TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2021 75
Kustannustehokkaita työkaluja totuuden hämärtämiseen
Ronald E. Purser: McMindful- ness. How mindfulness became the new capitalist spirituality.
Repeater 2019. Edgar Caba- nas ja Eva Illouz: Manufacturing happy citizens. How the scien- ce and industry of happiness control our lives. Polity Press 2018.
Mindfulness ja positiivinen psyko- logia, nykypäivän populaaripsy- kologian suosikit, eivät ole enää aikoihin edustaneet alan uusin- ta uutta. Psykoanalyysista alkoi vastaavassa vaiheessa ilmestyä
”Onko Freud kuollut?” ja ”Freud – nero vai huijari?” -kirjoituk- sia, ja aika on koittanut myös näi- den psykoanalyysia tuoreempien suuntausten kriittisille esityksille.
Mindfulness sai alkunsa vuon- na 1979 Jon Kabat-Sinnin järjestä- mästä stressityöpajasta. Ronald E.
Purser on kirjoittanut suuntaukses- ta teoksen McMindfulness: How mindfulness became the new capi- talist spirituality. Edgar Cabanasin ja Eva Illouzin (2018) teos Manu- facturing happy citizens: How the science and industry of happiness control our lives keskittyy puoles- taan vuosikymmentä nuorempaan positiiviseen psykologiaan.
76 TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2021 KIRJALLISUUS
Mindfulnessia ja positiivista psykologiaa on ainakin kahdes- ta syystä hedelmällistä tarkastella suhteessa psykoanalyysiin. Ilmei- sin syy on luonnollisesti se, että psykoanalyysi on näiden edel- täjä populaaripsykologian valta- virtana. Toiseksi psykoanalyysi näyttäytyy ”negatiivisuudessaan”
näiden virtausten vastapoolina, koska (”klassisen”) psykoanalyy- sin mukaan psyykkiset ongelmat johtuvat torju tuista ristiriitoista, ja niiden tuleminen tietoiseksi on kasvun ja paranemisen edellytys.
Näitä kolmea suuntausta yhdis- tää (ja erottaa esimerkiksi kogni- tiivisesta psykoterapiasta) se, että ne niiden taustalla on yksi perus- taja – Freud, Kabat-Sinn ja Martin Seligman. Historiallinen tarkkara- jaisuus tekee suuntauksesta hel- pommin kannatettavan tai vastus- tettavan ja kerrottavan.
Purser, Cabanas ja Illouzin kyt- kevät kohteensa uusliberalismiin.
Ainakin mindfulness on kulkenut ajallisesti yhtä jalkaa uusliberlis- min kanssa sillä Kabat-Sinnin työ- pajat osuivat samoihin vuosiin Margaret Thatcherin ja Ronald Re- ganin valtionjohtajaurien alkami- sen kanssa.
Purser, buddhalaiseksi tun- nustautuva johtamisen professo- ri, kuvaa kuinka MIT:n molekyyli- biologian yksikössä työskennellyt Kabat-Sinn loi mindfulnessis- ta buddhalaisista juuristaan puh- distetun hittituotteen, jota McDo- naldsin tapaan tapaan kaupataan ympäri maailmaa franschising-pe- riaatteella. Hänen kirjansa keskit- tyy nimensä mukaisesti erityisesti mindfulnessiin kaupallisena tuot- teena. Purser kuvaa, kuinka Ka- bat-Sinn ajaa useammillakin kuin kaksilla rattailla korostaessaan menetelmän tieteellisyyttä, mutta säilyttää buddhalaisen mystiikan tilanteesta riippuen vahvemmin tai heikommin rivien välissä. Oman osansa saa mindfulnessin keittiö- neurologia sekä vaikuttavuustutki- musten kritiikki. Erityisen kiinnos- tavaa on lyhyt kasvatusfilosofinen pohdinta.
Purserin analyysissä mind-
fulnessin sisältämä piilo-opetus- suunnitelma kasvattaa koululaisia (uusliberalismin pelikirjan mukai- sesti) yrittäjäyksilöiksi. Kun hei- tä opetetaan tavoittelemaan hy- vää psykologista palautumiskykyä ja positiivisia mielentiloja, keskit- tymään nykyhetkeen sekä hyväk- symään mielensisällöt ja asiat nii- tä arvottamatta, opetetaan myös hyväksymään hiljaisesti erilaiset yhteiskunnalliset ja sosiaaliset epäkohdat.
Purser kertoo myös kuinka mindfulness on Yhdysvaltain ar- meijalle ”kustannustehokas työka- lu, joka auttaa optimoimaan kogni- tiivista suoritusta ja hyvinvointia”.
Kaikesta päättäen mindfulness tarjoaa kielen, joka auttaa väistä- mään eettiset kysymyksenasette- lut ja hämärtämään toiminnan ta- voitteet (ihmisten tappamisen).
Purserille mindfulness on juuril- taan harhautunut liike, ja teoksen lopussa hän esittää ohjelman sen tervehdyttämiseksi.
Cabanasin ja Illouzin teok- sessa on pitkälti samoja teemo- ja. Kirjoittajat kuvaavat kuinka positiivinen psykologia kehittyi Seligmanin ”missiosta”. Hän alkoi realisoimaan sitä tultuaan valituk- si Amerikan psykologiyhdistyksen presidentiksi vuonna 1998, ja posi- tiivinen psykologia saikin heti val- tavan rahoituksen liike-elämältä.
Purserin tavoin Cabanas ja Illouz katsovat positiivisen psykologian sopivan liike-elämän intresseihin siksi, että se auttaa häivyttämään arvoihin ja valtasuhteisiin liittyviä jännitteitä.
Positiivista psykologiaakin on hyödynnetty sotilastarkoituksiin.
Yhteistyössä Seligmanin kanssa on toteutettu 145 miljoonan dolla- rin ”Kokonaisvaltainen sotilaskel- poisuus” -ohjelma. Tähän liittyy skandaalikin, koska CIA:n vuonna 2002 alkaneen kidutusmenetel- mien kehittämisohjelman toteut- taneet kaksi psykologia nojasivat Seligmanin 1960-luvulla luomaan opitun avuttomuuden teoriaan.
Erilaiset psykologiset teknii- kat ja palvelut ovat vasta tällä vuo- sisadalla muodostuneet omaksi
teollisuudenalakseen, siksi Pur- serin sekä Cabanasin ja Illouzin painotukset ovat perusteltuja. Ai- kamme populaaripsykologian suo- sikeilla on aura jonkinlaisina tie- teellisinä äiti-Teresa-liikkeinä, sen vuoksi on tärkeä suunnata katse niiden ansaintalogiikkoihin ja liike- vaihtoon.
Purser, Cabanas, Illouz ja mo- net muut liikkeiden kriitikot siis väittävät, että mindfulness ja po- sitiivinen psykologia kannustavat seuraajiaan sivuuttamaan yhteis- kunnalliset epäkohdat ja käsittele- mään niitä psykotekniikoin hallit- tavina mielensisäisinä ongelmina.
Niin tai näin, syytökset, joiden mu- kaan psykoterapia sopeuttaa yk- silöä hyväksymään passiivisesti yhteiskunnan epäkohdat, ovat tut- tuja psykoanalyysin kulta-ajalta.
Mindfulness ja positiivinen psy- kologia ovat bisnestä, jotka istu- vat hyvin uusliberalistiseen maail- mankuvaan, tämä heijastuu myös niiden rahoituksessa. Kaikesta kri- tiikistään huolimatta Purser sekä Cabanas ja Illouz eivät halua kiel- tää menetelmien hyötyä yksilöille joissain tilanteissa. Mitä tästä kai- kesta pitäisi päätellä?
Molempien teosten kritiikki ja johtopäätökset jäävät hieman epämääräisiksi ja epäloogisiksikin.
Yksilöpsykologisilta suuntauksil- ta ei ehkä ylipäätään kuulu perä- tä yhteiskuntavastuuta, sillä ko- vin yhteiskunnallisina ne olisivat maail man katsomuksellisia tai po- liittisia liikkeitä. Psykologiaa voi – aivan kuten aseitakin – tietysti käyttää monenlaisiin tarkoituksiin.
Teokset toimivat hyvinä herät- teinä sille, että Suomessakin ryh- dyttäisiin tarkastelemaan kriitti- sesti psykologian ja hyvinvoinnin ympärillä olevaa bisnestä. Toimit- tajien ja erilaisten psykologia- ja hyvinvointiasiantuntijoiden kesken vallitsee epäpyhä allianssi, jossa toimittajat saavat asiantuntijoilta helposti ja halvalla yleisöä kiinnos- tavaa sisältöä ja samalla yrittäjät saavat ilmaista näkyvyyttä psyko- logiatuotteilleen ja henkilöbrän- dilleen. Usein lukijan on vaikea erottaa, onko jutussa kyse tiede-
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2021 77 KIRJALLISUUS
uutisesta vai lifestyle-jutusta. Toi- mittajien ja yrittäjien välinen kyt- kös olisi avattava, ja lukijoille olisi kerrottava – aivan kuten muiden- kin teollisuudenalojen kohdalla – psykotuotteiden mainonnasta, yrittäjien liikevaihdoista ja verotus- kohtelusta. Globaalin hyvinvointi- bisneksen arvoksi laskettiin 37,2 miljardia vuonna 2018. Millaisissa- han luvuissa Suomessa liikutaan?
Psykoanalyysi ei vuosikym- meniä kestäneen hegemonian- sa aikana tuonut lopullista totuut- ta mielellisestä elämästämme. Sitä eivät tule tuomaan oman aikam- me suosikkibränditkään. Olisikin kyettävä muodostamaan koulu- kunnat ja muotivirtaukset ylittävä tarkastelukulma psykologioi den soveltamiseen eri tilanteissa. Mil- loin työssä, parisuhteessa ja am- mattiurheilijana on hyvä ajatella myönteisesti, hakea rauhaa ja olla optimistinen, milloin taas on tär- keä tunnustaa pahalta tuntuvat to- siseikat ja puhua epäkohdista?
VESA TALVITIE
Kirjoittaja on psykologian tohtori ja tie- tokirjailija.
