Tyttökodin elämä kulkee joka
päiväistä latuaan arkisine aska- reineen. Silloin tällöin tuovat piristävää poikkeusta erilaiset juhlatilaisuudet joko omassa ko
dissa tai muualla, sillä tytöt ovat mielellään "osallistuvia” yhtei
siin rientoihin siinä kuin muut
kin. Ja juhlien aikana tietysti pukeudutaan parhaimpiin, ku
ten tämäkin kesäinen valokuva osoittaa.
E n selviydy siitä mistä m uut
— Terveiset Kuhankosken opetuskodista—
9 9
"Valtio on iso mies, joka istuu katolla” , määritteli kerran eräs Kuhankosken opetuskodin oppilas käsityksensä valtion osuudesta opetuskodin elämään. Mihin lienee pohjautunut tämä lapsen perin ha
vainnollinen käsitys liian abstrak
tisista organisatio- ja hallintosuh- teista.
Valtion laitos kunnan keskellä, mitä se on? Ehkäpä monelle hy
vinkin hämärä ja tuntematon maa.
Veronmaksajayhteisö, entä muuta?
— Monin tavoin ovat valtion roo
lit vaihdelleet Kuhankosken soti
lasvirkatalon tanhuvilla vuosisato
jen kuluessa. Voi vain kuvitella varuskuntakirjurin puustellia 1600- luvun viimeisinä vuosina, sittem
min vänrikin virkataloa kauniilla kumpareellaan, josta talon haltija- väen eteen aukeni etelässä alati muuttuva Kuhavirran näkymä. A i
kaa myöten virkatalon paikka siir
tyi nykyiselle tienoolleen, vasta
päätä koskea, joka lohivetenä mer
kitsi paljon upseeri-isännille, — ehkäpä kauneutena emännille. Kun 1800-luvun alkuvuosina haettiin nuorikko hevoskyydillä tästä virka
talosta kuohuvan kosken ääreltä Ristiinaan von Fieandtien virkata
lon emännäksi, elettiin sen ajan
kiireetöntä rytmiä. — Noin 100 vuotta myöhemmin alkoi lasten ja nuorten kuohuva elämä ja iloinen touhu samoilla pihoilla, kauniilla kannaksella Kuha järven ja Kuhan
kosken välissä. Uudet hirsiset ra
kennukset nousivat sen ajan tyy
liin. Johtaja Hilja Kesäjärvi ja opettaja Kerttu Heikel olivat alka
massa työtä, joka 1920-luvun lop
puvuosina eli ensimmäistä nousu
kauttaan. Perustettiin koulu tytöil
le, joille koulunkäynti muussa ym päristössä tuotti vaikeuksia. Oppi
laat tulivat koko maasta. Perusta
jien keskeinen ajatus oli luoda heille koti, josta laitosmaisuus olisi mahdollisimman kaukana. Kodin
omaisuutta luotiin silläkin tavalla, että henkilökunnan asunnot olivat samojen kattojen alla ja samoilla pihoilla. Koulu oli elämänläheinen.
Oppilaitten kanssa elettiin ja teh
tiin työtä kuin suuressa maalais
talossa ikään. Metsät ja pellot ym pärillä antoivat oman työtilaisuu
tensa, maalaiskotien tyttäret oppi
vat myös karjanhoitoa. Rakennus
ten läheisyyteen nousi puutarha, joka muodosti oman työkenttänsä.
Ja niin muutamien vuosien kulues
sa syntyi yhteisö, jossa teoreettisen koulun ohessa ja rinnalla annet
tiin käytännön työopetusta eri teh
tävissä. Oli "pienoisemäntäkoulu” , jossa oli talous- ja kodinhoito-ope
tusta, puutarha- ja maataloustöitä, pesulaopetusta ja hyvin tärkeänä osana käsityönopetusta.
Runsaan nelj änkymmenen toi
mintavuoden kuluessa ovat Kuhan
kosken opetuskodin tavoitteet ja tehtävät noudatelleet suurin piir
tein samoja linjoja, joskin ajan mu
kana on työtä pyritty kehittämään eri tavoin. — Ensisijainen syy op
pilaan tuloon kouluun on koulu- vaikeuksien ilmeneminen. Monella on tämän rinnalla sosiaalisia häi
riöitä. Pyrkimyksenä ja tavoitteena on, että koulunsa päättänyt — mahdollisesti apukoulutodistuksen suorittanut — ja työopetusta saa
nut tyttö voisi lähteä omaan elä
määnsä tiedoissaan ja taidoissaan rikkaampana, rajoituksineenkin rikkaaseen elämään. Useat oppilais
ta palaavat omaan kotiinsa, toiset jatkavat vielä Alavuden työ kodin puitteissa sijoittuakseen työhön myöhemmässä vaiheessa. Jotkut pääsevät jatkamaan kansanopistos
sa. Erityisopistot Pieksämäellä ja syksyllä 1971 Lehtimäellä alkava opisto tulevat laajentamaan tätä jatko-opetuksen mahdollisuutta.
1 6
Ammattikoulut tosin puuttuvat ku
vasta vielä kokonaan. Moni enti
sistä oppilaista on perustanut oman kodin ja saanut turvalliset puitteet elämäänsä.
Erityisopetuksen kohdalla käy
dään nykyisin paljon keskustelua.
Onko oikeampaa sijoittaa erityis
opetusta tarvitsevat muiden yhtey
teen, erottamatta 'heitä muista. Eh
käpä näin — näiden toisten vuoksi ja heidän kasvattamisekseen tajua
maan, että elämä on rikasta toi- sistakin lähtökuopista alettuna.
Mutta jos se tapahtuu sen kustan
nuksella, että heikommalla on la
mauttava tunne, ettei hän selviydy siinä missä muut, lienee väärin uh
rata hänen edistymistään tämän parempiosaisen kasvattamiseen.
Elämän paine lastenkin parissa voi olla erittäin kova ja julma osat
toman kohdalla. Siksi heilläkin on oltava oikeus varttua, kasvattaa siipiään pystyäkseen lentämään
muiden rinnalla, jaksaakseen kes
tää kylmän ja kovan maailman paineen.
Kyllikki Mäntylä piirtää näytel
mässä ” Opri ja Oleksi” kuvan pie
nestä Nastista, osattomasta lapses
ta, joka ” poimii kuolleitten kukkia hautausmaalta” . Kun häneltä ky
sytään, eikö hän pelkää kuolleita, vastaa hän kysymystä ihmetellen:
"Miksi minä heitä pelkäisin? Elä
viähän minun täytyy peljätä.” Näin lienee osien jako monesti nyky- yhteiskunnassakin. Meidän kovien maailmassa on niitä, joiden elä
mässä on sordino: ” en selviydy sii
nä, missä muut.” Meidän pitäisi kasvaa heidät näkemään ja jouk
koomme hyväksymään. Ja omissa kouluissaan 'heillä pitäisi olla oi
keus varttua rikkaaseen elämään, poimimaan eläviä kukkia elävien maasta.
Eila Ollikainen
