E. A. A A LTIO :
P uhe Ketveleen patsaalla valtakunnallisilla k o tiseutupäivillä 1.7.1967.
Tällä paikalla ratkaistiin näiden seutujen kohtalo yli kaksi ja puolisataa vuotta sitten. Se oli vain pie
ni episodi, pari kiivasta kahakkaa suuressa Pohjan sodassa. M utta ne elävät vieläkin sankaritaruina näillä m ailla ja antavat seudulle kauniin hohteen kuin rusoreunainen pilvi iltataivaalla.
Lokakuussa 1713 tapahtuneen Pälkäneen taiste
lun jälkeen venäläiset lähettivät ratsuväen osastoja Pohjois-Hämeeseen vallatakseen ne tienoot. M utta siellä liikkui myös H äm een jalkaväen rykm entin kapteeni Salomon E nberg pienen komennuskunnan kanssa, jossa hänen lähin miehensä oli vänrikki A rvid Colliander. Enberg sai yhteyden kirkkoherra Yrjö H ärpm anin kolmeen poikaan ja m uihin keu- rulaisiin. H eidän avullaan hän pitäjän pappilassa
K euruun kirkonkylää kohti viemään sanaa viholli
sen tulosta. Silloin H erpm anin veljekset ja keuru- laiset päättivät ryhtyä heitä vastaaan taisteluun täl
lä Ketveleen kannaksella. "Y htenä kesäyönä” , ku
ten m uistitieto kertoo, he kaivoivat kannaksen poikki ja rakensivat m urroksen kirkonkylän puolel
le. K un vihollinen lähestyi, se sai kiivasta tulta vas
taansa, m onet kaatuivat ja ”m aa oli m ustana veres
tä ” muisteli vanha kansa tapahtum aa. Saatuaan lisä- väkeä hyökkäsi vihollinen uudelleen, m utta pakoi- tettiin jälleen perääntym ään verissä päin. Vasta kol
mas lisätyin voimin tehty hyökkäys mursi K euruun m iesten vastarinnan. H e perääntyivät sydänmaiden suojelevaan syliin.
Runoilija Einari Vuorela, joka lapsesta saakka on
Herpmanin pojat
joulukuun 10. päivää vasten yöllä 1713 tuhosi sin
ne m ajoittuneen vihollisen rakuunakom ppanian, josta vain päällikkö ja seitsemän miestä pääsi kar
kuun nopeiden ratsujensa selässä; m uu osa tuh o t
tiin tai joutui vangiksi. Taistelussa jäi voittajan saaliiksi joukko kiväärejä ja ammuksia, miekkoja ja m uita aseita sekä 50— 60 ratsuhevosta. N äin saivat K euruun m iehet aseita ja taistelu kotiseudun va
pauden puolesta saatoi alkaa.
Talvi meni. Suomen armeija kärsi tappion Na- puella helm ikuussa 1714 ja koko maa joutui vihol
lisen haltuun. Kesä koitti. V enäläiset olivat jo ke
väällä alkaneet siirtää joukkojaan etelään nykyisen Tam pereen ym päristöpitäjiin. Eräs osasto sai käs
kyn marssia Alavudelta K euruun kautta Jyväskylän kylään tietä myöten, joka oli pikem m inkin ratsu- polku kuin maantie. Se pysähtyi jossain Ähtärissä tai K euruun Liesjarven kylässä joko ryöstöjä tai le
poa varten. M utta salaa lähti sieltä joku mies ilmei
sesti hevosen selässä ratsastam aan täyttä laukkaa
täm än pitäjän pirteissä kuullut kerrottavan H erp manin poikien tarinaa, on tiivistänyt keuruulaisten voimakkaan puolustustahdon seuraaviin komeisiin
säkeisiin:
E i Tarhian tannerta anneta, ei korpia Tarhian takaa.
Siellä meillä on piilopirttiset, siellä Keuruun kontio makaa.
Ketveleen kannaksen taisteluiden jälkeen H erp manin pojat keurulaisineen jatkoivat kahakointia ja vihollisten yhdyslinjojen häiritsem istä, kuten Keu
ruulla tehtiin myöhemminkin Riitalahden kahakas
sa heinäkuussa 1808, jolloin vallattiin ja poltettiin suuri vihollisen ” tran sp o rtti” , noin 40 kuormasto- vaunua. K erran keurulaisten joukko hyökkäsi syk
syllä tai joulukuussa 1715 Vilkkilän kylässä Längel- mäellä venäläisen kuorm aston kim ppuun, "tappoi
vat joukon heistä ja palasivat vihollisen paljoudelta
16
kotiinsa suurella saaliilla” kertoo kahakasta tohtori Reinholm , joka jo satakunta vuotta sitten keräsi kansan suusta tietoja K euruun isonvihan ajan san
kareista. Kun vihollinen oli m enettänyt kallisarvoi
sen kuorm aston, pantiin K euruun miesten jäljille ilmeisesti vahvanlainen osasto nujertam aan heidät ja ainakin H erpm anin veljekset, joiden päästä oli luvattu 50 ruplan palkinto — suuri raha siihen aikaan.
H erpm anin pojat olivat isänsä ja sukulaistensa kanssa m enneet joulua viettäm ään pitäjän sivukul- malle Ampialan taloon, jonne ei johtanut m inkään
laista tietä. V ihollinen oli saanut tiedon heidän oleskelupaikastaan ja aamuhämärissä joulukuun 29.
päivänä 1715 he hyökkäsivät taloon, jossa H erp- m anien joukosta olivat koolla tiettävästi vain he itse ja K euruun silloinen lukkari, veljesten ylioppi- lastoveri Nikolaus L ätt, ku n m uut m iehet olivat
päässeet koteihinsa viettäm ään joulujuhlaa. Synty
neessä kovassa kahakassa kaatuivat G abriel ja Ju hana H erpm an sekä ainakin Nikolaus L ätt. Kustaa H erpm an saatiin haavoittuneena vangiksi ja teloi
te ttiin pian sen jälkeen. Ampialan talo poltettiin.
Liekit kohosivat vasten synkkää taivasta. H erp m anin poikien ja keurulaisten sitkeä taistelu koti
seudun puolesta oli päättynyt.
Taivaan tähdet ovat sen jälkeen tehneet m onta kiertom atkaa, ja aurinko noussut K euruun harjan
teiden yli. M utta kuinka ajat vaihtelevatkin, H erp m anin poikien uljaat teot elävät. Ja K euruun en
simmäinen kirkonkello, jonka H erpm anin veljekset u pottivat Lapinsalmeen vihollisen lähestyessä, ku- mahtelee vielä joskus, kun kesäilta on tyyni ja auringon säteet leikkivät Tarhianjärvellä. Lapsuu
dessani eli vielä ihmisiä, jotka olivat kuulleet sen valittavat soinnut.
17
