Minun Eurooppani · DIGI

Mnun ^Eurooppani

Jo yli puoli

vuotta edellisestä tapaamisesta. Sisko ja sen veli istu- vat alas vertailemaan matkoiltaan tarttuneita kertomuksia

ja

selaa-

maan valokuvia. Tutunlainen tuo- kio, kesän jälkeen jokaisella tuntuu olevan vilauttaa pari kuvaa jostakin katedraalista

ja

heittää ^jokunen kulunut vitsi

jollakin

uudella kie- lellä. Sukupolvi, johon me 7O;luvun

Suomeen synfyneet kuulumfl€, koluaa Unioniaan

ja

maailmaansa

lukuisilla interraileilla, kielikurs-

seilla,

opiskeluvaihdossa, au paireina.

Teemme pienen

testin

toisil- lemme. Kynä kädessä hahmotte- lemme omat Eurooppamme. Se jo ala-asteen peruskartastoista tuttu rykelmä rajaviivoja. Haudatun ja kuopatun Jugoslavian perillisvaltiot eivät tahdo löytää paikkaansa, Slo- vakian

ja

Tshekinmaan sijainti ei oikein hahmotu. Etäisyydet vääris- tyvät. Laajoja alueita ilman kasvoja, ei jokia tai kaupunkeja. Paikoin pik-

kutarkkoja piirteitä

yksittäisten

viinitilojen

tarkkuudella. Marille Provencen maakunta yksityiskoh- tineen täyttää puolet Ranskan koko pinta-alasta

ja

loppu onkin pelk- kää Pariisia, muutama Bourgognen kirkko. Martille taas tasapainottelu Nordrhein-Westfalenin

ja

Nieder- sachsenin osavaltioiden välillä on tehnyt tutuksi niin Mettingenin ^pik- kukaupungin kuin Osnabriickin.

Mikä saa

lähtemään? Kieli- opinnot, muu opiskelu

tai

^klisee

maailmankuvan avartumisesta saa-

vat matkan näyttämään järkevältä rahoittajien, kirten vanhempien tai opintotukilautakunnan ^silmissä.

Perimmäistä syytä kuvannee kuit€Il-

kin

rehellisemmin sanonnat "tu- lesta ^p...een allatt

tai

ttmustalais- verestä suonissa"? Mullanvaihto edesauttamassa omaa kasvua.

Ranska å la Mari

Miten rakent aa paratiisi Euroo-

pasta? Laitetaan ranskalaiset kok- kaamaär, saksalaiset vastuuseen jarjestyksen luomisesta ja englan-

tilaiset kertomaan vitsit. Mil-

lainen on helvetti? Englantilaiset laittavat ruoan, ranskalaiset jär- jestelevät

ja

saksalaiset lohkovat vitsit. Pienet vivahteet, jotka teke-

vät elamisen jännällä tavalla juun vähän erilaiseksi eri ^maissa.

Provence

paikantuu

etelään,

olut-voi/viini-oliiviöljy

^-euroo-

poista selvästi

jalkimmäisenä mainittuun. Ranskalaisen eloku- van suurmiestä Marcel Pagnolia innoittanut elämänilo ja tempera- menttisuus löybry helposti kaootti- sesta liikenteestä, plataanipuiden varjostamista katukahviloista, ^sy- dänkaupunkien petanque-kentil-

tä.

Myöhästely

kuuluu

hyviin tapoihin, suunnittelua ^{ja -} pikku- maista asioiden ennalta ^järjeste- lyä pidetään ikärystSrttävänä.

Provencen vanha pääkaupun- ki, kotikyläni Aix-en-Provence oli

tunnettu jo Rooman

imperiu- missa Mpyläkaupunkina ^Aquae Sextiae kuumien lähteidensä an-

siosta. Paahtavan

keskipäivän auringon kiusaamissa etelän kau- pungeissa vauraudesta

on

kerto- massa suihkulähteiden lukumää- rä,

joksi

osin Ludvig

XIV:n

^ra-

kennuttamassa Aixissa mainitaan

nelisensataa.

Kaupunkia

kuva- taan yhdeksi Ranskan poroporva-

rillisimmista, mutta oman

lei- mansa rahall a

ja

maulla huolitel- lun vanhan keskiaikaisen ^keskus- tan kahvilarunsauteen luo opiske- lijat, jotka kaupunkiin on houku-

tellut kolme suurta

yliopistoa.

Kaupungin kattojen

yli

kurkotel- lessa

piirfyy

massiivinen. valkoi.

nen

St. Victoire

vuori

kirkkaan sinistä taivasta vasten, maamerk- ki, jonka

Aixin

oma taidemaalari Cezanne

vei

maailman mainee- seen. Lähes kilometrin korkeuteen kohoavan huipun valloittaakseen on ensin kuljettava muutama kilo-

metri ympäröivän

maaseudun

läpi. Viiniviljelmiä ja

-tiloja, kirsikk a-

ja

aprikoosipuutarhoja, räiskyvän violetteja laventelipel-

toja. Paras varata

reppuunsa patonki pari evääksi.

Ranskalaiset ovat ylpeita ruoka- kulttuuristaan. Etelässä ihmisillä

ei milloinkaan ole kiire paitsi puo- lilta päivin lounaalle, ainoa abso-

luuttinen aika, josta ei

^sovi

myöhästyä. Kello kaksitoista nolla nolla alkava pyhä toimitus kestää usein koko siestan, kahteen ilta- päivällä. Enpä tavallisen puoli- vuotisen

aikana

minäkään syö

nalkaani useampaankin kertaan simpukoita, ostereita, ankanrin-

taa,

hanhenmaksaa

ja

viintä,

viintä, viintä. Kuulin

tutkimuk- sesta,

jonka

mukaan suhtautu- minen ruokaan ja taidot keittiossä

korreloisi

voimakkaasti vast aa-

viin erotiikassa ja

makuu- huoneessa.

Tämä

selittaisi ruo- karituaalien ylikorostamisen la- tinojen maassa.

Mari Rantanen.

65

Uskonnon eli

katolisuuden

näkryä

asema

pistää

maallis- tuneen luterilaisen silmään. Jo maisemassa Neitsyt Maria, risti tai luostari löyfyy jokaisesta erityisen luonnonkauniista paikasta. Mitä korkeampi, hallitsevampi vuori tai kukkula sita varmemmin hui-

pulla on joku

näistä kolmesta.

Katolisuuteen

pääsin

kurkista- maan ystäväni Carinen

ja

tämän

"oman" papin,

fransiskaanilais- munkin isä Vallierin kautta. Yksi mieleenpainuvimmista viikois- tani

oli

pyhiinvaellusmatka äkki-

pikaisen

⁷⁷

-vuotiaan

Vallierin kyydissä Bourgognen maakun- taan, jossa vierailimme muuta- massa historiallisessa kirkkora- kennuksessa

päivittäin.

Esimer-

kiksi 900-lu\nrn

valtakeskus

Cluny, josta kasin suuri

rikas munkkijärjestö uhkasi aikoinaan niin kaukaista paavia kuin mitat- tömämpää kuningastakin, nime-

ten

puutarhansakin "luostarilli- seksi pikku-Versailles'ksi".

Niille, jotka joulukinkkua _sula- tellessa toivoisivat nojatuolimat- kustavansa lämpöön

ja

_väreihin,

suosittelen paria kevyttä kirjasta:

Helena

Petäistön Ranskalaiset korot

ja

Peter Maylen Yksi vuosi Provencessa. Kielen kertaukseksi tarjoan muutamaa riviä intialaista ajatelmaa, joka jostain tarttui päi- väkirjani lehdille:

La möme fleuve de vie qui court ä travers mes veines

nuit

et jour court å travers le monde et danse en pulsations rythmöes. C'est cette möme vie qui pousse å travers la poudre

de la terre sa joie

en innombrables

brins

d'herbe, et

eclate

en

fougueuses vagues de

feuilles

et de

fleurs. C'est cette möme vie que balancent

flux

et

reflux dans I'ocöan

-

^{berceau de}

la naissance et de la mort. Je sens mes membres glorifies au toucher

de

cette

vie

universelle.

Et

^je

m'enorgueillis, car le

^grand

battement de la vie des åges, c'est dans mon sang qu'il danse en ce moment.

Joyeux Noöl

^et

Nouvelle Annee!

Bonne

Saksa å la Martti

Kun Audit, Mersut, BMW:I ja Porschet viuhahtelevat

parin

sa-

dan kilometrin

tuntinopeudella ohi hitaan bussini, en mita ilmei- simmin ole Suomen teillä. Ei, olen Saksan kuuluisilla moottoriteilla kohti Mettingenin pikkukaupun- kia, jossa tulen viettämään seuraa- 66

vat kolme viikkoa elämästäni.

Jo matkan alussa siis huomaa,

mikä

Saksassa

on

arvossa nopeat

ja

näyttävät autot. Auto onkin maassa perheen statussym- boli. Se on pyhä olento ja sita koh- dellaan -myös sen mukaan. Jul- kisia kulkuneuvoja ei käytetä

juuri

lainkaan paitsi pitemmillä koulu- matkoilla, jotka _{tehdään bussilla.}

Kun asuu

Saksalaisessa per- heessä, saa pian myös tutustua toi-

seen

saksalaisten arvostamaan

kulkuneuvoon

polkupyörään.

Varsinkin sunnuntaisin

koko perhe lahtee pyorineen retkelle pieneen metsään, jos sellainen on lähettyvillä. Pyöräilyssäkin huo- maa kulkuneuvon tärkeyden, sillä

lahes kaikki kulkevat

uusilla maastopyörillä. Kouluunkin nuo-

ret

pyöräilevät,

varsinkin

kau-

niilla

ilmalla.

Materialismi

ja

_{varakkuus nä-} kyy, ainakin Niedersachsenin ^ja Nordrhein-Westfalenin alueelia, myös taloissa, sillä vain harvoin sattuu kohtaamaan edes kerrosta- loja, ja _nämäkin ovat suuria ja tii-

lestä tehtyjä. Sita vastoin suuret ja näyttäväf -omakotitalot

valtaavat alan

-

^jopa kaupungeissa. Kciy- hyytta ei näy tai oikeastaan ei näy-

tetä, kuten minulle

kerrottiin.

Ainakin ulospäin kaikki pidetään aina viimeisen päälle hoidettuna

ja

preussilaisessa järjestyksessä,

jota

saksalaiset selvästi arvosta- vat.

Kaiken tämän komeuden ^kes- kellä sijaitsevat myös karmeasta

historiasta kertovat,

pelottavat keskitysleirit,

joista

paikalliset

ihmiset

edelleen

mieluusti

vai- kenevat.

Niistä

puhuttaessa he ihmettelevät, miksi ulkomaalaiset aina tahtovat nähdä tämän asioi-

den

hirveämmän

puolen,

kun Saksasta

löyryisi niin

paljon

kaunistakin

näytettävää. Tämä pitaakin paikkansa.

Niin

monien kauniiden, keskiaikaisten linno-

jen ja huvimajojen

valittämät

viestit

mahtavasta menneisyy- destä jaavät

liian

helposti ankei-

den

keskitysleiriparakkien mus- taan varjoon.

Tosin miltei

^joka kaupungissa sijaitsevat vanhat ja näyttävät raatihuoneet kertovat omaa kieltaan suuresta historiasta

ja vaikkei

uskonnollisuus enää

nykyaan niin suurta

roolia Pohjois- ^j a Länsi-Saksassa näytte- lekaan niin valtavat roomalaiska- toliset kirkot kertovat menneiden aikojen mahdista.

Ainakin minun

silmääni pisti

myös

tosiasia,

jo|ru

Koti-Suo- messa

on

aivan toisin. Saksassa

näet naiset eivät

juuri

_tee työtä, vaan miehet, jotka _{ovatkin sitten}

hyvin

palkattuja, hankkivat per- heensä elannon.

Minulta

^lcysyt-

tiinkin

monesti ihmetellen, että käyvätkö naiset Suomessa töissä,

johon minä

myöskin hämmen- tyneenä vastasin, että totta kai

-

aivan

samanlaisesti

kuin

mie- hetkin.

Luonnollisesti olin paljon teke-

misissä paikallisen

nuorison kanssa ja _löysin heistä paljon sel-

laista,

mitä

Suomen ^nuorisosta

puuttuu.

E,rilaisuuden suvaitse- minen ja omien mielipiteiden esit- tämisen rohkeus olivat aivan eri luokkaa

kuin

kotimaassa. Erityi- sesti kaipaan

kuitenkin

heidän elämisenvapauttaa

ja _sita

intoa, jolla he olivat järjestämässä erilai-

sia juhlia ja

tapaamisia sekä

kodeissaan

että

ravintoloissa ^ja erityisesti Saksassa

niin

^yleisissä

Kneipeissa, kapakoissa. Ja nämä

juhlat _eivät

rajoittuneet pelkäs- tään viikonloppuihin kuten Suo- messa

vaan siellä osattiin

^elää myös arki-iltoina. Hienointa oli

Se, kun eri koulukurssien ^jäsenet

j arjestivät kurssinpäättaj qisjglrli- aan, joissa myös opettajat juhlivat estottomasti oppilaiden ^joukossa.

Siinä tosiaan oli sitä iotakin. Kai- paamaan

jain

myös valtavia dis-

koja yms., joissa myös

pojat osallistuivat hauskanpitoon ei- vätkä jääneet "nörtteinä" seinän- vierustoille,

kuten

kotimaassani on liian usein tapana.

Tässä suurten filosofien

ja

tai- teilijoiden maassa on siis edelleen nuorisoa,

jonka

suonissa virtaa

voimakas elämäninto.

Toivon, että saan vastedeskin

olla

lähei- sessä kanssakäymisessä heidän kanssaan

ja ehkä vielä

^joskus kokea Joulunkin

siinä

seurassa,

mutta siihen asti voin vain pitaa

heihin yhteytta ja

toivottaa:

'Frohe

Weinachten

und

gltick- liches neues Jahr!".

Martti Rantanen.