Uusi talous – tarua vai totta?

Uusi talous – tarua vai totta?

Matti Pohjola Professori Wider-instituutti

U

Erityisesti Business Week teki tätä termiä tun- netuksi. Sen määritelmä uudesta taloudesta pe- rustuu kahteen trendiin maailmantaloudessa.

Ensimmäinen on liiketoimintojen globaalistu- minen, mikä käytännössä tarkoittaa kapitalis- min voittokulkua sosialismin romahdettua.

Toinen on informaatioteknologian vallanku- mous, sen käytön lisääntyminen sekä tuotan- nossa että kulutuksessa, mikä perustuu eten- kin tietokoneiden laskentakapasiteetin kas- vuun ja siitä seuraavaan hintojen laskuun. Vii- meaikainen ilmiö on ollut tietokoneiden ver- kostoituminen Internetin kautta ja sen muka- naan tuomat uudet liiketoimintamahdollisuu- det, joiden vaikutuksesta myös vanhan talou- den yritykset uudelleenorganisoivat tuotan- toaan. Tämä määritelmä tulee siis journalismin puolelta. Mutta mitä vastinetta uuden talouden käsitteelle löytyisi tieteen puolelta?

Taloustieteellistä tutkimusta on jo olemassa melko paljon informaatio- ja verkostotaloudes- ta. Siinä on piirteitä, jotka liittyvät selvästi uu- teen talouteen. Informaatio määritellään tässä kirjallisuudessa niin, että se on mitä tahansa, mitä voidaan esittää digitaalisessa muodossa, eikä informaatiolla ole välttämättä mitään te- kemistä itse tiedon kanssa. Keskeiseksi näh- dään verkostovaikutukset. Carl Shapiron, Hal Varianin sekä Bradford De Longin edustaman koulukunnan perusopetus on, että vaikka tek- nologia muuttuu, talouden lainalaisuudet ovat pysyviä.

Uusi talous voidaan ymmärtää myös yksin- kertaisesti aineettomaksi taloudeksi. Tähän keskittyy toinen taloustieteellinen tutkimushaa- ra, jota edustaa esimerkiksi Danny Quah. Sen mukaan taloudessa tapahtuu rakenteellinen muutos aineettomaan suuntaan, kun talouden arvo muodostuu yhä enemmän digitaalisessa muodossa olevista tuotteista. Tähän lukeutu- vat tietotekniikka, sähköinen kauppa, media, biotieteen uusimmat tuotteet jne.

Taloustieteen kolmas lähestymistapa uu- teen talouteen on hyvin pragmaattinen. Ratkai-

1 Esitelmä Kansantaloudellisen Yhdistyksen tilaisuudessa Säätytalolla 27.9.2000. Ääninauhalta toimittanut Seija Par- viainen.

sevaa siinä, onko esimerkiksi jokin maa uusi talous vai ei, on digitaalisten tuotteiden osuus kansantuotteesta. Näiden tuotteiden pääasial- lisin jakelukanava on Internet, joten uuden ta- louden laajuutta voidaan mitata myös Interne- tin käytön yleisyydellä.

Suomalaisessa keskustelussa uusi talous on yhdistetty vahvasti pörssiin ja teknologiaosak- keiden arvon nousuun tai laskuun. Katsotaan, että uudella taloudella menee hyvin silloin, kun pörssikurssit nousevat, ja huonosti silloin, kun kurssit laskevat. Se on kuitenkin huono määri- telmä. Esimerkiksi Englannissa ja Yhdysval- loissa vain alle tuhannesosa uusista yrityksistä listautuu koskaan pörssiin. Pörssi on sen vuok- si vain marginaalinen osa ilmiötä. Sen merki- tys uuden teknologian käyttöönotossa on pie- ni. Uuden talouden mielenkiintoisimmat ilmiöt ovat reaalitalouden puolella.

Mitä uutta uudessa taloudessa?

Taloushistorian valossa uusi talous ei ole ko- vin uusi ilmiö. Mutta jos ajattelee koko ihmis- kunnan historiaa, niin onhan se uusi. Jos uusi talous määritellään tieteellisen ja teollisen val- lankumouksen nykyvaiheeksi, niin se alkoi jo 200–250 vuotta sitten eli 1700-luvun lopussa.

Kyseessä on vain yksi kehitysvaihe pitkään jat- kuneessa prosessissa, eikä varmasti viimeinen.

Siinä mielessä uuden talouden käsite ei ole ko- vin käyttökelpoinen. Nyky-yhteiskunnat ovat olleet tietoyhteiskuntia jo parisataa vuotta, eikä ole mitään perusteita väittää, että tiedolla olisi nyt suurempi merkitys kuin aikaisemmin. Päin- vastoin voidaan väittää, että tietyn talouskas- vun tuottamiseen tarvitaan nyt enemmän tie- toa kuin aikaisemmin.

Uuden talouden laajuus

Yksi tapa mitata, miten laajalle uusi talous on levinnyt, on arvioida, kuinka paljon rahaa käytetään tietotekniikkaan ja tietoliikenne- tekniikkaan. Johtavissa teollisuusmaissa (mm.

USA:ssa, Englannissa ja Pohjoismaissa) käyte- tään noin 8 prosenttia kansantuotteesta tieto- tekniikkaan tai tietoliikennetekniikkaan. Maa- ilmanlaajuisesti keskiarvo on noin 2¹/2 prosent- tia.

Voidaan myös katsoa tietokoneiden käyttöä tuotannontekijänä. Johtavissa teollisuusmaissa noin 60 prosenttia ihmisistä käyttää työssään tietokonetta tai siihen liitettyä laitetta. Tieto- koneisiin liittyvät laiteinvestoinnit ovat noin 10–15 prosenttia yksityisistä kiinteistä inves- toinneista. Jos mukaan lasketaan esimerkiksi ohjelmistot yms., päästään huomattavasti kor- keampiin lukuihin. Tietotekniikkainvestoinnit kasvavat kuitenkin nopeasti, noin 20–40 pro- senttia vuodessa.

Tällä hetkellä tietokoneet muodostavat noin 3–4 prosenttia johtavien teollisuusmaiden pääomakannasta. Syy siihen, miksi tämä osuus on suurista investoinneista huolimatta näin pie- ni, johtuu siitä, että huomattava osa niistä on korvausinvestointeja, joilla uusitaan vanhentu- nutta kapasiteettia. Merkittävä voima kehityk- sen taustalla on ollut se, että vaikka tietokonei- den laskentakapasiteetti on kasvanut, niiden valmistuskustannukset ovat pysyneet suurin piirtein samana. Sen seurauksena tietyn lasken- takapasiteetin omaavan tietokoneen hinta on laskenut noin kymmenestuhannesosaan siitä, mitä se oli 40 vuotta sitten. Näin suuresta hin- nanmuutoksesta yksinkertaisesti seuraa se, että tietokoneella korvataan muuta pääomaa.

Verrattuna aikaisempiin teknologisiin val- lankumouksiin kuten sähkön- ja höyryn käyt-

töönottoon energialähteenä tässä on se ero, että tietokoneiden suhteellisen hinnan aleneminen on ollut paljon voimakkaampaa. Sen vuoksi tie- tokoneiden käyttöönotto yleistyy paljon no- peammin. Esimerkiksi sähkön teollinen käyt- töönotto kesti noin 50 vuotta.

Kuinka suuri on Internet?

Yksi tapa mitata Internetin laajuutta on katsoa, kuinka suuri osa ihmisistä käyttää sitä. Maail- man väestöstä noin 5 prosenttia käyttää Inter- netiä säännöllisesti (vähintään kerran kolmen kuukauden aikana). Joissakin maissa kuten Yhdysvalloissa noin puolet väestöstä on ver- kossa. Pohjoismaat ovat Internetin käyttöön- otossa pitkällä verrattuna muihin maihin. Nyt lasketaan, että Internetin käyttäjien lukumää- rä maailmassa kasvaisi miljardiin lähivuosina.

Taulukko 1. Internetin käytön yleisyys eri maanosis- sa maaliskuussa 2000.

Internetin Internetiä käyttäjien käyttävien lukumäärä, osuus

miljoonaa väestöstä, prosenttia

Afrikka 2,5 0,3

Aasia/Tyynen 54,9 1,6

valtameren alueet

Eurooppa 72,0 9,9

Latinalainen Amerikka 8,8 2,5

Lähi-Itä 1,3 0,8

Pohjois-Amerikka 136,1 44,3

Koko maailma 276,0 4,6

(ennuste vuodelle 2005) 720,0 11,0 Lähteet: Nua Ltd, 2000, http: // www.nua.ie/sur- veys/how_many_online/index.html (ennusteessa:

Computer Industry Almanax Inc 1999, http://

www.i-.com/199908iu.htm)

Kuvio 1. Sellaisten henkilöiden osuus väestöstä, joilla on Internet-yhteys käytettävissään Lähde: EU:n julkaisema Eurobarometri

Kansantalouden tilastoista ei saa mitään kuvaa siitä, minkälaisesta toimialasta Internet-talou- dessa on kysymys. Tietotekniikan investointe- ja ei ole eritelty kansantalouden tilinpidossa muualla kuin Yhdysvalloissa ja joissakin har- voissa muissa maissa kuten Kanadassa. Esimer- kiksi Internet-talouden merkityksestä Suomes- sa ei saa tietoa juuri muualta kuin muutamasta erillisselvityksestä. Esimerkiksi muutamat yk- sityiset konsulttiyhtiöt ovat keränneet tietoa sii- tä, kuinka paljon yritykset tietotekniikkaan si- joittavat. Sen avulla voidaan arvioida näiden investointien osuutta kokonaisinvestoinneista ja pääomakannasta.

Yksi tapa arvioida Internet-talouden laa- juutta on katsoa tuotantolukuja. Jos lasketaan infrastruktuuria ja sovelluksia sekä näitä lait- teita tuottavaa teollisuutta ja kauppaa, Yhdys- valloissa Internet-talous on noin 4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kaikista korkean tek- nologian työpaikoista 20 prosenttia on siellä näin määriteltynä Internet-taloudessa. Kasvu- vauhti on ollut huikea, jos katsoo 1990-luvun puolivälistä eli Internetin kaupallistamisesta al- kanutta aikaa.

Meille kuluttajille näkyvin osa Internet-ta- loutta on yrityksistä kuluttajille suuntautuva sähköinen kauppa, mutta se on vain pieni osa Internet-taloutta. Yhdysvalloissa 2/3 kaikesta sähköisestä kaupasta on yritysten välistä. Sen sijaan vähittäiskaupasta vain noin yksi prosent- ti käydään tällä hetkellä verkossa. Äänilevyjen ja kirjojen sekä osakevälityksen kaupassa pääs- tään jonkin verran korkeampiin lukuihin, mut- ta sielläkin Internet-kaupan osuus on vielä kau- kana luettelomyynnin tasosta, joka on Yhdys- valloissa noin 10 prosenttia.

Tietotekniikan hintojen suhteellisen nopea lasku johtaa siihen, että sitä otetaan nopeasti käyttöön. Nyt ollaan Internetin osalta vasta

s-muotoisen kasvukäyrän alkuvaiheissa. Inter- netin levinneisyyden arvioinnissa yksi mittari voi olla Internetiin liitettyjen tietokoneiden määrä tuhatta ihmistä kohti. OECD:ssä taso on nyt noin 50 ja saturaatiopiste olisi noin 600 tietokonetta tuhatta ihmistä kohti. Tämän tek- nologian käyttöönotossa ollaan siis vasta al- kuvaiheessa. Koska hinta laskee niin voimak- kaasti, saturaatiopiste saavutettaneen paljon nopeammin kuin esimerkiksi sähkön käytössä aikanaan. Vielä ollaan kaukana mahdollisista tasapainotasoista, mutta aika lähelle näitä sa- turaatiolukuja päästäneen lähivuosina. Inter- netin leviäminen on verrattavissa muiden tek- nologioiden etenemiseen; nähtävästi muuta- massa vuodessa Yhdysvalloissa saavutetaan 50 prosentin käyttötaso. Se muistuttaa kehitystä televisioiden yleistymisessä aikanaan.

Tietotekniikan vaikutuksia tuottavuuteen ja talouskasvuun Mutta mikä on syynä siihen, että tietotekniik- kainvestoinnit eivät ole näkyneet tuottavuuden kasvussa; mikä on syynä siihen että ne nyt nä- kyvät erityisesti Yhdysvalloissa, mutta eivät ehkä vielä Euroopassa? Nobelisti Robert Solow esitti vuonna 1987 tuottavuusparadoksin käsit- teen. Sillä tarkoitetaan, että huolimatta tietotek- niikkainvestointien suhteellisen nopeasta kas- vusta per työntekijä työn tuottavuuden kasvu- vauhdissa ei tapahtunut minkäänlaista trendi- muutosta, vaan se kasvoi noin yhden prosentin vuodessa 1970-luvun alusta 1990-luvun puoli- väliin saakka. Kuitenkin viime vuosikymmenen alusta pitkään jatkunut Yhdysvaltojen talouden voimakas kasvu on saanut monet epäilemään, että tämä tuottavuusparadoksi olisi jostain syys- tä ratkennut. Jopa Solow itse hiljattain kertoi näkemystensä muuttuneen tältä osin.

Monet asioita tutkineet ovat muuttaneet asias- sa mieltään viime aikoina. Taustalla on havain- to, että Yhdysvaltain työn tuottavuuden kas- vussa näyttäisi tapahtuneen trendin siirtymä 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Kuten tiede- tään, tämän muutoksen pysyvyyttä ei vielä pys- ty näillä havainnoilla todistamaan. On kuiten- kin vaikea keksiä, mikä muu kuin tietotekniik- kainvestoinnit voisi olla tämän tuottavuuden kasvun kiihtymisen takana. Yhdysvaltain ta- loushan on kasvanut yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1991 ja työn tuottavuuden kasvuvauhti on noussut prosenttiyksiköllä. Jotkin tehdyt las- kelmat näyttävät, että noin 2/3 tästä työn tuot- tavuuden prosenttiyksikön noususta selittyisi tietotekniikan käyttöönotolla.

Se, mitä tutkimuksen valossa tiedetään tie- totekniikan vaikutuksesta tuottavuuteen, pe- rustuu amerikkalaiseen tutkimukseen. Ensim- mäiset tutkimukset on tehty mikroaineistoilla (yritys- tai yksilökohtaisella aineistolla). Yritys- kohtaisessa aineistossa katsotaan yritysten tie- totekniikkainvestointeja ja yritysten suoritusky- vyn erilaisia mittareita kuten työn tuottavuut- ta, pörssiarvoa, kannattavuutta jne. Yksilöai- neistossa katsotaan tietotekniikan käyttöä ja vaikutuksia mm. palkkaan.

Tietotekniikan käytön ja työn tuottavuuden välillä näyttäisi poikkileikkausaineiston valossa vallitsevan selvä positiivinen korrelaatio. Aika- sarja-aineistossa korrelaatio on paljon vähäisem- pi johtuen monista syistä – pääasiassa siitä, että tietotekniikalla todella korvataan muita tuotan- nontekijöitä. Vaikutusta kokonaistuottavuuden kasvuun on vaikea todistaa. Tietokonehan on yksinkertainen laite, joka mahdollistaa suuren laskentakapasiteetin, aineiston siirtämisen ja ke- räämisen. Teknologia itsessään ei ratkaise mi- tään. Kysymys on siitä, mitä tällä teknologialla osataan tehdä ja mihin tätä kaikkea käytetään.

Tietotekniikkainvestoinnit ovat erittäin hanka- lia, ja pörssi näyttää palkitsevan yrityksiä, jot- ka niissä onnistuvat. Tutkimusten mukaan noin 10–30 prosenttia tuottavuuden kasvusta voidaan lukea tietotekniikkainvestointien tiliin.

Etenkin Yhdysvalloissa tietotekniikkainves- tointien kasvuvahti on 1990-luvun puolivälin jälkeen selvästi kiihtynyt.

Tietotekniikkainvestoinnit ja bruttokansan- tuotteen kasvu ovat teollisuusmaissa voimak- kaasti korreloituneita. Yhdysvalloissa on las- kettu, että noin 0,4 prosenttiyksikköä 3 prosen- tin talouskasvusta voidaan lukea tietotekniik- ka- ja tietoliikenneinvestointien ansioksi. Muis- sa maissa näiden investointien suhteellinen merkitys on keskimäärin vain puolet siitä mitä Yhdysvalloissa. Eurooppalaisten huoli onkin ollut se, miksi Euroopan talous on heikko täs- sä uuden talouden lohkolla. Huolen on tehnyt vielä suuremmaksi se, että Yhdysvalloissa tie- totekniikkainvestointien kasvuvaikutus näytti lähes kaksinkertaistuneen 1990-luvun jälkipuo- liskolla. Ei ole mitään evidenssiä siitä, että Eu- roopassa olisi tapahtunut vastaavaa. Tästä voi- si päätellä, että kasvuvaikutus voisi Yhdysval- loissa olla jopa nelinkertainen verrattuna Eu- rooppaan tai näihin muihin maihin, mikä on yksi mahdollinen selitys Yhdysvaltain vahvalle ja Euroopan heikolle talouskehitykselle.

Muita vaikutuksia

Tietotekniikalla ja Internetillä on myös muita vaikutuksia. Tietyn tyyppisten tuotteiden jake- lukustannukset ovat alentuneet radikaalisti.

Esimerkiksi pankkipalveluissa kustannussääs- töt ovat olleet 90 prosenttia ja joissakin digi- taalituotteissa kuten ohjelmistoissa, erityisesti niiden jakelussa, kustannussäästöt voivat olla 99 prosenttia. Kun tuote jaetaan digitaalisessa

muodossa verkon kautta, se muuttaa talouden rakenteita. Vielä ei oikein tiedetä, millä tavalla muutos tulee näkymään esimerkiksi talouden rakenteessa, toimialojen ja yritysten koossa sekä sijoittumisessa.

Suomessa on käyty mielenkiintoista keskus- telua siitä, miten Internet vaikuttaa aluepoliit- tisesti: edistääkö se kaupungistumista vai päin- vastoin. Muutamissa amerikkalaisprojekteissa on saatu tuloksia, että se on tekijä, joka lisää kaupungistumista. Kun savupiipputeollisuus muuttaa kaupungeista pois, tilalle muuttaa uu- den talouden yrityksiä, joiden on sijoituttava sinne, missä ovat osaavat ihmiset – ja he ovat kaupungeissa.

Mielenkiintoista on, että kehitys parantaa sellaisten kaupunkien asemaa, jotka ovat kau- kana painopisteistä. Esimerkiksi USA:ssa mo- net syrjäisemmät kaupungit hyötyvät suhteessa New Yorkiin, Washingtoniin ja Los Angelesiin.

Tavallaan välimatka kaupunkien välillä menet- tää merkitystään. Myös koko Suomi saattaisi tällä perusteella hyötyä uudesta taloudesta. Si- jaintimme Euroopan syrjäkolkalla ei välttämät- tä enää uudessa taloudessa ole niin vakava asia kuin se oli vanhassa taloudessa. Voisi myös aja- tella, että Suomen sisällä jotkin alueet (esimer- kiksi Oulun seutu) eivät enää kärsi yhtä paljon etäisyydestään Helsinkiin kuin aikaisemmin.

Yksinkertaisella kysyntä-tarjonta-kehikolla tarkasteltuna kustannusten aleneminen tuotan- nossa siirtää tarjontakäyrää – ei ainoastaan uu- dessa taloudessa vaan myös perinteisessä tuo- tannossa. Sitä seuraa välivaiheen vaikutus hin- tatasoon ja tuotantoon.

Yhdysvalloissa tulonjako on revennyt voi- makkaasti viime aikoina nimenomaan rikkaim- massa päässä. Sille löytyy perusteluja uudesta taloudesta. Uudessa taloudessa pätee ’voittaja vie kaiken’ -periaate. Näillä markkinoilla tulo-

jakauma on vino suhteessa kyvykkyyden jakau- maan – aivan kuten esimerkiksi ammattiurhei- lussa tai oopperalaulajien markkinoilla. Siellä palkkioista aiheutuvat tuloerot ovat paljon suu- remmat kuin ihmisten väliset kykyerot. Uuden talouden lainalaisuuksiin kuuluu tämäntyyppi- nen ilmiö.

Yhdysvalloissa tietyt piirteet teknologian käyttöönotossa johtavat pörssikurssien voimak- kaaseen nousuun, jota sitten seuraa lasku. Var- masti tässä tulee käymään niin. Pörssihän liioit- telee vahvasti reaalimaailman ilmiöitä. Tästäkin voisi päätellä, että teknologiaosakkeiden yliar- vostusta on jonkin verran ollut, mistä ennen pitkää seuraa syvempikin sukellus.

Uuden teknologian ominaisuuksia Tähänastisen tarkastelun perusteella voisi pää- tellä, että uusi teknologia on vain yksi tekno- logia muiden joukossa ja että sen vaikutukset olisivat enemmän tai vähemmän samanlaisia.

Se on kuitenkin muutamassa suhteessa erilais- ta kuin aiemmat teknologiat. Tärkein ero on, että uuden talouden digitaalituotteita voi ko- pioida erittäin tehokkaasti. Kun äänilevy tai tie- tokoneohjelma on kerran tuotettu, kopion te- keminen siitä on lähestulkoon ilmaista. Uudes- sa taloudessa tuottaminen onkin pääosin ko- pioimista.

Uuden talouden tuotteet ovat myös ”expe- rience-tuotteita” eli niitä on vaikea arvioida ennen käyttöä. Kun ostaa vasaran, tietää heti mitä sillä voi tehdä. Mutta kun ostaa tietoko- neohjelman, sen käyttömahdollisuuksia ei heti näe. Tässä suhteessa digitaalituote on vähän niin kuin tietoa. Ostaessaan tietoa ei tiedä, mitä se on. Jos tietäisi, niin eihän sitä ostaisikaan.

Uuteen talouteen liittyy myös erittäin voi- makkaita tuotannollisia skaalaetuja, jotka ai-

heutuvat siitä, että kiinteät kustannukset ovat suuret ja marginaalikustannukset alhaiset. Voi- makas keskittymispaine tulee tätä kautta. Pe- riaatteessa yksikin yritys riittää tyydyttämään koko maailman kysyntätarpeen, jos on kysymys standardista digitaalituotteesta. Microsoft siis pystyy kopioimaan tuotteensa kaikille tarvitsi- joille. Tästä seuraa ’voittaja vie kaiken’ -vaiku- tus.

Perinteisessä taloudessa merkittäviä ovat tarjontapuolen mittakaavaedut. Digitaalitalou- dessa puolestaan on kysyntäpuolen ulkoisvai- kutuksia. Verkoston arvo kasvaa tyypillisesti suhteessa verkossa olevien ihmisten lukumää- rän neliöön. Tästä seuraa erittäin voimakas kas- vuinsentiivi. Tulee paineita hankkia paljon asiakkaita, koska silloin asiakkaat hyötyvät sii- tä, että muillakin on samanlainen tuote (ver- kostovaikutus).

Ovatko nämä syntyvät monopolit väliaikai- sia? Ekonomistit jakautuvat kahteen leiriin suhtautumisessa uuden talouden allokaatioky- symyksiin. Jos tuotteen marginaalikustannus on nolla, sitä pitäisi jakaa ilmaiseksi. Digitaali- tuotteet ovat oikeastaan sellaisia, että yhteis- kunnallinen tehokkuus ex post -mielessä vaa- tii, että näitä tuotteita pitäisi antaa jokaiselle.

Otetaan esimerkiksi kehitysmaat, jotka ovat kiinnostuneet uudesta teknologiasta. Kun uusi teknologia on kerran kehitetty, se pitäisi jakaa myös kehitysmaille. Mutta tämä voisi aiheut- taa tehokkuusongelmia siinä mielessä, ettei ke- nelläkään ole halua investoida teknologian ke- hittämiseen, jos sen saa käyttöönsä ilmaiseksi.

Edellytykset Euroopassa

Mitä Euroopassa pitäisi tehdä, jos se on jäljes- sä Yhdysvalloista? Yksi tärkeä asia on rahoi- tusmarkkinoiden toimivuus. Tulee olla riittä-

västi likvidejä pääomia ja riskisijoittajia. Mutta jos katsoo uuden talouden yritysten syntyhis- toriaa Yhdysvalloissa ja Englannissa, niin uusi talous näyttää tässä mielessä heikolta. Moni yrittäjä ottaa alkupääoman omista säästöistään.

Kun on ensin käytetty omat rahat, sitten käy- tetään isän ja äidin rahat. Sen jälkeen kokoon- tuvat business-enkelit ja vasta viimeiseksi ku- vaan tulevat pääomasijoittajat.

Mielenkiintoista on se, että vaikka noin 70 prosenttia uuden talouden yrityksistä uskoo päätyvänsä pörssiin, vain yksi tuhannesosa kos- kaan sinne päätyy. Pörssin merkitys uudessa taloudessa on ollut suurempi yritysostojen puo- lella kuin uuden rahoituksen tuottamisessa.

Pörssin kautta on ollut helppo kasvaa hankki- malla omistukseensa yhtiö toisensa jälkeen.

Uusi talous vaatisi aikamoista rahoitusinstituu- tioiden kirjoa, mutta Manner-Euroopassa ra- hoitusmarkkinat on jäykkiä. Sitä kuvastaa se, että Saksassa pörssiin listautuessaan yritys on ehtinyt toimia keskimäärin 50 vuotta, Englan- nissa 12 ja Yhdysvalloissa 6 vuotta.

Uusi talous asettaa vaatimuksia myös tek- nologiapolitiikalle. Perinteisesti ajatellaan, että tulee investoida tutkimus- ja kehitystoimintaan ja että kaikki muu kyllä järjestyy. Uusi talous nostaa kuitenkin uusia kysymyksiä esimerkiksi patenttisuojista. Miten tulisi menetellä esimer- kiksi sellaisten tuotteiden kohdalla, joiden mar- ginaalikustannus on nolla? Patenttisuojia ei pi- täisi jakaa liian helposti eikä patenttisuoja sai- si olla liian vahva, sillä tietoyhteiskunnassa tuo- te on erilainen kuin savupiipputeollisuudessa.

Kysynnän merkitys on erittäin tärkeä tarjonta- puolen tekijöiden ohella teknologian käyttöön- otossa ja kehittämisessä. Tarjoamalla kaikille pääsy uuteen teknologiaan luotaisiin vahva ky- syntäpohja. "