295
rin ja potilaan keskustelussa terveyskeskuk- sen vastaanotoilla. Nauru on suhteellisen uusi tutkimuskohde kielellisen vuorovaiku- arkku Haakanan väitöskirja käsitte-
lee naurua sosiaalisessa vuorovaiku- tuksessa, tarkemmin sanoen naurua lääkä-
virittäjä 2/2000
VÄITÖS NAURUN ASEMASTA VUOROVAIKUTUKSESSA
Markku Haakana Laughing matters: A conversation analytical study of laughter in doctor- patient interaction. Helsinki: University of Helsinki, Department of Finnish, 1999. 303 s. ISBN 952-91-1518-0 (moniste).
M
296
neutraloidakseen sellaisia potilaiden il- mauksia, jotka voi kuulla valituksina tai joi- hin liittyy voimakkaita tunteita: naurulla lääkärit voivat pitää vuorovaikutuksen institutionaalisilla raiteilla ja neutraalina.
Valtaosa lääkärin ja potilaan keskustelui- den nauruista on yksipuolisia, etenkin po- tilas nauraa yksin. Tällaisessa institutio- naalisessa kontekstissa naurut eivät to- siaankaan aina houkuta vastavuoroisuu- teen. Itse asiassa useimmiten näin ei käy, sillä ne ovat useammin merkkejä vuorovai- kutusongelmista kuin hassuista tai huvitta- vista asioista.
Haakanan työ on monilla tavoin itsenäi- nen. Vastaavia, yhtä kattavia tutkimuksia naurun ja kielellisen vuorovaikutuksen yh- teistyöstä ei tutkimuskirjallisuudessa ole.
Erityisen kiinnostava, uraauurtava piirre tässä työssä on huolellinen analyysi hymyi- lystä vuorovaikutuksessa. Tekijä osoittaa että hymyily voi houkuttaa esiin naurun, että se on mahdollinen reaktio nauruun ja että sitä voidaan pitää lievempänä muoto- na reagoida tiettyihin naurettaviin tapahtu- miin, joskus ehkä ratkaisunakin (etenkin lääkärien) ristiriitaiseen kommunikaatio- tilanteeseen: miten säilyttää neutraaliuten- sa ja ammatillisuutensa vaikuttamatta liian etäiseltä. Väitöskirjassa on monia muitakin samankaltaisia hyviä huomioita, kuten väi- töstilaisuudessa osoitin.
Jotkin tehdyistä havainnoista voivat in- tuitiivisesti tuntua hyvinkin todennäköisil- tä, mutta Haakanan analyysit osoittavat hie- non hienoin yksityiskohdin, millä tavoin nauru, hymy ja kielellinen sisältö toimivat yhdessä vuorovaikutuksen aikana. Haaka- nan metodin hallinta on varsin korkeatasois- ta. Nauru ei ole triviaali asia eivätkä Haa- kanan siitä tekemät päätelmät ole missään nimessä triviaaleja. Silti ja vaikka tutkiel- massa on monia vankkoja tuloksia, Haaka- na olisi voinut muotoilla päätelmänsä voi- makkaammin ja pitäen enemmän silmällä tuksen kannalta, ja Haakanan tutkimus on
eräissä suhteissa alan pioneeriyötä. Haaka- na osoittaa, mikä on naurun asema sosiaa- lisen toiminnan luomisessa ja tulkinnassa ja millä tavoin se muuntaa lausumien merki- tystä yhdistyessään puheen kielelliseen ulottuvuuteen erilaisissa hienovireisissä sekventiaalisissa asetelmissa. Haakana osoittaa, että naurulla on monia muita teh- täviä kuin huumorin tai huvittuneisuuden il- maiseminen; usein se ilmentää ongelmia vuorovaikutuksessa, hämillisyyttä, epävar- muutta, puheenaiheen arkaluonteisuutta.
Kirjoittaja osoittaa vielä, että vuorovaiku- tuksen osapuolet, lääkärit ja potilaat, luovat identiteettiään osittain erilaisten nauramis- tapojen kautta ja avulla. Joitakin näistä sei- koista ovat jo muut osoittaneet aikaisem- min, varsinkin Gail Jefferson, Candace West ja Viveka Adelswärd, joiden tuloksia Haakanan analyysit tukevat. Mutta hänen tutkimuksensa on aiempia paljon laajempi, systemaattisempi ja syvällisempi.
Haakanan tutkimuksen menetelmänä on keskustelunanalyysi, mikä tarkoittaa, että suuria määriä empiiristä aineistoa on litteroitu yksityiskohtaisesti ja aineistosta on analysoitu pikkutarkasti vuorovaikutuk- seen liittyviä piirteitä ja riippuvuuksia.
Useita näytteitä käsitellään ja analysoidaan yksityiskohtiaan myöten tekstissä, ja teh- dyistä havainnoista päädytään moniin yleis- tyksiin, jotka koskevat eri tyyppisiä nauru- tapahtumia (yhdessä nauramista, yksipuo- lista naurua, naurua erityyppisten puhejak- sojen ja -toimintojen osana).
Haakana perustaa tutkimuksensa vi- deoituun aineistoon, jonka avulla hän voi näyttää, miten tietyt toimintatyypit tuote- taan toistuvasti nauraen (tai hymyilemällä).
Hän osoittaa, että useimmiten nauravat potilaat ja että tämä liittyy usein toimintoi- hin, joissa nämä problematisoivat lääkärien esittämiä tulkintoja tai hoito-ohjeita. Lää- kärit turvautuvat nauruun enimmäkseen
297 naurua koskevaa yleisteoriaa ja toisaalta lääkärin ja potilaan vuorovaikutusta ja ylei- semminkin institutionaalisen diskurssin tutkimusta.
PER LINELL
Sähköposti: linell@tema.liu.se
Vastaväittäjän lausunnosta suomentanut Auli Hakulinen.
virittäjä 2/2000
