Eräs spiritistinen istunto · DIGI

Sisällys:

Kuvia: _Siv

Casimir Perier ^{AA,. '193.}

Sadi Carnot > ^193.

Presidentti Carnotin murha

. .

^{A. V: 197.}

Marokkon sultaani Mulei HassanTori marokkolaisessakaupungissa

.

^{'. ..'...}

.

^200.

'

^201.

Lueglochluola ^204.

Toversilta Lontoossa 205.

Kirjoituksia: Siv.

Hanskan entinen ja nykyinen presidentti ^193.

Eräs spiritistinen istunto, Minna Canth (jatk. edel. n:roon) ^195.

Kujeita kesämatkalta. I. Suuret kilpa-ajot Pariisissa, O.

Hannikainen ^202.

Lueglochluolaan salpautuneet 204.

Isonvihanajoilta, Kyröläistarinoita, julkaissut A. V. ^F. .

.

^206.

Pannan^kuusi, Antti R. 207.

Kuviin

—

Selitys kuva arvoitukseen n:o 12:s"sä 208.

Tilausilmoitus.

Vaakuutettuna siitä, että Suomen pääkaupunki tarvitseekuvallista aikakauslehteä, joka edustaa kirjallisia ja tai- teellista harrastuksia maassamme, joka kuvin ja sanoin kertoo merkillisistä tapahtumista omassa ^ja vieraissa ^maissa, on päätetty jälleen eloon herättää

SUOMEN KUVALEHTI. .

Lehden sisällys

■

^{sekä kuvien} että kirjoitusten puolesta on ^ajateltu seuraavasti. Huomatun ^sijan saa lehdessä ensinnäkin kaunokirjallisuus, sekä suorasanainen että runopukuinen. Etusijassa koitetaan saada kotimaista, mutta ei käännöksiäkään kokonaan suljeta ohjelmasta pois.

—

Kaunokirjallisuuden rinnalla on taide saava säännöllisen ^sijan kuvalehdessä. Jäljennösten muodossa ^tahdomme tilaisuutta ^myöten tutustuttaa lukijaa sekä uusiin että ^vanhoihin, sekä kotimaisiin ^että ulkomaalaisiin taideteoksiin.

—

^{Eri tieteiden} alalta koetetaan hankkia helppotajuisia kirjoituksia, jamil- loin siihen tilaisuutta on ^niitä kuvilla valaista. Erittäin mainittakoon, että kuvilla valaistuja kuvauksia koetetaan saada tiedemiestemme tutkimusretkistä sekä oman maan rajojen sisä- ^ettäulkopuolella.

—

Päivän tapauksista hankitaan

kuvia,

samoin kuin

henkilöistä,

jotka kulloinkin ovat yleisen huomion alaisina.

—

Lopuksi' on aikomus säännöllisesti lehteen liittää

katsauksia,

joissa lyheissä piirteissä seurataan kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta, taidetta sekä teatteri- ^jamusiikkielämää.

Lehdelle ovat suotuisaa apuaan luvanneet seuraavat ^henkilöt: herrat Jac Ahrenberg, Eliel Aspelin, Paavo Cajander, rouva Minna Canth, herrat A. V.

Forsman,

0. A.

Forsström,

Arvid Genetz, Onni

Hannikainea,

Aksel

Heikel, Rafael

Herzberg, neiti Tekla

Hultin,

herrat Santeri Ingman, Kaarle

Krohn,

Emil

Lassinen,

Mikael Lybeck, Gustav

Melander,

Emil

Nervander,

Heikki

Paasonen,

Juho Reijonen, Theodor Schioindt, E. N. Setälä, Vilho Soini, Artturi'H.

Snellman, Kaarlo Suomalainen, Yrjö Wichman ^{y. m.}

Myöskin useat meidän taiteilijoistamme ovat luvanneetlehteämme auttaa.

Kuvalehti ilmestyy kahdesti kuussa 16 ja ³⁰ päivänä. Kooltaan se on 16 sivua.

Lehden tilaushinta on lähetysmaksuineen maamme kaikissa postilaitoksissa, kirjakaupoissa, Weilin ^& Göös'in konttorissa Helsingissä sekä asiamiestemme luona maaseuduilla:

Koho

^vuodelta

:

^{Smh 10:}

—

Puoli

„ ^„

^{5: 50}

Neljännes,,

„

3:

—

Lehteä sopii myös ^tilata kuukaudeksi kaikissa muissa edellä mainituissa ^paikoissa paitsi postilaitoksissa, ja on tilaushinta kuukaudelta ¹ markka 25 p.

Venäjällä vastaanottaa tilauksia ^Anton Lindeberg'in Kirjakauppa Pietarissa ja on tilaushinta siellä:"

Koho vuodelta ... Kpl. 4.

—

Puoli

„ : : ^„

^2:50

Neljännes

„ ^„

^1:50

Kansalaisemme Amerikassa voivat tilatalehteä Weilin & Göös'in Konttorista Helsingissä ^{ja maksaa} lehti:

Koho vuodelta 2 doll. 50 sent,

Puoli

„

'. /

„

50

„

Neljännes

„ .

¹

^{„ — „}

^•

Oskar Relander, Kasimir Leino.

Piiiiroimittaja.

WEILIN ^{& GÖÖS Uudenmaan läänin kartta.}

Korkean Esivallan luvalla tehnyt v. 1893

,_ ,_ tehdas- ia

_J

^{'• ■>•}

^INBERa

Hinta, matkakartaksi taitettuna

.

^{20 mk.}

Helsingissä Kirjainkustannus- _\

seinäkarttana

-

^{• • • • 23}

-

L. Henrikinkatu

Osakeyhtiö

&

Kertonut

JOHANNES

^GRANÖ.

Kirjan sisältö on seuraava: Johdanto:Matka Omskiin; ^Omsk ja

s en ympäristö; Suomalainen^siirtolaRishkova; Bugene; Bojarka;Siirto-

kunta Omin rannalla; "VVerhne-Suetuk;Ashsthagul: Ensimmäinen virka-

TC

f"^Hl 10*1*

*lfi

^{*X >£"} St©l*GOtjV131cl ^matkani Om-siirtokuntaan 1S8Ö; Matka Bugeneen Kesäkuussa 1886;

Ensimmäinen matka Itä-Siperiaan 1886:Matka^Siperiassa 18S7;Matkalla

SOpa S—. ».

- -—

^1888: Venäläisten luona I; II; Matkalla; Werhne-Suetukissa; ^Kirko

-

ys vihkiminen, Kirkko ja kapakka; III:Ilman-ala, maaseikat y.m.; Meikän

Iäiset Siperiassa;Kirgiisi-arolla 1891; Häälauluja,^{koottuBugenensiirto-} ja

iPJailllillStailllllS — ^{tOi m i}

^S

^t

^{O kunnassa}Siperiassa;EräshöyrylaivamatkaIrtish-joella; Tobolsk;Ivanoffin nunnaluostari; Irtish, Obi ja Jenisei; Eräs yö syrjäteillä; Zaimkaja

KirjailSitOmatehdaS * VHvaUSlaitOS.

^{ukkojen koti; Kirgiisit: Yötä}Kirgiisien luona, Kirgiisien luonatalvella;

j

^{Viimeinen käynti} Om-siirtolassa ja ukkojen kodin hyvästi jättäminen

Paluumatka Omskista ^{Suomeen. Yhteensä 311sivua} tekstiä, ^{20 kuvan} Kirja-ja Kivipaino valmistaa kaikenlaatuisia

j

ja Siperiankartta. _{rlintcl O HIK. iD p.*lR.}

...

yksi- tai useampivärisiä painotuotteita,

niinkuin kirjoja, nuottiteoksia, sanomalehtiä, aikakauskirjoja, hinta-

O

.

_

_.

_{J "}

_j.

_{*J ..}

_{» »}

uetteloita, nimiluetteloita', ilmoitnsjulistuksia, affisclieja, kierto-

\\ ^\

¹

11 \ ^VJ J (i Cl d I l LI ^{U d*}

vakuutus- ja osakekirjeitä, ^muisti-, lasku- ja faktuuralanketteja, *

vekseli- ja konnossementtilanketteja, kirje- ja tiedonantolankettejaj Kirjoittanut HARRIET BEECHER-STOWE.

kaikenlaisia prospekteja, ruokaseteliä ja viinilistoja, kiitsumuskort-

teja ja -kirjeitä, asioimis- ja nimikortteja, chekki- ja osoitelanket- Nuorisolle mukaili Maikki^Friberg.

teja, rautatienrahtikirjoja, kuormaseteliä, kaikenlaisia karttoja ja Kirjasisältää 70 sivua tekstiä ja4kuvaa.

kuvia tieteellisiä ja muita tarpeita varten, ilmoitnstauluja paperille,

_

pahville ja levylle, ^viini-, tupakka-, olut-, portteri-y. m.etikettejä, Hinta 1 mk. ^ÖU p:ia.

Iniyrvlaiva- ja pääsylippuja, osoite- ja hintalippuja y. ^m.

Kemigraflnen osasto valmistaa sinkkiklicheitä joka

Kirjansitomatehtaassa sidotaan kaikenlaisia kirjoja

|\

1]

V311 kQI 3 r\5TlQ21Tl

I

I 3 TT1 3

joko yksinkertaisiin tahi hienoihin kansiin niinhyvin vähittäin kuin JV

li V

^(X

UiVOld JVdUuCllU iäiflHluulCl.

tukuttain. Tehtaassa ^vuorataan ja vernissataan karttoja, ilmoi-

tuksiay.m.jatehdäänkaikkiakirjansitoja-ammattiin kuuluvia töitä. Kirjoitti ALLI ^NISSINEN,

Viivauslaitoksessa tehdään kaikenlaatuisia joko yksi- _Kirjassa kerrotaan seuraavista kansoista: Australialaisista; ^Pa eli^,useampivärisiä viivanstöitä yksinkertaisimmista vaikeimpiin^{" r} puaskansasta; Polyneesialaisista;

.... ,

Eskimoiäisistä;

_{. .}

^TIntiaaneista;^• _•

.

^TTHotten-^i..

Stereotypia-osastossa tehdään kaikenlaisia ^{stereo- totteista ja}Buschmanneista; Neekereistä; Arabialaisista; Nubiolaisista typerau8-töita. Indialaisista; Kiinalaisista; Jaappanilaisista, valaistut ^kukin komeilla

Varastossa pidetään konttoori-ja muistikirjoja, kirjoitus-, väripainokuvilla.

piirustus- ja laskuvihkoja, salkkuja y. m. Hinta 2 mk. 50 p:iä.

HintalueHeloja WEILIN

^ja

GÖÖSIN

lähetetään pyydettäessä maksutta.

<^...

^{Tehdas- ja}

Kirjainkustauiius-Osakeyhtiö.

Paras

Jotta ^Suomen

^koriste

kansa saisi näkyväisen

^joka

muiston siitä

^kodissa.

juhlallisesta toimituksesta,

^{* »T*T»}

jolloin H.

i

M. Keisari Alek-

^<» i

^■»

ⁱ

^■»

i ^{» ) <»/}

sander II:nen ¹⁸ p. Syyskunta 1863 itse aukaisi meidän maallemme niin tärkeät valtiopäivät, ^olemmeKivi-

� painossamme valmistaneet taiteellisesti tehdyn, monella värilläja paksulle paperille painetun v

a jäljennyksen siitä

taulusta,

joka

kuvaa

mainittuin valtiopäiväin aukaisemista

_

ja joka säilytetään

Ritarihuoneessa

Helsingissä.

Kuva,^jokatulee olemaan koristuksenajokakodissa,on raamineon kooltaan 92 sm.pitkä ^ja70 sm. leveä. Taulun ^hintaynnä kaäryeon- ^a

—

^{Kauniissa kullatussa} raamissa peililasineen Smk 2O.

Ilman raamia

,.

5.

*

jflj\

^{Eahti on erittäin}maksettava.

—

^Tilatessaonmaksu lähetettävä.

Kuvan^volpi tilata meiltäsuoraan ^sekäkalkissa kirjakaupoissa.

/^H^ _I —i ^—f—i

^■»

_|

^-$■

| •» i |

^■»

^[

¹

<» I

^r*

•»

+ Tehdas-

^Weilin

jaKirjainkustannus-Osakeyhtiö.

^{ja Göösin}

"Weilin Sd ^GrÖös'm osakeyhtiön kirjapainossa.

Helsinki

^1894.

VAAA,V

'

'■■■•„■■/■■ .'. AV.V--.V_'.V.V./-V-'

-' ^{.' .'}

'

^-'

.

^{..• '- -■■.'.■}■■/■•■\'---l^-'.l-'.---.-.y.i■

--

¹

^'

¹

^.

^■■■

TTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTrTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTT TTTTT TTTTTTTTTTTTTTTTTT"TTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTfTTTTTTTTTTTT

SUOMEN KUVALEHDEN

Puolenvuodcn tilaajia

huomautetaan uudistamaan tilauksensa.

/VYVW.'.'

_.

".,..'...

.

^.V.

^, _' . .

^*.

_"

^,".'.

..

^'iV

..

.'".'.V.\W.'YY\'\'W'/V*fff/VVV/ZYvV/N^A^A^VA^vVVVVVVVVVVi 1

.

^{V, i ■} WWWWWWWWWWWWVVWWV\.".

-

i.

i.~?... i~i" ^'..

^'

I ^Palkinto _iAAtfi I

i _«irti I

I Tilacriills. 1

Voidaksemme antaa jonkun arvokkaan palkinnon Suo-

>H ^{m en Kuvalehden} koko vuoden tilaajille ^ja levittääksemme §|

meidän kustannuksellamme äsken ilmestynyttä 1863 vuoden mer- killisiä valtiopäiviä kuvaavaa, kaunista taulua, ^olemme

Q ^{päättäneet mainitun taulun} puolesta kirjakauppahinnasta

Q ^{tahi 2 m:ka 50 p:iä antaa kaikille Suonien Kuvalehden}

koko VUOden tilaajille. Taulu lähetetään tilaajille ja tilaajain hankkijoille rahtimaksutta. Hinta

on

meille suorastaan

P lähetettävä. ^{IÄT" Tilatkaa siis} • runsaasti lehteä. g ^H __

I ^{Weilin $ @öös'in I}

H ieljdas» ja Mirjainkustannus~®sakeyl)tiö. j

' ^■ -- ^{I I}

Kem igrafiassa Tapahtuneen vahingon vuoksi on tämä Suomen Kuvalehden numero myöhästynyt, josta pyydämme arvoisilta lukijoiltamme anteeksi.

Toimitus.

Ranskan entinen ^ja nykyinen presidentti

»■ttii Hanskan tasavallan

presidentti

Carnot oli murhattu. Edellisenä

iltana,

24 p:nä

ajoi

presidentti avonaisissa vaunuissa kauppapalatsissa pidetyistä

päivällisistä

jiihlanäytökseen teaatteriin. Sil- loin äkkiä juoksee kansanjoukosta esille mies pitäen kättään

ylhäällä.

Vaunun sivulla ratsastavan

kyra-

sieerin lieVosen pään työntää hän syrjään, livppiiä

' ^nyt povitaskuun

kätkettynä, Carnotia sydänalaan huu- taen: eläköön anarkia. Kauhea ammottava haava ruu- miissa viedään

presidentti prefektin virastoon,

^mutta kuolee siellä muutaman tunnin perästä.

Murhaaja

Ca- serio Santo saatiin heti vangituksi ja kansa oli rai- voissaan repiä hänet palasiksi.

Luonnollisesti tämärikos on kaikkialla

herättänyt

suurta kauhua

ja

yleistä

paheksumista.

Sitäkin suu- remmassa määrässä tämä teko

kammoksuttaa,

kun ^se

lon

kohdannut

henkilöä, jonka pääominaisuudet

olivat

Casimir Perier. Sadi Carnot.

O.

Relander, Päätoimittaja,

Kasimir Leino.

ToimituspaikkaL. Henrikinkatu 20.

194

säännöllisyys,

tarkkuus,

ankarin velvollisuuden tunto,

rehellisyys.

Tämä teko on kuvaavaa

anarkismille,

siinä heidän julmat

oppinsa

toteutetaan. He tahtovat hävittää yhteiskuntaa

kokonaisuudessaan,

silmitön kosto on heidän päämääränään, he eivät

kysy,

kehen kosto sattuu, kunhan vaan saavat kostaa

yhteiskunnalle,

ih- misille

yleensä,

varakkaille

ja

yhteiskunnan ylemmille kerroksille erittäin. Ja aikeittensa toteuttamiskeinoina käyttävät he

murhaa,

räjähdyksiä ja muita kauheita rikoksellisia menettelytapoja. Anarkismi on kuin kau-

hea rutto,

joka

kasvaa

ja

leviää

ja

^tuottaa tuhoa

kaikkialle,

mihin ^se tulee Mutta

jokaisessa

hävittä- vässä

ja

kielteisessä aatteessa ja liikkeessä ^{on oman} perikatonsa aihe kätketty

itsessään,

hävittävä hävittää lopulta itsensä. Niin on^myösanarkian käyvä. Ainoas- taanpositiivinen,

eteenpäin

vievä saattaa edistyä

ja

elää.

Presidentti Sadi Carnot

vainaja

kuului vallan- kumouksen

ajoilta

tunnettuun sukuun. Hänen iso- isänsä oli

~suuri

Carnot", vallankumouksen

jaloimpia

miehiä. Hän oli kreivi

arvoltaan,

mutta oikeana tasa- valtalaisena hän siitä arvonimestään

luopui

eikä ku- kaan hänen

jälkeläisistäänkään

ole tätä arvonimeä omistanut.

Myöskin

hänen

poikansa, presidentin isä,

Lazare Carnot oli innokas tasavaltalainen

ja

Saint- Simonin oppilas. Hän harrasti etenkin kansansivis- tyksen parantamista. Uutta loistoa on tämä tasaval- lan

~suuri

^suku"

^nyt

varmaankin kaikkien tasavalta- laisten silmissä saanut ^sen

kautta,

että kolmas Carnot

on ~marttyyrana" kaatunut tasavallan palveluksessa.

Sadi Carnot,

joka

oli

syntynyt

Limogesissa elok.

11 plnä ¹⁸³⁷ oli alkujaan ammatiltaan insinööri.

Ranskalais-saksalaisen sodan aikana sai hän Gambe- talta toimekseen

järjestää

Normandian

puolustusvarus-

tuksia. Varsinaisiin

sotatapauksiin

hän ei ottanut ^osaa

ja

sodan

loputtua

tahtoi hän antautua entiseen toi- meensa. Mutta näyttämänsä kunnollisuuden vuoksi valittiin hänet kohta eduskuntaan. Siinä kuului hän maltilliseen vasemmistoon. Sen

jälkeen pysyi

hän valtiollisella

alalla,

ollen useissa luottamustoimissa niinkuin

rakennusministerinä, raha-asiainministerinä,

eduskunnan varapuheenjohtajana. Kun sitten tasa- vallan presidentin toimi

jäi

vapaaksi Grevyn

pakolli-

sen luopiunisen vuoksi v. 1887, valittiin siihen Carnot.

Tasavallan presidenttinä on Carnot tarkasti nou- dattanut

perustuslaillisuuden

vaatimuksia. Suurella tunnollisuudella

ja

tavattomalla

työkyyllä

hän on kor- vannut sen, mitä häneltä ehkä on

puuttunut

loistavata

valtiomiehen kykyä. Sisäasioissa hän^on osannut mal- tillisesti ja

tasapuolisesti

_pysyä riitelevien

puolueiden yläpuolella,

ulkoasioissa hän on

myöskin

osannut säi-

lyttää

rauhaa

naapurivaltojen

kanssa. Suuren maail- man

näyttelyn

aikana Parisissa herätti hänen esiinty- misensä

yleistä

myötätuntoisuutta. Hänen

politiik-

kansa loistokohta on venäläis-ranskalaisen ystävyys- liiton vahvistaminen.

Ulkonaisessa esiintymisessään Carnot oli säännölli- syyden

ja

ranskalaisuuden perikuva, siinä onkin ehkä

sisin syy, miksi hän niin kauvan osasi säilyttää

tun-

teittensa puolesta huikentelevien ranskalaisten suosion.

~L'empereur

^est mort, vive

I'empereur",

sanoo ranskalainen

puheenparsi.

Keisari ^on

kuollut,

eläköön keisari. Semmoista on elämäkin. Se ei salli pysäh-

tymistä,

eteenpäin kulkee lakkaamatta aika. Kun toi- nen

väistyy

tai kaatuu paikaltaan, astuu toinen heti sijaan. Niin tässäkin. Uusi presidentti oli heti valit-

tava

entisen sijaan. Ja siten myös ihmisten

mielet, joista

aluksi kauhun lamauttamina tuntui siltä kuin aika

pysähtyisi kulussaan,

suuntautuvat eteenpäin, uu- siin

tapahtumiin,

uusiin huoliin

ja toivoihin.

Uuden presidentin vaali määrättiin

pidettäväksi

kesäk. 27 p:nä

ja

suorittavat sen Versaillesissa edus- kunta ja senaatti yhteisesti. Osanotto vaaliin oli tie- tysti

vilkas,

kaikki olivat

paikoillaan.

Kokous alkoi kli _{1. Ensin luki}

puheenjohtaja

Challemel-Lacour pre-

sidentin vaalia koskevan pykälän perustuslaista. Sit- ten suoritettiin vaali. Ääniä annettiin Casimir Perie- rille

451,

Brissonille 191

ja Dupuylle

99. Presiden- tiksi siis oli valittu Casimir Perier

ja

sai hän jo ensi äänestyksessä vaaditun ehdottoman enemmistön.

Samoin kuin Carnotin suku on Perierinkin tasa- vallan suuria sukuja. Casimir Perierkin on kolmas perheestään, joka on saavuttanut mainetta Ranskan palveluksessa. Hänen isoisänsä oli

pääministerinä porvarikuninkuuden

aikana. Tämän

poika, nykyisen presidentin isä, Auguste

Casimir Perier tuli Gambettan jälkeen sisäasiain ministeriksi nykyisen tasavallan toi- seen ministeristöön.

Casimir

Perier,

nykyinen presidentti, on niitä Ranskan nuorempia valtiomiehiä. jotka

Panamajutun

jälkeen ovat kohonneet etusijaan, sittenkun vanhat

johtajat

olivat sortuneet. Oltuaan edustuskunnan vara- esimiehenä tuli hän

pari

vuotta sitten

Floquetin jäl-

keen ^sen esimieheksi

ja

silloin

jo sanottiin,

^{että tämä} paikka olivaanensimäisenä askeleena

presidentinsijalle.

Viime joulukuun alussa kun Dupuyn ministeristö äk- kiä

kukistui,

ryhtyi

Perier,

kun useitten muitten

yri-

tykset olivat rauenneet,

perustamaan

ensimäistä minis- teristöään. Pitkäikäinen hänen ministeristönsä tosin ei ollut, sillä aivan tahallaan antoi hän sen

nyt

ke- väällä ^erään pikkuasian vuoksi ^mennä kumoon, kuten

sanottiin,

saadakseen

vapaat

kädet vastaista

presiden-

tin vaalia varten.

Perier ei ole ollut noita ammattimaisia ministerin- viran

tavottelijoita,

joita Ranskassa niin ^{rnnsaasti on.}

Monta kertaa ^on hänelle tarjottu korkeita

virkoja,

mutta hän on niistä useimmiten kieltäytynyt. Talou-

dellisesti on hän myöskin riippumaton. Hänen omai- suutensa arvostellaan ⁴⁰

miljoonaksi.

Hän on pää-

omistajia

Anzinin suurissa hiilikaivoksissa lähellä Bel- gian rajaa. Kaikesta päättäen voi Ranskan

presiden-

tin vaalia pitää onnistuneena. Varmaankin tekee ranskalaisille hyvää tuntea, ^että heillä on hallituk- sensa etupäässä mies, jolla on luja

tahto,

ja joka tie-

tää, mitä hän tahtoo.

195

Eräs spiritistinen istunto.

(Jatk. edelliseen ^n:röon).

(Rouvat Tallqvist

ja Ramstedt,

neiti

Törne,

herra Orell ja lehtori Virtala tervehtivät Helmiä.) Herra Orell. Kun te ette tullut meidän luok- semme, niin me tiliimme teidän luoksenne.

Lehtori Virtala. Luulitte meistä pääsevänne niin

helposti,

neiti Vesterholm.

Ehei,

teidän täytyy olla mukana nyt, ei auta mikään.

Herra Orell.

Henget

^sen vaativat. Äsken kun alotimme istuntoa tuolla ylhäällä, naputtelivat^nevaan:

~Helmi

^{tänne, Helini} tänne." Tulee sitten sana, ettei hän pääse, hän leipoo alhaalla tuvassa. Mutta silloin- kos. alkavat

koputtaa,

että

jymähtelee

huone: _~menk- ää

tupaan,

menkää

tupaan!"

Ette suinkaan henno meitä

ajaa pois,

neiti

Helini?

Rouva Tallqvist. Ei tule

kysymykseenkään!

Vai

ajaa pois!

Kun minä kerran olen tuonut teidät tänne.

Helmi. Kyllä nyt

jo pääsenkin

ylös.

Herra Orell.

Ei,

meillä oli aikomus

pitää

is- tunto täällä, se arvatenkin oli henkien tarkoitus. Sen vuoksi toimme jo verhotkin muassamme.

Helmi. Mutta eihän se käy laatuun. Hyvä

täti,

eihän se käy laatuun?

Rouva

Tallqvist.

^Miksei? En minä

tiedä,

että mikään estäisi. Onhan täällä vähän paha

siivo,

niin- kuin tuvassa tavallisesti on, mutta

—

Rouva Ramstedt. Se ei ollenkaan tee mitään.

Jäädään vaan tänne, koska henget kerran niin tah- toivat.

Herra Orell. Rouva Tallqvist, saanko asettaa verhot tuonne

leipävartaaseen?

Rouva

Talqvist.

Vallan kernaasti.

Helmi. Hyvä täti

—

täällä on varmaan ha- kaakin.

Rouva Ramstedt. Täällä häkää?

(Haistelee.)

Ei ole

—

ei ensinkään

—

^{olkaa ihan} rauhassa. Minä

siinä suhteessa olen hyvin tarkka.

Helmi. Siellä ylhäällä olisi kaikin puolin pa- rempi.

Rouva

Tallqvist.

Miksi et sitten tullut

sinne,

vaikka laitoin hakemaan?

Helmi.

Niin,

kun minulla oli tämä

leipominen.

Rouva Tallqvist.

Leipominen! Tyhjiä

veruk- keita. Sano vaan suoraan: sinä et tahtonut tulla. Ja kyllä minä ^tiedän, mikä siilien syynä ^on. Tiedän val-

lan hyvin.

Helmi. Etten usko

spiritismiin —

Rouva

Tallqvist;

Ja minkätähden sinä et usko?

Sentälnlen vaan. että Kenne Hammar sitä halveksii ja pilkkaa, ja tietysti sinun silloin täytyy tehdä samoin.

Kuinkas muuten. Onhan hän sinun mielestäsi viisain

ja

järkevin mies

maailmassa,

vaikka onkin vaan tuom- moinen

— poikanulikka. Niin, niin, niin,

niin! Elä

yhtään

väitä vastaan. Renne Hammar on hävytön

poilfarmlikka,

joka ei muuta tee, kuin pilkkaa van-

hempia

ihmisiä. Mutta

jos

hän sillä luulee

jotain

voit- tavansa, niin hän suuresti

erehtyy,

sen sanon!

(Muutamia kovia kolauksia kuuluu uunilta.) Neiti Törne. Mikä se oli?

Rouva Ramstedt. Siunaa ja

varjele!

Rouva

Tallqvist.

Aivan kuin henkien napu- tuksia. Tavallista

kovempia

vaan.

Herra Orell. Kummallista! Joko ne

alkaisivat,

ennenkuin on tehty kysymyksiäkään? Mutta ^sem- moista kyllä tapahtuu

joskus.

Lehtori Virtala. Joku varmaankin löi seinään tuolla ulkona.

Helmi.

Niin,

niin! Te olette

oikeassa,

lehtori.

Joku varmaankin löi seinään.

Rouva

Tallqvist.

Lehtori Virtala on semmoi- nen

epäilijä.

Katsokaa vaan, ettemme

sulje

teitä pois istunnostamme.

Herra Orell. Pidetään hänet

nyt

mukana tämä

kerta,

koska hän on luvannut olla

passiivinen.

Mei- dän tulisi nähkääs voittaa ihmisiä

puolellemme.

Neiti Törne. Ja lehtori Virtalan ^me ihan var- maan voitamme.

Niin,

niin,

lehtori,

^{teidät me} valloi-

tamme

vielä! (Uhkailee sormellaan.) Lehtori Virtala.

Jokohan?

Neiti Törne.

Saattepa

nähdä,

saattepa

nähdä!

Jahka herra Orell vaan on laittanut komeronsa val-

miiksi,

että pääsemmealkamaan. (Taputtelee käsiään.)

Voi, voi,

se on niinhauskaa! Ette usko lehtori kuinka se

jännittää

Kun saa tietää tulevaisuu- tensakin.

Lehtori Virtala. Oletteko te, neiti

Törne,

saa- nut tietää tulevaisuutenne?

Neiti Törne. Olen, olen!

Lehtori Virtala.

No,

mitä siitä ennustivat?

Saako kuulla?

Neiti Törne (peittää

silmiään,

teeskentelee ujoutta). En minä ilkiä kertoa

—

^{en, en, vaikka}

"mikä olisi.

Lehtori Virtala. Sanoivatko että joudutte nai- misiin?

Neiti Törne. Kuinka te sen

arvasitte?

Lehtori Virtala. Ei tuo ollut vaikeata. Tie- tysti henget ennustavat naimista kaikille naimatto- mille.

Neiti Törne. Kaikille? En usko, että kaikille.

Niille

ainoastaan, jotka

todella

joutuvat

naimisiin.

Rouva Ramstedt. Minua vähän pelottaa, kun en koskaan ole ollut mukana ennen.

Luuletteko,

herra Orell, että ^ne

nyt

tulevat

ilmestymään —

^tarkoitan

oikein noin haahmossa

—

Herra Orell. Eihän sitä

tiedä,

ennenkuin näkee.

Mutta toivotaan

parasta.

Rouva Ramstedt. Siunaa

ja varjele —

^minua

jo vapisuttaa.

196 Lehtori Virtala. Eikö olisi

parasta,

että lähti- sitte

pois

ajoissa, rouva Ramstedt? Varovaisuuden vuoksi. Saattaisi vaikuttaa teihin pahasti.

Rouva Ramstedt.

Ei, ei,

en minä malta lähteä.

Tahdon minä nähdä

yhtäkaikki.

Rouva

Tallqvist.

Olkaa

huoletta,

rouva Ram- stedt, ei ^se ole hirveätä ensinkään.

Niin,

ensi kerran tietysti hiukan kammottaa

—

^mutta sitten siihen tot- tuu.

—

Joko voimme

alkaa,

herra Orell?

Herra Orell.

Riippuu

neiti Helmistä. Minä

puolestani

olen valmis.

Rouva

Tallqvist.

Mitä sinä viivyttelet, Helmi?

Ala joutua.

Helmi. Antakaa minun olla poissa, täti.

Herra Orell. Poissa? Ei millään tavalla. Sil- loin ovat minun voimani myöskin poissa.

Helmi. Kätenikin ovat

taikinassa,

^en minä voi tulla.

Rouva Tallqvist. Pese ne, lapsi

kulta,

tuolla uunin luona. Herrasväki

kyllä

suo anteeksi. Näin poikkeustilassa

—

Rouva Ramstedt. Tietysti,

tietysti!

Ole ihan

vapaudessasi,

Helmi.

Neiti Törne. Me emme katsokaan sinne

päin.

Helmi. (Pesee käsiään toisella

puolen

uunia.) Reiine. (Kurottaa päätään uunilta ja nykäisee päreellä hänen päätään.)

Helmi. Ai —!

Rouva Talqvist. Mikä tuli?

Helmi. Ei mikään. Ilman minä vaan. (Tekee varoittavia merkkiä Rennelle.)

(Kotvan aikaa mykkää

näyttelemistä

Rennen

ja

Helmin välillä.)

Rouva Tallqvist.

No, Helmi,

kuinka kauvan sinä niitä hankailet siellä? Jo kait ^ne

nyt

^ovat puh- taat?

Lehtori Virtala. Tulkaa

pois

istumaan

tekin,

neiti. Ollaan

nyt

kerran mukana me molemmat epäi-

lijät.

Herra Orell. Täällä on teidän paikkanne, neiti Helmi.

Istukaa,

olkaa min

hyvä.

Ottakaa kaikki toi- sianne kädestä.

Rouva

Tallqvist. No, nyt

se alkaa.

Rouva Ramstedt.

Voi, voi,

tulevatko ne

jo

esille?

Neiti Törne. Ei ^ne tee mitään. Elkää

pelätkö.

Rouva

Tallqvist.

Nyt tehkää kysymys, herra Orell.

Herra Orell. Mitä kysyisimme ensiksi?

Neiti Törne. Minä sanon!

Herra Orell. Noo —?

Neiti Törne

(ujostelevinaan).

Niin

—

^{en minä}

sentään tiedä

—

Herra Orell.

Joutukaa, joutukaa —

Neiti Törne.

Ajattelin,

että

— ^jos

^{noin ilman}

aikojaan

vaan

—

Herra Orell. Mitä sitten?

Neiti Törne.

Kysyisitte,

milloin minä joudun naimisiin?

Herra Orell. Kysytään

ensin,

joudutteko te naimisiin.

Lehtori Virtala. Mutta senhän te

jo tiedätte,

neiti Törne. Olettehan

jo

kerran ennenkin sitä ky-

syneet.

Rouva Tallqvist. Vai kerran! Monta moni- tuista kertaa sitä jo on tiedusteltu. Mutta ^sama se.

Kysytään vaan vieläkin.

Herra Orell.

No,

siis! Vastaa meille

henki,

tu- leeko neiti Törne_vastaus kolme lyöntiä, kieltävä kaksi.menemäännaimisiin?

—

^Myöntävä

(Kaksi lyöntiä kuuluu uunilta.) Rouva Ramstedt. Jess

—

siunatkoon!

Rouva

Tallqvist.

Kaksi lyöntiä vaan. Kiel- tävä vastaus.

Neiti Törne. Se

keskeytyi.

Olisi kyllä lyönyt kolmannen kerran, mutta rouva Ramstedt kun huusi.

—

^Kysykää

^uudelleen,

herra Orell.

Herra Orell. Tuleeko neiti Töine menemään naimisiin?

(Kaksi lyöntiä.)

Rouva

Tallqvist.

Kaksi

lyöntiä,

ei se siitä parane.

Rouva Ramstedt.

Nyt

ei ainakaan tarvitse mi-

nua syyttää.

Neiti Törne. Tepä ette nyt sanoneetkaan, kuina monta kertaa niiden tuli lyödä. Jospa niille tuli siinä erehdys.

Kysykää

vielä

kerran,

herra Orell.

Rouva

Tallqvist. No,

^hyvät

ihmiset, yhtä ja

samaa.

Neiti Törne. Eihän siinä kauvan

viivy.

Herra Orell. Myöntävä vastaus kolme lyöntiä, kieltävä kaksi. Tuleeko neiti Törne menemään nai- misiin?

(Kaksi

lyöntiä.)

Rouva

Tallqvist.

Siinä ^se

nyt

^{on. Uskotteko}

nyt

viimeinkin.

Lehtori Virtala. Mutta kuinka tämä on ym- märrettävä? Kun ne ennen ovat vastanneet myöntä- västi?

Rouva Tallqvist.

^{Mistä sen tiedätte?}

Lehtori Virtala. Neiti Törne itse sanoi.

Rouva

Tallqvist.

Hm

—

Neiti Törne on ken- ties

—

^{ymmärtänyt väärin.}

Neiti Törne

(pahoillaan). Enpähän!

^Viiinekin kerralla kuului selvään kolme lyöntiä

—

Helmi. Tämä henki kenties ^narraa. Eihän nu- hin aina ole luottamista.

Neiti Törne. Niin

— ^jospa

^tämä tosiaan onkin joku kelvoton henki.

(Jymähtäviä lyöntiä.)

Rouva Ramstedt. Siunatkoon! Mikä sille

nyt tuli?

Herra Orell. Te suututitte ^sen

epäilyksillänne.

— ^Hiljaa!

(Lyönnit lakkaavat.)

Rouva Tallqvist. Kysytään

nyt jotain

muuta.

Helmistä, esimerkiksi.

Helmi. ^{Ei, ei,} minä en tahdo.

197

Presitenti ^Carnotin

murha.

198

Rouva Tallqvist. Vaiti sinä! 'Sinun tahtoasi ei kysytä.

Herra Orell. Vastaa meille henki. Meneekö neiti Helmi Vesterholm pian kihloihin?

(Kolme lyöntiä.)

Rouva

Tallqvist.

^Menee! Menee kihloihin!

Helmi

lapseni,

kuulitko sinä?

Helmi.

Voi,

täti

—

^{ei se} ollut mikään henki

—

ei varmaankaan.

Rouva

Tallqvist.

Eikö henki? Etkö sinä kuul- lut -?

Helmi. Kuulinhan

minä,

^mutta

—

Rouva

Tallqvist. No, ja

mikä siellä olisi ko-

listellut,

ellei henki?

Helmi. Jos lienee ollut

— ^{niin, jos}

lienee ollut rotta.

Lehtori Virtala. Aivan niin! Rotta se oli!

Selvästi

—

siinä ei ole

epäilemistäkään.

Rotta ^seoli.

Neiti Törne. Rotta se oli!

Niin, niin,

^{rotta se} oli. Ja rotta siellä äskenkin

naputteli,

kun minulle

kysyttiin.

Ettekö usko?

Rouva

Tallqvist. Ei,

minä en usko, että se oli mikäänrotta, sillä meillä ei ole rottia koko talossa.

Neiti Törne. Ei rottia?

Voi, voi,

niitähän on joka paikassa.

Rouva Ramstedt. Mutta

rotatpa

ei pidä ^sen- laista ilvettä keskellä

päivää,

kun ihmisiä on

sisässä,

se on mahdotonta.

Rouva Tallqvist. Sanokaas muuta! Ja sään- nöllisiä vastauksiako ^ne

naputtelisivat?

Lehtori Virtala. Minä vaan ^en pääse

epäilyk-

sistäni. Jos herrasväki

sallii,

niin minä kesken kaik- kea ^nousen tuonne uunille katsastamaan. Sillä sieltä-

päin

minusta

naputus

kuului.

Helmi.

Ei,

ei! Elkää

menkö,

elkää

—

^minä

pyydän, lehtori, elkää menkö!

Lehtori Virtala. Miksi

panette

vastaan, neiti Vesterholm? Antakaa minun

ottaa

asiasta selko.

Helmi.

Ei, jättäkää, —

^{te vaan} siiotta nuhrai- sitte vaatteenne siellä.

Lehtori Virtala. Ooh

—

^se ei tee mitään.

Helmi.

'

^Elkää

^menkö,

^hyvä

^lehtori,

elkää menkö

— ^siellä,

^siellä

— —

^ne voisivat tehdä teille pahaa.

Lehtori Virtala. Ne? Ketkä ne? Rotat?

Helmi.

Ei, ei,

henget, minä tarkoitan.

Lehtori Virtala (nauraen).

Henget!

Siis te uskotte

kumminkin? Tekin,

neiti Vesterholm! Te

uskotte henkiä!

Rouva

Tallqvist. Niin,

miksei hän uskoisi?

Parempi

hänen on luottaa

tätiinsä,

kuin tuohon hult-

tioon,

tuohon Hammariin

—

(Kiihkeätä kolkutusta uunilta.)

Herra Orell. Henget käyvät levottomiksi. Minkä tähden

keskeytettiin

istunto? Tämmöistä häiriötä te tuotatte, lehtori Virtala.

Lehtori Virtala.

No,

kas niin. Vai minun syyk- seni se

nyt pantiin.

Rouva

Tallqvist.

Istukaa

nyt

rauhassa. Voit- tehan tutkia sitten jälestäkinpäin.

Lehtori Virtala.

'

^Niinkuin

^tahdotte,

^niinkuin

tahdotte.

Herra Orell. Ettekä saa

puhua

enää mitään.

Lehtori Virtala. Minä vaikenen kuin muuri.

Rouva Ramstedt. Kysytään

nyt,

kuinka

pian.

neiti Helmi menee kihloihin.

Herra Orell. Joko neiti Helmi kuinka

pian

me- nee kihloihin? Joko

tänä-päivänä.

(Kolme

lyöntiä.)

Rouva Ramstedt.- Vielä

tänäpäivänä!

Ajatel- kaas! Vielä

tänäpäivänä!

Mutta

— ^jospa

^hän

^jo

^on-

kin salakihloissa?

Kysykääpäs?

Helmi. Ei kysytä enää minusta. Kysytään

nyt jo

muistakin.

Neiti Törne.

Ahaa,

Helmi

—

sinä säikähdit.

Mitä se tietää? Nyt kysytään uhallakin.

Rouva Tallqvist. Se on

tarpeeton

kysymys. Ei hän ole salakihloissa.

Kyllä

minä tiedän.

Rouva Ramstedt. Antakaa meidän kysyä yhtä kaikki. Huvin vuoksi.

Rouva

Tallqvist. No, jos haluttaa,

kernaasti minun

puolestani.

Herra Orell. Onko neiti Helmi Vesterholm ken- ties salakihloissa?

(Kolme

lyöntiä.)

Rouva Ramstedt. Kolme

lyöntiä!

Ooh!

Rouva

Tallqvist.

Se ei ole totta. Nyt mah- toi tulla

joku

erehdys.

Rouva Ramstedt. Onko sulhanen läsnä?

Ky-

sytään, onko sulhanen läsnä?

Herra Orell. Onko sulhanen läsnä?

(Kolme

lyöntiä.)

Rouva Ramstedt.

Nyt

ei meidän tarvitseenem-

pää kysyä. Nyt tiedämme

jo!

Eiautakieltää. Neiti

Helmi,

herra Orell! Toivotan onnea!

Henget julkai-

sivat teidän kihlauksenne. Onnea, onnea vaan!

Neiti Törne.

Niin,

onnea! Minäkin toivotan onnea.

Lehtori Virtala. Saanko luvan?

Herra Orell. Olen aivan

ymmällä.

Helmi. Ei,

ei,

ei suinkaan

—

Rouva Tallqvist. Minä vakuutan

—

(Tulisoihtu häilyy uunilla edes-takaisin

ja

kolkutuksia kuuluu.)

Rouva Ramstedt (huudahtaa).

Herrajumala —

katsokaa,

^katsokaa!

Nyt

ollaan hukassa!

Rouva

Tallqvist (hillityllä

äänellä.) St

—

^hil-

jaa! Mainiota,

mainiota. Herra Orell, ^tästä tulee erin- omaisen onnistunut istunto.

Herra Orell. Minusta ^menee, voimia

—

^minä

menehdyn!

Rouva

Tallqvist.

Koettakaa

kestää, —

^kaiken

mokomin.

Rouva Ramstedt. Minä pyörryn

—

Neiti Törne. Rotat eivät ainakaan tuota tee.

Vai mitä luulet Helmi?

Helmi.

Lopettakaa jo

^{tämä istunto!}

Rouva Tallqvist. Vaiti sinä!

Herra Orell (heikolla äänellä). Te

puhelette

ⁿⁱⁱⁿ

paljon.

199

Lehtori Virtala. Minä en ainakaan ole suutani avannut. Olen

pelkkänä

silmänä

ja

korvana.

Rouva

Tallqvist.

Ollaan

hiljaa — ^hiljaa —

nyt

se jo sammuu.

Herra Orell. Ooh

—

^ooh

—

^ooh!

Rouva

Tallqvist.

Kuinka teidän on, herra Orell?

Herra Orell. Huonosti. Tämä vie minulta kau- heasti voimia.

Rouva Tallqvist. Mutta

jatkammehan

^vielä?

Jahka olette hiukan

levänneet?

Herra Orell. En jaksaisi enää.

Neiti Törne. Pikkuisen

vielä,

herra Orell. Ken- ties

ilmestyisi

meille haamujakin.

Rouva Ramstedt.

Haamuja?

Ei

—

^kuulkaa

—

silloin minä pakenen.

Haamuja —

^huuh

—

^hir-

veätä.

Ei, ei,

minä säikähtäisin kuoliaaksi.

Helmi. Minäkin pakenen

—

Herra Orell.

Ei,

istukaa. Neiti

Helmi,

henget eivät teitä

nykäisekään,

minä vastaan siitä.

Rouva Ramstedt.'

Niin,

^te

suojelette häntä,

muttakukas naimia

suojelee?

Lehtori Virtala. Minäsenteen,rouva

Ramstedt,

luottakaa minuun.

Rouva Ramstedt. Onkos teillä valta niiden

ylitse

?

Lehtori Virtala. On

kyllä.

Olkaa huoletta.

Rouva Tallqvist. Minä tahtoisin vielä

selitystä

—

^{herra Orell,} ettekö ole vielä levännyt

tarpeeksi?

Herra Orell. Mihin tahtoisitte

selitystä?

Rouva

Tallqvist.

Siilien äskeiseen.

Luulen,

että se kumminkin oli erehdys. Ei Helmi ole sala- kihloissa.

Herra Orell. Vastaa meille henki toden ^totta;

Onko neiti Helmi Vesterholm

salakihloissa?

Myöntävä

vastaus

kolme lyöntiä, kieltävä kaksi.

(Kolme lyöntiä.)

Rouva

Tallqvist.

Kenen kanssa? Kuka ^on sulhanen.

Herra Orell. Kuka sulhanen?

(Hiljaisuus.)

Herra Orell. Ei vastaa. Kuka sulhanen?

(

I

^liijilisiMlS.)

Herra Orell. Mitä ^tämä on? Kuka on neiti Helmin sulhanen?

(Paperi lippu lennähtää

piirin

keskeen.) Herra Orell.

Kirje?

Vastaus kirjeen kautta!

Rouva

Tallqvist.

Mitä siinä on? Lukekaa

pian!

Herra Orell.

~Helmi

Vesterholmin sulhanen esi- tetään teille

hetikohta, jos lupaatte

^ottaa hänet suo- siollisrsti vastaan. j;i jos rouva Tallqvist suostuu anta- maav sisarensa tyttären hänen omakseen."

Rouva

Tallqvist.

Suostun, ^suostun.

Tietysti

niinä suostun.

Lehtori Virtala. Te annatte

lupauksenne,vaikk-

ette

aavista,

kuka sulhanen onkaan?

Rouva

Tallqvist. Annan,

ilman minkäänlaista epäilystä.

Lehtori Virtala. Ai, ^ai, eikö se ole varomatonta.

Neiti Törne. Helmiä ne henget vaan suosivat

—

^{mutta ei minua.}

Rouva Ramstedt.

(Viattomasti).

Kummallista

—

^kun

^hengillä

^näyttää olevan ihan sama

maku,

kuin ihmisilläkin.

Neiti Törne. Siinä tapauksessa ^ne mahtavat teistä

pitää —

hyvin vähän.

« Rouva Ramstedt. Paljon mahdollista.

Herra Orell. Vahvistanko siis

hengille

teidän

lupauksenne,

rouva

Tallqvist?

Rouva Tallqvist. Tehkää se.

Herra Orell. Rouva

Tallqvist suostuu

^antamaan sisarensa tyttären sille

sulhaselle,

jonka te meille esi- tätte. 'Me siis odotamme teidän

toimenpiteitänne.

Rouva Ramstedt. Siilien ei suuria

toimenpiteitä tarvita,

jos sulhanen on, niinkuin

luulen,

herra Orell itse.

Lehtori Virtala.

Niin,

kuinkahan ^ne aikovat häntä meille esitellä? Soma nähdä.

Rouva

Tallqvist.

St, st! Minä

tiedän,

mitä tulee

tapahtumaan,

minä tiedän!

Henget

^nostavat hänet tuolineen

päivineen

tuonne

pöydälle.

Lehtori Virtala. Herra Orellin? E

—

^eihän

toki!

Rouva

Tallqvist.

Niitä kummia on ennenkin

tapahtunut.

Rouva Ramsted. Siunaa

ja varjele!

Kunhan eivät vaan minuakin nostaisi?

Neiti Törne.

Ei,

hyvä rouva

Ramstedt,

te olette liian lihava.

Rouva Ramstedt.

Hyvä

se edes.

(Kolkutusta kuuluu.)

Herra Orell. Hiljaa,

hiljaa!

Henget suuttuvat, kun te puhelette niin

paljon.

Renne.

(Ilmestyy

haamuna uunille.)

Rouva

Tallqvist.

No

nyt! Katsokaa,

katsokaa

— ^ooh!

Neiti Törne. Taivas!

Rouva Ramstedt. (Parkaisee

ja peittää

kas- vonsa). Voi minä

hullu,

voi minä

hullu,

kun

jäinkin

tänne!

Herra Orell. Ooh, kuinka tämävie minulta voi-

mia, ooh,

ooh —!

Rouva

Tallqvist. Nojautukaaminuun,herra

Orell.

Helmi.

Voi, voi,

mitä

tuo nyt

on. Herkiä siellä

jo kujeilemasta.

Rouva

Tallqvist.

Vaiti mitä

ajattelet!

Hen- kiäkö sinä onneton

rupeat

nuhtelemaan? Katso vaan, kuinka sinun käy vielä

lopulta.

Helmi.

Hyvä täti,

läntään pois. Minä ainakin juoksen tieheni.

Rouva

Tallqvist. Koetapas — ^koetapas

^hie-

vahtaakaan

paikaltasi.

Helmi.

Voi,

voi —!

Neiti Törne. Se tulee tänne, se tulee tänne (parkaisee.)

Rouva Ramstedt. (Parkuu).

Lehtori,

lehtori

—

Lehtori Virtala. Elkää hätäilkö

—

(Haamu laskeutuu verhon taakse.)

200

Neiti Törne. Mihinkä se hävisi?

Rouva

Tallqvist.

Te säikytitte sen pois.

Herra Orell. Ooh

• ^—

^{ooh, ooh —!}

Rouva Tallqvist. ^Pian, pian, tuokaa ^vettä, hän pyörtyy.

Neiti Törne (tuo vettä

ja

valaa sitä herra Orellin päähän). Hän kuolee, voi taivas.

Rouva

Tallqvist.

(Hieroo hänen ohavuksiaan).

Eikä kuole, olkaa lnipsuttelematta.

Rouva Ramstedt. Minäkin kuolen.

Helmi (tuo hänellekin vettä). Ryypätkää vähän vettä, rouva Ramstedt.

Lehtori Virtala. Elkää ^enää

pelätkö,

johan ^se on poissa,

(Kolkutusta verhon ^takaa.)

Rouva Ramstedt. Tulee

—

tulee taas! ^Lehtori,

lehtori —!

Neiti ^Törne, Verhot liikkuvat!

Rouva

Tallqvist.

Sss

—

elkää kirkuko!

Rouva Ramstedt.

Pois,

pois, ^lehtori, viekää minut pois!

Lehtori Virtala.

Rauhoittukaa,

ei^tässäole hätää.

Neiti Törne. Näettekö, näettekö kuinka verhot

häilyvät?

Nyt —!

Renne (syöksee esille, ^kumartaa). Nöyrin

pal- velijanne,

hyvät

naiset,

hyvät herrat!

Rouva Ramstedt. (Kirkaisee ja pakenee toiselle puolelle huonetta pöydän ^taakse). Pois. pois, pois —!

Rouva Tallqvist. Herra

Hammar,

tekö —?

Renne.

(Sieppaa

Helmiä kädestä). Rouva Tall- qvist, ininä pyydän teiltä sisarenne tytärtä omakseni.

Helmin kanssa olemme

jo sopineet

asiasta

■— ^ja

te olette luvannut antaa suostumuksenne.

—

Rouva Tallqvist. Mutta enhän minä

tiennyt —

Herra Orell. Että se oli hän.

Niin,

^{te ette} sitä tiennyt, eikä semmoinen lupaus

sido,

ei millään tavalla

—

Lehtori Virtala.

Anteeksi, —

te annoitte

'lupauksenne

ilman

ehtoja.

Uskallatteko pettää

henkiä?

Neiti Törne. Pettääkö -henkiä? Se olisi kauheata. Mitähän siitä seuraisikaan?

Herra Orell. Kysytään

hengiltä

niidelleen.

He kenties eivät vaatineet sitä täydellä todella.

Rouva Tallqvist.

Ei, ei, —

vaativat tai ei

—

minä pidän sanani

yhtäkaikki.

Ottakaa

hänet,

ottakaa, herra

Hammar,

minä näen Helmin

silmistä,

ettei häneMä ole mitään sitä vastaan.

Herra Orell. Mutta malttakaahan

nyt —

Eenne.

Kiitoksia,

rouva

Tallqvist,

kiitoksia

—

Helmi. Mutta torukaa häntä

ensin, täti,

hän on semmoinen ilveilijä

—

Renne.

Ei,

elkää

toruko,

minä lupaan, etten tästälähtein enäämilloinkaan ilveile henkien

kanssa,

jos ^vaan

annatte

kaikki entiset

synnit

^anteeksi?

Rouva

Tallqvist.

No siinä

tapauksessa

^annan vallan

mielelläni,

kaikesta sydämestäni.

Renne.

Kunniasanalla?

Rouva

Tallqvist.

Kunniasanalla!

Renne. Nyt

kuulet,

Helmi —!

Helmi.

Junkkari,

^sinä!

Liisa (tulee lakanan kanssa, jonka hän asettaa sahtikorvolle). Mitä hiidessä? Johan te olette tullut alas uunilta?

Lehtori ^Virtala, Ahaa

—

Rouva Tallqvist. Mitä? Mitä? Oletteko ku-

jeilleet kanssamme?

Neiti Törne. (Iloisesti).

Eivätpäs

olleetkaan, henget, jotka sieltä aina kieltäviä vastauksia minulle

naputtelivat!

Eivätpä arvon olleet! Jo minä

ajatte-

linkin —!

Herra Orell. Tämä ^on

—■

^{tämä on}

^{hävytöntä'}

Lehtori Virtala (nauraa). Oivallista! Oivallista!

Helmi. Täti te annoitte jo hänelle anteeksi?

Eikös niin?

Rouva

Tallqvist. No,

annoinhan

minä, ja

sa- nassani pysyn, mutta tämä oli sentään vähän liian

—

Renne. Te olette paras täti maailmassa!

Rouva

Tallqvist.

No

niin,

^{no niin!}

Hyvä

her-

rasväki,

pyydän teitä

nyt

siirtymään

ylös.

Juodaan siellä malja näiden nuorten onneksi.

Lehtori Virtala.

Kiitoksia, kiitoksia.

Liisa. Onkos kukaan muistanut vehnäsiä katsoa?

Helini.

Voi,

ei! Ne ovat

unehtune.et

^{tykkänään.}

Otetaan pian

pois uunista,

Liisa hyvä. Kunhan eivät olisi

palaneet!

(Liisa ja Helmi

ottavat

vehnäsiä uunista.) Renne. Rouva Ramstedt

—

^miksi

pakenitte sinne?

Tulkaa ^tänne muiden luokse!

Marokkon sultaani Mulai Hassan.

201

Tori marokkolaisessakaupungissa.

202

Roiiva Ramstedt.

Pois, pois, pois —

^elkää

tulko lähelle._Renne. Mitä! Pelkäättekö teLehtori

Virtala, suojelkaa minua? —

^!

Lehtori Virtala. Sehän on Renne

—

^Renne

Hammar.

Rouva Ramstedt. Elkää uskoko. Hän on

henki,

—

materialiseerattu henki.

Renne (nauraen). Aivan oikein! Materialiseerattu henki.

Lehtori Virtala. Toisin sanoen,

ihminen,

niin- kuin te ja minä. Koetelkaa hänen kättään

—

^elkää

peljätkö, pidänhän

minä hänestä kiinni.

— ^No,

^ei-

kös se ole

lämmin,

niinkuin ihmisen käsi ainakin?

Kas

niin. kunniasanalla,

häntä ei teidän tarvitse

pel-

jätä

—

Helmi. Katsokaa, kuinka meidän vehnäset ovat kauniita. Eivät ole

palaneet yhtään.

Liisa. Se ennustaa onnea nuorelle pariskunnalle.

Rouva

Tallqvist. Ylös,

hyvät naiset ja herrat-

ylös,

siellä kahvipöytä meitä odottaa. Herra Orell.

tehkää

hyvin! —

Herra Orell. Minä en välitä

—

Neiti törne. Oletteko vihanen?

Lehtori Virtala. Leikistäkö suuttua? Joutavial Helmi. Leppykää, herra Orell! Kuinka raskitte olla

vihanen,

kun minä ^annan näin hyvää vehnästäkin kahvin kanssa?

Herra Orell. Ooh, neiti

Helmi,

neiti Helmi —1 Helmi. Tästä lähtein olemme ystäviä, eikö totta?

Herra Orell.

Totta,

totta! Tästä lähtein olemme

ystäviä!

Ja

—

unohtukoon kaikki

—

teidän täh- tenne Helmi. Mutta sen sanon, että ensi kerran kun teille manaan

henkiä, esille,

niin toisin

käy!

Silloin on leikki kaukana --!

Kaikki. Hyvä, hyvä!

Minna Canth.

Kirjeitä kesämatkalta.

I. Suuret kilpa-ajot Pariisissa.

Pariisin

vedonlyöjäin ja pelarien

päivä- järjestyksessä. Muilta ihmisiltä enimmät näistä kilpailuista menevät

huomaamatta,

olkoot ^ne sitten

lähellä,

Boulognen metsässä, tai kauvempana Vincennesissä tai muualla

maailmankaupungin

ihanoissa

ympäristöissä.

Mutta kun suuri

~Pariisin

palkinto"

Le grand prix de Paris ^on

kysymyksenä, joka tapahtuu

aina Kesäkuun

puolivälissä,

silloin on koko

kaupunki

liikkeellä

—

^se on suorastaan Pariisin elämän etevin

tapahtuma

koko vuodessa.

Muukalaista,

joka tulee Pariisiin kun tuo suuri

tapaus

on lähestymässä eikä tiedä siitä

mitään,

katsellaan kuin

barbaria, jolla

ei ole aavistustakaan

siitä,

^mitä

nautintoja

sivistyselämä oikeastaan tarjoo. Jos osoittaudut naivisuudessasi tietämättömäksi

koko

tapauksesta, luet heti

pariisilai-

sen silmissä

kysymyksen: ~Mutta,

Mon

Diev,

miksikä sitten olette Pariisiin tullut näiksi

päiviksi,

jollette

kilpa-ajoja

varten?"

Tämän vuoden sumien

kilpa-ajojen

päivänä, sun- nuntaina kesäk. 17 p:nä

pastoi

aurinko

täydeltä

terältä aamusta alkaen. Väsyneinä matkasta

ja juoksemisista

suurissa

vaatemakasiineissa,

joissa, kuten sanomalehdet

lausuivat,

Pariisin

kauppa

edellisinä päivinä oli^äärettö- mälle

ostajajoukollensa tarjonnut parastansa „suurta päivää"

varten, lähdemme vasta aamiaisensyötyäkello l:n aikaan liikkeelle ilman varmaa tarkoitusta nähdä itse

kilpa-ajoja.

Pian olemme Avenue du Bois de Boulognella,

jota

myöten kaikki ^menevät itse kilpailu-

paikkaan, Longchainpin

^kentille. Ääretön

ihmispaljous

ajaa siinä verkalleen

eteenpäin.

Välistä kulkee ohit- semme yhtämittaa kymmeniä toinen toistaan komeam-

Pia yksityisvaunuja,

kaksi

englantilaisiin

livreoihin

puettua

siliänaamaista herrasmiestä

ajajanpenkillä,

toi-

nen pitäen

ohjaksia

toinen

„ilman istumassa",

niinkuin Kalevalassa sanotaan, ja vaunuissa tämän maailman

onnellisia,

herrat mustissa pitkäliepeisissä

takeissa,

nai- set silkissä

ja pitseissä.

Sitten tulee taas pitkä

jono hyyriajurien vaunuja, joissa

oikeastaan on

paikka

vaan kahdelle

hengelle, paitsi ajajaa,

mutta

joissa

monesti kahdeksanhenkinenkin perhe

osoittaa,

^että sopu sijaa antaa. Omituisimmat

ovat

kuitenkin englantilaiset mail-coatehit,

neljän

tai kuuden hevosen ^{vetämät vau-} nut,

joiden omistaja

^saattaa

ajokaluissaan tarjota sijaa

kokonaiselle

pienemmälle seurustelupiirille, parille

kol- melle

kymmenelle

hengelle. Yhtä loppumaton kuin ajajien

paljous

on se jalkaisin kulkeva ihmisjoukko.

joka

on avenuelle seisahtunut näkemään edellisiä ja etenkin

presidenttiä, jota juuri

odotetaan tulevaksi.

Otamme kolme tuolia levähtääksemme: ee

fait ^trente sous, monsieur,

^se maksaa markan

ja

viisikymmentä

penniä.

Näitä maksaessani

yhfäkkiä

kuuluu

yleinen

a-a-ah

ja

samassa ajaa Carnot

sivuitse

tervehtien kai- kille

suunnille;

mekin nousemme

seisomaan,

ja väki- joukko,

joka painautuu

koko kuolleella

painollaan eteenpäin,

lakaisee

kalliisti

maksetut tuolit aitamme.

Pian

ovat poliisit, joita

kokonaista kaksi tuhatta miestä on

ylläpitämässä turvallisuutta,

palauttaneet

järjestyk-

sen,

ja silTaikaa

kuin rivillinen heitä pysäyttää vau-

nujen kulun,

menemme me ynnä sadat muut toiselle

puolelle

avenueta,

jossa

muutamat odottamaan

jääneet

ajurit

tarjoavat ihmisille

palvelustaan puolta

huokeam- masta kuin tuntia ennen. Sovittaudumme

siis,

^kolme aikaihmistä

ja

kaksi

lasta,

vaunuihin

ja

lähdemme

ajamaan

eteenpäin kenttää kohden,

jonka

paksu tomu-

203

pilvi

jo kaukaa osoittaa muukalaiselle. Ajaessamme akasioiden kujaa

pitkin

huomaamme

pian

että

tungos

täällä on ollut

vaarallisempi: parit

kolmet murskaksi

ajetut

vaunut

osoittavat,/että parempi

on tulla vähän

myöhemmin kuin jäädä johonkin

tilapäiseen

sairas-

j

telttaan odottamaan parantumistaan yhteentörmäyksen

:

.seurauksista.

Vihdoin

näkyy

edessämme kenttä noin

paria

virs- taa

pitkä ja

^virstaa

leveä, joka kilpailevien

on kerran

<

kierrettävä. Sen toisessa laidassa

ovat

katsojien

lavat,

meille tietysti kielletty

ala;

keskellä kenttää on mainio

katsomapaikka

vaunuissa olijoille,

mutta

koska taval- linen

pääsymaksu

tällä kertaa on koroitettu kaksin-

kertaiseksi

eli

neljäksikymmeneksi markaksi, jäämme

siivosti tuhansien muiden kanssa

~sirkuleeraamaan"

kentän ympäri vievää tietä myöten, sillä seisahtua eivät vaunut saa

—

huolimatta vastaansanomisista

aja-

vat

ratsastavat poliisimiehet

^{meitä aina}

eteenpäin

joka kerran kun olemme

jääneet

johonkin

paikkaan,

josta on vapaa

näkyala.

Mutta ei tarvitsekaan katua että välistä

tulee, ajetuksi

puiden

taakse,

sillä ulkona ken- tällä paahtaa aurinko hirvittävällä kuumuudella,

ja

luodessamme silmämme metsään

päin

on meillä mitä huvittavin

näky.

Tuhannet

ihmiset, jotka jo

^hyvissä ajoissa ovat tulleet

Longchampiin,

^ovatväsyneetodotta-

miseen

jaheittäytyneet ruohikkoon, jossa joko

makaavat

j

yksitellen selällään poltelleen

ja

lukien sanomalehtiä tai istuvat ryhmittäin syöden

ja juoden.

Hatut ja nutut riippuvat puiden oksissa

ja jokainen

on kuin kotonaan.

Mutta

nyt

soi

kello:

ratsastus on alkanut. Tuolla kiitävät hevoset melkein suoranviivan kaltaisina eteen-

päin

huimaavaa vauhtia. Ei kukaan kuitenkaan näytä siitä

välittävän; jokainen jatkaa

entistä

ajanviettoaan.

Vasta muutaman minutin perästä kun hevosia jo odo- tetaan lähtö

paikkaan palaaviksi,

alkaa näkyä kiihkoa katsojissa. Nyt viuhdotaan

ja

huudetaan. Hirveä kiljuminen alkaa kuulua noin virstan päästä

ja

lähe- nee lähenemistään. Vasta kun hevoset

jo

kauvan aikaa ovat olleet

perillä,

saapuu huuto meidänkin luoksemme.

Nyt

huudetaan kaikki täyttä kurkkua: Vive Schickler.

Vive

la

France! Pienet pojat kirkuvat korviemme

[ juuressa.

Les gagnants du Grand prix. Ginq souä.

Grande Victoire pours la France! s. o. Suuren voiton

j

saajat! 25

penniä!

Suuri voitto Eanskalle!

Nyt

tie-

l

dänune

ja

voimme lukea

jo painettuna,

että tällä ker-

taa —

vastoin tavallisuutta

—

ranskalainen hevonen

•on voittanut eikä englantilainen. ..Mutta kumpiko

paroni | Schiöklerin

hevosista on

voittaja,

Dolma Baghtche vai Uavioli.' kysymme eräältä vieressä seisovalta

herralta,

joka näyttää olevan hirveästi innoissaan

ja

huutaa

Lakkaamatta: ~Hourra,

Grande victoire!

Quel

^evetie-

ment!'¹

~Se

^on Dolma Baghtche, vastaa

hän,

ja minä olin Raviolin puolesta,

mutta

yhtä

kaikki,

koska se on

ranskalainen,

ah la grande victoire!¹¹

Täynnä

kun- nioitusta tätä

jaloa

isänmaallisuutta

kohtaan, joka

ei näytä kysyvän omaa

voittoa,

annamme ajajalle käskyn

lähteä paluumatkalle, ja vasta seuraavana päivänä ^vä- henee

kunnioituksemme,

kun luemme että siinä on ollut

pieni ~fintti"

jota kaikki eivät ole

huomanneet,

nimittäin se että

jokainen, joka

on

lyönyt

vetoa

joko

Dolma

Baghtchen

tai Raviolin

puolesta ja liittänyt

siihen sanat

~sekä yleensä Schicklerin

tallin puolesta", luetaan

nyt,

kun edellinen hevonen on

voittanut,

voitta- jaksi. Ja kun

jokainen,

joka on tuon Ravioli raukan

päälle

uskaltanut esim. 100 fr.

nyt

voittaa 5,000

—

veto on tämän hevosen suhteen ollut

yksi viittäkym-

mentävastaan

—

ⁿⁱⁱⁿ suurimman voiton

pistävät

tas- kuunsa

juuri

Raviolin miehet.

—

Oletteko tekin uskal- tanut kymmenmarkkasen

jonkun

^puolesta?

kysyn ajuriltani. —

Enpähän toki.

— ^No,

miksi ette?

--

Koska herrat ovat edeltäpäinpäättäneet, mikä hevonen on

juokseva parhaiten ja

siis tietävät minkä

puolesta pitää

vetoa lyödä. Meikäläinen siinä vaan tulee

peija-

tuksi.

—

^{Jokohan seniin lienee että}

^edeltäpäin

^tietä-

vät?

— Varmasti, herra, a

coup siir,

monsieur,

qu'ils le savent, vakuttaa

ajurimme.

Sillä välin olemme tulleet takaisin akasioiden ku-

jaan.

Mutta etemmäs ei ollut mahdollista päästä.

Sinne oli näet summaton

paljous

vaunuja seisahtunut tien vasemmalle puolelle, ja oikeata pitivät

poliisimie-

het

suljettuna,

koska siitä oli

presidentti ajava.

Kaikki nousivat seisalleen vaunujen istuimille

ja

alituisesti kuului ennenaikainen huuto: Le

voilä,

^tuossa hän on!

joka

erehdys aina

johtui siitä,

että sivuitsemme

ajoi

vaunut, joissa

lakeijoilla

ja ajurilla oli kokardit ha- tussa. Milloin se oli

Venäjän,

milloin Saksan, milloin Italian

lähettiläs,

milloin taas kolmivärisestä kokardista arvasi vaunuissa

istujat joksituksi

Ranskan ministe- reistä perheineen. Vasta kun oikea

presidentti

oli sivuitse

ajanut ja

Vive monsieur Garnot! huudettu päästiin taas liikkeelle lähtemään janiin tultiin takai- sin asuntoomme, jossa emäntämme,

joka

ei ollutennen

kilpa-ajoja

niinläheltä nähnyt, kiittäen meitä

vakuutti,

ettei hän mistään ollut niin

tyytyväinen,

kuin että oli saanut nähdä monsieur Carnotin

ja

näyttää hänet

lap-

silleen. Toivokaamme että hänelle ensi vuonna sattuu yhtä hyvä tilaisuus nähdä ^se uusi presidentti,

joka

tämänvuoden

lopussa

tulee

valittavaksi,

sillä monsieur Carnotilla ei kuulu olevan

paljon

toiveita tulla uudes- taan

valituksi,

luultavasti koska kaikki

jo

ovat häntä kylläkin monesti nähneet.

O. Hannikainen.