Kuhankosken partahilla
Arvoisat sillanrakentajat!
Hyvä kotiseutuväki!
Olemme tänään todistamassajotakin sellaista, mikä varmaan sykähdyttää ja lämmittää monen laukaalaisen miel
tä. Tällainen juhla on harvinaisuus.
Laukaan kotiseutuväen puolesta saa
nen heti alkuun onnitella Kyläseura Kuhaset r.y:n puuhaväkeä, miehiä ja naisia, teitä, jotka olette mahdollista
neet tämän juhlan. Kunnia heille, joille kunnia kuuluu! Rakennettu kulttuuri
maisema on saanut teidän ansiostanne arvoisensa tunnuksen sen äärellä asus
tavilta laukaalaisilta. Olette antaneet kannustavan esimerkin kotiseutuhen- gestä sillan rakentamisen jalossa taidos
sa. Annamme teille raikuvat aplodit!
Hiukan historiaa
Kuhankoski virtasi vuosituhannet, vii
me vuosisadan alkuneljännekseen asti, vuolaasti ja vapaasti. Merilohi nousi tänne kolmen vesireitin sydämeen juu
ri tämän, Kuhankosken, kautta. Vaa
jakoskihan kahlittiin pari vuosikym
mentä Kuhankosken jälkeen. Tässä yläpuoliset kolme vesireittiä, Viita
saaren, Saarijärven ja Rautalammin reitit yhdistyvät ja näyttivät voimansa pauhaavana koskena muinoin. Kosken kahlitseminen tapahtui vasta vuosina 1920-25. Kuhankoskessa 0 11 putous- korkeutta 3,5 metriäja keskivirtaama 150 kuutiometriä / sek. Voimalaitok
sen ja ensimmäisen sillan rakennutti G.A. Serlachius Oy. Vesivoimala, jo ka valmistui helmikuussa 1923, oli ai
kanaan Suomen suurimpia. Voimala
sähköisti Laukaan kirkonkylän ja lä
hitienoon talojen lisäksi ennen muuta Kankaan ja Mäntän paperitehtaat, ja on teholtaan 3,4 MW.
Uittokaudella 1860-1960 kosken par
taalla oli tukkilaiselämää, tulihan tänne Saarijärven, Viitasaaren ja Rautalam
min reittien tukkisumat satamääräisi- nä lauttoina. Täältä tukit matkasivat alkuaikoina jop a kolme vuotta kestä
vänä kuljetuksena Päijänteen kautta Kymijoen varren puunjalostustehtail
le, aina Kotkaan saakka.
Eräänä iltana, näin kertoo perimätie
to, voimalaitoksen valvoja nosti hiukan toista sulkua päästääkseen muutamat padolle tulleet tukit alajuoksulle. K ä
vikin niin, että mies jylinän säikäyttä- mänä lähti katsomaan outoa jytinää, hydrauliikka jäi nostamaan patoa ja voimistunut imu nykäisi muutaman tukin sijaan koko virran uittoraken- teet koskesta alas. Se oli ISO JYTK Y;
kaikki ripistykset olivat kadonneet kuin hämähäkin seitit ja vesi virtasi uitto- kalusteista vapaana. Koski näytti voi
mansa. Ilmeisesti ensimmäinen silta ei ollut sidoksissa uittorakenteisiin? Vai menikö sekin niitten mukana? Tämä seikka ei ole tiedossani.
Pieni episodi
Sillä ensimmäisellä sillalla tapahtui kerran myös pieni episodi: Kuhanie- meläinen kirvesmies oli rakentamassa Kuhankosken voimalaitosta. Jalankul- kusillalla hän pysäytti Virmaalan talon palvelustytön, Anna Sofian. "Pisti ja lan eteen eikä päästänyt ohitse” kuvaili äitini, kun tulin kysyneeksi, missä hän
ihan ensi kerran kohtasi isäni. Tuol
loin he olivat vasta 18 vuotiaita. Veri on sentään vettä sakeampaa!
Olisikohan silta tuolloin ollut kuha- niemeläisnuorten kuhertelupaikka?
Anna ja Matti olivat tuolloin nuoria Kuhaniemeläisiä. Isäni asusti nykyisen Kivelänsalmen sillan partaalla, isänsä Mooses Muurikaisen Kivelässä. Joten Mooseksesta alkaen olen minäkin ku- haniemeläinen ja täällä Herneniemel- lä savusaunassa syntynyt ja siinä mie
lessä pesunkestävä kuhaniemeläinen.
Nousiko kuha uudelleen?
Kuha kaikkosi näistä vesistä vuosikym
meniksi. Tämä virta oli 25 vuotta sitten 100% saastunut. Tänne myöhemmin muuttaneet eivät tunne sitä löyhkää, mikä vuosikymmenet höyrysi myös tälle sillalle ja Kuusaankosken sillal
le. Edesmennyt toinen silta koki ne kesäiset tuoksut vähemmän houkut- televina! Voidaankin kysyä, nousiko kuha silloin niemelleen Kuhanniemel- le? Virrassahan ei voinut silloin uida eläin eikä ihminen. Nyt siellä polskii taas kuhaset.
Sillanrakentajia tarvitaan - Silta yhdistää mielet ja mantereet
Silta yhdistää tänään Kuhaniemen ja Harhalan seudun uudistuneella taval
la. Silta yhdistää menneeseen aikaan ja tuo visioita uuteen. Silta yhdistää mielet suuremmoiseen luontoon, jota voimme sillalta ihailla. Silta voi innos
taa jopa kuntoliikuntaan! Asukkaiden mielen, hyvinvoinnin ja luontoarvo-
Lauhaan Joulu11
jen puolesta täytyy joskus myös nähdä vaivaa ja taistella. Täm ä silta on tässä mielessä katsottuna seudun asukkait
ten esimerkillinen talkoonäyte!
Siitä paksusta mapista, jonka Kylä- seura Kuhaset on tämän kolmannen sillan vaiheista koonnut, selviää, että tätäkin hanketta vastustettiin monin byrokratian keinoin. Tarvitaan näki
jöitä ja tekijöitä... Sanottakoon täm ä juuri täm än veden äärellä. Tarvitaan yhä edelleen uutta asennetta ja uutta rakentajamieltä. Maiseman omistaa se, joka on siihen kiintynyt. Kauna, vähättelyjä kateus pitäisi sysätä syr
jään. Sillanrakentajia tarvitaan.
Sain nähdä vakuuttavan dokumentin Kuhankosken, nyt kolmannen sillan syntyvaiheista: reilut kaksi kiloa A4, eli satoja monistesivuja. Paljon asiaa ja paljon byrokratiaa. Asialla pallotel
tiin. Teillä, arvoisat sillan näkijät ja te
kijät oli paljon uskoa asianne oikeu
tukseen. Sitä teillä on ollut yli oman tarpeen. Lainaan muutamia poimin
toja Kuhasten kansiosta.
Nyt sillanrakennusta juhliva Kyläseura Kuhaset r.y. on perustettu 1983. Ku
hankosken riippusillan kunnostuksen hankekuvauksessa kerrotaan, että ta
voitteena oli kunnostaa 1966 raken
nettu kosken ylittävä kävelysilta: ”Jän- nemitaltaan 56 metrisessä sillassa on neljä vaijeria, puurakenteinen kansija kaiteet sidottuna ratakiskoalusraken- teeseen. Sillan rakenteet ovat löysty
neet ja puurakenteet lahonneet eikä siltaa ole pystytty käyttämään vaurioi
den takia.” ” Kyläseura on ostanut sil
lan laittaakseen sen kuntoon ja haluaa pitää myös ympäristön sellaisessa kun
nossa, että silta on luontevasti matkaa lyhentävänä yhdysreittinä kyläläisten käytössä. Siltarakennelma on osa maa- kuntakaavassa maakunnallisesti arvok
kaaksi luokiteltua Kuhankosken kult
tuuriympäristöä... silta kunnostetaan kyläläisten talkootyönä, ulkopuolisen urakoitsijan työnä, osaksi lahjoitusva- roin, om arahoituksella sekä hankera
hoituksen turvin. Laukaan kunta, tie- hoitokunnat ja Koskienergia O y sekä Keski-Suomen ympäristökeskus ovat myönteisiä hankkeen toteutumiselle.
Laukaan kunta tai voimalaitosyhtiö eivät kuitenkaan halua yksinään olla hankkeen käynnistäjiä ja rahoittajia.”
Kuhasten mapista selviää, että vuonna 1966 rakennettu järjestyksessä toinen silta todettiin 30 vuotta myöhemmin, eli vuonna 1995, voimalaitoksen omis
tajan vaihtumisen myötä, tarpeetto
maksi. Siltaa kohtasi monien vuosien ja vaiheitten jälkeen tyly purkutuomio.
Kyläläiset eivät tyytyneet kohtaloon, vaan päättivät toimia. Erityisesti nuo alkuvuodet olivat kuin taistelua tuuli
myllyjä vastaan. Niistä vuosista ja sil
tahankkeen myöhemmistä vaiheista löytyisi ainekset muutamaan graduun!
Kun niitä luin rivin kaks, vereni tunsin kuumemmaks! Kuhaniemen kylätoi
mikunta keräsi hankkeen tueksi mm.
yli 1000 nimen vetoomuksen (tämä tapahtui keväällä 2000), joten paljon on vettä virrannut niiden 11 vuoden aikana, ennen kuin näemme upean uuden sillan. (Se virtaama on edel
leenkin 150.000 litraa/sek.) Kuhasten mapista selviää, että jop a niinkin pian kuin 8 vuoden kuluttua vetoomukses
ta eli v. 2008 valmistui sitten Laukaan kunnan teettämä Kuhankosken sillan tarkastusraportti. Se antoi toimenpi
de-ehdotuksia. Aiemmissa hintalaskel
missa kummitelleet muinaiset mum- monmarkat pyöristyivät euroiksi, vain summat pysyivät samoina! L -K leh
den uutinen 27.11.2008 toteaa, että hanke tulisi maksamaan: silta 80.000 e, sillalle johtavat väylät 3 7 .0 0 0 e ja vuosikustannukset 7000 e. Jos siis olen pysynyt laskelmissa m ukana, nyt Ky
läseura Kuhasten toteuttam ana sillan edellä arvioitu kokonaiskustannus on puolittunut. Kyläseura haki jostakin Jyväskylän "Riihestä” rutikuivaa ra
haa ja kyläläiset ryhtyivät mittaviin talkoisiin. Ne eurotkin löytyivät, kun uskoa riitti. Urakkasopimus kirjoitet
tiin 15.1. 2010, eli puolitoista vuotta sitten, ja urakoitsijakin löytyi omalta kylältä, osoitteesta Kuhankoskentie 82. Ajatelkaa, että kyläseura oli niin varakas, että osti kokonaisen sillan ja kunnosti sen! Jälkipolvet, kyläläiset ja matkailijat, kiittelevät tänään näkijöi- täja tekijöitä. LTnohtamatta suinkaan rahoittajia, lahjoittajia ja pyhää byro- kratusta.
Pitääkö nyt kuitenkin pilata varakkaan Kuhankosken kuhaisten kadehtijat.
Tuon sillan kunnostettavat rakenteet myytiin yhden euron hinnalla (1 e) eikä myyjä varmaankaan edes huomannut mitään kauppapetosta. Taitaa juhlassa istua nytkin "kaiken kallella kypärin” . Bisnes on bisnestä! Ja Koskienergia on koskienergiaa. Keski-Suomen Museo ja ympäristökeskus ovat myönteisiä.
Tuhat vetoomuksen kirjoittajaa hyker- telee käsiään. Ehkä ne puuhanaiset ja
Lauhaan Joulu 11
puuhamiehet tänään vähän hengähtä
vät! Simunankoskella käyn katsomassa vanhaa riippusiltaa, lapsuuteni mai
semaa ja koulutietä. Kosken suojeli
jaksi haastoin kerran vanhan vonka- miehen, presidentti Urho Kekkosen.
Vielä niinkin myöhään, 1970 luvul
la, piti täällä Laukaassa käydä mitta
va mediataisto myös Simunankosken puolesta. Olen juuri palannut O u- langalta, Kuusamosta, missä kirjaili
ja Reino Rinne kävi kovan koskisodan ja sai säilymään jälkipolville kuuluisat Kitkajoen ja Oulankajoen kosket, sil
lat ja kanjonit. Tänään Kuusamossa vierailee miljoona turistia vuosittain.
Luonnosta on tullut vetonaula Kiinaa myöten. Opiskeluaikanani Kajaanissa seurasin tuota koskisotaa. Vain harvat silloin näkivät ja uskoivat siihen, mitä nyt miljoonat näkevät!
Havaintoja siltahankkeista
Olen tutkaillut ja vertaillut Kuhankos
ken hankettanne kahteen minulle tu
tumpaan siltahankkeeseen, Simunan
kosken ja Kaivannonkanavan siltoihin.
Kovin paljon löytyy yhteisiä piirteitä.
Jopa yllättävän paljon. Kaivannon- kanavaan saatiin silta, lahonneen ja uittokauden jäänteenä puretun tilalle vasta sitten, kun venäjänvallanaikai-
set ruotsinkieliset alkupaperit pyysin Vaasan maakunta-arkistosta.
Siellähän ne olivat, vaikka T V L eli tielaitos ei niitä löytänyt?! Niitten pe
rusteella kirjoitin asukkaitten toivo
muksesta K H O :lle ja totesimme, et
tä Suomen valtio on kaivattanut sen kanavan ja nyt se pusketaan umpeen, eli palautetaan alkutilaan, jos sillanpi- täjää ei löydy. Pian tuli vastaus. Silta toteutettiin, nyt metsäautotien muo
dossa. Sekin hanke kesti muutaman vuosikymmenen, sillä hanke aloitet
tiin jo 1971.
Pienenä kurioositeettinä kerrottakoon, että sen edellisen Kaivannon sillan ra
kensivat kirvesmiehet Matti Muurikai- nen ja Kalle Pihlainen. Kumpikin Ku- haniemen poikia. Se silta rakennettiin pian sodanjälkeen. Upea ansasraken- teinen 18 metrin jänneväli. Eli sillan- tekijöitä täällä Kuhaniemellä on ollut ennenkin ja on yhä. Olemme täällä Laukaassa paikallislehdestä lukeneet, että tämän sillan avaajaksi saapuu j o ku hyvin tuntematon mies, Mauri Pek
karinen. Muistaakohan täällä kukaan enää, missä se Kärkisten silta sijaitsee?
Siitä moitittiin aikanaan juuri M au
ri Pekkarista, oikein olan takaa, että hän vetää jotenkin kotiseudun, Keski-
Suomen puolesta!!! Mahtaa olla kum
mallinen mies! Sen nyt vielä jotenkin ymmärtäisi, ettäjos Laukaan puolesta.
Arvoisat sillanrakentajat. Hyvä koti- seutuväki! Exuperiä, ranskalaista len
täjää ja kirjailijaa siteeraten ja teidän Kuhankosken kuhaisten profiilia tä
nään nostaen todettakoon: "Tärkeim
piä asioita emme näe aina silmillä. Pi
tää etsiä sydämellä” .
Teksti: M artti Muurikainen
Kuhankosken uusitun sillan vihkiäisissä 12.
06. 2011 klo 15.00
"Kuoleman ylikäytävästä”
ylikulkusillaksi - radan ylitys Lievestuoreella
Jyväskylän ja Pieksämäen välinen rau
tatie valmistui juuri ennen sisällisso
taa vuonna 1918. Tuolloin autoja koko Suomessa oli hyvin vähän ja Keski- Suomessa auto oli kovinkin harvinai
nen näky, joten auton jajunan kohtaa
misen mahdollisiin vaaroihin ei vielä kiinnitetty juurikaan huomiota.
Kuitenkin autoistuminen pääsi myös maaseudulla vauhtiin j o 1930-luvulla ja kiihtyi sotien jälkeisinäjälleenraken- nusvuosina. Jo ennen sotavuosia tun
nustettiin Jyväskylä - Pieksämäki -ra
dalla olevan kaksi erityisen vaarallista tasoristeystä: Vaajakoski ja Lievestuore.
Ylikulkusillan rakentamisesta Lieves
tuoreelle päätettiin ensimmäisen ker
ran jo ennen talvisotaa, vuonna 1939, mutta ensin sotavuodet ja sitten valtion rahan puute siirsivät hanketta vuosi toisensa jälkeen. Tasoristeyksen teki erityisen vaaralliseksi olematon näky
vyys, sillä Jyväskylän suunnasta tie teki jyrkän mutkan alamäkeen, jajunat jäi
vät kallioleikkauksen katveeseen, jolloin näkyvyyttä oli vain muutama metri.
j Laukaan Joulu 11
