Lapsen lohduttaminen ja sielunhoidolliset kohtaamiset päiväkodissa

35

Yllä näkyvien vastauksien mukaan aineistosta voidaan päätellä, että vastanneiden pohjakoulutus tukee heidän itsensä mukaan ainakin seuraavia Kantaville siiville -kirjan kuvaamista lapsen kehityksessä tukevista tekijöistä:

- myönteinen kanssa käyminen aikuisten kanssa - henkilökohtainen jumalasuhde

- riittävä määrä ystäviä - tasapainoinen itsetunto

-

riittävät ongelman ratkaisukyvyt

Vastaajista muutamat ilmoittivat, etteivät olleet saaneet pohjakoulutuksessaan ollenkaan koulutusta lasten katsomukselliseen kasvatukseen tai miten käyttää erilaisia apuvälineitä sielunhoitotilanteissa. Avoimissa vastauksissa kysyin, minkälaista lisäkoulutusta työntekijät koipaisivat juuri sielunhoitoa ajatellen. Muutama vastaajista mainitsi, että aiheeseen liittyvän kirjallisuuden sekä apuvälineiden esittely tukisi sielunhoitotyötä. Koulutusta mainittiin kaipaavan:

- Vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön - Kristillisen kasvatukseen

- Lasten tunneperäisten ongelmien käsittelyyn ja kaverisuhteisiin

- Erilaisten kriisien käsittelyyn (avioero perheessä, kuolema-aihe, ristiriidat lapsen elämässä)

- Yleistä koulutusta sielunhoidosta lasten kohdalla, miten käsitellä lasten kanssa sielunhoidollisista asioista

Yksi vastaajista piti sielunhoitoa käsitteenä harhaanjohtavana, mutta ei tarkemmin perustellut, mitä sillä tarkoitti. On siis mahdollista, ettei sielunhoito käsitteenä ollut hänelle tuttu tai hän olisi kaivannut sen tilalle, jonkin toisen termin.

4.4. Lapsen lohduttaminen ja sielunhoidolliset kohtaamiset päiväkodissa

Sielunhoidollisissa keskusteluissa Jumala on aina läsnä kolmantena osapuolena lapsen ja sielunhoitajan kanssa, vaikka Jumalaa ei erikseen tuotaisikaan keskustelussa esille. Keskustelussa Pyhä Hengen avulla ja johdatuksella keskusteluun luodaan toivon ilmapiiri. Rukousta voidaan pitää luonnollisena osana sielunhoidollista keskustelua. ⁶⁸ Voidaan siis pitää perusteltuna, että

68 Asikainen, 2013, 25

36

varhaiskasvattajan on tärkeä jakaa lapsen kanssa ainakin osittain sama hengellisyyden kokemus, joka helpottaa sielunhoidollisten keskustelujen käymistä lapsen kanssa.

Aikuisen merkitystä roolimallina voidaan tarkastella hänen oman hengellisyytensä ja sen esille tuomisen kautta. Lapsen käsitys esimerkiksi Jeesuksesta muotoutuu aikuisen antaman mallin pohjalta. Lapsen nähdessä aikuisen tässä tapauksessa varhaiskasvattajan toimivan myönteisellä kristillisellä tavalla, on hänen todennäköisempää nähdä Jumala opetetulla tavalla. Vaikka pieni lapsi unohtaisikin hänelle opetetut asiat, on hänen mahdollista muistaa opetuksen sisältö opettajansa tekemän esimerkin antaman vaikutuksen kautta. ⁶⁹

Tutkimuskyselyssä kysyttiin vastaajilta, tuleeko heidän työssään eteen tilanteita, joissa lasten hengelliset kysymykset ja sielunhoito nousisi esille. Aineistosta selviää, että vähemmistö (17 %) vastanneista ei kokenut tämän kaltaisia tilanteita työssään, kun taa enemmistö (83 %) vastaajista koki kuvattujen tilanteiden olevan osa työtään. Työntekijöiden kuvaamat tilanteet, joissa hengelliset asiat nousivat esiin lasten kanssa, olivat hyvin tavallisia hetkiä päiväkodin arjessa. Spontaanisti syntyvien tilanteiden kanssa ohjaavan aikuisen tulee toimia aktiivisena kuuntelijana ja olla valmiina kommunikoimaan lasten kanssa, kun tilanne niin vaatii. ⁷⁰ Erilaiset keskustelutilanteet syntyivät aineiston mukaan pääosin lasten ehdoilla, ja niiden kautta oli mahdollista päätyä pohtimaan hyvinkin abstrakteja käsitteitä, kuten maailman syntymistä, oikeaa ja väärää sekä Jumalan olemassaoloa.

Aamupalapöydässä eskareiden kanssa lapset alkoivat pohtimaan Jumalan olemassaoloa ja maailman syntyä. Pohdinta jatkui koko aamupäivän.

Aivan tavallisissa arkipäivän puuhista. Tilanteet syntyvät spontaanisti lapsen ehdoilla ja turvallisuutta vaalien.

Lasten kanssa tulee eteen tilanteita ja keskusteluja, joissa pohditaan mm.

oikeaa ja väärää, asioiden merkityksiä ja tarkoituksia.

Lisäksi aineiston mukaan lapsen kohdatessa elämässään pelkoa, menetystä tai erilaista surua nousivat myös hengelliset asiat esille. Joko lapsen tai työntekijän aloitteesta. Erityisesti kommentissa, jossa kuvataan ryhmän osana olleen lapsen sairastumista ja kuolemaa, työntekijä on ottanut toiminnallisen tavan käsitellä ja tuoda esille ryhmässä tapahtunut muutos. Ohjaavalla otteella varhaiskasvattajan on mahdollista luoda lapsille turvallinen paikka käsitellä muutoksesta nousevia tunteita ja ilmaista niitä.

69 Asikainen, 2013, 28

70 Asikainen, 2013, 33.

37

71 Tunnetaitojen opettaminen päiväkodissa on tärkeää, sillä niiden kautta lapsi oppii viestimään omista tuntemuksistaan paremmin muille ihmisillä. Hengellisissä asioissa lapsi voi jäädä pohtimaan hyvin konkreettisia ja pieneltä tuntuvia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi pääsemiseen taivaaseen liittyen. Aineiston eräässä kommentissa kuvataan, kuinka lapselle on luontaista ihmetellä taivaaseen pääsyä ja voiko sieltä sen jälkeen pudota. Tämän kaltaisten pohdintojen kuunteleminen ja niistä keskusteleminen voi olla lapselle todella tärkeää, varsinkin jos hänellä on aikaisemmin kokemuksia aikuisista, jotka ovat nauraneet hänelle. Aineistosta nousi esiin tilanne, joissa lapsi on kohdannut surua vanhempiensa puolelta perheessä tapahtuneen asumuseron kautta. Lapselle voi olla vaikea puhua kotiin liittyvistä harmistaan vanhempia kohtaan tunnetun lojaaliuden ja kunnioituksen vuoksi.

Siksi on hyvä jättää lapselle tilaa ilmaista tunteitaan rauhassa ja yhdessä pohtia niiden syntyperää turvallisessa ympäristössä. ⁷²

Lapsen kohdattua elämässään tärkeän ihmisen menetyksen, asumuserotilanne perheessä ja lapsen kokemat vaikeat tunteet oman käytöksen takia. Spontaanit kysymykset olemassaoloon liittyen.

Jos lapsi on surullinen tai hän on jäänyt leikeissä ulkopuolelle. Jos lapsella on huono itsetunto. Vuosia sitten yksi esikoululainen (sairasti aivosyöpää) kuoli kesken esikoulupäivän. Sielunhoitoa teimme silloin koko kevään. Lauloimme paljon hengellistä laulua, joka oli osoitettu tälle poisnukkuneelle eskarille ja tietysti keskustelin asiasta lasten kanssa.

Yksi lapsi pohti, kuinka taivaassa pysyy, kun sinne kuoleman jälkeen mennään. Eikö sieltä tipu alas. Tämäntyyppisiä keskusteluja käydään.

Vuorovaikutussuhteet, lapsen perheeseen ja Lähiympäristöön liittyvät asiat, leikki, säännöt ja sopimukset/toisten huomioonottaminen ja tunnekasvatus.

Myös kristilliseen perinteeseen kuuluvat tilanteet mainittiin avoimien vastauksissa kautta tapana tuoda esille lasten hengellisiä kysymyksiä. Muun muassa päiväkotivuoden erilaiset kirkkohetket sekä Raamatun eri kertomukset, kuten pääsiäisen ajan kertomuksissa. Lisäksi päiväkodin arjessa esille nousseet eettiset ongelmat, kuten oikean ja väärän pohtiminen, vuorovaikutussuhteet, sääntöjen ja

71 Asikainen, 2013, 107.

72 Asikainen, 2013, 107-109.

38

sopimusten noudattaminen nostivat myös työntekijöiden mukaan esille lasten keskuudessa hengellisiä puheenaiheita.

Pikkukirkko-tuokioissa

Pääsiäisen kertomusten äärellä, surullisissa tilanteissa, arjen tilanteissa, leikkien keskellä, riitoja selvitellessä, onnistumisista ja epäonnistumisista.

Lasten kanssa tulee eteen tilanteita ja keskusteluja, joissa pohditaan mm.

oikeaa ja väärää, asioiden merkityksiä ja tarkoituksia.

Pelkojen ja muiden tunteiden käsitteleminen.

Sielunhoidollisten tilanteiden syntymistä kuvattiin suurilta osin spontaaneiksi tilanteiksi, joissa lapsi toimii ensisijaisesti aloitteen tekijänä. Taulukossa 11. esitellään, kuinka usein päiväkodin arjen tilanteissa työntekijät ovat päätyneet sielunhoidollisiin keskusteluihin. Missään kyselyn tilanteissa vastaajat eivät päivittäin kokeneet sielunhoidollisia kohtaamisia. Melko usein sielunhoitotilanteita tapahtui eniten leikkihuoneessa (39,1 %). Jonkin verran kohtaamisia enemmistön mukaan ruokailussa (60,9 %) ja noin puolet vastanneista päiväkotiin tulo- ja lähtötilanteissa (52,2 %), leikkihuoneessa (47,8 %). Pihaleikeissä (43,8 %) sekä nukkumatilassa (39,1 %). Enemmistön mielestä sielunhoidollisia tilanteita kuitenkin tapahtui jonkin verran tai melko usein päiväkodin arjen erilaisissa tilanteissa.

En koskaan Harvoin Jonkin verran

Taulukko 11. Kuvaa minkälaisissa tilanteissa päiväkodin arjessa vastanneet ovat päätyneet sielunhoidolliseen kohtaamiseen lapsen kanssa ja kuinka usein. N=23.

Avoimissa vastauksissa varhaiskasvattajat toivat tarkemmin esille tilanteita, joissa sielunhoito oli mahdollista. Helpoiksi tilanteiksi keskustelulle kuvattiin olevan hetket, joissa lapsen

39

kanssa ollaan kahden kesken tai tilanne on muuten rauhallinen. Yhdessä vastauksessa tämä korostui erityisesti ja vastauksessa todettiinkin, että tilanteen ollessa sopiva keskustelupaikalla ei koettu olevan suurta merkitystä. Helpoiksi kohtaamistilanteiksi vastaajat mainitsivat erityisesti leikkihuoneen, leikki-, ruokailu ja lohdutustilanteet sekä pienryhmässä syntyneet keskustelut. Yhdessä vastauksessa tuotiin myös esille rukouksen käyttö apuna ohjata keskustelua.

Aina on helppo puhua lapsen kanssa, helpoin kuitenkin rauhallisessa kahdenkeskisessä kohtaamisessa esim. nukkumatilassa.

Erityisen helpoksi koen tilanteet, joissa olen lapsen kanssa kaksin tai pienessä ryhmässä, paikalla ei ole väliä.

Leikkitilanteissa ja ruokailutilanteissa, Leikkitilanteissa ja ruokapöydässä, ruokailutilanteissa, Ruokailussa, leikin aikana,

Lounaalla syntyy usein hyviä pienryhmän keskusteluja. Pienryhmissä muutenkin arkiset yhteiset tilanteet synnyttävät luontevaa keskustelu hetkiä.

Yleensä aina, mikäli lapsi on siinä tilassa, että on vastaanottavainen.

Rukous auttaa lähestymään lasta oikealla tavalla sekä ottamaan puheeksi juuri oikeat asiat.

Vaikeiksi tilanteiksi sielunhoidolliselle kohtaamiselle varhaiskasvatuksen työtekijät kuvasivat vastauksissaan erityisesti päiväkodin saapumis- ja lähtötilanteet, vanhempien ja muiden lasten läsnäolon, päiväunihetket ja pihaleikit. Yhdessä vastauksista tuotiin myös esille vaikeus sanalliseen sielunhoitoon tilanteissa, jossa lapsi on kohdannut surua ja lapsen surun vaikuttaessa myös työntekijään. Puhumisen sijaan vaikeassa tilanteessa vastauksissa tuotiin mahdollisuus käyttää enemmän fyysistä läsnäoloa, halausta ja syliä. Erityisesti kiire päiväkodin arjessa mainittiin myös sielunhoitotilanteita vaikeuttavana tekijänä. Vastauksissa tuotiin esille, että kiireessä yhteistyön merkitys muiden työntekijöiden kesken korostui entisestään.

Ehkä silloin kun lasta tuodaan tai haetaan, ja vanhempi on samassa tilanteessa läsnä. Helpompi sitten, kun vanhempi on lähtenyt töihin tai ei ole siinä paikalla.

Nukkumistilanteet, kun pitäisi nukkua eikä kukkua.

40

Ehkä surun ja menetyksen tilanteissa, kun asia koskettaa myös itseä herkistäen. Silloin tilanne on enemmän läsnäoloa, sylissä pitämistä, halausta, ei puhetta.

Kiireessä, Kiireiset, hektiset tilanteet ovat tietenkin vaikeita pysähtyä, keskittyä, kuunnella, antaa aikaa. Hyvällä yhteistyöllä kollegoiden kanssa asia yleensä saadaan hoidettua.

Yhdessä vastauksessa työntekijä toi esille, että hän koki puhumisen lapsien kanssa päiväkodin arjessa helpoksi, mikäli ryhmän tilanne antaa siihen mahdollisuuksia. Vastauksessa tuotiin myös esille, ettei vastaaja pitänyt sielunhoitoa päiväkodin työntekijän työnkuvaan kuuluvana tehtävänä.

Yleisesti ottaen koen helpoksi puhua lasten kanssa melkein tilanteessa kuin tilanteessa, riippuen tietysti miten koko lapsiryhmän tilanne antaa myöten (Sielunhoidollinen kohtaaminen ei kuulu työnkuvaan)

Taulukossa 12. tuodaan esille, mitä varhaiskasvattavat pitivät tärkeänä huomioida lasten kanssa käydyissä keskusteluissa. Kerätyn aineiston mukaan kukaan vastanneista ei pitänyt erittäin tärkeänä kyselyssä mainittuja asioita, joita tulisi huomioida lasten kanssa keskusteltaessa. Vastaksista läsnäolo (100 %) nousi selkeästi tärkeimmäksi asiaksi, joka tulisi huomioida lasten kanssa käydyssä keskustelussa. Muina tärkeinä pidettyjä asioita olivat katsekontakti ja saatavilla oleminen (87,5 %), lapsen mielialan huomioimine ja tämän tasolle asettuminen (79,2 %), aikuisena roolimallina toimiminen (66,7 %) ja keskusteluissa käytetty äänenvoimakkuus (62,2 %). Puolet vastanneista (50

%) piti ympäröivää tilaa jonkin verran tärkeänä sekä oman mielialan huomioimista (45,8 %).

Kysymyksen vastauksissa on nähtävissä siis selkeästi, että työntekijöille keskustelun kannalta tärkeämpiä asioita ovat nimen omanaisesti lapseen kohdistettu huomio ja miten sitä tuodaan esille.

Keskustelussa varhaiskasvatuksen työntekijä on näin ollen lasta varten ja hänen omat tuntemuksensa sekä ympäristö ovat toissijaisia. Aineissa näkyviin vastauksiin nojaten Kalliala vahvistaa, että mikäli haluamme turvata lapsen suotuisan kehityksen, tulee ensisijaisesti varhaiskasvattaja huolehtia siitä, että lapsi kokee olevansa rakastamisen arvoinen lapsi. Hänen mainitsemansa arvokkuuden kokemus syntyy siitä, että aikuinen pyrkii tyydyttämään lapsen tarvitsemat perustarpeet. Näitä ovat hänen aloitteisiinsa vastaaminen, sitoutuminen vuorovaikutukseen ja läsnä sekä saatavilla olo. Näiden täyttyessä lapsi tuntee ja tietää olevansa tärkeä. ⁷³

73 Kalliala, 2012, 14.

Taulukko 12. Kuvaa, mitä vastaajien olisi mielestään tärkeä huomioida lasten kanssa keskusteltaessa. N=24.

Lapsen lohdutukseen liittyvissä tilanteissa aineiston perusteella vastaajat pitivät keskustelua yleisimpänä tapana toimia heidän työssään (70,8 %). Lisäksi toinen päivittäin eniten käytetty lohdutuksen muoto oli aineiston mukaan halaus (50 %). Jonkin verran työntekijät käyttivät lohdutuksessa apuna ohjeita ja neuvoja (45,8 %). Vain harvoin lohdutuksessa apuna käytettiin apuna Kuvakortteja (56,5 %), Raamattua (45,8 %) sekä nukkeja pehmoeläimiä (45,8 %). Vastanneista selkeä enemmistö (87,8 %) vastasi, ettei lohdutustilanteissa ollut koskaan käyttänyt rukoushelmiä.

Myöskään kynttilää (62,2 %) tai ristiä (58,3 %) ei vastanneista ollut kukaan käyttänyt apunaan lohdutustilanteissa. Mielestäni on kiinnostavaa, etteivät työntekijät käyttäneet lohduttaessaan lasta apuna kovinkaan paljoa apuvälineitä. Tulosta voidaan kuitenkin selittää tarkastelemalla Taulukkoa 10, jonka mukaan vähän alle puolet (n. 42 %) vastanneista koki, ettei ollut saanut ollenkaan tai vain vähän pohjakoulutuksessaan ohjeistusta, miten erilaisia apuvälineitä voidaan hyödyntää lapsen sielunhoidossa. Tämä voi siis selittää, miksi myös lohdutustilanteissa vastanneet käyttivät vain harvoin esimerkiksi kristilliseen perinteeseen liittyviä välineitä, kuten Raamattua, ristiä, rukoushelmiä tai kynttilää. Vastaajat kokivat myös tarvitsevansa lisäkoulutusta lasten kristilliseen kasvatukseen, joten sitä voidaan pitää osaltaan selityksenä siihen, miksi kristillisyyteen vahvasti linkkityvien apuvälineiden käyttö oli heidän työssään vähäisempää.

42 Lohduttaessani lasta

käytän apunani

En koskaan Harvoin Jonkin verran

Taulukko 13. Kuvaa kuinka usein työntekijät käyttivät erilaisia apuvälineitä lohduttaessaan lasta. N=24. *N=

23.

Avoimissa vastauksissa vastanneet toivat esille, että lohdutustilanteessa tärkeää on työntekijän pysähtyminen lapsen asioiden äärelle, keskustelu sekä empaattisuus. Lasten sielunhoidon käsikirjan mukaan keskustellessa lapsen kanssa itse keskustelun aloitus ja sen syvemmälle vieminen saattaa olla suurelta osin aikuisen vastuulla. Siksi lohdutustilanteessa, jossa lapsen on vaikea puhua, työntekijän tulee antaa huomionsa lapselle. Esimerkiksi laskeutua tämän tasolle aloittaa keskustelu avointen kysymysten kautta, joissa lapsen on mahdollisuus vastata useammalla, kuin yhdellä sanalla.

Kysymysten kautta annetaan lapselle tunne, että keskustelu hänen kanssaan on merkittävä ja se voi rohkaista lasta puhumaan tunteistaan avoimemmin.⁷⁴

Empaattisuus ja läsnäolo.

Pysähtyminen, keskittyminen, oman ajan ja huomion antaminen lapselle siten, että hänelle tulee tunne, että hän on tärkeä ja aikuinen haluaa juuri nyt ja tässä antaa täyden huomion hänelle.

Keskustelemalla, kuuntelemalla, lohduttamalla, olemalla läsnä. Yhdessä etsitään lapsen kanssa vastauksia ja ratkaisuja asiaan.

selkeämmin esille, että kohtaamis- ja lohdutustilanteissa lasten kanssa tärkeää keskustelun lisäksi on myös kosketus. Halauksen lisäksi erityisesti vastauksista nousi esille lapsen syliin ottamisen tärkeys.

Syliin ottamista ja sylissä lohduttamista kuvattiin luonnollisena tapana kohdata lapsi ja olla tilanteessa

74 Asikainen, 2013, 33-34.

43

läsnä. Lohdutukseen liitettiin sylissä pitämisen lisäksi myös halaus sekä silittäminen, joiden kautta antaa lapselle hänen kaipaamansa huomiota. Esille tuotiin myös tilanne, jossa lapsi ei halua, että häneen kosketaan. Lohdutustilanteissakin työntekijöiden tulee kunnioittaa lapsen itsemääräämisoikeutta sekä koskemattomuutta, jotka määritellään Suomen lastensuojelua koskevassa laissa. ⁷⁵ Kyseisessä vastauksessa korostuikin lapsen oma-aloite tulla syliin ollessaan surullinen.

Aidolla läsnä olemisella, kuuntelulla sekä sylillä, halauksilla ja huomiolla.

Syli, huomio, surun jakaminen – välittäminen

Lohdutan olemalla läsnä, ottamalla syliin, silittämällä, rauhallisilla ja lohduttavilla sanoilla.

Pääsääntöisesti lohdutan lasta ottamalla hänet syliin tai istumalla vieressä sekä halaamalla ja keskustelemalla asiasta. Jos lapsi ei halua kosketusta, silloin en koske, mutta usein lapsi tulee syliin melkein pyytämättäkin.

75 Lasten suojelulaki 4§, 13.4.2007/417.

44

In document Lasten sielunhoito suomalaisissa kristillisissä päiväkodeissa (sivua 36-45)