YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS
Nro 4/07/1
Dnro Psy-2005-y-133
Annettu julkipanon jälkeen 16.1.2007
ASIA
Saariaavan turvetuotantoalueen ympäristölupa, SimoLUVAN HAKIJA
Vapo OyPL 22
40101 JYVÄSKYLÄ
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4
TOIMINTAA KOSKEVAT SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE ... 4
TOIMINTA... 5
Yleiskuvaus... 5
Kuntoonpanosuunnitelma ... 6
Alueen muut rakenteet... 6
Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 6
Poltto- ja voiteluaineet ja niiden varastointi... 7
Vesien käsittely ... 7
Varastointi ... 8
Liikennejärjestelyt ... 8
Toiminnan lopettaminen... 9
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ... 9
Ympäristöhallintajärjestelmä ... 10
YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 10
Päästöt pintavesiin...10
Vedenlaatu... 10
Valunta... 11
Vesistössä aiheutuva kuormitus ... 12
Päästöt maaperään ja pohjaveteen ... 14
Päästöt ilmaan ... 14
Melu ... 15
Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen... 16
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 16
Yleiskuvaus... 16
Alueen luonto ja suojelukohteet ... 16
Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 17
Vesistön tila... 18
Vesistön yleiskuvaus ... 18
Virtaamat ... 19
Vedenlaatu... 19
Kalatalous ... 20
Virkistyskäyttö ... 22
Maaperä ja pohjavesiolot ... 22
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 23
Vaikutus pintavesiin ... 23
Yleistä... 23
Vaikutus vesistön tilaan ... 23
Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön ... 25
Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 26
Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 26
Ilmaan joutuvien päästöjen ja melun vaikutus ... 26
Muut vaikutukset ... 27
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 28
Käyttötarkkailu ... 28
Päästötarkkailu ... 28
Vaikutustarkkailu... 30
Raportointi... 31
Ohjelman voimassaolo... 31
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 31
VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 32
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 33
Lupahakemuksen täydennykset ... 33
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 34
Lausunnot ... 34
Hakijan kuuleminen ja vastine ... 38
Lapin ympäristökeskuksen lausunto ... 43
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I RA S T O N R A T K A I S U ... 44
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 44
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 45
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 45
Päästöt pintavesiin... 45
Päästöt ilmaan ... 46
Melu ... 46
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 46
Varastointi... 46
Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 46
Toiminnan lopettaminen ... 46
Tarkkailu- ja raportointimääräys... 47
Kalatalousmääräys ... 47
OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALLE ... 47
RATKAISUN PERUSTELUT... 48
Ympäristöluvan harkinnan perusteet ... 48
Luvan myöntämisen edellytykset sekä perustelut hakemuksen osittaiselle hylkäämiselle... 48
Luonnonsuojelulain 65 §:n soveltaminen... 50
Pienvedet ja lähteet ... 50
Lupamääräysten perustelut ... 51
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 51
Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 51
Kalatalousmääräys ... 52
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 52
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 53
Päätöksen voimassaolo ... 53
Lupamääräysten tarkistaminen... 53
LUPAA ANKARAMMAN ASETUKSEN NOUDATTAMINEN ... 53
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 53
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ... 53
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 53
KÄSITTELYMAKSU... 54U Ratkaisu ... 54
Perustelut... 54
Oikeusohje ... 54
MUUTOKSENHAKU ... 55
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO
Vapo Oy on hakenut Saariaavan turvetuotannolle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemukseen sisältyy tuotantopinta-alaa auma- alueineen yhteensä 129,8 hehtaaria. Vedet on suunniteltu johdettavaksi vesiensuojelurakenteiden jälkeen kahta reittiä, Saariojaa ja Katajaojaa, Simojokeen.
Hakemussuunnitelma on toimitettu ympäristölupavirastoon 29.9.2005.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Saariaavan turvetuotantoalue sijaitsee Simon kunnan Jokikylässä Simon–
Ranuan tien eteläpuolella, noin 3 km Yli-Kärpän kylältä pohjoiseen ja lä- himmillään noin kilometrin etäisyydellä Simojoen Saarikoskesta.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan lu- vanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotanto- alue on yli 10 hehtaaria.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympä- ristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuo- tantoalue on yli 10 hehtaaria.
TOIMINTAA KOSKEVAT SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE
Saariaavalla on hakijan hallinnassa tällä hetkellä aluetta yhteensä 192,9 ha, josta 168,7 ha on hakijan omistamaa ja 24,2 ha vuokraamaa aluetta.Saariaavan ympäristössä ei ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän mukaan ole asema- tai rantakaava-alueita. Simojokivarressa on voimassa 24.7.2000 hyväksytty Simojoen oikeusvaikutteinen osayleiskaava, joka ulottuu suon länsireunalla pienellä osin Saariaavan suunnitellulle tuotanto- alueelle. Lisäksi Viherinaavan pintavalutuskentäksi suunniteltu alue sijait- see kaava-alueella kokonaisuudessaan. Kaavassa osa Saariaapaa sekä Viherinaapa ovat merkinnällä maa- ja metsätalousvaltainen alue (M). Si- mojoen pääuoman rantavyöhyke on kaavoitettu maa- ja metsätalousvaltai- seksi alueeksi, jolla on ympäristöarvoja (MY). Lisäksi Saarikosken ja Tai- niemen väliselle jokiosuudelle rannan läheisyyteen on kaavoitettu mm. lo- ma-asuntoalueita (RA). Rantavyöhykkeen ulkopuoliset alueet Saariaavan läheisyydessä ovat merkinnällä M. Saarikosken kohdalle joen etelärannalle on merkitty suojelualue (S).
Simon kunta kuuluu 25.2.2003 vahvistetun Länsi-Lapin seutukaavan alueeseen. Saariaavan tuotantoalue on merkinnällä EO 2536 Saariaavan
tutkittu turvealue. Ympäröivät alueet ovat merkinnällä maa- ja metsäta- lousvaltainen alue (M). Maakuntakaavan EO-merkinnällä osoitetaan alueita soran, turpeen tai muiden ainesten ottoa varten.
TOIMINTA
Y l e is k uv au s
Hankkeen tarkoituksena on saattaa loppuun Saariaavan jo sarkaojitettujen alueiden kuntoonpanotyöt ja aloittaa turvetuotanto alueella mahdollisim- man pian sekä kuivattaa ja kuntoonpanna tuotantoa varten hankealueen eteläosan pääasiassa metsäojittamattomat lohkot siten, että myös niillä päästäisiin tuotantoon viimeistään kesällä 2008. Hankealueen kokonais- pinta-ala olisi tällöin noin 130 hehtaaria. Alueelta tuotettu jyrsinpolttoturve on tarkoitus toimittaa pääasiassa Kemin ja Rovaniemen alueen turvetta käyttäville asiakkaille.
Turvetuotanto alueella aloitetaan alueen valmistuttua tuotantokuntoon.
Turpeen tuotantokausi on vuosittain yleensä sulan maan aikana touko- kuusta syyskuun alkuun, jolloin noin 30–50 vuorokauden aktiivinen tuotan- to keskittyy alku- ja keskikesän poutajaksoihin. Myös muuna aikana tuotan- to saattaa olla mahdollista. Tuotantokaudella tehdään töitä sääolojen sal- liessa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen ir- rottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoi- hin. Tuotantomenetelminä alueella voidaan käyttää kaikkia turvetuotannon yleisesti käytössä olevia menetelmiä eli ainakin ns. HAKU-menetelmää, mekaanista vaunua sekä imuvaunua. Lisäksi alueella voidaan tuottaa pala- turvetta.
Tuotantoalueen turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantomahdolli- suuksia tehostaa turvemassan siirroilla. Yleisimmin tämä toteutetaan siten, että joka toiselta saralta turvemassa nostetaan kaivinkoneella tai vastaa- valla viereiselle saralle, jossa siirretyt massat muotoillaan tuotantokoneille sopiviksi kentiksi ja tuotetaan normaalisti. Turvemassan siirtojen tarkoituk- sena on edistää turpeen loppuun hyödyntämistä alueilla, joilla turvekerrok- sen alla olevan pohjamaan kivisyys tai muu epätasaisuus haittaa turvetuo- tantokoneiden toimintaa. Massansiirroilla myös vähennetään kivisestä poh- jamaasta johtuvaa tulipaloriskiä. Turvemassan tarkempi poistaminen vä- hentää lisäksi maan muokkaustarvetta, jos alueella siirrytään metsänkas- vatukseen tai muuhun viljelyyn turvetuotannon päätyttyä. Massansiirto- alueet toimivat yleensä tuotannon tukialueina, mm. tuotantokentiltä poistet- tujen kivien keräysalueina. Massansiirtoalueita ei yleensä eroteta tuotanto- alueen vesien johtamisesta eikä massansiirtoihin muutoinkaan liity erityisiä vesienkäsittelyn muutoksia. Massansiirtoalueet jätetään yleensä, mahdolli- sen maanpinnan tasoittamisen jälkeen, kasvittumaan luontaisesti, kunnes ne yhdessä muutoin tuotannosta poistettujen alojen kanssa muodostavat suurempia yhtenäisiä kokonaisuuksia, joilla voidaan siirtyä aktiivisiin jälki- hoitotoimiin tai uuteen maankäyttömuotoon.
Massansiirrot merkitään työmaapäiväkirjaan ja massansiirtoalueet ilmoite- taan tuotannosta poistetuiksi aloiksi. Uudella tuotantoalueella massansiir- rot eivät yleensä kuulu tuotantotoimintaan. Mikäli massansiirtoihin poik- keuksellisesti liittyy vesienkäsittelyn muutoksia, esimerkiksi ns. matalakent- täojituksia, esitetään ne etukäteen ympäristökeskuksen tarkastettavaksi.
Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn. Kunnos- tustöihin kuuluu mm. tuotantokenttien muotoilua sekä ojastojen puhdista- mista ja kunnostamista, tarvittaessa myös syventämistä. Kunnostusten yh- teydessä turvekerroksen alapuolisen kivennäismaan kaivamista pyritään välttämään ja erityisesti sarkaojat kaivetaan vain turvekerrokseen, mikäli se on riittävä syvyys tuotantokenttien kuivattamiseen. Kokooja- ja laskuojat joudutaan yleensä kaivamaan ainakin osittain myös turvekerroksen ala- puoliseen kivennäismaahan riittävän kuivatussyvyyden saavuttamiseksi.
Ns. matalakenttäojituksia toteutetaan silloin, kun sarkaojia joudutaan tuo- tannon loppuvaiheessa turvekerroksen ohentuessa syventämään kiven- näismaahan.
K u n t oo n pa n o su un ni t e lm a
Alue raivataan sillä olevasta puustosta sekä lasku- ja eristysojat perataan tai kaivetaan tarpeellisilta osilta. Soveltuvin osin eristys- ja laskuojina käy- tetään olemassa olevia metsäojia. Niitä ei perata, mikäli niiden vedenjoh- tamiskyky on riittävä, eikä niiden käyttö perkaamattomina aiheuta tulvavaa- raa tai ulkopuolisten alueiden vettymistä. Eristysojiin rakennetaan tarpeen vaatiessa putousportaita mahdollisen uomaeroosion estämiseksi.
Seuraavaksi tehdään vesiensuojelurakenteet sekä reuna- ja kokoojaojat.
Sarkaojitus ja kenttien muotoilu tehdään sen jälkeen kun vesiensuojelura- kenteet ovat käytössä.
Lohkot 1–4 ovat turvetuotantoa varten sarkaojitettua aluetta. Kuntoonpano rajoittuu lähinnä vesien ohjaamiseen ensimmäisessä vaiheessa rakennet- tavalle uudelle pintavalutuskentälle sekä ojastojen puhdistukseen ja vähäi- seen pintakasvillisuuden poistoon.
Lohkojen 5–7 valmistelu turvetuotantoa varten aloitetaan eristysojien kai- vamisella. Tämän jälkeen kaivetaan reuna- ja kokoojaojat, että vedet saa- daan ohjatuksi toteutetuille vesiensuojelurakenteille. Tuotantokenttä sar- kaojitetaan noin 20 metrin ojavälein. Sarkaojat varustetaan sarkaojaraken- teilla. Sarkaojien kaivun jälkeen lisäalueen annetaan kuivua niin pitkään, että voidaan aloittaa tuotantosarkojen pinnanmuotoilu, jolloin tuotantosarat jyrsitään ja muotoillaan pituus- ja poikkileikkausprofiililtaan sopiviksi. Tä- män jälkeen voidaan aloittaa kunnostusnosto ja sen jälkeen varsinainen turvetuotanto. Kuntoonpanoaika tulee olemaan 2–3 vuotta.
A l u e en mu u t ra ke nt e e t
Alueelle ei pumppaamon ja vesiensuojelurakenteiden lisäksi ole suunnitel- tu muita kiinteitä rakenteita tai rakennuksia.
Työmaan tukikohta-alueelle tullaan sijoittamaan jätteiden keräyspiste.
Alueella voi sijaita myös kevytrakenteisia varasto- ja taukotiloja.
T u o tt e et , t u o ta n tom ä ä r ä ja k a p as it e et t i
Saariaavalla on mahdollista tuottaa markkinatilanteen ja kysynnän mukaan sekä palaturvetta että jyrsinpolttoturvetta. Suon pintakerroksista voidaan tuottaa myös ympäristöturpeita mm. kuivike- ja maanparannuskäyttöön.
Saariaavan pääasiallinen tuote tulee olemaan jyrsinpolttoturve, jota keski- vertovuotena koko pinta-alan ollessa käytössä voidaan tuottaa noin 45 000–60 000 m3.
P o l t to - j a v o i te lu a ine e t j a n iid e n v a ra st o i nt i
Koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvi- taan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin 30 000 litraa ja voiteluaineiden noin 240 litraa. Saariaavan poltto- ainehuolto järjestetään siten, että tuotantoyrittäjät tuovat alueelle omat polttoainesäiliönsä. Ne ovat yleensä muutaman kuution suuruisia liikutelta- via säiliöitä, koska polttoainetta on oltava saatavissa kohtuullisella etäisyy- dellä työmaan eri osista.
Alueella ei turvetuotantotoiminnassa tai muutoin käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita.
Saariaavan pintavalutuskentälle 2 on suunniteltu aggregaatilla toimiva sähköpumppu.
V e s ie n k äs i t te l y
Saariaavan tuotantoalue jakautuu seitsemään tuotantolohkoon, joiden li- säksi alueella on 5,5 ha auma-alueita. Lohkojen 1–3 vedet sekä osa loh- kon 4 vesistä johdetaan laskeutusaltaan 1 kautta pintavalutuskentälle 1 (pvk 1), josta vedet johdetaan laskuojan 1 kautta Saariojaan ja edelleen Simojokeen. Tuotantoalueen vedet johdetaan pintavalutuskentälle ympäri vuoden ilman pumppausta.
Lohkojen 5–7 vedet sekä osa lohkon 4 vesistä johdetaan laskeutus- ja pumppausaltaan 2 kautta pumppaamalla pintavalutuskentälle 2 (pvk 2), josta vedet johdetaan edelleen laskuojan 2 kautta Katajaojaan ja Simojo- keen. Kun ei voida pumpata veden jäätymisen vuoksi, johdetaan vedet al- taasta 2 sulkulaitteen kautta ohitusojaa pitkin laskuojaan 2.
Pinta-alajakauma vesienkäsittely-yksiköittäin on seuraava:
Saariaapa Simo Lohko tuotanto-
pinta-ala (ha)
auma- alue (ha)
pvk 1 (ha)
pvk 2 (ha)
1 43,4 43,4
2 8,4 2,2 10,6
3 4,4 1,7 6,1
4 35,7 17,7 18
5 25,6 25,6
6 4,6 1,6 6,2
7 2,2 2,2
Yht. 124,3 5,5 77,8 52
Yht. 129,8
Pintavalutuskenttää 1 ei pengerretä. Kentän alaosaan (länsireuna) kaive- taan oja, jolla kerätään ja ohjataan pintavalutuskentältä tulevat vedet las- kuojaan 1. Lohkon 1 luoteiskulmassa oleva laskeutusallas 1 puhdistetaan normaaliin tapaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuo- tantokauden päätyttyä. Altaaseen asennetaan pintapuomi. Pintavalutus- kentän 1 luona olevat altaat toimivat virtaaman tasaajina ennen pintavalu- tuskentän jako-ojastoa. Altaat puhdistetaan tarvittaessa, ei kuitenkaan vält- tämättä joka vuosi. Näihin kahteen altaaseen ei asenneta pintapuomeja.
Penkereiden rakentaminen pintavalutuskentälle 1 vaatisi suuria massan- siirtotöitä, jotta kentälle ei tulisi ulkopuolisia vesiä viereiseltä suoalueelta.
Hakijan käsityksen mukaan pengerrysten puuttuminen ei vaikuta haitalli- sesti pintavalutuskentän toimintaan, mutta näin vältetään penkereiden kai- vusta aiheutuvaa turhaa kuormitusta alapuolisessa vesistössä.
Pintavalutuskentällä 2 vedet pumpataan jako-ojaan, josta vesi jakautuu ta- saisesti kentälle. Pintavalutuskentällä olevaan metsäojaan tehdään ojakat- koja niin, ettei kentällä synny oikovirtauksia. Pintavalutuskenttä pengerre- tään niin, ettei ulkopuolisia vesiä pääse kentälle ja että vesi purkautuu hal- litusti mittapadon kautta. Mittapadolta voidaan seurata pintavalutuskentän toimintaa ja virtaamia. Mittapadon valuma-alue on yhteensä 60,1 ha.
Pintavalutuskentälle 2 asennettavan mittapadon avulla saadaan tuotanto- alueen kuormitusta tarkkailtaessa virtaamat määritetyksi ja näytteenotot suoritetuksi kattavasti, joten pintavalutuskentälle 1 ei esitetä mittauspistet- tä. Pintavalutuskenttä 2 on tila, johon tuleva valunta tiedetään ja näin ollen saadaan luotettavasti lasketuksi koko tuotantoalueelta tuleva kuormitus alapuoliseen vesistöön.
Kiintoaineen pidättymistä jo tuotantoalueen sarkaojastoon tehostetaan ojiin kaivettavilla allassyvennyksillä ja päisteputkiin asennettavilla lietteenpidät- timillä. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoainekuormitusta alapuolisessa vesistössä.
Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään ker- ran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset kaivetaan niihin ojiin, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotanto- kauden päätyttyä. Kaikki laskeutus- ja pumppausaltaat varustetaan pinta- puomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turve- pölyn pääsy alapuoliseen vesistöön.
Eristysojilla johdetaan tuotantoalueen ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön. Lohkojen 2–3 länsi- puolen eristysojan vedet johdetaan pintavaluntana pintavalutuskentän 1 eteläpuolella sijaitsevalle luonnontilaiselle suoalueelle ennen alapuolista vesistöä. Eristysojiin kaivetaan lietekuopat tarvittaviin kohtiin. Eristysojiin sijoitettavat paloaltaat toimivat virtaaman tasaajina ja kiintoaineen pidättä- jinä.
V a r a s to int i
Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväk- symissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merki- tään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin.
L i ik e nn e jä r j es t el yt
Saariaavalta rekat liikennöivät molempia työmaateitä Simojoen pohjoispuo- len Mastokankaantielle, joka yhtyy Simo–Ranuatiehen (nro 924) Tainiemen kohdalla. Saariaavan pohjoisosaan tuleva tie on jo olemassa.
Turvekuljetusten lisäksi tuotantotoiminta aiheuttaa lähinnä vähäistä henki- löautoliikennettä. Tuotantoon käytettäviä koneita siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä vain joitakin kertoja vuodessa.
Turpeen toimittamiseen käytetään perävaunullisia rekka-autoja ja lastauk- seen yleensä pyörä- tai kauhakuormaajaa. Keskimääräisen vuosituotan- non toimittamiseen tarvitaan noin 400–500 autokuormallista. Kuljetukset pyritään keskittämään yleensä korkeintaan muutamaan jaksoon, jotka kes- tävät muutamista päivistä viikkoihin. Kuljetuksia voi olla kaikkina vuodenai- koina asiakkaiden tarpeiden mukaan. Jyrsinpolttoturpeen kuljetukset kes- kittyvät kuitenkin yleensä kylmiin talvikuukausiin. Kuljetukset kestävät vuo- sittain yhteensä 1–2 kk.
T o i mi nn an lo p et t am i n en
Saariaapa on uusi turvetuotantoalue. Suunniteltu tuotantotoiminta tulee alueen matalimmillakin osilla kestämään vähintään 15 vuotta, joten tarvetta eikä mahdollisuutta erityisten tuotannon päättymiseen liittyvien toimien suunnitteluun ei ole tässä vaiheessa.
Kun tuotannosta poistuu alueita ja niistä muodostuu järkeviä kokonaisuuk- sia, siistitään alueet siten, että niiltä poistetaan varastoaumat, kantokasat, jätteet yms. sekä maapohjaa tasoitetaan tarpeen mukaan. Hakijan omis- tuksessa olevat alueet pyritään kunnostamaan jälkikäyttöön mahdollisim- man pian ja rajataan pois tuotantoalueista. Hakijan omistamalla alueella jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen metsittäminen luontaisesti tai esim. ruokohelven viljely. Vuokra-alueet luovutetaan takaisin maanomista- jalle vuokrasopimuksen edellyttämässä kunnossa ja rajataan tarvittaessa ojituksella pois tuotantoalueesta. Alueen uudesta käyttömuodosta päättää vuokra-alueen omistaja.
Lupakauden aikana jälkikäyttöön otettavista alueista ilmoitetaan Lapin ym- päristökeskukselle ennen töiden toteuttamista.
P a r a s k äyt t ö k e l p oi n e n te k ni i kk a ( B AT ) j a ym p ä r i st ö n k a n na lt a p a r a s käyt ä n t ö ( B E P )
Saariaavan vesienkäsittely perustuu koko tuotantoalalla pintavalutukseen.
Lohkojen 1–3 vedet sekä osa lohkon 4 vesistä (77,8 ha), johdetaan ympä- rivuotisesti laskeutusaltaan 1 kautta pintavalutuskentälle 1. Lohkojen 5–7 vedet sekä osa lohkon 4 vesistä (52 ha), johdetaan sulana aikana laskeu- tus- ja pumppausaltaan 2 kautta pumppaamalla pintavalutuskentälle 2.
Kun ei voida pumpata vesien jäätymisen vuoksi, johdetaan vedet altaasta 2 sulkulaitteen kautta ohitusojaa pitkin laskuojaan ohi pintavalutuskentän.
Hakijan käsityksen mukaan rakenteet ovat Saariaavan olosuhteissa alueel-
le teknisesti ja taloudellisesti parhaiten soveltuvat ja täyttävät BAT-periaatteen vaatimukset.
Saariaavan jätehuolto järjestetään jätelainsäädännön edellyttämällä taval- la. Jätteiden määrä on vähäinen. Jätteet säilytetään asianmukaisesti en- nen niiden kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestä- mään niin, että öljyn joutuminen maaperään tai vesistöön estetään.
Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdolli- simman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilan- teissa.
Hakijan arvion mukaan Saariaavan toiminnassa sovelletaan kaikilta osil- taan vesienkäsittely, pöly ja melu, jätteiden käsittely sekä liikenne huo-
mioon ottaen ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) sekä parasta käytäntöä (BEP).
Y m p ä ri s tö h a ll in t ajä r j es t el mä
Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä.
Järjestelmää sovelletaan mm. varmistamaan, että prosessien toteuttami- nen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatu- ja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO 14001 ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifi- kaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna 2001. Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein.
Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täyden- tävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit.
YMPÄRISTÖKUORMITUS
P ä ä s tö t pi n t av es i in
V e d en l aa tu
Kuntoonpanovaihe
Saariaavalla tuotantoon suunniteltu alue on suurimmalta osaltaan (95,8 ha) sarkaojitettu 1980- ja 1990-luvuilla, mutta tuotantoa alueella ei ole aloitettu. Suunniteltu kuntoonpano on lähinnä ojastojen puhdistusta ja vähäistä kasvillisuuden poistoa sekä vesien ohjaamista pintavalutuskentäl- le. Alueella ei tehdä huomattavia kaivuja ja peruskuivatus on jo toteutettu.
Vastaavanlaisia kunnostuskohteita ovat olleet Ahmaneva Vihannissa ja Hirviojanaapa Ranualla. Molemmissa vedenlaatu on ollut lähinnä tuotanto- vaiheen soita vastaava ja ominaiskuormitukset pieniä.
Kuntoonpanovaiheen vaikutukset valumaveden laatuun vaihtelevat mm.
suotyypin mukaan. Turpeeseen aikaisemmin sitoutuneet aineet vapautuvat kuivatusvaiheessa valumavesiin. Usein kiintoaineen, liuenneen orgaanisen aineen, fosforin, typen, erityisesti epäorgaanisen typen, sekä raudan pitoi- suudet kasvavat. Aina pitoisuudet eivät selvästi kasva tai sitä havaitaan vain jonkin aineen kohdalla.
Valumavesien vaikutukset vastaanottavassa vesistössä ovat tapauskohtai- sia ja riippuvat mm. kuntoonpanotöiden ajankohdasta, kuntoonpanoalueen koosta, vesiensuojelurakenteista, valuma-alueosuudesta, laimentumisolo- suhteista, alueen etäisyydestä vesistöön sekä vesistön laadusta. Kaukana vesistöstä sijaitsevan suon kuormittavista aineista valtaosa voi sedimentoi- tua laskuojiin ennen vesistöön kulkeutumistaan.
Seuraavassa taulukossa on esitetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökes- kuksen alueen kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden keskimääräinen ve- denlaatu eri vuodenaikoina vuosina 1999–2004. (n = tarkkailusoiden luku- määrä)
n Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N NH4-N mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l
talvi 22 6,5 35 73 1582 814
kevät 16 9,2 31 48 1099 426
kesä 40 9,6 48 60 1457 407
syksy 22 6,0 36 48 1562 695
Tuotantovaihe
Vesiensuojelumenetelmänä Saariaavalla tulevat olemaan pintavalutusken- tät, joista toinen on käytössä ympärivuotisesti ja toinen sulan maan aikana.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuormi- tustarkkailun vuosien 2000–2004 tulosten perusteella pintavalutuskentiltä lähtevän veden laatu on yleensä ollut parempi kuin kaikilla tarkkailusoilla keskimäärin CODMn-arvoa lukuun ottamatta. Vuoteen 2003 asti kuormitus- tarkkailussa on käytetty luonnontilaisena tarkkailualueena Vitmaojaa. Vit- maojan vedessä on ollut vuosina 2000–2003 keskimäärin 11 mg/l kiinto- ainetta, 28 mg/l CODMn, 42 µg/l kokonaisfosforia ja 553 µg/l kokonaistyp- peä. Pintavalutuskentällisiltä tarkkailusoilta lähtevässä vedessä on ollut enemmän happea kuluttavaa ainesta ja ravinteita, mutta vähemmän kiin- toainetta kuin Vitmaojan vedessä. Pitoisuudet ovat myös olleet suurempia kuin vuodesta 2004 lähtien Pohjois-Pohjanmaan alueen soiden tarkkailus- sa luonnontilaisen alueen taustapitoisuuksina käytetyt (kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 µg/l ja kokonaistyppi 500 µg/l).
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella on tarkkailtu pintavalu- tuskentällisiä tuotantovaiheen tarkkailusoita vuosina 2000–2004. Tarkkai- lun mukaan epäorgaanisten ravinteiden osuudet ovat vaihdelleet voimak- kaasti eri soilla. Pintavalutuskentällisillä soilla noin 13 % typestä ja 31 % fosforista on ollut epäorgaanisessa muodossa, kun kaikilla tarkkailusoilla epäorgaanisen typen osuus on ollut keskimäärin 28 % ja epäorgaanisen fosforin osuus 36 %.
V a l un t a
Kuntoonpanovaihe
Kuntoonpanotöitä ei ole tehty 34 ha:n alueella. Seuraavassa on tarkasteltu kyseisen alueen peruskuivatusvaiheen vaikutuksia valuntaan, vedenlaa- tuun ja kuormitukseen. Tarkastelu on tehty Pohjois-Pohjanmaan ympäris- tökeskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailuaineiston perusteel- la, koska Lapin ympäristökeskuksen alueella kuntoonpanovaiheen tarkkai- lua ei ole suoritettu keskitetysti, vaan kunkin suon oman tarkkailuohjelman mukaan.
Kuntoonpanovaiheessa suon alivalumat ja kokonaisvalumat kasvavat luon- nontilaisen suon tilanteesta, koska suohon varastoituneet vedet pääsevät purkautumaan. Vaikutusten suuruus riippuu suon vetisyydestä ja turveker- roksen paksuudesta. Vaikutukset valuntaan ovat voimakkaimmillaan suon peruskuivatusvaiheessa, joka kestää yleensä 3–6 vuotta. Saariaavalla kuntoonpanovaiheen kokonaiskestoksi on arvioitu 2–3 vuotta.
Valunnan vaihtelu eri vuosina on eri soiden välillä ja samallakin suolla töi- den vaiheesta ja hydrologisista oloista riippuen suurta. Suurimmillaan va-
lumat ovat yleensä keväällä, jolloin valuma voi hetkellisesti olla satoja litroja/s km2. Myös rankkojen kesäsateiden aikana hetkelliset valumat voi-
vat olla suuria. Kuntoonpanosoiden keskivaluma on ollut Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella vuosien 1999–2004 keskiarvo-
na seuraava: talvella ei mittauksia, keväällä 19,0 l/s km2 (mitattu vain vuonna 1999), kesällä 13,5 l/s km2 (6,9–26 l/s km2) ja syksyllä 13,1 l/s km2 (4,4–20 l/s km2).
Tuotantovaihe
Turvetuotantoa varten ojitetulla suolla veden kulkeutumisreitit poikkeavat luonnontilaisesta. Kuiva pintakerros vähentää pintavaluntaa ja lisää veden imeytymistä turpeeseen. Yleensä valuntahuiput ovat turvetuotantoalueella luonnontilaista pienempiä, koska veden varastointikyky on turvesuolla suu- rempi. Veden varastointitilavuus riittää kuitenkin yleensä tasaamaan vain pieniä valumahuippuja. Rankkasateen aikana turpeen vedenvarastointika- pasiteetti voi ylittyä, jolloin suohon imeytyvä ylimääräinen vesi purkautuu nopeasti. Tiheä kuivatusojasto nopeuttaa veden kulkeutumista, ja tämä voi näkyä äkillisinä suurina ylivirtaamina. Uusilla ja paksuturpeisilla turvetuo- tantoalueilla on enemmän vedenvarastointikykyä kuin vanhoilla, mataloitu- neilla turvekentillä.
Turvetuotantosuon valuntahuippuja voidaan tasoittaa vesiensuojelutoimilla, kuten ojien vähäisellä kaltevuudella ja asentamalla sarkaojien päihin päis- teputkia ja lietteenpidättimiä sekä virtaamansäätöpadoilla ja laskeutustila- vuuden lisäämisellä. Suurimmat valumat esiintyvät kevättulvan aikana, mutta myös rankkojen kesäsateiden yhteydessä hetkelliset valuntahuiput voivat olla huomattavan suuria. Syksyllä keskivaluma on yleensä kesäkaut- ta suurempi. Talvella valunta saattaa loppua pitkäksikin aikaa kokonaan.
Myös kuivan kesän aikana valunta saattaa tyrehtyä. Turvetuotannon vaiku- tukset kokonaisvalumiin ja alivalumiin ovat yleensä pieniä.
V e s is t ös sä ai h eu t uv a k u o rm it u s Kuntoonpanovaihe
Kuntoonpanovaiheessa soiden aiheuttamat kuormitukset vaihtelevat voi- makkaasti eri soiden välillä ja kuntoonpanovaiheesta riippuen, joten kes- kimääräiset kuormitusluvut ovat lähinnä suuntaa-antavia.
Brutto Netto
Kuntoonpanosuot n Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N kpl g/ha vrk g/ha
vrk
g/ha vrk
g/ha
vrk g/ha vrk g/ha vrk
g/ha vrk
g/ha vrk
Talvi 4 38 863 0,79 45 35 1239 0,74 44
Kevät 6 180 1242 1,3 44 78 906 0,30 28
Kesä 25 68 520 0,54 14 22 180 0,21 8,7
Syksy 15 25 351 0,37 15 14 155 0,21 11
Tuotantovaihe
Tuotantovaiheessa turvetuotantosuon kokonaisainevirtaama muodostuu luonnonhuuhtoumasta ja tuotannon aiheuttamasta kuormituksesta (netto- kuormitus). Pohjois-Pohjanmaan alueella luonnonhuuhtouman arviointiin on käytetty Siuruanjoen vesistöalueella sijaitsevan Vitmaojan valuma- alueella mitattuja huuhtoumia sekä vuodesta 2004 lähtien yhteisesti sovit-
tuja taustapitoisuuksia (kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 µg/l ja kokonaistyppi 500 µg/l).
Kesän alivalumakausina turvetuotantosoiden valumat ovat selvästi kesän keskimääräistä tasoa alhaisempia. Myös valumavesien laatu saattaa poi- keta normaalista. Voimakkaiden sateiden aiheuttamien valuntahuippujen
aikana kuormitukset voivat olla huomattavasti keskimääräistä suurempia.
Merkittävä osa tuotantokauden kokonaiskuormituksesta voi joutua alapuo- liseen vesistöön varsin lyhyinä ylivalumajaksoina. Vastaavasti kevättulvan aika voi muodostaa huomattavan osan koko vuoden kuormituksesta.
Saariaavan turvetuotantoalueen kuormitus on arvioitu vastaamaan pinta- alaa 129,8 ha, jolta vedet johdetaan vesistöön sulan maan aikana pintava- lutuskenttien kautta. Maan ollessa jäässä vedet johdetaan 77,8 ha:n alueelta pintavalutuskentän kautta ja 52 ha:n alueelta laskeutusaltaan kautta. Kuormitusarvio on tehty erikseen Saariojalle ja Katajaojalle. Kuor- mitusarvion perustana on käytetty edellä esitettyjä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosien 2000–2004 keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja vesienkäsittelymene- telmän mukaisesti. Kesäajalle on lisäksi esitetty kuormitukset yli- ja aliva- lumatilanteessa. Alivalumatilanteen kuormitusarviossa on otettu huomioon edellä esitetyt alivalumakauden kuormitusvähenemät ja ylivalumakauden kuormitus on laskettu edellä esitetyillä ylivaluma-ajan ominaiskuormituslu- vuilla. Kuormitukset on esitetty sekä brutto- että nettokuormituksina. Vuosi- kuormitusarvion perustana olevissa ominaiskuormitusluvuissa ovat muka- na Saariaavan lähellä sijaitsevan Lumiaavan ympärivuotiset tarkkailutulok- set.
Saariaavan valmiiksi sarkaojitetulle alueelle (95,8 ha) ei ole esitetty kun- toonpanovaiheen kuormitusarviota, koska alueella tehtävät kuntoonpano- työt ovat varsin vähäisiä, ja siten Saariojaan kohdistuvan kuormituksen ar- vioidaan olevan lähellä tuotantovaiheen tasoa. Ojittamattoman alueen osalta (34 ha) on arvioitu kuntoonpanovaiheen kuormitusta erikseen.
Alueen vedet johdetaan Katajaojan kautta.
Arvio Saariaavan 34 ha:n alueen kuntoonpanovaiheen aikaisesta kuormi- tuksesta eri vuodenaikoina on esitetty alla olevassa taulukossa.
Brutto Netto Kuntoonpanovaiheen
kuormitus Ala
ha Kiintoaine
kg/vrk CODMn
kg/ vrk Kok.P
kg/vrk Kok.N
kg/vrk Kiintoaine
kg/vrk CODMn
kg/vrk Kok.P
kg/vrk Kok.N kg/vrk Katajaojaan
Talvi 34 1,3 29 0,03 1,5 1,2 42 0,03 1,5
Kevät 34 6,1 42 0,05 1,5 2,6 31 0,01 1,0
Kesä 34 2,3 18 0,02 0,5 0,8 6,1 0,01 0,3
Syksy 34 0,8 12 0,01 0,5 0,5 5,3 0,01 0,4
Vuosi kg/v 741 8 767 8,6 368 391 8 520 5,5 315
Saariaavan 34 ha:n alueen kuntoonpanon aikana loppuosa tuotanto- alueesta on tuotantovaiheessa. Kuntoonpanon aikana Katajaojan kautta Simojokeen kulkeutuva humus- ja typpikuormitus on arvion mukaan suu- rempaa kuin koko alueen ollessa tuotantovaiheessa.
Kuormitusarvion perusteella Saariaavan turvetuotannosta aiheutuva netto- kuormitus on kesän keskimääräisessä virtaamatilanteessa yhteensä noin 2,6 kg/vrk kiintoainetta, 11 kg/vrk CODMn, 0,02 kg/vrk fosforia ja 0,6 kg/vrk typpeä. Bruttokuormitus on selvästi nettokuormitusta suurempaa. Turve- tuotantoalueen aiheuttama kuormitus on voimakkaasti riippuvaista valun- taoloista. Ylivalumatilanteessa kuormitus voi hetkellisesti olla huomattavas- tikin keskimääräistä suurempi ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä alhaisemmaksi. Saariojaan kohdistuva kuormitus on suuremmasta tuotan- topinta-alasta johtuen hieman suurempaa kuin Katajaojaan kohdistuva kuormitus. Kuormitusarviossa ei ole otettu huomioon Saariaavan molem-
pien pintavalutuskenttien hyvin suurta kokoa suhteessa tuotantopinta- alaan, Saariojan puolella 9 % ja Katajaojan puolella 16 % tuotantoalasta.
Vuositasolla kuntoonpanovaiheen nettokuormituksen arvioidaan olevan yh- teensä noin 390 kg kiintoainetta, 8 520 kg CODMn, 5,5 kg fosforia ja 315 kg typpeä. Bruttokuormitus on suurempaa. Kuntoonpanovaiheen kuormitus on suurinta talvella ja keväällä. Ympärivuotisia tarkkailukohteita Pohjois- Pohjanmaan alueella on ollut vähän, mistä johtuen vuosikuormitusarviota voidaan pitää suuntaa-antavana. Talvikuormitusarvio perustuu pieneen ai- neistoon, joten siltä osin se on myös suuntaa-antava.
Saariaavan kokonaisvuosikuormituksen (netto) arvioidaan tuotantovai- heessa olevan noin 2 390 kg kiintoainetta, 2 600 kg CODMn, 12 kg fosforia ja 365 kg typpeä. Kiintoainekuormituksesta noin 60 % ja fosforikuormituk- sesta noin 40 % tulee keväällä. Typpikuormitus jakautuu tasaisemmin eri vuodenajoille. Humuksen (CODMn) kuormitus puolestaan keskittyy kesäai- kaan. Kiintoaineen ja ravinteiden kuormitukset ovat Katajaojan puolella hieman suurempia kuin Saariojan puolella, koska Katajaojan valuma- alueella vedet johdetaan roudan aikana laskeutusaltaaseen. Pintavalutus- kentän suuri koko suhteessa tuotantopinta-alaan kuitenkin pienentää Kata- jaojan puoleisen alueen kuormitusta kesällä ja syksyllä.
P ä ä s tö t m a a pe r ään ja po h jav e t ee n
Turvetuotannosta ei normaalisti aiheudu päästöjä pohjaveteen tai maape- rään eikä maaperän saastumisen vaaraa.
Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys ja lyhytaikainen säily- tys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säily- tysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla ne paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Myös paloviranomaiset valvovat polttoaineiden säilytystä turvetuotantotyömailla.
Saariaavan turvetuotantoalueen päästöt eivät poikkeustilanteissa aiheuta erityistä vaaraa pohjavedelle, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytettä- vät polttoainemäärät ovat melko pieniä ja turveperäinen maa johtaa huo- nosti nesteitä. Mahdolliset vuodot rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat hel- posti puhdistettavissa.
P ä ä s tö t i lm a a n
Turvetuotannon ilmapäästöt ovat lähinnä tuotannonaikaista pölyämistä se- kä turpeen noston ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Turve- tuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tar- koitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat kesän tuotantokaudelle.
Myös liikkuminen kuivalla turvekentällä sekä turpeen siirtely kuormauksen, aumauksen ja lastauksen yhteydessä aiheuttavat pölyämistä. Pölyämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste, tuotantomenetelmä sekä sääoloista erityisesti tuuli. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kas- viainesta. Tuotantoalueella esiintyvien pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan yli 10 µm:n kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly si- sältää myös hengitettäviä hiukkasia (PM10, hiukkaskoko alle 10 µm) ja pienhiukkasia (PM2,5, hiukkaskoko alle 2,5 µm).
Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään lisääntyneen tu- lipaloriskin vuoksi. Kuljetuksen yhteydessä turvekuormat peitetään pölyä-
misen estämiseksi. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat puolestaan suon sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suo- jaavan puuston määrä. Turpeen nostosta aiheutuvat pölypäästöt ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen keskittyy talvi- kauteen.
Vapo Oy:n tuotantoalueilla vuosina 1988–1995 tehtyjen pölytarkkailujen tu- losten mukaan nykyisin jo kumotun viihtyvyyshaittarajan (10 g/m2/kk), jon- ka on koettu olevan selvästi likaava, ylittäviä laskeumia on havaittu noin 100 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Haitan esiintyminen yli 100 metrin päässä riippuu taustalaskeuman määrästä siten, että noin 300 metriin asti turvepöly voi yksin muodostaa yli puolet haittaa aiheuttavasta pölymäärästä. Yli kilometrin päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juuri- kaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu) aikana ja erityisesti, jos sääolosuhteet ovat epäsuotui- sat (inversio tai kova tuuli), vaikutusalue saattaa olla suurempi. Pöly kul- keutuu aina vallitsevan tuulen suuntaan, jolloin haitta ei kohdistu jatkuvasti samaan suuntaan. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu pienene- vän voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä.
Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten ai- heuttaa viihtyvyyshaittaa. Vesistössä turvepöly erottuu selvästi ympäristös- tään, jolloin vähäinenkin pölymäärä voidaan kokea likaavana. Turvepöly voi myös aiheuttaa kasvillisuuden, kuten luonnonmarjojen, likaantumista tuotantokentän välittömässä läheisyydessä. Haitta on kuitenkin väliaikai- nen, sillä pöly huuhtoutuu helposti pois eikä aiheuta esim. haittaa marjojen käytölle. Turvepöly saattaa myös helposti sekoittua ulkonäöltään saman- kaltaiseen siitepölyyn.
M e l u
Tuotantokaudella melua aiheutuu työkoneiden liikkumisesta turvekentällä sekä turpeen kuormauksesta. Tuotannosta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin 30–50. Tuotantopäivinä turvekonei- den aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuo- tantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotanto- kentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin edetessään maan pintaa pitkin. Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kulje- tuskalusto. Turpeen toimitusaikana, noin loka-huhtikuussa, melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa si- ten liikennemelua. Melutasoon vaikuttavat kaluston lisäksi mm. tien pääl- lyste ja sen kunto sekä tien kaltevuus. Myös toimitusaikana työmaalla voi- daan työskennellä ympäri vuorokauden.
Ympäristössä koettu melu riippuu mm. etäisyydestä, melulähteen ja koh- teen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvilli- suudesta ja siitä, onko välissä melun leviämistä estäviä maastonmuotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallis- ta ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäris- töön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonai- suuteen nähden vähäiseksi.
Tutkimusten mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 dB:n melua 100–200 metrin etäisyy- delle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostus- toimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 dB:n melutasoja 300–400 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta (yöaikaan 50 dB 500
metrin etäisyydellä). Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta.
J ä t te e t, ni i de n o m in a is u ud e t, mä ä r ä j a h yö d yn t ä m i n en
Tuotantoalueella syntyy vuosittain sekajätettä sekä jäteöljyä ja muita öljyi- siä jätteitä. Toiminnan alkaessa hakija järjestää alueelle sateelta suojatun jätteiden keräilypisteen. Työmaalla toimivat urakoitsijat ohjeistetaan lajitte- lemaan jätteet ja toimittamaan ne keräilypisteeseen. Jätteiden poiskuljet- tamisesta sovitaan jätehuoltoyritysten kanssa. Syntyvien jätteiden lajeista ja määristä pidetään kirjaa.
Työmaalle laaditaan jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mu- kaan vuosittain. Suunnitelmasta käyvät ilmi mm. jätteiden poiskuljettami- sesta vastaavat tahot sekä keräysastioiden tyhjennysajat.
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ
Y l e is k uv au s
Suunnitellusta tuotantoalueesta noin kolmannes on ollut metsäojitettuna jo ennen alueen varaamista turvetuotantoon. Turvetuotantoon tähtäävä sar- kaojitus noin 80 hehtaarin alalla on aloitettu vuonna 1982. Alueen pohjois- osa, tuotantosuunnitelman lohkot 1–4 (yhteensä 95,6 ha), on turvetuotan- toa varten sarkaojitettu alue. Lohkojen 5–6 alue (yhteensä 31,8 ha) on ny- kyisin metsäojittamatonta suota. Lohkon 7 alue (2,2 ha) on vanhaa peltoa.
Suunnitellun tuotantoalueen ympäristö on pääosin metsäistä ojitettua tur- ve- ja kangasmaata ja jonkin verran avosoita. Suunnitellun tuotantoalueen lähiympäristössä ei ole muita turvetuotantoalueita. Suosta noin 3 km luo- teeseen sijaitsee Iso Tuohiaavan tuotantoalue ja noin 6 km koilliseen Lu- miaavan tuotantoalue.
Tuotantoalueen lounaiskulman reunassa on pieni peltoalue. Simojokeen on lyhyimmillään matkaa noin 0,7 km tuotantoalueen reunasta, mutta muu- toin tuotantoalueen lähiympäristössä ei ole suurempia vesistöjä tai pienve- siä. Lähimpänä olevat Linna- ja Jäkälälampi sijaitsevat noin 2 km kaakkoon ja lounaaseen suosta. Tuotantoalueen keskelle jäävä Saariaavanlampi on vuonna 2004 tehdyn kasvillisuusselvityksen mukaan umpeenkasvanut ja nykyisin oligotrofinen suursaraneva.
A l u e en l uo n t o ja su o j el uk o ht e e t
Saariaavan turvetuotantoon suunnitellulla alueella ja pintavalutuskentän 2 alueella sekä Viherinaavalle sijoittuvan pintavalutuskentän 1 alueella on tehty kasvillisuusselvitys kesällä 2004. Selvityksen mukaan Saariaapaa ja Viherinaapaa ympäröivät lähinnä ojitusten muuttamat rämeet sekä kuivah- kot kankaat. Saariaapaa on ojitettu laajalti, ainoastaan suon eteläosassa on luonnontilaista räme- ja nevakasvillisuutta.
Tuotantoalueen keskelle jäävä, pinta-alaltaan noin 0,15 ha (vuonna 1978 tehty peruskartoituksen ilmakuvaus) oleva Saariaavanlampi on vuonna 2004 tehdyn kasvillisuusselvityksen mukaan umpeenkasvanut ja nykyisin oligotrofinen suursaraneva. Tuotanto- ja vesiensuojelusuunnitelman mu-
kaan lampi on lohkon 3 kokoojaojan sisäpuolella, ei kuitenkaan suunniteltu tuotantoalueeksi, vaan paloaltaaksi.
Saariaavan länsiosassa, suunnitellun lohkon 4 länsiosassa, ojitetulla alueella esiintyy parissa kohdassa lähteisyyttä. Lähteinen alue on ojitettu eikä sitä voi siksi pitää metsälakikohteena. Ojituksen vaikutukset näkyvät lähinnä ojien reuna-alueilla.
Pintavalutuskentäksi suunniteltu Viherinaavan alue on reunaojituksia lu- kuun ottamatta luonnontilassa. Luonnontilaisten alueiden kasvillisuus on pääosin rahkarämettä sekä paikoin rahkoittunutta karua saranevaa. Saari- aavan länsireunan lähteikköinen alue on ojitettu. Alueella ei esiinny luon- nonsuojelulain tai metsälain mukaisia luontotyyppejä. Saariaavan pohjois- osista on 1930–1970-luvuilta neljä alueellisesti uhanalaisen, mutta valta- kunnallisesti elinvoimaisen lajin esiintymistä. Saariaavan pohjoisosat on sarkaojitettu 1980-luvulla. Vuoden 2004 selvityksessä alueella ei ole ha- vaittu uhanalaisten kasvilajien esiintymiä.
Vuoden 2004 kesäkuun lopussa tehdyn linnustoselvityksen mukaan Saari- aavan ja Viherinaavan pesimälinnusto on metsälajivaltaista, tyypillistä Poh- jois-Pohjanmaan rämevaltaisten soiden lajistoa. Selvitysalueella ei tavattu luonnonsuojelulain (46 § ja 47 §) mukaisia uhanalaisia tai erityisesti suojel- tavia lintulajeja. Saariaavan ja Viherinaavan linnustollinen arvo on maa- kunnallisesti vähäinen sekä lajistollisesti että parimääräisesti.
Suon ympäristössä sijaitsevat suojelualueet on esitetty hakemussuunni- telmassa ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmästä tulostetulla kartalla. Si- mojoen vesistöalue on Natura 2000 -ohjelman kohde FI 130 1613. Simojo- ki on yksi harvoja rakentamattomia keskisuuria jokivesistöjä Suomessa ja Tornionjoen ja Kiiminkijoen ohella ainoita jokivesistöjä, joihin Itämeren lohi nousee vielä kudulle. Simojoen vesistö ja sen suualueen merialue sisälty- vät erityissuojelun vaativiin vesistöihin ja jokivesistö on suojeltu voimalai- tosrakentamiselta koskiensuojelulailla. Lisäksi vesistön suojelua tullaan to- teuttamaan vesilain keinoin. Luontodirektiivin luontotyyppiluokittelussa Si- mojoki kuuluu kokonaisuudessaan Fennoskandian luonnontilaisiin jokireit- teihin ja luontodirektiivin liitteen II lajeista vesistössä tavataan merilohta ja nahkiaista ja vesistöalueella liitteen I lintulajeista kuikkaa, laulujoutsenta, li- roa ja uiveloa.
Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän mukaan muinaisjäännöksiä on löydytty useista kohdista Simojokivarresta, mutta Saariaavan alueella ei ole tehty löytöjä.
A s u t us ja m u u r ak en n e tt u ym p ä r is t ö
Tuotantoalueen lähiympäristössä ei sijaitse rakennuksia. Lähin asutus si- jaitsee karttatarkastelun perusteella suon lounais- ja eteläpuolella noin 0,8–0,9 kilometrin päässä Simojokivarressa. Jokivarressa Saariaavan ete- lä- ja lounaispuolella sijaitsee kaksi laavua, joihin on matkaa yli kilometri.
Katajaojan suulla on kaksi rakennusta. Kiinteistöt on kaavoitettu loma- asuntoalueiksi.
Alueen asutus ja pellot ovat keskittyneet Simojokivarteen.
V e s is t ön t i l a
V e s is t ön yl e i s k u v au s
Suunniteltu Saariaavan tuotantoalue sijaitsee Simojoen vesistöalueen kes- kiosan alueella (64.02). Tuotantoalueen vedet tullaan johtamaan 77,8 ha:n alueelta Saariojan kautta ja 52 ha:n alueelta Katajaojan kautta Simojoen pääuomaan. Saariojan valuma-alueen pinta-ala on 4,8 km2 ja Katajaojan valuma-alueen pinta-ala 10,6 km2. Suunnitellun tuotantoalueen osuus Saa- riojan valuma-alueesta on 16,2 % ja Katajaojan valuma-alueesta 4,9 %.
Valuma-alueilla on lähinnä ojitettuja soita ja metsämaata. Katajaoja laskee Simojen pääuomaan Saarikosken kohdalla ja Saarioja hieman alempana Tainiemen kohdalla. Hieman Saariojan alapuolella Simojokeen laskee Iso- Tainijoki, jonka lisäksi Simojoen keskiosalle laskevia suurempia sivu-uomia ovat Vähä-Tainijoki, Sankaoja, Maaninkaoja, Varesoja ja Lumioja.
Simojoen laskiessa mereen valuma-alueen pinta-ala on 3 160 km2 ja järvi- syys 5,7 % ja keskiosalla Kalmakosken kohdalla 2 601 km2 ja 6,7 %. Hie- man ylempänä Tainiemen kohdalla valuma-alue on noin 2 216 km2. Vesis- töalueen järvet ovat joen yläjuoksulla, jossa sijaitsee myös vesistön suurin järvi, Simojärvi. Joen keskiosan sivujoet ovat vähäjärvisiä. Simojoen valu- ma-alue on kapea ja kolmannes sen alasta on suota. Suurimmat yhtenäi- set suoalueet sijaitsevat vesistön keskivaiheilla. Suoalueet ovat tehokkaas- ti ojitettuja. Simojoki on tyypillinen pohjoinen vesistöalue, jossa vuodenai- kaiset ja vuosittaiset virtaamanvaihtelut ovat suuria. Soiden ojitusten ohella järvialtaiden vähyys sekä pitkä talvi ja routainen maa lumen sulamisen ai- kaan voimistavat valunnan ja vedenlaadun vaihteluita. Simojoen vesistö on yksi Suomen harvoista patoamattomista keskisuurista jokivesistöistä.
Kunnostustoimet ovat lisänneet Simojoen kalatalous- ja virkistyskäyttöar- voa. Vesistö onkin kalataloudellisesti arvokas ja virkistyskäytön kannalta merkityksellinen. Suomen alueelta Itämereen laskevissa joissa vain Simo- joessa ja Tornionjoessa on jäljellä alkuperäinen luonnossa lisääntyvä lohi- kanta. Lohelle tärkeimmät kosket sijaitsevat pääosin joen keski- ja alajuok- sulla. Simojoen lohikantaa on elvytetty istutuksin 1980-luvulta alkaen. Si-
mojoki on mukana kansainvälisessä lohikantojen elvytysohjelmassa (Salmon Action Plan). Lapin ympäristökeskuksessa on valmistumassa Si-
mojoen ala- ja keskiosaan laskevien jokien kunnostussuunnitelma. Simojo-
ki kuuluu merkittävien luontoarvojensa perusteella Natura 2000 -ohjelmaan. Keväällä 2002 käynnistyneellä Simojoki Life -kunnostus- ja
suojeluhankkeella pyritään turvaamaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan joen luontotyyppien ja lajien suotuisa suojelutaso kunnostamalla muutettu jokiluonto lähelle normaalitilaa ja tehostamalla maa- ja metsätalouden, tur- vetuotannon ja haja-asutuksen vesiensuojelutoimenpiteitä valuma-alueella.
Turvetuotannosta poistuville pilottikohteille laaditaan jälkihoidon ja -käytön suunnitelmat kuormituksen vähentämiseksi. Saatuja kokemuksia hyödyn- netään myöhemmin muilla vapautuvilla alueilla. Hakija on mukana Simojoki Life -hankkeessa.
Simojoen yläosalla vesi on niukkaravinteista ja luonnostaan humuspitoista.
Veden humus- ja kokonaisfosforipitoisuus kasvavat joen alajuoksulle tul- taessa noin kaksin-kolminkertaiseksi yläjuoksuun nähden. Joen alaosa on ravinnepitoisuuksiltaan rehevä, joskin ravinnepitoisuuksissa on tapahtunut laskua 1980-luvun lopun jälkeen. Merkittävimpiä Simojoen kuormittajia ovat joen keski- ja alaosalle keskittyvät metsäojitukset ja maatalous.
Alueella on myös turvetuotantoa. Myös haja- ja loma-asutus sekä joen ala- osalla Simon taajaman jätevedet kuormittavat vesistöä. Ympäristöhallinnon vuosien 2000–2003 vedenlaadun yleisluokituksen perusteella koko Simo-
joen pääuoma sekä keskiosan uomista Iso-Tainijoki ja Varesoja kuuluvat luokkaan hyvä. Vähä-Tainijoki sekä Lumioja ovat vedenlaadultaan tyydyt- täviä.
Virtaamat
Simojoen virtaamaa havaitaan jatkuvatoimisesti Hosionkosken kohdalla, noin 20 km Saarikoskelta ylävirtaan. Alla olevassa taulukossa on esitetty Simojoen virtaamat vuosina 1991–2000 Saariaavalta alavirtaan (Tainie- men kohdalla) Hosionkosken virtaamista laskettuna sekä valumien perus- teella lasketut Saariojan ja Katajaojan virtaamat ja virtaamien laskemiseen käytetyt Simojoen vesistöalueella sijaitsevan Kotiojan pienen valuma- alueen (F=18,1 km2) valuma-arvot.
Valuma Simojoki,
Saariaavalta alavirtaan Valuma Saarioja Katajaoja
l/s km2 m3/s l/s km2 l/s l/s
koko vuosi
MQ 14,5 32,1 12,9 62,1 137 joulu-maaliskuu
MQ 5,9 13,1 2,8 13,3 29,5 kesä-syyskuu
MQ 13,5 29,9 10,2 49,0 108 MNQ 5,1 11,3 0,98 4,7 10,4 MHQ 41,4 91,7 66,1 317 701
V e d en l aa tu
Saariojan alaosan vedenlaatua on tarkkailtu vuosina 1995–1997 sekä Saa- riojan ja Katajaojan alaosan vedenlaatua vuosina 2002–2005. Simojoella ei ole yhteistarkkailua. Lapin ympäristökeskus tarkkailee joen vedenlaatua muutamasta pisteestä, ja lisäksi turvetuotannon vaikutuksia vesistöön tark- kaillaan Lapin ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden kuormitus- ja vesistötarkkailun yhteydessä. Tässä yhteydessä on käsitelty Simojoen pääuoman vedenlaatua Hertta-tietokannasta poimitun vuosien 1996–2005 aineiston perusteella. Havaintopisteinä ovat Saariaavalta ylävirtaan noin 10 km:n päässä sijaitseva piste sekä heti Saariojalta alavirtaan sijaitseva piste ja noin 15 km suolta alavirtaan oleva Alaniemen havaintopiste.
Saarioja on valuma-alueeltaan ja virtaamiltaan pienempi kuin Katajaoja.
Katajaoja laskee Simojokeen Saariojalta ylävirtaan. Valuma-alueiden soi- suus näkyy molempien ojien humus- ja rautapitoisuuksissa. Erityisesti Ka- tajaojan suulla rautapitoisuus on ollut ajoittain hyvinkin korkea. Saariojan vesinäytteistä on määritetty väriluku vuosina 1995–1997, jolloin vesi on ol- lut myös tummaa. Ojavesille tyypillisesti vedenlaadun ajalliset vaihtelut ovat olleet molemmilla pisteillä suuria. Fosforin ja typen osalta vaihtelua on ollut runsasravinteisuudesta suhteellisen alhaisiin pitoisuuksiin. Katajaojan vuosien 2002–2005 kesäaikainen fosforipitoisuus (51 µg/l) on ollut selvästi korkeampi kuin Saariojassa (36 µg/l) vastaavalla ajanjaksolla. Molemmissa ojissa kesän kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet ovat olleet muita vuo- denaikoja suurempia. Saariojan fosforipitoisuus on ollut keskimäärin sa- maa tasoa vuosina 1995–1997 ja 2002–2005. Kesän keskimääräinen typ- pipitoisuus on ollut 2000-luvulla Saariojassa 605 µg/l ja Katajaojassa 585 µg/l.
Ojien vesien kiintoainepitoisuus on ollut kesäaikaan suuri, talvella ja syk- syllä melko pieni tai pieni. Ojavesien pH on ollut kesäisin neutraalin tuntu- massa (keskiarvo 6,9–7,2) ja muina aikoina lievästi hapan (keskiarvo 5,9–
6,2).
Simojoen pääuomassa happitilanne on ollut kevät-, kesä- ja syyskaudella keskimäärin hyvä ja talvella tyydyttävä tai hyvä. Joen pH on ollut eri vuo- denaikoina keskimäärin lievästi hapan tai neutraali. Veden puskurikyky (al- kaliniteetti) on vaihdellut välttävästä hyvään. Virtaamaltaan huomattavasti suuremman pääuoman ravinne-, rauta- ja humuspitoisuudet ovat olleet las- kuojia selvästi alhaisempia. Kesäaikaan myös kiintoainepitoisuus on ollut laskuojien pitoisuustasoa alhaisempi. Pääuoman kiintoainepitoisuus on ol- lut keskimäärin hyvin samaa tasoa kaikilla pistellä (koko vuoden keskiarvo 2,4–2,8 mg/l). Suurimmat kiintoainepitoisuudet (14–15 mg/l) on havaittu kevättulvan aikaan huhti-toukokuussa, jolloin vedessä on ollut myös muita vuodenaikoja enemmän ravinteita.
Simojoen pääuoman kesäaikaisissa fosforipitoisuuksissa ei tapahdu mai- nittavaa muutosta jokea alavirtaan tultaessa. Fosforipitoisuudet ovat myös muina vuodenaikoina pääosin samaa tasoa kaikilla pisteillä. Kesän keski- määräisten fosforipitoisuuksien perusteella jokiosuus on lievästi rehevä.
Myös Iso-Valajan ja Alaniemen pisteistä määritetyt kasviplanktonin bio- massaa kuvastavat a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet keskimäärin lievästi reheville vesille tyypillisiä. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet ovat ol- leet kesäaikaan alhaisia. Kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet kesällä ja koko vuonna keskimäärin samaa tasoa Iso-Valajan ja Tainiemen kohdalla, joissa kesäajan pitoisuudet kuvastavat joen karuutta. Alaniemen kohdalla pitoisuudet kohoavat jonkin verran ja kesäajan typpipitoisuus on ollut lie- västi reheville vesille tyypillinen. Typpipitoisuuksien ohella myös veden humus- ja rautapitoisuus kasvavat jonkin verran Alaniemen kohdalle tul- taessa. Alaniemen ja Tainiemen pisteiden välille laskevat suuremmista si- vujoista Iso-Tainijoki, Vähä-Tainijoki, Kuivasjoki ja Sankaoja, joilla on huo- mattava vaikutus pääuoman vedenlaatuun.
Kalatalous
Saariaavan alapuolinen vesialue kuuluu Simojoen kalastusalueeseen. Ka- lastusoikeuden haltijoina ovat Hiltula-Ylikärpän osakaskunta, Sankalan osakaskunta ja Alaniemen osakaskunta.
Simojoen kalastoon kuuluvat luontaisesti ainakin lohi, taimen, harjus, siika, hauki, ahven, made, särki, säyne, seipi, mutu, kivisimppu ja kivennuoliai- nen. Jokeen nousee myös nahkiaista, ja joen keskiosilla on ollut pyynti- vahvoja rapukantoja.
Simojoen pääuoman kalastosta ja kalastuksesta on saatavilla paljon tietoa joen suuren kalataloudellisen arvon vuoksi. Erityisesti lohikantaa on tutkittu runsaasti ja hoidettu pitkään. Jokeen on istutettu kymmenen viime vuoden aikana vuosittain 1-kesäisiä, 1-vuotiaita ja 2-kesäisiä poikasia useimmiten yhteensä 100 000–200 000 ja 2-vuotiaita poikasia 50 000–100 000 (parina vuotena yli 140 000). Kun samaan aikaan lohen merikalastusta on rajoitet- tu, Simojoen lohentuotanto on elpynyt. Saariaavan lähivaikutusalueella Simojoessa on tutkittu neljää koskea (Isotainikoski, Viherikoski, Mötyskoski ja Saarikoski) sähkökalastamalla ja lähes jokaisesta koskesta vuosina 2001–2003 on löydetty sekä luonnonkudusta että istutuksista peräisin ole- via poikasia. Suurimmat luonnonpoikastiheydet ovat olleet 43–48 yksi- löä/aari. Vuosina 2001–2003 luonnonkudusta peräisin olleita vaelluspoi- kasia on arvioitu olleen 47 600–63 700, 1-vuotiaista ja 1-kesäisistä istuk-
kaista peräisin olevia 7 100–16 500 ja 2-vuotiaita vaelluspoikasistukkaita 6 800–48 000. Viimeksi mainittujen istutuksia on vähennetty voimakkaasti luonnontuotannon voimistuttua.
Simojoen lohisaalis vuoteen 1994 saakka on ollut vaatimaton, mutta sen jälkeen saaliit ovat olleet tyypillisesti 1 000–3 000 kg vuodessa.
Hakijan vuonna 2002 tekemän tiedustelun mukaan rantatilallisista 68 % on ilmoittanut kalastaneensa vesistössä. Saalistietojen perusteella kalastus on keskittynyt Simojoen pääuomaan, sillä vain kaksi taloutta on ilmoittanut saaneensa kalaa Katajaojasta eikä yksikään Saariojasta. Sankalan kala- veden hoitokunta on arvioinut, että Saariojalla olisi kalastanut 6–8 taloutta (10–12 henkilöä) ja Katajaojalla 4–6 taloutta (6–8 henkilöä).
Katajaojalla on kalastettu katiskoilla ja heittovavoilla saaliin ollessa 4 kg haukea, 1 kg ahventa ja 5 kg särkeä. Saalis on ollut keskimäärin 5 kg/talous. Osakaskuntien mukaan tiedustelualueen sivuojilla ei tiettävästi ole merkittävää kalakantaa eikä kalastusta.
Simojoen pääuomassa ovat kalastaneet yhtä taloutta lukuun ottamatta kaikki kalastaneet taloudet, joita on ollut yhteensä 22. Vapakalastus mo- nissa muodoissaan on ollut suosittua, mutta myös katiskoita on käytetty jonkin verran. Tiedustelualue ei soveltune verkoilla kalastukseen, sillä niitä oli käyttänyt vain yksi talous. Kalastus on rajoittunut avovesiaikana kesä- syyskuulle ja talvella helmi-huhtikuulle.
Tiedusteluun vastanneiden talouksien kokonaissaalis Simojoesta on ollut 434 kg eli kalastanutta taloutta kohti saalista on tullut 21 kg. Se on liki kol- manneksen pienempi kuin lähialueen selvityksissä aiemmin on todettu.
Tämä johtunee ainakin osittain verkkokalastuksen vähyydestä tiedustelu- alueella. Haukea on ollut eniten, 45 % kokonaissaaliista, kuten yleensäkin jokivesistöjen saaliissa. Lohen osuus on ollut huomattavan korkea eli 24 %. Tiedustelualue on ollut ilmeisen sopivaa juuri lohen pyyntiin, johon monet ovat keskittyneet. Kommenttien mukaan lohta on saatu paremmin kuin aiemmin, kun taas taimen ja varsinkin harjus ovat vähentyneet selväs- ti. Taimenen saalisosuus on ollut alhainen pitkään, mutta harjuksen saa- lisosuudet ovat olleet joissakin aiemmissa tutkimusaineistoissa selvästi suurempia kuin nyt. Harjuskannan pieneneminen voi olla todellista, eikä saalisalenema johtuisi esim. vain lohen kalastukseen keskittymisestä.
Havainnot vedenlaadun kehityksestä ovat menneet ristiin: useat ovat pitä- neet sitä parempana kuin aikaisemmin, mutta monet ovat valittaneet liman ja humuksen runsautta ja katsoneet niiden lisääntyneen. Kalojen makuvir- heitä on kommentoitu (2 vastausta) toteamalla, että lohikin maistuu mudal- le/turpeelle kesäkuun lopulta alkaen, mikä on rajoittanut pyyntiä. Kahden vastanneen mielestä kesällä 2002 joessa on ollut vettä kalastuksen kan- nalta liian vähän.
Simojoen kalastuslupajärjestelmä perustuu kuntien alueilla voimassa ole- viin yhteislupiin, joita ulkopaikkakuntalaiset lunastavat. Heidän tiedustelu- alueelta saamastaan saaliista ei liene tietoa. Osakaskuntien edustajien mukaan lupamyynnistä saatavat tulot ovat merkittäviä. Suurin osa Simo- joen kalastajista on kalastusmatkailijoita, joita on ollut vuonna 2000 noin 2 800. Jokijakso Taininiemestä alaspäin Karisuvantoon on Simojoen suosi- tuinta vapakalastusaluetta.
Hiltula-Ylikärpän osakaskunnalta saadun tiedon mukaan rapu on ollut lo- hen ohella taloudellisesti tärkein laji tiedustelualueella vuosikymmeniä. Ar- vion mukaan rapuja on saatu alueelta tyypillisesti 2 000–3 000 yksilöä
vuodessa, joskus jopa 5 000. Arvion mukaan ravustusta harrastaa noin 10 taloutta. Rapuja on saatu tuhansia vuodessa myös Sankalan osakaskun- nan alueelta. Vuonna 2002 rapukanta on kuitenkin romahtanut. Rapu- kuolema on ollut alueellisesti laaja alkaen Ranuan Raiskionkoskelta ja ulot- tuen Simojoen alaosalle asti. Ravuista ei ole tavattu rapuruttoa, eikä kuo- lemalle ole löydetty mitään yksittäistä syytä. Ravuissa on ollut vesihometta ja kesä on ollut lämmin, mitkä syyt liittynevät tapahtumaan. Saarikosken–
Tainikosken väliltä saadaan rapuja vieläkin, vuosittain vain joitakin kym- meniä.
Vuotta 2002 koskeneessa tiedustelussa ravustajia on ollut kahdeksassa taloudessa, joilla on ollut käytössään 131 mertaa. Niillä on kertynyt yhteen- sä 3 365 pyyntivuorokautta. Saaliiksi on saatu 1 230 kooltaan alle ja 590 yli 10 cm:n rapua. Kolme ravustajaa on kommentoinut rapukannan tilaa ja to- dennut rapukannan romahtaneen jo tuolloin. Osakaskuntien edustajien mukaan kanta ei ollut palautunut juuri lainkaan.
V i r k is t ys k ä yt t ö
Simojoessa Saariaavalta alavirtaan ei ole yleisiä uimarantoja ennen joen alaosaa. Alaniemen kohdalla, noin 15 km:n päässä Saariaavasta, on ka- lastusmatkailuun liittyviä palveluita. Patoamattomana jokena Simojoella on merkittävä virkistyskäyttöarvo. Joella harrastetaan mm. kalastusta, uimista, veneilyä ja melontaa.
Vuoden 2002 lopulla hakija on tehnyt kalastustiedustelun, joka on käsittä- nyt kaikki rantatilat (yhteensä 58) Saariojan, Katajaojan ja Simojoen pää- uomassa välillä Saariojan suu–Tainikoski. Kalastukseen liittyvien asioiden lisäksi tiedustelussa on kysytty myös vesistön ja maa-alueiden käytöstä.
Vastaukset on saatu 55,2 prosentilta eli 32 taloutta on vastannut. Vastan- neista tiloista 22 %:lla on ollut asuintalo ja 53 %:lla kesämökki. Rakennuk- set ovat olleet yleensä peräisin 1970- ja 1980-luvuilta ja ne ovat sijainneet tavallisesti 10–50 metrin etäisyydellä vesistöstä. Yli 80 % on ilmoittanut uintiharrastuksestaan. Vesistöstä on ottanut saunavettä 56 % vastanneista ja vajaa 70 % on kalastanut. Lähes kaikki ovat kalastaneet vain Simojoella.
Yhdellä tilalla on ollut karjan rantalaitumia ja kahdella tilalla vesistöstä on otettu juottovettä karjalle. Yhdellätoista tilalla on harjoitettu metsästystä ja yhdellä matkailutoimintaa.
Kesällä 2004 Saariaavalla tehdyn kasvillisuusselvityksen mukaan Saariaa- van suoalueiden rahkarämeillä on esiintynyt jonkin verran hillaa, mutta alueilla ei kuitenkaan ole ollut erityistä merkitystä marjastuksen kannalta.
Saariaapaa ympäröivät metsämaat ovat mahdollisia marjastusalueita.
M a a p e r ä ja p oh ja v es i ol o t
Saariaavan läheisyydessä ei ole vedenhankintaan soveltuvia pohjavesi- alueita. Lähin pohjavesialue on noin 4,5 kilometriä suolta kaakkoon, Simo- joen toisella puolella sijaitseva Valajankosken I-luokan pohjavesialue.
Lähin asutus sijaitsee noin 0,8 km:n päässä suosta ja hakijan tiedossa ei ole kaivoja tai muita vedenottamoita lähietäisyydellä tuotantoalueesta.
Karttatarkastelun perusteella suon läheisyydessä ei ole lähteitä. Kasvilli- suusselvityksessä Saariaavan länsireunalla on havaittu lähteikköinen alue, joka on kuitenkin ojitettu.
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN
V a i ku t us p i n ta ve s iin
Y l e is t ä
Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, ravinteet ja liuennut orgaaninen aine (humus). Kiintoaine, josta osa on elollisista ja osa mine- raaliainesta, aiheuttaa vesistöjen madaltumista ja liettymistä. Ravinne- kuormitus rehevöittää vesistöjä ja humus, rauta sekä kiintoaine aiheuttavat veden tummuutta. Turvetuotannon kuormitus voi aiheuttaa myös happiti- lanteen heikentymistä ja bioaktiivisuuden kasvua. Veden ja pohjan laadus- sa tapahtuvat muutokset heijastuvat eliöyhteisöön laji- ja biomassamuu- toksina, jotka ovat mm. arvokalastolle epäedullisia. Turvetuotannon kuor- mitus ja vesistövaikutukset ovat voimakkaasti riippuvaisia valumista.
V a i ku t us v e si s tö n ti l aa n
Saariaavan turvetuotantoalueen tulevan kuormituksen vesistövaikutuksia on arvioitu laimentumissuhteen perusteella Saariojan ja Katajaojan suulla sekä Simojoen pääuomassa purkuojista alavirtaan (Tainiemen kohdalla).
Alkuvaiheessa, joka kestää noin 2–3 vuotta, noin 34 ha alasta (Katajaojan puolella) on kuntoonpanovaiheessa ja loput 96 ha tuotannossa. Alkuvai- heen pitoisuuslisät on laskettu kesän ja talven brutto- ja nettokuormitukses- ta vastaavien ajankohtien keskimääräisissä virtaamatilanteissa. Alkuvai- heen jälkeen koko tuotantopinta-alan oletetaan olevan tuotannossa, jolloin pitoisuuslisät on laskettu kesän ja talven brutto- ja nettokuormituksesta keskimääräisessä virtaamatilanteessa sekä kesän ali- ja ylivirtaamakaudel- la. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaa- tiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Myöskään turvetuotannon vaikutusta virtaamiin ei ole otettu huomioon.
Alla olevassa taulukossa on arvio Saariaavan turvetuotantoalueen kuormi- tuksen aiheuttamista pitoisuuslisistä Saariojan ja Katajaojan vedenlaatuun talvella ja kesällä. Taulukko kuvaa tilannetta, jossa 34 ha Katajaojan puo- lella on kuntoonpanovaiheessa ja muut alueet (96 ha) tuotannossa.
valuma virtaama Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N l/s km2 l/s mg/l mg/l µg/l µg/l Saariojaan (F=4,8 km2)
Talven keskiarvo (brutto) 2,8 13,3 1,4 6,9 11 419
Talven keskiarvo (netto) 2,8 13,3 0,8 3,1 5 259
Kesän keskiarvo (brutto) 10,2 49,0 0,8 4,8 7 158
Kesän keskiarvo (netto) 10,2 49,0 0,4 1,6 3 80
Katajaojaan (F=10,6 km2)
Talven keskiarvo (brutto) 2,8 29,5 0,9 12 14 669
Talven keskiarvo (netto) 2,8 29,5 0,8 17 12 637
Kesän keskiarvo (brutto) 10,2 108 0,3 2,3 3 68
Kesän keskiarvo (netto) 10,2 108 0,1 0,8 1,1 40
Katajaojan ennakkotarkkailutuloksissa kesäaikainen CODMn-pitoisuus on ollut tasoa 28 mg/l O2 ja kiintoainepitoisuus tasoa 9 mg/l. Tähän suhteutet- tuna tuotantovaiheen kuormituksen aiheuttamat kiintoaineen ja CODMn:n laskennalliset pitoisuuslisät ovat kesän keskivirtaamatilanteissa suhteelli- sen pieniä. Valumavesien vaikutus on suurempi kesän alivirtaamatilan-
