Y H T E I S K U N T A - TALOUDELLINEN
A I K A K A U S K I R J A
1 9 1 9
V I I D E S T O I S T A V U O S I K E R T A .
M A R T T I P E S O N E N
Toimitussihteeri
T O I M I T U S : J . H . V E N N O I . A
Paatoimittaja
O S K A R I A U T E R E K . V . H O P P U • E . N E V A W N N A Y R J O H A R V I A O. K . E I I , P I H . P A A V I I ^ A I N E l S r R U D O I . E H O I . S T I O . W . L O U H I V U O R I H E I K K I R E N V A I , ! ,
A . E . T U D E E R
5^
S i s a l l y s . P a a k i r j o i t u k s i a :
> ' S i v . Yr/'o Harvia, Kunnallisverotuksen uudistuksen suuntaviivoja . . . 1
Kalervo N o p o n e n . ^ e t a l l i k a s s a l a sisain£gi3alialiike '^..^-'36^ :
'l!^ntS~OraSmIa, "Viljatulli ja Saksan maatalous 55
Bt%_5uyiranfa,^A^ 1 0 ^ E. Nevanlinna, Rugtsin sodanaikainen valuuttapolitiikka 131
'K^^^^pisaari, Keskittyminen pankkitaloudessa 154 Tliilo Orasmaa, ViljatuUi kuluttajain, kauppapolitiikan j a verotuksen
kannalta 1 7 K Kaletvo Noponen, Metallikassa ja kansainvalinen rahaliike 212
A r v o s t e l t u a k i r j a l l i s u u t t a :
A r v . Sigmund Schildev, Entwicklungstendenzen der 'Weltwirts:
schaft. I — I I ..• O . K . K . 116 L. Pohle, Kapitalismus u n d Sozialismus M . J . P. 248 Nils Wohlin, Modern lonestatistik . . M . J . P. 251
K a t s a u k s i a : M a a t a l o u s .
Maailman sokerintuotanto 121 Sato v. 1919 maassamme 122 Amerikan maatalous ^ 254
T e o t l i s u u s .
Kivihiilikysymys 123 Kivihiilentuotanto Saksassa 255
K a u p p a .
Saksan ja Amerikan kauppa 124
Englannin tuonti • 124 Ruotsin kauppa 1913-1919 125 Belgian kauppa v . 1919 225
L i i k e n n e . g^.^
Maailman tounisto 127 Ruotsin kauppalaivasto v. 1917 128
Ruotsin merenkulku v. 1917 129 •
Suomen kauppamerenkulku 1918 256 R a h a - , p a n k k i - j a p o r s s i l i i k e .
Neuvosto=Venajan finanssit 259 T i i a s t o - o s a s t o .
Hintataso Ruotsissa 129
K U N N A L L I S V E R O T U K S E N UUDISTUKSEN SUUNTAVIIVOJA.
^ E s i t e l m a K a n s a n t a l o u d e l l i s e n y l i d i s t y k s e n k o k o u k s e s s a h u h t i k u u n 15 p:na 1919, p i t a n y t Yrjo Harvia.
Uudistuksey, vireillefanon vdlttdmdttdmyys.
Voinee eraassa suhteessa tuntua ennenailcaiselta ottaa kysy- mysta kunnallisverotuksemme uudistamisesta jo 'nyt julkisen keskustelun alaiseksi ja ryhtya haahmoittelemaan niita uusia veromuotoja, jotka kunnallisverotuksessa- olisivat otettavat kaytantdon. Ajanmukaisessa, tarkoitustaan vastaavassa vero- tuksessa taytyy kaikkien vero j en, niin valtion kuin kuntien verojen, muodostaa yktenainen sopusointuinen vero jar jestelma.
Se aika, johoin luultiin yhdella tai kahdella suurella veroUa-voi-
tavan tyydyttaa kaikki julkisten ykdyskuntain verotarpeet,
on ainaiseksi oki. Jotta lakimman tulevaisuuden suunnattomat
julkiset menot voitaisiin peittaa, on kaikissa maissa entisia veroja
kekitettava j a' tiukennettava, ja vankoja taydentavia uusia
veroja on'keksittava. Meilla ei kuitenkaan viela valtionlcaan
verouudistusta ole toteutettu. Olosukteiden pakosta on kahden
viimevuoden kuluessa ollut saadettava useita entisiin oloihin'
vei-rattuina aivan tavattoman suuria valtion veroja. Tama
lainsaadantotyo on ollut mita suurimmassa kiireessa ja arvelut-
tavan umpimakkaan suoritettava. Mikaan niista valittomista
2 . Yyjo Harvia.
veroista, joita nyt on saadetty, ei voine sellaisenaan jaadapy'sy- vaksi. Nykyiset uudet verot lienevat kydla sita runkoa ja raaka- ainetta, josta-valtion vastainen verotus yleisena tuloveronaja sita taj^dentavana varallisuusverona on muodostettava. Mutta siita, miten nama verot paapiirteissaan tulevat lopullisesti jar- jestettaviksi, samoin kuin siita, mita veroja makdollisesti nait- ten lisaksi katsotaan tarpeeUisiksi, ei viela ole tietoa. Ainakaan ei meidan hallituksemme suurta verotuspoliittista okjelmaa viela ole j^ulaistu.".
Onko nain ollen valtion verouudistuksen oUessa nykyisella keskeneraiseUa asteellaan syj^a jo ryktya kunnallista verotus- uudistusta poktimaan? Eiko olisi parempi ensin saattaa paa- tokseen valtion verouudistus, jolla meidan A^altiomme uudestaan rakentamisessa tunnustettavasti on aivan perusteellinen mer- kit5'-s, ennenkuin kuomiota ruvetaan kiinnittamaan jalkimai- seenkin uudistukseen? Eiko olisi valtettava meidan vakaisten ' henkisten voimaimme ja asiantuntijaimme tyon kajoittamista, siksi kunnes toinen naista uudistuksista olisi saatu onnellisesti toteutetuksi ?
I/ienee kuitenldn niin," etta kunnallisverotuksemme uudis- tuksen kasittelya kaikesta kuolimatta on liianldn kauvan laimin- lyoty.- Jo siina, etta uusin verotuslainsaadantomme kasittelee verouudistustamme yksipuolisesti valtion verouudistuksena, piilee sellaisenaan suuri vaara ja epakokta. Jos se j'o mainittu
• kasitys, etta jonlcun maan kaikkien verojen tulee keskenaan inuodostaa 3'-htenainen vero jarjestelma,- on oikea—< ja siitakanei ole epaitysta — niin on jo valtion veroja saadettaessa pidettava silmalla, ettei-valtion tarkoituksiin oteta veroja ja veromuotoja, mitka luontonsa puolesta parkaiten soveltuvat kunnallisiksi veroiksi. Valtion on kuitenkin jo ta3i;3'nyt tarkeimmissa vero- tuksessaan turvautua samaan A^erolakteeseen, josta kunnat tahan asti ovat, amrnentaneet tulonsa, Tuloveron muodostaminen
I
KunnaUisverohihsen imdistuhsen suuntaviivoja. 3
valtion veroksi on itsessaan InomioUinen ja oikea toimenpide, joten tassa "kokden ainoastaan on valitettava, etta tallainen valtion ja kuntain verotuksen ykteentorfflays on tapaktunut, ja taytyy toivoa, etta se makdoUisimman pian saadaan valte- tj'ksi. Y k t a oikeutettua ei sensijaan ole ollut, etta, valtio esi- merkiksi kuviverotuksen alalia kokonaan on syrjajttanyt kun- nat, silla hjrvin jarjestetyssa verotuksessa tulisi taman veron ekdottomasti kuulua kunnallisten' verojen joukkoon. Myi-oskin maan ansiottoman arvonnousun verotuksessa on valtio ottanut kaltuunsa verolakteen, joka parkaiten soveltuisi kunnille tai jonka tuottamista,tuloista kuntien ainakin pitaisi saada suurin osa. Nyd; on lailla kiinteistokaupoista suoritettavasta verosta kunnille m5'6nnett3r vain, kolmannes' taman veron tuotosta.
Kummatkin viimeksimainitut tapaukset, jotka —• se myonnet- takoon —• eivat viela koske kunnallisten etujen arimpiin kok- tiin, ovat kuitenkin varoituksena siita, minkalaiseksi kekitys voi muodostua, jollei ajoissa ruveta vetamaan rajoja valtion ja kuntain verolahteiden valilla. Pelattavissa on, etta —•• sanoi- sinko '•—' sen kermostuneisuuden ja hataantymisen vaUitessa, jolla nykj^aan etsitaan valtiolle uusia tulolahteita; sellaisia nyky- aikaisia perusverpja ruvetaan saatamaan valtion veroiksi, joista mA'Skemrnin, jolloin korjauksen aikaansaaminen on vaikeata, kuomataan, etta niitten pitaisi kuulua kunnalliseen vero jarjes- telmaan. Taltakin kannalta katsoen on tarpeellista,. etta ajoissa ja jd n3-t-rykd3'taan selvittamaan niita periaatteita jakarkitse- maan niita A^eromuctoja, mitka.ovat asetettavat kunnallisvero- tuksen uudistamisen pokjaksi. Valttamatonta on, etta okjel- maa laadittaessa meidan suurta verouudistustamme xmrten valtion ja kuntain verotarpeet otetaan rinnan kuomioon ja etta .alunpitaen p3T:itaan muodostamaan seka valtion etta kun- tain verotus ykdessa yktenaiseksi verojarjestelmaksi.
Mutta toisistakaaii syista ei kunnallisverotul<:sen uudista- misen vireillepanoa voida pitemmalle Ij'kata.
' • Yleisesti tunnustettua on, etta meidan kunnallisverotuk- seinme on perin puutteelliuen ja epatj'ydyttava. Tata on jo kauvan valitettu, mutta nyt naydstaa siita kuin taman verotuk- sen tmmion lietki olisi lopuUisesti tullut. Niin kauvan kuin nykydsten lakien ja taksoitustapojen tuli tyydyttaa vain kun- naUisverotulcsen tarpeet, pysyi vanlia, ruostunut koneisto jota- kuinkin kaynnissa, mutta senjalkeen kuin kunnallistaksoitus .on pantu valtionkin tuloverotuksen pohjaksi on vankuudenlieik-
kous lopullisesti paljastunut. Varsinkin maalaiskuntain kun- nallisverotuksessa 'Vallitsee n3'-kyaan tayj-dellinen liajaannus, ja harvat ovat nelcin ilon aiheet, joita kaupunkien kunnallis- verotus tarjoaa. Sangen pikaiset uudistukset olisivat tallakin alaUa ekdottoman tarpeelliset. Taj'si ailie on siis ottaa tmdistus pukeenalaiseksi.
Pakollinen tulojen ihnoitus.
Eraassa sukteessa on aivan askettain aikaansaatu eraan- lainen ' uudistus talla alalia, 'ja sen toteuttamiseen naj-laan ympari maata sangen suuria toiveita kiinnitettavan. Tarkoitan pakoUisen tulojenilmoituksen saatamista kunnallisverotusta varten, josta Kaupunkiliiton kallitus joitakin kuukausia sitten teki valtioneuvostoUe esit3'ksen. Asiaa koskevan lain vakvisti valtionkoitaja kuktikuun 9 p m a 1919. Joskin taksoitusviran- omaisten tjb taman uudistuksen kautta tulee kelpoittumaan ja verovelvoUisten tulot paljon tarkemmin kuin takan asti saa- daan ilmi, joten jossain maarin oikeudemnukaisempi verorasi- tuksen jako \<^a.Y makdoUiseksi, tulevat useimmat taman vero- tuksen p e r u s A d a t kuitenkin saitymaan. Vaadittavat korjaukset ovat paljon syvallisemmat, paljon perinpokjaisemmat.
Kunnalliiverokiksen uudistuksen suuntaviivoja.
Kunnallisverotuksessa toteutettavat verotusperiaatteet.
Siina alnstuksessa »E;aupunkien jdeisen kunnallisverotuk- sen uudistamisesta)), mika minulle oli annettu tehtavaksi laatia toisia kaupunldpaivia varten j a joka myoskin eripainoksena kaupuiikipaivien poytakirjasta on julaistu sarjassa »Yhteiskun- tataloudellisia kirjoitulcsia)) olen koettanut osoittaa, miten useimmat taman verotuksen puutteista joktuvat siita, etta koko kunnallisverotus tuloverotuksena perustuu vaaralle periaat- teehiselle pokjalle. Taman seikan selvittamiseksi pyj^dan tassa toistaa' eraita kohtia mainitusta alustuksesta.
Valittoman kunnaUisverotulcsen jarjestetyjm rj'-hdyttaessa nousee aina ratkaistavalcsi kysymys kumpUco niista kahdesta verotusperiaatteesta, joitten pohjalle valiton verotus yleensa on jarjestettava, maksulcyvyn mukaisen verotuksen periaateko vai kyodym j a korvauksen mukaisen-verotuksen periaate, par- kaiten soveltuu johtavaksi periaatteeksi verotusuudistusta toi- meenpantaessa. Erittain suurta painoa pannaan kysymysta harkittaessa niitten julkisten tehtavain laatuun, joitten ta5d;ta- misesta aiheutuvien menojen peittamiseen kunnat tarvitsevat verotuksella koottavia varoja. Se tosin ei aina selvasti yksityis- tapaulcsissa havaittava, mutta kuitenkin kieltamaton periaat- teellinen eroavaisuus, mika valtion ja kuntain, varsinkin alkeis- kuntain tehtavain valiUa on olemassa, vaikuttaa ratkaisevasti myoskin siiken k3?S3'-mykseen, mita verotusperiaatetta kummassa- kin AJ-erotuksessa on kaytettava. Valtion tektavat ovat.luon- teeltaan yleisia, tarkoittavat 3diteisen hyvan edistamista, josta kaildd valtion kansalaiset jotenldn ykta suuressa maarin tule- vat osallisiksi. Nyky'-aikaisten kuntain tehtavat sita vastoin tarkoittavat paikaUisten tarpeiden t^-ydj-ttamista. -Osa tyy- dA'tettavista tarpeista on tosin yleista laatua, ja kuntain toi- minta kj'odyttaa tassakin tapauksessa, kuten valtion toiminta,
•jotenkin samassa suhteessa kaikkia kunnan jasenia, mutta toi- nen ja kuta kehittjmeempi kunnallinen toiminta- on, sita Imo- mattavampi osa tata toimintaa on sen luontoista, etta siita maaratjuUa kuntain jasenilla, lakinna kiinteistojen omistajilla ja elinkeinonkarjoittajilla, on erikois-ta kyotj^a, mika varsinkin ilmenee keidan omaisuutensa arvon kokoamisessa. "\"altion menojen peittamiseen ovat sentakden kaikki kansalaiset vel- volliset ottamaan osaa ja oikeudenmukaisin verorasituksen -jakoperuste on talloin verovelvoUisten maksukyd^j'. Kuntain finanfeitarpeen t^^j-dy-ttamiseen voidaan, sikali kuin tarvittavat varat ovat verotukseUa koottavat, osittain kayttaa maksu- kyv3''n mukaista verotusta, mutta oikeudenmukaisuus vaatii,
etta verotus kuomattavalta osaltaan jarjestetaan siten, etta ne, jotka erikoisesti ky-otjn^at kunnan toiminnasta, sukteessa naut- tiinaansa kyotyym ottavat osaa rasitusten kantamiseen, t. s.
etta verotus jarjestetaan kyodyn' ja korvauksen periaatteen pohjaUe.
Se veromuoto, mika UA'kyaikaisessa verotaloudessa ennen kaikkea soveltuu maksulcyvy^n mulcaisen. verotuksen periaat- teen toteuttajaksi, on yleinen tulovero. Maksulcyvym mulcainen verotus. ei kuitenlcaan kayta ainoastaan tata subjektiveron- luontoista veromuotoa apunaan, vaan saman 'tarkotusperan saavuttamiseksi turvaudutaan nj^ky'-aan myoskin usein subjekti- veron luontoiseksi k e k i t e t t A - j - n varaUisuusveroon. Yleinen tulo- vero joko A^ksinaan tai varallisuusveroUa taydennett3ma• on sentakden se-A^eromuoto, mika parkaiten soveltuu A'altion A^ero- tuksessa kaA'tettaA'aksi. Ne A''alitt6man A'erotuksen muodot taas, jotka toteuttaA^at kyodjm j a korA^auksen periaatetta, OA'at
A d e e n s a objektiA'-erot. Naista yeroista soA^eltuvat takan tarkoi- tukseen ensinnakin tuottoA^erotus ja tuottoverotuksen eri A'e- roista nimeiiomaan kiinteistoA^ero joko sitten A'-ksinomaan maa- veron tai jditeensulautuneen maa- ja r a k e n n u s A r e r o n muodossa
KtinnalUsvcyotuksen uudistuksen suuntaviivoja. 7
seka eHnkeinoikiii erikoisesti kokdistuvat verot. Hyodyn ja Ivorvauksen periaate voi" Icuitenldn ilmeta myoskin arvoveron- luontoisissa.objelctiveroissa. Samoin voidaan myoskin tulovero- tus, ei Icuitenl^aan jdeinen tulovero, vaan osittainen, erailla edellytjdcsiUa muodostella sellaiseksi, etta se luonteeltaan tuotto- verotusta suuresti lalientj-en jossain maarin voi toteuttaa tata-
• kin verotusperiaatetta.
Nykyismi kummllisverotuksm puutteet.
Hyodyn ja korvauksen periaatteen seka sita vastaavan objektiverotuksen tulisi niin ollen oUa sen pokjan, jolle kunnallis- verotuksen pitaisi rakentua. Meidan kunnallisverotuksemme on kuitenkin, kuten tunnettua tuloveroa eli subjektiveroitusta.
\
Jossain maarin on kjdla meidan kunnallisverotustamme jar- jestettaessa
l u o A n i t t ujokdonmiilcaisen tuloveron periaatteista ja annettu sille objektiiviseUe tuottoverotukseUe ominaisia piir- teita, mutta pokjaltaan se kuitenkin on maksukyvyn mukaista verotusta ja siis painvastaisten johtavien periaatteiden'mukaan jarjestettya kuin mita sen pitaisi oUa.
Useimmat niista y-ksityiskoktaisemmista puutteellisuuk- sista, joita voidaan kuomata nj-kydsta kunnallisverotusta vai- vaavan, joktuvat kuten jo huomautettiin, viime kadessa siita, etta tama verotus on sille luonnostaan soveltumattomille peri- aatteille rakennettu. Nain ei valiimmin ole sen kohtuuttomuu- den laita, mika verorasituksen jakaantumiselle verovelvoUisten kesken nykydsen verotulcsen mukaan on ominaista.
Oikeudenmukaiselta verotukselta vaaditaan nj'-ky^aan ekdot-
tomasti, etta vakautettuja eli varallisuudesta, kuten maasta,
rakennuksista, .piiaomasta ja liikkeesta saatuja tuloja verote-
taan raskaammin kuin vakauttamattomia eli tyohon perus1;uvia
tuloja, ja, kuten edella on osoitettu, on tama vaatimus erikoi-,
. sesti kokdistettava kunnaUisverotulcseen. Se vakainen abso-
luiittinen lisarasitus, mika muihin tulorj'-hmiin verraten joutuu kiinteistoista saatujen tulojen suoritettavaksi senkautta, etta
k i i n n i t e t t A ^ e n velkojen korkoja ei saa A^ahentaq. verotettavasta tulosta, on ai^'an vahainen siihen lisarasitukseen A'erraten, minka kiinteistojen seka A'erokA'kyn'nsa ja kunnallisesta toiminnasta nauttimaansa hyoty3ai etta A ^ a s t a a A a i n kiinteistorasituksiin nahden useimpien muitten maitten kunnallistaloudessa on kan- nettaA^a. Elinkeinosta ja liikkeesta seka paaomain sijoituksista saadut A'-akautetut tulot OA^at a i A m n samojen rasitusten alaiset kuin tyoUaan t o i m e e n t u l e A d e n A^aestdainesten A'akauttamatto- mat tulot.
Takan Ai'erorasituksen j aon epatasaisuuteen liittyy laheisesti se varsinkin A u i m e A m o s i k y m m e n e n a Adra selveihmaksi kayn.A't epakokta, etta kunnallisA'-erotulcsen UA'kyisen jarjestetyn A'alli- tessa taman A^erotuksen k y k A ^ tyA-dA'ttaa kuntien finanssi- tarA^e aikaa oUa aarimmilleen j a n n i t e t t A ' . Viiteen taikkapa seit- semaankin prosenttiin tulosta nouseA^'a A^ero, joikin maariin vero jo A^errattain jdeisesti on kokonnut, ei nA'kA-aan sellaisenaan olisi erikoisen raskas eika muitten maitten kunnalliseen vero- tukseen A^erraten k a r A d n a i s e n korkea, jos se kokdistuisi A-ain suurempiin ja A^akautettuihin tuloihin, mutta tA^OA^aeston ja palkkatuloillaan elavan keskiluokan kannettaA'aksi A'ero on tunnustettava liian suureksi.
Paitsi sita, etta kunnallisveroja ei enaa sanottaA-asti A^oida koroittaa niitten .muodostumatta AdiineksimainitunlaatuisiUe veronmaksajihe sietamattoman raskaiksi, ei nydcyinen kunnallis- A^erotus muissakaan sukteissa ty-ydyta finanssipoliittista A^aati- musta, etta A-erotujolen saannin i^itaa-oUa kunnille A'armaa "ja riittavaa. Nykyisina pula-aikoina on tama'tuloA'^eron tuotta- 'inien tulojen saannin epaA^armuus ollut erikoisen silmaanpistava.
Monien teollisuuslaitosten esimerkikssi oUessa pakoitettuja kes- key'ttamaan tai supistamaan tuotantoansa, OA'at naitten laitos-
Kunnallisvemhiksen uudishi-ksen stmntaviivoja. 9
ten tuottamat verotettavat tulot, joilla usean niaalaiskunnan taloudessa varsinkin on ratkaiseva merkitys, kuvenneet mitat- tomiin. Samoiliin aikoiliin on kuntien kuitenkin, kuten ennen-^
kin, ollut kustannettava koulut naitten' laitosten t3'-6vaest6n lapsiHe, liuolelidittava k63"liistaan ja usein lisaksi toimeenpan- tava kataaputoita naitten laitosten tyottomaksi' joutuneelle tyovaestolle. Tallaiset konjunktuurien vaiktelut tuntuVat nopeammiu tuloverotulcsessa kuin objektiverotuksessa, jossa veroja vuodesta toiseen kannetaan maarattj'-jen kiinteiden tun- nusmerkkien mukaan, ja koska kunnallisverotus rajoittuu suh- teellisesti vakaiseen lukuun veronmaksajia on nailla vailiteluilla aina sukteeUisen siiuri kantavuus. Myoskin sikali on tulovero kunniUe epaeduUinen ja epavarma tulolakde, etta veromiiaksajat helposti verotulcsen kokotessa voivat siirt^^a muiliin liuokeampi- veroisiin kuntiin.
Nyk^dsen kunnaUisverotuksen puutteeUisuutena voisi viela mainita ii. s7 kuntainvalista verotusta koskevien saannosten vaiUinaisuuden. Ky'Sj^mjdcset sellaiset kuin esikaupungeissa asmden mutta kaupungeissa toimivien lienkiloiden verottami- nen lieidan palkkatuloistaan, teollisuuslaitosten verottaminen eri paikkakunnilla liarjoitetusta tuotannosta seka tallaisten lai- tosten j a suurempien liike^'-ritysten verovelvoUisuuden jakami- nen mitten kuntien kesken, joissa asianomais'ten liikkeidenkal- linto sijaitsee, missa niiUa on tuotantolaitoksensa, m3'ymalansa, asioimistonsa, asiamiekensa ja varastonsa, ovat tuottaneet useimpien kuntien veroviranomaisiUe suuria vaikeuksia, ja selvien saannosten puute tassa kokden seka eri kuntain etii- jen ristiriita tamanlaatuisissa vexotustapauksissa on ailieuttanut sen, etta tamanlaatuiset verotusky'-sj^mydcset muodostavat san- gen kuomattavan, ekka suurimman osan niista kj^sj-my'^ksista, mitka Arerovalituksina ovat joutuneet Adempien Am'anomaisten
kasit,eltaviksi. '
Maalaiskmitien verotuksen erikoiset epdkohdat.
M t a erikoisesti maalaislcuntaiii kuiiiiallisverottiksessa val- Utseviin epakoktiin talee, niin jolituvat nama ekka yhta paljon veroteknihisista SAnsta knin siita, etta periaatteeilisesti vaara veromuoto on saadetty maaseuduUakin noudatettavaksi. Maa- seudun kunnalHselaman mdiyisella keliitysasteella on kuntien paaasiallisin tektava viela seUaisten tehtavien hoitoa, lahinna koulutointa, koykainkoitoa j a sairaanhoitoa, joista ei voida katsoa sj-ntyvan erikoista h3^6tya maaratjdhe vaesto- tai etu- rylimiUe. Subjektiivinen n i a k s u k y A ? y n mukainen verotus A'oisi periaatteelliselta kannalta katsoen taman vuoksi verrattain laajassa mitassa olla maalaiskunnissa oikeutettua. Mutta tulo- verotus ei sellaisenaan vastaa niita taloudeUisia ja sivist3d?;selli- sia oloja, mitka meidan maaseudtillamme viela suurissa osissa maata vaUitsevat. Tuloverotuksen menesty-misen edell3d;3d?;sia on, etta saannoUinen kirjanpito olisi jotenkin 3deista tai etta verovelvoUinen muuten voi jotenkin tarkkaan raliassa arvioida tulonsa. Kumpaakaan edellyt3'-sta ei maaseuduUa viela ole ole- massa. Kirjanpito on meiUa samoinkuin muuallakin maail- massa maata viljelevan vaeston keskuudessa \dela sukteeUisen harvinaista, ja talouden oUessa viela sangen laajalti luontais- taloutta on tulojen arvioiminen rahassa sangeii vaikeata varsin- kin siUoin kuin asianomaiseUa itseUaan ei ole arvioimisen tun- noUiseen toimittamiseen-hj^-aa tahtoa. J a viimeksimainittua- kin puuttuu toistaiseksi arveluttavassa maarassa. Voidaan 3deis- piirtein katsoa, etta v:n 1898 kunnaUislain saatajain tarkoitus muodostaa maataviljelevan vaeston kunnallisverotus tulovero- tukseksi on okkonaan jaan3't saavuttamatta. Maanvilj elij ain verotuksessa noudatetaan useimmissa maalaiskunnissa muita perusteita kuin mita laissa on saadett3'-. Taki on tassa' kohden jaan3-t kuoUeeksi kirjaimeksi ja verotus tapahtuu tosiasiallisesti
KunnalUsverotuhsan tmdisiuksen suuntaviivoja,. I I
laittomilia perusteilla. Olisi erikoisen mielenkiintoista ja tule- valle verouudistukselle elika lij'odyksikin saada yleisempi selvi- t3's siita, miten taksoitusta -eri paikkakunniUa toimitetaan.
N5dc5'aan ei tallaista ydeiskatsausta kuitenlcaan ole olemassa.
Ainoastaan liajanaisia tietoja sielta taalta on julkisuudessa vuo- sien kuluessa ja varsinkin viime aikoina nakyn3't. Mutta nama- 'kin tiedot ovat riittavat osoittamaan, etta talla alalia malidoUi- simman kirjavat olot vallitsevat. ]Missa on lehmien lukumaara veroperusteena, missa k3dv6n suurutis, missa sadon. Toisilla paikkakunnilla toimitetaan taksoitus viela vanlian manttaa- lin mukaan. Toisilla paikkakunnilla on joko viljeltyn maan tai koko ' tilan pinta-ala otettu perusteeksi. Toisissa on vihdoin p3T:itt3-' tavalla tai toiseUa jarj estamaan taksoitus maan arvioi- dun tuotantoky vy^n tai arvon mukaiseksi. Tulcuisin lienee kuiten- kin niitten kuntien joukko, joissa aivan ydimalkainen aryaus toimitetaan. Raja taitamattomuuden, mielivaUan ja vaarin- ka3i;osten valilla on naissa kunmssa sangen vaikea vetaa. Ylei- nen seuraus lakimaaraisten veroperusteiden epatarkoituksen- mukaisuudesta on oUut se, etta maata viljeleva vaesto sukteessa tuloihinsa on tuUut aivan liian lievasti verotetuksi. Sen sijaan on palkannauttijain, t3'6vaen ja virka-asemassa oleAden maa- seutulaisten tulot voitu tasmaUisemmin maaritella, joten ne ovat saaneet ta3^den. veron kantaakseen. Jo aikaisemmin mtitta varsinldn n3'k3''aan ^deisin valitus maaseudun kunnallisvero- tuksesta on se, etta maanomistajain ja palkannauttijain vero- rasitulcsen valilla raikea epasukde vaUitsee. Maaseudun kunnal- lisverotus on tassa kokden J3'rkassa ristiriidassa sen n3dc3'aikai- sen verotusperiaatteen kanssa, etta vakautettujen tulojen tulee olla enemman verotettuja kuin vakauttamattomien.
Muuten on verotusuu'distuksen kannalta mielenldintoisinta
naissa maaseudun verotusoloissa paitsi itse epakoktien totea-
mista kaiketikin se, etta mikali ' maaratietoista i)3'rkim3-sta
maataviljelevan vaeston tunnoUiseen j a kiinteisiin perusteihin nojautuvaan taksoitukseen on ollut kuomattavissa, on verotus muodostunut objektiverotulcseksi, joko tuottoverotukseksi t a i arvoverotukseksi. T a m a kekityksen suunta antaa osviittoja siita, m i t a tieta verouudistuksessa on ka\'tava.
Kasitys uudistuksen suuntaviivoista vakaantumaton.
Brimielis3'ytta ei meidan maassamme enaa liene siita, etta kunnalHsverotus niin maalla k u i n kaupungeissa^on perinpokj aisen uudistuksen tarpeessa. Mitaan vakaantunutta kasitysta sita vastoin ei ole siita, minkalaiseksi vastainen kunnallisverotus on jarjestettava. Viedakseni mikali mahdoUista tata puolta kysjnuyksesta jonkun verran eteenpain, pyydan seuraaA'assa saada esittaa eraita viittauksia siita, minkalaatuinen kunnaUis- verotus minun kasit^dcseni luukaan meiUa olisi tarkoituksen- mukaisin. Minun taA't}^'- nimenomaan huomauttaa, etta seu- raavaa esitj'sta ei ole katsottava miksikaan lopuUiseksi ehdo- tukseksi siita, miten kunnaUisverotus olisi jarjestettava. Asiassa vireillepantavan valmistelun aikana voi ilmeta nakokohtia, m i t k a suhteessa t a i toisessa voivat,antaa aihetta esitydcsen tar- kistulcseen. Mutta paapiirteet voitanee kuitenkin jo vetaa.
Tulovero sopimaton kunnalliseksi pddveroksi.
Ennenkuin me lahdemme vetamaan tulevan kunnaUisve- rotuksen uudistuksen suuntaviivoja, on meidan kuitenkin teli- t a v a lopputilitj'S eraan vanhan harhaluulon kanssa, joka ICA'SA^-
mydcsessa taman uudistuksen paamaarasta A u i m e aikoihin asti seka eduskunnassa etta mamalla on pitanjd: kakleissaan \deista mielipidetta. T a m a karkaluulo ou'lcasity's, etta kunnallisvero- tus voitaisiin uudistaa p3'-S5rmalla tuloverotuksen pohjaUa j a tata edeUeen kehittamaUa. T a m a kasit3-s juUdlausuttiin viela
Kunnallisverotuksen uudistuksen suuntaviivoja. 13
joitakin aikoja sitten aivan yleisesti esimerkiksi puolueokjel- missa. Sosialidemokraattinen puolue, j o k a jo v. 1908 katsoi tanian uudistuksen olevan kj-psan ratkaistavaksi, oli silloin valmis kinnalla milla takansa ajamaan lapi eraan progressii- visen tuloverotuksen. J a kasiteltacssa viela' v : n 1917 valtio- paivilla kumiallisen aanioikeuden uudistusta, piti eras' mei- dan kuomatuimmista porvarillisi.sta edistA^smielisista puolue- joktajistamme- verouudistuksen toteuttamista takan .suuntaan tarpeellisena. A i v a n viime aikoina kuomataan kuitenkin jo jonkinl aisen mielipiteiden muutoksen t a s s a kokden olevan tapaktumassa, m i k a on ekdottomaksi edistysaskeleeksi kat- sottava. K u n nimittain vankojen j a uusien puolueitten on ollut maariteltava uudet poliittiset okjelmansa, ei naikin enaa ole otettu vaatimusta tuloveron asettamisesta kunnallisverotuk- sen pokjaksi. Milcaan puolue^ei kuitenkaan viela ole i-jhtjiiYt tarkemmin maarittelemaan minlcalaiseksi ne taman verotuksen kaluavat, v a a n ne jattavat, painostaen uudistuksen tarpeelH- suutta, kysymyksen tassa kokden avoimeksi. Nain-ollen meilla on kunnallisverotuksen uudistukseen nakden se erinomaisen karvinainen j a onnellinen tilanne, etta tata uudistusta pokdit- taessa ei millaan taholla olla sidottuja puolueitten ennakkopaa- toksiin, v a a n voidaan kj'sy'mysta puolueettomasti j a objektiivi- sesti karldta.
Olen jo aikaisemmin osoittanut, minka A m o k s i yleinen tulo- vero verotusperiaattellisista syista ei sovellu kunnalliseksi veroksi eika varsinkaan kuntain paaveroksi, josta nyt on hysy- mys. Useimmat niista puutteista, m i t k a edella osoittamallani tavalla vaivaavat nyl^dsta kunnallista tuloveroamme, tulisivat vastaistakin parannettua tuloveroa rasittamaan, silla ne joktu- v a t itse tuloveron luonteesta. K u n lisaksi ottaa kuomioon, etta valtio tasta lahin on omaksuva tuloveron tarkeimmaksi tulo- lakteekscen j a tarkoitulcsenmukainen verolakteiden jako v a l -
''tion j a kuntain valilla on aikaansaatava, on kerta kailddaau luovuttava ajatuksesta, etta yleinen tulovero voitaisiin pysy-ttaa kunnaUistalouden paaverona. Toinen kysA'-my-'S on, voidaanko tuloveroa vastaisuudessa kay^ttaa'toissijaisena, muita varsinai- sia kumiallisia paaveroja taydentavana verona, j a talian kysy- mykseen p j ^ d a n myoherfimin saada palata.
Nykyinen kunnalUnm tulovero muodostettava ohjeMivero- jdrjestelmdhsi.
Periaatteelliseksi lahtokohdaksi kunnallisverotuksen uudis- tukseen rykdyttaessa on kaiken .edellasanotun perusteella otet- t a v a se, etta kunnallisverotuksen tulee olla hA^odyn j a korvauk- sen periaatetta toteuttavaa verotusta. Kunnallisten paavero- jen tulee oka objektiveroja.
M i t k a j a minkalaiset objektiverot ovat siis meidan k u n - nakisverotuksessamme otettavat k a A t a n t o o n ?
' M e i d a n nykyinen kunnallinen tuloveromme ,jakautuu kuten tunnettua kolmeen tulorykmaan eli tuloliiokkaan: I , tulot talosta, tontista j a maasta; I I , tulot elinkeinosta j a liik- keesta; j a I I I , tulot palkkaeduista, elakerakasta t a i muista varoista, kay^ttaakseni kaupunkien kunnaUislain sananmuotoa.
T a m a rykmajako on, kuten alustuksessani kaupunldpaiviUa olen osoittanut, sailynj't jate niilta ajoilta, joUoin kaupunkien kunnallisverotus oli objektiverotusta. SiUa meidan kunnallis- verotuksemme on aikoinaan, k u n kekitys sai hairiintjmiatta luoda kunnallisverotuksen todellisia tarpeita vastaavat vero- muodot, ,seka kaupungissa etta maaseuduUa oUu.t objektivero- tusta. Se oli va.sta saatyvaltiopaivaih lainsaataja, j o k a itse- paisesti tuloverotusta ikaiUen j a oleviUe oloille v a k i v a l t a a tek- den koetti saada kunnallisen tuloverotuksen meUla kaj-tantdon.
I^ainsaatajan erekdykset tassa kokden o v a t . n j - t korjattavat.
Kunnallisverotiikseh imdistuhsen suuntaviivoja. • 15
Nykyinen tulovero on jaettava • alkutekiioihinsa, vanlioihin perusmuotoihinsa, j a kutaldn tulorj-limaa on kekitettava itse- naiseksi objektiveron muodoksi. Uudistus voi taten rakentaa vankalle, liistorialliselle pokjalle.
Kiintdstoverotus.
Otettakoon ensin tarkastettavaksi. miten ensimaista tulo- r y k m a a »tuloja talosta, tontista j a maasta)) eli tuloja kiinteistosta.' olisi edeUeen kekitettava. Huomautettakoon talloin aluksi sivu- mennen, etta taman niin sanotun tulorj^kman verotus muistut- taa jo nyt erikseen tarkastettuna kuomattavassa maarin objekti- verotusta, silla Idinteistotuloista ei kuten tunnettua, saada vakentaa Idinnitetjm velan korkoa. Brutto-tulot ovat tassa verotuksen poliiana eika nettotulot, kuten tuloverotuksessa tulee oka. Huomautettakoon mj^-oskin, etta tama tulorykma eli kiinteistoverotus on juuri se ala, jossa hyoAyn. j a korvaulcsen periaatteen toteuttaminen on valttamattominta j a jokayleensa- k i n on kunnaUisverotuksen tarkein puoli. J u u r i Idinteistot Inyo • t y v a t suoranaisimmin useista toimenpiteista, joikin kunnat r y k t y v a t . K a t u j e n j a teitten laittaminen t a i parantaminen koroittaa valittomasti maaomaisuuden arvoa. Samoin tekevat toimenpiteet maatalouden edistamiseksi maaseuduUa, viemarien j a vesijolitolaitosten rakentaminen kaupungeissa, katuvalais- tukseai parantaminen, Hikennesukteiden edistaminen kuten raitioteiden rakeiitamisen kautta, koulujen j a muitten julkisiren rakennusten j a laitosten sijoittaminen y. m. T a m a n verotuksen jarjestetyyn on senvuok.si erikoista kuolta kiinnitettavii.
Kiinteistdverotuksen jakaminen maa- ja rakennusveroksi.
Kiinteistoverotulcsen uudestaan jarjestamiseen , r y k d y t - taessa nousee ensimaisten kysymj'sten joukossa ratkaistavaksi.
onko maata j a .rakennuksia verotettava yhdenmukaisten j a saman veron kautta v a i onko kumpaakin verotusta varten eri vero .saadettava. Kj'-symys keittaa meidat heti keskelle n^'k}"-- ajan verotuspoUtiikan suurimpien erimielisj^'ksien taistelukent- taa. K a n n a n omaksuminen tassa ky'-sj'-myksessa on nimittain osalcsi riippuvainen siita, riiiten suhtaudutaan noihin laajakan- .toisiin kysymyksiin maan, maa-arvon j a ansiottoman arvonnou- sun verottamisesta. Minun tayt3r5'' tassa kuitenkin rajoittua v a i n muutamien nakokohtien esittamiseen, jotlca puoltavat maan j a rakennusten verottamista eri veroiha.
Kiinteistojen arvoon sisaltyj- seka palj as maa-arvo etta maahan kiinnitetjm tyon j a paaoman eli n. s. parannusten luoma arvo. I,uonteeltaan ovat nama arvot aivan erilaatuiset.
Maa-arvoon vaikuttavat yhteiskunnan toimenpiteet j a yhteis- kunnalliset olot erikoisen suuressa maarin, j a hy6dynjakorva.uk-
•sen periaatteen toteuttaminen taman arvon verottamisessa erittain laajassa mitassa "on sentahden paikahaan. T y o n j a paaoman luoman arvon rasittaminen huokeammiUa veroiUa' on tarkoituksenmukaista,' j otta edistettaisiin parannusten teke-.' mista j a jottei asettamalla kiinteiston taman kautta kokon- neelle arvoUe lisarasitusta parannusten tekijoita, kuten sano- ta'an, rangaistaisi suuremmalla verotuksella. -
Mita varsinkin kaupunldkiinteistoikin tulee, niin ovat raken- nukset miltei ainoat parannukset, joita omistaja voi maallaan tekda. Objektiverot, jotka rasittavat tonttia j a rakennusta 3'kta ankarasti, ovat omiaan ekkaisemaan rakennustoimintaa, jota yhteiskunnaii kuitenkin asuntopoliittisista sjdsta tulisi suosia. Tonttien j a rakennusten verottaminen eri veroiUa tekisi muun muassa makdoUiseksi sen, etta seUaiset rakennus- j a asuntomuodot, joita erikoisesti takdottaisiin edistaa, kuten yleis- hyodyllisia .rakennusyktymiia j a omakoti-asutu.sta, voitaisiin asettaa verotuksessa poikkeusasemaan mj'-ontamaUa' tarkoitulc-
I
KunnaUisverotuksen uudistuksen suuntaviivoja. 17
senmiikaisiksi havaittuja verohuojeimuksia. Erikoisesti mei- dan oloissamme, missa ilmanala pakoittaa rakentamaan parem- m i n j a kalliimmin k u i n useimmissa muissa maissa j a rakennusten arvo taman vuoksi tulee sukteeUisen suureksi, olisi tarkeata, - etta rakennukset verotuksessa asetettaisiin toiseen eduUisem- paan asemaan k u i n tontit. Tonttien itsenainen verottaminen kelpoittaisi osaltaan m376skin ansiottoman arvonnousun verotta- mista, koska tonttien arvo esiint3dsi rakennusten arvosta eroi- tettuna. R i i t t a v a a aiketta on nain oUen kasityksem mukaan kiinteisto-veron ,jakamiseen varsinkin kaupungeissa kakteen veroon: maaiveroon j a rakennusveroon.
Jossain maarin toisenlainen-on'kylla asianlaita maaseudun maanvilj elyskiinteistoikin nakden. Naissa kiinteistoissa eivat rakennukset,'kuten kaupungeissa, ole ainoat parannukset, joita maaUa voidaan tekda j a j o t k a pitaa toisella tavoin kasitella' k u i n paljasta maa-arvoa, v a a n on naikin luettava myoskin v i l - jelyksen kokottamiseksi tekdjd; monenlaiset parannukset. Sil- mallapitaen maan ansiottoman arvonnousun verottamista tay- t y i s i joka-tapauksessa namakin paranimukset erikseen arvioida, joten ansiottoman arvonnousun verotuksen verotekniUiset tar- peet muutenkin tulevat t3r7d5d;et3dksi. R a j a maan-ja rakennus- ten verottamisen valiUa ei maanvUj elyskiinteistoikin nahden ole y h t a selva k u i n kaupunkikiinteistoihin nahden. Sita paitsi ihuodostavat rakennukset maataloudessa useimmiten tuntuvasti vahaisemman osan kiinteiston koko arvosta k u i n kaupungeissa.
Yleensaldn kasiteUaan maanvilj elyskiinteistoa kaupoissa yktena kiinteana kokonaisuutena, joten sen jakaminen verotusta var- t e n eri osiinsa mahdoUisesti olisi liian jyrkassa ristiriidassa v a l - litsevien tapojen j a kasityskantojen kanssa. "Verotusuudistuk- sen nykyiseUa asteeUa on sentahden v a i k e a t a lopullisesti sanoa, olisiko myosldn maanvilj elyskiinteistoikin nahden eri maa- j a lakennusvero saadettava. J o k a tapauksessa on asia vero-
uudistusta harldttaessa otettava taltakin kannalta t a r k a n har- kinnan- alaiseksi. Riippunaatta siita jaetaanko maanvilj elys- kiinteistojen verotus kaliteen veroon t a i ei, onpaljaanmaa-arvon j a n. s, parannusten' arvo, rakennusten arvo niikin' luettuna, monessa sukteessa asetettava erilaisen verotuksen alaiseksi.
MaaseuduUa olevista kiinteistoista ovat puktaat asuntotontit j a teollisuustontit kaikissa tapauksissa asetettavat • samaan asemaan k u i n kaupunkikiinteistot. • • .•
• - Maaverotus tuotto- vaiko arvoverotusta?
Siirryttaessa sitten kysymykseen, . minkalaiseksi ; maan verotus kaupungeissa itsenaisena j a maanvilj elyskiinteistoikin nakden joko itsenaisena t a i rakennusverotuksesta eroittamat- tomana olisi jarjestettava, joudutaan 'jalleen keti koskettele- maan erasta toista nykyajan suurista verotuspoliittisista r i i t a - kysymyksista, sita nimittain, m i t a perusteita noudattaen m a a on verotettava. Nykyaikaisen verotuslainsaadannon on tassa v a l i t t a v a kakden vaiktoekdon valilla. Joko asetetaan verotuk- sen perusteeksi maan tuotto t a i k k a maan yleinen kauppa-arvo.
EdelUsessa tapauksessa toimitetaan verotus sen maarattyjen perusteiden mukaan arvioidun bruttotulon eli tuoton'mukaan, m i n k a maa kulloinkin omistaj alleen t a i kaltijalleen tuottaa t a i ' taman • kapitalisoidun . paaoma-arvon mukaan. .Jalkimaisessa tapauksessa on maan jdeinen joko viimeksitekdyssa kaupassa tode-ttu k i n t a t a i . jos maa kauvemman aikaa on oUut saman omistajan kallussa, muikin maakauppoikin vertaamalla saatu arvioitu kinta verotuksen pokjana, jolloin myoskin maan v a s - tainen tuotto jossain -maarin tulee kuomioonotetuksi. Seka- sosiaaliset etta verotustekniUiset nakokokdat vaikuttavat valin- nan ratkaisuun. • • . .
Suurissa sivistysmaissa kayd3d; taistelut maan tuottoverosta j a maa-arvoverosta ovat saaneet leimansa j a kiiklconsa v a r s i -
KunnaUisverotuhsm mi'distuksen suuntaviivoja. 19
naisesti suurkauptmkioloissa, joissa maan arvonnousu j a k i i n - teistokeinottelu ovat olleet erikoisen voimakkaat. Maan- j a talonomistajat ovat j y r k a s t i vastustaneet maa-arvoveron saa- tamista, jota maa- j a asuntopoliittisista syista on vaadittu.
Nama taistelut voidaan nyttemmin katsoa varsinldn kaupunki- kiinteistojen vefotukseen nakden ainakiii periaatteessa ratkais- u i k s i j a voittajana taistelusta on maa-arvoverotus suoriutunut.
Nimenomaan kaupunkioloissa ovat maa-arvoverotuksen edut kieltamattomat. T o n t i n arvo on kaupungeissa kelposti las- kettu, siUa tonttikaupat eri osissa kaupunkia ovat tavallisesti r i i t t a v a n lukuisat, jotta r i i t t a v a a aineistoa maan arvon arvioimi- selle olisi kaytettavissa. Terveissa tonttikaupoissa vastaa ton- teista suoritettu k i n t a jotenkin vuokrataSoa .ja kiinteistosta saatavia tuloja. Tontti- j a kiinteistokeinottelun ekkaisijana on maa-arvoverotukseUa • kuitenldn suurimmat etunsa tuotto- verotukseen nakden. K u n vero lasketaan samojen perusteiden mukaan seka rakennetusta etta rakentamattomasta t a i kuonosti j a riittamattomasti rakennetusta tontista, ei tontinomistajan kannata vastaisen keinotteluvoitontoivossa kauvan pitaa kaUus- saan tonttia, j o k a ei viela tuota kanelle veroa vastaavaa tuloa, vaan on k a n pakoitettu makdoUisimman jarkiperaisesti kajrtta- maan tonttialan t a i luoviittamaan sen kalullisiUe rakennutta- jiUe. Tonttien tarjonnan nain lisaantyessa alenee tonttien hinta, rakennustoiminta saadaan vilkastumaan j a vuokrien vastainen kokoamien, joUei lakattua n i i n ainakin suuresti lievennettya.
MeiUa ei tonttikeinottelua tahan asti suuremmassa mittakaa- vassa viela ole esiintynyt siina muodossa," etta tontteja olisi pidetty rakentamattomina, sensijaan kyUa siina muodossa, etta puutaloiUa rakennettuja tontteja ei spekulationitarkoituksessa ole rakennettu kivitaloiUa seUaisissa osissa kaupunkeja, missa taUainen.rakennusmuoto jo on yleinen j a suotava. Mutta lakei- sessa tulevaisuudessa, jolloin kaupunkialueeseen ruvetaan Hit-
tamaan maita, jotka eivat kuulu kunnille vaan yksityisiUe hen- kiloille j a maayktioik-e, on pelattavissa, etta tallaistakin keinot- telua syntyy j a tata silmallapitaen on uusi maa-arvoverotus • myoskin tarpeen. Saattaneekin katsoa, etta yleinen miekpide meilla jo onkin jotenkin vakaantunut taUaisen verotuksen eduista. E r a a n a osoituksena siita taktoisin mu*un muassa m a i - nita' sen ekdotuksen, m i k a Helsingin kaupungin valtuus- tossa V . 1913 tektiin tonttiayriverotuksen kekittamiseksi yleiseksi tonttiarvoveroksi, tonttiayrikysymyksen'vilkkaasta.pokdinnasta muissakin kaupungeissa pukumatta. E r i m i e l i s y y t t a ei niin oUen pitaisi ilmeta maa-arvoveron saatamisesta kaupunkien"
maaverotuksen muodoksi. Sama lienee asianlaita sellaisen maaseuduUa olevan maan verotukseen nakden, jota ka5^etaan samaUa tavoin k u i n kaupunkikiinteistoja, siis asunto-ja teoUi- suustonteiksi.
Maanvilj elyskiinteistoj en verotuksessa kaytettavasta perus- te'esta ovat erimielisyydet j a taistelut yleensa olleet vakemman jyxkat. Erotus" tuoton perusteeUa lasketun arvon j a kauppa-
arvon valiUa ei yleensa edeUyttamaUa, etta kummankin arvioi- minen olisi makdoUisen tyydjrttavaUa tavalla jarjestetty, saan- noUisissa oloissa muodostu sanottavan suureksi. Valinnan rat- kaisevat varsinaisesti verotekniUiset nakokokdat eli lahemmin sanoen se, kumpiko verotug on kelpoimmin suoritettu j a tuottaa luotettavimman tulokgen. Pieni vertaUu kummankin verotus- perusteen eduista j a varjopuolista on sentakden tarpeen.
Ykteisena varjopuolena kummankin perusteen noudatta- misessa olkoon taUoin aluksi mainittu se, etta'kummankin perus- teen tyyd3d;tava kayttaminen on sangen isotoista j a sukteeUi- sen kallista. Maanvilj elyskiinteistoj en verottaminen on yleen- sakin erittain vaikea tektava.' K u n tama verotus kuitenkin on- toteutettava j a vaikeuksista on muualla suoriuduttu, t a y t y y ne voida meiUakin voittaa.
Kunnallisverotuksen tiudistuksen suuntaviivoja. 3 1
Tuottoon perustuvan arvioimisen vaikeuksista ,on meilla jonkun verran kokemusta' nykAdsen kunnallisverotuksemme kaytannosta, siUa kuten jo kuomautin, on maaseudun kiinteistd- tulojen verotuksessa siella taaka koetettu noudattaa tuotto- verotuksen periaatteita. TodeUista tuloa ei voida saada selviUe j a sopivien kiinteiden perusteiden loytaminen arvioimisen toi- mittamiseksi ei ole ottanut onnistuakseen.. Oikean tuloksen saavuttamiseksi ei-voida rajoittua v a i n yhden t a i parin perusteen ka3d;tamiseen, v a a n pitaisi arvioimisessa ottaa huomioon k a i k k i t h a n tuottoon vaikuttavat seikat, kuten koko than j a eri thus- lajien pinta-ala, tilan asema j a" siita johtuvat m y y n t i - j a kaytto- mahdolHsuudet, tilusten keskinainen asema, maan laatu j a viljelyskelpoisuus, maan yleinen tila j a kunto, rakennusten laatu, arvo j a asema, metsat j a muut erikoiset etiiisuudet tilan rasitteet j a monet muut geikat. Senj alkeen k u i n t h a n bruttotulot naiUa perusteiUa ekka olisi voitu arvioida, oHsivat arvioitavat ne vahennykset koito- eli liikekustannuksista, m i t k a objekti- verotuksessakin olisivat saUittavat, j a tamakin on y k t a moni- ' mutkainen tektava. Erikoisen vaikeuden oikean tuloksen saa-
•vuttamisessa aikeuttaa se, etta k u n k i n tilan tuotto suuresti on riippuvainen maanvilj elij an tyosta j a taidosta. Tuoton suur runs vaiktelee paitsi tilan koidosta riippuen myoskin vuosien kuluessa ulkonaisten konjunktuurien j a muitten seikkojen perus- teeUa. J o t t a taksoitus pitaisi paikkansa, olisi taman__ vuoksi arvioimiset tuontuostakin uusittava. Voitaisiin luonnoUisesti ajateUa, etta taksoituksessa ei tarvitsisi k a i k k i a kunnan alueeUa olevia tUoja y h t a t a r k k a a n arvioida, v a a n etta yksit3dskohtainen arvioiminen toimitettaisiin v a i n muutamiin tiloihin nahden j a muita tUoja naihin vertailemalla maarattaisiin muitten tuotto.
Jos vertaUeminen pintapuolisesti toimitettaisiin, olisi kuitenkin vaara tarjona, etta n i i h h y v i n kohtuuttomuuksia k u i n Hian lie-
•via verotuksia syntyisi, j a luotettavan, tasaisen verotuksen
aikaansaamiseksi tarpeellinen tunnoUisempi vertailu k y s y i s i varmaan melkein y k t a paljon tyota k u i n suofanainen arvioimi- nen kussakin tapauksessa erikseen. Pelattavissa on, nama v a i - keudet kuomioonottaen, etta v a i k k a k i n laissa olisi annettu tar- kemmat okjeet k u i n t a k a n asti maanvilj elyskiinteistoj en tulojen arvioimisesta, taksoitusviranomaiset kuitenkin tjrytyisivat y l i - malkaisesti j a liian kaavamaisesti arvioimaan tulot, joten, suu- rempaa edistysaskeletta nykyisesta ei saavutettaisi.
Yksinkertaisempi j a luotettavampi peruste saataisiin ilmei- sesti, jos maitten kauppa-arvo —• t a i koko kiinteiston kauppa- arvo —• otettaisiin verotuksen perusteeksi. Maan k a y p a arvo on yleensa kuUakin paikkakunnalla tunnettu t a i ainakin suk- . teellisen kelposti arvioitavissa.. Tuotettava peruste saadaan
useimmiten tilankaupoista,, joita viimeisina vuosina on tehty.
SeUaisissa tapauksissa, joUoin tUoista syysta tai. toisesta on eri- koisen korkea k i n t a saatu j a maksettu, on t a m a S3ry useimmiten selviUesaatavissa j a huomioon otettavissa. TavaUisimmin hinta on ostajan fcarkan arvioimisen tulos j a than todeUista arvoa vas- -taava. Tiloihin nahden, jotka maarattyjen vuosien, esim. v i i - den viimeisen vuoden aikana ovat vaihtaneet omistaj ia, voi- taisiin my3mtiliinta yleensa ottaa verotettavaksi arvoksi. Muit- ten tilojen arvo olisi maarattava arvioimisen perusteeUa vertaa- maUa niita kaupanalaisina oUeisiin tiloihin. Tassakin arvioimi- sessa olisi tosin sangen perusteeUinen arvioiminen, katasteroimi- nen tehtava, mutta osin on tama toimitus tiissa tapauksessa yksinkertaisempaa senvuoksi, etta k u n k i n eri seikan arvioiani- sessa on kaytettavissa objektiivisempia, yleisemmin tunnettuja arvioperusteita, kuten peltokehtaarin, niittyhehtaarin, metsa- hehtaarin arvo, karjan kinta, rakennuskustannukset, y . m., osin pienentyvat taksoituskustannukset j a -vaivat sen kautta, ettei yleisia maanarvon taksoituksia tarvitse niin usein toimittaa k u i n tuottoa taksoitettaessa. Yleiset rnaan arvon taksoitukset
KunnaUisverotuksen uudistuksen suuntaviivoja. 33
on ktdtenkin maaxaaikojen, saannollisissa oloissa esim. kakdeksan t a i kymmenen vuoden kuluessa toimitettava. I^akimpina aikoina uudistuksen toteuttamisen jalkeen, joUoin maan arvo samoinkuin muutkin arvot viela sota-ajan mainingeissa tulevat olemaan epavakaisemmat, oUsivat luultavasti • kuitenkin taajemmat katastetoimiset tarpeen. Jos kuomattavampia yksityisia t a i paikaUisia muutoksia, kokoamisia t a i vakenemisia, maan. arvossa tapaktuisi, olisi luonnoUisesti verotettavaa arvoa yleisten arvioit- ten valiaikoinakin tarkistettava, kokoamisen sattuessa taksoi- tusviranomaisten alotteesta, vakentymisen Umettya omistajan pyynnosta- j a kanen esittamiensa syitten perusteeUa.
Siita perusteesta, jota maanvilj elyskiinteistoj en taksoituk- sessa oUsi noudatettava, on kasitykseni' edellaesitettyjen vero- teknillisten nakokoktien perusteeUa se, etta myoskin tassa arvon- mukainen verotus-olisi tarkoituksenmukaisin.
Paitsi- esitettyja verotekniUisia sjdta puoltaa taUaistaVero- tusta myoskin eras tarkea sosialinen j a kansantaloudeUinen nako- kokta, m i k a on sukua niiUe maa- j a asuntopoliittisiUe seikoUle, jotka tekevat arvoverotuksen kaupungeissa tarpeeUiseksi. Maa- tUan arvoon tietysti jossain maarin vaikuttaa se, missa kunnossa maanvilj elij a pitaa tUansa j a miten tarkkaan- viljelyskelpoinen maa. on viljelykseUe raivattu. -Mutta tilojen- kinnan' j a arvon maaraamiseen vaikuttavat myoskin ne mahdoUisuudet tuoton lisaamiseen tekokkaamman,- jarkiperaisemman vUielyksen kautta, joita on olemassa. Tilojen hinnat p y r k i v a t muutenkin markkinoiUa pysyrttelemaan maaratyUa keskitasoUa, joka vas- t a a tyydyttavalla "tavaUa hoidettujen tilojen todeUista arvoa.
Jollei verotettava, epataloudeUisesti hoidettu tila maaravuosien kuluessa oHsi oUut kaupanalainen, joUoin sita eisuoritetun hin- nan mukaan voitaisi verottaa, voitaisiin eritoten taksoituksessa panna tilaUe kaypaa keskimaaraista hintaa vastaava arvo. K u n omistaja taten saisi epataloudeUisesti hoitamastaan tilasta k a n -
iiettavakseen y h t a korkean veron k u i n h y v i n hpidetuista tiloista on suoritettava, olisi han pakoitettu maathan tuottavaisuutta lisaamaan. Sen hoitoa taytyisi hanen parantaa j a mhcali han itse ei voisi viljelyskelpoisia maitaan vhjeha, taytyisi hanen luovuttaa ne muitten viljeltavaksi. Maan asutustoimintaa taten edistettaisiin j a maatalouden tuottavaisuutta koroitet- taisiin.
Edeheen puhuu maanarvoverotuksen puolesta se seikka, etta siten saadaan pohja eraaUe toiseUe tarkeaUe nykyaikaisehe verohe, maan ansiottoman arvonnousun verotuksehe, josta viela tulee lahemmin puhe. Valttamaton edeUytys taman veromuo- don toteuttamiseUe on, etta maa-arvo maaravuotena, 'johoin vero astuu voimaan, on arvioitu j a etta maa-arvo jatkuvasti on veroviranomaisten Idrjoihin viety uusien maaraajoittain toimitettujen arvioiden perusteeUa. Maan arvioiminen on sen- tahden laheisessa tulevaisuudessa joka tapauksessa toimitet- tava, joten katasteroimisen vaivoja j a kustannuksia ei voida vaittaa. _ Parasta on siUoin ka3d;taa tektavaa arviota myoskin rhaan yleisen kunnaUisen verottamisen palvelukseen.
• Vikdoin ei maan verottamisen perustetta valittaessa myos- k a a n ole jatettava huomioonottamatta niita kokemuksia j a kekityksen suuntaviivoja, joita ulkomaisen verotuslainsaadan- nosta on saatavissa kysymyksen selvittamiseksi. MinuUa ei valitettavasti ole tilaisuutta tassa r y h t y a ulkomaisen 'verotus- lainsaadannon j a finanssipolitiikan suktaiitumista tahan kysy- mykseen selvittamaan, mutta takdon kuitenkin saada sanotuksi, etta kekitys ilmeisesti kulkee maan arvoon perustuvaa kunnal- lista maa verotusta kokti. Maa-arvovero"on selvasti maavero- tuksen tulevaisuuden muoto. • '
Kunnallisverotuksen- uudiiiukson suuntaviivoja. 25
Rakennusvero. • ., .[
'•' Mita tulee veromaaraamisperusteen valitsemiseen xakeimus- veroa varten, jonka erottamista. ainakin kaupunldkiinteistoikin j a maaseuduUa oleviin asunto- j a teoUisuuskiinteistoikin nah- den maaverosta itsenaiseksi veroksi olemme pitaneet tarkoituk- senmukaisimpana, niin ovat tassa samat vaiktoekdot k u i n maa- veroon nahden tarjona: tuottovero eli-tassa tapauksessa vuokra- vero t a i rakennusarvovero. K u m p i k i n peruste voitaisiin kekit- taa sangen t y y d y t t a v a k s i taksoituspokjaksi j a tulokset johtaisi- v a t jotakuinkin ykteen. K u n kuitenkin ihaavero edeUaesite- tyista syista valttamatta on jarjestettava arvo veroksi j a sama peruste myoskin, kuten kokta tulee osoitettavaksi, on otettava saadettavassa elinkeinoverossa kajrtantoon, on ykdenmukaisuu- denkin vuoksi parasta v a l i t a arvo rakennusveronkin perusteeksi.
TaUa tavoin voitettaisiin myoskin se, etta yksityisten omistamat poikkeukseUiset sumet kuoneistot j a • loistohuvilat saataisiin tehokkaammin verotetuiksi k u i n jos jokin Umoitettu arvioi+u vuokra olisi otettava taksoitulcsen perusteeksi., Myoskin v a i - keutettaisiin vuokrahuoneistojen pitamista tyhjina spekulationi- tarkoituksessa, koska vero rasittaisi taloa katsomatta siihen, onko se vuokrattu v a i vuokraamatta. Suurempien vuokrapulien aikana, joUoin kuoneistoja talonomistajain S3rytta on vuokraa- matta, voitaisiin rakennusarvoveronkin voimassaoUessa _sallia"
verokuojennuksia vuokratappioitten vuoksi. • K u t e n jo olen huomauttanut, on rakennusveroa saadettaessa varattava tilai- suus asuntopoluttisia nakokohtia sUmaUapitaen kasitella ylei- sesta rakennusverotuksesta poikkeavaUa edullisemmaUa tavaUa erikoisen suotavia , rakennusmuotoja. Yksityiskohtaisemmin en kuitenkaan nyt voi lahtea'kehittamaan niita mahdoUisuuksia, joita tassa suhteessa on olemassa.
Voimme tahan paattaa sen meidan nykyisen kunnaUis-
verotuksen tulorykman tarkastelun j a uudestaan jarjestamisen suunnittelun, m i k a on tunnettu nimeUa »tulot talosta, tontista j a maasta.» Olen katsonut olevani pakoitettu kieman laajemmin kasitteiemaan tata'rykmaa,, koska kiinteistoverotuksen-uudista- minen on ydinkysymyksia niin k y v i n meidan kunnallisverotuk- semme uudistamisessa erikoisesti k u i n nykyaikaisessa kunnaUis- verolainsaadanndssa yleensa. .• Muitten tulorykmien kasittelyn Voin ekka tassa pintapuolisemmin toimittaa.
Elinkeinovero.
Meidan nykyisen. kunnallisverotuksemme toinen tulorykma, .tulot elinkeinosta j a liikkeesta, kasittaa tuloja, jotka kiinteisto-
tulojen rinnalla ovat katsottavat kuntien tarkeimmiksi erikoi- siksi verolakteiksi. K u n t a i n t o i m i n n a n j a liikkeenharjoittajain etujen j a omaisuuden arvon valilla vaUitsee'myoskin sangen lakeinen ;sukde. Kulkuneuvojen, kuten teiden j a katujen jar- jestaminen j a satamalaitosten yUapitaminen, koulujen jarjesta- minen' teollisuuslaitosten tyovaeston oppUaUle, ammattikasva- tuksen kankkiminen tyovaeUe ovat kunnaUisia tektavia, jotka erikoisesti kyodyttavat Uikkeenkarjoittajia j a jotka oikeuttavat kunnat erikoisen veron muodossa ottamaan naUta .korvauksen kustannnuksistaan.. "Taman tulee tapaktua kunnaUisen elin- 'keinoveron avuUa j a taUaiseksi on.tulorykma »elinkeinosta j a
liikkees;ta», kekitettava. " • '
" "EUnkeinoveron.jarjestaminen tarkoittdssen-* j a oikeuden- mukaiseksi ei sekaan ole m i k a a n kelppo tektava. Vaikeudet ovat siina, etta liikeyritysten laatu on niin.monipuoUnen j a vaikteleva j a etta 'kuUakin paikkakunnaUa yleensa on sukteeUisen karvoj a ,samanlaisia liikkeita, j oUle yktenaiset arvioimisperusteet voitai- siin valmistaal Sama valinta.veronmaaraamisperusteiden valiUa k u i n kiinteistoverotuksessa on 'tassakin tapauksessa tektava.
Kunnallisverotuksen uudistuksen smmtaviivoja. .27
m u t t a r a j a tuottoverotuksen j a arvoverotuksen valilla ei-elin- keinoverotuksessa ole y k t a selvasti- vedettavissa. T a k a n k i n tulorykmaan kuuluvien tulojen verotuksessa on iiieiUa varsin- k i n maalaiskunnissa koetettu sovelluttaa objektiverotuksen periaatteita. N a i t a periaatteita lainsaatajakin eraassa tapauk- sessa oikeuttaa kunnat noudattamaan, 'nimittain silloin, k u n liikkeesta ei taksoitusviioden kuluessa ole syntyn3rt mitaan t a i Hikkeen laajuuteen nakden a i v a n vahaista tuloa. Ne perus- teet, joita takoin on noudatettu, ovat kuitenkin yleisesti olleet sangen yksipuoliset j a kompelot. .Tyovoifnan suuruus, makset- tujen palkkojen maara, vaikdon suuruus, liikkeen osakepaaoma t a i muut kaytannossa oUeet yksityiset perusteet eivat ole riit- t a v a t luotettavan tuloksen saavuttamiseksi. Yleensa nayttaa kekityksen suunta ulkomaisessa verotuslainsaadannossa "tassa- k i n tapauksessa v i i t t a a v a n arvoverotusta kokti. T a l l o i n liik- keen perustamispaaoma- ja.liikepaaoma ykdessa muodostavat sen omaisuuden arvon, jonka perusteeUa vero maarataan. K u i - tenkaan ei t a t a arvoa y k s i n pideta riittavana, vaan otetaan usein taman okessa kuomioon niyoskinliikkeen todeUinen tuotto.
Siiken edeUaviitattuun tosiasiaan nakden, etta liikkeet ovat sangen vaikeasti ykdenmukaisten perusteiden mukaan taksoi- tettavat, lienee kunniUe elinkeinoveron jarjestelemiseen nakden jatettava jonkun verfan valjemmat- jarjestelymakdoUisuudet k u i n m u i k i n veromuotoikin nakden. J o t t a - kuitenkin' aivan suuria eroavaisuuksia eri kuntien valUla voitaisiin vaittaa, olisi todennakdisesti niitten saannosten lisaksi, joita j o k a tapauk- sessa laissa olisi annettava veron jarjestelysta, velvoitettava kunnat aHstamaan hyvaksymansa verotusperusteet valtion viran- omaisten tairkastettaviksi. T a m a olisi senkin vuoksi tarpeeUista, etta v a r s i n k i n maalaiskunnat, joitten alueeUa suurempia-teoUi- suuslaitoksia sijaitsee, eivat yleensa ole patevia omin pain.jar- j estamaan niin monimutkaista verotusta kuin-mita suuren teoUi-
suus- t a i liikeyxityksen talous edellyttaa, v a a n olisi keidan siina saatava valtion eiikoisviranomaisten okjetta.
Paaomavero.
Meilla on nyttemmin jalella kolmas nykydsen kunnaUis- A'-erotuksemme t u l o r y k m a eli tulot palkasta, elakkeesta t a i muista varoista. T a m a tulorykma on jo sikali toisessa asemassa edekiseen tulorykmaan A?-errattuna, etta naitten tulojen pokjana ei' enaa ole seUainen omaisuus, jonka, voisi katsoa erikoisesti j a suoxanaisesti k y o t y v a n ktmtain toimenpiteista. T i i k a n xyk- maan luetaa-a nykyaan kakdenlaatuiset, verotuspbliittisessa sukteessa eri tayalla kasiteltavat tulot, nimittain vakautetut tulot paaomasta eH korkotulot j a seka virkamiesten etta.tyo- vaen palkkatulot, j o t k a ovat n. s. vakauttamattomia tuloja.
Huolimatta siita, ettei paaomankorkotuloj en . verottamisessa kyodyn j a korvauksen periaatetta voida jokdonmukaisesti sovekuttaa, on kuitenkin kavaittavissa, etta viime vuosina y h a enemman on verotuspoliittisessa khjahisuudessa xuvettu suosit- telemaan paaomaverotuksen asettamista samanlaisen objekti- verotuksen alaiseksi k u i n muut vakautetut tulot. Meidankin kunnallisverotusuudistuksemme olisi k a r k i t t a v a t a t a jaxjestely-, tapaa, jota perusteUaan siUa, etta objektiverojen jarjestelma ilman tata veroa j a a epataydeUiseksi j a etta korkotulot vakautet • tuina tuloina sietavat korkeamman veron k u i n vakauttamattomat palkkatulot. Palkkatulot ovat sita vastoin jatettavat tassa nyt kekitetyn objektivero jarjestelman ulkopuoleUe.
Vastaiset kunnalliset objektiverot arvoveroja.
Olemme taten kajoittaneet nykyisen kunnaUisverotuk- semme alkutekijoikinsa j a osoittaneet miten k u t a k i n tuloryh- maa olisi edelleen kekitettava. Olemme taten saaneet' esiUe useita eri objektiveroja, joilla kaikiUa on ykteista, etta niitten
KunnaUisverotuksen uudistuksen suuntaviivoja. 29
maaraamispeiusteena on• niitten'lahteena olevan omaisuuden arvo. "Nama verot ovat maa vero, rakennusvero, elinkeinovero j a makdollisesti paaomavero. Ykdessa muodostavat nama verot objektiverojarjestelman, j o k a kunnalksverotuksessa edustaisi kyodyn j a korvauksen periaatetta,
Kunnallinen tulo- ja varallisuusvero.
Mutta kuten edellisesta esityksesta jo on tunnettu, ei kyo- dyn j a korvauksen periaate ole ainoa periaate, jota kunnallis- verotuksessa on • noudatettava Myoskin m a k s u k y v y n mukai- sen verotuksen periaatteeUa tulee olla sijansa tassa verotuk- sessa j a sita varten ovat subjektiverot tarpeen. Tarkoitukseen soveltuvain subjektiverojen valinta ei ole vaikeata, silla tarjona on v a i n yleinen tulovero joko yksinaan t a i taydennettyna yleisella varallisuusveroUa. Senjalkeen k u i n valtion yleinen tulo- j a varaUisuusvero on saatu aikaan j a paaosa kuimaUista verorasitusta on siirretty objektiveroj en kannettavaksi, voine- v a t valtio j a lamnat yhteisesti k a y t t a a naita veroja k3rvakseen.
A i v a n seUaisenaan ei valtion tulo-- j a varalUisuusvero sentaan sovi kunnallisveroksi, vaan on se yleisten perusteiden pysyessa samoina eraissa yksityiskokdissaan soveUutettava kunnaUis- veron luonteen mulcaiseksi. Tassa kohden on erikoisesti silmaUa- pidettava n. s. kuntainvalisen verotuksen vaatimuksia, eli niita tapauksia, joUoin verotettavan tulot ovat saadut useasta eri kunnasta. E i i p p u e n siita, miten suuri osa kunnan verotukseUa koottavasta maarasta tullaan asettamaan objektiveroiUa kankit- tavaksi, on myoskin lakemmin saannosteltava valtion j a k u n - t a i n sukdetta yleisen varallisuusveron kayttamisessa. Namakin itsessaan kyUakin tarkeat kysymykset olen pakoitettu v a i n maininnaUa sivuuttamaan.
Verorepariitsioni., , '
B r a s tarkea puoli verotusuudistuksessa on lainsaatajalla viela ratkaistavanaan senjalkeen k u i n niista eri veromuodoista on paasty selvUlej m i t k a verotuksessa ovat saadettavat nouda-' tettaviksi. T a m a on k y s y m y s veron repartitsionista eli siita, miten verotuksella koottava kunnan tulo on -vuosittain jaettava' eri verojen kesken. Perusteet, joitten mukaan'repartitsioni on toimitettava, on laissa tarkkaan maarattava, siUa verorasituk- sen lopullinen jakaantuminen verovelvoUisten kesken on tasta riippuvainen. T a m a puoli uudistuksesta on, samalla k u i n se teknUlisesti on vaikea ratkaista, myoskin arkaluontoisimpia tektavia, m i t k a lainsaatajaUa taUa alaUa'on edessaan. T a m a seikka v a a t u sentakden verouudistuksen toteu-ttajilta aivan eri- koisen, t a r k k a a karkintaa j a eri sukteiden taloudeUisten seuraus- ten arvioimista. • Verotusuudistuksen nykydseUa asteeUa on sen- takden luonnoUisesti ennenaikaista ryktj^a tasta puolesta y k s i - tyiskoktaisempia ekdotuksia esittamaan.
Arvonndusuvero.
EdeUisessa olen ainoastaan sivumennen kosketellut erasta veroa, m i k a kaikissa keskusteluissa meiUa kunnaUisverotuksen uudistamisesta on mainittu melkeinpa etusijalla. T a r k o i t a n maan ansiottoman arvonnousun verottamista. Olen jattan5d;
taman veron kasittelemisen viimeiseksi —• en sentakden, etta en pitaisi taman veron aikaansaamista tarpeeUisena, v a a n osin sen vuoksi, etta siUa kunnaUisverotuksessa on edeUaesitettyikin repaxtitsioniveroikin verrattuna erikoisasema, osin sentakden, etten luule talla veroUa lakimpina vuosina verouudistuksen toteuttamisen jalkeen tulevan olemaan sanottavaa kunnaUis- taloudellista merkitysta. - Maa-arvot ovat -viime saannottomina vuosina kohonneet huippuarvoikin, joista ne laki-vuosina pikem-
.Kunnallisvemtuksen uudistuksen suuntaviivoja. 3 1
m i n tulevat laskemaan kuin'nousemaan, 3 a maa-arvoveron siia- taminen- on ekka osaltaan vaikuttava kekityksen kaantymi- seen edeUiseen suuntaan. Takdon tassa sentakden airvonnousu- veron saatamisesta v a i n mainita ykden seikan. . K t m tata veroa rykdyfcaan jarj estamaan, ei siita ole tektava pelkastaan sellaista;
valillista kiinteistojen vaikdossa'kannettavaa-veroa,- joUaiseksi.
saksalaiset arvonnousuverot alkuaan muodostettiin-ja joUainen meiUa myoskin n y t on otettu ka3d:ant66n.kiinteistokaupoista;
suoritettavaa veroa koskevan lain' perusteella. Tallainen verd on seka v a k a n tuottoisa ed-uUistenkin konjunktuurien vaUitessa etta eritoten kelposti kierrettavissa. Sen sijaan on siita keki- tettava vuosittain suoritettava vero, joka perustuu-maaravuo- sien kuluttua toimitetussa maanarvibimisessa todettuun arvon-- nousuun. Makdollisesti o'n valUlinen vero. pys-ydettava jonkun aikaa ensimaisen j a ekkatoisenkin yleisen arvonnousun arvioimi-' sen jalkeen, mutta k u t a pitemmaUe arvonnousuverotuksen voimaanastumisesta piiastaan, sita suuxemmaksi. on valittoman veron merkitys muodostettava.
• T a l l a ketkella vaatisivat olevat olot erikoisesti kaupungeissa erasta toista arvonnousuverotuksen • muotoa k u i n .maanarvon-,- nousuveroa. T a m a vero oUsi rakennusten arvon nousuvero. • Rakennuskustannusten arvaamattoman' suuren kokoamisen vuoksi on vankojen rakennusten arvo suunnattomasti kokonnut j a tama arvbnnousu on karvinaisen ' selvasti taysinansiotonta' talonomistajain kannalta katsoen. Monet seka verotuspoliitti- set j a asuntopoliittiset syyt pukuvat sen puolesta, etta tama arvonnousu ensi tilassa otettaisiin verotettavaksi. Varsinaisesta • kunnaUisverotuksen uudistuksesta on .se kuitenkin seUaisenaan erillinen. kysymys. . .
Taksoitusmenettelyn uudistus.
Sellainen kunnallinen vexojarjestelma,, jota tassa on haah- moiteltu j a jossa siis objektiverot olisivat kunnallisia paaveroja subjektiivisen kunnallisen tulo-. j a varallisuusveron • naita tay- dentaessa, voisi valtion tulo- j a varallisuusveron rinnalla muo-' dostaa sangen sopusointuisen j a tarkoitustaanvastaavan ylei- sen verojarjestelman. Jarjestelman yktenaisyys ei • ilmenisi ainoastaan siina, etta eri verot toisiaan taydentaisivat j a vero- rasitus jakautuisi oikeudenmukaisesti-ja tasaisesti verovelvol- listeii kesken. Myoskin sikali olisi yhtenaisyytta valtion j a kuntain verotuksessa saavutettavissa, etta sama taksoitus voi- taisiin asettaa kummankin verotuksen pokjaksi. Maaomaisuu- den, rakennusten j a liikeyritysten arvon arvioiminen, . m i k a kunnaUisia arvoveroja varten olisi toimitettava, on tarpeen myoskin valtion varallisuusveron taksoituksessa. Myoskin valtion j a kunnaUisten. tuloverojen taytyjr perustua samaan taksoitukseen. Verotusuudistuksen t a y t y i s i samaUa oUa pe- rinpokj ainen taksoitusmenettelyn uudistus, m i k a sekin oh erit- tain tarpeen. , Taksoitusmenettelyn alalia on muun muassa se parannus aikaansaatava, etta taksoitus toimitetaan suurempia alueita k u i n alkeiskuntia kasittavissa piireissa. T a m a on var- sinkin maakiinteistojen verotdksessa valttamatonta, jotta riit- t a v a a pokjaa maatilojen arvon vertailulle, j a maaraamiselle saataisiin. PakoUisen tulojen Umoitirksen astuttua voimaan ei taksoitus enaa ole .'perustuva verovelvoUisten taloudeUisten olojen kenkUokoktaiseen tuntemukseen, m i n k a vuoksi verotus- lautakuntain jasenmaaraa voidaan nykyisestaan tuntuvasti supistaa j a taksoitusta suorittamaan voidaan ottaa ammatti- naiekia. Siiken nakden, etta taksoitus tulee olemaan valtion- k i n verotuksen pokjana, on myoskin valtion edustajain oltava taksoituksessa osallisina. B r a s tarkeimpia sjdta nyt Umennee-
Kunnallisverotuksen uudistuksen suuntaviivoja. 33 seen epakohtaan, etta pulitaasti kunnalliset taksoituslautakun- nat kuntalaisten valtiolle • menevien verojen • vakentamiseksi a r v i o i v a t - v e r o t e t t a v a i n verokyvyn liian alhaiseksi, saadaan siten poistetuksi. • - • '
, Verotuksen tasoittaminen.
Kunnallinen verouudistus ei kuitenkaan voi supistua-aino- astaan . veromuoto j en j a taksoitusmenettelyn uudistamiseen.
Naitten uudistusten kautta ei. erasta kunnallisverotukseUe yleensa ominaista epakolitaa saada 'korjatuksi, johon meilla ei tahan asti sanottavaa huomiota ole kiinnitetty, m u t t a j o k a kuitenkin on sen laatuinen, ettei sita verouudistuksen oUessa puheena voida sivuuttaa. Verotuksen rajoittuessa kunnalli- sena verotuksena v a i n sukteeUisen pieneen veronmaksajapii- riin, .esiint5ry toisinaan tapauksia, joUoin jonldn kunnan veron- maksajat kauttaaltaan t a i tavallisesti suuremmalta osalta ovat varatonta vaestoa, jonka verokyky on keskimaaraista pienempi.
Kunnissa, joissa nain on laita,. ovat tavallisesti myoskin k u n - nalliskaUinnoUe asetetut vaatimukset j a siita aikeutuvat k u n - naUismenot tavaUista suuremmat. iTasta ;on seurauksena, etta kunnaUisverotus naissa kunmssa muodostuu muitten kuntien keskimaaraiseen verotukseen verrattuna poUckeukseUisen -ras- kaaksi. K u n kunnallisverotukseenkin nakden ' on pidettava kiinni .periaatteeUisesta vaatimuksesta,. etta verotuksen tasai-' sesti on rasitettava veronmaksajia koko maassa, on tassa Ume- nevaan epakohtaan korjaus aikaansaatava. K y s y m y s uudis- ttdssesta tassa kohden on osin'kysyniys siita, miten eri j u l k i - set t e h t a v a t ovat jaettavat valtion, vastaisten laaninkuntain j a alkeiskuntain valiUa. On otettava harkittavaksi missa maa- r i n alkeiskunnUle tahan asti kuuluneita j a m i i t t e n taloutta-r'a-»
sittavia tehtavia voitaisun siirtaa ylemmanasteisiUe kiinnUle t a i • valtioUe,- jotta rasitukset 'jakaantuisivat suureihman. veron--
3
maksajapiirin kannettavaksi. Toinen tie uudistuksen aikaan- saamiseksi talla alalia on valtionavustuspolitiikan uudistami- nen. - K y s y m y s ei tassa tapauksessa ole lahinna siita, etta v a l - tionapua mahdoUisesti ruvettaisiin myontamaan kunniUe en- tista runsaammin niitten tehtavain aiheuttamien kustannusten peittamiseen, joihin tahanldn asti on valtion apua annettu.
Varsinainen uudistus on oleva siina, etta valtio j a ehka vastai- set laaninkunnat 'ryhtyvat avustamaan puheenaolevia talou-' deUisesti heikkoja kuntia suoranaisUla avustuksUla kuntain yleisen talouden tukemiseksi. T a t e n saadaan tarpeellinen ve- rotuksen tasoittaminen eri kuntain valiUa aikaan.
Verouudistuksen valmistelu.
Taatuaan erinomaisen monimutkaisena j a isotoisena on verouudistuksen valmistelu ilmeisesti v a a t i v a suhteellisen pit-
• k a n ajan. Sita tarkeampaa olisi, etta hallitus viipymatta .pa- nisi taman uudistuskysymyksen vireiUe. K a h d e n t a i kolmen asiantuntijan asettaminen asiaa valmistamaan on tassa kok- den ensimainen toimenpide.
Mutta uudistukseen on toiseUakin tavoin k a y t a v a kasiksi.
Seka vastaista kunnaUista maa veroa etta maan ansiottoman arvonnousun verottamista varten-on maan yleinen katasteroi- minen eli arvioiminen meilla toimeenpantava. E n n e n k u i n t a m a on suoritettu ei kunnallinen verouudistus voi astua voimaan.
Maaomaisuuksien arvon t a r k k a tunteminen on myoskin valtion varaUisuusverotuksen vuoksi tarpeen. Myoskin vuokramaiden lunastus tulee tekemaan laajat maan arvioimiset lahimmassa tulevaisuudessa valttamattomiksi. K o s k a maan arvioiminen nain oUen useistakin syista oHsi erinomaisen tarkeata, j a k u n senkaan valmistaminsn j a toimittaminen ei ole muutamassa kuukaudessa suoritettavissa, olisi t a m a k i n asia ensi tilassa
Kunnalhsverohiksen uudistuksen suuntaviivoja. 35 pantava alulle. Asiaa voidaan j a ttdeekin sita valmistaa k u n - nallisverotuksen uudistuskysymyksesta erillaan. Valmistelun tulisi lahinna kokdistua erikoisen lain saatamiseen maan arvon yleisesta arvioimisesta. T a t a puolta asiassa valmistamaan olisi myoskin asiantuntijain apua k a y t e t t a v a j a voisi ehka y k s i henkUo taman tyon suorittaa. Tanskassa, Norjassa j a R u o t - sissa on taUaista arvioimista varten aivan viime vuosina l a a - joja esitoita suoritettu, joten meiUa tassa kohden voitaisiin paasta sukteeUisen vahiUa esitdiUa.
S O D A N A I K A N A .
Kirjoittanut Kalervo Noponen-. ' ' ; • , X .
Metallikassan katteena esiintymista tutkittaersa on' seteli- lainojen j a niissa kaytettyjen metoodien tutkimisella suuri mer- kitys. Talloinhan ilmenee uusia nakokohtia j a uutta aiketta joktopriatoksien vetoon siita, miten suuri osuus metallikassalla yleensa on katteen ihuodostamisessa, m i t a muita katteita on katsottu metaUin rinnaUa voitavan k a y t t a a ; miten suureksi setelisto on paisunut verrattuna metallikassaan, riittaakd metal- likassa' katteeksi myos setelilainan vaikutuksesta syntyneelle setelistoUe; m i t a papereita voi katteessa laskea metaUin veroi- seksi, m i t k a taas kelpaavat v a i n pankinomaiseksi katteeksi.
"Voimme eroittaa tarkastaessamme eri maiden setelilainoja kolme eri muotoa: a) saksalaisen b) englantilaisen c) ranskalais- italialais-venalaisen.
Tarkastamme ensin saksalaista setelilainamuoto'a. T u t k i - . muksemme perusteeksi otamme ne seitsemaneri vukkokatsausta,' jotka vartavasten laatimassamme taulukossa olemme esitta- neet.
Mainitsemme kuitenkin ensiksi Saksa a valtakunnanpankin katesaannon:
1/3 liikkeehaolevasta setelistosta tulee olla katettu)) metalli- sesti.» MetaUiseksi katteeksi lasketaan k u l t a ynna Reickskas- sensckeine't (s. o. valtakunnankassansetelit).-
