänpiiri vanhempineen, leikkitovereineen, mahdollisuudet leikkiin sekä liikkumisen vapautta. Hyvää lapsuutta voidaan kuvata käsitteellisemmin lapsen muodostamien kiintymyssuhteiden ja pysyvien ihmissuhteiden kautta. Näitä voidaan hahmotella lapsen riippuvuuden, tarvitsevuuden sekä toimijuuden ja osallisuuden näkökulmista. 15 Raili Gothónin mukaan itsenäistymisen ikävaiheessa oleva pieni lapsi pyrkii kontrolloimaan toisia ympärillään, samalla sopeutumaan sen muutoksiin sekä puolustamaan itseään. Lapsi tarvitsee ympärilleen turvallisuutta kehittyä. Lapsen turvallisuuden tunne on uhattuna, jos tämä joutuu kerjäämään huomiota ja hyväksyntää tai alistumaan ympäristölleen näkymättömäksi. 16
Kallialan mukaan aikaisemmin hyvään lapsuuden tavoiteluun osana oli ajatus, että lapselle tulee antaa, mikä on tälle niin sanotusti ”parasta”. Lapsen parhaan tavoittelu asettaakin ymmärryksemme lapsuudesta ja sen kokemusten ymmärryksestä todella korkealle. Hänen mukaansa tähän ajatukseen törmää yhä harvemmin. Käsitykseen lapsen parhaan tarjoamisesta on Kallialan mukaan vaikuttanut nouseva ajatus siitä, että paras on lapselle liiankin hyvää. Selkeiden pahojen kokemusten ymmärtäminen lapsille haitallisena on Kallialan mielestä paljon selkeämpi, kuin ajatus siitä kuinka paljon lapsi voi kestää. Hänen mukaansa nykyisessä päivähoidossa ei kysytä tarpeeksi usein, minkä pituinen hoitopäivä olisi minkäkin ikäiselle lapselle parhaaksi, vaan miten pitkiä hoitopäiviä lapset ylipäänsä kestävät. Varhaiskasvatuksen tulisi pyrkiä luomaan jokaiselle lapselle turvallinen elämänpiiri eikä parhaan sijaan ajaa lasta toimimaan jatkuvasti omilla äärirajoillaan. 17 Kallialan mukaan lapsen kypsymistä ei voida päivähoidossa kiirehtiä vaan kehittyäkseen lapset tarvitsevat kohtaamisia sekä aikuisien että toisten lapsien kanssa.18 Kantaville siiville -kirjan mukaan juuri lasten sosiaalisiin taitoihin sekä kaverisuhteisiin onkin pyritty kiinnittämään päivähoidossa sekä koulumaailmassa yhä enemmän huomiota lapsen paremman hyvin voinnin saavuttamiseksi.
15 Kalliala, 2012, 12-13.
16 Gothóni, 2014, 88.
17 Kalliala, 2012, 14.
18 Kalliala, 2012, 14.
9
Kirja listaa lapsen kehitystä päiväkodissa tukeviksi tekijöiksi seuraavat voimavarat:
- läheinen suhde vanhempiin
- vanhempien syvä keskinäinen suhde
- myönteinen kanssa käyminen aikuisten kanssa - henkilökohtainen jumalasuhde
- riittävä määrä ystäviä - tasapainoinen itsetunto - rutiinit
- vanhempien asettamat rajat ja johdonmukainen valvonta - riittävät ongelman ratkaisukyvyt
- harrastukset - päihteettömyys - hyvä medialukutaito - koulumenestys 19
Tutkimuksessani kannalta yllä näkyvistä tekijöistä nousevat esille erityisesti: myönteinen kanssa käyminen aikuisten kanssa, henkilökohtainen jumalasuhde ja riittävät ongelman ratkaisukyvyt, sillä niiden kautta on mahdollista tarkastella lapsen kohtaamisia ja spiritualiteettia varhaiskasvattajien kanssa. Lisäksi läheinen suhde vanhempiin, vanhempien asettamat rajat ja johdonmukainen valvonta, riittävä määrä ystäviä ja tasapainoinen itsetunto voidaan nähdä tutkimukseni kannalta jossain määrin kiinnostavina, sillä tekijät voivat vaikuttaa lapsen tarpeeseen sielunhoidolliselle kohtaamiselle päiväkodissa.
2.4. Sielunhoito
Termi sielunhoito viittaa kiinteästi kristillisen kontekstin sanastoon kuuluvaksi. Kirkon ja uskon sanakirja kuvaa sielunhoitoa seuraavan määritelmän kautta: Sielunhoito on yksityisen ihmisen auttamista hänen, elämäänsä, ihmissuhteisiinsa tai Jumala-suhteeseensa liittyvissä kysymyksissä.
Sielunhoito on henkilökohtaista keskustelua papin tai maallikon kanssa. 20 Tässä kappaleessa sivuan lyhyesti tutkimukseni kannalta mielekkäitä sielunhoidon tutkimuksen osa-alueita. Ensisijaisena sielunhoidon tutkimuksen lähteenä pidän Paavo Kettusen kirjaa Auttava kohtaaminen 1:
19 Asikainen, 2013, 62.
20 Jussila, 2004, 332.
10
Sielunhoidon perusteet ja teologia. Kettusen kirjan lisäksi käytän apunani muuta sielunhoitoa ja sen teologiaa käsitteleviä suomalaisia sekä kansainvälisiä lähteitä. Kappaleessa syvennyn tarkemmin siihen, mikä on sielunhoitajan rooli ja miten sielunhoitoa voidaan ymmärtää puhuttaessa lapsen sielunhoidosta. Jälkimmäisessä kappaleessani päälähteenäni käytän Päivi Asikaisen, Päivi Isoahon, Tuulikki Laamasen, Riitta Parkkisen, Kristiina Virkkilän sekä Markku Virkkilän kirjaa Kantaville siiville: Lasten sielunhoidon käsikirja.
Sielunhoitoa voidaan pitää siis ihmisten välillä tapahtuvana keskusteluna, joiden aihepiirinä voivat olla joko hengelliset tai muut elämänalueen kysymykset. Sielunhoitokeskusteluja voidaan käydä papin ja muun seurakunnan työntekijän lisäksi myös maallikkojen kesken. Tämän kaltaisista kahdenkeskisistä keskusteluista käytetään tarkemmin nimeä yksityinen sielunhoito. 21 Seurakunnan arjessa yksityisen sielunhoidon lisäksi puhutaan yleisestä sielunhoidosta, joka pitää sisällään seurakunnan useat hengelliset tilaisuudet, kuten hartaudet ja jumalanpalvelukset. 22 Nämä yleisen sielunhoidon piiriin kuuluvat kirkolliset toimitukset ovat määriteltynä myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon Kirkkolaissa. 23 Kirkkolaki ja -järjestys eivät kuitenkaan säädä sielunhoidollisen toiminnan sisältöä vaan kirkon itsensä ja teologisen tutkimuksen tehtävä on selvittää ja määrittää se, mitä sielunhoito on, miten sitä tulisi toteuttaa. 24 Paavo Kettunen on kirjoittanut, että sielunhoidolla voidaan tarkoittaa ja ymmärtää kaikkea sitä kristillisessä viitekehyksessä tapahtuvaa auttamista, joka kohdistuu niin ihmisen psyykkiseen kuin hengelliseen kokemusmaailmaan. 25 Sielunhoidossa vaikuttavat näin olennaisesti se kuka sielunhoitoa harjoittaa ja missä sielunhoito tapahtuu. Voidaan siis pohtia, että mikäli seurakunta ymmärretään kirkon seinien ulkopuolelle ulottuvana yhteisönä niin sielunhoitoa on mahdollista tapahtua maallikoiden toimesta myös kristillisen päiväkodin kontekstissa. Kettusen mukaan Suomessa termi koulusielunhoito ei ole kovinkaan usein käytetty ilmaus, vaikka koulu- ja muut oppilaitokset tarjoavatkin otollisia mahdollisuuksia sielunhoidollisille kohtaamisille, rinnalla kulkemiselle ja elämäntapahtumien tarkastelulle. Koulumaailma asettaa näin lapselle paljon erinäisiä pedagogisia, sosiaalisia, että emotionaalisia tavoitteita, joiden kautta on mahdollista syntyä paljon epävarmuutta ja huolta omasta kelpaamisesta. Näihin kysymyksiin sielunhoidollisella lähestymistavalla ei ole tarkoitus tukea lapsen identiteettiä onnistumisten mittarien tai suoritusten kautta vaan tarjota läsnäoloa ja aitoa kohtaamista.
21 Jussila, 2004, 332.
22 Jussila, 2004, 333.
23 Kirkkolaki, 1993, 4:1§.
24 Peltomäki, 2014, 140.
25 Kettunen, 2013, 171-172.
11
26 Vaikka Kettunen puhuukin koulumaailmasta ovat nämä samat kysymykset jo olennaisia päiväkodissa tapahtuvassa varhaiskasvatuksessa.
Yksi sielunhoidon kattavimmista sielunhoidon eri suuntauksien luokitteluista on tehnyt tutkija Tor Johan Grevbo. Hänen luokittelunsa ikään kuin kokoaa keskeisimmän 1900-luvun jälkeen julkaistun sielunhoitoon liittyvän kirjallisuuden. Grevbon luokittelua ovat Suomessa referoineet useammat teologian tutkijat, kuten Hakala, Kiiski ja Gothóni. Hänen luokittelunsa sielunhoidosta jakaantuu kahdeksaan eri hoitomalliin:
- kerygmaattinen (julistava) sielunhoito
- raamattuperustainen (evankelikaalinen) sielunhoito - karismaattinen sielunhoito
- spirituaalinen sielunhoito
- seurakunnallinen (/seurakuntaperusteinen) sielunhoito - syvyyspsykologinen (analyyttinen) sielunhoito
- lähimmäiskeskeinen (terapeuttinen) sielunhoito - sosiopoliittinen (yhteiskunnallinen) sielunhoito
Seuraavaksi avaan Grevbon lyhyesti hoitomallit. Ensimmäiset kaksi eli kerygmaattinen ja Raamattuperustainen sielunhoidonmallit ovat hyvin lähellä toisiaan. Kummassakin mallissa käytetään sielunhoidon toimenpiteinä kuljettaa keskustelussa mukana Raamatusta ja sen opetusmalleista kantautuvia teemoja. Sielunhoidon tarkoituksena on hoidettavan hengellisen elämän kasvu ja elämäntapojen uudistuminen kohti Raamatussa ilmaistua julistusta. Suomalaisissa sielunhoidon tutkimuksissa näitä kahta ei ole eroteltu omiin kategorioihinsa, kuten esimerkiksi Raili Gothóni jättää sielunhoidon jaottelussaan raamattuperustaisen sielunhoidon pois perustelunaan se, että raamattuperustaista sielunhoitoa voidaan käyttää hyödyksi missä tahansa sielunhoidossa. 27
Karismaattisen sielunhoidon työvälineinä käytetään yleisesti Raamatussa ilmoitettuja armolahjoja, kuten profetoimisen, parantamisen ja henkien erottamisen lahjoja. Sielunhoidon merkittävänä tavoitteena voidaan pitää hoidettavan hengellisen elämän kasvua ja vahvistumista.
Grevbon kuvaa, että sielunhoidossa on kyseessä ennemminkin sielunhoitajan ominaisuuksista tai edellytyksistä toimia sielunhoitajana. Keskustelun lisäksi sielunhoidossa käytetään apunaan myös rukousta. Tässä hoitomallissa usein korostuu sielunhoitajan oma henkilökohtainen uskonvakaumus
26 Kettunen, 2013, 171-172.
27 Gothóni, 2014, 26.
12
ja sen, kuinka hän itse hoitaa sitä. Yhteistä julistavaan ja raamattuperustaiseen sielunhoitomalliin karismaattisella sielunhoidolla on sielunhoitajan aktiivisuus sielunhoitotilanteessa, jolloin hoidettavan autonominen sielunhoito jää vähäisemmäksi. Vaikka karismaattinen sielunhoito onkin selkeämmin oma toimintamallinsa, on se mahdollista tutkija Hannu Jaatisen mukaan niputtaa yhteen kahden edellisen sielunhoitomallin julistavan hoitomallin sateenvarjon alle. 28
Spirituaalisessa sielunhoidossa sielunhoitajan tarkoituksena on johtaa hoidettavaa kohti Jumalan syvien salaisuuksien ymmärtämistä. Tämän hoitomallin apuna on mahdollista käyttää apunaan esimerkiksi meditointia ja hiljaisuuden harjoituksia. Edellä mainitun karismaattisesta mallista erotan spirituaalinen sielunhoito antaa tilaa autonomiselle hoidolle. Sielunhoitajan roolissa tässä hoitomallissa korostuvat hengellinen arviointi- ja erottamiskyky suhteessa terveeseen ja sairaaseen uskonnollisuuteen sekä syyllisyyteen liittyvät kysymykset. Suomalaisessa tutkimuksessa spirituaalisesta sielunhoidosta puhutaan usein hengellisenä ohjauksena, joka on erotettu omaksi toimintamuodokseen sen vaatiman erityiskoulutuksen vuoksi. 29 Gothónin on tutkimuksessaan jopa sitä mieltä, että hengellistä ohjausta ei voida pitää synonyyminä sielunhoidolle, sen pääfokuksessa olevien ihmisen hengellisen elämän ja jumalasuhteen vuoksi. 30 Edellä mainitut ovat vain suppea ilmaus siitä, mitä sielunhoidollisen keskustelun on mahdollista pitää sisällään.
Seurakunnallisen sielunhoidon mallin pohjana voidaan pitää Martti Lutherin näkemystä sielunhoidosta kristittyjen keskinäisenä keskusteluna ja lohdutuksena. Jaatisen esimerkin mukaan yleisen sielunhoidon lisäksi, joka on nähtävissä kaikessa kirkon toiminnassa, kuten jumalanpalveluselämässä ja sakramenteissa, seurakunnalliseen sielunhoidon piiriin voidaan ymmärtää kuuluvaksi myös seurakunnissa kokoontuvat lähetys-, suru- ja eroryhmät. 31 Tutkimukseni aihepiirin kannalta mielekästä on myös huomioida seurakunnallisen sielunhoidon piiriin kuuluvaksi myös varhaiskasvatuksessa tehtävä työ sekä muut koko ihmisen elämän kaaren vaiheita tukevat ryhmät ja kokoontumiset.
Grevbon hoitomallien jaottelun terapeuttisesti painottuneisiin sielunhoidon hoitomalleihin on jaettu sekä syvyyspsykologinen eli analyyttinen, että lähimmäiskeskeinen sielunhoito.
Ensimmäisenä mainittu voidaan jakaa vielä Grevbon mukaan freudilaiseen, jungilaiseen ja pastoraalis-lääketieteelliseen sielunhoitoon. Aikaisemmin mainituista varsinkin kaksi ensimmäistä ovat toimintatavoiltaan lähellä sielunhoidon ja psykoterapian välistä rajapintaa. Suomessa tällä ei
28 Jaatinen, 2018, 4.
29 Jaatinen, 2018, 4-5.
30 Gothóni, 2014, 58.
31 Jaatinen, 2018, 5.
13
kuitenkaan Jaatisen mukaan ole vaikutusta, sillä psykoanalyyttisen tai muun syvyyspsykologisen terapiakoulutuksen saaneet ja perheneuvojat ovat Suomen evankelisluterilaisen kirkon viroissa. Näin ollen heidän työtään voidaan luokitella analyyttisen sielunhoidon kategoriaan kuuluvaksi. Kuten syvyyspsykologinen myös lähimmäiskeskeinen sielunhoito on luokiteltu terapeuttiseksi, sillä se ammentaa toimintatapansa vaikutteita psykoterapian toimintamalleista. 32
Viimeinen Grevbon sielunhoidon malleista on sosiopoliittisen hoidonmalli. Hoitomallin tarkoituksena on ottaa hoitotoiminnassaan huomioon erilaisten sosiaalisten ja poliittisten sekä yhteiskunnallisen epätasa-arvojen poistaminen. Sosiopoliittinen hoitomalli onkin saanut vaikutteita vapautuksen teologiasta ja siitä käytetään myös yleisesti nimitystä profeetallinen sielunhoito. 33 Hoitomallin soveltamista suomalaisessa sielunhoidossa käytetty varsin vähän, mutta Gothónin mukaan lähimmäksi sosiopoliittista sieluhoitoa kuvaavana voidaan pitää Suomen asevelipappien hoitamaa sielunhoitotyötä tai diakonian tarjoamaa humanitääristä apua. 34
Lisensiaatintutkimuksen tehnyt Hannu Jaatinen kuvaa tutkimuksessaan, kuinka yllä avaamani Grevbon hoitomallien jaottelu on mahdollista sisällyttää tutkija Jan de Jongh van Arkelin jakamiin hoitomalleihin. Vaikka Grevon toimintamallit ovatkin sielunhoidon tulkinnan kannlat hyvin kattavat. Omassa tutkimuksessani käytetyn sielunhoidon käsitteen kannalta de Jongh van Arkelin jaottelua voidaan pitää tutkimukseni tarkoituksiin sopivampana. De Jongh van Arkel jaottelu sielunhoidon toteutumisen tasoista ovat: 1) kristittyjen keskinäinen epämuodollinen huolenpito (mutual care), 2) paikallisseurakunnan pastoraalinen sielunhoito (pastoral care), 3) terapeuttisesti suuntautunut erityissielunhoito (pastoral counseling) sekä 4) pastoraalipsykoterapia (pastoral therapy). 35 (Kuvio 1.) Näihin yllä mainittuihin tasoihin Grevbon jaottelua mahdollista tarkastelle siten, että kolmella alimmalla sielunhoidon tasolla olevien (mutual care, pastoral care ja pastoral counseling) sielunhoitomalleissa käytetään lähimmäiskeskeistä eli dialogista hoitomallia. Lisäksi kahdella alimmalla tasolla olevilla (mutual care ja pastoral care) voidaan tapauskohtaisesti riippuen myös julistavaa sielunhoitoa, johon kuuluvat kerygmaattinen, raamattuperustainen tai karismaattinen sielunhoito. 36
Kuvio 1. esittämän pyramidin mukaan de Jongh van Arkeli kuvaa, kuinka seuraavalle tasolle siirryttäessä kasvavat myös sielunhoitajan edellytykset. Näitä edellytyksiä ovat henkilön
32 Jaatinen, 2018, 6-7.
33 Jaatinen, 2018, 7-8.
34 Gothóni 2014, 43.
35 Virtaniemi, 2020.
36 Jaatinen, 2018, 15.
14
laadulliset valmiudet sekä sielunhoidon erityiskoulutus, joiden kasvu suhteessa sielunhoidon toimijuuteen näkyy pyramidikuvion reunoilla olevissa sektoreissa. Edellytysten kasvaessa sielunhoidossa mukana olevat toimijoiden määrä vähenee sekä valikoituu. De Jongh van Arkelin jaottelussa ylintä ovat sielunhoidolliselta luonteeltaan ammatti auttajien suorittamia ja usein jollain tasolla järjestäytyneitä tapaamisia hoitaja sekä hoitajan välillä. Kyseiset toimijat ovat sitoutuneet työssään kirkon arvomaailmaan, mutta esimerkiksi hankitun psykoterapeuttikoulutuksensa perusteella heillä on valmiuksia ottaa tarvittavaa etäisyyttä uskonnollisiin kysymyksiin välimatkaa ja tarkastella niitä neutraalisti. 37
Oman tutkimukseni valossa, sen sijoittuessa päiväkotiin sekä maallikkojen väliseen sielunhoitoon de Jongh van Arkelin jaottelun kaksi alinta eli kristittyjen keskinäinen epämuodollinen huolenpito (mutual care) sekä sielunhoito (pastoral care) sopivat vertailukohteet tarkastella sielunhoidon toiminnan malleja. Kristittyjen keskinäinen epämuodollinen huolenpito voidaan ymmärtää pitävän lisäksi sisällään Grevbon seurakunnallista sielunhoitoa kuvaavan tason.
Seurakunnallisesta sielunhoidosta poiketen de Jongh van Arkelin taso (mutual care) lisää Grevbon hoitomalliin sen, että toisin kuin terapeuttisesti suuntautuneessa erityissielunhoidossa (pastoral counseling) ja pastoraalipsykoterapiassa (pastoral therapy) kristittyjen keskinäinen epämuodollinen huolenpidossa (mutual care) on olemassa mahdollisuus hoitajan ja hoidettavan väliseen vastavuoroisuuteen. Tämän kaltaista keskinäistä sielunhoitoa pystyvät tutkimuksen valossa maallikotkin harjoittamaan. Kohtaamisessaan painottaen joko julistavaa tai lähimmäiskeskeisestä sielunhoidonmallia. 38 On siis mahdollista todeta, että yksinkertaistettuna päiväkodissa tapahtuva sielunhoito on luonteeltaan epämuodollista huolenpitoa, mikäli varhaiskasvattajalla ei ole sielunhoidollista erityiskoulutusta. Mikäli varhaiskasvattaja on saanut sielunhoitoa tukevaa koulutusta, on kohtaamista mahdollista tarkastella de Jongh van Arkelin sielunhoito (pastoral care) käsitteen kautta. Aikuisen ja lapsen väliset valtasuhteet huomioon ottaen voidaan de Jongh van Arkelin tarjoama sielunhoidollinen vastavuoroisuus kyseenalaistaa.
37 Jaatinen, 2018, 13.
38 Jaatinen, 2018, 15.
15
Kuvio 1. Sielunhoidon neljä tasoa de Jongh van Arkelin mukaan. 39
Jouko Kiisken tutkimuksen mukaan sielunhoidosta keskustellessa voidaan puhua siinä läsnä olevasta kolmiosuhteesta, jonka puitteissa auttaminen toteutuu. Kolmiosuhde nähdään muodostuvan sielunhoidossa autettavan, auttajan sekä Jumalan välille. 40 Kristillisessä sielunhoidossa kolmiosuhde siis tarkoittaa sitä, että kohtaamisessa nähdään Jumalan olevan aina läsnä, mikä perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen ja Jeesuksen opetukseen: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt.18:20). Tähän käsitykseen kuuluu ajatus siitä, että Jumala on salatulla tavalla läsnä ihmisen koko olemuksessa ja ihmisten välisessä kohtaamisessa silloinkin, vaikka keskustelussa ei puhuttaisikaan hengelliseksi miellettyjä aiheita ja kysymyksistä. 41 Raili Gothónin mukaan sielunhoitaja voi siis ottaa uskon ulottuvuuden huomioon paitsi keskustelussa, myös äänettömässä rukouksessa, ja ilmentää sitä esimerkiksi tilassa olevien symboleiden kautta.
Kristillisen teologian ymmärryksen mukaan ihmisen ja Jumalan välinen suhde ei ole kuitenkaan yksisuuntainen, vaan Jumala voi itse vaikuttaa kohtaamisen kaikkiin inhimillisiin osapuoliin. Se miten Jumalan vaikutus tapahtuu, on ihmisen näkökulmasta salaisuus. 42
39 Jaatinen, 2018, 15.
40 Kiiski, 2009, 11.
41 Kiiski, 2009, 11.
42 Vilja-Mantere, 2016, 67.
16
Ennen kaikkea on otettava huomioon lähtökohta, että sielunhoito on toimintaa.
Sielunhoito hoitajan ja -hoidettavan välillä on keskinäisessä vuorovaikutuksessa käytävää keskustelua ja sen tarkoituksena on saavuttaa, sille asetettuja päämääriä. Lyhyesti sielunhoito on auttamiseen pyrkivää keskustelua. Tällainen käsitys tiivistää paljon keskeistä, mutta ei vielä anna suoraa vastausta tavoitteista tai, miten ymmärtää sielunhoidon päämäärät. 43 Kettusen mukaan henkilön sielun hoitaminen tarkoittaa sitä, että sielunhoitaja näkee edessään ihmisen kokonaisena kaikkine keskenään ristiriitaisine tarpeineen ja toiveineen. 44 Erityisesti lapsen kohtaamisesta ja sielunhoidosta lähestyttäessä huomio kiinnitetään lapsen tarpeisiin. Lapsen kanssa toimittaessa tärkeää on huomioida kehityksen tasolle erityiset piirteet ja niiden osa-alueet, jotka ovat henkinen, hengellinen, emotionaalinen, sosiaalinen ja fyysinen kehitys. Sielunhoidollista tukea voidaan tarjota sekä elämän normaaliin kehityksen vaiheissa sekä kriisitilanteissa.
Kantaville siiville – lasten sielunhoidon käsikirja jakaa lapsen sielunhoidon seuraaviin alakategorioihin ennaltaehkäisevään, korjaavaan sielunhoitoon sekä terapiaan. 45 Tämä tutkimuksen käsittelemä sielunhoito keskittyy kahteen ensimmäisenä mainittuun kategoriaan, sillä niitä on mahdollista toteuttaa päiväkodin kontekstissa sen työntekijöiden toimesta. Ennaltaehkäisevä sielunhoito pitää sisällään kaiken lapsen kanssa käytävän kanssakäymisen ja toiminnan, joka vahvistaa lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, positiivista minäkuvaa sekä jumalasuhdetta. Korjaavalla sielunhoidolla taas toimitaan mahdollisena aktiivisena tukijana ja auttajana lapsen ongelmatilanteissa, joihin tämä tarvitsee sielunhoitajaa. Korjaavasta sielunhoidosta voidaan puhua erityisesti, kun lapsen elämässä on tapahtunut jokin kriisitilanne tai jotain, mikä on horjuttanut tämän hyvinvointia ja tunne- elämää. 46 Lasten sielunhoidon lähtökohtana on tavoite ottaa lapsi huomioon ja kuunnella tämän tarpeita kokonaisvaltaisesti erilaisissa elämän tilanteissa. Sielunhoidon kautta on mahdollisuus lisätä lapsen tietoisuutta itsestään ja osallistuttaa lapsi prosessiin, jolla on pysyviä vaikutuksia tämän hyvinvointiin. 47
43 Peltomäki, 2014, 137.
44 Kettunen, 2013, 47.
45 Asikainen, 2013, 15.
46 Asikainen, 2013, 16.
47 Asikainen, 2013, 17.
17
Kirjassa: Kantaville siiville – lasten sielunhoidon käsikirja, kuvataan lapsen sielunhoidon tavoitteet:
- antaa lapselle mahdollisuus puhua ja tulla kuulluksi - auttaa lasta käsittelemään ongelmia, muutoksia ja stressiä
- vahvistaa lapsen jumalasuhteen ja hengellisen elämän kehittymistä
- tukea lapsen itsetunnon ja persoonallisuuden kasvua sekä minäkuvan kehittymistä - opastaa lasta asioiden uudelleen oppimisessa
- auttaa lasta löytämään terveet rajat
- saada aikaan myönteistä muutosta lapsen käyttäytymisessä - kehittää lapsen ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaitoja
- kehittää lapsen elämäntaitoja, kuten sosiaalisia, tunne- ja turvataitoja
- auttaa lasta löytämään elämänä merkityksellisyys tai antaa tukea jossakin erityistarpeessa - tukea lasta selviytymään tilanteissa, joissa elinympäristö ei odotuksista huolimatta muutu
paremmaksi tai ongelmat toistuvat. 48
Sielunhoidolla on päiväkodissa siis hyvin laajat mahdollisuudet koskettaa lapsen elämää ja sen eri osa-alueita. Tämän tutkimuksen tuloksissa nousevat erityisesti esille listan tummennetut kohdat, joissa päiväkodin työntekijät kokivat kohtaavansa lapsen. Lapsen sielunhoitajalta vaaditaan erityisesti Kettunen painottaa vielä nykykielen ammattinimikkeiden oppilaitospappi tai oppilaitostyöntekijän korostavan, että toimija on kirkon työntekijä, jonka tarkoituksena on toimia vierellä kulkijana koulumaailman tuomien elämäntilanteiden aikana. 49
2.5. Kristilliset arvot ja -kasvatus
Kristillisten päiväkotien arvopohjaksi tai kasvatuksellisiksi lähtökohdiksi kuvataan kristillisten päiväkotien ja koulujen liiton nettisivuilla kristillinen ihmiskuva sekä siihen kuuluvat arvot. 50 Kristillisen ihmiskuvan mukaan ihmisen tehtävänä on toteuttaa Jumalan tahtoa arkielämässään tämän omassa maalisessa kutsumuksessaan. Martti Lindqvistin mukaan kristillisten arvojen mukaan tämä on sekä Jumalan, että lähimmäisen palvelemisesta. Jumalan tahto ilmenee hänen mielestään kouriintuntuvasti nimenomaan lähimmäisissämme. Toisen ihmisen tilanne ja hänen tarpeensa osoittavat, mitä kulloinkin on tehtävä. Uudessa testamentissa Matteuksen Evankeliumissa Kristus itse
48 Asikainen, 2013, 17.
49 Kettunen, 2013, 172.
50 https://kristillinenkoulu.fi/paivakodit/19.10.2020
18
ilmestyy meille lähimmäisessämme. 51 Jumalan tahto on elämän ylläpitäminen ja jokaisen ihmisen ihmisarvon suojeleminen. Lindqvist jakaakin kristinuskon ihmisarvon neljään eri kohtaan:
1) Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Siksi ihmisarvo on ehdoton ja kaikille sama. Se on itseisarvoista tärkein.
2) Ihmisarvo sisältää jokaisen ihmisen oikeuden tulla suojelluksi ja saada perustarpeensa tyydytetyksi.
3) Ihmisarvon toteutuminen edellyttää ihmisen vakaumuksien kunnioittamista ja hänen vapautensa suojelemista.
4) Ihmisarvo liittää kaikki ihmisyksilöt toisiinsa vastavuoroisuuden periaatteen mukaan. 52 Voidaan siis sanoa, että kristillinen kasvatus päiväkodissa on itsessään ennaltaehkäisevää lapsen sielunhoitoa. 53
Kristillisen kirkon olemassaolon lähtökohta on käsitys todellisuuden takana olevasta transsendentista.
Kristillinen usko on uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on luonut kaiken, Poikaan ihmisten pelastajana ja Pyhään Henkeen, joka vaikuttaa maailmassa kaikkialla ihmisten keskuudessa. Jumala on ihmiselle arvoitus ja hänen työtään ohjaa loputon rakkaus ihmistä kohtaan. Vaikka Jumalaa ja totuutta ei voida täysin saavuttaa, Jumala voidaan tuntea ja kokea Raamatun antaman ilmoituksen kautta. Toiseksi Jumala voidaan tuntea ja kokea, sillä ilmoituksen mukaan hän toimii Pyhässä Hengessä ihmisten keskuudessa ja maanpäällisen seurakuntansa kautta. Tähän nyt hyvin lyhyesti esiteltyyn Peltomäki tiivistää kristillistä hengellisyyden. 54
51 Lindqvist, 1984, 27.
52 Lindqvist, 1984, 27.
53 Asikainen, 2013, 16.
54 Peltomäki, 2014, 141.
19
3. Metodi
3.1. Tutkimustehtävä
Tutkin pro-gradussani lasten missä määrin kristillisten päiväkotien varhaiskasvattajat kohtaavat työssään lasten sielunhoitoa. Tutkimuksessa selvitetään missä määrin sielunhoito koetaan tarpeellisena ja minkälaisissa tilanteissa sielunhoidollisia kohtaamisia tapahtuu päiväkodin kontekstissa. Tutkimuksen pääkysymys on: Missä määrin kristillisten päiväkotien työntekijät kokevat työssään tapahtuvan sielunhoitoa ja missä määrin se on tarpeellista? Lähestyn aihetta myös seuraavien teemojen ja kysymysten kautta: Miten saatu pohjakoulutus valmistaa työssä tapahtuviin sielunhoidollisiin kohtaamisiin? Missä määrin työntekijän oma vakaumus vaikuttaa sielunhoidon tarpeellisuuteen? Minkälaiset puheenaiheet ovat lapsen kohtaamisessa tärkeitä? Kuinka usein sielunhoidollisia kohtaamisia tapahtuu päiväkodin arjessa?
Tutkimuksessa on fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusperinteen piirteitä, sillä sen tarkoituksena on selvittää tutkimusaiheiston kautta kyselyyn vastanneiden omia kokemuksia sielunhoidosta ja minkälaisen merkityksen he antavat sille työssään. 55Tutkimuskyselyssä yhdistyy sekä laadullisen, että määrällisen tutkimuksen piirteitä, jonka kautta luodaan laajempi kuva sielunhoidosta päiväkodin arjessa. Laadulliselle tutkimukselle tyypillisenä piirteenä esiintyy kuitenkin se, etteivät tutkimuksen tulokset ole yleistettävissä. 56 De Jogh van Arkelin luokittelee sielunhoidollisille kohtaamisille neljä eri tasoa: pastoraalipsykologia (pastoral theraphy), terapeuttisesti suuntautunut sielunhoito (pastoral counseling), sielunhoito (pastoral care) ja keskinäinen huolenpito (mutual care). 57 Tämän tutkimuksen kannalta tarpeellisinta on keskittyä erityisesti keskeisen huolenpidon tasoon (mutual care), sillä tutkimukseen vastanneista kukaan ei ollut saanut sielunhoidollista terapiaa tukevaa koulutusta. Tutkimuksessa käsiteltävä sielunhoidollinen kohtaaminen on luonteeltaan kahden maallikon välistä keskustelua.
3.2. Aineisto ja sen keruu
Aineiston kartoittamistyön aloitin ottamalla puhelimitse yhteyttä kristillisten päiväkotien johtajiin.
Suomessa toimivien kristillisten päiväkotien lista löytyi Kristillisten koulujen ja päiväkotien liiton sivuilta. Kartoituspuheluiden kautta selvitin päiväkodin johtajalle lyhyesti tutkimuksen tarkoituksen,
55 Tuomi & Sarajärvi 2018, 39-40.
56 Hirsijärvi & Remes & Sajavaara 2007, 176-177.
57 Jaatinen, 2018, 15.
20
aiheen ja tiedustelin päiväkodin työntekijöiden mahdollisuutta osallistua mukaan tutkimukseen.
Kyselyn anonyymiyden säilyttämiseksi tutkimuslomakkeen linkin välitys hoidettiin niin, että välitin sähköpostitse vastauslinkin päiväkodeille ja he välittivät sen eteenpäin työntekijöidensä saataville oman sisäisen viestimensä kautta.
Tutkimuksen aineiston kartoituksessa tarkoitus oli ottaa yhteyttä yhteensä 28 kristilliseen päiväkotiin, joiden yhteystiedot olivat esillä Kristillisten koulujen ja päiväkotien liiton sivuilla.
Kuitenkin listaa läpi käydessä selvisi, että osa päiväkodeista toimi koulujen yhteydessä tai heillä ei ollut omien sanojensa mukaan juurikaan omaa toimintaansa. Selvityksen jälkeen otin yhteyttä yhteensä 21 listan päiväkotiin. Puhelimen välityksellä tutkimukseen osallistumisesta sovin yhteensä 14 päiväkodin kanssa. Neljään päiväkotiin en saanut yhteyttä puhelimitse, joten päädyin tutkimuksen aineiston laajuuden ja monipuolisuuden mahdollistamiseksi lähettämään tutkimuslomakkeen linkin suoraan päiväkodin yleiseen sähköpostiosoitteeseen. Kolmeen päiväkotiin en saanut yhteyttä puhelimen välityksellä, eikä heidän yhteystiedoissaan löytynyt sähköpostiosoitetta, johon olisin voinut olla tutkimuslomakkeen lähettää. Tutkimukseen sopiviin päiväkoteihin otin yhteyttä kahden eri arkipäivän aikana. Päiväkoteihin lähetetyn sähköpostiviestin liitteenä oli laajempi tiedote tutkimuksesta ja sen luonteesta pro gradu - tutkimuksena. Käyttämäni aineiston keruutapa toimi mielestäni hyvin, vaikka tutkijana olisin toivonut vielä useammasta päiväkodista puhelimen kautta saatua vahvistusta ja mielenkiintoa tutkimukseen osallistumisesta. Haastavaksi muodostui ainoastaan lomakkeen uudelleen lähettäminen halukkuutta osoittaneisiin päiväkoteihin, sillä tutkimuksen luonteen vuoksi en pystynyt selvittämään, miten lomakkeen linkki oli levinnyt päiväkotien keskuudessa. Tämän ongelman uskon olleen osana estämään vastausten optimaalisen määrän saavuttamisessa. Kuitenkin tutkimuskysely keräsi vastauksia kokonaisuudessaan 24 kappaletta lomakkeen aukioloajan sisällä, joten en kokenut tarpeelliseksi jatkaa vastausaikaa tai uudelleen lähettää sitä päiväkoteihin. Tutkimuksen luonteen vuoksi sen tarkoituksena ei ole rakentaa kokonaiskuvaa lasten sielunhoidosta vaan vapaaehtoisten vastanneiden muodostaman aineiston kokemuksia työhönsä sisältyvästä lasten sielunhoidosta ja sen tarpeellisuudesta.
Tutkimuksen aineisto koostuu kokonaisuudessaan 24 kristillisten päiväkotien varhaiskasvattajien antamista vastauksista. Vastaukset on kerätty 14.4.-10.5.2020 välisenä aikana sähköisen kyselylomakkeen avulla. Ennen tutkimuskyselyn julkaisua lomake valmisteltiin huolellisesti ja toimivuus testattiin ennen julkaisua lähettämällä se tarkasteltavaksi kahdelle kasvatusalan ammattilaiselle. Lomakkeen kysymyksien kautta muodostin tutkimukseni kannalta mielenkiintoisen ja relevantin kokonaisuuden. Tutkimuskyselyni koostui sekä strukturoiduista monivalintaisista (strukturoiduista), että avoimista (puolistrukturoiduista) kysymyksistä ja
21
kysymykset jakautuivat kolmeen alaluokkaan: taustatiedot, hengellinen tausta ja sielunhoito päiväkodin arjessa. Kyselylomakkeen valmistelussa pyrin luomaan sen kieliasusta mahdollisimman selkeän, että käyttämieni termien sekä kielen ymmärrettävyydessä ei jäisi vastaajille epäselvyyksiä.
Kyselyn maksimipituudesta sekä ulkoasusta tein vastaajalle mieluisen, jotta vastaamisen kokemus olisi mahdollisimman positiivinen. Tutkimuskyselyyn vastaamisen arvion kestävän noin 10-15 minuuttia.
3.3. Aineiston analyysi
Tutkimuksessa käytetään sovellettua mixed methods research -lähestymistapaa (MMR), jonka avulla pyrin yhdistämään parhaimmat puolet sekä kvantitatiivisesta, että kvalitatiivisesta tutkimuksesta.
Analyysimenetelmään päädyin sen vuoksi, sillä koen sen tuottavan oman tutkimukseni kohdalla hedelmällisempiä tuloksia sekä helpommin tulkittavia vastauksia. 58 Päädyin MMR -menetelmän käyttöön tutkimuksessani oli sen pragmaattisuuteen sekä käytännönläheisyyteen sitoutuminen.
Metodi mahdollista tutkijana tutkimuskysymyksen lähestymisen monelta erilaiselta kannalta.
Määrällisiä menetelmiä käytän halutessani tietää aineistosta muodostuvia keskiarvoja sekä prosentuaalisia lukuja ja laadullisia avatakseni määrällisiä tuloksia. Tutkimuksessa hyödynnetään laadullisen tutkimuksen keinoista erityisesti narratiivia, jonka kautta tuodaan esille päiväkodin työntekijöiden omakohtaisia kokemuksia sielunhoidosta. Kummankin analysointi menetelmän avulla saatuja tuloksia kuljetetaan siis rinnakkain koko tutkimuksen ajan. Määrälliset vastaukset ovat koottuina taulukoihin ja laadullisia vastauksia on tuotu tekstissä esille sisentämällä. Erityisesti narratiivisen analyysin jälkeen, kerätystä aineistosta on koostettu kuhunkin kysymykseen eniten vastauksia saaneet teemat. Lisäksi aineistosta saadut vastaukset on jaettu neljään alalukuunsa.
Alaluvut auttavat tutkimuksessa tarkastelemaan aineistoa monipuolisemmin.
1. Sielunhoidon osana varhaiskasvatustyötä
2. Oma vakaumus työssä ja hengellisistä asioista puhuminen 3. Pohjakoulutuksen valmistaminen sielunhoidollisiin kohtaamisiin 4. Lapsen lohduttaminen ja sielunhoidolliset kohtaamiset päiväkodissa
58 Tuomi, 2018, 2.5.
22
3.4. Tutkimusaineisto
Tutkimuskyselyyn vastasi yhteensä 24 kristillisen päiväkodin työntekijää, joista 21 oli naisia ja 3 miehiä. Taulukkoon 1. ei ollut tutkimuksen kannalta tarpeellista tuoda esille vastaajien ikäjakaumaa sukupuolittain. Taulukosta 1. on nähtävissä tutkimukseen vastanneiden ikäjakauma kokonaisuudessaan. Vastanneista kaksi ilmoitti iäkseen 18-25, viisi 26-35, viisi 36-45, kymmenen 46-55 ja kaksi 56-65 -vuotta. Vastaajien ikä painottuu siis selkeästi iältään yli 25-vuotiaisiin.
Miespuolisten vastaajien iät jakautuivat niin, että kaksi vastaajista oli 26-35 vuotiaita ja yksi 46-55 vuotias. Naisten välinen ikäjakauma oli tasaisempi, mutta suurin määrä vastanneista ilmoitti iäkseen 46-55 vuotta. Alle 18 tai yli 65-vuotiaita vastaajia ei kyselyyn osallistunut.
Ikä 18-25 26-35 36-45 46-55 55-65
Vastaajat 2 5 5 10 2
Taulukko 1. Tutkimukseen vastanneiden ikäjakaumasta. N=24.
Vastanneiden koulutustausta on nähtävissä taulukosta 2. Vastanneista 5 vastasi koulutuksekseen sosionomi, 10 varhaiskasvatuksen- tai lastentarhanopettaja, 7 lastenhoitaja ja 2 vaihtoehdon: Muu. Muu-vastausvaihtoehtoon vastanneet avasivat koulutuksekseen lähihoitaja, perhepäivähoitaja sekä sosiaalikasvattaja. Sosionomin koulutustaustan vastaavista yksi kertoi toimivansa ammattikorkeakoulutuksestaan huolimatta nimikkeellä varhaiskasvatuksenopettajana.
Varhaiskasvatuksen- tai lastentarhaopettajana koulutuksen omaavista yksi ilmoitti olevansa kasvatustieteiden kandidaatti ja toinen toimivansa päiväkodin johtotehtävissä, omaavansa johtamisen erityistutkinnon sekä Mestarivalmentaja-koulutuksen59. Lastenhoitaja koulutuksen vastanneista kolme ilmoitti koulutusnimikkeekseen tarkemmin lastenohjaaja-koulutuksen. Kaksi, jotka olivat vastanneet vastausvaihtoehdon: Muu tarkensivat koulutuksekseen lähihoitaja, perhepäivähoitaja sekä sosiaalikasvattaja. Miespuoleisista vastanneista yksi ilmoitti koulutuksekseen sosionomi ja kaksi varhaiskasvatuksen- tai lastentarhanopettajan. Naispuoleisista vastaajista suurin osa vastanneista ilmoitti koulutuksekseen varhaiskasvatuksen- tai lastentarhanopettajan tai lastenohjaajan.
59 Master’s Coaches on puolentoista vuoden pituinen valmennusohjelma johtajille, yrittäjille ja vastuunkantajille.
Suomalaisen MCID Oy:n järjestämä koulutus koostuu viidestä kolmipäiväisestä lähijaksosta, jonka aikana koulutukseen osallistuja voi syventyä omaan identiteettiinsä ja opetella omaa tapaansa johtaa. Koulutus perustuu valmennuksellisiin menetelmiin, eikä siinä ole luentoja tai tenttejä. Oppiminen perustuu jakamiseen ja kokemukselliseen tapaan oppia asioita. Koulutuksen ytimessä ovat kurssilaisten vuorovaikutus ja ajatusten vaihto. Ajatusten vaihdon perusteella kukin koulutettava pääsee rakentamaan koulutuksen aikana omia toimintamalleja, jotka liittyvät hänen työhönsä.
(https://mcid.fi/).
23
Taulukko 2. Tutkimukseen vastanneiden koulutustausta sukupuolijakauman mukaan. N=24.
Taulukossa 3. tuodaan esille tutkimukseen vastanneiden työvuosien määrä, ikäjakauma sekä alimpien sarakkeiden harmaiksi maalatuissa osissa myös vastanneiden sukupuoli jakaumat ikävuosien mukaan. Vastauksia saatiin eniten 6-10 ja yli 20 työvuotta koskeviin sarakkeisiin. Tulos oli kuitenkin odotettavissa, sillä taulukossa 1. näkyvän ikäjakauman mukaan vastaajista yli kolmasosa ilmoitti iäkseen 46-55 vuotta, mikä mahdollistaa vastanneiden pitkän työuran. Etenkin tutkimukseen vastanneiden naispuoleisten vastanneiden kesken suurimmat jakaumat osuivat 6-10 ja yli 20 työvuoden sarakkeisiin luvuin 6 ja 6. Miesten kohdalla vastaukset jakautuivat tasaisesti 3-5, 6-10 ja yli 20 työvuotta välillä. Kiinnostavana voidaan pitää, että vastukset jakautuvat hyvin tasaisesti 13/11 työvuosien mukaan niin, että 13 on alle 10 vuoden kokemus ja 11 sen yli.
Työvuodet: 0-2 3-5 6-10 11-15 16-20 yli 20
Ikä:
18-25 v. 1 1 0 0 0 0
26-35 v. 0 3 2 0 0 0
36-45 v. 1 0 3 1 0 0
46-55 v. 0 0 2 2 1 5
56-65 v. 0 0 0 0 0 2
Miehet 0 1 1 0 0 1
Naiset 2 3 6 3 1 6
Taulukko 3. Tutkimukseen vastanneiden työvuosien määrä ikä ryhmittäin. Alimmassa harmaassa osassa työvuosien jakautuminen miesten ja naisten kesken. N=24.
Taulukon 4. kautta on nähtävissä tutkimukseen osallistuneiden jakautuminen eri kristillisten kirkkokuntien kesken. Taulukossa esiteltyjen kirkkokuntatien lisäksi vastausvaihtoehtoja hengelliselle taustalle oli annettu baptistikirkko, pelastusarmeija, katolinen sekä anglikaaninen kirkko, mutta näiden kirkkokuntien edustajia ei tutkimukseen osallistunut. Lisäksi tutkimukseen osallistui kaksi, jotka ilmoittivat, etteivät tunnusta mitään yllä mainituista vaihtoehdoista.
Myöhemmin tutkimuksen tuloksia avatessa yhdistän vapaakirkon, helluntaiseurakunnan, ortodoksisen ja adventtikirkon samaan sarakkeeseen, sillä vastanneiden kirkkokuntien edustajien vastaukset antavat suurissa määrin samoja tuloksia.
Sosionomi Varhaiskasvatuksen- /Lastentarhanopettaja
Lastenohjaaja Muu
Miehet 1 2 0 0
Naiset 4 8 7 2
24 Evankelis-
luterilainen kirkko
Vapaa- kirkko
Helluntaiseurakunta Ortodoksinen kirkko
Adventtikirkko Ei tunnusta mitään mainituista
10 3 7 1 1 2
Taulukko 4. Tutkimukseen vastanneet kirkkokunnittain. N=24.
3.5. Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys
Pro gradun kaltaisen opinnäytetyön kanssa on aina huomioitava sen olevan tutkijalle osa oppimisprosessia. Oppimisprosessin tarkoituksena on luoda tieteellisesti kestävä ja akateemisesti validi tuote, jonka kautta tutkija osoittaa kyvykkyytensä tieteellisessä viitekehyksessä.
Tutkimuksessa noudatan tieteelliselle tutkimukselle asetettuja kriteereitä, kuten lähdekriittisyyttä, edistyvyyttä, autonomisuutta ja tutkimuksen objektiivisuutta. Luon aineistoa tutkiessani sekä analysoidessani tutkimustehtäväni mukaisesti mahdollisimman totuudenmukaisen ja tuloksia vastaavan kuvauksen sielunhoidon toteutumisesta. Tutkimus keskittyy pohtimaan sielunhoidon luonnetta varhaiskasvattajien työssä, heidän itse tuomien havaintojen ja näkemysten valossa.
Tieteellisen tutkimuksen tavoin pyrin mahdollisimman korkeaan luotettavuuden tasoon työssäni.
Tämän toteutan huomioimalla erityisesti tutkimukseeni vastanneiden yksityisyyden suojan sekä anonyymiyden. Tutkimuksen tuloksia selittävissä kommenttinostoissa ei käy ilmi vastaajan ikä, sukupuoli tai hengellinen tausta. Vastaajilta kerättyjä perustietoja tarkastellaan ainoastaan kokonaisuuksina, jotka antavat tiedon aineiston rakentumisen viitekehyksestä. Tehtäväni on varmistaa, että ilmoittamallani tavalla tutkimuksessa kerättyä aineistoa ei tulla käyttämään tämän jälkeen myöhemmissä tutkimuksissa. Oman tai muiden tahojen toimesta. Tuomi ja Sarajärvi ovat luetelleet kirjassaan erityisiä keinoja, joiden kautta tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys lisääntyvät.
Esille tuotuja tapoja ovat tutkijan sitoumukset tutkimusta kohtaan, tutkimuksen kohde ja tarkoitus, aineiston keruu ja analyysi, tutkija-tiedonantaja-suhde, tutkimuksen kesto ja siitä raportointi. 60 Näihin jokaiseen edellä mainittuihin keinoihin pyrin teologina ja tutkijana sitoutumaan läpi tutkimukseni.
60 Tuomi ja Sarajärvi 2018, luku 6.3.
25
4. Lapsen sielunhoito kristillisessä päiväkodissa
4.1. Sielunhoidon osana varhaiskasvatustyötä
Aineiston mukaan enemmistö päiväkodin työntekijöistä piti sielunhoitoa tärkeänä osana työtään.
Vastanneista vain joka kuudennen (17 %) mielestä lasten sielunhoito ei kuulunut ollenkaan osaksi heidän työtään. Näiden vastaajien avoimissa vastauksissa perusteltiin, että sielunhoidon koettiin kuuluvan ennemmin lapsen vanhemmille tai jollekin kolmannelle taholle, joka olisi saanut sielunhoitoon erikoistunutta koulutusta. Päiväkodin työntekijän työtehtäväksi ei toimi lapsen terapeuttina. Lisäksi termi sielunhoito koettiin hankalana ja harhaanjohtavana, sillä työntekijä teki työssään mielestään ”sielunhoidollisia” asioita, mutta ei kutsuisi sitä sielunhoidoksi.
Enemmän vanhempien tai muun tahon tehtävä. Ei ole koulutusta siihen.
Mielestäni lasten sielunhoito ei kuulu työnkuvaani, ainakaan siinä mielessä miten itse miellän sielunhoidon. Toki lasta lohdutetaan ja keskustellaan mieltä painavista asioista. Päiväkoti ei ole seurakunta, vaikka toimiikin kristilliseltä arvopohjalta, päävastuu näissä asioissa kodeilla. Tästä näkökulmasta käsin joihinkin kysymyksiin on vaikea vastata.
On oltava todella tarkkana, ettei aikuinen ala toimia terapeuttina asioissa, joihin hänellä ei ole osaamista.
En tunne sanaa sielunhoito omakseni. Termi on harhaanjohtava sillä varmasti teen paljon "sielunhoidollista" ihan perusasiaa lasten kanssa.
Huomion, pyrin kohtaamaan, kuuntelemaan olemaan herkkä hengellisten asioiden äärellä (kaikki perheet eivät ole kristillisiä, jotka ovat meillä) yms.
Enemmistö (83 %) työntekijöistä vastasi kuitenkin sielunhoidon kuuluvan osaksi työtään. Vastaukset jaottelin avoimien kommenttien perusteella kolmeen eri kategoriaan: kasvattajan vastuuseen lasta kohtaan, lapsen hyvinvointi sekä päiväkodin kristillisen kasvatuksen velvoite. Aikuisen vastuuta lasta kohtaan koskevissa kommenteissa työntekijät kertoivat halustaan luoda turvallisia tiloja puhua kaikista mieltään askarruttavista seikoista. Sielunhoidoksi koettiin kysymyksiin vastaaminen, kuunteleminen ja läsnä oleminen. Kantaville siiville kirjassa kuvataan sielunhoitajan perustyökaluna
