YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS
Nro 39/07/2
Dnro Psy-2006-y-149
Annettu julkipanon jälkeen 2.4.2007
ASIA Porkannevan turvetuotantoalueen ympäristölupa, Kärsämäki LUVAN HAKIJA Vapo Oy
PL 22
40101 JYVÄSKYLÄ
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO ... 4
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI ... 4
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUS- TILANNE... 4
TOIMINTA... 5
Yleiskuvaus toiminnasta ... 5
Tuotanto... 5
Kunnostustyöt ... 6
Kuljetukset ... 6
Vesienkäsittelymenetelmät ... 7
Kuntoonpanosuunnitelma ... 7
Tuotantomäärät ja tuotteet... 8
Liikenne... 8
Poltto- ja voiteluaineet... 8
Tuotannon jälkeiset toimet ... 9
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ... 9
Ympäristöhallintajärjestelmä ... 10
YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 10
Päästöt pintavesiin... 10
Kuntoonpanovaihe... 10
Tuotantovaihe ... 12
Porkannevan kuormitusarvio ... 14
Päästöt ilmaan ... 15
Melu ... 16
Päästöt maaperään ja pohjaveteen ... 17
Jätteet ... 17
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 17
Alueen hydrologia ... 17
Vesistön vedenlaatu... 19
Vesistön käyttö... 20
Kalasto ja kalastus... 20
Virkistyskäyttö... 22
Pohjavedet ... 22
Alueen luonto ja suojelukohteet ... 22
Tuotantoalueen lähiympäristön maankäyttö ... 22
Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 23
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 23
Vaikutus pintavesiin ... 23
Vaikutus kalastoon ja kalastukseen ... 26
Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön... 26
Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 27
Pölyn ja melun vaikutukset ... 27
Muut vaikutukset ... 27
TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 27
Käyttötarkkailu ... 27
Päästötarkkailu ... 28
Vaikutustarkkailu... 30
Vesistötarkkailu... 30
Kalataloudellinen ja biologinen tarkkailu... 30
Raportointi... 30
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 30
Paloturvallisuus ja polttoaineet ... 30
Vesienkäsittelyrakenteet ... 31
Ympäristövahinkovakuutus ... 31
VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET ... 32
Kalataloudelliset velvoitteet... 32
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 32
Lupahakemuksen täydennykset ... 32
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 32
Lausunnot ... 32
Muistutukset... 34
Hakijan kuuleminen ja vastine ... 36
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 38
KÄSITTELYRATKAISU... 38
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 38
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 39
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ... 39
Päästöt pintavesiin... 39
Päästöt ilmaan ... 40
Melu ... 40
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 40
Varastointi... 41
Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 41
Toiminnan lopettaminen ... 41
Tarkkailu- ja raportointimääräys... 41
Kalatalousmaksu... 42
OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA ... 42
RATKAISUN PERUSTELUT... 42
Käsittelyratkaisun perustelut ... 42
Ympäristöluvan harkinnan perusteet ... 42
Luvan myöntämisen edellytykset ... 42
Lupamääräysten perustelut ... 43
Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 43
Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 44
Kalatalousmaksu ... 45
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 45
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 46
Päätöksen voimassaolo ... 46
Lupamääräysten tarkistaminen ... 46
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen ... 47
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 47
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 47
KÄSITTELYMAKSU... 47
Ratkaisu ... 47
Perustelut... 47
Oikeusohje ... 47
MUUTOKSENHAKU ... 48
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO
Vapo Oy on 28.11.2006 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hake- muksessa hakenut Porkannevan turvetuotantoalueelle (40,2 ha) toistai- seksi voimassa olevaa ympäristölupaa.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Hankkeen tarkoituksena on kunnostaa tuotantoon Porkannevan 40,2 heh- taarin suuruinen suoalue turvetuotantoa varten ja aloittaa alueella tuotanto hankkeen saatua lainvoimaisen ympäristöluvan. Porkannevan tuotantoon suunniteltu alue on pääosin vanhaa turvetuotantoaluetta ja muilta osin metsäojitettua aluetta. Tuotantoa alueella on ollut viimeksi vuonna 1997.
Porkannevan vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden ja metsäojien kautta peltoalueen kuivatusojaan ja Vuohtojokeen, josta edelleen Kärsä- mäenjoen kautta Pyhäjokeen.
Porkannevan turvetuotantoalue sijaitsee Kärsämäen kunnan Saviselän ky- lässä Jylhänperän lounaispuolella ja Kokkola–Kajaani-tien pohjoispuolella.
Matkaa Kärsämäen keskustaajamaan on noin 12 km.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 6 §:n perusteella 2.1.2002 velvoittanut Vapo Oy:n hakemaan ympäristölupaa Porkannevan turvetuotantoalueelle, mikäli alue aiotaan ottaa aktiiviseen turvetuotantokäyttöön.
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan lu- vanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotanto- alue on yli 10 hehtaaria.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympä- ristölupavirastossa käsitellään turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta koskeva asia, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE
Toiminnalla ei ole voimassa olevia lupia. Toiminnasta on tehty vesiensuo- jelun ennakkotoimenpiteitä koskeva ilmoitus ja siihen on saatu Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunto vuonna 1998. Suo oli tuolloin yksityisen urakoitsijan hallinnassa.
Porkannevalla tuotantoon suunniteltu alue on kokonaisuudessaan Vapo Oy:n hallinnassa. Hallinnassa olevasta alueesta vuokra-aluetta on 16,3 ha ja Vapo Oy:n omistuksessa on 43,5 ha (vuodesta 1999).
Porkannevan ympäristössä ei ole asema- tai rantakaava-alueita. Kärsä- mäen kunta kuuluu ympäristöministeriön 18.2.2005 vahvistamaan Pohjois- Pohjanmaan maakuntakaavaan. Aikaisemmin tuotannossa ollut osuus Porkannevan tuotantoalueesta on maakuntakaavassa merkitty tuotannos- sa olevaksi turvesuoksi. Suunnitelmavaiheessa olevalla osuudella tai muualla lähiympäristössä ei ole kaavamerkintöjä.
TOIMINTA
Y l e is k uv au s t o i m i nn a s t a
Porkannevan alue on pääosin vanhaa turvetuotantoaluetta. Porkannevan turvetuotantoalue on kunnostettu tuotantokäyttöön 1980-luvulla ja tuotan- toa on ollut viimeksi vuonna 1997 25 hehtaarin alueella, jolloin toiminnan- harjoittajana oli Turve- ja koneurakointi U.Ruotsalainen Ky. Kyseinen alue on tuotantokelpoisessa kunnossa pinnan siistimis- ja muotoilutarpeita lu- kuun ottamatta. Alue on siirtynyt Vapo Oy:n omistukseen vuonna 1999.
Vapo Oy ei ole suorittanut omistusaikanaan alueella mitään toimenpiteitä.
Hankkeen tarkoituksena on kunnostaa tuotantoon Porkannevan 40,2 heh- taarin suuruinen suoalue turvetuotantoa varten ja aloittaa alueella tuotanto.
Alueelta tuotettava jyrsinpolttoturve on tarkoitus toimittaa pääasiassa Haa- paveden alueen turvetta käyttäville asiakkaille.
Tu otanto
Turvetuotanto aloitetaan alueen valmistuttua tuotantokuntoon. Turpeen tuotantokausi on vuosittain yleensä sulan maan aikana toukokuusta syys- kuun alkuun, jolloin aktiivisia tuotantotöitä on noin 30–50 vuorokautta pää- asiassa alku- ja keskikesän poutajaksoina. Myös muuna aikana tuotanto saattaa olla mahdollista. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen sallies- sa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrot- taminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin.
Tuotantomenetelminä alueella voidaan käyttää kaikkia turvetuotannon ylei- sesti käytössä olevia menetelmiä eli ainakin HAKU-menetelmää, mekaa- nista vaunua ja imuvaunutuotantoa. Lisäksi alueella voidaan tuottaa pala- turvetta.
Tuotantoalueen turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantomahdolli- suuksia tehostaa siten, että joka toiselta saralta turvemassa nostetaan kai- vinkoneella tai vastaavalla viereiselle saralle, jolla siirretyt massat muotoil- laan tuotantokoneille sopiviksi kentiksi ja tuotetaan normaalisti. Turvemas- san siirtojen tarkoituksena on edistää turpeen loppuun hyödyntämistä alueilla, joilla turvekerroksen alla olevan pohjamaan kivisyys tai muu epä- tasaisuus haittaa turvetuotantokoneiden toimintaa. Massansiirroilla myös estetään kivisestä pohjamaasta johtuvaa tulipaloriskiä. Turvemassan tar- kempi poistaminen vähentää lisäksi maan muokkaustarvetta, jos alueella siirrytään metsänkasvatukseen tai muuhun viljelyyn turvetuotannon päätyt- tyä. Massansiirtoalueet eli ne alueet, joilta turvemassa on poistettu, toimi- vat yleensä tuotannon tukialueina mm. tuotantokentiltä poistettujen kivien keräysalueina. Massansiirtoalueita ei yleensä eroteta tuotantoalueen vesi-
en johtamisesta eikä massansiirtoihin muutoinkaan liity erityisiä vesienkä- sittelyn muutoksia. Massansiirtoalueet jätetään yleensä, mahdollisen maanpinnan tasoittamisen jälkeen, kasvittumaan luontaisesti, kunnes ne yhdessä muutoin tuotannosta poistettujen alojen kanssa muodostavat suu- rempia yhtenäisiä kokonaisuuksia, joilla voidaan siirtyä aktiivisiin jälkihoito- toimiin tai uuteen maankäyttömuotoon.
Toteutetut massansiirrot merkitään työmaan päiväkirjaan ja massansiirto- alueet ilmoitetaan tuotannosta poistetuiksi aloiksi.
Uudella tuotantoalueella massansiirrot eivät yleensä kuulu tuotantotoimin- taan.
Mikäli massansiirtoihin poikkeuksellisesti liittyy vesienkäsittelyn muutoksia, esimerkiksi ns. matalakenttäojituksia, esitetään ne etukäteen ympäristö- keskuksen tarkastettavaksi.
K u n n o s t u s t yöt
Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn ennen ve- sien jäätymistä, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Kunnostustöihin kuuluu mm. tuotantokent- tien muotoilua sekä ojastojen puhdistamista ja kunnostamista, tarvittaessa myös syventämistä.
Kunnostusten yhteydessä turvekerroksen alapuolisen kivennäismaan kai- vamista pyritään välttämään ja erityisesti sarkaojat kaivetaan vain turveker- rokseen, mikäli se on riittävä syvyys tuotantokenttien kuivattamiseen. Pit- kään tuotannossa olleilla kentillä turvekerros on ohut ja sen loppuun hyö- dyntäminen vaatii usein ojien vesienjohtokyvyn parantamista ulottamalla ojat tai osa ojista alapuoliseen kivennäismaahan saakka (ns. matalakent- täojitukset) riittävän kuivatussyvyyden saavuttamiseksi. Poistetut kiven- näismaamassat joudutaan yleensä kuljettamaan tuotantokenttien ulkopuo- lelle, koska mahdollinen kivennäismaan sekoittuminen tuotettavaan tur- peeseen heikentää tuotteiden laatua. Läjitysalueina voidaan hyödyntää myös työmaalla mahdollisesti olevia massansiirtoaloja.
Mikäli tuotantoalueelle jatkossa suunnitellaan laajoja matalakenttäojituksia, esitetään ojitusten määrää ja sijaintia koskevat tiedot sekä niihin mahdolli- sesti liittyviä vesienkäsittelyn muutoksia koskevat suunnitelmat ennakolta ympäristökeskuselle.
Ku ljetukset
Turpeen toimittamiseen käytetään perävaunullisia rekka-autoja ja lastauk- seen yleensä pyörä- tai kauhakuormaajaa. Keskimääräisen vuosituotan- non toimittamiseen tarvitaan noin 200–250 autokuormallista.
Kuljetukset pyritään yleensä keskittämään korkeintaan muutamaan jak- soon, jotka kestävät muutamista päivistä viikkoihin. Kuljetuksia voi olla kaikkina vuodenaikoina asiakkaiden tarpeiden mukaan. Jyrsinpolttoturpeen kuljetukset keskittyvät kuitenkin yleensä kylmiin talvikuukausiin. Kuljetukset kestävät 1–2 kuukautta vuodessa.
V e s ie n käs i t te l ym e n e t el m ät
Porkannevan alueella on tällä hetkellä käytössä vesiensuojelurakenteina ainoastaan sarkaojapidättimet. Alueelle on laadittu täysin uusi vesien joh- tamis- ja käsittelysuunnitelma.
Tuotantoalue on ympäröity eristysojilla. Porkannevan tuotantoalueen vedet käsitellään sulan maan aikana pintavalutuksella kosteikkoalueella. Sarka- ojarakenteet, virtaamansäätö ja laskeutusaltaat ovat toiminnassa ympäri- vuotisesti.
Porkannevan tuotantoalueen vedet johdetaan yhden laskeutusaltaan kaut- ta pumppaamoaltaaseen, josta vedet pumpataan paineputkella kosteikko- alueen yläreunaan jako-ojaan. Jako-ojasta vedet purkautuvat kosteikko- alueelle. Kosteikkoalueelle kohdistuvan valuma-alueen ala on 40 ha (sar- ka-ala ja auma-alueet). Porkannevan pumppaamo on toiminnassa sulan maan aikana. Pumppaamo tulee toimimaan polttomoottorikäyttöisenä.
Kosteikkoalueen keskelle rakennetaan välipenger, jolla yläpuolen vedet kerätään yhteen ja jaetaan tasaisesti kosteikon alaosaan. Kosteikkoalueen alaosasta vedet johdetaan penkereen läpi salaojituksella keräilyojaan ja edelleen mittapadolle ja sieltä alapuoliseen metsäojaan. Mittapadon ylä- puolelle penkereeseen tehdään ylisyöksytaso, jolla estetään alueen liialli- nen tulviminen mahdollisissa salaojien toimintahäiriötilanteissa. Rakennet- tava kosteikkoalue on sijoitettu tuotantoalueen alimpaan kohtaan, jossa jo nykyisin näkyy tuotantoalueen vesien vaikutus saraisuutena entisen tuo- tantoalueen pinnalla.
Porkannevan vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen vedet purkautuvat metsä- ojaan ja edelleen metsäojien kautta peltoalueen kuivatusojaan ja Vuohto- jokeen ja edelleen Kärsämäenjoen kautta Pyhäjokeen.
Kiintoaineen pidättymistä jo tuotantoalueen sarkaojastoon tehostetaan ojiin kaivettavilla allassyvennyksillä ja päisteputkiin asennettavilla lietteenpidät- timillä. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoainekuormitusta alapuolisessa vesistössä. Porkannevalle on lisäksi suunniteltu yksi virtaamansäätöpato lohkon 2 alareunaan kokoojaojaan.
Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään ker- ran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset kaivetaan ja yllä- pidetään niissä ojissa, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Mikäli ojia jou- dutaan kuivatuksellisista syistä syventämään kivennäismaahan ulottuviksi (ns. matalakenttäojitukset), voidaan myös lietealtaat ulottaa turvekerroksen alapuolelle, mikäli kivennäismaa on laadultaan sellaista, että syvennykset eivät aiheuta lisääntynyttä eroosio- ja sortumisriskiä.
Laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuo- dessa tuotantokauden päätyttyä. Kaikki laskeutusaltaat varustetaan pinta- puomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turve- pölyn pääsy alapuoliseen vesistöön.
Ku ntoon pa no suun ni telma
Alueen kunnostustyöt aloitetaan, kun toiminnalle on saatu lainvoimainen ympäristölupa.
Ensiksi alue raivataan sillä olevasta puustosta sekä perataan tai kaivetaan lasku- ja eristysojat tarpeellisilta osilta. Eristys- ja laskuojina käytetään mm.
olemassa olevia metsäojia. Niitä ei perata, mikäli niiden vedenjohtamiskyky on riittävä, eikä niiden käyttö perkaamattomina aiheuta tulvavaaraa eikä ulkopuolisten alueiden vettymistä. Eristysojiin rakennetaan tarpeen vaatiessa putousportaita mahdollisen uomaeroosion estämiseksi. Seuraa- vaksi tehdään vesiensuojelurakenteet sekä reuna- ja kokoojaojat. Sarkaoji- tus ja kenttien muotoilu tehdään sen jälkeen, kun vesiensuojelurakenteet ovat käytössä. Pinnanmuotoilutöiden jälkeen voidaan aloittaa kunnostus- nosto ja varsinainen turvetuotanto. Kunnostushankkeen kesto on 1–3 vuot- ta.
Porkannevan lohko 2 ja osa lohkosta 1 on turvetuotannossa ollutta aluetta.
Näillä alueilla kuntoonpanovaihe rajoittuu lähinnä ojastojen puhdistukseen ja vähäisen kasvillisuuden poistoon sekä vesien ohjaamiseen ensimmäi- sessä vaiheessa rakennettavalle uudelle kosteikkoalueelle.
Porkannevalle on suunniteltu kaksi tieyhteyttä. Turvekuljetukset hoidetaan Porkannevan tuotantoalueen lounaispuolisen metsäautotien kautta etelään valtatie 28:lle (Kokkola–Kajaani-valtatie) ja edelleen käyttökohteeseen.
Auma-aumalle on valmis tiepohja. Raskaammat kuljetukset sulan maan ai- kaan edellyttävät tien parantamista. Porkanneva on ollut jo aikaisemmin turvetuotannossa.
Toinen tieyhteys on suunniteltu Porkannevan tuotantoalueen koillisosaan, jossa sijaitsevalle peltoalueelle tulee peltotie Jylhänperästä. Peltotie kulkee 350 m peltoalueen reunaa tuotantoalueen suuntaisesti. Tämä tie toimisi ainoastaan huolto- ja palotienä. Sitä kautta ei hoideta turvekuljetuksia.
Tu otantomäärät ja tuotteet
Porkannevalla on mahdollista tuottaa markkinatilanteen ja kysynnän mu- kaan sekä jyrsinpolttoturvetta että palaturvetta. Suon pintakerroksista voi- daan tuottaa myös jonkin verran ympäristöturpeita mm. kuivike- ja maan- parannuskäyttöön.
Porkannevan pääasiallinen tuote tulee olemaan jyrsinpolttoturve, jota koko pinta-alan ollessa käytössä voidaan tuottaa noin 20 000–30 000 m3 vuo- dessa.
L i i k e n n e
Porkannevan turvekuljetusten liikennöinti suuntautuu suon eteläosasta työmaatien kautta metsäautotielle, josta edelleen valtatielle nro 28 (Kokko- la–Kajaani-valtatie) ja edelleen käyttökohteeseen. Suon itäpuolella kulke- vaa tietä ei käytetä turvekuljetuksiin, vaan se toimii ainoastaan huolto- ja palotienä.
Turvekuljetusten lisäksi tuotantotoiminta aiheuttaa lähinnä vähäistä henki- löautoliikennettä. Tuotantoon käytettäviä koneita siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä vain joitakin kertoja vuoden aikana.
P o l t to- j a v o i t e lu a ine e t
Tuotannon ja suon kuntoonpanon aikana koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaselii- neja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin 15 000 litraa ja voiteluai- neita kuluu noin 120 litraa tuotantokaudessa.
Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväk- symissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merki- tään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Voiteluaineet sekä jäteöljy säilytetään katetussa tilassa, jossa on reunallinen suojarakenne.
Suojarakenteesta poistetaan säännöllisesti sadevedet. Siirrettävät poltto- ainesäiliöt pidetään tiiviillä ja kantavalla alustalla niin, ettei mahdollisen vuodon sattuessa polttoainetta pääse ojiin eikä maaperään.
Alueella ei turvetuotantotoiminnassa tai muutoin käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita.
Tu otannon jälkeiset toim et
Porkannevan suunniteltu tuotantotoiminta tulee alueen matalimmillakin osilla kestämään arviolta noin 10 vuotta, joten tarvetta ja mahdollisuutta- kaan erityisten tuotannon päättämiseen liittyvien toimien suunnitteluun ei tässä vaiheessa ole.
Kun tuotannosta poistuu alueita ja niistä muodostuu järkeviä kokonaisuuk- sia, siistitään alueet siten, että sieltä poistetaan varastoaumat, kantokasat, jätteet yms. sekä maapohjaa tasoitetaan tarpeen mukaan. Vapo Oy:n omistuksessa olevat alueet pyritään kunnostamaan jälkikäyttöön mahdolli- simman pian tuotannon päättymisen jälkeen ja rajataan pois tuotanto- alueista. Tämän hetkisen arvion mukaan Porkannevan omistetulla alueella jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen metsittäminen luontaisesti, ruo- kohelpen viljely tai muu maatalouskäyttö. Vuokra-alueet luovutetaan maanomistajalle takaisin vuokrasopimuksen edellyttämässä kunnossa ja rajataan tarvittaessa ojituksella pois tuotantoalueesta. Alueen uudesta käyttömuodosta päättää vuokra-alueen omistaja.
Lupakauden aikana jälkikäyttöön otettavista alueista ilmoitetaan ympäris- tökeskukselle ennen töiden toteuttamista.
P a r a s k äyt t ö ke l p oi n e n te k ni i kk a ( B AT) j a ym p ä r i stö n k a n na lt a p a r a s käyt ä n t ö (B EP)
Porkannevan suunniteltu vesienkäsittely perustuu koko 40 ha:n tuotanto- alueella (lohkot 1–2) eristysojiin, sarkaojarakenteisiin ja laskeutusaltaaseen sekä sulan maan aikana lisäksi pintavalutukseen kosteikkoalueella. Por- kannevalle on lisäksi suunniteltu yksi virtaamansäätöpato, joka sijaitsee lohkon 2 alareunassa. Suunnitellut vesienkäsittelymenetelmät ovat tämän päivän tietämyksen mukaan Porkannevan olosuhteissa alueelle teknisesti ja taloudellisesti parhaiten soveltuvat ja täyttävät BAT-periaatteen vaati- mukset.
Porkannevan jätehuolto järjestetään jätelainsäädännön edellyttämällä ta- valla. Jätteiden määrä on vähäinen. Jätteet säilytetään asianmukaisesti ennen niiden kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestä- mään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään.
Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdolli- simman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilan- teissa.
Hakijan arvion mukaan Porkannevan toiminnassa sovelletaan kaikilta osil- taan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa sekä parasta käytäntöä (BEP).
Y m p ä ri s t ö h al li n t ajä r j es t el m ä
Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä.
Järjestelmää sovelletaan mm. varmistamaan, että prosessien toteuttami- nen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatu- ja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO 14001 ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifi- kaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna 2001. Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein.
Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täyden- tävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit.
YMPÄRISTÖKUORMITUS
P ä ä s tö t pi n t av es i in
Kun toonpanovaih e
Kuntoonpanovaiheessa suon alivaluma ja kokonaisvaluma kasvavat luon- nontilaisen suon tilanteesta, koska suohon varastoituneet vedet pääsevät purkautumaan. Vaikutuksen voimakkuus riippuu suon vetisyydestä ja tur- vekerroksen paksuudesta sekä alueella aikaisemmin tehtyjen ojitusten määrästä. Vaikutukset ovat voimakkaimmillaan suon peruskuivatusvai- heessa, joka kestää yleensä muutaman vuoden ajan. Jos turvetuotantoon otettava alue on ennestään metsäojitettu, ovat kunnostusvaiheen vaiku- tukset pienempiä edeltävään tilanteeseen verrattuna.
Porkannevalla osa alueesta on ollut jo aikaisemmin tuotannossa ja loput tuotantoon otettavasta alueesta on metsäojitettu. Aikaisemmin tuotannos- sa ollutta aluetta on noin 25 ha, missä kunnostustyöt käsittävät lähinnä ojien puhdistuksen sekä vähäisen kasvillisuuden poiston. Vedet tullaan li- säksi johtamaan rakennettavalle kosteikkoalueelle. Lopulla 15 ha:n alueel- la tehdään tavanomaiset kunnostustyöt.
Kuntoonpanovaiheessa valunnan vaihtelu vuosien ja soiden välillä voi olla hyvinkin suuri kunnostustöiden vaiheesta ja hydrologisista oloista riippuen.
Suurimmillaan valumat ovat yleensä keväällä, jolloin valuma voi olla hetkel- lisesti satoja l/s km2. Myös rankkojen kesäsateiden aikana hetkelliset va- lumat voivat olla hyvin suuria. Kuntoonpanosoiden keskivaluma on ollut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella vuosien 1999–2004 keskiarvona seuraava:
talvi ei mittauksia
kevät 19,0 l/s km2 (mitattu vuonna 1999) kesä 13,5 l/s km2 (vaihteluväli 6,9–26 l/s km2) syksy 13,1 l/s km2 (vaihteluväli 4,4–20 l/s km2)
Porkannevan kunnostusvaiheessa valuma tullee olemaan keskimääräistä alhaisempi, koska suo on jo suurimmaksi osaksi ojitettu turvetuotantoa var- ten.
Kuntoonpanovaiheen vaikutukset valumaveden laatuun vaihtelevat mm.
suotyypin mukaan. Turpeeseen aikaisemmin sitoutuneet aineet vapautuvat kunnostusvaiheessa osin valumavesiin. Usein kiintoaineen, liuenneen or- gaanisen aineen, ravinteiden sekä raudan pitoisuudet kasvavat. Aina sel- vää pitoisuuksien kohoamista ei kuitenkaan tapahdu.
Valumavesien vaikutukset vastaanottavassa vesistössä ovat tapauskohtai- sia ja riippuvat mm. kuntoonpanotöiden ajankohdasta, kuntoonpanoalueen koosta, valuma-alueosuudesta, laimentumisolosuhteista, alueen etäisyy- destä vesistöön sekä vesistön vedenlaadusta. Kaukana vesistöstä sijaitse- van kuntoonpanoalueen kuormituksesta valtaosa voi sedimentoitua las- kuojaan ennen vesistöön kulkeutumistaan, joskin ainakin osa sedimentoi- tuneesta aineesta lähtee liikkeelle virtaaman kasvaessa esimerkiksi kevät- tulvan aikana.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen kuntoonpanovaiheen tarkkailusoilta lähteneen veden keskimääräinen laatu vuosina 1999–2004 eri vuodenaikoina on esitetty seuraavassa taulukossa.
Kiintoaine mg/l
CODMn
mg/l
Kok.P µg/l
Kok.N µg/l
NH4-N µg/l
Talvi 6,5 35 73 1 582 814
Kevät 9,2 31 48 1 099 426
Kesä 9,6 48 60 1 457 407
Syksy 6,0 36 48 1 562 696
Suurimmalla osalla kuntoonpanovaiheen tarkkailusoista vesienkäsittely- menetelmänä on ollut pintavalutus. Porkannevalla tehtävät kaivutyöt ovat melko vähäisiä ja peruskuivatus on toteutettu jo pääosalla alueesta, joten Porkannevan kunnostuksen vaikutukset vedenlaatuun jäänevät melko vä- häisiksi. Porkannevan laskuoja on melko lyhyt, mistä johtuen ojassa tapah- tuva sedimentaatio lienee vähäistä.
Seuraavassa taulukossa on esitetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökes- kuksen alueen kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden keskimääräiset omi- naiskuormitusluvut vuosilta 1997–2004. Kuntoonpanosoiden kuormitukset vaihtelevat voimakkaasti eri soiden välillä ja kuntoonpanovaiheesta sekä hydrologisista oloista riippuen, joten keskimääräiset arvot ovat lähinnä suuntaa-antavia. Porkannevan kuntoonpanovaiheen kuormitus tullee ole- maan keskimääräistä vähäisempää, koska suo on pääosin jo peruskun- nostettu turvetuotantoa varten.
Brutto Netto Kuntoonpanosuot Kiintoaine
g/ha d
CODMn g/ha d
Kok.P g/ha d
Kok.N g/ha d
Kiintoaine g/ha d
CODMn g/ha d
Kok.P g/ha d
Kok.N g/ha d
Talvi 65 725 0,78 34,3 62 670 0,74 33,3
Kevät 238 1 582 1,9 55,3 123 1 000 0,74 35,8
Kesä 91 503 0,56 17,4 40 153 0,26 11,8
Syksy 32 298 0,34 13,9 23 134 0,21 10,9
Tu otan tovaih e
Turvetuotantoa varten ojitetulla suolla veden kulkeutumisreitit poikkeavat luonnontilaisista. Kuiva pintakerros vähentää pintavaluntaa ja lisää veden imeytymistä turpeeseen. Yleensä valuntahuiput ovat turvetuotantoalueella luonnontilaista pienempiä, koska vedenvarastointikyky on turvesuolla suu- rempi. Vedenvarastointitilavuus riittää kuitenkin yleensä tasaamaan vain pieniä valumahuippuja. Rankkasateen aikana turpeen vedenvarastointika- pasiteetti voi ylittyä, jolloin ylimääräinen vesi purkautuu nopeasti. Tiheä kuivatusojasto nopeuttaa veden kulkeutumista, ja tämä voi näkyä äkillisinä ylivirtaamapiikkeinä. Uusilla ja paksuturpeisilla turvetuotantoalueilla on enemmän vedenvarastointikykyä kuin vanhoilla, mataloituneilla turvekentil- lä.
Turvetuotannon valuntahuippuja voidaan tasoittaa vesiensuojelutoimilla, kuten vähentämällä ojien kaltevuutta ja asentamalla sarkaojien päihin päis- teputkia ja lietteenpidättimiä sekä virtaamansäätöpadoilla ja laskeutustila- vuuden lisäämisellä. Suurimmat valumat esiintyvät kevättulvan aikana, mutta myös rankkojen kesäsateiden yhteydessä hetkelliset valuntahuiput voivat olla huomattavan suuria. Syksyllä keskivaluma on yleensä kesäkaut- ta suurempi. Talvella valuma saattaa loppua pitkäksikin aikaa kokonaan.
Turvetuotannon vaikutukset kokonaisvalumiin ja alivalumiin ovat yleensä pieniä.
Seuraavassa taulukossa on esitetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökes- kuksen turvetuotannon kuormitustarkkailuun kuuluneiden tuotantovaiheen tarkkailusoiden keskimääräisiä valuma-arvoja vuosina 2000–2004. Kesällä tarkkailusoita on ollut vuosittain noin 20–30, mutta muina vuoden aikoina virtaamaa on mitattu 3–9 tuotantoalueella. Ennen vuotta 2000 ympärivuo- tista mittausta on ollut varsin vähän.
Mq l/s km2
MNq l/s km2
MHq l/s km2
Talvi 6,2 0,0 60,2
Kevät 52,4 0,6 329,8
Kesä 9,7 0,0 351,4
Syksy 12,2 0,0 99,4
Hydrologiset olot vaikuttavat oleellisesti turvesoiden valumaan. Poikkeuk- sellisen sateisena kesänä vuonna 1998 tarkkailusoiden keskivaluma oli 26,9 l/s km2, kun taas kuivina kesinä tarkkailusoiden keskimääräinen va- luma on ollut selvästi alle 10 l/s km2. Myös hetkelliset valuman vaihtelut ovat suuria. Talven keskivalumaa nostavat talven 2000–2001 valumat. Al- kutalvi 2000–2001 oli poikkeuksellisen leuto ja sateinen, jolloin virtaamat Pohjois-Pohjanmaan vesistöissä yleisesti nousivat lähes tulvalukemiin.
Vesienkäsittelymenetelmänä Porkannevalla tulee olemaan sulan maan ai- kana pintavalutus kosteikkoalueella ja muutoin laskeutusallas. Lisäksi alueelle rakennetaan yksi virtaamansäätöpato, jonka kautta osa lohkon 2 vesistä (11 ha) johdetaan. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alu- een turvetuotannon kuormitustarkkailussa olleiden tuotantovaiheen tarkkai- lusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuosina 2000–2004 on laskeutusal- taallisilla tarkkailusoilla ollut talvella ja keväällä kaikkien tarkkailusoiden keskiarvoa huonompi. Pintavalutuskentiltä lähtevän veden laatu sen sijaan on ollut keskimääräistä parempi. Porkannevan kosteikkoalue poikkeaa pe- rinteisestä pintavalutuskentästä, koska se tullaan rakentamaan ojitetulle
alueelle. Tämän tyyppisistä kentistä tutkimustietoa on vasta vähän, mutta mm. Vapo Oy:n PINKO projektissa kenttien, jotka eivät täytä mitoitusarvo- ja, todettiin kesäaikana toimivan varsin hyvin. Jatkossa Porkannevan ken- tän on oletettu kesällä ja syksyllä toimivan pintavalutuskentän tavoin. Por- kannevan lähellä sijaitsevista tuotantoalueista Luomaneva on ollut tarkkai- lussa kesällä 2004 ja Pihlajaneva, Siloneva ja Lehtoneva kesinä 2000 ja 2001. Kaikki mainitut tarkkailukohteet ovat olleet pintavalutuskenttiä. Luo- manevan vedenlaatu oli pintavalutuskentällisten soiden keskimääräistä ta- soa heikompi. Pihlajanevan, Silonevan ja Lehtonevan keskimääräinen ve- denlaatu oli sen sijaan pääosin lähellä pintavalutuskenttien keskiarvoa, mutta epäorgaanista typpeä ja kiintoainetta näillä kohteilla oli keskiarvoa vähemmän. Erityisesti epäorgaanisen typen pitoisuudet olivat alhaisia mui- hin samoina kesinä tarkkailussa olleisiin pintavalutuskenttiin verrattuna.
Turvetuotantosuon kokonaisainevirtaama muodostuu luonnonhuuhtoumas- ta ja tuotannon aiheuttamasta kuormituksesta (nettokuormitus). Pohjois- Pohjanmaan alueella luonnonhuuhtouman arviointiin on käytetty Siuruan- joen vesistöalueella sijaitsevan Vitmaojan valuma-alueella mitattuja huuh- toumia sekä vuodesta 2004 lähtien yhteisesti sovittuja taustapitoisuuksia (kiintoaine 2 mg/l, kok.P 20 µg/l ja kok.N 500 µg/l).
Virtaamansäätöpatoja käytetään turvetuotantoalueilla tasaamaan virtaa- mahuippuja. Virtaamansäätöpato padottaa vettä kokoojaojaan, jolloin kiin- toaineen sedimentaatio lisääntyy. Kiintoaineen mukana sedimentoituu myös ravinteita. Marttila (2005) on diplomityössään tarkastellut virtaaman- säädön vaikutusta turvetuotantoalueen kuormitukseen. Virtaamansäätö pienensi turvetuotantoalueen kuormitusta perustason vesiensuojeluun (laskeutusallas) verrattuna: kiintoaine 61 %, kok.P 47 % ja kok.N 45 %.
Virtaamahuippujen aikana reduktiot olivat keskimääräistä parempia, kiinto- aineen osalta jopa 94 % (Marttila 2005). Myös alivirtaamatilanteessa vir- taamasäädön todettiin pienentävän kuormitusta perustason vesiensuoje- luun verrattuna. Kuormitusarviossa on kuitenkin käytetty keskimääräisiä arvoja kaikille virtaamatilanteille.
Virtaamansäädön toimivuutta on tutkittu vesiensuojelun perustasoon ver- rattuna. Porkannevalla vedet johdetaan kuitenkin sulan maan aikana edel- leen kosteikkoalueelle, joka on selvästi perustasoa parempi vesienkäsitte- lymenetelmä, jolloin virtaamansäädön kuormitusreduktio on todennäköi- sesti alhaisempi. Kuormitusarviossa reduktion on oletettu olevan noin puo- let edellä esitettyjä arvoja pienempi: kiintoaine 30 %, kok.P 20 % ja kok.N 20 %.
Marttilan (2005) tutkimus sekä myös aikaisemmat virtaamansäätöä koske- vat tutkimukset (Kløve 2000) on tehty kesäaikana. Kuormitusarviossa vir- taamansäädön tehon on oletettu olevan kesää vastaava ympärivuoden.
Alivalumakausina turvetuotantosoiden valumat ovat selvästi keskimääristä tasoa alhaisempia ja myös valumavesien laatu saattaa poiketa normaalis- ta. Alivalumakauden kuormitusta on seuraavassa tarkasteltu vuosien 2002–2004 kesäajan tarkkailuaineiston perustella. Kahden viikon alhai- simman keskivaluman mukaista kuormitusta verrattiin koko tuotantokauden keskimääräiseen kuormitukseen. Alivalumakauden valuma ja ominais- kuormitukset olivat pintavalutuskentällisillä soilla koko tuotantokauden kes- kiarvoista: valuma 34 %, CODMn 35 %, kok.P 34 %, kok.N 29 % ja kiinto- aine 30 %.
Voimakkaiden sateiden aiheuttamien valuntahuippujen aikana kuormituk- set voivat olla huomattavasti keskimääräistä suurempia. Merkittävä osa tuotantokauden kokonaiskuormituksesta voi joutua alapuoliseen vesistöön varsin lyhyinä ylivalumajaksoina. Vastaavasti kevättulvan aika muodostaa huomattavan osan koko vuoden kuormituksesta. Vuosien 2000–2004 kes- kiarvona kesän ylivaluman aikaiset ominaiskuormitusluvut ovat olleet: va- luma 43,0 l/s km2, CODMn 1 290 g/ha/d, kok.P 1,6 g/ha/d, kok.N 59 g/ha/d ja kiintoaine 300 g/ha/d.
Vuosien väliset ja soiden väliset vaihtelut ovat ylivaluman aikaisessa kuor- mituksessa huomattavan suuria johtuen ennen kaikkea valumaeroista, mutta myös vedenlaadussa erot voivat olla suuria.
P o r k an n ev a n k uo rm i t u sa r vio
Porkannevan turvetuotantoalueen kuormitus on arvioitu pinta-alalle 40,2 ha, josta vedet johdetaan vesistöön sulan maan aikana kosteikkoalueen kautta ja muulloin laskeutusaltaan kautta. Kuormitusta on arvioitu sekä kuntoonpano- että tuotantovaiheessa. Kuormitusarvion perustana on käy- tetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosien 2000–2004 ominaiskuormituslukuja. Kuntoon- panovaiheen osalta on kuitenkin käytetty pidemmän jakson (1997–2004) keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja vähäisemmästä tarkkailukohteiden määrästä johtuen. Kesäajalle on lisäksi esitetty kuormitukset yli- ja alivalu- matilanteessa. Alivalumatilanteen kuormitusarviossa on otettu huomioon edellä esitetyt alivalumakauden kuormitusvähenemät ja ylivalumakauden kuormitus on laskettu edellä esitetyillä ylivaluma-ajan ominaiskuormituslu- vuilla. Kuormitukset on esitetty sekä brutto- että nettokuormituksina. Vir- taamansäädön vaikutus on otettu huomioon 11 ha:n alueella.
Kuntoonpanovaiheen kuormitusarvio on tehty siten, että kokonaan uudelle 15 ha:n alueelle on käytetty kuntoonpanovaiheen keskimääräisiä ominais- kuormituslukuja, mutta jo tuotannossa olleelle 25 ha:n alueelle on käytetty tuotantovaiheen ominaiskuormituslukuja, koska tällä alueella tehtävät kun- nostustoimet ovat varsin vähäisiä ja toisaalta alueen peruskuivatus on jo toteutettu. Lisäksi 11 ha:n alueelle (jo tuotannossa ollutta aluetta) on otettu huomioon virtaamansäädön vaikutus. Arvio Porkannevan kuntoonpanovai- heen kuormituksesta eri vuodenaikoina on seuraavassa taulukossa:
Brutto Netto
Pinta-ala Ha
Kiintoaine kg/d
CODMn
kg/d
Kok.P kg/d
Kok.N kg/d
Kiintoaine kg/d
CODMn
kg/d
Kok.P kg/d
Kok.N kg/d Talvi 40,2 2,0 12,2 0,021 0,7 1,7 10,1 0,019 0,7 Kevät 40,2 19,2 42,7 0,10 2,1 16,0 15,0 0,067 1,3 Kesä 40,2 2,3 14,1 0,017 0,5 1,0 4,4 0,007 0,3 Syksy 40,2 1,6 13,7 0,015 0,8 1,0 4,5 0,007 0,6 Vuosi 1 262 5 690 9,3 271 934 2 808 6,2 202
Porkannevan nettokuormituksen arvioidaan kuntoonpanovaiheessa olevan noin 930 kg/a kiintoainetta, 2 800 kg/a CODMn, 6 kg/a fosforia ja 200 kg/a typpeä.
Arvio Porkannevan kuormituksesta tuotantovaiheessa eri vuodenaikoina on esitetty seuraavassa taulukossa:
Brutto Netto
Pinta-ala Ha
Kiintoaine kg/d
CODMn
kg/d
Kok.P kg/d
Kok.N Kg/d
Kiintoaine Kg/d
CODMn
kg/d
Kok.P kg/d
Kok.N kg/d Talvi 40,2 1,8 2,1 0,017 0,4 1,5 0 0,013 0,3 Kevät 40,2 28 30 0,13 2,3 26 0 0,098 1,3 Kesä 40,2 1,5 10 0,014 0,3 0,7 3,4 0,006 0,2 Syksy 40,2 1,8 15 0,017 0,9 1,1 4,0 0,007 0,6 Vuosi 1 415 3 281 9,1 206 1 143 636 6,0 132
Sulan maan aikana valumavedet koko tuotantoalueelta johdetaan kosteik- kokäsittelyn jälkeen laskuojaan ja edelleen Vuohtojokeen. Muina aikoina on käytössä sama laskureitti, mutta vesienkäsittely tapahtuu laskeutusal- taalla. Osalla tuotantoalueesta on lisäksi käytössä virtaamansäätö. Por- kannevan kokonaiskuormituksen (netto) arvioidaan olevan noin 1 100 kg/a kiintoainetta, 640 kg/a CODMn, 6 kg/a fosforia ja 130 kg/a typpeä. Yli puolet kiintoainekuormituksesta ja noin puolet fosforikuormituksesta tulee kevääl- lä, mutta typpikuormitus jakautuu tasaisemmin eri vuodenajoille. Humuk- sen (CODMn) kuormitus keskittyy kesäaikaan. Kuormitusarvio perustuu muutoin kuin kesän ajalta vain muutamien kohteiden tarkkailutuloksiin, minkä vuoksi sitä voidaan pitää lähinnä suuntaa antavana. Porkannevan kosteikko ei ole perinteinen pintavalutuskenttä, mutta kuormitusarvio on kuitenkin tehty kesän ja syksyn ajalle pintavalutuskenttien ominaiskuormi- tuslukujen perusteella.
Turvetuotannon kuormitus riippuu voimakkaasti valuntaoloista. Ylivalumati- lanteessa kuormitus voi olla hetkellisesti huomattavasti keskimääräistä suurempaa ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä pienemmäksi. Por- kannevan kesän ali- ja ylivirtaamatilanteen kuormituksen (brutto) arvioi- daan olevan seuraava:
Kiintoaine kg/d
CODMn
kg/d
Kok.P kg/d
Kok.N kg/d
Alivirtaama 0,5 3,6 0,005 0,1
Ylivirtaama 11 52 0,061 2,2
P ä ä s tö t i lm a a n
Turvetuotannon ilmapäästöt ovat lähinnä tuotannonaikaista pölyämistä se- kä turpeen noston ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Turve- tuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tar- koitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat kesän tuotantokaudelle. Liik- kuminen kuivalla turvekentällä sekä turpeen siirtely kuormauksen, au- mauksen ja lastauksen yhteydessä aiheuttavat pölyämistä. Pölyämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste, tuotantomenetelmä sekä sääoloista erityisesti tuuli. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kas- viainesta. Tuotantoalueella esiintyvien pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan yli 10 µm:n kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly si- sältää myös hengitettäviä hiukkasia (PM10, hiukkaskoko alle 10 µm) ja pienhiukkasia (PM2,5, hiukkaskoko alle 2,5 µm) (Tissari ym. 2001).
Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään lisääntyneen tu- lipaloriskin vuoksi. Kuljetuksen yhteydessä turvekuormat peitetään pölyä-
misen estämiseksi. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat suon sijainti suh- teessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan puuston määrä. Turpeen nostosta aiheutuvat pölypäästöt ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen sen sijaan keskittyy talvikauteen.
Vapo Oy:n tuotantoalueilla vuosina 1988–1995 tehtyjen pölytarkkailujen tu- losten mukaan nykyisin jo kumotun viihtyvyyshaittarajan (10 g/m2/kk), jon- ka on koettu olevan selvästi likaava, ylittäviä laskeumia havaittiin noin 100 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Haitan esiintyminen yli 100 metrin päässä riippuu taustalaskeuman määrästä siten, että noin 300 met- riin asti turvepöly voi yksin muodostaa yli puolet haittaa aiheuttavasta pö- lymäärästä. Yli kilometrin päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juuri- kaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu) aikana ja erityisesti, jos sääolosuhteet ovat epäsuotui- sat (inversio tai kova tuuli), vaikutusalue saattaa olla suurempi. Pöly kul- keutuu aina vallitsevan tuulen suuntaan, jolloin haitta ei kohdistu jatkuvasti samaan suuntaan (Turveteollisuusliitto ry 2002). Myös pienhiukkasten pi- toisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä (Tissari ym. 2001 ja Yli-Tuomi ym. 1999).
Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten ai- heuttaa viihtyvyyshaittaa. Vesistössä turvepöly erottuu selvästi ympäristös- tään, jolloin vähäinenkin pölymäärä voidaan kokea likaavana. Turvepöly voi myös aiheuttaa kasvillisuuden, kuten luonnonmarjojen likaantumista tuotantokentän välittömässä läheisyydessä. Haitta on kuitenkin väliaikai- nen, sillä pöly huuhtoutuu helposti pois eikä aiheuta esim. haittaa marjojen käytölle (Turveteollisuusliitto ry 2002). Turvepöly saattaa myös helposti se- koittua ulkonäöltään samankaltaiseen siitepölyyn.
M e l u
Tuotantokaudella melua aiheutuu työkoneiden liikkumisesta turvekentällä sekä turpeen kuormauksesta. Tuotannosta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin 30–50. Tuotantopäivinä turvekonei- den aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuo- tantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotanto- kentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin edetessään maan pintaa pitkin. Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kulje- tuskalusto. Turpeen toimitusaikana, loka–huhtikuussa, melu koostuu ras- kaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Melutasoon vaikuttavat kaluston lisäksi mm. tien päällyste, kunto ja kaltevuus. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden (Turveteollisuusliitto ry 2002).
Ympäristössä koettu melu riippuu mm. etäisyydestä, melun lähteen ja koh- teen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvilli- suudesta ja siitä, onko välissä melun leviämistä estäviä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäristöön.
Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi (Turveteollisuusliitto ry 2002).
Niskasen (1998) mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 dB:n melua 100–200 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kun-
nostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 dB:n me- lutasoja 300–400 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta (yöaikaan 50 dB 500 metrin etäisyydellä). Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilan- teissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehok- kaasti vaimentavan äänen voimakkuutta.
P ä ä s tö t m a a p e rä än ja po h jav e t ee n
Turvetuotantotoiminta ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjaveteen tai maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa.
Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säi- lytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säily- tysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Myös paloviranomaiset valvovat polttoaineiden säilytystä turvetuotantotyömailla.
Porkannevan turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa eri- tyistä vaaraa päästöistä pohjaveteen, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huo- nosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminta ei ennakolta arvioiden myöskään vaikuta pohjaveden laatuun tai saatavuuteen, koska alueella tai sen välit- tömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita, vedenotta- moita tai kaivoja.
J ä t t e e t
Tuotantoalueella syntyy vuosittain sekajätettä sekä jäteöljyä ja muita öljyi- siä jätteitä. Toiminnan alkaessa hakija järjestää alueelle sateelta suojatun jätteiden keräilypisteen. Työmaalla toimivat urakoitsijat ohjeistetaan lajitte- lemaan jätteet ja toimittamaan ne keräilypisteeseen. Jätteiden poiskuljet- tamisesta sovitaan jätehuoltoyritysten kanssa.
Syntyvien jätteiden lajeista ja määristä pidetään kirjaa.
Työmaalle laaditaan jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mu- kaan vuosittain. Suunnitelmasta käyvät ilmi mm. jätteiden poiskuljettami- sesta vastaavat tahot sekä keräysastioiden tyhjennysvälit.
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ
Alu e en hydrolog ia
Porkannevan turvetuotantoalue sijaitsee Pyhäjoen vesistöalueeseen (54) kuuluvan Kärsämäenjoen valuma-alueella (54.08) ja tarkemmin Vuohto- joen valuma-alueella (54.085). Vuohtojoen valuma-alueen pinta-ala on 115,87 km2ja järvisyys 0,02 % ja Kärsämäenjoen valuma-alueen pinta-ala on 424,16 km2ja järvisyys 0,39 %. Porkannevan tuotantoalueelta vedet tul- laan johtamaan laskuojan kautta Vuohtojokeen ja edelleen Kärsämäenjo- keen ja Pyhäjokeen. Porkannevan tuotantoalueen osuus Vuohtojoen va- luma-alueen pinta-alasta on 0,3 %. Vuohtojoki laskee Kärsämäenjokeen
noin 15 km Porkannevan alapuolella. Kärsämäenjoki yhtyy Pyhäjokeen noin 4 km Vuohtojoen laskukohdan alapuolella.
Vuohtojoki saa alkunsa Vuohtojärvestä Kärsämäen ja Piippolan rajalla.
Vuohtojärvi on nykyisin lähes kokonaan soistunut. Vuohtojoen valuma-alue on ojitettua metsää ja suota, joen yläosalla on myös runsaasti maanvilje- lystä. Vuohtojokeen Porkannevan yläpuolelle johdetaan valumavedet Vapo Oy:n Luomanevan turvetuotantoalueelta ja alapuolelle valumavedet Vapo Oy:n Lehtonevan ja Pihlajanevan sekä Turveruukki Oy:n Lehtonevan tuo- tantoalueilta. Kärsämäenjokeen Vuohtojoen alapuolella laskevan Juu- rusojan valuma-alueella sijaitsevat Vapo Oy:n Siloneva ja Onkineva.
Kärsämäenjoen valuma-alueella maatalouden osuus ravinnekuormitukses- ta on noin puolet ja metsätalouden osuus fosforikuormituksesta noin kol- mannes ja typpikuormituksesta noin neljännes (PSV – Maa ja vesi Oy 2005). Turvetuotannon osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 5 % ja typpikuormituksesta noin 10 %. Luonnonhuuhtouma on samaa luokkaa kokonaiskuormituksen kanssa (PSV – Maa ja Vesi Oy 2002). Vuohtojoen valuma-alueella on varsin runsaasti maataloutta Saviselän kylän ympäris- tössä joen yläosalla ja toisaalta aivan joen alaosalla. Kärsämäenjoella maatalous on keskittynyt jokivarteen.
Ympäristöviranomaisten tekemän ja vuosien 2000–2003 vedenlaatutietoi- hin perustuvan vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan sekä Vuohtojoki että Kärsämäenjoki kuuluvat luokkaan välttävä. Pyhäjoen pää- uoma Kärsämäenjoen alapuolella kuuluu luokkaan tyydyttävä.
Vuohtojoen ja Kärsämäenjoen virtaamat on poimittu Suomen ympäristö- keskuksen vesistömallijärjestelmästä.
Virtaaman ja valuman keski- ja ääriarvot vuosina 1990–2004 Vuohtojoessa ja Kärsämäenjoessa on esitetty seuraavassa taulukossa.
Vuohtojoki Kärsämäenjoki
m3/s l/s km2 m3/s l/s km2 Koko vuosi
MQ 1,0 8,6 3,7 8,8 MNQ 0,02 0,14 0,07 0,17
MHQ 18,9 162,9 61,2 144,2 Joulu–marraskuu
MQ 0,3 2,3 1,0 2,3 MNQ 0,07 0,56 0,25 0,59 MHQ 1,6 13,9 6,0 14,0 Kesä–syyskuu
MQ 0,6 5,5 2,4 5,6 MNQ 0,02 0,20 0,11 0,27 MHQ 4,1 35,4 14,2 33,4
Pienten valuma-alueiden vertailujakson 1961–2000 keskivalumien (Leppä- järvi 1993) perusteella arvioituna Vuohtojoen vuoden keskivirtaama on 1,3 m3/s ja kesän keskivirtaama 0,8 m3/s eli varsin samaa tasoa kuin vesistö- mallijärjestelmästä poimittujen tietojen perusteella laskettuna.
Vuohtojoen valuma-alue Porkannevan laskuojan kohdalla on noin 60 km2. Pinta-alojen suhteella laskettuna keskivirtaama Porkannevan kohdalla on noin 0,5 m3/s ja kesä–syyskuun keskivirtaama 0,31 m3/s. Kärsämäenjoen valuma-alueen pinta-ala Vuohtojoen laskukohdan alapuolella on noin 360 km2 ja keskivirtaama pinta-alojen suhteen perusteella laskettuna 3,14 m3/s ja kesä–syyskuun keskivirtaama 2,0 m3/s.
V e s is t ö n v e d en la a tu
Vuohtojoki
Vuohtojoen vesi on väriltään tummaa johtuen korkeasta rautapitoisuudesta ja suuresta humuksen (CODMn) määrästä. Ravinnepitoisuus on ollut korkea ja epäorgaanisia ravinteita vedessä on runsaasti. Vuohtojoen vesi on sa- meaa ja erityisesti kesällä kiintoainepitoisuus on ollut korkea. Joen yläosal- la (Vu16) happitilanne on ollut heikko. Sähkönjohtavuus on ollut Vuohto- joessa koholla erityisesti talvisin.
Sekä kevättalvella että kesällä Vuohtojoen happitilanne on ollut jokisuulla parempi kuin joen yläosalla. Myös veden väri ja CODMn ovat talvella laske- neet hieman jokisuuta kohden. Kesällä arvot ovat olleet samaa tasoa. Ra- vinnepitoisuus sen sijaan on lisääntynyt Vuohtojoen yläosalta (Vu16) jo- kisuulle (Vu0) ammoniumtyppeä lukuun ottamatta. Myös veden sameus ja kiintoainepitoisuus ovat lisääntyneet joessa.
Vuohtojoen vedenlaadun vaihtelut vuosina 1992–2004 ovat olleet melko suuria, mikä on tyypillistä Vuohtojoen kaltaiselle vähävirtaamaiselle vesis- tölle. Selvää kehityssuuntaa Vuohtojoen vedenlaadussa ei kuitenkaan ole havaittavissa, joskin 1990-luvun alkupuolella vedenlaatu oli Vuohtojoen yläosalla ajoittain varsin heikko.
Seuraavassa taulukossa on esitetty Porkannevan ennakkotarkkailunäyttei- den tulokset metsäojasta ja Vuohtojoesta.
Paikka Lämpötila
°C
pH CODMn
mg/l
Kok.P µg/l
PO4-P µg/l
Kok.N µg/l
NO2-N NO3-N µg/l
NH4-N µg/l
Fe µg/l
Kiintoaine mg/l 19.10.2004
Metsäoja 4,7 6,6 30 220 170 1 200 120 120 5 200 16 Vuohtojoki 1 4,6 6,6 38 79 44 1 300 320 70 3 400 6,7 Vuohtojoki 2 4,6 6,7 39 82 43 1 200 320 100 3 300 9,6
16.5.2005
Metsäoja 8,4 6,4 31 74 23 1 600 22 110 7 500 16 Vuohtojoki 1 8,9 6,6 36 62 24 1 500 310 26 2 200 11 Vuohtojoki 2 6,9 6,5 32 57 24 1 300 280 19 6 800 11
11.7.2005
Vuohtojoki 1 17,5 7,0 44 190 120 2 300 280 92 7 800 31 Vuohtojoki 2 16,8 7,2 43 180 120 2 300 350 71 7 600 21
Porkannevan ennakkotarkkailutulosten mukaan metsäojan fosfori-, rauta- ja kiintoainepitoisuus ovat olleet selvästi korkeammat kuin samaan aikaan Vuohtojoessa. CODMn ja kokonaistyppipitoisuus ovat sen sijaan olleet Vuohtojoen tasoa tai alempia. Metsäojan epäorgaanisesta typestä selvästi suurempi osa on ollut ammoniummuodossa kuin Vuohto-joessa, mikä viit- taa metsäojan heikompaan happitilanteeseen.
Kärsämäenjoki
Kärsämäenjoessa Vuohtojoen yläpuolella (Kä8) vedenlaatu on ollut pää- osin parempi kuin Vuohtojoen alaosalla. Vedenlaatu heikentyy jossain määrin Vuohtojoen yläpuolelta (Kä8) jokisuulle, mutta myös jokisuulla ve- denlaatu on pääosin parempi kuin Vuohtojoessa.
Kärsämäenjoen happitilanne on ollut melko hyvä ja pH lievästi hapan. Vesi on Vuohtojoen tavoin tummaa, ja ravinnepitoisuudet ovat korkeita. Vesi on lisäksi sameaa, ja kiintoainepitoisuudet ovat korkeahkoja erityisesti kesällä.
Vedenlaadun vaihtelut Kärsämäenjoen suulla ovat olleet pääosin vähäi- sempiä kuin Vuohtojoessa. Ajoittain on kuitenkin todettu selvästi kohonnei- ta pitoisuuksia. Esimerkiksi Kärsämäenjoen fosforipitoisuus oli voimak- kaasti koholla kevättalvella 1996. Kärsämäenjoen vedenlaadussa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa.
Vuohtojoesta tuleva heikompilaatuinen vesi heikentää osaltaan Kärsä- mäenjoen vedenlaatua joen alaosalla. Havaintopaikkojen Kä8 ja Kä0 välille laskee Vuohtojoen lisäksi Juurusoja sekä useita pienempiä ojia. Lisäksi koko jokivarsi on peltojen ympäröimä, ja asutusta on tasaisesti jokivarres- sa.
Pyhäjoki
Pyhäjoen vedenlaatu on ollut selvästi Kärsämäenjokea parempi (PSV – Maa ja Vesi Oy 2005). Veden väriluku on ollut kevättalvella vuosien 2001 ja 2004 keskiarvona noin 40 mg/l Pt ja kesällä noin 100 mg/l Pt. Fosforia on ollut vedessä talvella noin 20 µg/l ja kesällä noin 30–40 µg/l. Kokonais- typpipitoisuus on ollut 500–600 µg/l sekä kesällä että talvella. Veden sa- meus on ollut vähäistä ja kiintoainepitoisuudet ovat olleet pieniä. Pyhäjoen yläosan vedenlaatuun vaikuttaa oleellisesti Pyhäjärvestä juoksutettava suhteellisen hyvälaatuinen vesi. Kesällä 2004 vedenlaatu oli Pyhäjoessa tavanomaista heikompi erittäin voimakkaista sateista johtuen. Tuolloin Py- häjoen vedestä selvästi tavanomaista pienempi osa oli lähtöisin Pyhäjär- vestä.
Kärsämäenjoesta tuleva heikompilaatuinen vesi heikentää vedenlaatua Pyhäjoessa. Kärsämäenjoen yläpuolisen (Py125) ja alapuolisen (Py113) tarkkailupaikan välillä sijaitsee myös Kärsämäen taajama, jonka kuormitus vaikuttaa osaltaan vedenlaatua heikentävästi. Vuosina 2001 ja 2004 kes- kimäärin fosforipitoisuus on ollut noin 10 µg/l korkeampi Kärsämäenjoen alapuolella kuin yläpuolella. Kokonaistyppipitoisuus on talviaikana ollut samaa tasoa, mutta kesällä noin 50 µg/l korkeampi Kärsämäenjoen ala- puolella kuin yläpuolella.
V e s is t ö n k ä yt t ö
K a l a sto ja ka l as t us
Vuohtojoen kalastosta ja kalastuksesta on saatu tietoja Pyhäjoen yhteis- tarkkailuun kuuluvista kalataloustarkkailuraporteista, esim. vuotta 2004 koskeneesta kalastustiedustelusta (viimeisin raportti: PSV-Maa jaVesi Oy 2005). Tuolloin Vuohtojoen läheisistä talouksista haastateltiin yhdeksän, joista yksi kalasti kolmella katiskalla noin 2,5 kuukautta. Saaliiksi saatiin haukea 7 kg, ahventa 1 kg ja särkeä 2 kg. Limoittuminen ja roskat sekä kuivana aikana veden vähyys vaikeuttivat katiskapyyntiä. Kalastus on ollut vähäistä myös vuotta 2001 koskeneen tiedustelun mukaan, jolloin myös vain yksi talous kalasti saaden katiskalla haukea noin 20 kg. Vuoden 1990 kalastustiedustelun mukaan Vuohtojoella on vähän myös madetta (LVT 2000).
Kärsämäen osakaskunnan arvion mukaan (lokakuu 2005) Vuohtojoella ka- lastaa kaikkiaan muutamia kymmeniä jokivarren talouksia pääasiassa ke- väällä ja kesällä heittokalastusvälineillä sekä katiskoilla. Saalis koostuu ah- venesta, hauesta ja särjestä, mutta kokonaissaaliista ei ole tietoa. Osakas- kunta istuttaa vuosittain kirjolohta pienehköjä määriä joen alaosalle kalas- ton hoitoon saaduilla varoilla. Tällöin kalastajia tulee joelle kauempaakin.
Vuohtojoki on kaivettu melko rännimäiseksi muutama vuosikymmen sitten, mikä koetaan vieläkin ongelmaksi kalatalouden kehittämisen kannalta. En- nen sitä joki oli hyvä rapujoki, joskin edelleen rapua tavataan satunnaises- ti. Koeravustuksia ravun nykytilanteen selvittämiseksi ei ole tehty. Osakas- kunnan arvion (lokakuu 2005) mukaan veden ja pohjan laatu voisi vieläkin olla riittävän hyvä ravun menestymiselle, joskin tilanne on epävarma. Van- han ruoppauksen ja vedenlaadun ongelmien lisäksi Vuohtojoella kalata- louden kehittämistä haittaavat suuret ja äkilliset veden määrän vaihtelut:
keväällä tulva ja kesällä sateiden tuomat vedet valuvat nopeasti pois ja suurimman osan aikaa joessa on kalastuksen kannalta liian vähän vettä.
Kärsämäenjoen kalastoon kuuluvat ainakin hauki, ahven ja särki sekä vuoden 1990 tiedustelun mukaan myös made (LVT 2000). Kärsämäenjoen vesistöalueen vuoden 2001 kalastusta koskeneen tiedustelun (LVT 2002) mukaan Kärsämäenjoen vaikutuspiirin läheisyydessä haastatelluista 35 ta- loudesta 14 kalasti Kärsämäenjoesta katiskoilla, heittovavoilla ja mato- ongilla. Kalastus oli hyvin pienimuotoista ja usein pyydettiin vain mato- ongilla ja heittovavoilla. Kokonaissaalis 14 talouden osalta oli noin 80 kg, joka oli haukea, särkeä ja ahventa. Talouskohtainen saalis oli 6 kg.
Kärsämäenjoen suulla vuonna 1999 tehdyissä sähkökoekalastuksissa (LVT 2000) saatiin runsaasti pienikokoista kivisimppua ja kivennuoliaista.
Näiden lisäksi saatiin melko runsaasti särkeä sekä hiukan madetta. Koeala oli perattu rännimäinen koski, jossa vesi oli erittäin sameaa ja näkösyvyys pieni.
Kalastajien mielestä kalastusta Kärsämäenjoessa rajoittivat kesäkautena voimakkaat virtaamavaihtelut. Vähäisetkin sateet nostavat kesällä joen ve- denpintaa herkästi, mutta erityisesti loppukesästä joen virtaama on vähäi- nen ja vesi on likaista, mikä heikentää kalastusaktiivisuutta. Katiskat limoit- tuivat vähän veden aikana herkästi ja makuhaittoja esiintyi kaloissa ylei- sesti.
Osakaskunnan mukaan (tiedot lokakuulta 2005) Vuohtojoen yhtymäkoh- dan alapuolinen Kärsämäenjoki Pyhäjokeen saakka on luonteeltaan mo- nimuotoinen ja koskinen osuus, joka kuuluu kalastuslupa-alueeseen. Kär- sämäenjokeen ja lähialueille Pyhäjokeen on istutettu jonkin verran harjusta kirjolohen lisäksi, joita kalastetaan heittokalastusvälinein jakson koskista.
Kalaston ja rapukantojen hoito
Vuohtojokeen on istutettu vuosina 2000–2005 touko-heinäkuussa 10–50 kg/a kirjolohta sekä vähän harjusta.
Pyhäjoella lohikantoja on pyritty elvyttämään joen kunnostusten ja istutus- ten avulla, jotka aloitettiin 1980-luvulla, mutta intensiivisemmin vasta 1990- luvun loppupuolella. Joki kuuluu Suomesta neljän muun joen ohella kan- sainväliseen lohikantojen elvytysohjelmaan (Salmon Action Plan, SAP), jonka tavoitteena on vahvistaa nykyisiä lohen luonnonkantoja ja kotiutta- maan lohikantoja alkuperäisiin lohijokiin niin, että vuoteen 2010 mennessä
luonnonpoikastuotanto olisi puolet luonnontilaisesta. Tähän liittyy myös kestävän kalastuksen luominen lohikantojen varaan. Niinpä lohen joki- ja vaelluspoikasia on istutettu Pyhäjokeen 10 viime vuoden aikana yhteensä noin 1,5 milj. kpl. (Erkinaro ym. 2003). Hanke koskee Haapaveden alapuo- lista Pyhäjokea, jonne lohi voi nousta merestä.
Pyhäjoella on lopuillaan vuonna 1997 alkanut monivuotinen rapukannan elvytysprojekti, johon on liittynyt mittavia rapuistutuksia sekä koeravustuk- sia istutuspaikoilla. Vuosina 2001–2005 Pyhäjoen pääuomaan Kärsämän- joen yläpuolelle on istutettu 2 000 ja Kärsämänjoen alapuolelle Pyhäjokeen 7 000 rapua (Kari Ojala, kirjallinen tieto 10.10.2005).
V i rk is t ys k ä yt t ö
Vuohtojoen ja Kärsämäenjoen alaosan virkistyskäytöstä ei ole tehty erillistä selvitystä. Aikaisempien tiedustelujen perusteella Vuohtojoen ja Kärsä- mäenjoen virkistyskäyttö on melko vähäistä. Vuohtojoen varressa on lä- hinnä peltoalueita, joiden reunoilla on asutusta. Vuohtojoen rantoja on käy- tetty laitumena kesäaikaan, mutta karjan juomavetenä joen vettä ei ole käytetty. Vuohtojoen varrella ei ole loma- tai mökkiasutusta. Kärsämäenjo- en alaosalla on kymmenkunta taloa. Joen vedenlaatua ei ole pidetty riittä- vän hyvänä edes uimiseen. Pyhäjokialueen luontopaikkaoppaan mukaan Pyhäjokivarren asukkaiden arvo- ja asenneselvityksessä merkittävimpänä käyttömuotona pidettiin kotitarve- ja virkistyskalastusta. Asuminen joen rannalla, luonnon- ja maisemansuojelu sekä uinti mainittiin muina tärkeinä käyttömuotoina.
P o h ja v ede t
Porkannevan läheisyydessä ei ole vedenhankintaan soveltuvia pohjavesi- alueita. Lähin pohjavesialue on noin 4 km suolta pohjoiseen sijaitseva Mar- jaharjun II-luokan pohjavesialue (11603006). Lähin asutus sijaitsee noin 900 metrin päässä suolta. Hakijan tiedossa ei ole kaivoja tms. lähietäisyy- dellä tuotantoalueesta. Karttatarkastelun perusteella suon läheisyydessä ei ole lähteitä.
Al u e en l uo nt o ja suo j el uk ohte e t
Porkannevan lähiympäristössä ei ole suojelualueita, suojeluohjelmiin kuu- luvia alueita, arvokkaita maisemakokonaisuuksia tai perinnemaisemiksi luokiteltuja alueita. Lähin suojelualue on noin 4 km suolta kaakkoon sijait- seva Lauttanevan metsäalue, joka on luonnonsuojelulain perusteella toteu- tettava Natura-alue. Noin kilometrin päässä metsäalueesta (5 km Porkan- nevasta kaakkoon) sijaitsee Lauttanevan rimpinen aapasuoalue, joka on ainoita luonnontilaisia soita Kärsämäellä. Myös aapasuoalue toteutetaan luonnonsuojelualueena. Noin 2 km Porkannevan itäpuolella kulkee Sa- viselkä–Piippola-museotie, jonka varressa on myös lähin todettu muinais- jäännöskohde. Alueella ei sijaitse luonnonsuojelullisesti tai kalataloudelli- sesti arvokkaita pienvesiä.
T u o t a n toa l ue e n lä h i ymp ä ri st ö n m a ank ä yt t ö
Porkannevan ympäristö on pääosin ojitettua metsää. Tuotantoalueen koil- lisreunalla sijaitsee yksittäinen pelto. Lähinnä Porkannevaa sijaitsevat muut turvetuotantoalueet ovat Luomaneva (Vapo Oy) noin 2 km pohjoi-
seen sekä Lehtoneva (Vapo Oy) 3 km kaakkoon ja Pihlajaneva (Vapo Oy) 3,5 km etelään. Porkannevan turvetuotantoalueen itäpuolitse noin 1 km:n etäisyydellä virtaa Vuohtojoki. Alueen asutus on keskittynyt tuotantoalueen koillispuolella Jylhänperälle sekä eteläpuolella Kokkola–Kajaani-tien var- teen.
Asu tus ja m uu raken nettu ym päristö
Tuotantoalueen lähiympäristössä ei sijaitse rakennuksia. Lähimmät asuin- rakennukset ovat 900 metrin ja 1 km:n etäisyydellä tuotantoalueen koillis- puolella. Muut lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat yli 1 km:n etäisyydel- lä tuotantoalueen koillis- ja kaakkoispuolella. Porkannevan ja lähimpien asuinrakennusten välinen maasto on metsää. Turpeen kuljetusreitin varrel- la Porkannevan eteläpuolisen tien varressa sijaitsee yksi talo ja 300 m tien pohjoispuolella pellon takana toinen talo.
Tuotantoalueen koillispuolella on pieni peltoalue. Vuohtojoki virtaa lähim- millään 900 metrin päässä tuotantoalueesta. Tuotantoalueen luoteispuolel- la 1,25 km:n päässä sijaitsee pieni Jylhänjärvi.
TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN
V a i ku t us p i n ta ve s iin
Porkannevan turvetuotantoalueen kuormituksen vesistövaikutuksia on ar- vioitu laimenemissuhteen perusteella Vuohtojoessa laskuojan kohdalla se- kä Vuohtojoen suulla ja Kärsämäenjoessa Vuohtojoen laskukohdan ala- puolella. Porkannevalla kunnostetaan 15 ha metsäojitettua aluetta turve- tuotantoa varten ja loput 25 ha on ollut jo aikaisemmin tuotannossa. Tällä alueella kunnostustoimet ovat varsin vähäisiä ja kuormituksen arvioidaan olevan tuotantovaiheen tasoa. Pitoisuuslisäykset on laskettu kesän ja tal- ven keskivirtaamatilanteessa sekä tuotantovaiheen osalta myös kesän ali- ja ylivirtaamakautena. Kuormituksena vesistövaikutusarviossa on käytetty kuntoonpano- ja tuotantovaiheen kuormitusarvioita sekä purkuvesistön vir- taamia. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtä- mällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedi- mentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Myöskään turve- tuotannon vaikutusta virtaamiin ei ole otettu huomioon.
