K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 9 . v s k . – 2 / 2 0 0 3
119 P Ä Ä K I R J O I T U S
Maksuttoman
koulutuksen perusteista
Klaus Kultti Pofessori
Helsingin yliopisto
M
uutamaa työmarkkinajärjestöä lukuun otta- matta Suomesta on nykyään vaikea löytää yh- teisöjä, jotka mistään, erityisesti tosiasioista, välittämättä ovat johdonmukaisesti linjansa ta- kana. Opiskelijajärjestöt sentään tuovat tuulah- duksen seitsemänkymmentälukua kaikkeen koulutuspolittiseen keskusteluun. Kuten Sai- laksenraportin vastaanotosta nähtiin, jokaista uudistusta vastustetaan ja perustelut kattavat koko kentän tasa-arvosta ja oikeudenmukai- suudesta kansakunnan tulevaisuuteen. Opiske- lu on luonnollisesti ihmis- tai ainakin perusoi- keus ja sen pitää olla maksutonta. Vielä luon- nollisempaa on, että ulkomaisilta opiskelijoil- ta ei saa periä maksua. Tutkintoja on saatava suorittaa mielivaltaisen pitkään ja mielellään eri tiedekunnissa rajoittamattomasti. Ilmeisesti ai- nut uudistus, johon opiskelijajärjestöt suhtau- tuvat suopeasti on ilmaisen tuen lisäys.Hyvin koulutetun ja osaavan työvoiman merkityksestä taloudelliseen menestykseen ei liene mitään erimielisyyttä. Miten koulutussek- tori järjestetään on tärkeä kysymys ja sitä kos- kevien päätösten soisi perustuvan oikeaan ja tutkittuun tietoon. Yleisesti tunnutaan pitävän itsestään selvänä, että opiskelu lisää ihmisen
tuottavuutta ja on siten investointi henkiseen pääomaan. Jos tämä on totta, opiskelu on luon- tevaa rahoittaa lainalla kuten muutkin inves- toinnit yleensä rahoitetaan. Lainarahoituksen vastustajat vetoavat henkisen pääoman erityis- luonteeseen: sitä ei voi antaa lainan vakuudek- si eikä velanantaja voi pakottaa velallista luo- pumaan siitä. Näin markkinat eivät voi hoitaa opintojen lainarahoitusta, mikä johtaa siihen, että vain rikkailla on varaa opiskella ja vähä- osaisten voimavarat jäävät hyödyntämättä. On selvä, että opiskelua pitää tukea, jos ilman tu- kia ihmisten voimavarat jäävät hyödyntämättä ja jos oppineisuudella on positiivisia ulkoisvai- kutuksia. Lähes kaikissa tutkimuksissa havai- taan, että korkeakoulututkinnon suorittanei- den ansiot ovat korkeammat kuin pelkän yli- oppilas- tai alemman tutkinnon suorittaneiden.
Mutta on huomattavan vaikea osoittaa, että korkea palkka johtuu opintojen aiheuttamasta tuottavuuden noususta. On nimittäin muitakin tapoja selittää, mistä yliopisto-opinnoissa oi- kein on kyse.
Lienee selvää, että jotkut nuoret ovat hyvin älykkäitä ja toiset pikemminkin tyhmiä ja suu- rin osa jotakin siltä väliltä. Spencen koulutus-
120
P Ä Ä K I R J O I T U S KAK 2 / 2003
mallia soveltaen voidaan ajatella, että älykkyys korreloi positiivisesti tuottavuuden kanssa.
Työnantajat eivät havaitse työntekijän tuotta- vuutta, mutta koska yliopistoon pääseminen ja siellä menestyminen vaatii älyä, yliopistotutkin- to tarjoaa työnantajille arvokkaan signaalin työnhakijan tuottavuudesta. Tämä pätee vaik- ka opinnot eivät lisäisi tuottavuutta laisinkaan.
Aina epäluotettava selvä järki ja arkikokemus tukevat jossakin määrin tätä näkemystä. Tus- kin kukaan vakavissaan ajattelee, että käytän- nöllisen, teoreettisen tai ruotsinkielisen filoso- fian opinnot ranskalaisesta sosiologiasta puhu- mattakaan kovasti opiskelijan tuottavuutta li- säävät. Paljon uskottavampaa on, että tämän- tyyppisissä opinnoissa on signaloinnin lisäksi mukana pikemminkin kulutusaspekti kuin in- vestointi tuottavuuteen. Empiiristä tukea sille, että opinnot eivät suoranaisesti lisää tuot- tavuutta on saatu yhteiskunnan tarjoamista uudelleenkoulutusohjelmista, jotka eivät näy- tä vaikuttavan ohjelmiin osallistuneiden palk- kaukseen tuon taivaallista.
On myös mahdollista, että yliopistot ovat- kin avioliittomarkkinat. Ihmiset haluavat li- sääntyä hyvien partnereiden kanssa ja on tär- keää päästä seulomaan hyvät huonoista. Samal- la tavalla kuin sisäänpääsy yliopistoon ja siellä menestyminen saattaa olla arvokas signaali työnantajille tämä saattaa olla arvokasta tietoa lisääntymiskumppania etsittäessä.
Mielestäni on kaikkea muuta kuin ilmeistä, mitä korkeakouluissa pääasiassa tehdään tai mikä niiden merkitys on. Optimaalinen yhteis- kuntapolitiikka lienee erilaista, jos opinnot to- della ovat investointi inhimilliseen pääomaan kuin jos opinnot ovat vain keino signaloida tuottavuutta työnantajille. Tai silloin kun kor- keakouluopinnot ovat vain kulutusta ja sopi- van partnerin hakua. Korkeakouluissa tapah-
tuu tietysti kaikkea edellä mainittua ja opinalat eroavat toisistaan siinä, missä suhteessa mikä- kin piirre on vallitseva. Ongelma on, että ku- kaan ei näytä tietävän tai välittävän esimerkik- si siitä onko signalointi vai investointi henki- seen pääomaan tärkeämpi seikka. Kuitenkin näiden asioiden selvittäminen on järkevän kou- lutuspolitiikan edellytys.
Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset päätyvät nykyään huomattavasti todennäköi- semmin korkeakouluun kuin alhaisesti koulu- tettujen vanhempien lapset. Sikäli kuin kyse ei ole älykkyyden periytyvyydestä, vaan kulttuu- risen perinnön vaikutuksesta maksuton koulu- tus lähinnä edesauttaa koulutetun ja keskenään pariutuvan eliitin syntymistä. Aika omituiselta vaikuttaa järjestelmä, jossa varhain työelämään siirtyvät kustantavat korkeakouluopiskelijoille elitistiset markkinat, joilla he voivat kuluttaa koulutuspalveluja ja etsiä partneria jo valikoi- dusta joukosta. Tällainen ei vaikuta järkevältä voimavarojen kohdentamiselta tai tasa-arvon lisäämiseltä
Maksuton koulutus vaikuttaa järjelliseltä, jos opinnot todella lisäävät tuottavuutta ja ra- hoitusmarkkinat eivät jostakin syystä toimi niin että opinnot voidaan rahoittaa lainalla. Koulu- tusta on syytä tukea myös, jos sillä on positii- visia ulkoisvaikutuksia, vaikka olisi aivan ällis- tyttävä sattuma, että optimaalinen koulutuksen hinta olisi juuri nolla.
Näyttö korkeakoulutuksen tuottavuutta li- säävästä vaikutuksesta on monella alalla hyvin vähäistä. Hyvin yleistä on, että yritykset kou- luttavat työntekijöitään ja uhraavat erityisesti uusien työntekijöiden koulutukseen paljon voi- mavaroja. Tämä puoltaa näkemystä korkea- koulutuksen signalointimerkityksestä. Tällöin ilmainen koulutus on tulonsiirto tyhmiltä älyk- käille tai vähän tuottavilta tuottaville. Tämä
K l a u s K u l t t i
121 vaikuttaa hyvin epätasa-arvoistavalta politiikal-
ta. Lisäksi on epäselvää, onko yhteiskunnan yli- päänsä tarpeellista ylläpitää korkeakouluja täs- sä muodossa, jos ne pääasiassa tuottavat sig- naaleja yksityisille työnantajille.
Saattaa tietysti olla, että tämä on tehokas keino tuottaa näitä signaaleja. Tällöin on tär- keää, että signaalit ovat laadukkaita. Tätä ta- voitetta ei edistä se, että suuri osa ikäluokasta on tarkoitus korkeakouluttaa ja että opetusmi- nisteriön rahoitus kannustaa yliopistoja tuotta- maan paljon tutkintoja. Kun hyvin monet pää- sevät yliopistoon ja suorittavat tutkinnon, sig- naali ei kerro enää kovin tarkasti työntekijän kyvyistä ja perusteet tältä osin järjestelmän ra- hoittamiselle murenevat. Näin samalla, kun ei
ole mitään epäselvyyttä monien suoraan am- mattiin valmistavien koulujen tuotantoa lisää- västä vaikutuksesta.
Sikäli kuin arvioidaan, että koulutus lisää tuottavuutta ja että on tarpeellista saada varal- lisuudesta riippumatta lahjakkaat koulutetuik- si, eli varmistaa tasa-arvo tässä suhteessa, jul- kinen tuki koulutukseen pitäisi suunnata sti- pendien muodossa lahjakkaille vähävaraisille ja panna muut maksamaan koulutuksestaan. Eri- tyisen tärkeää tämä on silloin, kun koulutus on pikemminkin kulutusta kuin investointi. In- vestointihan yritetään teorian mukaan saada tuottamaan nopeasti eivätkä suomalaiset val- mistumisajat tue näkemystä opinnoista inves- tointina.
