YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS
Nro 88/06/1
Dnro Psy-2005-y-112
Annettu julkipanon jälkeen 19.10.2006
ASIA Torosuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Simo
LUVAN HAKIJA Turveruukki Oy Teknologiantie 12 A
90570 OULU
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO ... 4
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI ... 4
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTI- LANNE ... 4
TOIMINTA... 4
Yleiskuvaus... 4
Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 6
Poltto- ja voiteluaineet... 6
Vesien käsittely ... 6
Varastointi ... 7
Liikenne ja kuljetukset... 8
Toiminnan lopettaminen... 8
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ... 8
YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 9
Päästöt pintavesiin... 9
Vedenlaatu... 9
Vesistössä aiheutuva kuormitus ... 10
Päästöt maaperään ja pohjaveteen ... 11
Päästöt ilmaan ... 11
Melu ... 12
Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen ... 12
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 12
Yleiskuvaus... 12
Alueen luonto ja suojelukohteet ... 13
Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 14
Vesistön tila... 14
Virtaamat ... 14
Vedenlaatu... 15
Kalatalous ... 15
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 16
Vaikutus pintavesiin ... 16
Vaikutus vesistön tilaan ... 16
Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 16
Vaikutus maaperään ja pohjaveteen ... 17
Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus ... 17
Muut vaikutukset ... 17
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 18
Käyttötarkkailu ... 18
Päästötarkkailu ... 19
Vaikutustarkkailu... 20
Vesistötarkkailu... 20
Kalataloustarkkailu... 20
Pöly- ja melutarkkailu... 21
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 21
VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET ... 21
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 22
Hakemuksen täydennys... 22
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 22
Lausunnot ... 23
Hakijan kuuleminen ja vastine ... 24
Hakijan lisäselvitys ... 25
Lapin ympäristökeskuksen lausunto ... 26
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 26
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 26
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 26
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ... 26
Päästöt pintavesiin... 26
Päästöt ilmaan ... 27
Melu ... 28
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 28
Varastointi... 28
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 28
Toiminnan lopettaminen ... 28
Tarkkailu- ja raportointimääräys... 29
OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE ... 29
RATKAISUN PERUSTELUT... 29
Ympäristöluvan harkinnan perusteet ... 29
Luvan myöntämisen edellytykset ... 29
Lupamääräysten perustelut ... 30
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 30
Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 31
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 31
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 32
Päätöksen voimassaolo ... 32
Lupamääräysten tarkistaminen ... 32
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen ... 32
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 32
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 32
Sovelletut säännökset... 32
KÄSITTELYMAKSU... 33U Ratkaisu ... 33
Perustelut... 33
Oikeusohje ... 33
MUUTOKSENHAKU ... 34
HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO
Turveruukki Oy on hakenut Torosuon kuntoonpanoon turvetuotantoa var- ten, turvetuotannolle ja vesien johtamiseen Koivuojan kautta Simojokeen toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa.
Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon 19.8.2005.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Torosuon turvetuotantoalue sijaitsee valtion maalla noin 10 km Simon kes- kustaajamasta pohjoiseen.
Turvetuotantoalueen pinta-ala on auma-alueet mukaan lukien 115,6 ha.
Tuotantoalueen vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaiden ja kahden pintavalutuskentän kautta.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan lu- vanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotanto- alue on yli 10 hehtaaria.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympä- ristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuo- tantoalue on yli 10 hehtaaria.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE
Toiminta-alue on vuokrattu Metsähallitukselta ja eräiltä yksityisiltä maan- omistajilta.
Alue on merkitty Länsi-Lapin seutukaavassa maa- ja metsätalousalueeksi (MT 5045). Seutukaavassa alue on kuvattu ensisijaisesti puuntuotantoon varatuksi alueeksi. Pyrkimyksenä on suojata alue sellaiselta rakentamiselta ja muulta maankäytöltä, joka pysyvästi vaikeuttaisi metsätalouden harjoit- tamista.
TOIMINTA
Y l e is k uv au s
Torosuo on tarkoitus kuntoonpanna energiantuotantoa varten. Hankkeella
korvataan lähivuosina tuotannosta poistuvia suoalueita ja varmistetaan Kemin, Tornion ja Rovaniemen turveasiakkaiden turpeen saatavuutta.
Torosuolla ei ole tehty turvetuotantoon tähtääviä kuntoonpanotöitä. Pää- osa suon tuotantokelpoisesta alueesta on metsäojitettu ja pääkasvillisuus- tyypit ovat saranevaojikko ja -muuttuma. Lähes luonnontilaisia suotyyppejä esiintyy vain Torosuon itäosassa. Ennen kuivatustöiden aloittamista poiste- taan alueella kasvava, sarkojen muotoilua haittaava puusto.
Kuivatustyöt aloitetaan kaivamalla kuntoonpantavan alueen ympärille eris- tysojat, jotka estävät ulkopuolisten vesien valumisen tuotantoalueelle. Seu- raavaksi rakennetaan laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttien ojasto, kaive- taan alueen ympärille reunaojat ja kenttien kuivatusvesien kokoojaojat.
Sarkaojat lietesyvennyksineen kaivetaan viimeisenä. Kaivutyöt tehdään talviaikana, jolloin kaivunaikainen vesistökuormitus on mahdollisimman pieni.
Ojitustöiden jälkeen saroilta poistetaan maatumaton pintaturve ja sarat muotoillaan tuotantokuntoon. Pintojen käsittely ja sarkojen muotoilutyöt aloitetaan 1–2 vuoden kuluttua ojituksesta.
Sarkaojien lietesyvennykset ja laskeutusaltaat tyhjennetään kuntoonpano- vaiheen jälkeen niihin kertyneestä lietteestä. Vesiensuojelurakenteiden viimeistelytyöt toteutetaan ja sortumat sekä mahdolliset ojaston tukkeumat korjataan ennen tuotannon aloittamista.
Kuntoonpanotöiden aikana kaikenlainen liikkuminen pintavalutuskentillä on kielletty oikovirtausten ja muiden puhdistustuloksia heikentävien jälkien ja pintakasvillisuusvaurioiden syntymisen estämiseksi.
Rakennettavien kolmen auma-alueen pinta-ala on yhteensä noin 4 ha.
Auma-alueet salaojitetaan sarkaojien kaivun yhteydessä ja viimeistellään.
Paloturvallisuuden varmistamiseksi rakennetaan 21 kpl palovesialtaita.
Työt käynnistetään mahdollisimman pian lainvoimaisen, kuntoonpanon mahdollistavan ympäristölupapäätöksen jälkeen. Kuntoonpanotyöt on alus- tavasti ajoitettu yhden talven ja kolmen kesäkauden ajalle.
Tukikohtaan ei rakenneta kiinteitä rakennuksia, vesijohtoa eikä sähköliitty- mää. Alue raivataan ja sorastetaan. Tuotannon käynnistyessä työmaan kokonaisurakoitsija hankkii tukikohtaan tarvitsemansa majoitus- ja huoltoti- lat, jotka ovat yleensä siirrettäviä.
Hankkeen kustannukset ilman arvonlisäveroa ovat noin 376 000 €. Ve- siensuojelun osuus on noin 40 0000 €.
Torosuon tuotantoalueella normaali tuotantoaika on touko-elokuu. Varsi- naisia tuotantopäiviä on keskimäärin 30–40/kesä. Tuotanto on riippuvainen sääoloista. Sateisina kausina alueella ei ole toimintaa lainkaan, mutta kui- vina kausina tuotantoa voi olla läpi vuorokauden koko poutajakson ajan.
Talvella ei alueella ole turpeen kuljetuksia lukuun ottamatta toimintaa.
Tuotanto tapahtuu Haku-menetelmällä. Sen päävaiheet palaturvetuotan- nossa ovat palan nosto kentälle, kääntäminen tarvittaessa, karheaminen, karheen seulonta ja kokoaminen. Jyrsinturvetuotannossa päävaiheet ovat jyrsiminen, kääntäminen, karheaminen ja kokoaminen. Jyrsinnässä irrote- taan noin 20–30 mm vahvuinen raemainen kerros kentän pinnalle kuivu- maan. Kääntämisellä edistetään ja varmistetaan jyrsöksen kuivuminen.
Hyvissä sääoloissa riittää kaksi kääntökertaa, jonka jälkeen kuiva turve
karhetaan saran keskelle pitkittäin karheeksi. Kuivia jyrsöksiä kootaan yleensä useampia, 2–7 satoa, samaan karheeseen. Karhe kuormataan hihnakuormaajalla viereisellä saralla kulkevaan traktorivetoiseen perävau- nuun ja kuljetetaan auma-alueelle. Auma-alueelle kipattu jyrsinturve siirre- tään ja tiivistetään puskutraktorilla varastoaumaan. Torosuolla käytetään vetokalustona 3–4 pyörätraktoria ja aumauksessa yhtä tela-alustaista pus- kutraktoria.
Suunnittelussa on huomioitu rakenteiden mahdollisesti aiheuttamat riskit alueella liikkuville poroille. Ojien liittymäkohdat, ojien lopetuskohdat sekä rumpujen päät pyritään tekemään kaivun aikana luiskiksi. Reuna- ja kokoo- jaojissa luiskat tehdään myös 300 m välein suorille osuuksille ja mutkiin.
Palokaivojen toinen pääty luiskataan.
T u o tt e et , t u o ta n tom ä ä r ä ja k a p as it e et t i
Torosuolla tuotetaan ensisijaisesti jyrsinpolttoturvetta, mutta mahdollista on tuottaa myös palaturvetta. Keskimääräinen tuotantotavoite vakiintuneissa tuotanto-olosuhteissa on noin 50 000 MWh vuodessa.
Alueen hyödynnettävän turvekerroksen vahvuus on keskimäärin 1,8 m, jol- loin laskennallinen turvemäärä koko alueella on noin 650 000 MWh. Varsi- naisen tuotantotoiminnan arvioidaan alkavan vuonna 2008 ja päättyvän kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Torosuon hyödynnettävän turvemää- rän arvonlisä- ja valmisteveroton myyntiarvo valtakunnan keskimääräisen jyrsinpolttoturpeen toimitushinnan (kuljetusmatka 100 km) mukaisesti las- kettuna on noin 5,3 milj. €.
P o l t to - j a v o i te lu a ine e t
Vuotuiselle jyrsinturvetuotannon tavoitemäärälle laskettu kevyen polttoöljyn kulutus on noin 50 000 litraa. Runsassateisena kesänä polttoaineen käyttö on selvästi vähäisempää.
Keskimääräisissä olosuhteissa kolmen vetotraktorin ja yhden aumausko- neen voiteluöljyn kulutus on noin 150 kg/tuotantokausi. Hakuyksikön työ- koneiden ja vetokoneiden muiden voiteluaineiden kulutus on noin 15–20 kg/tuotantokausi.
V e s ie n k äs i t te l y
Vesistökuormitusta vähennetään kaivamalla sarka-, kokooja- ja reunaojat loivilla, maksimissaan 1.5 0/00:n pituuskaltevuuksilla. Kaikkien sarkaojien alapäihin kaivetaan lietesyvennykset ja asennetaan päisteputket lietteen- pidättimineen. Tuotantoalueen ulkopuoliset vedet erottaviin eristysojiin ra- kennetaan 4 lietesyvennystä.
Tuotantolohkojen 1–3 kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaan kautta pin- tavalutuskentälle 1 ja tuotantolohkojen 4–7 kuivatusvedet kahden laskeu- tusaltaan kautta pintavalutuskentälle 2. Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on noin 6 ha (24 % valuma-alueesta) ja pintavalutuskentän 2 pinta-ala noin 10 ha (8.3 % valuma-alueesta). Altaiden ja pintavalutuskenttien mitoitusperus- teet ovat Turvetuotannon vesiensuojeluohjeiston (1996) mukaiset.
Pintavalutuskenttä 1 sijaitsee ojittamattomalla Kallensuolla. Alueen suo- tyyppi on puuton saraneva. Vetisyys on hyllyvän luokkaa ja mättäisyys 30
%, korkeudeltaan 0,2 m. Pintakasvina jouhisara on hallitseva. Myös raa- tetta esiintyy ja rahkasammaleet ovat pääasiallinen sammallajisto. Turvetta oli kahdessa pisteessä 1,1 m ja yhdessä 1,2 m. Turvelaji on sara- rahkaturvetta ja maatuneisuus vaihtelee. Pinnalla 0–0,1 m syvyyteen maa- tuneisuus on 0–3, 0,1–0,5 m syvyydessä 3–6 ja 0,5–1,2 m syvyydessä 6–
7.
Pintavalutuskenttä 2 sijaitsee noin 2 km lohkosta 7 etelään. Alueen suo- tyyppi on lyhytkorsineva. Vetisyys on normaalia, mättäisyyttä on 60–70 % korkeudeltaan 0,3–0,4 m. Kitukasvuista mäntyä esiintyy laitamilla. Keski- kohta alueesta on puuton. Välipinnan kasveina esiintyy tupasvillaa, tupas- luikkaa, suokukkaa ja sammallajeista näkyvimpänä kalvakka rahkasam- mal. Mätäspinnalla esiintyy rämekarhunsammalta, vaivaiskoivua ja kaner- vaa. Karpaloa on sekä väli-, että mätäspinnoilla.
Tuotantolohkojen 1–3 kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaan ja mittapa- don kautta painovoimaisesti pintavalutuskentälle 1(Kallensuo). Kentän ala- puolelle ei esitetä rakennettavaksi keruuojia. Pintavalutuskentän kokonais- valuma-alue on noin 25 ha, josta on tuotantoaluetta noin 20,6 ha sekä au- ma-, reuna- ja turvetiealuetta noin 4,4 ha. Kallensuon pintavalutuskenttänä toimivan alueen pinta-alan arvioidaan olevan noin 6 ha, joka on noin 24 % kentän kokonaisvaluma-alueesta. Vedet laskevat pintavaluntana Koi- vuojaan.
Tuotantolohkojen 4–7 vedet johdetaan kahden laskeutusaltaan kautta las- kuojaan ja edelleen painovoimaisesti pintavalutuskentälle 2. Pintavalutus- kentän kokonaisvaluma-alue on noin 120 ha, josta tuotantoaluetta on noin 95 ha ja auma-, reuna- sekä tiealuetta noin 25 ha. Pintavalutuskentän ala on noin 10 ha, joka on 8,3 % kokonaisvaluma-alueesta. Pintavalutusken- tältä vedet laskevat keräilyojiin ja edelleen mittapadon ja metsäojan kautta Koivuojaan.
Laskeutusaltaat puhdistetaan tuotantokauden jälkeen syksyllä tai tarpeen vaatiessa, kun altaan lietetila on täynnä lietettä. Sarkaoja-altaat puhdiste- taan lietteestä aina tarpeen mukaan tuotantokauden aikana.
V a r a s to int i
Polttoaine toimitetaan ja varastoidaan yhteen tai kahteen 2 000–5 000 lit- ran valuma-altaalliseen terässäiliöön tai muihin säiliöihin, joiden rakenne estää polttoaineen valumisen maaperään mahdollisissa vuototapauksissa.
Polttoainesäiliöt sijoitetaan työmaan tukikohtaan tai eri varastoalueiden yh- teyteen. Polttoaineen varastopaikat sorastetaan ja rakennetaan turvemaal- le riittävän etäälle avo-ojista. Turvetyömaalla varastoitavien traktori- ja au- mauskaluston sekä työkoneiden voiteluaineiden määrät ovat tavanomai- sesti alle 200 litraa. Ne varastoidaan myyntipakkauksissaan työmaan tuki- kohdassa niille erikseen osoitetussa paikassa, yleensä lukittavassa varas- totilassa.
Turpeen varastointiin rakennetaan yhteensä kolme auma-aluetta, joihin turve aumataan kartio- tai jonomuotoisiin tiivistettyihin aumoihin.
Auma-alueille voidaan tilapäisesti toimittaa ja varastoida vähäisiä määriä puuperäisiä polttoaineita lähialueiden hakkuutyömailta tai puunjalostuslai- toksilta (esim. hakkuutähde, puru ja kutterilastu). Kokonaismäärä on alle 5 000 tonnia vuodessa. Puuperäiset polttoaineet toimitetaan yleensä tur- peeseen sekoitettuna kuluttajille. Haketus kestää kerrallaan 1–3 vuoro- kautta ja tuote toimitetaan asiakkaalle yleensä suoraan.
Suolta kertyvät kannot ja liekopuut kootaan kantovarastoalueille, jotka si- jaitsevat auma-alueiden lähellä. Kannot ja liekopuut haketetaan ja toimite- taan turpeen seospolttoaineena asiakkaille.
Puupolttoaineiden varastointi ja toimittaminen turpeen kanssa kuluttajille vähentää kuormitusta ja kuljetuksesta sekä poltosta aiheutuvia päästöjä.
L i ik e nn e ja ku l je t uks e t
Tieyhteys valtatieltä 4 on Simon keskustaajamasta VT 4:n ja Simojoen pohjoispuolen tien (seututie 9241) risteyksestä, josta ajetaan noin 9,5 km Ala-Jokikylän suuntaan. Risteyksestä käännytään vasemmalle Perämaan metsäautotielle. Sitä ajetaan noin 5,2 km ja käännytään t-risteyksestä oi- kealle, ajetaan noin 600 m ja käännytään vasemmalle Länsimaan metsä- autotielle. Sitä ajetaan noin 950 m, ja käännytään vasemmalle (risteykseen asennetaan viitta Torosuo). Rakennettava Torosuon työmaatie johtaa au- ma-alueille 1 ja 2 sekä työmaan tukikohtaan.
Tie Länsimaan metsäautotieltä Torosuolle rakennetaan runkotienä päällys- rakennekerroksen 1 vaatimusten mukaan. Rakennettavan kantavan tiestön pituus on noin 1 350 m. Auma-alueiden yhteyteen tehdään täysperävau- nuyhdistelmille soveltuvat kääntöpaikat. Tieyhteys varustetaan lukittavalla puomilla.
Tuotantoaikana, touko–syyskuussa liikenne on pääasiassa henkilöautolii- kennettä sekä tuotantokentillä ja turveteillä tapahtuvaa traktoriliikennettä.
Varsinaisina tuotantopäivinä henkilö- tai pakettiautoliikenteen määrä on keskimäärin 3–4 autoa/vrk.
Torosuon jyrsinturpeen kuljetus on mahdollista ympäri vuoden pahimpia kelirikkoaikoja lukuun ottamatta. Auman 3 turpeet voidaan kuljettaa vain jäätyneen maan aikana. Turve kuormataan täysperävaunuyhdistelmiin yleensä pyöräkuormaajalla. Käytettävän ajoneuvokaluston kuormatilavuus on keskimäärin 125–130 m3. Täysperävaunukuormien määrä on 10–20 kuormaa/vrk. Mikäli työmaan turpeet ajetaan yhtäjaksoisesti, toimitusaika on 3–4 viikkoa.
Satunnaista liikennettä ovat yksittäiset tuotanto- ja kuormauskaluston siir- rot sekä Turveruukki Oy:n henkilöiden työmaakäynnit.
T o i mi nn an lo p et t am i n en
Varsinaisen tuotantotoiminnan arvioidaan alkavan vuonna 2008 ja päätty- vän kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Lopettaminen ei ole ajankohtaista seuraavan lupakauden aikana.
P a r a s k äyt t ö k e l p oi n e n te k ni i kk a ( B AT ) j a ym p ä r i st ö n k a n na lt a p a r a s käyt ä n t ö ( B E P )
Torosuon tuotantoalueen kaikki vedet lasketaan painovoimaisesti ympäri vuoden alapuoliseen vesistöön pintavalutuskenttien ja niiden etupuolella olevien laskeutusaltaiden kautta. Molempien pintavalutuskenttien koot ylit- tävät selvästi suositusarvon, joka on 3,8 % kentän kokonaisvaluma- alueesta.
Torosuon vesiensuojeluratkaisut on suunniteltu eri tutkimusten perusteella
laadittujen suunnittelu-, rakennus- ja kunnossapito-ohjeiden mukaisesti.
Hakijan käsityksen mukaan alueella tullaan toteuttamaan BAT-tekniikkaa.
Vesiensuojelurakenteiden huollossa ja turvetuotannossa hakija noudattaa ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP).
Vesiensuojelurakenteiden toimivuus varmistetaan rakenteiden kunnon jat- kuvalla seuraamisella, kunnossapidolla ja rikkoontuneiden rakenteiden vä- littömällä korjaamisella. Vesiensuojelurakenteiden kunnon valvonnasta ja huollosta vastaa työmaan kokonaisurakoitsija. Vuotuisissa Turveruukki Oy:n järjestämissä urakoitsijoiden koulutustilaisuuksissa keskeisimpiä ai- heita ovat työmaan vesien- ja muun ympäristönsuojelun hyvä hoitaminen.
Vesiensuojelurakenteiden toimivuutta valvoo jatkuvasti myös Turveruukki Oy:n tuotantohenkilöstö.
YMPÄRISTÖKUORMITUS
P ä ä s tö t pi n t av es i in
Turvetuotannon merkittävimmät päästöt kohdistuvat vesistöön. Turvetuo- tantoalueelta lähtevän veden kiintoaineen, humuksen ja joissakin tapauk- sissa ravinteiden pitoisuudet ovat suurempia kuin luonnontilaisen suon pi- toisuudet. Turvetuotantoalueen valumavesi sisältää usein myös rautaa, mikä yhdessä humuksen kanssa aiheuttaa veden ruskean värin. Erot eri soiden kuivatusvesien laadussa saattavat olla huomattavan suuria. Samal- ta suolta tulevien kuivatusvesien laadussa on eroja eri vuosien välillä mm.
hydrologisista tekijöistä johtuen.
Torosuon turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheen kuormituksen arvioin- nissa on käytetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turve- tuotannon yhteistarkkailuaineistoja vuosilta 1992–2004. Tuotantovaiheen kuormituksen arvioinnissa on käytetty Lapin ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten soiden yhteistarkkailuaineistoja vuosilta 1995–
2004.
V e d en l aa tu
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisiltä, kuntoonpanovaiheessa olleilta tarkkailusoilta purkautuneen veden laatu on kesällä ollut keskimäärin vuosina 1992–2004: kiintoainepitoisuus 4,6 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus 43 μg/l, kokonaistyppipitoisuus 1 000 μg/l ja CODMn 40 mg O2/l. Lapin ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentälli- siltä tuotantovaiheessa olleilta tarkkailusoilta purkautuneen veden laatu on tuotantokaudella ollut keskimäärin vuosina 1995–2004: kiintoaine 6,4 mg/l, fosforipitoisuus 73 μg/l, typpipitoisuus 1 500 μg/l ja CODMn 26 mg O2/l.
Tarkkailusoiden valumaveden laatu oli kuntoonpanosoilla heikoimmillaan talvella. Tuotantovaiheessa valumavesien kiintoaine-, kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet kohosivat merkittävästi kesän ylivalumatilan- teissa. Rankkasateiden aikaiset valumat olivat noin 6-kertaisia keskimää- räiseen tilanteeseen verrattuna. Valuma- ja kuivatusveden laatu sekä soi- den valumat ovat vaihdelleet soittain ja vuosittain huomattavasti.
V e s is t ös sä ai h eu t uv a k u o rm it u s
Turvetuotantosuon kokonaisainevirtaama muodostuu luonnonhuuhtoumas- ta ja tuotannon aiheuttamasta kuormituksesta (nettokuormitus). Torosuon brutto- ja nettokuormitus kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa on esitetty al- la olevassa taulukossa. Kuntoonpanovaiheen kuormitus on laskettu Poh- jois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten soi- den vuosien 1992–2004 ominaiskuormitusten ja tuotantovaiheen kuormitus Lapin ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten soiden vuosien 1995–2004 ominaiskuormitusten perusteella. Nettokuormituksen lasken- nassa on käytetty Pudasjärvellä olevan luonnontilaisen Vitmaojan kuormi- tusarvoja vuosilta 1992–2004. Nettokuormitukset ovat suurimmillaan kun- toonpanovaiheessa talvella. Tuotantovaiheessa kesäylivaluman aikana kuormitus on hetkellisesti huomattavasti keskimääräistä korkeampi.
Taulukko. Arvio Torosuon (116 ha) brutto- ja nettovesistökuormituksesta (kg/vuorokausi) kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa.
KUNTOONPANOVAIHE Bruttokuormitus kg/vuorokausi
Kiintoaine CODMn Kok-N NH4-N Kok-P PO4-P
talvi 6,7 39,2 2,0 1,0 0,05 0,02
kevät 24,6 110 4,3 1,2 0,19 0,05
kesä 4,5 43,0 1,1 0,2 0,04 0,01
syksy 2,9 31,4 1,3 0,4 0,04 0,01
TUOTANTOVAIHE Bruttokuormitus kg/vuorokausi
Kiintoaine CODMn Kok-N NH4-N Kok-P PO4-P
touko–syyskuu 7,4 32,7 1,9 0,4 0,08 0,04
kesäylivaluma 119,0 191 15,6 3,5 0,57 0,19 KUNTOONPANOVAIHE Nettokuormitus kg/vuorokausi
Kiintoaine CODMn Kok-N NH4-N Kok-P PO4-P
talvi 6,4 36,0 1,9 0,6 0,05 0,02
kevät 6,4 10,5 0,7 1,0 0,04 0,01
kesä 1,6 22,2 0,7 0,1 0,02 0,01
syksy 1,0 7,1 0,7 0,5 0,02 0,01
TUOTANTOVAIHE Nettokuormitus kg/vuorokausi
Kiintoaine CODMn Kok-N NH4-N Kok-P PO4-P
touko–syyskuu 3,0 7,5 1,2 0,4 0,05 0,04
kesäylivaluma 87,0 64,4 13,1 3,5 0,46 0,28
Torosuon vuosikuormitusta tuotantovaiheessa on arvioitu Simojoen keski- juoksulla sijaitsevan, laskeutusaltaallisen, ympärivuotisena tarkkailusuona toimivan Lumiaavan vuosien 1996–2004 tarkkailutuloksista lasketun kuor- mituksen keskimääräisen vuodenaikaisjakauman avulla. Kausien (talvi, ke- vät, kesä ja syksy) keskimääräiset vuorokausihuuhtoumat on laskettu kes- kiarvona kauden viikkojen vuorokausihuuhtoumista. Lumiaavalla kuormitus on keskimäärin suurinta kevään tulvakaudella.
Torosuon arvioidun kesä (tuotantokausi) -kuormituksen perusteella voi- daan laskea vuosikuormitus olettaen, että huuhtouma jakautuu samalla ta- voin kuin Lumiaavalla. Kesän tuotantokauden pituudeksi on arvioitu 126 päivää.
Taulukko. Arvio Torosuon (116 ha) brutto- ja nettokuormituksesta (kg/vuorokausi).
VUOSITASOLLA Kuormitus kg/vuorokausi
Kiintoaine CODMn Kok-N NH4-N Kok-P PO4-P
brutto 16,8 44,2 2,96 0,55 0,17 0,12
netto 6,9 10,2 1,95 0,54 0,10 0,10
Lumiaavan vuodenaikaisjakauman soveltaminen Torosuolle on varsin kar- kea ja vain suuntaa antava laskentatapa ja voi johtaa vääriin johtopäätök- siin jo siitäkin syystä, että suot eroavat toisistaan vesiensuojelumenetelmi- ensä suhteen. Myös suotyyppi ja pintavalutuskentän ominaisuudet vaikut- tavat kuormitukseen.
Torosuolta lähtevä nettokuormitus on keskimäärin vuodessa 2 500 kg kiin- toainetta, 3 700 kg CODMn, 712 kg kokonaistyppeä ja 37 kg kokonaisfosfo- ria.
P ä ä s tö t m a a pe r ään ja po h jav e t ee n
Turvetuotanto ei normaalisti aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Torosuon turvetuotannon ei arvioida vaikuttavan poh- javeden laatuun tai saatavuuteen. Lähin pohjavesialue Haapaniemi (I- luokka) sijaitsee Torosuolta noin 7 kilometrin etäisyydellä kaakossa.
Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säi- lytys työmaalla voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa vuotoja maaperään.
Ne pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa.
P ä ä s tö t i lm a a n
Mahdolliset pölyhaitat aiheutuvat pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotannosta ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Turpeen laatu vai- kuttaa pölyävyyteen: mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pöly- ää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta, vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lasta- us ovat pölyäviä työvaiheita. Pölyhaittaan vaikuttaa myös asutuksen tai ve- sistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen.
Liikenne voi aiheuttaa satunnaista pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle las- tauksessa jäänyt turve karisee yleensä kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi.
Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden las- keumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheut- taman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa noin 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalas- keumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toi- mintakohdasta.
Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten ai-
heuttaa viihtyvyyshaittaa. Turvepöly on kevyttä, eikä siten leviä vastatuu- leen.
M e l u
Jyväskylän yliopiston Ympäristötutkimuskeskuksen julkaisun "Turvetuotan- to ympäristömelun aiheuttajana, tiedonantoja 151, Jyväskylä 1998", mu- kaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla ai- heuttavat hetkellistä 55 dB:n melua 100–200 metrin etäisyydelle työskente- lykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostus aiheuttavat las- kennallisen arvioinnin perusteella 55 dB:n melutasoja 300–400 metrin etäi- syydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelyti- lanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu te- hokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta.
Tuotannon ja liikenteen melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen lä- heisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja se on luonteeltaan samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta syntyvä melu (lähinnä traktorit).
J ä t te e t, ni i de n o m in a is u ud e t, mä ä r ä j a h yö d yn t ä m i n en
Torosuolla syntyy jätteinä pääasiassa jäteöljyä, öljynsuodattimia, muita öl- jyisiä jätteitä, metalliromua sekä erilaisista pakkauksista koostuvaa sekajä- tettä ja muovia. Jätteiden määrät ovat jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä lu- kuun ottamatta vähäisiä.
Jätteiden keräämistä varten työmaalle sijoitetaan erikseen osoitetut keruu- pisteet. Sekajätteelle, jäteöljyille sekä öljyisille jätteille on omat keruuastiat.
Erilaiset jätteet pidetään erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa.
Jätteiden lajittelu ja jäteastioiden tyhjennys tehdään Simon kunnan jäte- huoltomääräysten mukaisesti. Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnal- lisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Torosuon turvetuotannon ko- konaisurakoitsija.
Työmaalla syntyvää kierrätettävää jätettä on lähinnä metalliromu, jota syn- tyy koneiden ja laitteiden korjauksessa sekä käytöstä poistetusta tuotanto- kalustosta. Metalliromu kerätään tukikohta-alueelle sille erikseen osoitet- tuun paikkaan ja toimitetaan tilanteen mukaan kunnan osoittamaan hyöty- jätteiden keruupaikkaan tai suoraan metallijätteen käsittelijälle.
Jätteiden haitallisuutta vähennetään ohjeistamalla työmaan jätteiden keruu ja käsittely. Työmaan jätteiden käsittelyohjeet sisältävä jätehuoltosuunni- telma on liitteenä kaikissa turvetuotantoa ja soiden kunnostusta koskevissa urakkasopimuksissa. Turveruukki Oy valvoo työmaan jätteiden käsittelyä vuosittain muun työmaavalvonnan yhteydessä tuotantoaikana ja syksyn lopputarkastuksessa.
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ
Y l e is k uv au s
Torosuon ympäristö on pääosin suota ja metsää, jossa on tehty runsaasti ojituksia. Torosuon tuotantoalueen lähin vesialue on Viantienjokeen laske-
va Pihlajanoja, jonka latvaosat sijaitsevat noin 2,5 km:n päässä. Simojoelle on Torosuolta lyhimmillään matkaa noin 5 km. Torosuota lähin järvi on soi- densuojelualueella noin 9 km:n päässä Martimojärvi. Sen lounaispuolella on useita pieniä suolampia.
Torosuo sijaitsee Koivuojan valuma-alueella. Koivuoja laskee Simojokeen sen alaosan vesistö-alueelle. Koivuojan valuma-alueen pinta-alasta 98 % on luokittelemattomia metsätalouden maita. Simojoen alaosan valuma- alueesta on luokittelemattomia metsätalouden maita 79 %. Seuraavaksi suurimmat maankäyttömuodot ovat asuin- ja vapaa-ajan alueet (5 %) sekä vesialueet (4 %).
Tuotantoalue sijaitsee Isosydänmaan paliskunnan poronhoitoalueella.
A l u e en l uo n t o ja su o j el uk o ht e e t
Torosuolle suunnitellun turvetuotantoalueen pohjoispuolella 2 kilometrin päässä sijaitsee laaja Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat -soidensuojelualue.
Alueen eteläreunalla on lisäksi Kontiokummut-niminen vanhojen metsien suojelualue, joka kuuluu yhdessä soidensuojelualueen kanssa Natura 2000-verkostoon. Alue on yksi tärkeimpiä Pohjois-Suomen suoluonnon suojelukohteita ja siellä on aapasoiden ohella keidassoita ja ravinteikkailla kallioperäalueilla myös lettoja. Alue on erityisen tärkeä uhanalaisille lintula- jeille. Kohdetta ehdotetaan liitettäväksi kansainvälisesti merkittävien kos- teikkojen luetteloon (ns. Ramsar-kohde). Kontiokummun vanhojen metsien suojelualueen raja sijaitsee noin 600 metrin etäisyydellä suunnitellusta To- rosuon turvetuotantoalueesta.
Torosuon tuotantoon suunnitellun alueen kasvillisuuden kartoitus tehtiin 30.7. ja 2.8. 1996. Tällöin määritettiin alueen kasvillisuus ja suotyypit. Lin- nustokartoitus tehtiin 25.6.1996 ja uudelleen 28.5.2005.
Torosuon alue on ojitettua ja pitkälle muuttunutta. Tuotantoon suunnitellun alueen itäisin osa, Länsimaansuo, on luonnontilaisin suokasvillisuudeltaan.
Sen pohjois- ja itäpuolisilla kankailla on metsäojitusta, joka ulottuu suon reunoille. Suokasvillisuustyypit ovat enimmäkseen saranevaojikkoa ja sa- ranevamuuttumaa. Alue on taimikoitunut ja puustoittunut. Pohjakerroksen kasvillisuus on alkanut paikoin muuttua karhunsammalvaltaisemmaksi. Al- kuperäissammalisto on pääosin oligo-mesotrofista.
Länsimaansuon pohjoisreunan rämeisyys muuttuu keskustaa lähestyttäes- sä mesotrofiseksi lyhytkorsinevaksi. Keskiosissa suokasvillisuustyypit ovat enimmäkseen lyhytkorsinevaa ja rimpinevaa. Paikoittain kasvaa laikkuina järviruokoa. Kaikilla keskiosien kasvillisuustyypeillä kasvaa mesotrofista la- jistoa. Meso- ja eutrofisista sammalista mainittakoon pohjanrahkasammal, okarahkasammal, lamparerahkasammal, ja keräpäärahkasammal sekä eu- trofiaa ilmentävä lettoväkäsammal. Alueelta havaittuja meso-eutrofiaa il- mentäviä putkilokasvilajeja ovat siniheinä, mähkä, metsätähti, villapääluik- ka, karhunruoho, väli- ja rimpipinnoilla kasvava luhtakuusio sekä rimpipin- noilla kasvavat rimpivihvilä, ja rimpivesiherne. Suoalueella kasvaa myös mesotrofiaa ilmentävä maariankämmäkkä. Saraneva yleistyy suon eteläi- simmissä osissa. Suon lounaisosat ovat märimpiä kasvupaikkoja, paikoin rimpisiä.
Vuoden 1996 kartoituksen mukaan tutkimusalueen linnusto on pohjoisen ja eteläisen lajiston vaihettumisaluetta edustaen normaalia, tosin niukkaa, aapasoiden suolinnustoa Torosuon luonnontilaisilla suon osilla. Ojitettujen alueiden linnusto muistuttaa ja on metsälajistoa. Lintutiheys on normaali.
Uhanalaisia lajeja tuotantoalueella ei havaittu, mutta tuotantoalueen ulko- puolelta todettiin silmälläpidettävä käki.
Vuoden 2005 kartoituksen mukaan Torosuon linnusto on jokseenkin köy- hää ja koostuu lähinnä vain nuoren metsän lajeista. Metsokoiraan esiinty- minen oli yllättävää. Laskennan ulkopuolella havaittiin närhipoikue ja kaksi lentävää joutsenta. Muita tavattuja lajeja olivat metsäkirvinen, punarinta, laulurastas, pajulintu, peippo, järripeippo, punatulkku ja pohjansirkku.
A s u t us ja m u u r ak en n e tt u ym p ä r is t ö
Torosuon turvetuotantoaluetta lähinnä oleva asutus sijaitsee Pömiössä noin 3 km pohjoiseen tuotantokentän reunalta.
Torosuon suunnitellun turvetuotantoalueen alavirranpuolisen Koivuojan ja rantojen käyttöä selvitettiin 4 km matkalta Torosuolta alavirtaan rantapals- tojen omistajille suunnatulla postitiedustelulla. Tiedustelu lähetettiin 17 osoitteeseen ja siihen vastasi 13 maanomistajaa.
Vastaajien joukossa oli neljä turvetuotantoalueen naapurissa sekä yhdek- sän Koivuojan varrella palstoja omistavaa taloutta. Ainoastaan yksi vas- tanneista ilmoitti palstallaan olevasta rakennuksesta, joka oli ilmeisesti hei- nälato. Alueella ei ilmoitettu olevan kaivoja ja alueen muu käyttö oli vähäis- tä.
Turvetuotantoalueen naapurit ilmoittivat aluetta käytettävän metsästykseen ja metsänhoitoon. Koivuojan varressa olevien tilojen omistajat ilmoittivat käyttävänsä rantamaitaan metsästykseen, metsänhoitoon, kalastukseen, uintiin ja muuhun virkistykseen.
V e s is t ön t i l a
Simojoessa on runsaasti koskia. Niiden pituus on lähes 40 km ja yhteen- laskettu pinta-ala on noin 277 ha. Koskista suurin osa ja lohikannan tär- keimmät elinalueet sijaitsevat joen keski- ja alajuoksulla. Koivuoja saa al- kunsa Torosuolta. Koivuoja laskee Nikkilänjärven kautta Simojokeen noin 11 km:n päässä suunnitellulta turvetuotantoalueelta hieman Simon taaja- masta alavirtaan.
Virtaamat
Koivuojan valuma-alueen pinta-ala on noin 32 km2 ja järvisyys 0 % Koi- vuojan virtaamia on arvioitu ylempänä Simojoen valuma-alueella sijaitse- van Kotiojan (F=18 km2) vuosien 1991–2002 valuma-aineiston avulla. Kes- kivirtaama Koivuojan suulla on talvella 0,1 m3/s, keväällä 2 m3/s, kesällä 0,3 m3/s ja syksyllä 0,2 m3/s.
Simojoen virtaamia mitataan Simon taajamasta ylävirtaan Patokoskella (F = 3109 km2 ja L = 5,8 %). Paikka on noin 2 km Koivuojan suusta ylävir- taan. Simojoen keskivirtaama Koivuojan suun kohdalla oli vuosina 1995–
2004 talvella 18 m3/s, keväällä 172 m3/s, kesällä 41 m3/s ja syksyllä 48 m3/s.
V e d en l aa tu
Simojoen vedenlaatua on tarkasteltu kolmella näytepisteellä. Simojoki as.
13500 sijaitsee noin 1,5 km Koivuojan suulta ylävirtaan, Simojoki PT1 ja Simojoki SI2 sijaitsevat lähes välittömästi Koivuojansuun ylä- ja alavirran- puolella. Turveruukki Oy on ottanut lisäksi Koivuojasta ennakkotarkkailu- näytteitä vuosina 1996–1998, 2002 ja 2003.
Simojoen vesi on Koivuojansuun kohdalla humuksen ja raudan ruskehta- vaksi värjäämää, mutta varsin hyvälaatuista. Humuspitoisuutta kuvaavat CODMn-arvot nousevat kesän ylivalumakaudella korkeimmillaan tasolle 30–
40 mg O2/l veden värin ollessa tällöin noin 250–300 mg Pt/l. Veden väriä lisäävää rautaa on Simojoen alaosalla melko runsaasti, keskimäärin 1 400–1 500 μg/l.
Ravinnepitoisuuksien perusteella vesistö on lievästi rehevä. Jokialueella keskimääräiset kesäaikaiset kokonaisravinnepitoisuudet ovat 18–26 μg/l fosforia ja 420–510 μg/l typpeä.
Vuositasolla Simojoen mineraaliravinteiden pitoisuudet ovat olleet melko pieniä. Mineraaliravinteiden määräsuhteilla (NO2+3+NH4 -typpi/PO4 -fosfori) arvioituna molemmat pääravinteet vaihtelevat perustuotantoa rajoittavana minimitekijänä. Etenkin havaintopaikalla Simojoki as. 13500 esiintyy tilan- teita, joissa epäorgaanisesta typestä muodostuu laskennallinen minimira- vinne. Ravinnesuhteiden lisäksi pitoisuudet ja niiden vaihtelut huomioivas- sa seitsenluokkaisessa vesistöjen minimiravinneluokittelussa Simojoen alaosa on arvioitu yhteisrajoitteiseksi.
Keskimääräisten a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Simojoki on alaosal- taan melko karu (oligotrofinen). Klorofyllipitoisuudet ovat keskimäärin 4,1–
4,5 μg/l.
Torosuolta valuvassa vedessä on Simojoen pääuoman veteen verrattuna jonkin verran enemmän kiintoainetta, humusta ja typpeä. Veden sähkön- johtavuus ja rautapitoisuus ovat ojavedessä selvästi laskuvesistöä korke- ampia. Koivuojan vedenlaatu vaihtelee kuitenkin melko paljon. Ammonium- typen pitoisuudet ovat ojavedessä jokseenkin korkeita, minkä perusteella perustuotannon laskennalliseksi minimitekijäksi muodostuu fosfori.
Kalatalous
Torosuon alavirranpuolinen vesistöalue kuuluu Simojoen kalastusaluee- seen. Kalastusasioita hoitaa Simonkylän osakaskunta.
Koivuojan yläosalla vesialueet ovat pääosin tilojen omistamia, eikä alueella ole järjestäytynyttä osakaskuntaa. Alaosalla noin kilometrin pituinen osuus kuuluu Simonkylän osakaskunnalle. Simojoen alaosa kuuluu Simonkylän osakaskunnalle. Alueen kalastuksesta tiedusteltiin Simojoen kalastusalu- eelta, josta todettiin ettei Koivuojalla ole juuri kalataloudellista merkitystä sen pienen koon ja kalaston laadun vuoksi. Koivuojan suusta on aiemmin kalastettu merroilla kutuhaukia, mutta ei enää nykyisin.
Koivuojan kalastuksesta kysyttiin sen rantojen ja vesistönkäyttötieduste- lussa. Tiedustelu koski turvetuotantoalueen naapuritiloja sekä noin 4 km matkalla Koivuojan rantapalstojen omistajia. Tiedustelualueeksi määriteltiin koko Koivuoja. Tiedusteluja lähetettiin 17 osoitteeseen ja siihen vastasi yh- teensä 13 taloutta.
Tiedustelun perusteella Koivuojassa ja erityisesti sen yläosilla ei kalasteta lainkaan. Kukaan vastanneista ei ollut kalastanut Koivuojasta ja 8 vastaa- jan mielestä sillä ei ole ollut koskaan kalastuksellista merkitystä. Kolme vastaajaa arvioi merkityksen vähäiseksi. Kolme vastaajaa piti aluetta huo- nona, yksi välttävänä ja yksi erinomaisena kalavetenä. Mahdollista kalas- tusta mainittiin haittaavan veden vähyys.
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN
V a i ku t us p i n ta ve s iin
V a i ku t us v e si s tö n ti l aa n
Turvetuotannon aiheuttamaa valuman muutosta on arvioitu vähentämällä suon kuntoonpanon ja tuotannon aikaisista valumista luonnontilaisen alu- een (Vitmaoja) valumat. Tarkastelukohdiksi valittiin Koivuojan suu sekä Simojoki Koivuojan kohdalla. Torosuolla ei ole missään valumatilanteessa mitattavia vaikutuksia alapuolisen Simojoen virtaamiin. Koivuojan suullakin virtaamavaikutukset ovat vähäisiä. Suurin muutos tapahtuu kuntoonpano- vaiheessa talvella.
Tuotannossa olevan suon kuormitus on yleensä vähäisempää kuin kun- toonpantavan suon. Turvetuotantosuon kuormitus ja vesistövaikutukset keskittyvät tuotantokauteen eli kesään. Pohjois-Suomessa tuotanto käyn- nistyy aikaisintaan toukokuun lopulla ja päättyy viimeistään syyskuun lopul- la. Sulan maan aikana tuotantokenttä on kuiva ja pintakerros sateen sattu- essa altis huuhtoutumaan ojiin ja edelleen vesistöön. Toisaalta kuiva tur- vemaa imee vettä ja tasaa ylivalumia.
Vesistövaikutukset ovat voimakkaimmillaan kesän rankkasadetilanteessa.
Tällöin arvioitu pitoisuusmuutos on Koivuojan suulla merkittävä, noin 10–
40 % ennakkotarkkailussa mitatusta pitoisuustasosta. Myös talven kun- toonpanoaikana Koivuojan alaosalla tapahtuu merkittävää pitoisuuskas- vua, etenkin ammoniumtypen osalta. Muina aikoina vesistövaikutukset ovat Koivujoen suulla lieviä. Simojoen pitoisuustasoon Torosuolla ei ole missään valumatilanteessa mitattavia vaikutuksia.
V a i ku t us k a la s to o n j a k al a stu k s ee n
Ennakkotarkkailutulosten perusteella Koivuojan vesi on ravinteikasta ja suhteellisen humuspitoista. Tähän viittaa myös useina eri mittausajankoh- tina havaitut korkeat rautapitoisuudet. Koivuojan korkeat ravinne- ja rauta- pitoisuudet voivat korostua keskikesän alivirtaamien aikana, jolloin myös kalastukseen liittyvät haitat korostuvat. Tehdyn tiedustelun perusteella Koi- vuojalla ei kalasteta, tai kalastetaan satunnaisesti ojan suualueella kevääl- lä. Kalastusta haittaa luontaisesti ojan veden vähyys, eikä alueella ole ollut tiedustelun perusteella kalastuksellista merkitystä. Alueen kalastosta on tietoa niukalti. Vedenlaatutietojen perusteella ojassa ei ole lisääntyvää lo- hikalakantaa, eikä aluetta pidetä esimerkiksi lohen lisääntymisalueena.
RKTL:n tekemien kenttäkokeiden perusteella istutetut taimenen- ja lohen- poikaset menestyivät Koivuojassa kesäaikana, mutta ilmeisesti veden vä- hyys esti kalojen talvehtimisen. Sähkökalastetuilta koealoilta ei tavattu luontaisesti syntyneitä lohikaloja.
Torosuon turvetuotannolla ei ole vaikutuksia Simojoen kalastukseen ja ka- lastoon.
V a i ku t us m a a pe r ään ja po h jav e t ee n
Tuotantoalueella olevien kuivatusjärjestelmien tarkoituksena on johtaa alu- een sade- ja sulamisvedet tehokkaasti, jotta tuotantokenttien kantavuus pysyisi riittävänä ja turpeen kuivuminen tuotantokentällä olisi nopeaa. Toi- minnan tuloksena turvekerros poistuu tuotantoalueelta.
Torosuon turvetuotantoalueen vaikutusalueella ei ole vedenottamoita.
Hankkeella ei ole vaikutuksia pohjavesiin.
Poltto- ja voiteluaineiden sekä jäteöljyjen käytössä ja säilytyksessä nouda- tetaan erityistä tarkkuutta ja huolellisuutta, jotta päästöjä maaperään ei synny.
I l ma a n j ou t u vi e n pä ä s tö je n v a ik u tu s
Torosuon turvetuotanto voi aiheuttaa päästöjä ilmaan ja pölylaskeumana maaperään sekä hetkellistä meluhaittaa. Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista.
Pöly voi satunnaisesti aiheuttaa pientä esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Lähin asutus on noin 3 km:n etäisyydellä tuotanto- alueesta pohjoiseen. Lähin vesialue on Pihlajanoja noin 2,5 km päässä lännessä.
Myös liikenne voi aiheuttaa meluhaittaa tuotantokauden ulkopuolisena ai- kana, jolloin turpeenkuljetus pääasiassa tapahtuu.
M u u t va iku t u ks e t
Torosuon turvetuotanto muuttaa suomaisemaa merkittävästi, koska kasvi- peite poistetaan. Maisemaan vaikuttavat lisäksi turvetuotantoalueen ra- kennukset, turveaumat ja tiestö. Torosuon tuotantoalueelle ei ole näköyh- teyttä lähimmistäkään taloista tai runsasliikenteisiltä teiltä.
Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat luonnonsuojelualueelle ei tuotantoalue metsäalueen takaa näy. Torosuon turvetuotantoalue on Koivuojan valuma- alueella ja noin 2,5 km:n etäisyydellä Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat -soidensuojelualueen rajalta ja noin 600 m:n etäisyydellä Kontiokummun vanhojen metsien suojelualueen rajalta. Koivuojan valuma-alueen raja ai- noastaan sivuaa soidensuojelualuetta ja etäisyys tämän ja turvetuotantoon aiotun suon välillä on suhteellisen suuri. Torosuon turvetuotannolla ei voi- da olettaa olevan kuivattavaa vaikutusta em. soidensuojelualueeseen.
Kontiokummun vanhojen metsien suojelualueella ja Koivuojan valuma- alueella on Kaupinlamminaavan alue. Se sijaitsee noin kilometrin etäisyy- dellä Torosuosta. Karttatarkastelun perusteella alueella on kaksi pientä vaikeakulkuista avointa suoaluetta ja näiden ympäristössä puustoista suo- ta. Alueen korkeusero Torosuon kaakkoispäähän on 5–7,5 m ja ottaen huomioon turvetuotantoalueen edellyttämät eristysojat enimmillään noin 8,5 m. Kun otetaan huomioon alueen etäisyys Torosuohon ja puustoisen suon sijoittuminen tähän välimaastoon, ei turvetuotannolla tule olemaan havaittavia vaikutuksia vanhojen metsien suojelualueella sijaitsevaan Kau- pinlamminaavan alueeseen.
Mahdollisia, mutta epätodennäköisiä kuivatusvaikutuksia em. suoalueella voisivat olla rimpipintalajiston hidas väheneminen ja väli- ja mätäspintaisen kasvillisuuden sekä puuston runsastuminen. Natura-alueelle voi kohdistua ajoittaista lievää pölylaskeumaa. Mahdollisia kuivatusvaikutuksia voidaan ehkäistä jättämällä Natura-aluetta lähinnä sijaitsevat eristysojat (turvetuo- tantoalueen korkein kohta) tavanomaista matalammiksi ja tukkimalla tarvit- taessa Natura-alueen suunnasta laskevia metsäojia siten, ettei eristysojien kaivu lisää merkittävästi näiden ojien virtaamia. Kaupinlamminaavan alue kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja siten turvetuotannosta mah- dollisesti luontotyyppeihin aiheutuvat kuivatusvaikutukset eivät kohdistu ensisijaisesti suojelun perusteena oleviin vanhoihin metsiin.
Edellä kuvatun perusteella suunnitellun Torosuon turvetuotannon käynnis- täminen ei heikennä todennäköisesti merkittävästi niitä luonnonarvoja, joi- den perusteella alue on sisällytetty Natura 2000-ohjelmaan. Siten myös- kään ympäristölupa ei edellytä erillistä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista Natura-arviointia.
Turvetuotannon merkitys syrjäseutujen työllistäjänä ja maaseudun elinvoi- maisuuden ylläpitäjänä on huomattava. Turvetuotanto korvaa osaltaan muiden alkutuotantomuotojen, kuten maa- ja metsätalouden vähentyneitä työmahdollisuuksia.
Hankkeen vuotuiset suorat työllisyysvaikutukset suon kunnostus, turvetuo- tanto, -toimitus ja tuotantokalustoinvestoinnit huomioiden arvioidaan ole- van noin neljä henkilötyövuotta.
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU
K ä yt t ö t a r k k a i l u
Käyttötarkkailu aloitetaan samanaikaisesti suon kuntoonpanon kanssa ja sitä jatketaan keskeytyksettä siihen saakka, kun tuotantoalueen jälkihoito- työt on tehty.
Käyttötarkkailuun kuuluu käyttöpäiväkirjan pito, puhdistuslaitteiden toimin- nan tarkkailu ja yleensä toiminnan seuraaminen niin, että se tapahtuu lu- pamääräysten mukaisesti ja ympäristökuormitus jää mahdollisimman vä- häiseksi. Käyttötarkkailu on apuna erilaisten häiriötilanteiden selvittämises- sä.
Päiväkirjaa ja muita käyttötarkkailuun liittyviä asiakirjoja säilytetään tuotan- toaikana työmaalla tai vastuullisen henkilön hallinnassa. Vastuuhenkilö il- moitetaan ympäristökeskukselle. Päiväkirjat ja muut käyttötarkkailuun liitty- vät asiakirjat säilytetään mahdollista myöhemmin tehtävää tarkastusta var- ten niin kauan, kuin tuottaja on vastuussa toiminnasta. Vuosittain laaditaan lyhyt yhteenveto, joka toimitetaan vaadittaessa ympäristökeskukseen sekä liitetään lupamääräysten tarkistamishakemukseen. Tarkkailussa olevien turvesoiden osalta käyttötarkkailun vuosiyhteenvedot toimitetaan myös päästötarkkailun raportin laatijalle.
Vesiensuojelurakenteiden toimivuuden ja tehon tarkkailu
Tarkkailuun kuuluu aina vesiensuojelurakenteiden kunnon ja toimivuuden tarkistaminen keväällä ja syksyllä sekä tarvittaessa muulloinkin. Tarkistus-
ten seurauksena tehdään tarvittavat korjaukset ja puhdistukset. Vesien- suojelurakenteiden toimivuutta ja tehoa voidaan todentaa esimerkiksi ot- tamalla vesinäyte rakenteelle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä. Raken- teen toimivuuden tarkkailu tehdään yhtenä vuonna (tuotantovaiheen pääs- tötarkkailuvuosi) lupajaksolla.
P ä ä s tö t a rk k ai l u
Kuntoonpanovaihe
Vesimäärät mitataan jatkuvatoimisin laittein, mikäli mittaus on mahdollista.
Muutoin vesimäärät luetaan mittapadolta aina näytteenottojen yhteydessä.
Vesinäytteiden otto aloitetaan kaivutöiden alettua, kun ojituksen aiheutta- maa valuntaa on merkittävästi.
Pintavalutuskentälle 1 ei ole suunniteltu keräilyojaa, jotta kentän pinta-ala voidaan pitää mahdollisimman suurena. Näin ollen pintavalutuskentän ve- siä ei voida mitata mittapadon avulla. Pintavalutuskentän 2 vedet kulkevat mittapadon kautta. Päästötarkkailu tehdään mittapadolta.
Näytteistä määritetään aina kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, CODMn ja NH4-N.
Näytteet otetaan seuraavasti:
Työvaihe tai ajanjakso
Näytteenottotiheys Kunnostustyöt käynnissä 1 näyte / 2 viikkoa
Kevättulva 1 näyte / viikko
Kesä–lokakuussa 1 näyte / 2 viikkoa marras–toukokuussa 1 näyte / kuukausi
Tapauskohtaista harkintaa voidaan soveltaa talviaikaiseen näytteenottoti- heyteen. Mikäli kuntoonpanotyöt ovat satunnaisia, voi näytteenoton har- ventaa marras–toukokuussa yhteen näytteeseen kuukaudessa.
Mikäli turvetuotantoalue ei siirry kuntoonpanovaiheesta suoraan tuotan- tosuoksi, voidaan valvovan viranomaisen kanssa päättää kuntoonpanovai- heen näytteenoton harventamisesta tai lopettamisesta.
Tuotantovaihe
Lupapäätöksen saamisen jälkeen on arvioitu, että kuntoonpanovaihe kes- tää 2–3 vuotta. Tänä aikana toteutetaan kuntoonpanovaiheen tarkkailua.
Mikäli lupajakso on noin 10 vuotta esitetään, että varsinaista tuotantovai- heen päästötarkkailua tehdään yhtenä vuonna ennen lupahakemuksen jät- tämistä. Näin ollen suo olisi päästötarkkailussa vähintään 3 jopa 4 vuotta lupajaksolla.
Suolta purkautuva vesimäärä mitataan mittapadon avulla jatkuvatoimisin laittein silloin, kun se on mahdollista jäätymisolot huomioon ottaen. Koko vuoden päästöjen laskemisessa käytetään hyväksi koko vuoden seuran- nassa olevan havaintoaseman vedenlaatu- ja virtaamamittaustuloksia.
Näytteenottotiheys on seuraava:
Näytteenottokausi Näytemäärä 15.5.– 30.9. 1 näyte/2 viikkoa
Näytteistä määritetään aina kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, CODMn ja pH. Lisäksi kolme kertaa kesässä (kesä-, heinä-, elokuu ensim- mäinen näytekerta) määritetään PO4-P, NH4-N, NO2+3-N ja rauta.
Poikkeukselliset tilanteet
Tarkkailuvuosina otetaan näytteet poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkik- si rankkasateiden tai tuotantoalueella tapahtuvien merkittävien kaivutöiden yhteydessä. Tarkkailutulokset käytetään vuosikuormituksen laskennassa.
V a i ku t us ta r k k ai lu
V e s is t öt ark k ai l u
Torosuon lupahakemusta varten on ennakkotarkkailtu vedenlaatua Koi- vuojasta. Ennakkotarkkailupiste on tulevien pintavalutuskenttien purkupis- teiden välissä. Vesistötarkkailua esitetään jatkossa tehtäväksi välittömästi pvk 2:n purkupisteen alapuolelta Koivuojasta ( Ko2, 7294147 2550172).
Kuntoonpanovaihe
Vesistönäyte otetaan avovesikaudella (touko–lokakuu) kerran kuukaudes- sa ja marras-huhtikuussa joka toinen kuukausi (marras-, tammi- ja maalis- kuu).
Vesistönäytteistä määritetään lämpötila, O2, sähkönjohtavuus, väri, kiinto- aine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, CODMn, NH4-N, sameus, Fe ja pH. Li- säksi kesä-elokuussa määritetään PO4-P ja NO2+3-N.
Tuotantovaihe
Vesistönäytteet otetaan Koivuojasta pisteestä Ko2 samanaikaisesti kuin kuormitusnäytteet. Vesistönäyte otetaan ainoastaan kerran kuukaudessa (touko-syyskuu).
Vesistönäytteistä määritetään aina lämpötila, O2, sähkönjohtavuus, väri, kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, CODMn, NH4-N, sameus, Fe ja pH. Lisäksi kesä-elokuussa määritetään PO4-P ja NO2+3-N.
K a l a ta lo us t a r kk ai l u
Koivuojalla ei selvitysten mukaan ole merkitystä lohikalojen lisääntymis- paikkana johtuen veden laadusta ja vähyydestä. Torosuolta ei tule Simojo- en käyttökelpoisuutta ja vedenlaatua muuttavaa kuormitusta.
Edellä mainittuihin perusteluihin viitaten Koivuojassa ei ole tarpeen tehdä sähkökoekalastuksia. Torosuo ei vaikuta Simojoen vedenlaatuun, joten
kalataloudellinen tarkkailu ei ole perusteltua Simojoen alueella. Simojoella tekee kalataloudellista tarkkailua mm. RKTL.
Hakija esittää, että Koivuojan ja sen rantojen käyttöä selvitetään posti- tiedustelulla ennen seuraavan lupahakemuksen jättämistä. Tiedot ovat ver- tailukelpoisia nyt tehdyn tiedustelun kanssa.
P ö l y- j a m e l ut a r kka i lu
Käyttöpäiväkirjaan kirjataan tuotantopäivinä tuulen suunta ja voimakkuus.
Päiväkirjaan merkitään myös tuulitauot. Ulkopuolisten tekemät pölyvalituk- set/havainnot kirjataan käyttöpäiväkirjaan.
Hakija katsoo, ettei ole tarvetta erillisen melutarkkailuohjelman esittämi- seen tässä vaiheessa.
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN
Turvetuotannon keskeisimmät riskit liittyvät paloturvallisuuteen. Turvetuo- tantoalue on pelastustoimilain (561/1999) 31 §:n tarkoittama kohde, jossa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat palo- tai henkilöturvallisuudel- le tai ympäristölle tavanomaista suuremman vaaran.
Sisäasiainministeriö on antanut 26.4.2000 uuden ohjeen turvetuotantoalu- een paloturvallisuudesta. Ohjeessa on määräykset mm. toiminnan aloitta- misen ilmoitusvelvollisuudesta, turvetuotantoalueen yleisjärjestelyistä, pa- lotarkastusten suorituksesta, turvetuotantoalueen turvallisuussuunnitelman laadinnasta, tuotantohenkilöstön koulutuksesta sekä vaadittavasta sammu- tuskalustosta.
Torosuon turvetuotantoalueelle tullaan ennen varsinaisen tuotannon aloit- tamista laatimaan Sisäasianministeriön ohjeiden mukainen turvallisuus- suunnitelma. Turveruukki Oy:llä on voimassaoleva ympäristövahinkova- kuutus.
VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET
Torosuolle suunnitellut vesiensuojelurakenteet (sarkaojien lietteenpidätti- met, lietesyvennykset ja päisteputket sekä laskeutusaltaat ja pintavalutus- kentät) tasaavat hetkellisten sateiden aiheuttamia valumapiikkejä ja vähen- tävät kuntoonpano- ja tuotantovaiheen kuormitusta.
Turvetuotannon yhteistarkkailussa mitatuilla ominaiskuormituksilla laskien Torosuon vesistökuormitus ja sen vesistövaikutukset ovat Koivuojan suulla pääosin lieviä, mutta kesän ylivalumatilanteessa pitoisuustaso saattaa ko- hota merkittävästi. Simojoessa Torosuon aiheuttamat vesistövaikutukset jäävät lähes olemattomiksi kaikissa valumatilanteissa. Vaikutukset perus- tuotantokaudella veden rehevyyteen voivat Simojoessa olla havaittavia vä- littömästi Koivuojan suulta alavirtaan. Torosuolta ei kuitenkaan tule Simo- joen käyttökelpoisuutta ja vedenlaatua muuttavaa kuormitusta, kun otetaan huomioon laskuojassa jo nykyään vallitseva pitoisuustaso. Vaikutukset vir- taamiin eivät aiheuta rantojen vettymistä eivätkä haittaa mm. metsätaloutta alapuolisen laskuojankaan varrella. Kuntoonpanovaiheessa kevätylivaluma pienenee nykytilaneeseen nähden.
Tiedustelun perusteella Koivuojalla ei kalasteta tai sitä tapahtuu ainoas- taan satunnaisesti ojan suualueella keväällä. Kalastusta ja kalojen talveh- timista haittaa luontaisesti Koivuojan veden vähyys. Koivuojan alueella ei siten ole kalataloudellista merkitystä. Koivuojassa ei veden laadun perus- teella ole lisääntyvää lohikalakantaa. Myöskään RKTL:n sähkökalastuksis- sa alueelta ei ole tavattu luontaisesti syntyneitä lohikaloja. Edellisen perus- teella kalatalousvelvoitteet Koivuojalle tai Simojoelle eivät ole tarpeellisia.
Koivuojan ja sen rantojen käyttöä on selvitetty postitiedustelulla. Sen pe- rusteella Koivuojan varrella ei ole rakennettuja rantatiloja. Rantojen ja ve- sistön käyttömuotoja ovat pääasiassa metsätalous sekä metsästys, kalas- tus ja uinti.
Lähin asutus sijaitsee noin 3 kilometriä tuotantoalueelta pohjoiseen. Suorat ilman kautta leviävät pölyvaikutukset lähimmälle asutukselle ovat epäto- dennäköisiä. Torosuon välittömässä läheisyydessä ei ole laskuojaa lukuun ottamatta vesistöjä joihin pölylaskeuma vaikuttaisi.
Torosuolle suunnitellun turvetuotantoalueen pohjoispuolella sijaitsee laaja Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat-soidensuojelualue sekä Kontiokummut- niminen vanhojen metsien suojelualue. Alueet kuuluvat Natura 2000- verkostoon. Kontiokummun vanhojen metsien suojelualueen raja sijaitsee noin 600 metrin etäisyydellä suunnitellusta Torosuon turvetuotantoaluees- ta. Torosuon turvetuotannolla ei ole todennäköisiä vaikutuksia luonnonsuo- jelualueisiin.
Torosuon kuntoonpanosta ja turvetuotannosta ei todennäköisesti aiheudu korvattavaa tai kompensoitavaa haittaa eikä ennakkokorvaukset ole tar- peellisia.
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY
H a k e mu ks e n t ä yd e n n ys
Hakija on täydentänyt hakemustaan 28.9.2005 Koivuojan alueen perus- karttalehdillä ja omistajaselvityksellä sekä lausunnolla Torosuon turvetuo- tannon vaikutuksesta Simojoen Natura-alueeseen. Simojoen luontodirektii- vin luontotyyppi on Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit ja alueella ta- vattavat luontodirektiivin lajit ovat kirjojokikorento ja jokihelmisimpukka.
Lausunnossa esitettyjen perusteiden mukaan Torosuon turvetuotannon käynnistämisellä ei yksinään tai muiden alueella käynnissä olevien hank- keiden kanssa ole merkittäviä, todennäköisiä tai luonteeltaan heikentäviä vaikutuksia Simojoen Natura 2000-alueen suojeluperusteena oleviin EU:n luontodirektiivin luontotyyppeihin tai lajeihin. Siten hankkeen toteuttaminen ei edellytä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointia.
L u p ah ak em u k se s ta t i ed o tt am i n en
Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympä- ristölupavirastossa ja Simon kunnassa 14.10.–14.11.2005 sekä erityistie- doksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitet- tu 14.10.2005 sanomalehti Pohjolan Sanomissa.
Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Lapin ympäristökeskukselta, Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselta, Simon
kunnalta ja sen ympäristönsuojeluviranomaiselta sekä Riista- ja kalatalou- den tutkimuslaitokselta.
L a u su nn ot
1. Lapin ympäristökeskus
Tuotantoalueen läheisyydessä ei ole suojelualueita, pohjavesialueita, kult- tuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita, arvokkaita maisema-alueita tai muinaisjäännöksiä, joihin hankkeella voisi olla haitallisia vaikutuksia. Lä- hiympäristö on metsätalousaluetta eikä alueen läheisyydessä ole asutusta.
Hakemuksen täydennyksessä on esitetty arvio hankkeen vaikutuksista Na- tura 2000-verkostoon kuuluvaan Simojokeen.
Hankkeen vesiensuojelutekniikka on parasta teknisesti ja taloudellisesti nykyisin käytettävissä olevaa. Pintavalutuskentät ovat ojittamattomia aluei- ta ja vedet voidaan ohjata niille jatkuvasti. Koivuoja saa alkunsa Torosuol- ta. Sijainnista sekä valuma-alueen pienestä koosta johtuen hankkeella on selvää vaikutusta Koivuojaan, sen virtaamiin ja vedenlaatuun.
Kasvillisuusselvityksessä on maininta; "Dactylorhiza sp. (toimitettu OY:n kasvimuseolle määritettäväksi)". Verikämmekkä, Dactylorhiza, on koko maassa rauhoitettu kasvi, LSL 42 § ja LSA 20§ liite 3(a). Kasvin määritys ja esiintymän runsaus eivät käy ilmi selvityksestä.
Ympäristöhallinnon rekistereiden perusteella hankealueella tai sen lähistöl- lä esiintyy useampia uhanalaisten petolintujen pesiä. Osa tiedoista on 1980-luvulta. Tällaisissa tapauksissa tulee pyytää lausunto Metsähallituk- sen Perä-Pohjolan luontopalveluilta.
Hakemuksessa on esitetty tarkkailuohjelma. Siinä on esitetty, että raken- teiden toimivuuden tarkkailu tehdään yhtenä vuotena lupajaksolla. Raken- teiden toimivuus tulee tarvittaessa todentaa muulloinkin. Myös poikkeuk- sellisissa tilanteissa tulee tarvittaessa ottaa päästö- ja vesistönäytteitä. Ve- sistötarkkailussa tulee olla myös alempi näytteenottopiste. Esimerkiksi ve- sistönäyte voitaisiin ottaa, hakemuksen täydennyksen liitekartan 1.1 oike- assa yläkulmassa olevan, tilan Koivula sillan kohdalta.
Muutoin Lapin ympäristökeskuksella ei ole lisättävää hakemuksen käsitte- lyyn. Tarkempi kannanotto voidaan tarvittaessa esittää, kun uhanalaisten kasvien ja suurten petolintujen pesintä ympäristössä on selvitetty.
2. Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus
Hakijan on istutettava vuosittain lähinnä Koivuojan suualueelle tai Simojo- keen vähintään 100 vähintään 20 cm:n mittaista meri- tai järvitaimenen poikasta. Istutukset voidaan yhdistää ja jaksottaa muiden kalatalousvelvoit- teiden kanssa Lapin työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla.
Istukkaiden lajia, kokoa ja määrää voidaan muuttaa työvoima- ja elinkeino- keskuksen hyväksymällä tavalla siten, että kalanhoidon tulos ei huonone.
Istutukset on tehtävä ensimmäisen kerran vuonna 2006. Ennen istutusten aloittamista on istutussuunnitelma toimitettava työvoima- ja elinkeinokes- kuksen hyväksyttäväksi.
Vaikutuksia Simojoen vesistöalueen kalastoon ja kalastukseen on tarkkail- tava Lapin työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkai- lu on mahdollista liittää alueen muihin kalataloustarkkailuihin.
Riista- ja kalatalouden tutkimislaitoksen tekemien kenttäkokeiden perus- teella istutetut taimenen- ja lohenpoikaset menestyivät Koivuojassa kesä- aikana, mutta ilmeisesti veden vähyys esti kalojen talvehtimisen. Sähköka- lastetuilta koealoilta ei tavattu luontaisesti syntyneitä lohikaloja.
Turvetuotantoalueen kuntoonpano ja tuotanto voivat aiheuttaa Simojoen kalastolle ja kalastukselle haittaa. Kutupaikkojen liettyminen ja pohja- eläimistön muutokset voivat heikentää etenkin arvokalojen elinmahdolli- suuksia ja suuret kiintoaine- ja rautapitoisuudet olla haitallisia sekä kaloille että ravuille. Kalastushaitat voivat ilmetä pyydysten limoittumisena.
Simojoen kalasto ja kalastus on merkittävä. Siinä on luontaisesti lisääntyvä taimen- ja lohikanta. Vaikka Torosuon turvetuotannon vesistövaikutukset näkyvät lähinnä Koivuojassa, lisää toiminta osaltaan Simojoen kuormitusta.
Tästä syystä pieni kompensaatio on perusteltu.
Samalla vesistöalueella toiminnassa oleville Lumiaavan, Varesaavan, Lat- va-aavan, Siiviläniemenaavan ja Lyypäkkiaavan tuotantoalueille on mää- rätty meri- tai järvitaimenen istutusvelvoite. Torosuon velvoite on helppo to- teuttaa muiden velvoitteiden kanssa, eikä sitä ole perusteltua muuttaa ka- latalousmaksuksi.
3. Simon kunta
Kunnalla ei ole huomauttamista ympäristölupahakemukseen.
H a k i ja n ku u l em in en ja va s tin e
Ympäristölupavirasto on 15.11.2005 varannut hakijalle tilaisuuden antaa vastine lausuntojen johdosta. Vastineessaan 16.12.2005 hakija on lausu- nut seuraavaa.
1. Lapin ympäristökeskus
Lapin ympäristökeskus on vaatinut lisäselvitystä Oulun yliopistolle toimite- tun Dactylorhiza sp:n määrityksestä. Asia tarkistettiin, eikä Oulun yliopiston kasvimuseosta määritykseen liittyvää tulosta löytynyt. Museo ilmoitti lupa- hakemuksen kasvillisuusselvityksessä olevan valokuvan esittävän maa- riankämmekkää, eikä rauhoitettua verikämmekkää (Dactylorhiza incarnata subs. cruenta). Kasvimuseolla on tieto kahdesta Torosuolla havaitusta ve- rikämmekästä.
Hakija teettää asiantuntijoilla uuden kasvillisuusinventoinnin kämmekkä- kasvien osalta kesällä 2006.
Uhanalaisista petolinnuista hakija on pyytänyt lausunnon Metsähallituksen luontopalveluilta ja tilaa tarvittavan inventoinnin ensi keväänä alueelliselta petolintutarkkailijalta.
Hakija tulee toimittamaan ympäristölupavirastoon lisäselvitykset 15.8.2006 mennessä.
Ympäristökeskuksen vaatimus Koivulan sillan kohdan vesistötarkkailupis- teen mukaanottamisesta on perusteeton. Vesistötarkkailupiste, joka on 6 kilometriä esitetyltä tarkkailupisteeltä alavirtaan, ei tuo mitään lisäarvoa.
Alueelle laskee vesiä metsäojitusalueilta ja yläpuolella olevalta peltoalueel- ta. Tarkkailua tarkkailun vuoksi ei tule määrätä tehtäväksi. Hakija on perus-
tellusti esittänyt toimintansa vaikutusten seuraamiseen soveltuvan vesistö- tarkkailupisteen ja sen tulee riittää tarkkailun toteuttamiseen.
2. Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus
Hakemuksessa on esitetty Torosuon vaikutuksia vedenlaatuun Koivuojas- sa ja Simojoessa. Vaikutuksia voidaan havaita kalataloudellisesti vähä- merkityksisessä Koivuojassa, mutta alapuolisen Simojoen pitoisuustasoon Torosuolla ei ole missään valumatilanteessa mitattavia vaikutuksia. Vaati- mus istutusvelvoitteesta tulee perusteettomana hylätä. Lisäperusteluina käytetty viittaus muille turvetuotantoalueille määrätyistä kalatalousvelvoit- teista on perusteeton. Tuotantoalueiden sijainti, koko ja vesiensuojelun ta- so eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Torosuon kalataloudellista kom- pensaatiota määrättäessä tulee pitäytyä Torosuota koskeviin tosiasioihin.
Vaatimus vuosittaisesta 100 meri- tai järvitaimenen istutuksesta on kohtuu- ton. Pienen määrän kuljetuskustannukset istukasta kohti ovat kohtuutto- mat. Turvetuotannon aloittaminen ei automaattisesti saa johtaa istutusvel- voitteen määräämiseen, kuten viimeaikaisissa vaatimuksissa ja päätöksis- sä suunta näyttää olevan. Istutusvelvoitteelle tulee olla laskennalliset tai tarkkailun tuloksiin liittyvät perustelut. Torosuon suunnittelussa (sijainti, ve- siensuojelurakenteet) on minimitasot ylittävillä vesiensuojeluratkaisuilla py- ritty siihen, ettei kompensaatiota vaativia haittoja aiheuteta. Mikäli vesien- suojelutoimia ei velvoitteita määrättäessä huomioida, vie se pohjaa toimin- nanharjoittajien suunnittelulta.
Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus on esittänyt, että Torosuon pieni istu- tusvelvoite on helppo toteuttaa muiden istutusvelvoitteiden yhteydessä.
Lausunnossa mainittujen istutusvelvoitteiden toteuttajina ovat muut toimin- nanharjoittajat. Hakija ei voi vaatia, että istutus toteutettaisiin yhdessä mui- den velvoitteiden kanssa. Viranomaisellakaan ei liene mahdollisuutta vaa- tia toiminnanharjoittajia yhteistoimintaan tässä asiassa.
Mikäli ympäristölupavirasto määrää perustellun kalatalousvelvoitteen, haki- ja vaatii, että se määrätään kalatalousmaksuna. Nykyisen kalatautitilanteen huomioonottaen ei ole järkevää vaatia samalla vesistöalueella useaa eri is- tutusvelvollista toimittamaan poikasia mahdollisesti useasta eri lähteestä samalle jokialueelle. Velvoitteen saajan on tilattava istukkaat tuottajalta kahta vuotta ennen istuttamisajankohtaa ja otettava kantaa mahdollisiin lai- toksella esiintyviin kalatauteihin, jotta ei kävisi niin, että istutusajankohtana tai sen jälkeen laitoksella havaittaisiin kalatautia, joka istutusten myötä voi- si/olisi jo levitetty jokialueelle. Hakija katsoo, että istutukset jokialueelle tu- lee tehdä keskitetysti viranomaisen ja kalastuskuntien toimesta, jotta pie- nennetään mahdollista kalatautivaaraa, sekä varmistutaan istutettavien ka- lojen kantojen puhtaus. Kalatalousmaksu mahdollistaa velvoitteen toteut- tamisen eri vuosina mahdollisen muuttuneen tarpeen mukaan eri lajeina tai eri ikäryhminä. Istutusvelvoitteen muuttaminen lupakauden aikana on erit- täin vaikeaa. Mahdollinen velvoite tulee määrätä kalatalousmaksuna. Mikä- li hakijalle määrätään istutusvelvoite, tulee se perustella kestävästi.
Hakija on hakemuksessaan esittänyt kalataloudellisen tarkkailuohjelman, joka tulee päätöksessä vahvistaa.
H a k i ja n l is ä se l vi t ys
Hakija on toimittanut 15.8.2006 lisäselvityksen koskien uhanalaisten peto- lintujen pesintää ja rauhoitetun kämmäkkälajin esiintymistä. Torosuon ja
lähiympäristön pesäkartoituksen mukaan alueelta ei löytynyt suurten peto- lintujen pesiä. Löytyi vain yli 15 vuotta sitten maahan pudonneita pesien jäänteitä. Tutkitun alueen tekopesäalustat olivat myös pudonneet maahan.
Kesäkuussa tehdyssä kartoituksessa ei rauhoitettua kämmäkkää löydetty aikaisemmalta kasvupaikalta eikä muualtakaan inventoidulta alueelta tai sen reuna-alueilta. Hakijan arvion mukaan Torosuon turvetuotantoon suunnitellulla alueella ei esiinny sellaisia lintu- ja kasvilajeja, jotka estäisi- vät alueen turvetuotantohankkeen käynnistämisen.
L a p in ym p ä r i st ök es k u ks en la u s un t o
Lapin ympäristökeskus on antanut 13.9.2006 ympäristölupavirastoon saa- puneen lausunnon Torosuon petolintuselvityksestä ja kämmäkkäkartoituk- sesta. Lausunnon mukaan petolintuselvitys ja kämmäkkäkasvien kartoitus on tehty asiantuntevasti ja tarkasti eikä ympäristökeskuksella ole huomaut- tamista tehdyistä selvityksistä. Lausunnon mukaan hakijalla on mahdolli- suus hyödyntää alueita turvetuotantoon.
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU
Ympäristölupavirasto myöntää Turveruukki Oy:lle ympäristöluvan Simon kunnassa sijaitsevan Torosuon kuntoonpanoon turvetuotantoa varten sekä turvetuotantoon ja turvetuotantoalueen vesien johtamiseen vesiensuojelu- rakenteiden kautta laskuojaan ja edelleen Koivuojan kautta Simojokeen.
Kuntoonpantava suoala on auma-alueineen noin 115,6 ha.
Ennalta arvioiden hankkeesta ei aiheudu vesistöön tai sen käyttöön koh- distuvaa korvattavaa tai toimenpitein hyvitettävää vahinkoa. Ennakoimat- toman vahingon varalta annetaan ohjaus.
Luvan saajan on noudatettava jäljempää ilmeneviä lupamääräyksiä.
LUPAMÄÄRÄYKSET
M ä ä r ä yk s e t pi la a ntu m i se n eh k äi s em is e ks i
P ä ä s tö t pi n t av es i in
1. Torosuon tuotantoalueen kuntoonpano ja kuntoonpanon aikainen vesien johtaminen ympäri vuoden on tehtävä hakemuksen liitteenä 6.1.1 olevan piirustuksen "Torosuo. Kuntoonpanosuunnitelma" MK 1:5 000 mukaisesti.
Kuntoonpano on tehtävä hakemuksen liitteinä 6.2, 6.3.1, 6.3.2, 6.4.1, 6.4.2, 6.5.1, 6.5.2 ja 6.5.3 olevien piirustusten mukaisesti sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevästi. Kuntoonpannun turvetuotantoalueen vedet on johdettava ympäri vuoden hakemuksen liitteenä 6.1 olevan piirus- tuksen "Torosuo. Tuotantosuunnitelma" MK 1:10 000 mukaisesti laskeu- tusaltaiden ja pintavalutuskenttien kautta Koivuojaan.
