TUU-13-005
2499000
2499000
2500000
2500000
2501000
2501000
2502000
2502000
7579000 7579000
7580000 7580000
7581000 7581000
7582000 7582000
7583000 7583000
7584000 7584000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500 m
KARHAKKAMAA
Tietokantatunnus: TUU-13-005
Pinta-ala: 704,7
Korkeus: 316
Alueen suhteellinen korkeus: 46
Geologia
Karhakkamaan tuulikerrostuma on syntynyt Kajangista Pallastunturin Pahajoen ja Hannukurun kautta Hietatievoille jatkuvaan harjuun liittyvän deltan pinnalle. Delta sijaitsee Ounasjoen itäpuolella ja sen pintaosat koostuvat karkeasta hiedasta ja hienosta hiekasta. Kun kerrostuman pinta paljastui ja kuivui Ounasjoen jääjärven (Johansson 2005) purkauduttua alemmalle tasolle, niin se joutui alttiiksi länsiluoteesta mannerjäätiköltä puhaltaneille voimakkaille tuulille. Ne kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle dyynikummuiksi sekä U- muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Paraabelidyynien kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan eli kohti länsiluodetta.
Dyynien kaaret vaihtelevat kapeista U-muotoista selänteistä laajakaarisiin lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin. Dyynit ovat kerrostuneet muodostuman länsiosassa noin 280-290 metrin korkeustasolle, josta tuuli on kuljettanut ainesta loivaa rinnettä ylös itään. Osa dyyneistä muodostaa saarekkeita Pienajänkkän länsiosaan. Lisäksi muodostuman itäosassa tuulikerrostumat ovat vaeltaneet Sitsapesämaan länsirinteelle noin 313 metrin korkeustasolle.
Dyynien korkeudet vaihtelevat kolmesta kuuteen metriin. Kookkaimmat seitsemän, kahdeksan metrin korkuiset dyynit sijaitsevat muodostuman itäosissa muun muassa Karhakkamaalla. Kohtalaisen hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä on lähes koko muodostuman alueella, mutta hyvin kehittyneet dyynit sijaitsevat muodostuman keski- ja itäosissa.
Dyynien vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Muodostuman pohjois- ja itäosissa dyynien väliset painanteet ovat soistuneet.
Biologia
Alueen puusto on enimmäkseen varttunutta, eriaikaisesti harvennettua kuivan kankaan männikköä. Lahopuina on lähinnä hakkuutähteitä. Kaivosjärven dyynipuusto on siemenpuuhakattu tai rankasti harvennettu. Varttuneiden mäntyjen alla on harvakseltaan alismäntyjä ja suhteellisen runsaasti koivua viistommalla länsirinteellä ja järven rannassa. Itärajan dyynipuusto on varttunutta, joskus harvennettua männikköä. Sekapuuna, lähinnä itärinteellä kasvaa niukasti koivua. Dyynien aluskasvillisuus on varpu-jäkälälaikkuista. Varvikkoa on noin puolet - ¾ maa-alasta ja sitä vallitsee variksenmarja tai puolukka. Jäkälikkö on laidunnettu sängelle koostuen tasavahvasti poronjäkälistä, tinajäkälistä, lapalumijäkälästä, kivikynsisammalesta ja karhunsammalista. Varvikon alla on seinäsammalikkoa.
Kaivosjärven dyynillä on muutama lapinkastikkalaikku, ja itärajan dyynillä on harvakseltaan kangaskortetta.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta ja harvahkosta puustosta johtuen muodostuma hahmottuu lähialueiden lisäksi lähinnä vain muodostuman läpi kulkevalle tielle ja Ounasjoelle. Muodostumalta avautuu maisema lähialueelle, tielle, Ounasjoelle sekä mikäli puusto sen sallii paikoin myös Pallastunturille. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset lammet ja suopainanteet luovat jonkun verran vaihtelua sisäiseen maisemaan. Myös puuston ja pelkästään aluskasvillisuuden peitossa olevat alueet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostuman itäpuolitse virtaa Ounasjoki, joka on Natura-aluetta (FI1301318).
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Enontekiön kunnan kaakkoisosassa, Ketomellan itä- ja pohjoispuolella.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 8 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Enontekiö
2831 01
Johansson, P. 2005. Jääjärvet. Teoksessa: Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.) 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 127-149.
