Kaxi hengellistä wirttä · DIGI

Kaxi Hengellista

W ^{i l t l 6,}

Ensimmäinen,

Yhden ^{armon kautta} bsrämäisen ^ja mihel'

jäisydens

ylitse

mallttamaisen

Rippi-Lapsen Virsi,

Parannuxen aikomises ^ja harjottuxes^ ^ja Nffottises turmamises lesuxen

^tvqö

, _ha»

nen suloisen ^{tkens päällens} ottamiseen:

Toinen,

SijtäHengellisesi Syömisesi ja

Huomisesi,

Kuin uffomMlda ^ja armotetuildä Oiettt"

llda,

hengellises isomises

^ja

janomiscs joka paimä

tapahtua ^taita;

erinomattain fil-

loingin, jota

enälnman fte ^tnndemat itsens

hengellisin sairaM

^ja

radollisixi.

JM

^{M3MH t^66Mpräntijii äNdaNUt}

Abraham 2!chrenius.

W,ASASA

Prändättyt

1781.

EnsilMuMc».

Rippi

^« Lapsen

Nirsi.

Herra

Kaikkitvaldias,

Kuin tnti nun

olet luonut; Luomisen koutt

olsin ^omas,

^{EUeiolssytldi}

tuonut.

p.

i

M'r.!l

nmucuuren

^{ajai^n,}

Ia

^{ynnä myöskin}

ijäiscn: myrkkyy olen ivo vt.

2-, Mun lanqcmuren turmeli,

M'un

^koko sndämem,

Ia lihan

kaiken saastutti,

Ia

^kaikki

Jäseneni:

^{Nyt synnin madot} nousemat, Sydä«

West

^ulos kuohumat^),

luur

turmelluxereni,

;.

M'un

^{langemuxen mielä myös.}

Kaikk

^{tur^}

wel' Sielun

woimcm^{: Nyt} wael!an kuin^pi<

zniäs ^yös,

Jos ^en

^{tul' armon toimeen:}

^Sill

ymmärrys on^pimilett'

Ia

bsngeilisist erytett'

luur

^kuolion

^warzon soimeen.

4.

Ia lihan tahto sotin'

^{on, Äin}

Herran ^tah-

too wastan,

Turmellun tahdon suosioon ^M'a

olen itsen

ostan

^{Naurull ja}

turhall

^ilolla;Eng

tahtol'.

^iNenparanda, Waikk saanut olin

kasien.

s.

on mun

tundon saastainen,

omista

symmstatch

Iamuiston'

^{pahan kminem}

Paran«

la

lesureni

^Mun

Sielun haawat

^hirmuiset,

Tul lMfcn Icsu

^{mijpymät,Tul}

Mrmoturcxeni.

6.

Sill endist

iloon

murhedin Ia ^naurun

^it-

fur kaandy-f-

Ett'

^{synninmallas waelsin,Sijs}

sieu

^{raukka nä^ndy:}

O lesu

^armoho,

andex

ann

,

_Snndian

_mcnkiast

_malitan

, _Ia

pyydän

ormos Säälldöön.

7 Mun ^{ymm^rroren}

wawise Ia tahtott

tailvut aina, M

un oma

tundollpuhmaise

Ia turi«

-^Matth,15:^iX,20.Marc._7:^21,32,_23.

slac.

^4:?,3z

We,ftt.m kiiin:Plisian Herraa ^sydämesile.

kmituxel

^paina,

^Et

^{jo nyt}

hurffast heräisin Ia

synnin ^ijest

mäldäisin: ^S'un annos lesu

^laina!

8.Mun

muiston

mnössin miritä,^NytSinun

Sanas

^zuuren,

Ia

^{kylmää sydandlämmitä,}

Et

saisin halun suuren _Jumalan

Sanaa

kuuleffeli Ia

^sydandani

tmkistel , ^Etten

^mä

murhest

ymren'.

9.

Sill

^{myösm'unrmmnn'jäsenet}

On Hen-

ZeMsist

^suljelt':

^M'un

Kormain kuulo mahcn-

nett',

Kllin snnmn

^tiet

^on

^kuljett:

^{M'un Sil-}

män

sokian'

sairasta: M'unSlNln^on, taynäns pahutta: Kaikis ou

si>nnm

^j-'l?cl.

»o. Koff'

^mielä

luonnost

maeisin, M'unkuu-

maan

takaa ^ajain,

Nizn

aina

itstn vane^.sm Kuin

^{jouduin synniurajaan:Mniman padcu»}

nuxista Kaikk

synnit pyytä wMtg,

Ia

^yllyke

Alös

^taajaan.

li.Mutt'

lesu ^Sinun omaxes _Mä

^kuiteng

zvielä

^pyydän

; _M'un

Hengen halun ^nöyrydes;

Jos ^uston

^{annais myöden;}

Niin

uffon

miel

ets ^armahdat,

Ia mrmellurest

^mapahdar;

Muutoin

m'a kuolioon myydän.

12.

M'un

jurltttoman elämän ^Nyt minn'

paljon waiwa:Mun ^epäust

n

endilvn Myös

kuollon hautaa

^kaima:Muut kaikki ^synnit

sen»

ra

^myös,

Mull

^{ajais taka,}

'zeke

^työt,

Ia sul«

ke owen Taiwan.

i;.Mutt' rakas

lesu

^armahda,

Ia ^armon

omi ^awa;

Sen

^päälle

tahdon

kolkutta Lastes kans ^yhtä

haawa , _{Kuin Sinun}

tygM p»ia- wat,

Ia Sinu' lesu

^halamat,

Ia ^armon

^mai-

sta saamat.

14. Nyt pojes kiellän perkelen,

Ia hänen

menons

^hyljän,

_Ia uffon

^pMe

^lesurezz,

önnu

on

on

^m'un

oma

^tveljen;

M'ck Isän

^turman

^ars

luoihin , _Ia

Pyhän Hengen

helmoihin ^{: Ia}

«lon tietä

^kuljen.

is.

Näin Kasten

^{lijton uudistan,}

Ia ^Vinu' lesu

^{halan, Synneistän}

itsen

^eroitan

lesuxen

tyqö^palan

.- _Ia

^ripun

_kaikest

sydämest Nyl

si

UUs

lew ^kindiäst:

^{Eng enä syndin}

sala.

l

- _O

_rakas

_lesu armahda Sun

kallin kuol-

los

^kautta!

Ia

^{synnist minu'puhdista: Armo»}

sias lesu ^aura

^;

^Et uffon ^kaikest

^sydämest,,

Sun Sanas oikiast armon tiest:Parannalesu ^tautin.

17.

S'un Pyhä

^Henges minull

ann O Tai«

mallillen

Isä , _{Et armon}

malos maellan

, _Ia

uffon

^moimaa

lisä: O

^{Pyhä Hengi} tule

tänn

Pettänyt

minun

^sydämen,

*^ Sen asu

^Tempelisä.

18.

Saat

minu'

armon

syierahax, Nyt^er»

ran

Ehtollises,

Tee

^{syndi minuli}

katkerax . "Ia

armo^halu lisä: ^O lesu

Sinu' halajan,

M'nll Nffos

^Sinun

omistan

^El

muus'

^{ol' l.po}

luisin.

19.

G

koko mailm' ^lydyta

Ihr

^janomaista

Sielu: s?uin

synnist pyytä herätä,

Ia

^malttck

kuolion

nieluu:

Waan lesuxes ^on

^lepo

^uus;

Ia

_myös^Hengen

_murhes mirmotus^ Ia ^udistus

mielen.

20.

Aur lesu

^{allas elän}

^am luur

^elos

hem

ZeUises,

Ia annos

^sijhen

lesu

^lain,

Et Sinu'

ralmelisin,

S'un annos kautta

^xyhydes

Ia ^e»

lon

manhurffaudes,

Halaisin Taimallisii.

2,.

Sun

^Ruumis,

meres,

mirmotta,

Ia

synnit

andez'

^anda,

Ia saastailudest

^puhdista,

Ia

_gen

^armon

_elämään,^tygöm

kanda , _M"ös

_uuteen

Hen- Tul'

^sijs

O lesu

^sydämeen

^Ia

saata elon randaan.

^(«.

22. Sijs

liikut'

^{nyt m'un sydämen}

luur

nöyraxkatumaiser,

Ia

^{kaikk m'un sydän yti-}

men, Myös

armoo halamaisex: ^sbuino'

^mielel-

lan sua

^rakastan,

^{Kuin olet meres}

^muodattan

Hinnari ihanaisex.

G' ^un omas lesu tahdon

^{01l Äin}

^koko

elin ^kanten;

Sill edestän S'a

^oletkuoll,

Etts

parauuaisil Tantin:

Etts

puhdistaisit

merelläs W'un

^ijät

^omar itselles: Senmaun

^olen

nautin.

4.

S'un

^ikees

lesu

^{päällenpan'}

^Sen

^tah,

don aina kanda

Sen

^löydän

minull

^someljan.

Kuin Herra armons

anda:

Mailman

^ijes

re«

wi^pois,

Ettei se minuil surmaa ^{tois Ia} saa«

tms kuolion

randaan.

2s. Ann minull

uffon

^kilmoitus,

Ett'

ijät e<

la

^saisin,

Ol' lesu

^{minull mirmotus, Ett'}

^Su nu rakastaisin:

^{Tul' rakas}

lesu

^{sydämeen, Ann'}

armo

jokapaimamen,

Ett' annos mahmistuisin.

26.

Sitt

^{kannan pilkkaa}

iloisan lumalisu-

den ^{tähden^)}

Ia seuran

^{nijn m'un}

^lesustan;

Leirist

myös uloslahden^*): M'un sydammen ja

sielun

^{myösNyt olkon}

Herran

pelmon työs

luur

^{julkikaikkein nähden.f)}

27.

lesust am _tahdon seurata , _{Ia hänen}

iksns

^kanoa;

Hän

^minun

^{Sielun mirmotta} Ia saata

^{elon randaan: Nyt kijtos} olkon lesurell, Nijn

meisan

^mielell

iloisella ^Kuin Herran

^{ar^}

mons

^anda.

28. Mun ^Sydämen

on

mirmotet

Ett' ar»

mos

lemon ^lyödän,

Ett' armon

tie

on kemitett

Nyt tykön

Herran

^pöydän,

M'a

^{HengeMftsilo«}

san

_täyden.^Nyt

^{rakastelen lesustan Kuin}

^anda

^ilon

_(29.

-5)2Tim.2

:

^12.

Ebr«

25lz. t)Matttz.^Lo;3^33-

29. Nyt

IfM

^{olkon ylistys A,M} m'un

on

annos

_joudui,^metän,

Ett Issuxehen

^mielistys

^M'ull kost'

^nain

hMn;

_Sen

Isa

^teki

annos

mull

, _Ia

_meti

_suure!!

laupiuli.

Armon istui- men

eteen.

3Q. Kijtos myösolkon lesurell, Kuin mi-

nun

kuorman kandoi,

Rakattawaisc!l

^sydnuell

Ia

_disen,^{hengens ulosandoi:}

Wiel mastanotti ^syn»

raadollnen

^ja

maimaistn. Ia saatti

^elml

randoin.

3«. Msiys PyhMHengel!^myös,

Kummal- mistuxen

^laitti;

luur armost

^{pyhityxen työs}

Ia

^synnin iken laitti:Nytminä elän

lesuxes:

luur miherlsifts

laitnmes ,Hän

mmun Sielun

raitti.

Töille»Wirsi.

Sijtä

Kanssapuhesa

Hengellisesi Syömistst lesuxen

^ja

Sielun"

ja

huomisesi _mälillä.

⁵

W. k. Gu3 Jimmielch ^»oyräsia :c.

Sielu.

lesu

minun elämän,

Ia

^{elon alku}

V.!.^.V

_'^^S>

_annos

^{aina Am oikein}_{fijhen laina}

^sinun

_:

_Ett

^käsitän,_{löydän Si}

^Ia

nmt Sanasa,

Ia Herran

Ehtollisesa,

Kost'

synnin tauti ^paina.

2.

Sun Sanas

minltn wirwotta,

Koff sel<

Mn

^{opin kuulen,}

Wiel nnhteiilanskin lohdut»

ta

Ett

^{p«lawaxi tulen*)}

lesuxes

kijnmppumaan.

Ia sinu' lesu halamaan , _Wiel

ennellg

kuin ma

^luulen.

3.

Murt' katso , _{minä tarmits.n Wiel}

_joka

päimä ime

,

_Myös

mirmotusta sielullen Auxs huuta Herran Nimse: SM sielun on

^Nyt

iso»

5)Luc. _{24 :}^25,32. WH

wa ^Elämän

^{autuut janoma,}

Et armon

^löysin

wijW3M.

lEsus.

4.

Tul'

^Minun tygön Lapseni,

MNtt armon Nisät

^muota:

^{Se on}

^nyt minun iloni,

Sull

Hengen eloö ^tuotta,

Etts lohdutuxen

^nM,

Sä saisit ussos

^imeä,

Ia sulaan ^armoon

^luotta.

5. MUn

Nimesän sa Mirmotust Wiel

^joka«

päimä löydät,

M'un Sanasan

^myös

lohdutust

Sijn löydät

armon

^köydet

JM

^medän

sinu' Kaimascen

^tÄlä

^maan saastaisuteen

^men',ZÄjns

löydätilon ^täyden.

Siellt.

6.

Q lesu katso saastainen M'a

^yli

^tuasrän vten "/

^{En muuta loydH}

itsesän Jos

^{elän eli}

kuolen,

Kuin

^synnin

lihan saastcchutt. Ia

^kiu-

sausten

^kamalutt:

^Ah katsahd lesu

^puolen.

7.

S'un

^mereUas

mua

^puhdista Ai»

kaikest saastmsudest, Ia

aina mielell

uudista

Öin ^pM

rom

^kuin

mastudest: Ia mahmist

^minun

Ie«

suren iaupiNdest!

^{M'ua aina henges}

^{elämään: Ah armahd}

8.Mutt sijs myös puhdas sydän luo,

Ia saastaimdet estä: ^Sun

^{Henges apu}

minull

tuo:

En

^{muutoin sotij}

kestä: Ett' kiusauxet mottaisin , _Ia

Hengen elos

kasmaisin, Kuiu armon

^löydän

tästä.

lEsus.

9.

Jos ^halat

^elon

mahmistust Ia

puhdistusta

Sielult,

Nijn

etsi ^armon makutust ^Sek'

^sydä>

mell^etmielell:^Nijns

eläisäs za

^kuollesas,

Muft zvirmotuxen

^{löydät taas,}

^{Sek täol}

^etijät

^siellä.

50.

M'un meren sinun

^puhdista?

Ia

^synnit

andeK

5)Es 64:5

andex

^anda,

luur sulast _Herran ar^Fa Ia elämän sun

^{kauda: Nyt}

karso

^maan,etts

^nau- litset M'un

^lihan,

meren, estämät:

Nijns ;ou<

dut elon randaan.

Sielu.

tl.

S'un

^ruumis,

meres, _{namitsen M'H} Herran Ehtoll^ses: Mutt usemmm ^ma

^tar-

Mirsen,

Etts

eloo minull lisät: M'a jokcp i<

wä ^syönja juon

, _Sill

ruumilleni elon tuont

Jos

_12.

saissn

_Myös

^armon

_jokapäimä

nisää.

_nautita,

S'un lihas

ja myös

r.eres

^Nijn

_st

^m'un taidais wi ta.

Elon

^{ja kuolion eräs:}

O lesu

^zuodu,

opeta,

Ett Sinu' am saan

^nautita

^Siunatus

armon

mckäräs.

i).

Sill Sinu' lesu

^halajan

S'un matdas

ikämöitsen

^{M'un Hengesan ja sielusa;!}

, _Ia

Sinu' kunnioitsen Kuin

minun ole:

ostanut ^>

Ia

^kuolion

mallast

^{moittanut: Sijs}

armoo

haperoitftn.

IGsus.

t4> ^Sijt' Hengellisesi

snsmisest, _{CM sle}

waari ^ottan,

Ia HenaeMsest

^{juomiftst: Sijt}

sanon

^{toden totta:}

^M'a

^{olen leipä elämän^),}

Tul'

^{minun tygönsielumen,}

Ia Minun pM«

len luota.

15.^Nijn

ei sun

^pidä

isoman Kuins

MmM tygön tulet:

Eik kossan

^{pidä janoman,}

Kuins

minuuäänen kuulet,

Ia uffot

^{minuiH päällen}

myös

, _{Se tasa sinun}

_ombi työs

Mailks

^to-

wax

^työx

sen

^luulet.

16 Sen

sanon ^sinu! totisesi Ellets snö ml»

nun

^lihan,

Ia

^juo

_m'un wermustolisest

^Nijns

taaout

kaadut alla

mihan: Jok'

^syö

^{m'M liban^ wc«}

ren

^juo, SÄ ruumiu,

mereu

elon tuo:

Sen

saatan

^{taiman pihaan.}

"

I?»

Sill

minun lihan, totinen

On missin sie-

lun ruoka,

Ia

^minun

^meren

^Mnqinen

, _Sen

sielun

^wk'

^{am huoka. Dn}

^{myostin juoma to«}

tinen>Sen uffomaisill

^{lahjottsen:Sijs}

he mM

kijtost luokan.

'8.

Se

^{kuin m'un}

Khan uffos sys, Ia ^Sä- nastau

^{kijn pitä,}

^Se

^{kuin minun tnyösMeren}

juo,

En

^hyliä minä sttä;Waan

se on

^minuun

syttymä,

Ia ^minä hcknes

^pysymän

^Kuin

^mi«

nuun itsens lizttä.

.

^19.

^Sill

^ombi jokapMmäinen_Äin

sielun

^rilö-

ka ^aldis,

Ia Uffos

^juoma

suloinen: Ei

^minun

sanan ^{salli Hand}

^ikänänjä

^{hukkuman , Kuin}

ininUn sanan ^{uffo maan, Se}

^oN

^mun sanan

kallis^

Sijs minlln

Sanan

tlitkiste') ,

Ia

^lus

svul

^{ja mielet,}

Ia omist ussöll

^elamall,

Ia

^ei

waan

^valjall kielell^;Ne sanat kum

si s sanon

Mä,

Ne

^hengi

on

^ja

elämä'/. Elämin oitiall tiellä

2«. Sijstätä

svömist

^harjoita

Ia fiiomist

^{jo^}

!kapälwä,

_M'l!n

saimn uffos omista.

^Niin

ar-

tnö ylöskaymä,^Myös

wahwi<?a,sun

'noämes Gijnhenqsuiseselämäs, Etts^löysitelon

teitvän»

„^,22.Nyt

siilon omes ,

kolkulaii

, _Jos

kumee äänen,

awa;

Nijn

sinun

^{tögösmae^an}

luur löhdullistl

^tälvall:

IaEbto^lstn sinul

^tuon,

Ia taikil Uffömaifil siton

^Myöselon yhrä'haawa.

.

^{2^?.}

^{O lent lesu suloinen Ia sielun}

^ylkä

kallis: Ah ^awa

^mmm? syoämein Nijn

minä

^o-

Ich. ^6:HZ.

lm

lm aldis Aitt sinu' wastanottamau , _Saata

Myösminu' ^tottuman Annan

äänes halduun.

lEsus.

24.

Awa

^myös

sinä Sielu

raukt", Sydames omi ^aina,

Et

^Hengen

halus se

^ol

^s

^auk;

^Kuin

minun

sanan

^paina

^S'un

sydänlts nijn

hslcv man Ia uffos

^{perän' palaman,}

Arkkion

^jO

Sunnuntaina.

25.M

un

^puolestan

se

^ametan

Kltin

^sydän

sanan ^{uffo: Ama}

^myös

^sinä

^halus,

^{maan Kuin}

Stelus

tunde

tuffan , _Sun

miheljäisydestäs

-

niinEtts

annos

^{pyydät rtppu kijn,}

_Nähd' ar«

mon aamuruffon.

Sielu.

26.

Ah

^sytyt

halun

^kuitenqin

O lesu

^lahjais

Kautta,

Ct

^Hengen

halun

^löydaisin

^O

^rakas

lem aura: M'a katumuxen ^murhella

^Sydä-

men

^{pyydän amata,}

Ia halus ikälvöitä.

2?.

Tul' le'v

^{minun sydämeen,}

llkostan Mon

^wi;wy;

Sil! sinä

olet elämän; Muutoin tn'" pojes hirnun,

O

^Isju

lesu

^{joudo jo,}

Ia llstomilles

^{apu tuo!}

^Wedä

heit kuollos

siwu?ln.

28.

Sun

^kuollos

simuun

kuolemaan Äin

sym

nM ^mkaoäimel,

Ia sinuslesu

^elämään;

^{Se au-}

ringylöskaytvä;Annloutu

sieMinautuudexS ^un

sijpeisallasuloisex*)Wijmeistmaikain mmroois.

H9>

Ett' ^armon

walos kasmaisim,

Ia ^armon

tvahmstuxes,

Ia sinull lesu tundisim. Zionin lohdutuxes: ^{Ett' isoisim}

^{ja janoisiin,}

^Ia

^rawin<

non ^mnös

^löydäisim

^S'un annos mirmotuxes.

sw Hain

^{st)ömisen jajuomisen}

Aut uffos

^ka-

MUn ^O lesu

minun elämän, Ett'

annos wahwistmssn ^:O lesu

^{opetminua Nijn}

hala>

jgnmn sinua, ett

ustosn rohwastuisin.

Ml. 4: ^2«

ztt

,

zi.

Tul'

^myös

O lesu ^tulossas Karitsan häiden

riemull^^),

Ia

^malnux,

saata morsian»

das

Tall'

^{lopun ajall pienell,}

Ett'

^puhtas

sil»

kis^kijldäisim

Ia

^ilon, riemun, löydäisimf)

,

Sun

malituides niemell.

Ia ^saata

loppu Babelist,

Ia ^turbistme- noist

kaikist,

Saat

^apumeille

Zionist Pääft ^ran«

gaistuxist haikioist^);Ett

sinus lesus iloitsemla Ehtoluses lmutitsem

^Myös

Taiwan

^ilonpaikbis.

33.

Ia ^siel

^eienä

^isota

^Tykönä

^Taiwan

^pöy;

bän; Eik ena koffan

^janota,

^Sill

^{ilon anda}

täyden

lesuxen

^kallis

lunastus ;Siel

^moiton

mirsi am ^{on uus;} Siel lesuxeui

^löydän.

34-

Siel

^ilon

riemusi

^{kajamatIjäiset}

Tav wan

^ääret,

Ia karitsaa

kunnioittamat,

Walt-

tut ilman

määrät: Siel Jumal ^ilse

Templi onf),

Ia karitsa

^sijn

^uunna

wuon,lokaei

kostan

^järaht.

35.

Siel Herran ^kunnian

^{kirkkaus,Kaupmt»}

Öin malaisepi;

Kuin

^joutu

Jerusalem uus

^;

Ka»

ritjanmalo ^repi

Pois endiser

^kaikk

hämärät. ^O lesu

^jouduwijpymät.'Sullkijtos

kunnia!

^Amen,

loh.6: 35.

Minä

olstt

elämän

leipä: joka tule minun

tl>

Zöni,

_ei

hän

^sningan

iso:

^{ja joka}

uffo

^minun

päälleni, ei

hän _koffan

^jano.

.^ v. 53, 54, 55,56.

Totisestl tottsesti sanon

minä teille: ellette^syö

ihmisen Pojan lihaa ,

ja juo

hänen mertansa ,

Nijn ei ole

elämä teisä.

Joka

^{syöminunlchani, ja juo}minunmereni,

hänellä ^on

ijankaikkinen

elämä:

^jaminä olen

he- rättämä hänen

mijmeifnä päimänck.

55)Ilm.^{k.19: 7.5)}Ilm.^k. 19:

z.

^*)

Ilmest.

^k.GM^Nl

<

Sillä

^minun

lihani

^on

se

totinen ruoka, ja minun mereni ^ou

se

^{totinen juoma.}

Joka

^syöminun lihani, ^ja

zuo

^minun

^me»

reni,

hau on

^{minusa, ja minä}

hanesä.

H. 63.

Ne sanat

^{kuin mmä reille}puhun, omat

hen- Zi za

^(lama.

Ilmesi.

^{kirj. ?:2G.}

Katso

^minä

seison omesa ^za

^{kolkutan: jos}

^w<

tv

minun äamni ^kuule,

za ^ama

^owen,

sen

^tygö

milm

tahdon sisälle

^{mennä, ja pitä}

ehtMM hältcn ^kanssansa,

^ja

^hau

^minun

kansiani.

1,loh.^1: 7.

lesuxen ^{Chrisiuxen Jumalan}

^Pojan

^meri

pichdista

meilä kaikesta

^synnistä.

IHltst.

^{k.19:6,7,8,9- ,}

.

Halleluja:

Silla Herra

kaitttmaldms

Ili«

Mala

^on waldakunnan

omistanut.

Iloittamme

ja riemuitkamme, ^ja andakaM-

me

kunnia

hänelle: sillä karitsan häät omat

tullet, ^ja

sen ^emändä malmisti ttsenla.

Ia hänen

^annettin

hänensa ^dukea

^puhtalla

ja

killdamällä

^{kalMa limalla; jokakallis lijna}

on

^pyhäin

manhurffaus.

Aumat ^omat

ne

^jotka

omat karitsan haihift ehtollffelle kutsutut. ^:c.

f,l.