niin & näin 3/2019
Jouni Avelin
Mielekäs elämä on elämä täynnä mieltä
otteita ajasta
E
lokuussa dianissa Jonnie Wolf The Guar- arvostelee Ronald Pur- serin teoksen McMind- fulness. How Mind- fulness Became the New Capitalist Spirituality (Repeater, 2019)1. Ama- zonissa on myynnissä yli 100 000 kirjaa, joiden nimessä mindfulness esiintyy tavalla tai toisella. ”Tietoi- suustaitoa” tarjotaan ruokailuun, vanhemmuuteen, johtajuuteen, ra- hoitukseen tai vaikkapa koiranomis- tajuuteen. Mielenrauhaan voi pyrkiä milloin ja missä tahansa. Kärsimyk- sestä yritetään Purserin sanoin va- pautua ”kouluissa, liikeyrityksissä, sairaaloissa, hallinnossa ja jopa ar- meijassa”.Ahdistus, stressi, kiire, unet- tomuus, kaikenlaiset epäperäiset tykytykset – oikealla tekniikalla ne voi heivata menneisyyteen. Kyse ei siis ole mietiskelystä vaan todellakin tekniikasta, tai pikemminkin mie- tiskelykin on tekniikkaa. Kuten kai- kelle tekniikalle, sillekin on ohjeensa.
Kuten kaikki ohjeet, ne voidaan painaa paperille (ja myydä). Omalla erityisellä tavallaan mindfulness on siis kaikkialle tunkeneen asiantuntija- kulttuurin kukkanen…
…tai rikkaruoho. Purserin kri- tiikki on tiivistettävissä seuraavasti:
mindfulness on teollisuutta, ja sen mukaan vika on korvien välissä.
Keskity itseesi (toisen johdolla), unohda toinen (ja muut). Buddha- laiseen perinteeseen etiikka taasen kuuluu erottamattomasti. Teollinen mindfulness ei siis ole buddhalai- suutta.
Huumoriakaan ei unohdeta.
Purser lainaa The New York Timesin taloustoimittajaa David Gellesia, joka on kolumneissaan viljellyt tie- toisuustaitoa vähän joka suuntaan (”tietoisuustaito veroilmoituksissa, kuntosalilla, lääkärin vastaanotolla, metrossa…”). Mitään yhteiskun- nallista muutosta ei tarvita. Gellesin sanoin: ”Me elämme kapitalistisessa
Viitteet & Kirjallisuus
1 Jonnie Wolf, McMindfulness by Ronald Purser; Mindfulness by Christina Feldman and Willem Kuyken – review.
The Guardian 6.8.2019. Verkossa:
theguardian.com/books/2019/
aug/06/mcmindfulness-ronald-purser- mindfulness-christina-feldman-willem- kuyken-review
2 Slavoj Žižek, From Western Marxism to Western Buddhism. Cabinet 2/2001.
Verkossa: cabinetmagazine.org/issues/2/
western.php
3 Slavoj Žižek, The Buddhist Ethic and the Spirit of Global Capitalism. Luento, The European Graduate School, 10.4.2012. Verkossa: zizek.uk/the- buddhist-ethic-and-the-spirit-of-global- capitalism/
4 Slavoj Žižek, For They Know Not What They Do. Enjoyment as a Political Factor (1991). Uud. laitos. Verso, Radical Thinkers, London, 2008, xliii, xlv.
5 Slavoj Žižek, Less Than Nothing.
Hegel and the Shadow of Dialectical Materialism. Verso, London 2012, 129.
6 Sama, 132.
7 Dylan Evans, An Introductory Dictionary of Lacanian Psychoanalysis. Routledge, London 1996, 33, 91, 92.
8 Terry Eagleton, Miksi Marx oli oikeassa (Why Marx Was Right, 2011). Suom.
Petri Stenman. Like, Helsinki 2012, 168.
taloudessa, eikä tietoisuustaito voi muuttaa sitä.”
Purserin kritiikki ei tosin ole eri- tyisen uutta. McMindfulnessin alku- puolella hän mainitsee Slavoj Žižekin artikkelin ”From Western Marxism to Western Buddhism”. Žižek toteaa, että ”läntinen buddhismi on vakiin- nuttanut asemansa globaalin kapita- lismin hegemonisena ideologiana”.
Purser tosin korvaa lainauksessaan
”läntisen buddhismin” mindfulnes- silla, vaikka Žižek viittaa yleisemmin new agen ”aasialaisiin” vaikutteisiin.2
Ehkä Purserin olisi kannattanut tutustua Žižekin näkemyksiin hiukan viitseliäämmin. Vuonna 2012 Žižek sanoi EGS:n luennollaan, ettei hänen tietääkseen valtaosa buddhalaisista harjoita minkäänlaista mietiskelyä.
Heille kyse on moraalista – käskyistä ja säännöistä – eikä ”mietiskelylle” ole tuossa kaikessa minkäänlaista tilaa.3
Teoksensa For They Know Not What They Do. Enjoyment as a Poli- tical Factor (2008) toisen laitoksen esipuheessaan Žižek jopa toteaa, ettei läntistä buddhismia ja ”alkuperäistä”
itämaista versiota voi enää erottaa toisistaan tai asettaa vastatusten. Zen- buddhismistakin on riisuttu kaikki
”henkinen” – ei kuolemanjälkeistä elämää, henkiä tai jumaluuksia, jäl- leensyntymää tai minkäänlaista pelas- tusta. Zensoturi on yhtä miekkansa kanssa, hän ei kajoa mihinkään, kaikki vain tapahtuu.4
Buddhalaisuudesta on turha etsiä mitään ”todellista minuutta”, sillä sen mukaan sellainen on pelkkää ku- vitelmaa ja humpuukia5. Tämä yh- distää myös buddhalaisuutta ja psy- koanalyysia, vaikka erojakin piisaa:
nirvana on mielihyväperiaatteen ää- rimmäinen ilmaisu, kuolemanvietti puolestaan mielihyväperiaatteen ää- rimmäinen vastakohta6. Kuoleman- vietti on osana kaikissa vieteissä, ja se pyrkii kohti nautintoa, johon kuuluu erottamattomasti kärsimys7.
Ja sikäli kuin mindfulness tai new age käyvät yksiin kapitalismin
kanssa, koska ne kääntävät yksilöitä pois toisistaan, jää vielä kysymys, miksi kaikki tämä onnistuu niin mainiosti juuri tässä talousjärjestel- mässä? Siksi, että kapitalismi on ah- maissut liberalismin, eikä yhtä tahdo saada ilman toista. Kuten Terry Eagleton toteaa teoksessaan Miksi Marx oli oikeassa (2012):
”Kapitalismin olemukseen kuuluu, että se sumentaa erotteluja, romuttaa hierarkioita ja sekoittaa umpimähkäi- sesti yhteen mitä erilaisimpia elämän- muotoja. Kun tulee kyse siitä, ketä tarkkaan ottaen pitäisi riistää, järjes- telmä on ihailtavan tasa-arvoinen. Se on yhtä hierarkioiden vastainen kuin hartain postmodernisti ja yhtä avo- kätisen kaiken salliva kuin hurskain anglikaaninen kirkkoherra. Se haluaa innoissaan, ettei todella kukaan jää ulkopuolelle.”8
