• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-112: Oravivaara (Ranua). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-112: Oravivaara (Ranua). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-112

3496000

3496000

3497000

3497000

3498000

3498000

7294000 7294000

7295000 7295000

7296000 7296000

7297000 7297000

7298000 7298000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

ORAVIVAARA

Tietokantatunnus: TUU-13-112

Pinta-ala: 174,2

Korkeus: 195

Alueen suhteellinen korkeus: 45

Geologia

Oravivaaran rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 500 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue jäi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ranuan eteläosassa hieman yli 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, joten Oravivaaran laki (195 m mpy.) oli tuolloin hieman yli 20 metrin syvyydessä. Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 10 000 vuotta sitten (Saarnisto 2005). Se sijaitsi laajan aina Saksan pohjoisosiin ulottuneen ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon

huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran laella ja loivahkolla ylärinteellä, jonne muodostui rantakivikkoja. Yhtenäisimmät rantakivikot ulottuvat vaaran laelta aina 185 metrin korkeustasolle, joskin senkin alapuolella on vielä muutamia pieniä kivikoita. Vaaran etelärinteellä on aallokon paljaaksi huuhtomia kallioita 175- 185 metrin välisellä korkeusvyöhykkeellä. Sora ja hiekka kerrostuivat kivikon alapuolelle loivasti rinteenmyötäisesti viettäviksi kerroksiksi.

Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran ylärinteille mataliksi rannan suuntaisiksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Rantavallit ovat suuntautuneet lakialueiden suuntauksen mukaisesti, pohjoisin luoteesta kaakkoon, keskimmäinen koillisesta lounaaseen ja eteläisin lännestä itään.

Rantavallit muodostavat lähes tasalakisia tai loivasti viettäviä nauhamaisia kivikoita, jotka kohoavat ympäristöstä noin 0,3-0,6 metriä. Muodostuman eteläisimmällä laella rantakivikon korkeus on suurimmillaan lähes metrin. Rantakivikot koostuvat noin 20-50 cm kokoisista kivistä ja lohkareista.

Biologia

Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Kivikot ovat ilmakuvan mukaan keskeltä avoimia. Alueen metsät ovat enimmäkseen männiköitä ja pienialaisesti harvapuustoisia metsiä (Suomen maanpeite 2006). Sekapuuna kasvaa jonkin verran koivua. Kivikkoja reunustavissa metsissä aluskasvillisuutta vallitsee puolukka ja variksenmarja.

Kosteammilla paikoilla on enemmän mustikkaa.

Maisema ja muut arvot

Oravivaara hahmottuu lähiympäristöstä metsäisenä vaarana. Rantakivikot jäävät puuston peittoon johtuen lakialueiden tasaisuudesta. Vaaran laen avoimilta rantakivikoilta avautuu länteen puustoinen suomaisema ja Oravisuon

turvetuotantoalue. Vaaran laen rantavallit sekä rinteiden sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta. Muodostuman pohjoisen laen rantavallissa ja vaaran pohjoisrinteen tien varrella on pieniä maa-ainestenottoalueita.

Sijainti: Oravivaaran muodostuma sijaitsee Ranuan eteläosassa noin neljä kilometriä Kelankylästä länteen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 45 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Ranua

3523 11

Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa:

Johansson, P. & Kujansuu, R. (toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.

Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Yhtenäisimmät rantakivikot ulottuvat vaaran laelta pohjoisrinteen 175 metrin korkeustasolle, joskin senkin alapuolella on vielä muutamia pieniä kivikoita.. Muodostuman eteläosassa

Maankohoamisen seurauksena vaaran 88 metrin korkeustasolla sijaitseva laki paljastui muinaisen Itämeren peitosta noin 7 800 vuotta sitten Ancylusjärvivaiheen päättyessä

Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ranuan luoteisosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Rahaselän laki (185 m mpy.) oli tuolloin noin 30

Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ranuan keskiosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Eronen 1992), joten Kuiva Luolavaaran laki (196 m mpy.) oli tuolloin noin

Lounaasta puhaltaneiden tuulten nostattama aallokko huuhtoi drumliinin lakea ja kuljetti irrottamaansa kivistä soraa ja hiekkaa selänteen laen itäreunalle sekä edelleen

Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ranuan eteläosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, joten Ala-Korpivaaran laki (168 m mpy.) oli tuolloin noin 47 metrin

Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ranuan eteläosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Eronen 1992), joten Honkivaaran alakappaleen laki (198 m mpy.) oli

Visuaalinen vaikutelma vaaran itärinteestä on yllättävä, sillä vaaran itäreunan tieltä rantavalleille maasto on loiva, lähes tasainen, ja alimman rantavallin juurelta