Eke Nne-Joy
Autoalan työvoimatarveselvitys 2019- 2021
Metropolia Ammattikorkeakoulu Insinööri (AMK)
Ajoneuvotekniikka Insinöörityö 28.3.2019
Tekijä
Otsikko Sivumäärä Aika
Nne-Joy Eke
Autoalan työvoimatarveselvitys 2019-2021 50 sivua + 1 liite
28.3.2019
Tutkinto Insinööri (AMK)
Tutkinto-ohjelma Ajoneuvotekniikka Ammatillinen pääaine Jälkimarkkinointi
Ohjaajat Tutkintovastaava Pertti Ylhäinen
Apulaisjohtaja Harri Saastamoinen, Autoalan Keskusliitto ry
Tämä insinöörityö käsittelee autoalan jälkimarkkinointipuolen työvoimatarvetilannetta ja ni- menomaan merkkiliikkeiden ja katsastusalan osalta seuraavan kolmen vuoden aikana eri alueilla Suomessa. Työvoimatarveselvitys tehtiin yhteistyössä Autoalan Keskusliiton (AKL) kanssa. Tavoitteena oli selvittää, mistä ammattiryhmistä mahdollisesti on pulaa, minkälai- sia osaamistarpeita syntyy seuraavan kolmen vuoden aikana sekä kuinka hyvin yhteistyö oppilaitosten kanssa sujuu.
Selvityksen tiedonkeruuta varten luotiin kymmenen kysymyksen haastattelulomake. Lo- makkeen kysymykset oli tarkoitus esittää AKL:n määrittämille henkilöille, joita oli yhteensä 189. Tämä selvitys suunnattiin siis vain AKL:n jäsenliikkeille.
Vastauksia saatiin 105 kappaletta. Tuloksien perusteella alalle tarvittaisiin eniten lisää au-
toasentajia. Myös ammattitaitoisten työntekijöiden löytäminen oli ollut hyvin haastavaa ja hybridi- ja sähköautotekniikkaosaamista tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Oppilaitosten
kanssa tehtyyn yhteistyöhön oltiin pääosin tyytyväisiä, mutta se oli usein myös aiheuttanut ongelmia esimerkiksi ammatillisen koulutuksen reformin muutosten takia. Moni oli huo- mannut, että opiskelijoiden osaamisessa oli selkeitä laatueroja ja opiskelijat lähetetään ai- van liian aikaisin harjoitteluun, jolloin opetusta siirretään yhä enemmän työnantajan vas- tuulle.
Tästä selvityksestä saatuja tuloksia AKL:n on tarkoitus hyödyntää omiin suunnitelmiinsa ja projekteihinsa autoalan tulevaisuutta ajatellen.
Avainsanat AKL, Autoalan Keskusliitto, työvoimatarve, autoala, jälkimarkki- nointi
Author
Title
Number of Pages Date
Nne-Joy Eke
Research of Labor Force Demand in the Automotive Industry in 2019-2021
50 pages + 1 appendix 28 March 2019
Degree Bachelor of Engineering
Degree Programme Automotive Engineering Professional Major After Sales Engineering
Instructors Pertti Ylhäinen, Senior Lecturer
Harri Saastamoinen, Deputy Director, Autoalan Keskusliitto
This thesis discusses the labor force demand in the automotive industry, specifically in ve- hicle dealerships and the vehicle inspection field during the next three years in different ar- eas of Finland. The research was carried out in co-operation with Autoalan Keskusliitto (AKL). The aim was to find out the potential shortage of different occupational groups, what kind of skills are going to be needed in the next three years, and how well the co-op- eration works between schools and the dealerships.
A ten-question questionnaire was created to aid the collection of the required information.
This questionnaire was supposed to be presented to 189 people, all AKL members, deter- mined by AKL. Out of the 189 potential responses only 105 were received.
Based on the results of this thesis, it seems that the automotive industry needs mechanics the most. It also turned out that finding skilled employees had been very challenging and hybrid and electrical skills were definitely needed more. People were mainly pleased with how the co-operation worked with schools, but it had also caused some issues, for exam- ple because of the reform of the vocational upper secondary education. Many respondents had noticed that students were on significantly different skill levels and students were sent to workplaces to do their practical training too early, and it seems that the responsibility of teaching is being transferred more and more to the employer.
AKL is going to use the results of this thesis in their own plans and projects of the automo- tive industry in the future.
Keywords AKL, Autoalan Keskusliitto, labor force demand, automotive industry, aftersales
Sisällys
1 Johdanto 1
2 Autoala yleisesti Suomessa 2
2.1 Autoala työnantajana 2
2.2 Jälkimarkkinat 4
3 Autoalan ammatillinen koulutus 6
3.1 Koulutuksen tarkoitus 6
3.2 Autoalan tutkintovaihtoehdot 6
3.3 Ammatillisen koulutuksen reformi 7
3.3.1 Mikä muuttui opiskelijalle? 8
3.3.2 Mikä muuttui koulutuksen järjestäjälle? 9
3.3.3 Mikä muuttui työelämälle? 10
3.3.4 Yle Uutisten kysely 11
3.3.5 Opetusministeriön ja OAJ:n keskustelutilaisuus 15
4 Työvoimatarveselvityksen toteutustapa 17
4.1 Puhelinhaastattelut 17
4.2 Haastattelulomake 17
4.3 Kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä 19
5 Työvoimatarveselvityksen tulokset 22
5.1 Työllisyys 22
5.2 Osaaminen 30
5.3 Oppilaitosyhteistyö 31
5.4 Katsastusala 41
5.5 Autoalan avoimet työpaikat 2019 43
6 Yhteenveto 44
Lähteet 47
Liitteet
Liite 1. Autoalan työvoimatarveselvityksen kyselylomake
1 Johdanto
Insinöörityön aiheena on autoalan työvoimatarveselvitys vuosille 2019–2021. Selvitys tehtiin yhteistyössä Autoalan Keskusliitto ry:n (AKL) kanssa. Työvoimatarveselvityksen tarkoituksena oli selvittää, alan työllisyystilanne yrityksillä juuri sillä hetkellä sekä arvio seuraavalle kolmelle vuodelle. Tämän työn tavoitteena oli kerätä tietoja ja sen perus- teella tarkastella, mistä autoalan jälkimarkkinoinnin ammattiryhmistä on pulaa, millaista osaamista alalla tullaan tarvitsemaan seuraavan kolmen vuoden aikana sekä kuinka hy- vin yhteistyö toimii yritysten ja oppilaitosten välillä eri puolilla Suomea.
Autoalan Keskusliitto ry on vuosien aikana muodostunut koko autoalaa palvelevaksi yh- distykseksi, joka perustettiin vuonna 1933 nimellä Suomen Autokorjaamojen liitto ry. Ny- kypäivänä liitto edustaa autojen vähittäiskauppaa, korjaamo-, maalaamo- ja ruosteenes- toliikkeitä sekä katsastusalaa. Liiton tarkoitus on ajaa yritysten taloudellisia ja työmark- kinaetuja sekä tuottaa niille palveluita, joilla pyritään parantamaan jäsenyritysten toimin- taympäristöä. [1; 2]
AKL:n mukaan selvitykselle oli hyvin ajankohtainen tarve, etenkin jatkuvasti käynnissä olevien työntekijähakujen sekä AKL:n jäsenten kanssa työllisyystilanteesta käytyjen kes- kustelujen takia. Realistisen tilannekuvan luomiseksi kyselyt tehtiin suoraan AKL:n jä- senyritysten toimipisteisiin. Myös moni selvitykseen vastanneista koki, että selvitys on ajankohtainen ja tärkeä.
Selvitystä varten luotiin kyselylomake yhteistyössä Autoalan Keskusliiton kanssa. AKL halusi, että selvitys koskisi vain merkkiliikkeitä. Vastauksia kerättiin sekä henkilöautoja että raskaita ajoneuvoja edustavilta liikkeiltä. Katsastusalalta saatiin myös vastauksia, mutta hyvin pienissä määrin.
Vuonna 2018 voimaan tuli uusi ammatillista koulutusta koskeva laki, joka sai aikaan isoja koulutusmuutoksia. Reformiksi kutsuttu uudistus on selkeästi vaikuttanut myös auto- alalla saatujen tulosten mukaan. Reformin vaikutuksia ei kyselyyn vastanneilta erikseen kysytty, mutta se tuli usean kyselyn aikana kuitenkin ilmi.
2 Autoala yleisesti Suomessa
2.1 Autoala työnantajana
Autoala työllistää kymmeniä tuhansia henkilöitä ympäri Suomea. Alan työntekijät työs- kentelevät seuraavien osa-alueiden parissa:
• ajoneuvojen maahantuonti
• ajoneuvojen myynti
• huolto- ja korjaamotoiminta
• ajoneuvojen ja niiden osien valmistus
• ajoneuvon osien tukku- ja vähittäiskauppa
• autojen vuokraus ja leasing
• katsastustoiminta.
Työntekijöiden työtehtäviin sisältyy teknisesti laajoja ja kaupallisesti painottuneita tehtä- viä sekä viranomaistyöhön että julkiseen sektoriin liittyviä tehtäviä. Ala tarjoaa myös työ- paikkoja taantuvilla alueilla Suomessa, ja siksi sen merkitys on alueellisesti hyvin tärkeä.
Osaaville ja motivoituneille henkilöille on jatkuvasti tarvetta, joten koulutuksen laadulla on myös iso merkitys alalle. [3; 4]
Kuvaan 1 on koottu tietoja autoalalla työskentelevien henkilöiden lukumäärästä vuodelta 2017. Luvut on kerätty Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannasta, StatFin, 002 -- Yritykset toimialoittain, 2013–2017 [6]. Luvut perustuvat Tilastokeskuksen määrittelemiin toimiala- luokituksiin (TOL 2008). Vuoden 2018 luvut samoista toimialaluokituksista ovat Tilasto- keskuksen mukaan saatavissa vasta kesän 2019 jälkeen.
Kuvassa 1 on käytetty seuraavia toimialaluokituksia (luokituksen nimen edellä oleva nu- mero vastaa Tilastokeskuksen määrittämää toimialaluokituksen numeroa):
• 45 Moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja vähittäiskauppa sekä korjaus
• 29 Moottoriajoneuvojen, perävaunujen ja puoliperävaunujen valmistus
• 771 Moottoriajoneuvojen vuokraus ja leasing
• 71201 Autokatsastus.
Luokkaan 45 kuuluu uusien ja käytettyjen ajoneuvojen tukku-, välitys- ja vähittäiskauppa, huolto ja korjaus sekä moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien osien ja tarvikkeiden tukku-, välitys- ja vähittäiskauppa. Tähän kuuluu myös Internetin välityksellä tapahtuva myynti ja autohuutokauppa. Luokkaan kuitenkaan ei kuulu poltto-, voitelu- tai jäähdyty- saineiden vähittäiskauppa, poltto- ja voiteluaineiden tukku- ja välityskauppa, moottoriajo- neuvojen ja moottoripyörien vuokraus ja leasing, maa- ja metsätalouskoneiden tukku-, vähittäis- ja välityskauppa, kaivos- ja rakennuskoneiden, trukkien yms. tukku- ja välitys- kauppa. [7]
Luokka 29 käsittää henkilöiden ja tavaroiden kuljettamista varten tarkoitettujen moottori- ajoneuvojen, niiden osien ja tarvikkeiden sekä perävaunujen ja puoliperävaunujen val- mistuksen. [8]
Luokka 771 moottoriajoneuvojen vuokraus ja leasing muodostuu kahdesta alaluokasta.
Ensimmäinen alaluokka on 77110 autojen ja kevyiden moottoriajoneuvojen vuokraus ja leasing. Tämä koostuu enintään 3,5 tonnia painavien henkilöautojen ja muiden kevyiden moottoriajoneuvojen vuokrauksesta ja käyttöleasingista ilman kuljettajaa sekä matkailu- autojen vuokrauksesta ja käyttöleasingista. 77110 luokkaan ei kuulu henkilöautojen vuokraus kuljettajineen, asuntovaunujen vuokraus ja käyttöleasing, linja-autojen vuok- raus, moottoripyörien vuokraus, mönkijöiden vuokraus ja käyttöleasing sekä vesiskoot- terien vuokraus. [9]
Toinen alaluokka on 77120 eli kuorma-autojen ja muiden raskaiden ajoneuvojen vuok- raus ja leasing, joka muodostuu yli 3,5 tonnia painavien kuorma-autojen, perävaunujen ja raskaiden moottoriajoneuvojen vuokrauksesta ja käyttöleasingista ja linja-autojen vuokrauksesta ja käyttöleasingista. Tähän luokkaan ei kuulu raskaskuormakaluston ja kuorma-autojen vuokraus ja leasing kuljettajineen, konttien vuokraus, matkailuautojen vuokraus ja linja-autojen vuokraus kuljettajineen. [10]
Autokatsastus luokkaan 71201 kuuluu ainoastaan moottoriajoneuvojen määräaikaiskat- sastus. Luokasta on rajattu pois ajoneuvojen testaus korjauksen yhteydessä ja muiden kuin katsastusasemien tekemät pakokaasunmittaukset. [11]
Yhteensä työntekijöitä vuonna 2017 oli 48 220 kappaletta. Luku olisi vielä suurempi, jos mukaan olisi laskettu myös autoalaa sivuavat alat, kuten tieliikenne, johon kuuluu mm.
taksi-, bussi- ja kuorma-autoliikenne, erilaiset kuljettajakoulutukset, muut tieliikennepal- velut sekä tieliikenteeseen kuuluva terminaalitoiminta.
Kuva 1. Autoalan eri toimialaluokitusten työntekijämäärät vuonna 2017 [6].
2.2 Jälkimarkkinat
Autoalan jälkimarkkinat muodostavat ison osan kokonaisuutta ja kannattavuutta. Jälki- markkinoilla tarkoitetaan erilaisia palveluja, joita tuotetaan asiakkaille ajoneuvon hankki- misen jälkeen. Jälkimarkkinatoimintoihin kuuluvat mm.
• varaosapalvelut
• huollot ja muut korjaustyöt
45
Moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien
tukku- ja vähittäiskauppa sekä
korjaus 37271 (77 %) 29
Moottoriajoneuvojen, perävaunujen ja puoliperävaunujen
valmistus 8178 (17 %)
771 Moottoriajoneuvojen
vuokraus ja leasing 1213 (3 %)
71201 Autokatsastus
1558 (3 %)
HENKILÖSTÖN LKM TOIMIALOITTAIN 2017
• ajoneuvokorikorjaus ja automaalaus
• ruosteenestokäsittelyt
• sijais- ja vuokra-autopalvelut.
Jälkimarkkinoilla työskentelee henkilöitä useista eri ammattiryhmistä, joista selkeästi isoin joukko on mekaanikkoja. Mekaanikot voidaan jakaa työtehtäviensä perusteella seu- raaviin ryhmiin:
• automekaanikko
• automaalari
• autosähkö- ja diagnostiikkamekaanikko
• suorapalvelumekaanikko
• autokorimekaanikko
• raskaan kaluston mekaanikko.
Edellä mainittujen mekaanikkojen lisäksi jälkimarkkinoinnin parissa työskentelee
• varaosamyyjiä
• varastotyöntekijöitä
• työnjohtajia
• huoltoneuvojia
• takuukäsittelijöitä
• muita asiakaspalveluhenkilöitä
• edellä mainittujen päälliköt. [5]
3 Autoalan ammatillinen koulutus
3.1 Koulutuksen tarkoitus
Ammatillisella koulutuksella nostetaan väestön ammatillista osaamista, kehitetään työ- elämää ja vastataan sen osaamistarpeisiin. Ammatillinen koulutus myös edesauttaa työl- lisyyttä ja yrittäjyyttä ja tukee pitkäaikaista oppimista. Ammatillisiin tutkintoihin kuuluu perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Tutkintoihin kouluttaudutaan toisen asteen ammatillisesta oppilaitoksesta eli ammattikoulusta, oppisopimuskoulutuksella, aikuis- koulutuksella. [12]
3.2 Autoalan tutkintovaihtoehdot
Autoalan perustutkintoon ammattikoulutasolla kuuluu kuusi eri osaamisalaa:
• autotekniikan osaamisala, ajoneuvoasentaja
• autokorikorjauksen osaamisala, autokorikorjaaja
• automaalauksen osaamisala, automaalari
• automyynnin osaamisala, automyyjä
• varaosamyynnin osaamisala, varaosamyyjä
• moottorikäyttöistenpienkoneiden korjauksen osaamisala, pienkonekorjaaja. [13]
Toisin kuin perustutkinto ammattitutkinto on suunnattu henkilöille, joilla on jo alan am- mattityöntekijöiltä vaadittu ammattitaito. Henkilö on siis jo hankkinut alan peruskoulutuk- sen tai vastaavan alan osaamisen. Ennen ammattitutkintoon hakeutumista, on suositel- tavaa, että henkilöllä on vähintään kolme vuotta alan työkokemusta. [14] Ajoneuvoalan ammattitutkinto jakautuu viiteen eri osaamisalaan:
• myynnin ja asiakaspalvelun osaamisala o automyyjä
o konemyyjä o varaosamyyjä
o korjaamopalvelumyyjä
• korjaamopalvelun osaamisala
• työnjohdon osaamisala
• vauriokorjauksen osaamisala
o ajoneuvomaalari o korikorjaaja
• rengaspalvelun osaamisala. [15]
Perus- ja ammattitutkintojen lisäksi on mahdollista jatkaa vielä korkeakoulututkintoihin.
Ammattikorkeakouluissa tarjolla olevia tutkinto-ohjelmia ovat autosähkötekniikka, ajo- neuvojen jälkimarkkinointi, ajoneuvosuunnittelu, ajoneuvo- ja kuljetustekniikka, kor- jaamo- ja työkonetekniikka sekä älykkäät koneet. Ammattikorkeakoulusta tekniikan alalta valmistuneen henkilön tutkintonimike on insinööri. [28; 29; 30]
Nuorille sekä aikuisille suunnattu oppisopimuskoulutus perustuu työnantajan ja opiskeli- jan väliseen määräaikaiseen työsopimukseen. Kouluttautuminen tapahtuu työpaikalla, mutta työpaikan täytyy täyttää opetussuunnitelman vaatimat edellytykset. Oppisopimus- paikka on hankittava itse. Oppisopimuskoulutuksella voi suorittaa ammatillisia perustut- kintoja, valmistavaa koulutusta näyttötutkintona suoritettavia ammatillisia perustutkintoja varten, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja tai ei-tutkintatavoitteista lisäkoulutusta. [12]
3.3 Ammatillisen koulutuksen reformi
Ammatillinen koulutus uudistettiin, kun uusi laki tuli voimaan 1.1.2018. Ammatillisen pe- ruskoulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen lait yhdistettiin kokonaan uudeksi laiksi. Reformissa uudistettiin ammatillisen koulutuksen rahoitusta, ohjausta, toiminta- prosesseja, tutkintojärjestelmää ja järjestäjärakenteita. Uudistusten keskeisin tarkoitus
oli kehittää koulutuksen osaamisperusteisuutta ja asiakaslähtöisyyttä sekä lisätä yksilöl- lisiä opintomahdollisuuksia ja työpaikalla tapahtuvaa opetusta.
Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan koulutusta oli hyvin tarpeellista uudistaa. Syitä tähän oli tulevaisuuden työelämässä tarvittava uudenlainen osaaminen ja ammattitaito sekä aiempaa vähäisemmät käytettävissä olevat varat koulutusta varten. [16]
Reformilla on selkeästi ollut isot vaikutukset kaikilla ammatillisen koulutuksen haaroilla, ja on tehty isoja muutoksia, joihin opiskelijat, opettajat ja työelämä ovat joutuneet sopeu- tumaan. Reformista syntyneitä keskustelunaiheita on ollut esillä julkisesti ja tulee var- masti jatkossakin olemaan.
3.3.1 Mikä muuttui opiskelijalle?
Uudistukset toivat mukanaan useita muutoksia opiskelijoille, joiden tärkeimpänä tarkoi- tuksena on selkeästi ollut lisätä opiskeluun joustavuutta. Ennen kaikki opiskelijat etenivät samaan tahtiin ja opiskelivat kolme vuotta ammatillisessa peruskoulutuksessa, mutta ny- kyään jokainen voi edetä opinnoissaan joustavasti omaan tahtiin. Uudistus mahdollisti myös joustavat haut koulutuksiin läpi vuoden kaikille, kun taas ennen tällainen vaihtoehto oli suunnattu vain aikuisille. Yhteishaku järjestetään edelleen normaalisti keväisin.
Oma osaamisen vaikutusta opintoihin korostettiin huomattavasti. Ammatilliset opinnot olivat pääosin samansisältöisiä kaikille opiskelijoille, mutta osaaminen määrittelee tällä hetkellä hyvin pitkälti opintojen sisällön. Tarkoituksena on, että jokainen opiskelija opis- kelisi asioita, joista heillä ei ole jo osaamista. Esimerkiksi peruskoulun päättäneille ja ilman tutkintoa oleville tarjotaan koko tutkinto, mutta muunlaisiin osaamistarpeisiin vas- tataan tutkinnon ohella tarvittavilla tutkinnon osilla. Tätä varten jokaiselle opiskelijalle luodaan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS), jossa on mukana ohjaus- ja tukipalvelut.
Ammatillisten tutkintonimikkeiden määrää vähennettiin yli puolella. Aikaisemmin tutkin- toja oli 351 kappaletta, mutta määrä vähennettiin 164 tutkintoon. Tutkintoja vähentämällä saatiin aikaiseksi laaja-alaisempia tutkintoja, lisää valinnaisuutta ja mahdollisuus tutkin- non sisällä erikoistumiseen.
Työpaikoilla oppimista lisättiin entisestä, minkä tavoitteena oli laskea työllistymisen kyn- nystä. Tarkoituksena olisi, että opettajat ja työelämän edustajat toimisivat enemmän yh- dessä. Myös näyttötukintojen suorittamiselle määritettiin vain yksi tapa, jossa ammatti- taito tulee osoittaa käytännön työtehtävissä pääsääntöisesti työpaikalla. [17]
3.3.2 Mikä muuttui koulutuksen järjestäjälle?
Kun lait yhdistettiin koskemaan sekä aikuis- että peruskoulutusta, syntyi ainoastaan yksi lainsäädäntö, jota koulutusten järjestäjien tulee noudattaa. Tämä lisäsi vapautta ja jous- tavuutta vastata opiskelijoiden osaamistarpeisiin, eikä nuorten ja aikuisten koulutuksia tarvitse enää käsitellä erikseen.
Koulutuksen järjestäjät tarvitsivat ennen opetus- ja kulttuuriministeriöltä kaksi järjestä- mislupaa sekä erikseen tutkintotoimikunnan kanssa solmittavan näyttötutkintojen järjes- tämissopimuksen. Uudistuksen jälkeen ne yhdistettiin yhdeksi yhtenäiseksi ammatillis- ten tutkintojen ja koulutuksen järjestämisluvaksi.
Tutkintojen vähentäminen selkeytti jäykkää järjestelmää, jossa jokaiselle osaamistar- peelle luotiin oma uusi tutkinto. Tutkintojen vähentämisen lisäksi vähennettiin myös laki- sääteisiä suunnitelmia sekä toimielimiä. Aikaisemmin Suomessa toimi 91 valtakunnal- lista tutkintotoimikuntaa ja niiden lisäksi lukuisia ammattiosaamisen näyttöjen toimieli- miä. Ne yhdistettiin noin 40 valtakunnalliseksi työelämätoimikunnaksi.
Opettajien työtä monipuolistettiin entisestä järjestelmästä. Ennen opettajien vastuulla oli vastata vain omasta osuudestaan ja luokasta eikä opettamista juuri tapahtunut oppilai- toksen ulkopuolella. Nyt opettajien tulisi tehdä enemmän yhteistyötä ja jakaa asiantun- temustaan muiden opettajien kanssa. Töitä on jaettu useisiin oppimisympäristöihin sekä työpaikoilla tapahtuvaan ohjaukseen. Töissä on myös painotettu entistä enemmän oh- jaavaa ja valmentavaa otetta.
Edellä mainittujen asioiden lisäksi tehtiin seuraavia muutoksia:
• Eri rahoitusväylistä hankkiuduttiin eroon ja kaikille ammatillisille koulutuksille luo- tiin yksi yhtenäinen rahoitusjärjestelmä.
• Opiskelijamäärään perustuva rahoitus muutettiin tutkinto- ja työllistymisperustei- siksi.
• Kaikkien tutkintojen myöntäminen ja todistusten antaminen tapahtuu nykyään kokonaan koulutuksen järjestäjän toimesta.
• Koulutusten ja tutkintojen myynti EU- ja ETA-alueen ulkopuolelle oli ennen rajoi- tettua, mutta koulutusviennin esteitä purettiin, joten kaikkia tutkintoja ja niiden osia saa myydä myös kyseisen alueen ulkopuolelle. [18]
3.3.3 Mikä muuttui työelämälle?
Koulutusmuutoksilla haluttiin reagoida nopeammin työelämän tarpeisiin ja saada osaa- vaa työvoimaa työpaikoille. Jotta uusiin osaamistarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan, niin ensisijaisesti tutkintojen sisältöä muutetaan. Tätä on pyritty myös helpottamaan mahdol- listamalla tutkintojen osien suorittamisen eikä vaatia koko tutkinnon suorittamista, jos osaamista on jo olemassa muista osa-alueista riittävästi. Lisäksi vielä kaikkiin perustut- kintoihin kuuluu yhteisiä tutkinnon osia, koska työelämässä tarvittavia perustaitoja halut- tiin vahvistaa yhä enemmän.
Vanhassa koulutusjärjestelmässä työpaikalla tapahtuvan koulutuksen muotoja olivat op- pisopimuskoulutus ja työssäoppiminen, joille molemmille oli erilaiset toimintamallit. Op- pisomiskoulutus on edelleen käytössä, mutta työssäoppiminen muutettiin koulutussopi- mukseksi ja toimintamallit muutettiin yhdenmukaisiksi. Työssäoppiminen yleensä tar- koitti sitä, ettei opiskelija ollut työsuhteessa, mutta opiskelija ja työnantajat saivat erik- seen sopia työsopimuksen tekemisestä ja näin opiskelijalle voitiin maksaa palkkaa. Uu- den koulutussopimuksen mukaan opiskelija ei ole työsuhteessa, eikä työstä makseta palkkaa tai muuta vastiketta, mutta hän on oikeutettu saamaan opintotukea, koulumat- kakorvausta ja koulutuksen järjestäjän tarjoamaan maksuttomaan ateriaan.
Koulutussopimus ei vaadi lainkaan osaamispisteitä, jotta työpaikalla järjestettävään kou- lutukseen voi osallistua. Pisteiden enimmäismäärää ei ole myöskään määritelty. Ennen työssäoppiminen vaati vähintään 30 osaamispistettä. Oppisopimuskoulutus on pysynyt lähes samana, eli koulutus perustuu edelleen opiskelijan ja työnantajan väliseen työso- pimukseen sekä työnantajan ja koulutuksen järjestäjän sopimukseen. Koulutus tapahtuu
pääosin työpaikalla, mutta sitä voidaan tarvittaessa täydentää muissa oppimisympäris- töissä. Yrittäjille voidaan edelleen tehdä yrittäjän oppisopimus. Oppisomiskoulutukseen uutena vaatimuksena on keskimäärin vähintään 25 tuntia viikoittaista työaikaa.
Työelämän mahdollisuudet osallistua koulutuksen suunnitelmien laadintaan ja arviointiin ovat vaihdelleet vuosien aikana. Nykyään työpaikan edustaja osallistuu työpaikalla jär- jestettävän koulutuksen suunnitteluun. Koulutus suunnitellaan osana opiskelijan henki- lökohtaista kehittämissuunnitelmaa (HOKS). Ammatillisen peruskoulutuksen osaamisen arvioijana ovat aikaisemmin toimineet opettaja ja työpaikan edustaja yhdessä tai erik- seen, mutta muutosten jälkeen molempien tulisi aina osallistua osaamisen arviointiin.
Edustajat perehdytetään arviointia varten.
Aikaisemminkin mainittujen 41 työelämätoimikunnan tehtävänä on ollut varmistaa tutkin- tojen laatua ja koulutuksen työelämälähtöisyyttä. Hallinnollista töistä vastaa kuitenkin koulutuksen järjestäjät. Edellisissä tutkintotoimikunnissa keskityttiin lähinnä vain laadun- varmistamiseen sekä arvosanojen vahvistamiseen ja todistusten antamiseen.
Nykyisestä koulutussopimuksesta ei enää makseta korvausta koulutussopimustyöpai- kan tarjoajalle, ellei kyseessä ole erityistä tukea saava opiskelija. Oppisopimuskoulutuk- sesta maksetaan työnantajalle korvausta vain siinä tapauksessa, jos koulutuksen järjes- täjä ja työnantaja arvioivat, että koulutuksesta aiheutuu työnantajalle kustannuksia. [19]
3.3.4 Yle Uutisten kysely
Lokakuussa vuonna 2017 Yle Uutisten artikkelit toivat esille opettajien näkemyksiä huo- lenaiheita jo ennen reformin voimaantuloa ja selkeästi suurin osa ei uskonut uudistuksen tavoitteisiin. Pelkona oli myös, ettei hyviä työpaikkoja riitä kaikille opiskelijoille.
Näkemyksiä reformista kerättiin netissä täytettävällä lomakkeella 2017 vuoden lokakuun alussa. Yle toimitti kyselyn opettajille sähköpostitse Ammatilliset opettajat AO ry:lle ja Aikuisopettaja liitto AKOL ry:lle sosiaalisessa mediassa. Opiskelijoiden kysely jaettiin Suomen ammattiin opiskelevien liiton SAKKI ry:n jäsenkirjeessä. Opettajien kyselyyn vastasi 1570 henkilöä ja opiskelijoiden lähes 600.
Ylen saamien tulosten perusteella selkeästi yli puolet opettajista ei uskonut, että uudis- tuksilla voidaan vastata tulevaisuuden ammatillisen osaamisen ja työelämän tarpeisiin eivätkä siihen, että se toteutuu käytännössä. Vastauksia on havainnollistettu kuvassa 2.
Kuva 2. Opettajien vastaukset uskosta uudistusten tavoitteisiin [20].
Huolia opettajilla heräsi myös opetuksen ja oppimisen siirtämisestä yhä enemmän työ- pakoille ja he antoivat tästä seuraavia kommentteja:
• "Työelämä tulee saamaan vastuksikseen entistä enemmän raakileita, osaamat- tomia työntekijöitä!"
• "Olen saanut monelta eri alan yritykseltä viestiä siitä, että ei haluta ottaa nuoria opettelemaan kellonaikoja, peruslaskutoimituksia tai käyttäytymistä kiireiselle työpaikalle."
• "Opiskelijat jätetään oman onnensa nojaan. Vahvat voivatkin selvitä, heikot jää- vät vaille tarvitsemaansa tukea." [20]
Yhteensä noin 80 % opettajista oli joko täysin eri mieltä tai hieman eri mieltä siitä, että työpaikkoja löytyy helposti työssäoppimista ja harjoittelua varten. Vastausten prosentu- aalinen jakautuminen on nähtävissä kuvassa 3.
Kuva 3. Opettajien näkemys työpaikkojen löytymisestä [21].
Opiskelijoista noin 40 % olivat sitä mieltä, että työpaikkojen löytäminen ei tule olemaan helppoa. Kyselyyn vastanneita opiskelijoita oli kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin opettajia. Ei voida siis suoraan sanoa, miten vastaukset olisivat jakautuneet, jos opiske- lijoita olisi ollut yhtä paljon. Opiskelijoiden vastauksien jakaantumien on näkyvillä ku- vassa 4.
Kuva 4. Opiskelijoiden näkemys työpaikkojen löytymisestä [21].
Moni opettajista uskoi, ettei oman alueen työpaikoilla ole valmiutta antaa opiskelijoille laadukasta ohjausta. Tämän uskomuksen taustalla oli ajatus, että työpaikat ovat hyvin
erilaisia eikä joka työpaikassa tehdä kaikkia alan perustehtäviä. Vastaukset on jaoteltu kuvassa 5.
Kuva 5. Opettajien usko opetuksen laadusta ja monipuolipuolisuudesta työpaikoilla [21].
Uudistus oli kuitenkin saanut Yle Uutisten mukaan työnantajia edustavalta Elinkeinoelä- män keskusliitolta kiitosta ammatillisen koulutuksen ja yritysten välisen yhteistyön lisää- misestä. Ison oppilaitoksen opettaja oli kommentoinut, että heillä on edelleen hyvät yh- teydet työpaikoille, mutta kiire ja tulospaineet aiheuttavat silloin tällöin haasteita. Heiltä kuitenkin löytyy malliesimerkkejä, miten asiat on saatu hoidettua loistavasti. Myös eräs opiskelija oli sitä mieltä, että opiskelu muuttuu parempaan suuntaan, koska tavallinen koulussakäynti ei ollut hänelle hyvä tapa oppia. [21] Kuitenkaan yhdestäkään pienem- mästä oppilaitoksesta ei ollut kommenttia, johon esimerkiksi edellä mainittua ison oppi- laitoksen kommenttia olisi voinut verrata arvioidessa, onko reformilla ollut pienempiin oppilaitoksiin enemmän vaikusta.
Yle oli haastatellut opetusministeriön ammatillisen koulutuksen osaston ylijohtaja Mika Tammilehtoa ja esittänyt hänelle kyselystä saatuja tuloksia. Tammilehto oli hyvin ym- märtäväinen kyselyistä esiin tulleita huolia kohtaan. Hänen mielipiteensä uudistuksesta oli kuitenkin positiivisempi, vaikka kyseessä ei ole helppo tilanne, kun resursseja joudu- taan leikkaamaan. Tammenlehdon mukaan näin suuren mittaluokan uudistuksen varsi- naisia vaikutuksia on nähtävissä vasta 3–5 vuoden päästä eli vasta silloin voidaan arvi- oida, minkälainen uudistus oikeasti oli ja kuinka hyvin siinä onnistuttiin. [20]
3.3.5 Opetusministeriön ja OAJ:n keskustelutilaisuus
Opetusministeriö kokoontui joulukuussa 2018 kuuntelemaan Opetusalan Ammattijärjes- tön (OAJ) noin 50 ammatillisen koulutuksen luottamusmiestä eri puolelta Suomea. Kes- kustelutilaisuudessa ministeriö halusi nimenomaan kuulla opettajien näkemyksiä refor- min toimeenpanon etenemisestä uudistuksen ensimmäisen vuoden aikana ja siitä, mitkä ovat opettajien mielestä tärkeimmät seuraavat askeleet jatkokehityksen kannalta.
Reformin ydinajatus sai luottamusmiehiltä positiivista palautetta ja opettajat olivat tyyty- väisiä opintojen henkilökohtaistamiseen ja joustaviin opintopolkuihin. Yksi kommentti kuitenkin toi esille, että jotkut kokivat reformin teorian ja käytännöt ovat menneen sekai- sin uudistuta laadittaessa. Tilaisuudessa tuotiin esille myös seuraavia asioita:
• Reformin ja suurien rahoitusleikkausten samanaikaisuutta pidettiin päättömänä yhdistelmänä.
• Lähiopetusta ei saisi nuorten kohdalla missään nimessä vähentää, koska 15–16- vuotiaiden itseohjautuvuus on usein heikolla tasolla.
• Koettiin, ettei aikaa ole muuhun kuin ammatillisen opetuksen ytimeen, ja nähtiin negatiivisena asiana se, että opiskelijoille joudutaan sanomaan, ettei heille ole nyt aikaa.
• Työelämän on jäänyt reformin ulkopuolelle uudistuksesta, koska he eivät esimer- kiksi koulutussopimuksista puhuttaessa tiedä, mistä on kyse.
• On esiintynyt tilanteita, joissa on huomattu, että työpaikoilla asioita on opetettu väärin tai miten sattuu.
Myös Ylen kyselyä vuonna 2017 kommentoinut Mika Tammilehto oli tässä tilaisuudessa mukana ja hän myönsi, ettei iso uudistus ole sujunut kaikilta osin ihanteellisesti. Voima- varat eivät hänen mukaansa vielä riitä reformin ensimmäisenä vuotena toisen asteen peruskoulutuksen pitkäjänteiseen kehitykseen. Tammilehto oli lisäksi huolissaan amma- tillisen koulutuksen osakseen saamasta pääosin negatiivisesta julkisuudesta.
Käytyjen keskustelujen perusteella OAJ laati reformin kehitystarpeista alustavan kym- menen kohdan listan, joka toimitetaan ministeriöön:
• Osaamispisteille pitäisi määritellä tuntimäärä, joka arvioidaan kuluvan keskimää- rin yhtä osaamispistettä vastaavan osaamisen hankkimiseen.
• Jokaisella koulutuksen järjestäjällä tulisi olla säädetty opettajamäärä tiettyä opis- kelijamäärää kohden.
• Opetuksen ja erityistuen määrä kirjataan HOKSiin, minkä opettaja ja opiskelija kokevat opiskelijan tarvitsevan.
• HOKSiin kirjattaisiin verkko-, etä- tai itsenäistä opiskelua vain silloin, kun opettaja ja opiskelija arvioivat nämä menetelmät kyseisten aiheiden opetuksen kannalta tarkoitustenmukaisiksi.
• HOKSin laadintaan kohdennettaisiin vähintään 10,7 miljoona euroa, joka arvioi- tiin lainsäädännön valmistelussa lisäkustannukseksi.
• Opettajille annetaan lisää aikaa koulutus- ja oppisopimustöihin opiskelijan opet- tamiseen, ohjaamiseen ja tukemiseen työpaikalla.
• Opettajia ja työpaikkaohjaajia tulisi kouluttaa paremmin reformin tuomista muu- toksista.
• Reformin hyväksi todettuihin tavoitteisiin tulisi kohdentaa lisää rahoitusta.
• Toisen asteen opettajille käynnistetään kansallinen työhyvinvointiohjelma.
• Johtamista pitää tukea valtakunnallisesti reformin toimeenpanossa ja johtajille on taattava lisää johtamisen osaamista. [22]
4 Työvoimatarveselvityksen toteutustapa
4.1 Puhelinhaastattelut
AKL halusi, että selvitys suoritettaisiin puhelinhaastatteluina. Puhelinhaastatteluista saa- taisiin nopeammin vastauksia verrattuna siihen, että jokaiselle lähetettäisiin erikseen sähköpostia ja odotettaisiin mahdollisia vastauksia. Sähköpostilla myös on hyvin suuri todennäköisyys hukkua kaikkien muiden tärkeiden viestien sekaan ja moni varmasti miettisi, onko siihen ylipäätään aikaa vastata sekä onko kyseessä edes todellinen selvi- tys.
Puhelinhaastattelut suoritettiin 14.11.2018–14.12.2018. Puhelinsoitot suunnattiin AKL:n määrittelemien merkkiliikkeiden jälkimarkkinointiin. Pelkästään hakusanalla jälkimarkki- nointi, AKL:n henkilörekisteristä löytyi yli 2500 yhteistietoa, joten lisärajauksille oli tar- vetta. Jälkimarkkinoinnin lisäksi yhteistietoja rajattiin koskemaan yrityksiä, jotka tekevät huolto- ja/tai korikorjaamotoimintaa ja tehtävänimikkeenä tuli olla jälkimarkkinointiin liit- tyvä päällikkö, kuten korjaamo-, huolto- tai jälkimarkkinointipäällikkö. Näiden rajausten jälkeen listalta poistettiin vielä osoitetietojen perusteella päällekkäiset yhteystiedot. Jäl- jelle jäi 189 yhteistietoa, joille tulisi yrittää soittaa.
4.2 Haastattelulomake
Haastattelulomake jaettiin koskemaan kolmea osa-aluetta: työllisyyttä, osaamista ja op- pilaitosyhteistyötä. Lomake tuli suunnitella niin, ettei sen läpikäymiseen puhelun aikana kuluisi kuin noin 5–10 minuuttia. Haastattelut haluttiin pitää mahdollisimman lyhyinä, koska puhelut tehtiin henkilöiden työpäivien aikana. Lomaketta testattiin ennen virallisten haastatteluiden aloittamista harjoituspuheluilla, joiden perusteella tehtiin vielä selkeyttä- viä muutoksia.
Lopulliseen versioon jäi yhteensä 10 kysymystä. Lähes kaikkiin kysymyksiin laadittiin vastausvaihtoehdot valmiiksi, mutta jos vastaajilla oli vielä erikseen antaa palautetta tai muuta sanottavaa, se kirjattiin lomakkeeseen myös ylös. Lomake on kokonaisuudes- saan nähtävissä liitteessä 1.
Työllisyyteen liittyvissä kysymyksissä haluttiin nimenomaan tietää
• oliko kyseisessä toimipisteessä henkilöstöpulaa sillä hetkellä
• jos henkilöstöpulaa oli niin, mistä ammattiryhmästä oli kyse ja kuinka monta he tarvitsivat
• arvio siitä, onko yrityksen nykyinen työntekijämäärä riittävä seuraavalle kolmelle vuodelle vai riittäisikö vähempikin määrä
• minkälainen suhtautuminen yrityksellä on vastavalmistuneiden opiskelijoiden palkkaamiseen.
Tulevaisuuden osaamistarpeiden arvioimista varten laadittiin vain yksi kysymys. Se näh- tiin kuitenkin riittäväksi antamaan suuntaa siitä, millaista osaamista autoalalla tullaan tar- vitsemaan seuraavan kolmen vuoden aikana vai onko nykyinen osaaminen autoalan edustajien mielestä riittävää.
Oppilaitosyhteistyöstä haluttiin saada selville seuraavia asioita:
• jos oppilaitosten kanssa tehdään yhteistyötä niin, minkä asteen oppilaitoksesta on kyse
• toimiiko yhteistyö hyvin
• onko yhteistyö lisääntynyt kuluvan vuoden aikana
• minkälaista tehty yhteistyö on
• onko tarjolla olleisiin kesä- ja harjoittelupaikkoihin ollut hakijoita, ja onko heitä palkattu.
Saatujen vastausten perusteella muodostettiin kuva siitä, minkälainen tilanne yrityksissä on Suomessa kyseisten kolmen osa-alueiden kohdalla.
4.3 Kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä
Kvantitatiivinen tutkimus tarkoittaa määrällistä tutkimusta, joka pyrkii yleistämään. Tar- koituksena on kysyä pieneltä joukolta tutkimusongelmaan liittyviä kysymyksiä. Pienellä joukolla tarkoitetaan otoksen vastaajia. Kvantitatiivinen tutkimuksen suorittamisen edel- lytyksenä on riittävän täsmentynyt tutkittava ilmiö. Muuten ilmiötä ei voi mitata kvantita- tiivisen tutkimuksen menetelmin. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa on tarkoitus laskea määriä. Tutkimuksessa tiedonkeruumenetelmänä voidaan käyttää esimerkiksi haastat- teluja, mutta tällöin menetelmä koostuu valmiista, strukturoiduista eli jäsennellyistä tai avoimista kysymyksistä. [23, s. 10–11.]
Kvantitatiivinen tutkimus voidaan ajatella prosessina, jonka suorittamiselle on omat vai- heensa. Tutkimus alkaa aina tutkimusongelmasta, johon etsitään ratkaisua tai vastausta.
Tietoa käytetään tutkimusongelman ratkaisemiseksi, mutta täytyy myös tietää, mitä tie- toa tarvitaan kyseisen ongelman ratkaisuun. Tämän jälkeen voidaan määritellä, miten tieto hankitaan ja miten se kerätään. Jos tiedonkeruumenetelmäksi valitaan puhelin- haastattelut, ei haastatteluissa saisi käyttää monimutkaisia jäsenneltyjä kysymyksiä, koska vastaajan on vaikea hahmottaa kysymysvaihtoehtoja. [23, s. 11.]
Kvantitatiivinen tutkimus koostuu seuraavista vaiheista:
1. Mitä tietoa tarvitaan?
2. Miten tarvittava tieto kerätään?
3. Mitä kysymyksiä halutaan esittää?
4. Minkälaisia kysymystyyppejä käytetään?
5. Kysymyksien teksti
6. Kysymyslomakkeen ulkoasu
7. Lomakkeen testaus ennen varsinaista tutkimusta
8. Havaintomatriisin laatiminen
9. Tutkimuksen toteuttaminen
10. Lomakkeiden tarkastaminen ja numerointi
11. Lomakkeiden tallennus
12. Raportin kirjoittaminen [23, s. 12, kuvio 1].
Tarvittavan tiedon perusteella määritellään tutkimuksen kysymykset kyselylomaketta varten. Kysymykset toimivat mittareina, joilla selvitetään tutkimuksessa määriteltyä il- miötä. Kysymystekstiin pitää kiinnittää huomiota, jotta virhetulkinnat voidaan välttää.
Huonosti muodosteltu kysymysteksti voidaan tulkita monella eri tavalla. [23, s. 12.]
Laadittu lomake täytyy myös testata ennen kenttätyötä. Lomakkeen laatija usein olettaa kaikkien ymmärtävän kysymykset samalla tavalla, koska hän on niin paneutunut kysy- myksiin ja tutkimusongelmaan. Testauksen jälkeen lomakkeeseen voidaan tehdä tarvit- tavat muutokset. Lomaketta laadittaessa tulee ottaa huomioon havaintomatriisin vaati- mukset. Havaintomatriisilla tarkoitetaan tietokantapohjaa, jolle tulokset syötetään. Tämä siitä syystä, että kaikki kysymysvaihtoehdot ja asetelmat eivät aina mukaudu tietojärjes- telmiin oikein. Testauksen jälkeen voidaan kenttätyö aloittaa. [23, s. 12.]
Kvantitatiivisen tutkimuksen tulokset ovat virheellisiä, jos valittu joukko ei vastaa todel- lista kohderyhmää. Valitun joukon tulisi olla kaikilta ominaisuuksiltaan pienoiskuva tai peilikuva koko kohderyhmästä. Joukon valinnassa onnistutaan täydellisesti hyvin har- voin. Opinnäytetöissä täytyy myös tuoda esille, jos tutkimuksen tuloksissa on virheelli- syyksiä ja ottaa kantaa työn luotettavuuteen. [23, s. 13.]
Ongelman ratkaisun kannalta on tärkeää, että tutkimukseen otetaan mukaan vain ne kysymyksen, jotka ovat välttämättömiä ongelman ratkaisun kannalta. Turhat ja ”olis kiva tietää” -kysymykset voidaan rajata pois. Liian pitkät kyselyt vain lisäävät palkka- ja koo- dauskustannuksia. Pitkät kyselyt saavat myös vastaajat luopumaan kyselystä. [23, s.15.]
Tutkimuksen käsitteet tulee määritellä niin, että ne voidaan mitata. Mittaus tehdään mit- tayksiköillä varustetutta yksiköllä. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa mittayksiköinä käyte- tään lukuja, joilla kyseistä ilmiötä on mahdollista mitata. Esimerkiksi tutkittavana ilmiönä on uusien autojen myynti liikkeessä X yhden kuukauden aikana. Myynnin seuraamiselle
on kehitettävä mittari ja käsite uusi auto täytyy määritellä. Uusien autojen myyntiä yhden kuukauden aikana voi mitata esimerkiksi kappalemäärillä. Käsitteille löytyy usein määri- telmä alan kirjallisuudesta, joten niitä ei tarvitse aina itse keksiä. [23, s. 16.]
Määritellyt kysymykset voivat olla avoimia tai strukturoituja eli valmiilla vaihtoehdoilla va- rustettuja. Hyvien kysymysten ja niiden toimivuus tiedon kerääjänä riippuu kolmesta asi- asta:
• Kysymykset ovat ymmärrettäviä vastaajan kannalta.
• Vastaajalla on tieto vastata kysymyksiin.
• Vastaaja haluaa vastata kysymyksiin ja antaa tarvittavan tiedon.
Kysymykset ovat tutkimuksen tiedonlähteitä ja raaka-aine. Kysymykset vaikuttavat myös tutkimuksen luotettavuuteen ja laatuun. Edellä mainittujen kolmen asian tulisi täyttyä jo- kaisessa kysymyksessä, jotta voitaisiin puhua onnistuneesta kyselytutkimuksesta. Kysy- mysten täytyy olla selkeää käyttökieltä ilman erikoistermejä, ja kaikkien vastaajien täytyy ymmärtää kysymys samalla tavalla. [23, s. 25.]
Ensimmäiset kysymykset pitää suunnitella niin, että ne ovat helppoja ja herättävät vas- taajien kiinnostusta haastattelusta. Vastaajia ei saa kuitenkaan pakottaa tai antaa vas- tata kysymyksiin, joista heillä ei ole tietoa. Tämän takia on tärkeää, että kysymykset koh- distetaan henkilöille, joita ilmiö koskee tai heillä on tietoa asiasta. [23, s. 30–32.]
Voidaan sanoa, että tämä AKL:n kanssa tehty työvoimatarveselvitys täyttää ison osan kvantitatiivisen tutkimuksen edellytyksistä. AKL määritteli hyvin tarkasti, minkälaista tie- toa se haluaa saada selville, miten tieto tulisi kerätä ja keneltä tietoa halutaan saada.
Aluksi kysymyksien muotoiluun annettiin vapaat kädet, kunhan ne koskisivat aikaisem- min mainittuja kolmea osa-aluetta. Kysymykset käytiin kuitenkin läpi vielä AKL:n kanssa ja muutoksia tehtiin tarpeen mukaan. Lopulliset muutokset tehtiin testauksen jälkeen.
Kysymyksinä käytettiin pääasiassa strukturoituja kysymyksiä kahta avointa kysymystä lukuun ottamatta. Haastattelulomakkeen ulkoasussa tärkeää oli vain, että se on haastat- telijalle helppo ja nopea täydentää ja kysymykset erottuvat muusta tekstistä.
Selvityksen kohderyhmänä olivat siis jälkimarkkinointiin liittyvät päälliköt, joilla on hyvin kattava kuva oman toimipisteen tai toimipisteiden toiminnasta. Kaikilla ei kuitenkaan aina ollut tietoa vastata jokaiseen kysymykseen tai vastausten arvioiminen tuntui haastavalta, joten heitä ei myöskään pakotettu vastaamaan näihin kysymyksiin.
Vastausvaihtoehtojen viereen joutui myös kirjoittamaan tarkentavia tietoja, koska vaih- toehdot eivät täysin sopineet vastaajien antamiin vastauksiin. Tämä ongelma tuli harjoi- tuspuheluiden aikana esille, joiden perusteella tehtiin muutoksia, mutta selkeästi joitain vaihtoehtoja olisi pitänyt vielä tarkentaa vielä enemmän. Jotkin käsitteistä ja kysymyk- sistä vaativat välillä selkeyttämistä, mutta kysymykset ymmärrettiin kuitenkin pääasiassa hyvin.
5 Työvoimatarveselvityksen tulokset
Selvitykseen saatiin vastauksia 105 henkilöltä eli siis 189:n tavoitteesta jäätiin huomat- tavasti. Syinä tähän olivat lähinnä tavoitettavuusongelmat ja kiire, jonka takia aikaa ei aina löytynyt kysymyksiin vastaamiseen. Vastauksia tietenkin toivottiin vielä enemmän, jotta selvitys olisi ollut vielä kattavampi, mutta useiden uusintayrityksien jälkeen todettiin, että 105 kappaletta on riittävä määrä selvityksen tekemiselle.
Tuloksissa on mitattu kysymyksiin saatujen vastausten määriä kappaleittain. Jos vain osaan kysymyksestä saatiin vastaus tai kysymykseen ei osattu vastata lainkaan niin, ne vastaukset on jätetty huomioimatta tuloksissa kokonaan. Vastaajien antamat palautteet on kuitenkin otettu tuloksiin mukaan. Tuloksissa käydään siis läpi työllisyyteen, osaami- seen ja oppilaitosyhteistyön saadut vastaukset merkkiliikkeiden osalta ensimmäiseksi sekä katsastusala omana osionaan.
5.1 Työllisyys
Kysymyksessä 1 haluttiin tietää, onko toimipisteessä juuri sillä hetkellä henkilöstöpulaa.
Osa vastaajista edusti useamman paikkakunnan toimipisteitä kuin vain yhden, joten vas- tauksia saatiin myös niiden osalta. Vastausvaihtoehtona oli joko kyllä tai ei. Helsinki,
Espoo ja Vantaa on niputettu yhdeksi sarakkeeksi, koska muutama vastaajista antoi vas- tauksen aluelaajuudella pääkaupunkiseutu (taulukko 1). Tarkentavia kysymyksiä ei ym- märretty aluksi kysyä, jotta kaikki vastaukset olisi pystytty erottelemaan toisistaan.
Taulukko 1. Henkilöstöpula paikkakunnittain.
Paikkakunta Kyllä Ei
Helsinki, Espoo, Vantaa 11 10
Karkkila – 1
Seinäjoki 3 1
Joensuu 5 1
Kokkola 3 1
Iisalmi 1 –
Lahti 6 3
Alavus – 1
Huittinen 1 –
Hämeenlinna 4 1
Imatra 1 –
Järvenpää – 1
Kajaani 2 1
Kotka – 2
Oulu 1 2
Lappeenranta 3 1
Lohja – 3
Salo 2 1
Savonlinna – 1
Jyväskylä 2 2
Kouvola 2 1
Kuopio 2 1
Lieto 3 –
Pietarsaari 1 –
Porvoo 2 2
Pori 2 2
Raisio – 1
Vaasa 3 –
Tampere 2 3
Turku 2 –
Rauma – 2
Forssa – 1
Kemijärvi – 1
Keminmaa – 1
Pirkkala 1 –
Rovaniemi 1 –
Yhteensä 66 48
Kyllä-vastauksia melkein 20 enemmän kuin ei-vastauksia, joten työntekijöille on ympäri Suomen tarvetta. Jos vastaajat vastasivat kyllä, haluttiin myös tietää, mistä ammattiryh- mästä on pulaa ja kuinka monta yritykset tarvitsevat. Kaikki eivät kuitenkaan osanneet sanoa, mistä ammattiryhmästä on kyse tai lukumääriä, joten ne on jouduttu jättämään alla olevista kuvista pois. Kaikissa tuloksien kuvissa pääkaupunkiseudulla tarkoitetaan taas Helsinkiä, Espoota ja Vantaata. Ammattiryhmävaihtoehtoina olivat
• autoasentaja
• automaalari
• autokorikorjaaja
• huoltoneuvoja
• varaosatyöntekijä
• muu asiakaspalveluhenkilöstö
• vuokra- ja sijauspalvelu
• katsastushenkilöstö.
Kuvassa 6 on kuvattuna autoasentajien tarve paikkakunnittain niiden osalta, jotka vas- tasivat tarvitsevansa lisää henkilöstöä. Todellisuudessahan tarvearvio olisi ollut varmasti hyvin erilainen, jos esimerkiksi kaikilta turkulaisilta tai jyväskyläläisiltä autokorjaamoilta merkkiliikkeiden lisäksi olisi kysytty samaa kysymystä, joissa on kuvan 6 mukaan vain yhden ja kahden henkilön tarve. Lisäksi yhteystietolistalla oli yhteensä 6 merkkiliikettä Turusta, mutta niistä saatiin vain kahdelta vastaus, että Turun toimipisteisiin tarvittaisiin lisää työntekijöitä.
Kuva 6. Autoasentajien tarve paikkakunnittain.
Kuvassa 7 on esitetty automaalarien tarve, joita ei selkeästikään tarvita montaa ainakaan tämän selvityksen perusteella. Ennen haastatteluja osattiin jo arvioida, ettei maalareiden tarve tule olemaan kovin suuri verrattuna muihin.
Kuva 7. Automaalareiden tarve pääkaupunkiseudulla ja Vaasassa.
Autokorikorjaajien tarve on esitetty kuvassa 8 olevien paikkakuntien osalta. Pääkaupun- kiseudun tuloksissa täytyy ottaa huomioon, että 15 kappaletta on vasta tuleva tarve, kun uusi korikorjaamo valmistuu, mutta AKL halusi ottaa sen tuloksiin mukaan.
48
6 2 8 10
4 6 3 1 3 5 8
1 3 2 3 1 5 6 2 4 0
10 20 30 40 50 60
Pääkaupunkiseutu Seinäjoki Jyväskylä Joensuu Oulu Kuopio Kokkola Vaasa Porvoo Lahti Hämeenlinna Lappeenranta Turku Pori Kajaani Iisalmi Pietarsaari Lieto Pirkkala Rovaniemi Tampere
kpl
Autoasentajien tarve
2
1 0
1 2 3 4 5
Pääkaupunkiseutu Vaasa
kpl
Automaaalarien tarve
Kuva 8. Autokorikorjaajien tarve paikkakunnittain.
Paikkakuntien tarve huoltoneuvojien osalta on esitetty kuvassa 9. Kuvassa 10 on esillä varaosatyöntekijöiden tarve ja kuvassa 11 muun asiakaspalveluhenkilöstön. Vuokra- ja sijaispalvelukohtaan ei tullut lainkaan vastauksia.
Kuva 9. Huoltoneuvojien tarve paikkakunnittain.
18
6 5
1 1
4
1 2 2
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20
Pääkaupunkiseutu Oulu Lahti Kouvola Huittinen Hämeenlinna Salo Kajaani Pirkkala
kpl
Autokorikorjaajien tarve
18
1 1 1 1 1 2
1 1
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20
Pääkaupunkiseutu Salo Lieto Lappeenranta Tampere Vaasa Kokkola Kuopio Jyväskylä
kpl
Huoltoneuvojien tarve
Kuva 10. Varaosatyöntekijöiden tarve paikkakunnittain.
Kuva 11. Muun asiakaspalveluhenkilöstön tarve paikkakunnittain.
Kuvaan 12 on koottu kaikkien vastanneiden paikkakuntien liikennekäytössä olevien ajo- neuvojen määrät vuonna 2017. Luvut on poimittu Tilastokeskuksen StatFin-tilastotieto- kannan moottoriajoneuvokantataulukosta nimeltä 002 -- Ajoneuvokanta alueittain (ml.
Ahvenanmaa) 31.12.2017–2017. Moottoriajoneuvokantataulukko löytyy tietokannan lii- kenne ja matkailu osiosta. [24]
3
1 1 1
0 1 2 3 4 5
Pääkaupunkiseutu Jyväskylä Joensuu Hämeenlinna
kpl
Muun asiakaspalveluhenkilöstön tarve
5
4
2 2
1 1
2
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Pääkaupunkiseutu Oulu Kokkola Vaasa Imatra Turku Rovaniemi
kpl
Varaosatyöntekijöiden tarve
Kaikkien ammattiryhmien kohdalla täytyy ottaa huomioon sama asia kuin autoasentajien kanssa, eli todellinen tarve saattaa olla hyvin erilainen. Esimerkiksi kuvasta 12 nähdään, että Turussa vuonna 2017 oli 87 083 ajoneuvoa, jonne tämän selvityksen perusteella tarvittaisiin yhteensä vain kaksi työntekijää lisää saatujen vastausten mukaan. On toden- näköisempää, että oikea kokonaistarve Turussa on suurempi ajoneuvojen määrään näh- den. Ei voida tietenkään olettaa, että jokainen turkulainen huollattaa ajoneuvonsa aina Turussa tai ettei ulkopaikkakuntalainen huollattaisi autoaan Turussa. Samaa asiaa voi- daan myös kyseenalaistaa kaikkien muiden paikkakuntien kohdalla, koska puhutaan useammista tuhansista ajoneuvoista per paikkakunta. Täytyy kuitenkin muistaa, että tässä selvityksessä on kyseessä erittäin pieni osa koko autoalasta.
Kuva 12. Liikennekäytössä olevien ajoneuvojen määrä paikkakunnittain [24].
Taulukkoon 2 on vielä koottu, kuinka monta jokaista ammattiryhmää tarvittaisiin merkki- liikkeisiin yhteensä koko Suomessa saatujen tulosten perusteella, suurimmasta ryh- mästä pienimpään. Kaikki ammattiryhmät yhteen laskettuna puhutaan 224 työntekijän vajeesta ja ensimmäiseen kysymykseen vastasi kyllä 66 henkilöä. Eli siis yli kolminker- tainen määrä tarvittaisiin työntekijöitä kuin kaikkia myöntävästi vastanneita oli, mikä vai- kuttaa suhteellisen isolta määrältä näinkin pieneen otantaan nähden.
8444 128537 10918 243849 7787 40344 13729 17124 41055 69894 22182 21488 5771 5052 5903 28556 29133 54752 61609 62573 42264 12884 29913 98872 11673 11637 51337 30713 15451 25095 36320 35307 20646 41670 102777 87083 37349 120852
0 50000 100000 150000 200000 250000 300000
Alavus Espoo Forssa Helsinki Huittinen Hämeenlinna Iisalmi Imatra Joensuu Jyväskylä Järvenpää Kajaani Karkkila Kemijärvi Keminmaa Kokkola Kotka Kouvola Kuopio Lahti Lappeenranta Lieto Lohja Oulu Pietarsaari Pirkkala Pori Porvoo Raisio Rauma Rovaniemi Salo Savonlinna Seinäjoki Tampere Turku Vaasa Vantaa
lkm
Kaikkien liikennekäytössä olevien autojen määrä paikkakunnittain 2017
Taulukko 2. Koko Suomen tarve yhteensä ammattiryhmittäin.
Ammattiryhmä kpl
Autoasentaja 131
Autokorikorjaaja 40
Huoltoneuvoja 27
Varaosatyöntekijä 17
Muu asiakaspalveluhenkilöstö 6
Automaalari 3
Yhteensä 224
Henkilöstöpulan selvä syy kommenttien perusteella oli kokeneen ja ammattitaitoisen henkilön löytämisen hankaluus. Selvästi hyvälle ja osaavalle työntekijälle löytyy auto- alalta paikka, mutta moni näin kommentoineesta oli huomannut, että tällaiset henkilöt ovat monesti jo työllistettyjä. Eräässäkin toimipisteessä oli menty siihen ratkaisuun, että pelkkä asenne ratkaisee eli parturi-kampaajien ja taitoluistelijoiden palkkaamista oli hy- vin vakavasti harkittu. Huolenaiheena oli, miten tulevaisuudessa hyviä työntekijöitä tul- laan löytämään.
Kysymyksessä 2 vastaajia pyydettiin arvioimaan, onko yrityksen nykyinen työntekijä- määrä riittävä seuraavalle kolmelle vuodelle. 49 vastasi, että määrä on riittävä, ja 54 taas vastasi tarvitsevansa lisää työntekijöitä, mutta kukaan ei sanonut varmasti tarvitsevansa vähemmän. Pääsyinä, miksi työntekijöitä tarvittiin lisää, oli työntekijöiden jääminen eläk- keelle sekä näkemykset yrityksen kasvusta ja kehityksestä seuraavan kolmen vuoden aikana.
Vastavalmistuneiden opiskelijoiden palkkaamiskysymykseen tuli kyllä- ja ei-vastausten lisäksi myös muutamia lisäkommentteja. 83 vastaajista vastasi, että vastavalmistuneita opiskelijoita otetaan töihin. Lisäyksenä oli vielä seuraavia asioita:
• Opiskelijalla täytyy olla jo vahvaa kokemusta, koska kyseessä on merkkiliike.
• Otetaan tapauskohtaisesti ja jos töihin pystytään kouluttamaan, koska joihinkin automerkkeihin ei saa edes vaihtaa renkaita ilman koulutusta.
• Kesätöihin voidaan palkata mielellään, mutta muuten opiskelijoita ei oteta töihin.
• Riippuu henkilöstä ja osaamistaidoista.
Edellä mainittuihin kommentteihin liittyviä vastauksia oli kaikista kyllä-vastauksista yh- teensä vain 7. 15 henkilöä vastasi, että vastavalmistuneita opiskelijoita otetaan mielel- lään töihin, jos he ovat olleet jo aikaisemmin harjoittelussa esimerkiksi opintojen aikana.
Ei-vastauksia oli yhteensä 5. Syinä näihin oli opiskelijoiden motivaationpuute, ei ole ollut tarvetta, yrityksessä työskentely vaatisi noin vuoden koulutuksen ja opiskelijoita on otettu palkattomaan harjoitteluun, mutta muuten ei lainkaan. Monet siis selkeästi ottavat vas- tavalmistuneita opiskelijoita töihin, mutta varmasti kaikilla on toiveena, että kyseessä on hyvä ja osaava henkilö, vaikka kaikki eivät sitä sanoneetkaan haastattelun aikana.
5.2 Osaaminen
Osaamiskysymykseen ei laadittu vastausvaihtoja valmiiksi, vaan jokainen sai itse omin sanoin kertoa, millaista osaamista he luulevat, että autoalalla tullaan tarvitsemaan seu- raavan kolmen vuoden aikana vielä enemmän.
Kysymykseen saatiin taulukon 3 mukaisia vastauksia, jotka on järjestetty vastausten suosion perusteella. Sähkö- ja väylätekniikka oli ylivoimaisesti useimmiten esille tullut osaamistarve ajoneuvoissa jatkuvasti uusiutuvan ja lisääntyvän sähköelektroniikan sekä sähköautojen lisääntymisen takia. Muita selkeästi suosittuja vastauksia olivat mekaani- nen ja tekninen osaaminen, asiakaspalvelutaidot sekä tietotekniikkataidot. Mekaanisella, ammatillisella ja teknisellä osaamisella viitattiin enemmänkin mekaanikoilta vaadittuihin osaamistaitoihin. Muutama kuitenkin uskoi, että nykyiset osaamistaidot tulevat riittä- mään.
Taulukko 3. Autoalan osaamistarpeet seuraavan kolmen vuoden aikana.
Osaamisalueet Vastausten määrä (kpl)
Sähkö- ja väylätekniikka (ml. hybridit) 62
Tietotekniikkataidot/ATK 20
Mekaaninen osaaminen 16
Asiakaspalvelutaidot 13
Tekninen osaaminen 11
Ajoneuvojen vianhaku ja testerien käyttö 6
Perustaidot 7
Töistä ja alasta kiinnostuneisuus 4
Ammatillinen osaaminen 4
Myyntitaidot 4
Raskaan kaluston mekaanikkoja 4
Hyvä asenne 3
Uusiutuvat polttoaineet 2
Kyky oppia uusia asioita 2
Moniosaajataidot 2
Digitaalisuus 2
Kielitaidot 2
Sosiaalisuus 2
Työnjohto 2
Nykyinen osaaminen on riittävää 2
Vuorovaikutustaidot 1
Tutkimustöiden teko 1
Kirjoitustaidot 1
Oma-aloitteisuus 1
Tulevaisuudessa sähköautojen lisääntyminen toi esille pelon siitä, miten merkkiliikkeille käy, kun Suomessa ei ole riittävästi sähköautoihin erikoistuneita osaajia. Haasteellisuus näinkin pienen valtion kuin Suomen sähköistämisestä lisääntyvää sähköautomäärää varten on myös herättänyt alalla keskustelua.
5.3 Oppilaitosyhteistyö
Oppilaitosyhteistyöstä saatiin niin hyviä kuin huolestuttavia tuloksia. Tästä osiosta saatiin selkeästi eniten muuta palautetta pelkkien kysymysten lisäksi ja se herätti paljon kes- kustelua useiden haastattelujen aikana. Monet olivat itsekin huomanneet, miten amma- tillisen koulutuksen reformi on vaikuttanut niin koulutuksen laatuun, opiskelijoihin kuin opettajiin, mutta suurimmaksi osaksi yhteistyön toimivuuteen oltiin hyvin tyytyväisiä.
Aivan ensimmäiseksi haluttiin tietää, minkä asteen oppilaitosten kanssa yhteistyötä teh- tiin vai eikö yhteistyötä ollut lainkaan. Vastausvaihtoehtona olivat peruskoulu, ammatti- koulu, ammattikorkeakoulu ja yliopisto (taulukko 4).
Taulukko 4. Minkä asteen oppilaitosten kanssa tehdään yhteistyötä?
Koulutusaste Vastaukset (kpl)
Peruskoulu –
Ammattikoulu 99
Ammattikorkeakoulu 31
Yliopisto –
Ei tehdä lainkaan 4
Taulukon 4 mukaan selkeästi eniten yhteistyötä tapahtuu yritysten ja ammattikoulujen välillä. Kaikki, jotka vastasivat tekevänsä yhteistyötä ammattikorkeakoulun kanssa, teki- vät yhteistyötä myös ammattikoulun kanssa.
Peruskoulua ja yliopistoa ei näiden vastausten osalta ole ainakaan toistaiseksi otettu yhteistyöhön mukaan autoalalla. Yksi toimipiste oli ottanut yhden opiskelijan peruskou- lusta työelämään tutustumisjaksolle kokeiluun, mutta mitään varsinaista yhteistyötä ei vielä siinä vaiheessa ollut. Yhteistyön lisäämistä peruskoulujen kanssa oli kuitenkin jo suunniteltu kyseisen toimipisteen kohdalla.
Jos yhteistyötä ei tehty, paikkakunnalla ei joko ollut koulua tai yhteistyötä ei vain yksin- kertaisesti ollut. Esimerkiksi yksi vastaajista ei kertonut, miksi näin on, mutta harjoitteli- joita yritys oli kuitenkin kouluista ottanut. Muutama mainitsi lisäksi tekevänsä yhteistyötä aikuiskoulutuksen kanssa.
Yhteistyön tekeminen tietysti myös vaatii, että se toimii, jotta siitä on molemmille osa- puolille hyötyä. Seuraavassa kysymyksessä pyydettiin vastauksia nimenomaan yhteis- työn toimivuudesta oppilaitosten kanssa. Vastausvaihtoehdoiksi annettiin seuraavat kolme vaihtoehtoa: toimii hyvin, toimii, mutta ei riittävällä tasolla sekä ei toimi ollenkaan.
Toimii, mutta ei riittävällä tasolla -vaihtoehdolla tarkoitettiin, että yhteistyöhön oltiin koh- talaisen tyytyväisiä, mutta joissain asioissa esiintyi puutteita ja niihin toivottiin muutosta.
Saatujen vastauksien määrät annettuihin vaihtoehtoihin ovat esillä taulukossa 5 paikka- kunnittain.
Taulukko 5. Yhteistyön toimivuus oppilaitosten ja yritysten välillä paikkakunnittain.
Paikkakunta Toimii hyvin Toimii, mutta ei riittävällä tasolla Ei toimi
Helsinki, Espoo, Vantaa 10 9 1
Karkkila – 1 –
Seinäjoki 3 – 1
Joensuu 3 1 –
Kokkola 3 – –
Iisalmi 1 – –
Lahti 9 – –
Alavus 1 – –
Huittinen 1 – –
Hämeenlinna 3 2 –
Imatra 1 – –
Järvenpää 1 – –
Kajaani 2 1 –
Kotka 2 – –
Oulu 2 1 –
Lappeenranta 3 1 –
Lohja 2 – –
Salo 2 – –
Savonlinna 1 – –
Jyväskylä 3 1 –
Kouvola 1 – –
Kuopio 1 – 1
Lieto 2 1 –
Pietarsaari 1 – –
Porvoo 3 – –
Pori 2 1 –
Raisio – 1 –
Vaasa 1 1 –
Tampere 2 – –
Turku 3 – –
Rauma 2 – –
Forssa 1 –
Kemijärvi – – –
Keminmaa 1 – –
Pirkkala – 1 –
Rovaniemi – 1 –
Yhteensä 73 23 3
Selvästi siis isoin osa vastaajista koki, että yhteistyö toimii hyvin. 23 vastaajaa kaipasivat yhteistyöltä vielä enemmän ja 3:n mielestä se ei toimi ollenkaan. Sinänsä harmillista, että viimeiseen vaihtoehtoon ylipäätään saatiin yhtään vastauksia. Tämähän tarkoittaa, että yhteistyön toimivuudessa on isoja puutteita, joiden korjaamiseksi olisi erittäin tärkeä löy- tää ratkaisuja.
Yllättävää oli, että muutama toimii hyvin-vastanneista esimerkiksi Lohjalta, Tampereelta ja Seinäjoelta antoi silti palautetta, jonka perusteella voisi kuvitella, ettei yhteistyö ole riittävällä tasolla. Kaikki palaute otettiin kuitenkin mielellään vastaan. Näiltä vastaajilta saatiin seuraavia kommentteja:
• Työnvoimanlaadussa on huomattu heikentymistä ja opiskelijoiden laatuerot ovat suuria, joten 2. asteen eli ammattikoulun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota opettamiseen.
• Reformi velvoittaa ottamaan enemmän ja enemmän opiskelijoita työharjoitteluun, mutta niin suuria määriä ei pystytä millään ottamaan.
• Ei oikein osata opettaa asioita, joita tänä päivänä oikeasti tarvitaan.
• Koulutetaan aivan liikaa ihmisiä, joita autoala ei oikeasti kiinnosta.
• Täytyisi kehittää yksityinen koulutuskeskus, missä koulutetaan oikeasti laaduk- kaita tulevia työntekijöitä.
Toimii, mutta ei riittävällä tasolla-vaihtoehdon lisäksi palautetta saatiin Karkkilasta, Huit- tisista, pääkaupunkiseudulta, Hämeenlinnasta, Järvenpäästä, Kajaanista, Raisiosta, Tu- rusta, Vaasasta ja Joensuusta. Palautteet olivat seuraavanlaisia:
• Opiskelijat työnnetään mieluummin työpaikalle harjoitteluun, kun koulujen mää- rärahoja supistetaan.
• Opiskelijoita opetetaan liian vähän eikä käsin tehdä mitään.
• Osaaminen ei ole tarpeeksi hyvällä tasolla tai perusosaaminen jää puuttumaan kokonaan.
• Huolestuneisuus siitä, kuinka aikaisin opiskelijat nykyään lähetetään työpaikalle harjoitteluun.
• Opiskelijoiden ottaminen työpaikalle aiheuttaa lisäkuluja ja on rasite. Esimerkiksi työtekijöille joudutaan maksamaan opetuslisää.
• Ammattikoulujen opetus jätetään työnantajan vastuulle.
• Oppilaitoksien pitäisi olla aktiivisempia ja parantaa tiedonkulkua.
• Yhtenäinen linja puuttuu, koska yhdellä vuosiluokalla saattaa olla monta eri opet- tajaa, minkä vuoksi oikeaan henkilöön on vaikea saada yhteyttä.
• Reformin jälkeen oppilaiden- ja harjoitteluohjauksen taso on huonontunut, sitä ennen toimi oikein hyvin.
• Ns. ilmaisista työntekijöistä ei ole enää niin paljon hyötyä, kun apua tarvitaan yhä enemmän.
• Ammattikorkeakoulu muutettiin yritykseksi, minkä jälkeen kaikesta on lähtökoh- taisesti pyydetty rahaa. Esimerkiksi opiskelijan tekemä opinnäytetyö maksaisi yri- tykselle 2000 euroa.
• Opiskelijoiden ottaminen harjoitteluun tuntuu riskiltä, kun edes perusasioita ei osata ja saattavat näin vaurioittaa asiakkaiden ajoneuvoja.
• Työpaikalla oppii enemmän kuin koulussa.
• Maalaisjärjen käytön ja diagnosointitaitojen pitäisi ehdottomasti olla parempia.
• Raskasta puolta ei opeteta ollenkaan.
• Alalla työskentelevällä pitäisi olla parempi koulutus kuin vain ammattikoulutausta eli sekä insinööri- että mekaanista osaamista.
