2. Tutkimuksen tausta ja keskeiset termit
2.4. Sielunhoito
9
Kirja listaa lapsen kehitystä päiväkodissa tukeviksi tekijöiksi seuraavat voimavarat:
- läheinen suhde vanhempiin
- vanhempien syvä keskinäinen suhde
- myönteinen kanssa käyminen aikuisten kanssa - henkilökohtainen jumalasuhde
- riittävä määrä ystäviä - tasapainoinen itsetunto - rutiinit
- vanhempien asettamat rajat ja johdonmukainen valvonta - riittävät ongelman ratkaisukyvyt
- harrastukset - päihteettömyys - hyvä medialukutaito - koulumenestys 19
Tutkimuksessani kannalta yllä näkyvistä tekijöistä nousevat esille erityisesti: myönteinen kanssa käyminen aikuisten kanssa, henkilökohtainen jumalasuhde ja riittävät ongelman ratkaisukyvyt, sillä niiden kautta on mahdollista tarkastella lapsen kohtaamisia ja spiritualiteettia varhaiskasvattajien kanssa. Lisäksi läheinen suhde vanhempiin, vanhempien asettamat rajat ja johdonmukainen valvonta, riittävä määrä ystäviä ja tasapainoinen itsetunto voidaan nähdä tutkimukseni kannalta jossain määrin kiinnostavina, sillä tekijät voivat vaikuttaa lapsen tarpeeseen sielunhoidolliselle kohtaamiselle päiväkodissa.
2.4. Sielunhoito
Termi sielunhoito viittaa kiinteästi kristillisen kontekstin sanastoon kuuluvaksi. Kirkon ja uskon sanakirja kuvaa sielunhoitoa seuraavan määritelmän kautta: Sielunhoito on yksityisen ihmisen auttamista hänen, elämäänsä, ihmissuhteisiinsa tai Jumala-suhteeseensa liittyvissä kysymyksissä.
Sielunhoito on henkilökohtaista keskustelua papin tai maallikon kanssa. 20 Tässä kappaleessa sivuan lyhyesti tutkimukseni kannalta mielekkäitä sielunhoidon tutkimuksen osa-alueita. Ensisijaisena sielunhoidon tutkimuksen lähteenä pidän Paavo Kettusen kirjaa Auttava kohtaaminen 1:
19 Asikainen, 2013, 62.
20 Jussila, 2004, 332.
10
Sielunhoidon perusteet ja teologia. Kettusen kirjan lisäksi käytän apunani muuta sielunhoitoa ja sen teologiaa käsitteleviä suomalaisia sekä kansainvälisiä lähteitä. Kappaleessa syvennyn tarkemmin siihen, mikä on sielunhoitajan rooli ja miten sielunhoitoa voidaan ymmärtää puhuttaessa lapsen sielunhoidosta. Jälkimmäisessä kappaleessani päälähteenäni käytän Päivi Asikaisen, Päivi Isoahon, Tuulikki Laamasen, Riitta Parkkisen, Kristiina Virkkilän sekä Markku Virkkilän kirjaa Kantaville siiville: Lasten sielunhoidon käsikirja.
Sielunhoitoa voidaan pitää siis ihmisten välillä tapahtuvana keskusteluna, joiden aihepiirinä voivat olla joko hengelliset tai muut elämänalueen kysymykset. Sielunhoitokeskusteluja voidaan käydä papin ja muun seurakunnan työntekijän lisäksi myös maallikkojen kesken. Tämän kaltaisista kahdenkeskisistä keskusteluista käytetään tarkemmin nimeä yksityinen sielunhoito. 21 Seurakunnan arjessa yksityisen sielunhoidon lisäksi puhutaan yleisestä sielunhoidosta, joka pitää sisällään seurakunnan useat hengelliset tilaisuudet, kuten hartaudet ja jumalanpalvelukset. 22 Nämä yleisen sielunhoidon piiriin kuuluvat kirkolliset toimitukset ovat määriteltynä myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon Kirkkolaissa. 23 Kirkkolaki ja -järjestys eivät kuitenkaan säädä sielunhoidollisen toiminnan sisältöä vaan kirkon itsensä ja teologisen tutkimuksen tehtävä on selvittää ja määrittää se, mitä sielunhoito on, miten sitä tulisi toteuttaa. 24 Paavo Kettunen on kirjoittanut, että sielunhoidolla voidaan tarkoittaa ja ymmärtää kaikkea sitä kristillisessä viitekehyksessä tapahtuvaa auttamista, joka kohdistuu niin ihmisen psyykkiseen kuin hengelliseen kokemusmaailmaan. 25 Sielunhoidossa vaikuttavat näin olennaisesti se kuka sielunhoitoa harjoittaa ja missä sielunhoito tapahtuu. Voidaan siis pohtia, että mikäli seurakunta ymmärretään kirkon seinien ulkopuolelle ulottuvana yhteisönä niin sielunhoitoa on mahdollista tapahtua maallikoiden toimesta myös kristillisen päiväkodin kontekstissa. Kettusen mukaan Suomessa termi koulusielunhoito ei ole kovinkaan usein käytetty ilmaus, vaikka koulu- ja muut oppilaitokset tarjoavatkin otollisia mahdollisuuksia sielunhoidollisille kohtaamisille, rinnalla kulkemiselle ja elämäntapahtumien tarkastelulle. Koulumaailma asettaa näin lapselle paljon erinäisiä pedagogisia, sosiaalisia, että emotionaalisia tavoitteita, joiden kautta on mahdollista syntyä paljon epävarmuutta ja huolta omasta kelpaamisesta. Näihin kysymyksiin sielunhoidollisella lähestymistavalla ei ole tarkoitus tukea lapsen identiteettiä onnistumisten mittarien tai suoritusten kautta vaan tarjota läsnäoloa ja aitoa kohtaamista.
21 Jussila, 2004, 332.
22 Jussila, 2004, 333.
23 Kirkkolaki, 1993, 4:1§.
24 Peltomäki, 2014, 140.
25 Kettunen, 2013, 171-172.
11
26 Vaikka Kettunen puhuukin koulumaailmasta ovat nämä samat kysymykset jo olennaisia päiväkodissa tapahtuvassa varhaiskasvatuksessa.
Yksi sielunhoidon kattavimmista sielunhoidon eri suuntauksien luokitteluista on tehnyt tutkija Tor Johan Grevbo. Hänen luokittelunsa ikään kuin kokoaa keskeisimmän 1900-luvun jälkeen julkaistun sielunhoitoon liittyvän kirjallisuuden. Grevbon luokittelua ovat Suomessa referoineet useammat teologian tutkijat, kuten Hakala, Kiiski ja Gothóni. Hänen luokittelunsa sielunhoidosta jakaantuu kahdeksaan eri hoitomalliin:
- kerygmaattinen (julistava) sielunhoito
- raamattuperustainen (evankelikaalinen) sielunhoito - karismaattinen sielunhoito
- spirituaalinen sielunhoito
- seurakunnallinen (/seurakuntaperusteinen) sielunhoito - syvyyspsykologinen (analyyttinen) sielunhoito
- lähimmäiskeskeinen (terapeuttinen) sielunhoito - sosiopoliittinen (yhteiskunnallinen) sielunhoito
Seuraavaksi avaan Grevbon lyhyesti hoitomallit. Ensimmäiset kaksi eli kerygmaattinen ja Raamattuperustainen sielunhoidonmallit ovat hyvin lähellä toisiaan. Kummassakin mallissa käytetään sielunhoidon toimenpiteinä kuljettaa keskustelussa mukana Raamatusta ja sen opetusmalleista kantautuvia teemoja. Sielunhoidon tarkoituksena on hoidettavan hengellisen elämän kasvu ja elämäntapojen uudistuminen kohti Raamatussa ilmaistua julistusta. Suomalaisissa sielunhoidon tutkimuksissa näitä kahta ei ole eroteltu omiin kategorioihinsa, kuten esimerkiksi Raili Gothóni jättää sielunhoidon jaottelussaan raamattuperustaisen sielunhoidon pois perustelunaan se, että raamattuperustaista sielunhoitoa voidaan käyttää hyödyksi missä tahansa sielunhoidossa. 27
Karismaattisen sielunhoidon työvälineinä käytetään yleisesti Raamatussa ilmoitettuja armolahjoja, kuten profetoimisen, parantamisen ja henkien erottamisen lahjoja. Sielunhoidon merkittävänä tavoitteena voidaan pitää hoidettavan hengellisen elämän kasvua ja vahvistumista.
Grevbon kuvaa, että sielunhoidossa on kyseessä ennemminkin sielunhoitajan ominaisuuksista tai edellytyksistä toimia sielunhoitajana. Keskustelun lisäksi sielunhoidossa käytetään apunaan myös rukousta. Tässä hoitomallissa usein korostuu sielunhoitajan oma henkilökohtainen uskonvakaumus
26 Kettunen, 2013, 171-172.
27 Gothóni, 2014, 26.
12
ja sen, kuinka hän itse hoitaa sitä. Yhteistä julistavaan ja raamattuperustaiseen sielunhoitomalliin karismaattisella sielunhoidolla on sielunhoitajan aktiivisuus sielunhoitotilanteessa, jolloin hoidettavan autonominen sielunhoito jää vähäisemmäksi. Vaikka karismaattinen sielunhoito onkin selkeämmin oma toimintamallinsa, on se mahdollista tutkija Hannu Jaatisen mukaan niputtaa yhteen kahden edellisen sielunhoitomallin julistavan hoitomallin sateenvarjon alle. 28
Spirituaalisessa sielunhoidossa sielunhoitajan tarkoituksena on johtaa hoidettavaa kohti Jumalan syvien salaisuuksien ymmärtämistä. Tämän hoitomallin apuna on mahdollista käyttää apunaan esimerkiksi meditointia ja hiljaisuuden harjoituksia. Edellä mainitun karismaattisesta mallista erotan spirituaalinen sielunhoito antaa tilaa autonomiselle hoidolle. Sielunhoitajan roolissa tässä hoitomallissa korostuvat hengellinen arviointi- ja erottamiskyky suhteessa terveeseen ja sairaaseen uskonnollisuuteen sekä syyllisyyteen liittyvät kysymykset. Suomalaisessa tutkimuksessa spirituaalisesta sielunhoidosta puhutaan usein hengellisenä ohjauksena, joka on erotettu omaksi toimintamuodokseen sen vaatiman erityiskoulutuksen vuoksi. 29 Gothónin on tutkimuksessaan jopa sitä mieltä, että hengellistä ohjausta ei voida pitää synonyyminä sielunhoidolle, sen pääfokuksessa olevien ihmisen hengellisen elämän ja jumalasuhteen vuoksi. 30 Edellä mainitut ovat vain suppea ilmaus siitä, mitä sielunhoidollisen keskustelun on mahdollista pitää sisällään.
Seurakunnallisen sielunhoidon mallin pohjana voidaan pitää Martti Lutherin näkemystä sielunhoidosta kristittyjen keskinäisenä keskusteluna ja lohdutuksena. Jaatisen esimerkin mukaan yleisen sielunhoidon lisäksi, joka on nähtävissä kaikessa kirkon toiminnassa, kuten jumalanpalveluselämässä ja sakramenteissa, seurakunnalliseen sielunhoidon piiriin voidaan ymmärtää kuuluvaksi myös seurakunnissa kokoontuvat lähetys-, suru- ja eroryhmät. 31 Tutkimukseni aihepiirin kannalta mielekästä on myös huomioida seurakunnallisen sielunhoidon piiriin kuuluvaksi myös varhaiskasvatuksessa tehtävä työ sekä muut koko ihmisen elämän kaaren vaiheita tukevat ryhmät ja kokoontumiset.
Grevbon hoitomallien jaottelun terapeuttisesti painottuneisiin sielunhoidon hoitomalleihin on jaettu sekä syvyyspsykologinen eli analyyttinen, että lähimmäiskeskeinen sielunhoito.
Ensimmäisenä mainittu voidaan jakaa vielä Grevbon mukaan freudilaiseen, jungilaiseen ja pastoraalis-lääketieteelliseen sielunhoitoon. Aikaisemmin mainituista varsinkin kaksi ensimmäistä ovat toimintatavoiltaan lähellä sielunhoidon ja psykoterapian välistä rajapintaa. Suomessa tällä ei
28 Jaatinen, 2018, 4.
29 Jaatinen, 2018, 4-5.
30 Gothóni, 2014, 58.
31 Jaatinen, 2018, 5.
13
kuitenkaan Jaatisen mukaan ole vaikutusta, sillä psykoanalyyttisen tai muun syvyyspsykologisen terapiakoulutuksen saaneet ja perheneuvojat ovat Suomen evankelisluterilaisen kirkon viroissa. Näin ollen heidän työtään voidaan luokitella analyyttisen sielunhoidon kategoriaan kuuluvaksi. Kuten syvyyspsykologinen myös lähimmäiskeskeinen sielunhoito on luokiteltu terapeuttiseksi, sillä se ammentaa toimintatapansa vaikutteita psykoterapian toimintamalleista. 32
Viimeinen Grevbon sielunhoidon malleista on sosiopoliittisen hoidonmalli. Hoitomallin tarkoituksena on ottaa hoitotoiminnassaan huomioon erilaisten sosiaalisten ja poliittisten sekä yhteiskunnallisen epätasa-arvojen poistaminen. Sosiopoliittinen hoitomalli onkin saanut vaikutteita vapautuksen teologiasta ja siitä käytetään myös yleisesti nimitystä profeetallinen sielunhoito. 33 Hoitomallin soveltamista suomalaisessa sielunhoidossa käytetty varsin vähän, mutta Gothónin mukaan lähimmäksi sosiopoliittista sieluhoitoa kuvaavana voidaan pitää Suomen asevelipappien hoitamaa sielunhoitotyötä tai diakonian tarjoamaa humanitääristä apua. 34
Lisensiaatintutkimuksen tehnyt Hannu Jaatinen kuvaa tutkimuksessaan, kuinka yllä avaamani Grevbon hoitomallien jaottelu on mahdollista sisällyttää tutkija Jan de Jongh van Arkelin jakamiin hoitomalleihin. Vaikka Grevon toimintamallit ovatkin sielunhoidon tulkinnan kannlat hyvin kattavat. Omassa tutkimuksessani käytetyn sielunhoidon käsitteen kannalta de Jongh van Arkelin jaottelua voidaan pitää tutkimukseni tarkoituksiin sopivampana. De Jongh van Arkel jaottelu sielunhoidon toteutumisen tasoista ovat: 1) kristittyjen keskinäinen epämuodollinen huolenpito (mutual care), 2) paikallisseurakunnan pastoraalinen sielunhoito (pastoral care), 3) terapeuttisesti suuntautunut erityissielunhoito (pastoral counseling) sekä 4) pastoraalipsykoterapia (pastoral therapy). 35 (Kuvio 1.) Näihin yllä mainittuihin tasoihin Grevbon jaottelua mahdollista tarkastelle siten, että kolmella alimmalla sielunhoidon tasolla olevien (mutual care, pastoral care ja pastoral counseling) sielunhoitomalleissa käytetään lähimmäiskeskeistä eli dialogista hoitomallia. Lisäksi kahdella alimmalla tasolla olevilla (mutual care ja pastoral care) voidaan tapauskohtaisesti riippuen myös julistavaa sielunhoitoa, johon kuuluvat kerygmaattinen, raamattuperustainen tai karismaattinen sielunhoito. 36
Kuvio 1. esittämän pyramidin mukaan de Jongh van Arkeli kuvaa, kuinka seuraavalle tasolle siirryttäessä kasvavat myös sielunhoitajan edellytykset. Näitä edellytyksiä ovat henkilön
32 Jaatinen, 2018, 6-7.
33 Jaatinen, 2018, 7-8.
34 Gothóni 2014, 43.
35 Virtaniemi, 2020.
36 Jaatinen, 2018, 15.
14
laadulliset valmiudet sekä sielunhoidon erityiskoulutus, joiden kasvu suhteessa sielunhoidon toimijuuteen näkyy pyramidikuvion reunoilla olevissa sektoreissa. Edellytysten kasvaessa sielunhoidossa mukana olevat toimijoiden määrä vähenee sekä valikoituu. De Jongh van Arkelin jaottelussa ylintä ovat sielunhoidolliselta luonteeltaan ammatti auttajien suorittamia ja usein jollain tasolla järjestäytyneitä tapaamisia hoitaja sekä hoitajan välillä. Kyseiset toimijat ovat sitoutuneet työssään kirkon arvomaailmaan, mutta esimerkiksi hankitun psykoterapeuttikoulutuksensa perusteella heillä on valmiuksia ottaa tarvittavaa etäisyyttä uskonnollisiin kysymyksiin välimatkaa ja tarkastella niitä neutraalisti. 37
Oman tutkimukseni valossa, sen sijoittuessa päiväkotiin sekä maallikkojen väliseen sielunhoitoon de Jongh van Arkelin jaottelun kaksi alinta eli kristittyjen keskinäinen epämuodollinen huolenpito (mutual care) sekä sielunhoito (pastoral care) sopivat vertailukohteet tarkastella sielunhoidon toiminnan malleja. Kristittyjen keskinäinen epämuodollinen huolenpito voidaan ymmärtää pitävän lisäksi sisällään Grevbon seurakunnallista sielunhoitoa kuvaavan tason.
Seurakunnallisesta sielunhoidosta poiketen de Jongh van Arkelin taso (mutual care) lisää Grevbon hoitomalliin sen, että toisin kuin terapeuttisesti suuntautuneessa erityissielunhoidossa (pastoral counseling) ja pastoraalipsykoterapiassa (pastoral therapy) kristittyjen keskinäinen epämuodollinen huolenpidossa (mutual care) on olemassa mahdollisuus hoitajan ja hoidettavan väliseen vastavuoroisuuteen. Tämän kaltaista keskinäistä sielunhoitoa pystyvät tutkimuksen valossa maallikotkin harjoittamaan. Kohtaamisessaan painottaen joko julistavaa tai lähimmäiskeskeisestä sielunhoidonmallia. 38 On siis mahdollista todeta, että yksinkertaistettuna päiväkodissa tapahtuva sielunhoito on luonteeltaan epämuodollista huolenpitoa, mikäli varhaiskasvattajalla ei ole sielunhoidollista erityiskoulutusta. Mikäli varhaiskasvattaja on saanut sielunhoitoa tukevaa koulutusta, on kohtaamista mahdollista tarkastella de Jongh van Arkelin sielunhoito (pastoral care) käsitteen kautta. Aikuisen ja lapsen väliset valtasuhteet huomioon ottaen voidaan de Jongh van Arkelin tarjoama sielunhoidollinen vastavuoroisuus kyseenalaistaa.
37 Jaatinen, 2018, 13.
38 Jaatinen, 2018, 15.
15
Kuvio 1. Sielunhoidon neljä tasoa de Jongh van Arkelin mukaan. 39
Jouko Kiisken tutkimuksen mukaan sielunhoidosta keskustellessa voidaan puhua siinä läsnä olevasta kolmiosuhteesta, jonka puitteissa auttaminen toteutuu. Kolmiosuhde nähdään muodostuvan sielunhoidossa autettavan, auttajan sekä Jumalan välille. 40 Kristillisessä sielunhoidossa kolmiosuhde siis tarkoittaa sitä, että kohtaamisessa nähdään Jumalan olevan aina läsnä, mikä perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen ja Jeesuksen opetukseen: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt.18:20). Tähän käsitykseen kuuluu ajatus siitä, että Jumala on salatulla tavalla läsnä ihmisen koko olemuksessa ja ihmisten välisessä kohtaamisessa silloinkin, vaikka keskustelussa ei puhuttaisikaan hengelliseksi miellettyjä aiheita ja kysymyksistä. 41 Raili Gothónin mukaan sielunhoitaja voi siis ottaa uskon ulottuvuuden huomioon paitsi keskustelussa, myös äänettömässä rukouksessa, ja ilmentää sitä esimerkiksi tilassa olevien symboleiden kautta.
Kristillisen teologian ymmärryksen mukaan ihmisen ja Jumalan välinen suhde ei ole kuitenkaan yksisuuntainen, vaan Jumala voi itse vaikuttaa kohtaamisen kaikkiin inhimillisiin osapuoliin. Se miten Jumalan vaikutus tapahtuu, on ihmisen näkökulmasta salaisuus. 42
39 Jaatinen, 2018, 15.
40 Kiiski, 2009, 11.
41 Kiiski, 2009, 11.
42 Vilja-Mantere, 2016, 67.
16
Ennen kaikkea on otettava huomioon lähtökohta, että sielunhoito on toimintaa.
Sielunhoito hoitajan ja -hoidettavan välillä on keskinäisessä vuorovaikutuksessa käytävää keskustelua ja sen tarkoituksena on saavuttaa, sille asetettuja päämääriä. Lyhyesti sielunhoito on auttamiseen pyrkivää keskustelua. Tällainen käsitys tiivistää paljon keskeistä, mutta ei vielä anna suoraa vastausta tavoitteista tai, miten ymmärtää sielunhoidon päämäärät. 43 Kettusen mukaan henkilön sielun hoitaminen tarkoittaa sitä, että sielunhoitaja näkee edessään ihmisen kokonaisena kaikkine keskenään ristiriitaisine tarpeineen ja toiveineen. 44 Erityisesti lapsen kohtaamisesta ja sielunhoidosta lähestyttäessä huomio kiinnitetään lapsen tarpeisiin. Lapsen kanssa toimittaessa tärkeää on huomioida kehityksen tasolle erityiset piirteet ja niiden osa-alueet, jotka ovat henkinen, hengellinen, emotionaalinen, sosiaalinen ja fyysinen kehitys. Sielunhoidollista tukea voidaan tarjota sekä elämän normaaliin kehityksen vaiheissa sekä kriisitilanteissa.
Kantaville siiville – lasten sielunhoidon käsikirja jakaa lapsen sielunhoidon seuraaviin alakategorioihin ennaltaehkäisevään, korjaavaan sielunhoitoon sekä terapiaan. 45 Tämä tutkimuksen käsittelemä sielunhoito keskittyy kahteen ensimmäisenä mainittuun kategoriaan, sillä niitä on mahdollista toteuttaa päiväkodin kontekstissa sen työntekijöiden toimesta. Ennaltaehkäisevä sielunhoito pitää sisällään kaiken lapsen kanssa käytävän kanssakäymisen ja toiminnan, joka vahvistaa lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, positiivista minäkuvaa sekä jumalasuhdetta. Korjaavalla sielunhoidolla taas toimitaan mahdollisena aktiivisena tukijana ja auttajana lapsen ongelmatilanteissa, joihin tämä tarvitsee sielunhoitajaa. Korjaavasta sielunhoidosta voidaan puhua erityisesti, kun lapsen elämässä on tapahtunut jokin kriisitilanne tai jotain, mikä on horjuttanut tämän hyvinvointia ja tunne-elämää. 46 Lasten sielunhoidon lähtökohtana on tavoite ottaa lapsi huomioon ja kuunnella tämän tarpeita kokonaisvaltaisesti erilaisissa elämän tilanteissa. Sielunhoidon kautta on mahdollisuus lisätä lapsen tietoisuutta itsestään ja osallistuttaa lapsi prosessiin, jolla on pysyviä vaikutuksia tämän hyvinvointiin. 47
43 Peltomäki, 2014, 137.
44 Kettunen, 2013, 47.
45 Asikainen, 2013, 15.
46 Asikainen, 2013, 16.
47 Asikainen, 2013, 17.
17
Kirjassa: Kantaville siiville – lasten sielunhoidon käsikirja, kuvataan lapsen sielunhoidon tavoitteet:
- antaa lapselle mahdollisuus puhua ja tulla kuulluksi - auttaa lasta käsittelemään ongelmia, muutoksia ja stressiä
- vahvistaa lapsen jumalasuhteen ja hengellisen elämän kehittymistä
- tukea lapsen itsetunnon ja persoonallisuuden kasvua sekä minäkuvan kehittymistä - opastaa lasta asioiden uudelleen oppimisessa
- auttaa lasta löytämään terveet rajat
- saada aikaan myönteistä muutosta lapsen käyttäytymisessä - kehittää lapsen ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaitoja
- kehittää lapsen elämäntaitoja, kuten sosiaalisia, tunne- ja turvataitoja
- auttaa lasta löytämään elämänä merkityksellisyys tai antaa tukea jossakin erityistarpeessa - tukea lasta selviytymään tilanteissa, joissa elinympäristö ei odotuksista huolimatta muutu
paremmaksi tai ongelmat toistuvat. 48
Sielunhoidolla on päiväkodissa siis hyvin laajat mahdollisuudet koskettaa lapsen elämää ja sen eri osa-alueita. Tämän tutkimuksen tuloksissa nousevat erityisesti esille listan tummennetut kohdat, joissa päiväkodin työntekijät kokivat kohtaavansa lapsen. Lapsen sielunhoitajalta vaaditaan erityisesti Kettunen painottaa vielä nykykielen ammattinimikkeiden oppilaitospappi tai oppilaitostyöntekijän korostavan, että toimija on kirkon työntekijä, jonka tarkoituksena on toimia vierellä kulkijana koulumaailman tuomien elämäntilanteiden aikana. 49