HOITOTYÖNTEKIJÄNÄ VASTAANOTTOKESKUKSESSA -KÄSITYKSIÄ TURVAPAIKANHAKIJOIDEN TERVEYTTÄ EDISTÄVÄSTÄ
OHJAUKSESTA
Pro gradu -tutkielma
Reetta Pylkkänen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Joulukuu 2017
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 TURVAPAIKANHAKIJOIDEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN ... 3
2.1 Turvapaikanhakijat ja turvapaikanhakuprosessi Suomessa ... 3
2.2 Turvapaikanhakijoiden terveyspalvelut Suomessa ... 6
2.3 Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus ja sen sisältö ... 9
2.4 Hoitotyöntekijöiden toteuttaman terveyttä edistävän ohjauksen edellytykset ... 13
2.4.1 Terveyttä edistävässä ohjauksessa tarvittavat tiedot ... 15
2.4.2 Terveyttä edistävässä ohjauksessa tarvittavat taidot ... 17
2.5 Turvapaikanhakijoille annettavan terveyttä edistävän ohjauksen edistäminen ... 19
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 20
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 21
4 TUTKIMUSMENETELMÄT ... 22
4.1 Haastateltavien valinta ja taustatiedot ... 22
4.2 Aineiston keruu ... 23
4.3 Aineiston käsittely ja analysointi ... 24
5 TUTKIMUSTULOKSET ... 25
5.1 Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus vastaanottokeskuksessa ... 25
5.2 Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävän ohjauksen toteutuksen edellytykset ... 29
5.3 Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävän ohjauksen kehittämistarpeet ... 35
5.4 Yhteenveto tutkimuksen tuloksista ... 41
6 POHDINTA ... 43
6.1 Tutkimustulosten tarkastelua ... 43
6.1.1 Hoitotyöntekijöiden ohjaus terveyden edistämisestä ... 43
6.1.2 Terveyttä edistävän ohjauksen edellytykset ... 44
6.1.3 Terveyttä edistävän ohjauksen kehittäminen ... 45
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 48
6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 51
6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet ... 53
LÄHTEET ... 55
LIITTEET
Liite 1. Systemaattisessa tiedonhaussa käytetyt hakusanat.
Liite 2. Systemaattinen tiedonhaku.
Liite 3. Systemaattisessa tiedonhaussa valitut tutkimukset.
Liite 4. Turvapaikkahakuprosessi Suomessa.
Liite 5. Tutkimuslupahakemus.
Liite 6. Tutkimustiedote.
Liite 7. Teemahaastattelurunko.
Liite 8. Kirjallinen suostumus tutkimukseen osallistumisesta.
Liite 9. Taustatietolomake.
Liite 10. Esimerkki sisällönanalyysistä.
Liite 11. Yhteenveto sisällönanalyysin tuloksista.
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus
Pylkkänen, Reetta Hoitotyöntekijänä vastaanottokeskuksessa –
käsityksiä turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävästä ohjauksesta
Pro gradu -tutkielma, 59 sivua ja 11 liitettä (16 sivua)
Ohjaajat: Dosentti, TtT Mari Kangasniemi
Dosentti, TtT Terhi Saaranen
Joulukuu 2017
Vastaanottokeskuksissa työskentelevien hoitotyöntekijöiden rooli on keskeinen turvapaikanha- kijoiden terveyttä edistävässä ohjauksessa. He ovat ensimmäisiä sosiaali- ja terveydenhuollon kontakteja, joihin turvapaikanhakijat voivat turvautua. Turvapaikanhakijat kuuluvat väestöryh- mään, joiden terveys ja hyvinvointi ovat keskimääräistä heikompia. Heillä on erilaisia tervey- teen ja hyvinvointiin liittyviä tarpeita, joihin vastaanottokeskusten hoitotyöntekijät tarjoavat terveyttä edistävää ohjausta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vastaanottokeskuksissa työskentelevien hoito- työntekijöiden käsityksiä turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävästä ohjauksesta, ohjauksen edellytyksistä sekä näiden kehittämistarpeista. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelutut- kimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla vastaanottokeskuksissa työskennelleitä hoito- työntekijöitä (n = 10) Helsingin ja Uudenmaan, Kaakkois-Suomen sekä Savo-Karjalan alueelta marraskuun 2016 ja helmikuun 2017 välisenä aikana. Aineisto analysoitiin induktiivisella si- sällönanalyysillä.
Tulosten mukaan turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus kohdistui ohjauksen muotoi- hin ja sisältöön. Ohjausmuodot käsittivät yksilö- ja ryhmäohjauksen sekä moniammatillisen ohjauksen. Ohjaus kohdistui suomalaiseen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmään, terveys- kasvatukseen ja perhesuunnitteluun. Onnistuneen ohjauksen edellytyksiksi kuvattiin vastaan- ottokeskuksen hoitotyöntekijän tiedot ja taidot ohjata turvapaikanhakijaa sekä organisaation tuki hoitotyöntekijöille. Tuki tarkoitti työyhteisön tukea ja hoitotyöntekijän työrauhan kunni- oittamista. Terveyttä edistävän ohjauksen kehittämistarpeet kohdistuivat vastaanottokeskusten hoitotyöntekijöihin, vastaanottokeskuksiin ja vastaanottokeskusten hoitotyöntekijöiden ja mui- den yhteistyökumppaneiden verkostotyöskentelyyn. Hoitotyöntekijän ammatillisuutta koske- vat kehittämistarpeet olivat perehdytys ja koulutus, työnohjaus sekä hoitotyön tutkimus ja kou- lutus. Vastaanottokeskuksen kehittämistarpeiksi nostettiin aika- ja henkilöstöresurssit, työteh- tävien jakaminen ja kirjallinen ohjausmateriaali. Verkostotyöskentelyltä odotettiin saumatonta yhteistyötä ja yhteistyön suunnitelmallisuutta ja ennakointia.
Jatkotutkimushaasteina esitetään vastaanottokeskusten ja yhteistyökumppaneiden verkosto- työskentelyn kehittämisen keinojen kartoittamista sekä terveyttä edistävän ohjauksen vaikutta- vuuden tutkimista turvapaikanhakijoiden terveyden muutoksissa.
Asiasanat: hoitotyö, ohjaus, terveyden edistäminen, turvapaikanhakija, vastaanottokeskus
Department of Nursing Science Nursing Science
Nurse Teacher Education
Pylkkänen, Reetta Being a nurse in reception centre – per- ceptions of the health promoted guid- ance of asylum seekers
Master’s thesis, 59 pages and 11 appen- dices (16 pages)
Supervisors: Docent, PhD Mari Kangasniemi
Docent, PhD Terhi Saaranen December 2017
Nurses who work at reception centres, have a central role to provide health prevention to asylum seekers, as they are the first line contact for asylum seekers. Asylum seekers are a part of de- mographic group, whose health and wellbeing are weaker than the average population. They have different needs of health and wellbeing, and one of the aims of the nursing interventions is to provide health promotion.
The purpose of this thesis was to describe how the nurses at the reception centres understand the health prevented guidance, what they are providing to asylum seekers, and what are the requirements for that, and how it could be developed further. Qualitative research data were collected by interviewing reception centres’ nurses (n=10) in Helsinki and Uusimaa, Southeast Finland and Savo-Karelia between November 2016 and February 2017. The data were analysed by inductive content analysis.
The results show that the health prevented guidance for asylum seekers consisted of the forms and contents of guidance. The guidance was given through a personal and a group guidance, and by the work by multidisciplinary team. The guidance given on focused on the Finnish social and health care, health education and family planning. The requirements for providing the guid- ance were described to be nurse’s knowledge and skills to guide asylum seeker and support of the organization for the nurses. The organizational support consisted of support of the work community and to allocate enough time and resources for the health guidance. The needs of developing the health prevented guidance were identified as the network between reception centre´s nurses and other agencies and between the reception centre and the nurses. For multi- agency working it was expected to be seamless collaboration and co-ordination between agen- cies. The areas that need to be developed further were the time and staff resources, sharing the work assignments and written information material. The needs of the nurse were introduction and education, professional guidance and the nursing research and education.
Further research is needed about the resources and knowledge needed for the multiagency col- laboration. Also, further research is required about the effectivity of the health prevented guid- ance and it´s changes at asylum seekers´ health.
Keywords: asylum seeker, guidance, health promotion, nursing, reception centre
1 JOHDANTO
Suomeen saapui paljon turvapaikanhakijoita vuonna 2015. Tuolloin Suomessa oli 212 turva- paikanhakijoiden vastaanottoyksikköä, joissa asui 27 300 aikuista ja 2500 alaikäistä. Tavalli- sesti vuosittainen turvapaikanhakijamäärä on vaihdellut viimeisen 10 vuoden aikana keskimää- rin 3 000 ja 4 000 välillä. (Maahanmuuttovirasto 2017a.)
Suomessa vastaanottokeskuksissa työskentelee hoitotyöntekijöitä, jotka ovat sairaanhoitajia, terveydenhoitajia tai kätilöitä. Hoitotyöntekijöitä työskenteli vastaanottokeskuksissa tammi- kuussa 2016 noin 344 ja helmikuussa 2017 noin 200. (Hieta 2017.) Vastaanottokeskuksissa työskentelevien hoitotyöntekijöiden rooli on keskeinen turvapaikanhakijoiden terveyttä edistä- vässä ohjauksessa. He ovat ensimmäisiä sosiaali- ja terveydenhuollon kontakteja, joihin turva- paikanhakijat voivat turvautua. (Suurmond ym. 2013.) Turvapaikanhakijat kuuluvat väestöryh- mään, joiden terveys ja hyvinvointi ovat keskimääräistä heikompia (Bergbom ym. 2012). Vas- taanottokeskusten hoitotyöntekijät ohjaavat turvapaikanhakijoille terveydestä ja sen edistämi- sestä vastaten turvapaikanhakijoiden tarpeisiin. Vastaanottokeskuksen terveyttä edistävä oh- jaus sisältää terveysneuvontaa, alkuterveyshaastattelun, tartuntatautien seulontatutkimukset, rokotukset sekä kiireellisen ja välttämättömän sairausvastaanoton aikuisille turvapaikanhaki- joille. (THL 2017a.) Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus on ammattiosaamista, jo- hon tarvitaan erilaisiin terveyskysymyksiin liittyvän tiedon lisäksi myös taitoja. (Suurmond ym.
2013.)
Turvapaikanhakijoiden terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi järjestetty sosiaali- ja tervey- denhuolto luotiin äkillisesti kasvaneen turvapaikanhakijamäärän aikana. Tuolloin vastaanotto- keskuksia perustettiin nopeasti uusille alueille. Vastaanottokeskustoiminnan pikaisen aloitta- misen vuoksi turvapaikanhakijoiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ilmeni puutteita, jotka vaikuttivat myös vastaanottokeskuksissa työskentelevien hoitotyöntekijöiden työhön.
Puutteina olivat eritasoiset valmiussuunnitelmat, sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden ko- kemattomuus, kansallisten ohjeiden riittämätön noudattamattomuus ja toimintamallien riittä- mättömyys. Lisäksi yhteistyössä eri viranomaisten kanssa ja annetun ohjeistuksen yhteensovit- tamisessa oli ongelmia. (Helve ym. 2016.)
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vastaanottokeskuksissa työskentelevien hoito- työntekijöiden käsityksiä turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävästä ohjauksesta, ohjauksen
edellytyksistä sekä näiden kehittämistarpeista. Tutkimuksen tavoitteena on hyödyntää tuotetta- vaa tietoa turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävän ohjauksen kehittämisessä. Tietoa voidaan hyödyntää vastaanottokeskusten henkilöstön johtamisessa sekä sosiaali- ja terveysalan koulu- tuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tässä tutkimuksessa vastaanottokeskusten hoitotyön- tekijöillä tarkoitetaan vastaanottokeskuksissa työskenteleviä sairaanhoitajia, terveydenhoitajia ja kätilöitä.
2 TURVAPAIKANHAKIJOIDEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN
Tässä luvussa tarkastellaan tietoa turvapaikanhakuprosessista sekä turvapaikanhakijoille tarjot- tavista terveyspalveluista Suomessa. Lisäksi luvussa käsitellään turvapaikanhakijoille tarjotta- van terveyttä edistävän ohjauksen sisältöä sekä vastaanottokeskusten hoitotyöntekijöiden ter- veyttä edistävän ohjauksen edellytyksiä. Tieto perustuu aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen, lakeihin ja asetuksiin sekä kansainvälisiin ja kansallisiin sopimuksiin ja julkaisuihin, jotka kä- sittelevät turvapaikanhakijoita ja vastaanottokeskusten hoitotyöntekijöitä. Tietoa on myös täy- dennetty henkilökohtaisilla tiedonantajilla. Aikaisemman tiedon tehtävänä oli antaa turvapai- kanhakijoiden terveyden edistämisestä ja sen ohjauksesta järjestelmällinen kokonaiskuva, tun- nistaa mahdollisia aiheeseen liittyviä ongelmia sekä pyrkiä löytämään niihin ratkaisuja (Tuomi
& Sarajärvi 2013).
Tieto turvapaikanhakijoiden terveyden edistämisestä haettiin systemaattisesti. Tutkimuskysy- mykset ohjasivat aineiston hakua ja valintaa sekä tutkimusaineiston analysointia ja tarkastelua.
(Kangasniemi ym. 2013, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.) Tiedonhaku toteutettiin CINAHL-, PubMed-, Scopus- ja Medic-tietokannoista maalis- ja huhtikuussa 2016. Hakusa- noissa yhdistettiin turvapaikanhakijoihin sekä terveyden edistämiseen ja ohjaukseen liittyviä asiasanoja (liite 1). Vähäisten hakutulosten vuoksi haku laajennettiin koskemaan myös pako- laisia. Tiedonhaussa hyödynnettiin Itä-Suomen yliopiston tietoasiantuntijan henkilökohtaista ohjausta huhtikuussa 2016. Tiedonhaun ohjauksessa tarkistettiin tiedonhaun hakusanat. Haku- rajausten sekä sisäänottokriteerien perusteella saaduista artikkeleista (N=888) valittiin vaiheit- tain tutkimusaiheeseen sopivat artikkelit (n=16) otsikoiden, tiivistelmien ja kokotekstien perus- teella (liitekuvio 1). Valitun tutkimusaineiston tietoa on jäsennelty ryhmittelemällä taulukkoon (liitetaulukko 1).
2.1 Turvapaikanhakijat ja turvapaikanhakuprosessi Suomessa
Turvapaikanhakijalla tarkoitetaan henkilöä, joka on kotimaassaan joutunut vainon kohteeksi ja joka anoo kansainvälistä suojelua ja oleskeluoikeutta toisesta maasta. Ulkomaalaislain (301/2004) mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sel- laisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainon kohteeksi voi joutua esimerkiksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään
kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi (Sosiaali- ja terveysministeriö – STM 2016, Uni- ted Nations Educational, Scientific and Cultural Organization – UNESCO 2016). Suomessa turvapaikanhakija, joka saa oleskeluluvan on pakolaisena samassa asemassa kuin kuka tahansa kuntalainen (STM 2016).
Vuosittainen turvapaikanhakijamäärä Suomessa on vaihdellut 3 000 ja 4 000 henkilön välillä viimeisen 10 vuoden aikana. Turvapaikanhakijoiden määrä nousi äkillisesti vuonna 2015. Tuol- loin 32 476 henkilöä haki turvapaikkaa ja vastaanottokeskuksia perustettiin nopeasti. Viimeis- ten vuosien aikana turvapaikanhakijamäärä on laskenut, jolloin vastaanottokeskuksia on myös lakkautettu. Vuoden 2017 alussa Suomessa oli 126 vastaanottokeskusta, joissa asui noin 16 000 turvapaikanhakijaa. Noin 3700 turvapaikanhakijaa asui yksityismajoituksessa. (European Asy- lum Support Office 2016, Maahanmuuttovirasto 2017a.)
Suomi on sitoutunut antamaan kansainvälistä suojelua kansainvälisiin sopimuksiin perustuen.
Geneven vuonna 1951 solmittu pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, ihmisoikeus- sopimukset sekä Euroopan Unionin lainsäädäntö ovat keskeisiä kansainvälisiä sopimuksia, jotka ohjaavat kansainvälisen suojelun antamista. (Sisäministeriö 2017.) Euroopan Unionin jä- senvaltioilla on tavoitteena luoda yhtenäinen turvapaikka-asioita koskeva politiikka, johon si- sältyy yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä. Toistaiseksi jäsenvaltioissa on käytössä erilaisia turvapaikkamenettelyjä. (Pakolaisneuvonta ry 2010, Euroopan parlamentin ja neuvos- ton direktiivi kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koske- vista vaatimuksista 33/2013.)
Maahanmuuttovirasto ohjaa, suunnittelee ja valvoo turvapaikanhakijoiden vastaanoton ja aut- tamisjärjestelmän käytännön toimintaa Suomessa (Maahanmuuttovirasto 2017a). Turvapaikan- hakuprosessi alkaa turvapaikanhakijan saapumisesta Suomeen (liite 4). Turvapaikanhakijan tu- lee jättää kansainvälistä suojelua koskeva turvapaikkahakemus poliisille tai rajatarkastusviran- omaiselle. Tämän jälkeen hänet siirretään odottamaan kutsua turvapaikkapuhuttelusta vastaan- ottokeskukseen tai yksityismajoitukseen. Poliisi tai rajatarkastusviranomaiset selvittävät turva- paikanhakijan henkilöllisyyttä ja matkareittiä, jonka jälkeen turvapaikanhakijan asian käsittely siirtyy Maahanmuuttovirastolle turvapaikkapuhuttelun järjestämiseksi. (Sisäministeriö 2017.) Niin sanotun Dublin -asetuksen mukaan se EU:n jäsenvaltio (mukaan lukien Norja, Islanti ja Sveitsi), jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä hakee turvapaikkaa tai jonka kautta hän tulee
unionin alueelle, on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen. Turvapaikanhakija voidaan siis lähettää toiseen valtioon, joka on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä Dublin -asetukseen perustuen. Jokaiselta yli 14-vuotiaalta turvapaikanhakijalta otetaan sormen- jäljet turvapaikkaa hakiessa EU:ssa. Sormenjälkiä vertailemalla voidaan selvittää, onko hakija hakenut turvapaikkaa jossain muussa EU-maassa. Vaikka sormenjälkiä ei olisi otettu, mutta selviää, mihin EU-maahan henkilö ensimmäisenä on saapunut, hänen turvapaikkahakemuk- sensa käsitellään siellä. (Pakolaisneuvonta ry 2009.)
Turvapaikkapuhuttelu pyritään järjestämään mahdollisimman nopeasti turvapaikkahakemuk- sen jättämisestä. Turvapaikanhakijalta selvitetään hänen henkilöllisyyttä, matkareittiä ja tuloa Suomeen. Lisäksi turvapaikanhakijalta selvitetään tietoja, jotka liittyvät hänen turvapaikkaha- kemukseen. Turvapaikanhakija saa kertoa suullisesti kotimaassa tai pysyvässä asuinmaassa hä- neen kohdistuneesta vainosta, oikeudenloukkauksista, niiden uhista ja perusteista sekä ongel- mista. Puhuttelussa kiinnitetään huomiota turvapaikanhakijan kertomuksen uskottavuuteen.
Turvapaikanhakijan oleskelulupa voidaan peruuttaa, mikäli hän antaa tietoisesti vääriä tietoja tai salaa sellaisia asioita, jotka vaikuttavat lopulliseen päätökseen. Turvapaikanhakijalla on oi- keus käyttää tulkkia ja oikeudellista avustajaa turvapaikkapuhuttelussa. (Maahanmuuttovirasto 2008, 2017b.)
Maahanmuuttovirasto antaa hakemuksesta päätöksen turvapaikkapuhuttelun jälkeen. Päätös voi olla myönteinen tai kielteinen. Myönteisellä päätöksellä turvapaikanhakija saa joko pako- laisstatuksen tai oleskeluluvan toissijaisen tai humanitaarisen suojelun perusteella. Oleskelu- lupa voidaan myöntää myös yksilöllisistä inhimillisistä syistä. (Pakolaisneuvonta ry 2010.) Oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija sijoitetaan asumaan kuntaan ja on julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä, kuten muut kunnan asukkaat. Yksin saapunut alaikäinen turvapai- kanhakija sijoitetaan perheryhmäkotiin, tuettuun tai itsenäiseen asumiseen tai yksityismajoi- tukseen. (STM 2016.)
Kielteinen päätös voidaan tehdä joko nopeutetussa tai normaalissa menettelyssä tai hakemus voidaan jättää tutkimatta. Turvapaikkahakemus voidaan käsitellä nopeutetussa menettelyssä, jos: hakija hakee turvapaikkaa Suomesta toisen kerran jo saatuaan kielteisen päätöksen, jos hakija on tullut Suomeen ns. turvallisesta alkuperämaasta tai jos hakemus katsotaan ilmeisen perusteettomaksi. Turvapaikkahakemus voidaan jättää tutkimatta, mikäli turvapaikanhakija on
saapunut turvallisesta maasta, jossa hän on saanut turvapaikan tai toissijaista suojelua tai muu- ten riittävää suojelua ja jonne hänet voidaan palauttaa. Hakemus voidaan jättää tutkimatta myös, jos turvapaikanhakija on saapunut turvallisesta maasta, jossa hän olisi voinut saada tur- vapaikan tai toissijaista suojelua tai muuten riittävää suojelua ja jonne hänellä on riittävästi siteitä ja jonne hänet voidaan palauttaa. Turvapaikkahakemus voidaan jättää tutkimatta uusin- tahakemusten kohdalla, jotka eivät sisällä uusia asiaan vaikuttavia perusteita. (Pakolaisneu- vonta ry 2010, Maahanmuuttovirasto 2017b.) Kielteisen päätöksen saaneet henkilöt poistetaan maasta inhimillisiä ja oikeudenmukaisia ihmisoikeuksia kunnioittaen (Sisäministeriö 2017).
Turvapaikanhakija voi valittaa kielteisestä päätöksestä hallinto-oikeuteen (Maahanmuuttovi- rasto 2017b).
2.2 Turvapaikanhakijoiden terveyspalvelut Suomessa
Suomessa turvapaikanhakijoiden terveyspalvelut perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvos- ton direktiiviin kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa kos- kevista vaatimuksista (33/2013). Tämän mukaan EU:n jäsenvaltioiden on huolehdittava turva- paikanhakijoiden tarpeellisesta terveydenhuollon saamisesta. Tällä tarkoitetaan vähintään en- siapua sekä sairauksien ja vakavien mielenterveyshäiriöiden kannalta välttämätöntä hoitoa.
Tarpeellinen lääketieteellinen tai muunlainen hoito sekä tarvittaessa asianmukainen mielenter- veyshoito on järjestettävä niille turvapaikanhakijoille, joilla on erityisiä vastaanottotarpeita.
Maahanmuuttovirasto vastaa turvapaikanhakijoiden terveyspalveluiden suunnittelusta, ohjauk- sesta ja valvomisesta yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa Suo- messa (kuvio 3). Turvapaikanhakijoiden terveyspalvelujen suunnittelu, ohjaus ja valvonta poh- jautuvat muun muassa lakiin kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta (746/2011), terveydenhuoltolakiin (1326/2010), erikois- sairaanhoitolakiin (1062/1989) sekä lastensuojelulakiin (417/2007). (Hieta 2017, THL 2017a.)
Kuvio 3. Turvapaikanhakijoiden terveyspalvelujen toteutus Suomessa (laki kansainvälistä suo- jelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 746/2011, STM 2016, THL 2016a).
Aikuiset turvapaikanhakijat ovat oikeutettuja välttämättömiin sosiaali- ja terveydenhuollon pal- veluihin Suomessa. Alaikäiset turvapaikanhakijat ovat oikeutettuja sosiaali- ja terveydenhuol- lon palveluihin samoin perustein kuin kuntien asukkaat. (Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 746/2011.) Lisäksi ter- veydenhuoltolain (1326/2010) mukaan turvapaikanhakijoille kuuluu kiireellinen terveyden- huolto. Kiireellisellä terveydenhuollolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäai- kaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Haavoit- tuvassa asemassa olevat turvapaikanhakijat kuten raskaana olevat, traumatisoituneet tai vam- maiset henkilöt huomioidaan terveyspalveluissa (Laki kansainvälistä suojelua hakevan vas- taanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 746/2011, STM 2016, THL 2017a).
Julkinen, yksityinen sekä kolmas sektori tuottavat turvapaikanhakijoille tarjottavia terveyspal- veluja. Kuntien tulee järjestää ympärivuorokautinen päivystys, välttämätön erikoissairaanhoito, äitiys- ja lastenneuvola, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto, rokotukset sekä tartuntatautien tor- junta alueellaan. Yksityiset terveyspalveluiden tuottajat tarjoavat esimerkiksi verikokeiden ot- toa sekä virka-ajan sairausvastaanottopalveluja. Maahanmuuttovirasto korvaa palvelujen tuot- tamisesta aiheutuvat kustannukset. (Tuomisto ym. 2016, THL 2017a.)
Kolmannen sektorin palvelut kuten vastaanottokeskukset ovat Maahanmuuttoviraston ohjauk- sessa toimivia sosiaali- ja terveyspalvelun tarjoajia (STM 2016). Vastaanottokeskuksella tar- koitetaan paikkaa, johon kansainvälistä suojelua hakeva ja tilapäistä suojelua saava majoitetaan ja, joka järjestää kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojelua saavan vastaanottopal- velut. Myös lapsille tarkoitetut ryhmäkodit ja tukiasuntolat ovat vastaanottokeskuksia. (Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja aut- tamisesta 746/2011.) Vastaanottopalveluihin kuuluvat majoitus, vastaanotto- tai käyttöraha, välttämättömät sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut, tulkki- ja käännöspalvelut, työ- ja opinto- toiminta ja ateriat (STM 2016). Vastaanottokeskukset auttavat myös turvapaikanhakijoita siir- tymään mahdollisen oleskeluluvan saatuaan kuntaan, tukevat turvapaikanhakijoiden mahdolli- suutta palata vapaaehtoisesti kotimaahansa, huolehtivat vastaanottokeskusten turvallisuudesta, järjestävät harrastustoimintaa sekä ohjaavat ja neuvovat turvapaikanhakijoita erilaisissa kysy- myksissä ja ongelmissa (Helve ym. 2016).
Vastaanottokeskuksen terveyspalveluihin sisältyy terveysneuvontaa, alkuterveyshaastattelu, tartuntatautien seulontatutkimukset, rokotukset sekä kiireellinen ja välttämätön sairausvastaan- otto aikuisille turvapaikanhakijoille. Terveysneuvonnalla tarkoitetaan muun muassa terveysin- formaatiotilaisuutta, jossa kerrotaan turvapaikanhakijoille oikeutetuista palveluista, Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä sekä keskeisimmistä sairauksista. Terveysinformaatiotilaisuus tulisi järjestää kahden viikon kuluttua turvapaikanhakijan maahan saapumisesta. Tilaisuudessa hyödynnetään tulkkeja annetun informaation ymmärtämiseksi. (THL 2017a.)
Turvapaikanhakijoille tarjotaan alkuterveyshaastattelu kahden viikon kuluessa turvapaikanha- kijan maahan saapumisesta. Haastattelussa arvioidaan välttämättömän hoidon tarve ja turvapai- kanhakijan riski sairastaa tarttuvia tauteja muun muassa sairaushistorian ja lähtömaan tartunta- tautitilanteen pohjalta. Turvapaikanhakija ohjataan tarvittaessa seulontatutkimuksiin tai jatko-
hoitoon. (Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnista- misesta ja auttamisesta 746/2011, STM 2016.) Seulontatutkimuksissa seulottavia tauteja ovat tuberkuloosi, B-hepatiitti, HIV, kuppa ja suolistoloiset (THL 2017a). Alkuhaastattelu ja ter- veystarkastus tulisi tehdä kahden viikon kuluessa turvapaikanhakijan maahan tulosta sekä tar- tuntatauteja seulovat tutkimukset noin kolmen kuukauden kuluttua maahan tulosta. Selvästi sai- raat turvapaikanhakijat tulisi lähettää lääkärille viikon kuluessa alkuhaastattelusta sekä lapset, raskaana olevat ja vammaiset kahden viikon kuluessa maahan tulosta. (THL 2010.)
Turvapaikanhakijoiden rokotukset voidaan järjestää vastaanottokeskuksessa. Turvapaikkaa ha- kevalla lapsella on oikeus kansallisen rokotusohjelman rokotuksiin sekä riskiryhmien rokotuk- siin, mikäli hän kuuluu riskiryhmään. Aikuiselle turvapaikanhakijalle tulisi tarjota yksilön ja väestön suojelun kannalta välttämättömät rokotukset. Lisäksi suositellaan, että vastaanottokes- kuksissa asuvilla turvapaikanhakijoilla on mahdollisuus ottaa kausi-influenssarokote. (THL 2016a, 2017a.)
Kiireellinen ja välttämätön sairausvastaanotto kuuluu kaikille turvapaikanhakijoille asuinpai- kasta riippumatta. Terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi kiireellisen ja välttämättömän hoi- don tarpeen potilaskohtaisesti. Kiireellistä sairaanhoitoa ovat muun muassa kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveys- ja päihdehoito sekä psykososiaalinen tuki. Välttämätöntä ter- veydenhuoltoa ovat muun muassa äitiysneuvolapalvelut. (THL 2017a.)
2.3 Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus ja sen sisältö
Kansainvälisen Ottawan asiakirjan (1986) mukaan terveyden edistäminen on prosessi, jossa ihmiselle annetaan mahdollisuus kontrolloida ja parantaa omaa terveyttään sekä ympäristön terveyttä. Tällöin voidaan tavoitella parasta mahdollista terveyttä ja sellaista tilannetta edistä- mällä terveydelle suotuisia tekijöitä, jotka sallivat ihmisen elää yksilöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti hyödyllistä elämää. (Pietilä ym. 2010, WHO 2016, Sihto 2016.) Terveydenhuol- tolaki (1326/2010) määrittelee terveyden edistämisen yksilöön, väestöön, yhteisöihin ja elinympäristöön kohdistuvana toimintana, jonka tavoitteena on terveyden, työ- ja toimintaky- vyn ylläpitäminen ja parantaminen sekä terveyden taustatekijöihin vaikuttaminen, sairauksien, tapaturmien ja muiden terveysongelmien ehkäiseminen ja mielenterveyden vahvistaminen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen sekä suunnitelmallista voimavarojen koh- dentamista terveyttä edistävällä tavalla.
Hoitotyöntekijän ohjaus on aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, jonka tavoitteena on asiakkaan terveyden edistäminen (Kyngäs ym. 2007). Lähtökohta on, että sekä hoitotyöntekijällä että asi- akkaalla on käsitys terveydestä ja sen moniulotteisuudesta (Haarala ym. 2015). Ohjauksen an- taminen perustuu asiakkaan oikeuteen saada hoitoonsa liittyvää tietoa (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992).
Turvapaikanhakijoille annettava terveyttä edistävä ohjaus kohdistuu tietoon, joka vastaa ter- veyttä koskeviin kysymyksiin, sosiaalisiin kysymyksiin ja vastaanottavan maan sosiaali- ja ter- veydenhuollon kysymyksiin (kuvio 4). Terveyttä edistävä ohjaus on erityisen merkityksellistä siksi, että se antaa turvapaikanhakijoille selviytymiskeinoja elää turvapaikanhakuprosessissa.
Suullisen ohjauksen lisäksi turvapaikanhakijoille voidaan tarjota mahdollisuutta harjoitella käytännössä saamaansa ohjausta. He tarvitsevat tietoa eri asioista, mutta myös konkreettisia keinoja ratkaista eri ongelmia. (Ekblad ym. 2012, Jonzon ym. 2015.)
Kuvio 4. Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus (Kurth ym. 2010, Strijk ym. 2011, Ekblad ym. 2012, Jonzon ym. 2015).
Vastaanottokeskusten hoitotyöntekijät tarjoavat turvapaikanhakijoille tietoa terveyteen liitty- vistä asioista turvapaikanhakuprosessin aikana. Terveyteen liittyvä ohjaus on merkityksellistä,
Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus
Terveyttä koskevat kysymykset
Psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen Yleinen terveyskasvatus:
• kroonisten sairauksien ja tartun- tatautien ennaltaehkäisy ja hoito
• rokotussuojan parantaminen
• suun terveyden edistäminen
• seksuaali- ja lisääntymistervey- den edistäminen
• lastenhoitoa ja vanhemmuutta tukeva ohjaus
• kulttuurinen terveyskasvatus
Sosiaaliset kysymykset
Sosiaalisen elämän muutokset Päivittäisten aktiviteettien puute
Vastaanottavan maan sosiaali- ja terveydenhuoltoa kysymyk- set
Palvelujen esitteleminen ja nii- den saatavuus
Turvapaikanhakijoiden oikeudet käyttää palveluja
koska turvapaikanhakijat eivät välttämättä ole aikaisemmin saaneet terveyskasvatusta tai ter- veyteen liittyvää tietoa. (Suurmond ym. 2013, Burchill & Pevalin 2014.) Terveyskasvatuksen tai terveyteen liittyvän tiedon puute voi olla myös yhteydessä heikompaan kommunikointiin terveyteen liittyvissä asioissa. Terveyteen liittyvä informaatio on tietoa, jolla voidaan ennalta- ehkäistä elämää hankaloittavia asioita terveyden kannalta. (Ekblad ym. 2012, Wångdahl ym.
2015.)
Turvapaikanhakijoiden terveyttä koskevat kysymykset muodostuvat psyykkisen hyvinvoinnin tukemisesta sekä yleisestä terveyskasvatuksesta. Psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen hoito- työntekijöiden toteuttamana on turvapaikanhakijoiden mielenterveyden edistämistä. Turvapai- kanhakijat ovat usein joutuneet kohtaamaan erilaisia traumoja matkalla vastaanottavaan maa- han. Traumat syntyvät sodassa elämisestä, kuoleman kohtaamisesta, väkivallasta sekä kidutuk- sesta. Lisäksi erityisesti naiset ovat saattaneet joutua raiskauksien uhreiksi. (Kurth ym. 2010, Strijk ym. 2011.) Turvapaikanhakuprosessi on epävarmuudessa elämistä (Koivula 2016). Ero perheestä ja läheisistä ystävistä, eristäytyminen vastaanottavan maan yhteiskunnasta, taloudel- linen selviäminen, epävarmat asuinolosuhteet sekä kokemus syrjäytymisestä aiheuttavat psy- kososiaalista stressiä. Myös huoli ja pelko tulevaisuudesta vaikuttavat stressin kokemiseen. (Sa- marasinghe ym. 2006, Kurth ym. 2010, O’Toole Thommessen ym. 2015.)
Turvapaikanhakijoille ohjataan myös terveyden kulttuurisista tekijöistä. Vastaanottavan maan käsitykset terveydestä ja sen edistämisestä voivat olla hyvin erilaisia tai täysin vieraita turva- paikanhakijalle. Hoitotyöntekijöiden ohjaus vastaanottavan maan kulttuurissa vallitsevista ter- veyskäsityksistä edistää myös turvapaikanhakijoiden sopeutumista uuteen yhteiskuntaan pa- remmin. (Quickfall 2014.) Esimerkiksi suun terveyden edistäminen on ohjausta hammas- hoidosta ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen on ohjausta ehkäisymenetelmistä ja naisen tasa-arvoisesta asemassa vastaanottavan maan yhteiskunnassa. Lisäksi raskaana olevia ja perheellisiä turvapaikanhakijoita tuetaan vanhempia ja vanhemmuutta käsittelevää ohjauk- sessa, jotka käsitetään vastaanottavassa maassa terveyttä edistäväksi. Ohjaus voi koskea esi- merkiksi raskausajan riskejä sekä lasten kasvatukseen liittyvää tietoa. (Kurth ym. 2010, Suur- mond ym. 2013, Burchill & Pevalin 2014.)
Sosiaalisia kysymyksiä koskeva ohjaus käsittää tietoa sosiaalisen elämän muutoksista sekä päi- vittäisten aktiviteettien puutteesta. Turvapaikanhakijana oleminen on asema, joka on koettu lei- maavana tekijänä yhteiskunnassa. Hänellä ei ole samoja oikeuksia tai velvollisuuksia kuin
muilla vastaanottavan maan yhteiskunnan jäsenillä. Lisäksi hän on voinut menettää ne oikeudet ja velvollisuudet, joihin on ollut tottunut lähtömaassaan. Turvapaikanhakija voi siten kokea muutoksia omassa identiteetissä. Koetut tunteet yksinäisyydestä, koti-ikävästä ja surusta per- heenjäsenten kohtaloista vaikuttavat myös erilaisuuden kokemiseen. (Burchett & Matheson 2010, Strijk ym. 2011, Jonzon 2015.) Sosiaalisen elämän muutoksissa tukeminen edellyttää keskustelua ja myönteistä rohkaisua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Kes- kustelu toisen ihmisen kanssa ja ohjauksen saaminen luo turvaa ja auttaa turvapaikanhakijoita käsittelemään itselle uusia ja vaikeita asioita. (Ekblad ym. 2012, O’Toole Thommessen ym.
2015.)
Mielekkäiden aktiviteettien tarjoaminen turvapaikanhakijoille kuuluu myös hoitotyöntekijöi- den terveyttä edistävään ohjaukseen. Turvapaikanhakuprosessi on odottamista, jolloin turva- paikanhakijat kaipaavat mielekästä tekemistä. Esimerkiksi koulutuksen, harrastusten tai työn puute voi vaikuttaa mielenterveyteen. Pitkä odottaminen ja tekemättömyys aiheuttavat epävar- muutta, kyllästymistä ja turhautumista. Tämä voi vaikuttaa myös turvapaikanhakijan kokemuk- seen roolien ja identiteetin muuttumisesta. Erilaiset aktiviteetit voivat olla osa ihmisen identi- teettiä ja kokemusta siitä, kuka ja millainen hän on. Se, että turvapaikanhakija ei saa tehdä hä- nelle tuttua tai hänelle mieluisaa työtä voi muuttaa turvapaikanhakijan käsitystä itsestään. Tur- vapaikanhakijat voivat kokea tällöin olevansa riippuvaisia vastaanottovasta maasta, joka tar- koittaa henkilökohtaisten vapauksien rajoituksia muun muassa työn teon suhteen. Turvapaikan- hakijat tarvitsevat tukea arkirytmin ja päivän suunnittelemiseen, koska he eivät tiedä mitä he muutoin voisivat tehdä. (Burchett & Matheson 2010, Strjik ym. 2011, O’Toole Thommessen ym. 2015.)
Erilaisiin aktiviteetteihin ohjaus tai niiden tarjoaminen voi edistää turvapaikanhakijan sopeutu- mista uuteen yhteiskuntaan ja antaa siten mahdollisuuden elää normaalia elämää (Samarasinghe ym. 2006, Strjik ym. 2011). Turvapaikanhakijoilla on tarvetta saada tietoa koulutusmahdolli- suuksista ja sen avulla työllistymisestä. Kouluttautuminen tai työpaikan saanti on koettu elämää myönteisesti ohjaavana tekijänä. (O’Toole Thommessen ym. 2015.) Vastaanottavan maan myönteinen asenne ja suhtautuminen turvapaikanhakijoita kohtaan edistää myös yhteiskuntaan sopeutumista (Samarasinghe ym. 2006, Burchill & Pevalin 2014).
Vastaanottavan maan sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevat kysymykset liittyvät palveluista esittelemiseen ja niiden saatavuuteen sekä turvapaikanhakijoiden oikeuksiin käyttää palveluja.
Tiedottaminen maan sosiaali- ja terveydenhuollosta edistää turvapaikanhakijan kokemusta ter- vetulleeksi olemisesta. Terveydenhuoltojärjestelmästä informointi auttaa turvapaikanhakijoita myös ymmärtämään terveydenhuollon eri sektoreita. Tällöin he oppivat sen, kuinka he pääsevät hoitoon ja missä he voivat saada hoitoa. (Suurmond ym. 2013, Jonzon ym. 2015.)
Turvapaikanhakijoilla voi olla erilaisia odotuksia tai käsityksiä siitä, mitä palveluja ja miten he saavat palveluja vastaanottavassa maassa. Väärinkäsitysten välttämiseksi on tärkeää esitellä turvapaikanhakijoiden oikeudet sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta sekä käytettävyy- destä. (Suurmond ym. 2010, Ekblad ym. 2012, Suurmond ym. 2013.) Palvelujen esittelemisessä tulee huomioida myös vastaanottavan maan käytäntöjen opettaminen esimerkiksi lähetteiden, apteekkipalvelujen tai vastaanottoaikojen osalta. Vastaanottavan maan tavat palvelujen saata- vuudesta ja käytettävyydestä voivat erota paljon turvapaikanhakijoiden kotimaasta. (Burchill
& Pevalin 2012, Suurmond ym. 2013.) Väärinkäsitysten tai palvelujen käyttämättömyyden syitä voivat olla myös tietämättömyys terveyteen liittyvistä asioista sekä koetut kommunikoin- tivaikeudet (Burchill & Pevalin 2012, Wångdahl ym. 2015). Oikeuksista kertominen edistää myös turvapaikanhakijoiden rohkeutta käyttää tarvittavia sosiaali- ja terveyspalveluja. He tar- vitsevat luottamusta vastaanottavan maan palveluja kohtaan, koska heillä voi olla aikaisempia torjuttuja yrityksiä päästä palvelujen pariin. (Burchill & Pevalin 2012, Priebe ym. 2012.) Vas- taanottokeskuksissa tulisi siten olla mahdollisuus sosiaali- ja terveyspalveluihin. Keskukset voivat olla turvapaikanhakijalle ainoita tuttuja ja turvallisia paikkoja, joissa hänen on helppo olla. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen vastaanottokeskuksiin voi siten madaltaa tur- vapaikanhakijan kynnystä hakemaan ohjausta koettuihin ongelmiin. (Priebe ym. 2012.) 2.4 Hoitotyöntekijöiden toteuttaman terveyttä edistävän ohjauksen edellytykset
Vastaanottokeskuksissa työskentelevät hoitotyöntekijät ovat sairaanhoitajia, terveydenhoitajia sekä kätilöjä. Vastaanottokeskuksissa voi työskennellä myös muita terveydenhuollon asiantun- tijoita, kuten lääkäreitä, hammaslääkäreitä tai psykologeja. Maahanmuuttovirasto ei edellytä hoitotyöntekijöiltä muuta ammattipätevyysvaatimusta terveysalan tutkinnon lisäksi. Maahan- muuttovirasto suosittelee, että aikuisten vastaanottoyksikössä työskentelee vähintään yksi hoi- totyöntekijä ja yksi sosiaalityöntekijä 150 aikuista turvapaikanhakijaa kohden. Alaikäisten vas- taanottoyksikössä suosituksena on, että vastaanottoyksikössä työskentelee vähintään yksi hoi- totyöntekijä ja yksi sosiaalityöntekijä seitsemää lasta kohden. (Hieta 2017.)
Hoitotyön ammattilaiset ovat turvapaikanhakijoiden ensimmäisiä kontakteja, kun he saapuvat vastaanottokeskukseen. Hoitotyöntekijöillä on tärkeänä tehtävänä osata tunnistaa ne turvapai- kanhakijat, jotka tarvitsevat välitöntä ja pitkäaikaista apua sekä erityistä tukea ja ohjausta ter- veyden edistämisessä. (Maahanmuuttovirasto 2008.) Terveyden edistäminen tulisi integroida osaksi kaikkea hoitotyötä: edistävää, ehkäisevää, hoitavaa ja kuntouttavaa hoitotyötä (STM 2012).
Hoitotyöntekijöiden toteuttama terveyden edistäminen ja sen ohjaus edellyttävät laajaa tietope- rustaa yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen terveyteen vaikuttavista taustatekijöistä ja niiden kautta vaikuttamisesta. Lisäksi tarvitaan erityistaitoja, joilla luodaan vastavuoroisuuteen ja kumppa- nuuteen perustuva yhteistyösuhde potilaan ja asiakkaan kanssa sekä vahvistetaan yksilöiden ja ryhmien voimavaroja. (STM 2012.) Näitä erityistietoja ja -taitoja on esitetty aikaisemman tut- kimuskirjallisuuden perusteella kuviossa 5.
Kuvio 5. Vastaanottokeskuksen hoitotyöntekijän terveyttä edistävän ohjauksen toteutuksessa tarvittavat erityistiedot- ja taidot (Kyngäs ym. 2007, Guhan & Liebling-Kalifani 2011, Suur- mond ym. 2013, Eriksson ym. 2015).
Vastaanottokeskusten hoitotyöntekijöiden terveyttä edistävä ohjaus
Ohjauksessa tarvittavat taidot
• Ohjauksen filosofisten, eettisten ja pedagogisten lähtökohtien ymmär- täminen
• Ohjaustilanteen luominen ja hallitseminen
• Vastuu omien ohjausvalmiuksien tunnistamisesta, ylläpitämisestä ja kehittämisestä
• Ohjausmenetelmien tunteminen ja käyttäminen
• Moniammatillisen yhteistyön hyödyntäminen
• Ymmärrettävä ja selkeä informointi Ohjauksessa tarvittavat tiedot
• Asiakkaan tarpeet
• Hoitotyöntekijän omat taustatekijät
• Kulttuurinen osaaminen
• Turvapaikanhakijan kotimaan poliittinen tilanne
• Turvapaikanhakijoiden
sairauksien ja tautien esiintyvyys
2.4.1 Terveyttä edistävässä ohjauksessa tarvittavat tiedot
Kynkään ym. (2007) määrittelemälle potilasohjaukselle lähtökohtana ovat asiakkaan aikaisem- mat, nykyiset ja toivotut tiedot ohjauksesta. Ohjaus perustuu asiakkaan tarpeeseen, jonka sel- vittämiseksi häntä voidaan pyytää kertomaan omasta terveysongelmasta sekä ohjauksen odo- tuksista ja tuloksista. Hoitotyöntekijällä tulisi olla taito tunnistaa omat taustatekijät, jotka voi- vat vaikuttaa ohjaussuhteen muodostumiseen. Taustatekijöinä voivat olla omat tunteet, toimin- tatavat, arvot sekä ihmiskäsitys. Hoitotyöntekijän tulee olla myös valmis siirtämään itselleen tärkeitä taustatekijöitä taka-alalle, jotta hän saisi saatetuksi asiakkaan asian tämän edun mukai- seen lopputulokseen (Rautava-Nurmi ym. 2012).
Kulttuurien osaaminen on hoitotyöntekijän herkkyyttä nähdä asiakkaan kulttuurinen ulottuvuus sekä taitoa olla dialogisessa hoitosuhteessa vierasta kulttuuria edustavan asiakkaan kanssa hyö- dyntäen siinä omaa tietoisuutta ja ymmärrystä asiakkaan kulttuurista (Ikonen 2009, Abdelha- mid ym. 2010, Kankkunen ym. 2011). Kulttuuri vaikuttaa käsityksiin terveydestä ja sairaudesta sekä siihen mitä pidetään hyväksyttävänä hoitokäytäntönä. Vieraan kulttuurin kunnioittaminen ja arvostaminen edellyttävät hoitotyöntekijän omien asenteiden ja näkemysten tarkastelua.
(Suurmond ym. 2010, Guhan & Liebling-Kalifani 2011, Quickfall 2014.) Kulttuurista osaa- mista edistää hoitotyöntekijän halu hakeutua vuorovaikutustilanteisiin vierasta kulttuuria edus- tavan asiakkaan kanssa. Kulttuurista osaamista voi myös lisätä perehtymällä vieraan kulttuurin tai etnisen ryhmän kulttuurisiin piirteisiin, historiaan, arvoihin, uskontoon, terveyskäytänteisiin tai käyttäytymiseen. (Ikonen 2009, Abdelhamid ym. 2010, Kankkunen ym. 2011.) Tietoisuutta saadaan myös aiemmasta työ- ja elämänkokemuksesta. Esimerkiksi ulkomailla työskentely ja henkisesti raskaiden elämänkokemusten kuten läheisen kuoleman kokeminen voi kehittää em- patian ja syvemmän ymmärryksen tuntemista toista kulttuuria kohtaan. (Burchill & Pevalin 2014.)
Olennaista on, että hoitotyöntekijä kiinnostuu vieraasta kulttuurista tulevasta asiakkaasta ja ta- voittelee asiakkaalle hyvää (Ikonen 2009, Kankkunen ym. 2011). Kulttuurin kunnioittaminen ilmenee muun muassa hoitotyöntekijän haluna oppia yksittäisiä sanoja turvapaikanhakijan kie- lestä tai tulkin käyttämistä vuorovaikutustilanteissa siten, että se sopii myös turvapaikanhaki- jalle (Burchill & Pevalin 2014). Tieto hoitamisesta, tieto kulttuurista ja niiden yhdistyminen auttaa hoitotyöntekijää vieraan kulttuurin asiakkaan hoitamisessa (Ikonen 2009, Kankkunen ym. 2011). Tämä edistää myös asiakkaan voimavarojen vahvistamista, koska hoitotyöntekijä
voi tällöin nähdä asiakkaan sopeutumisvaiheen uuteen kulttuuriin, tukea asiakkaan voimavaroja uuteen kulttuuriin sopeutumisessa sekä etsiä voimavaroja asiakkaan omasta kulttuurista (Iko- nen 2009). Voimavarojen vahvistamista voi olla muun muassa turvapaikanhakijan ohjaaminen kielikursseille tai hoitotyöntekijöiden antama informaatio vastaanottavan maan kulttuurisista normeista ja odotuksista (Quickfall 2014).
Turvapaikanhakijat ovat kotoisin yleensä etnisistä vähemmistöryhmistä, jolloin he saattavat ko- kea syrjäytymistä ja etuisuuksien rajoittamisesta (Burchill & Pevalin 2014). On siis olennaista tiedostaa turvapaikanhakijan kotimaan poliittinen tilanne, mutta myös vastaanottavan maan poliittinen suhtautuminen heitä kohtaan. Hoitotyöntekijöiden tulisi käsittää, millaiset poliittiset ja humanitääriset olosuhteet ovat turvapaikanhakijan kotimaassa ja vastaanottavassa maassa, koska ne voivat vaikuttaa turvapaikanhakijan terveyteen. Lisäksi ohjausta antaessa tulee huo- mioida, mikä tieto on soveltuvaa kullekin turvapaikanhakijoille. Ohjauksen sisältö siis mukau- tuu sen mukaan, mistä maasta turvapaikanhakija tulee ja mihin maahan hän saapuu. (Suurmond ym. 2010, Rautava-Nurmi ym. 2012.)
Turvapaikanhakijoiden erilaisten sairauksien ja tautien esiintyvyyden tunteminen turvapaikan- hakijoiden kotimaissa sekä turvapaikanhakumatkan aikana on hyödyllistä terveyttä edistävässä ohjauksessa (Suurmond ym. 2010, Burchill & Pevalin 2014). Turvapaikanhakijoiden yleisim- piä ongelmia ovat mielenterveysongelmat, suun terveyden ongelmat, akuutit hengitystieinfek- tiot, tapaturmat ja pitkän matkan seurauksena aiheutunut nestehukka. Infektiotautien riskiin ja niiden suuruuteen vaikuttavat turvapaikanhakijan lähtömaa, matkan aikana vieraillut maat sekä niiden olosuhteet. Ahtaissa tilapäismajoituksissa, vastaanottokeskuksissa ja pakolaisleireillä oleskelevilla turvapaikanhakijoilla on lisääntynyt riski sairastua loisten levittämiin tauteihin.
Puutteet hygieniaoloissa ja heikko rokotussuoja tai sen puuttuminen altistavat infektiosairauk- sille herkemmin. (THL 2015, 2017b, Helve ym. 2016.) Turvapaikanhakijan terveydentila voi siis muuttua turvapaikanhakuprosessin aikana, jolloin se vaikuttaa myös ohjauksen muuttumi- seen (Suurmond ym. 2010, 2014). Hoitotyöntekijän tulee tällöin osata arvioida hoidon tarve (Kankkunen ym. 2011). Lisäksi turvapaikanhakijan sopeutuminen uuteen yhteiskuntaan voi olla ajallisesti pitkä ja henkisesti raskas prosessi, jolloin ohjauksen tarjoamisessa tulisi huomi- oida sen jatkuvuus. Ohjausta ja tukea tulisi antaa koko ajan turvapaikanhakuprosessin aikana sekä turvapaikanhakemukseen perustuvan päätöksenkin jälkeen. (Samarasinghe ym. 2006, Burchill & Pevalin 2014, THL 2017b.)
2.4.2 Terveyttä edistävässä ohjauksessa tarvittavat taidot
Hoitotyöntekijän ohjauksessa tarvittavat taidot pohjautuvat ohjauksen filosofisiin, eettisiin ja pedagogisiin lähtökohtiin sekä niiden merkityksen ymmärtämiseen ohjausta toteuttaessa. Oh- jausta tulee osata suunnitella, toteuttaa ja arvioida asiakkaiden ja ryhmien tarpeet huomioiden myös moniammatillisena yhteistyönä. Ohjausta ja opetusta tulee osata antaa eri tilanteissa ja toimintaympäristöissä siten, että se on yksi työmenetelmä. Hoitotyöntekijän tulee osata käyttää sopivia asiakaslähtöisiä opetus- ja ohjausmenetelmiä. Lisäksi hoitotyöntekijältä odotetaan tar- koituksenmukaisen, olemassa olevan sekä uuden tuotetun ohjaus- ja opetusmateriaalin käyttä- mistä. (Eriksson ym. 2015.) Ohjaus vaatii hoitotyöntekijältä myös vastuuta ylläpitää ja kehittää omia ohjausvalmiuksia, edistää asiakkaan terveyteen liittyviä valintoja sekä turvata asiak- kaalle riittävä ohjaus. Ohjaukseen vaikuttavat asianmukaiset tilat, ohjaukseen käytetty aika, ohjausvälineet, ohjauksen riittävyys ja vaikuttavuus. (Lipponen ym. 2008.)
Ohjaustilanteen luomisen ja hallitsemisen perusta on turvallisen, kunnioittavan ja luottamuk- sellisen vuorovaikutussuhteen kehittäminen hoitotyöntekijän ja turvapaikanhakijan välille (Gu- han & Liebling-Kalifani 2011, Suurmond ym. 2013). Lisäksi se käsittää myös erilaisten oh- jausmenetelmien tuntemisen ja niiden käyttämisen turvapaikanhakijoiden kanssa (Suurmond ym. 2010, Ekblad ym. 2012, Priebe ym. 2012). Turvallisen ilmapiirin luominen sekä turvapai- kanhakijan luottamuksen saaminen edellyttävät aikaa ja kärsivällisyyttä. Siten turvapaikanha- kijan kanssa voi keskustella arkaluonteisista asioista, kuten turvapaikanhakijan aikaisemmasta terveyshistoriasta, traumaattisista kokemuksista tai matkasta vastaanottavaan maahan. Luotta- mussuhteen kehittymistä edistää erityisesti hoitotyöntekijän kuuntelemisen ja sensitiivisyyden taito. Aistimalla turvapaikanhakijaa ja hänen tunteita voidaan harkita mitä ja miten häneltä ky- sytään ja mitä ja miten hänelle ohjataan. Hoitotyöntekijän tulee myös osata tunnistaa tilanteet, joissa esimerkiksi tulkin läsnäolo voi heikentää turvallista ja luottamuksellista ilmapiiriä.
(Suurmond ym. 2010, Strijk ym. 2011, Quickfall 2014.)
Turvapaikanhakijoiden luottamuksen saamista voi edesauttaa sellaisten tehtävien tekeminen, jotka eivät muutoin kuulu hoitotyöntekijän toimenkuvaan. Tällaisia tehtäviä voi olla esimer- kiksi tilapäinen lastenhoidossa avustaminen tai arjen tehtävissä, kuten apteekkipalveluissa asi- oimisessa auttaminen. Tämän kaltaisen joustavuuden avulla voidaan rakentaa suhdetta turva-
paikanhakijan ja hoitotyöntekijän välillä sekä auttaa turvapaikanhakijoita. Lisäksi lastenhoi- dossa avustamisessa hoitotyöntekijä saa mahdollisuuden havainnoida esimerkiksi vanhem- muutta ja lapsen kehitystä. (Burchill & Pevalin 2012, 2014.)
Taidolliseen osaamiseen kuuluu ymmärrettävä, selkeä ja yksinkertainen informointi vastaanot- tavan maan terveydenhuoltojärjestelmästä (Suurmond ym. 2010, Ekblad ym. 2012). Turvapai- kanhakijoilla voi olla erilaisia käsityksiä ja odotuksia terveydenhuollosta. Hoitotyöntekijän tu- lee osata selittää tarjottavista ja saatavilla olevista palveluista siten, ettei turvapaikanhakija koe jäävänsä hoidon ulkopuolelle. Tämä heikentää muutoin luottamuksellisen vuorovaikutussuh- teen syntymistä. (Suurmond ym. 2010.) Informointi edellyttää myös luovuutta esimerkiksi eri- laisten palvelujen järjestämisessä vastaanottokeskuksissa, mikäli niitä ei ole mahdollista toteut- taa muualla (Burchill & Pevalin 2014). Aktiivisen ja vuorovaikutuksellisen ohjauksen tulisi pohjautua hoitotyöntekijän ja asiakkaan yhteisymmärrykseen. Viestintä ohjaustilanteessa voi olla sekä sanallista että sanatonta. (Kyngäs ym. 2007.)
Hoitotyöntekijän taidollista osaamista on myös moniammatillisen yhteistyön käyttö. Ohjausta tukee tieto eri yhteistyötahoista ja niiden toimintamuodoista. Tällöin turvapaikanhakijalle voi- daan tarjota hänen tarpeisiinsa kohdistuvia palveluja. (Priebe ym. 2012.) Turvapaikanhakijoi- den ohjaus varhaisessa vaiheessa muille asiantuntijoille on erityisen tärkeää silloin, jos hoito- työntekijä ei koe pystyvänsä tarjoamaan turvapaikanhakijan tarpeisiin vastaavaa hoitoa (Suur- mond ym. 2010). Hoitotyöntekijöiden aika- ja henkilöstöresurssien vähyys voi vaikuttaa myös hoitotyön laatuun, joka voi ilmetä heikompana hoitona. Terveyden eriarvoisuutta voi ilmetä tällöin siten, että turvapaikanhakijat saavat laadullisesti heikompaa hoitoa kuin muu valtavä- estö. (Burchill & Pevalin 2012, 2014.) Ohjausta tukevat myös kollegiaalinen ja esimiesten tuki sekä koulutusmahdollisuudet. Turvapaikanhakijoiden kanssa tehtävässä työssä kohdataan vai- keita asioita, joita työstetään paljon yksin. Ohjaustyötä tekevien hoitotyöntekijöiden väliset kes- kustelut sekä henkilöstöä koskeva ohjaus ovat työn voimavaroja. Vaikeiden asioiden jakami- nen, asioiden yhteinen pohtiminen ja niistä oppiminen voi antaa vastauksia ohjaustyön toteut- tamiseen sekä tukea työssäjaksamiseen. (Kurth ym. 2010, Guhan & Liebling-Kalifani 2011, Robinson 2013.)
2.5 Turvapaikanhakijoille annettavan terveyttä edistävän ohjauksen edistäminen
Turvapaikanhakijoille annettavaa terveyttä edistävää ohjausta voidaan kehittää hoitotyönteki- jöiden riittävällä koulutuksella, hyödyntämällä moniammatillista yhteistyötä ja tarjoamalla tu- kea (Suurmond ym. 2010, 2013, Guhan & Liebling-Kalifani 2011, Jonzon ym. 2015).
Koulutuksella voidaan edistää erityisesti taitoa kohdata turvapaikanhakija. Hoitotyöntekijät en- naltaehkäisevät ja hoitavat turvapaikanhakijoiden sairauksia. Heidän täytyy tarjota myös sel- laista hoitamista, jota he eivät aikaisemmin ole välttämättä toteuttaneet. Psykososiaalisten on- gelmien käsittelyä esiintyy turvapaikanhakijoiden hoitotyössä enemmän muuhun väestöryh- mään verrattuna. Myös tieto turvapaikanhakijan kotimaasta ja sen kulttuurista edesauttaa ter- veyttä edistävän ohjauksen antamista enemmän turvapaikanhakijalle ymmärrettävällä ja hänen kulttuuria huomioitavalla tavalla. (Suurmond ym. 2010, 2013, Guhan & Liebling-Kalifani 2011, Jonzon ym. 2015.)
Koulutus lisää myös tietoisuutta turvapaikanhakijoiden kanssa toteutettavan hoitotyön mahdol- lisista riskeistä, dilemmoista ja vaikeuksista (Suurmond ym. 2013). Koulutuksen avulla hoito- työntekijät voivat reflektoida omia kokemuksia turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelystä.
Kollegoilta saatu ohjaus, vertaisarviointi ja palaute työskentelystä ovat oppimista edistäviä te- kijöitä. (Robinson 2013, Suurmond ym. 2010, 2013.) Konkreettisen työskentelyn vastaanotto- keskuksissa on myös koettu olevan hyväksi ohjaustaitojen kehittymiselle (Suurmond ym.
2010).
Terveyttä edistävä ohjaus toteutuu paremmin, jos se on hyvin organisoitu, koordinoitu ja infor- moitu turvapaikanhakijoiden hoitotyöhön osallistuville moniammatillisille tahoille. Hoitotyön- tekijöillä tulisi olla tietoa turvapaikanhakijoiden hoitotyöhön osallistuvista eri yhteistyöta- hoista, jotta turvapaikanhakijoille osataan tarjota eri palveluja. Yhteistyön tulisi olla saumatonta sisältäen selkeät toimintaohjeet siitä, mitä kukin taho tekee turvapaikanhakijoiden hoitotyössä ja kuka hoitoa koordinoi. Mikäli turvapaikanhakijoiden hoitotyötä toteuttaa useampi eri taho, niiden koordinointi on aina vaikeampaa. Moniammatillinen yhteistyö antaa mahdollisuuksia jakaa erilaisia hyväksi havaittuja käytäntöjä turvapaikanhakijoiden hoitotyöhön. (Burchill &
Pevalin 2012, Priebe ym. 2012.)
Turvapaikanhakijoiden kanssa työskentely on koettu olevan henkisesti kuormittavaa työtä. Hoi- totyöntekijöiden esimiehillä ja johdolla on merkityksellinen rooli olla läsnä hoitotyöntekijöiden työssä ja antaa tukea hoitotyöntekijöille heidän työssäjaksamisen tueksi. Myös erilaiset hoito- työntekijöille kohdistetut ohjausryhmät kuten työnohjaus voivat auttaa hoitotyöntekijöitä jak- samaan työssään ja siten luoda enemmän voimavaroja ja edellytyksiä kehittää omaa työtään.
(Kurth ym. 2010, Guhan & Liebling-Kalifani 2011, Robinson 2013.)
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Vastaanottokeskuksissa työskenteleviltä hoitotyöntekijöiltä edellytetään laajaa ammattiosaa- mista turvapaikanhakijoiden terveyden edistämisestä ja tukemisesta. Hoitotyöntekijät tarvitse- vat vahvaa tietoperustaa turvapaikanhakijoiden terveyteen vaikuttavista taustatekijöistä ja nii- den kautta vaikuttamisesta.
Turvapaikanhakijoille annettava terveyttä edistävä ohjaus kohdistuu tietoon, joka vastaa ter- veyttä koskeviin kysymyksiin, sosiaalisiin kysymyksiin ja vastaanottavan maan sosiaali- ja ter- veydenhuollon kysymyksiin. Ohjaus on merkityksellistä, koska turvapaikanhakijat eivät vält- tämättä ole aikaisemmin saaneet terveyskasvatusta tai terveyteen liittyvää tietoa. (Suurmond ym. 2013, Burchill & Pevalin 2014.) Terveyteen liittyvä informaatio on tietoa, jolla voidaan ennaltaehkäistä elämää hankaloittavia asioita terveyden kannalta (Ekblad ym. 2012, Wångdahl ym. 2015). Lisäksi hoitotyöntekijät tarvitsevat erityistaitoja, joilla luodaan vastavuoroisuuteen ja kumppanuuteen perustuva yhteistyösuhde turvapaikanhakijan kanssa sekä vahvistetaan yk- silöiden ja ryhmien voimavaroja (Ekblad ym. 2012, Jonzon ym. 2015).
Hoitotyöntekijät ovat kokeneet työskentelyn turvapaikanhakijoiden kanssa henkisesti kuormit- tavaksi, jolloin ohjaustyö edellyttää voimavaroja niin vastaanottokeskuksen hoitotyöntekijältä kuin vastaanottokeskukselta. Hoitotyöntekijöiden toteuttamaa terveyttä edistävää ohjausta voi- daan edistää tarjoamalla hoitotyöntekijöille riittävästi koulutusta, mahdollisuuksia hyödyntää moniammatillista yhteistyötä ja tarjoamalla tukea. Tiedon jakaminen, yhteistyö muiden tahojen kanssa ja kollegiaalinen tuki ovat merkityksellisiä keinoja tukea vastaanottokeskusten hoito- työntekijöiden työssäjaksamista, jolloin se ylläpitää terveyttä edistävän ohjauksen laatua.
(Kurth ym. 2010, Guhan & Liebling-Kalifani 2011, Robinson 2013.)
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vastaanottokeskuksissa työskentelevien hoitotyöntekijöi- den käsityksiä turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävästä ohjauksesta, ohjauksen edellytyk- sistä sekä ohjauksen kehittämistarpeista. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa hyödynnettävää tietoa turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävän ohjauksen kehittämiseen. Tietoa voidaan hyö- dyntää henkilöstön johtamisessa vastaanottokeskuksissa sekä sosiaali- ja terveysalan koulutuk- sen suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat:
1. Mitä on turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus vastaanottokeskuksissa työs- kentelevien hoitotyöntekijöiden kuvaamina?
2. Mitä ovat turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävän ohjauksen edellytykset vastaanot- tokeskuksissa työskentelevien hoitotyöntekijöiden kuvaamina?
3. Millaisia käsityksiä vastaanottokeskusten hoitotyöntekijöillä on turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävän ohjauksen kehittämisestä?
4 TUTKIMUSMENETELMÄT
Tässä tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Valittu tutkimusmenetelmä so- pii käytettäväksi, koska sillä voidaan kuvailla niiden henkilöiden kokemuksia ja tulkintoja, joilla on tietämystä tästä tutkimusaiheesta. (Munhall 2012, Kankkunen & Vehviläinen-Julku- nen 2013.) Aineisto kerättiin haastattelemalla vastaanottokeskuksissa työskennelleitä hoito- työntekijöitä ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
4.1 Haastateltavien valinta ja taustatiedot
Haastateltaviksi pyrittiin valitsemaan sellaisia ihmisiä, joilta saadaan tutkimuskohteena olevista asioista aineistoa parhaiten (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Haastateltavat valittiin kahdella hakustrategialla; tekemällä yhteistyötä Suomen Punaisen Ristin terveydenhuollon asi- antuntijan kanssa sekä käyttämällä verkosto-otantaa.
Haastateltavia valittiin Helsingin ja Uudenmaan, Kaakkois-Suomen sekä Savo-Karjalan alu- eelta marraskuun 2016 – helmikuun 2017 aikana. Tutkimuslupa haettiin Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön tulosalueen johtajalta ja tutkimukseen valittujen Suomen Punaisen Ristin alueiden toiminnanjohtajilta (liite 5). Puoltavien tutkimuslupien saamisen jälkeen valittujen alueiden vastaanottokeskusten johtajia, apulaisjohtajia sekä hoitotyöntyöntekijöitä informoitiin sähköpostitse tutkimustiedotteella sopivien tiedonantajaehdokkaiden löytämiseksi (liite 6).
Haastateltavat ilmoittivat halukkuudestaan osallistua tutkimukseen olemalla sähköpostitse yh- teydessä tutkijaan.
Verkosto-otannassa hyödynnetään sosiaalisia verkostoja sopivien tiedonantajaehdokkaiden löytämiseksi (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tutkija etsi sopivia haastateltavia yhteistyössä kollegoiden avustuksella. Tutkija oli itse yhteydessä haastateltaviin sähköpostitse ja puhelimitse haastattelun toteuttamisesta.
Tutkimukseen osallistui kymmenen haastateltavaa. Tässä osallistujamäärässä esiintyi saturaa- tiota, jolloin aineistossa toistuivat tutkitun ilmiön merkitykselliset asiat (Saaranen-Kauppinen
& Puusniekka 2006, Grove ym. 2013). Tällöin aineistoa katsottiin olevan tutkimuskysymyksiin nähden tarpeeksi, koska haastattelut eivät enää tuoneet uutta tietoa. Haastatteluissa alkoi esiin- tyä toistuvia samoja ilmiöitä.
Tutkimukseen osallistui hoitotyöntekijöitä, jotka olivat joko työskennelleet tai työskentelivät vastaanottokeskuksessa. Hoitotyöntekijät olivat koulutustaustaltaan opistotason ja ammattikor- keakoulun sairaanhoitajia (n=4) ja terveydenhoitajia (n=6). Lisäksi kahdella haastateltavalla oli kätilön tutkinto. Osallistujien ikä vaihteli vuosien 24–62 välillä. Osallistujien hoitotyön työko- kemus vaihteli 2,5 vuoden ja 30 vuoden välillä. Vastaanottokeskuksen sairaanhoitajan tai ter- veydenhoitajan työtehtävien työkokemus vaihteli viiden kuukauden ja 1,5 vuoden välillä.
4.2 Aineiston keruu
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä oli haastattelu, koska se mahdollisti hoitotyönteki- jöitä ilmaisemaan itseään koskevia asioita vapaasti. Haastateltavat pystyivät myös kertomaan itsestään ja tutkimusaiheesta laajemmin. Haastateltavien vastauksia oli mahdollista selventää ja syventää esimerkiksi esittämällä lisäkysymyksiä. (Hirsjärvi ym. 2015.)
Haastattelussa käytettiin teemahaastattelua, jossa korostui haastateltavan asioille antama oma tulkinta. Teemahaastattelussa edetään etukäteen valittujen teemojen ja niihin liittyvien tutki- mustehtävien varassa. Haastatteluteemojen järjestystä voidaan kuitenkin vaihdella osallistujan ehdoilla. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.) Haastatteluteemat rakennettiin etukä- teen aikaisemmasta tutkimuskirjallisuudesta (liite 7). Tutkittavaan aihepiiriin perehdyttiin huo- lellisesti, jotta haastattelua voitiin kohdentaa tiettyihin aihealueisiin. Lisäksi tutkimustehtävät ohjasivat teemojen rakentamista. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)
Haastatteluteemat lähetettiin tutkimukseen osallistujille etukäteen tutustuttavaksi sähköpostitse ennen haastattelua (Tuomi & Sarajärvi 2013). Teemahaastattelut toteutettiin yksilöhaastatte- luina, koska haastateltavat työskentelivät eri paikkakunnilla. Yksilöhaastattelussa keskustelu voi olla myös vapautuneempaa ja luontevampaa (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).
Yksilöhaastattelut toteutettiin marraskuussa 2016 – helmikuussa 2017. Haastattelut toteutettiin vastaanottokeskuksissa haastateltavien valitsemissa tiloissa, puhelimitse, kirjastossa ja kahvi- lassa. Ennen haastattelua käytiin suullisesti ja kirjallisesti läpi tutkimuksen tarkoitus ja haasta- teltavan tietoon perustuva suostumus osallistua tutkimukseen sekä mahdollisuus keskeyttää haastattelu tai osallistuminen tutkimukseen niin halutessaan (liite 8). Lisäksi heiltä kysyttiin lomakkeella taustatietoja haastateltavan sukupuolesta, iästä, koulutuksesta ja työkokemuksesta
hoitotyöstä sekä vastaanottokeskuksen hoitotyöntekijän työstä (liite 9). Haastattelut nauhoitet- tiin osallistujien luvalla. Haastattelujen pituus vaihteli 28 minuutin ja 104 minuutin väliltä. Yh- teensä haastatteluaineistoa kertyi 8 tuntia 22 minuuttia.
4.3 Aineiston käsittely ja analysointi
Aineiston käsittely aloitettiin litteroimalla eli auki kirjoittamalla nauhoitetut haastattelut sana- tarkasti (Grove ym. 2013). Auki kirjoittamisessa huomioitiin vain puheen ilmisisällöt eikä ää- nenpainoja, -sävyjä tai puheen taukoja. Auki kirjoitettu tutkimusaineisto oli laajuudeltaan 94 sivua (fontti Times New Roman, fonttikoko 12, kaikki sivun reunukset 2 senttimetriä).
Aineiston analysointi toteutettiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Si- sällönanalyysi sopi käytettäväksi tämän tutkimuksen analyysimenetelmäksi, koska aikaisempi tutkimustieto tutkittavasta aiheesta on vähäinen. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.) Analyysin alussa litteroituun haastatteluaineistoon tutustuttiin useaan kertaan huolellisesti. En- simmäisellä lukukerralla kuunneltiin haastatteluaineisto ja varmistettiin litteroidun tekstin vir- heettömyys. Tämän jälkeen auki kirjoitetut tekstit luettiin useasti ja aineistosta etsittiin tutki- muskysymysten ohjaamana kuvaavia ilmaisuja, joita merkittiin eri väreillä. (Moule & Good- man 2009.) Valitut ilmaisut olivat tässä tutkimuksessa kokonaisia lauseita, joita muodostui yh- teensä 217 kappaletta.
Alkuperäiset analyysiyksiköt pelkistettiin, jonka jälkeen sisällöltään samankaltaiset pelkistetyt analyysiyksiköt ryhmiteltiin alakategorioihin. Ryhmittelyn jälkeen seurasi aineiston abstra- hointi, jolloin sisällöltään samankaltaisista alakategorioista muodostettiin yläkategoriat ja ylä- kategorioista tutkittavan aiheen pääkategoriat. Abstrahointi on siis käsitteellistämistä, jolloin saadaan vastauksia asetettuihin tutkimustehtäviin. Sisällönanalyysin tukena käytettiin kirjalli- sia muistiinpanoja kuten käsitekarttoja. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Tuomi &
Sarajärvi 2013, Vaismoradi ym. 2013.) Esimerkki sisällönanalyysistä on esitetty liitteessä 10.
5 TUTKIMUSTULOKSET
Tutkimusaineiston analyysin tuloksena muodostui tutkimusteemojen mukaisesti kolme pääka- tegoriaa, jotka muodostettiin vastaamaan tutkimuskysymyksiä: turvapaikanhakijoiden ter- veyttä edistävä ohjaus vastaanottokeskuksessa, turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävän oh- jauksen toteutuksen edellytykset ja turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävän ohjauksen kehit- tämistarpeet. Yhteenveto analyysin tuloksista on esitetty kuviossa 6 (liite 11). Seuraavaksi ku- vataan analyysin ylä- ja alakategoriat, joiden pohjalta pääkategoriat on muodostettu.
5.1 Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus vastaanottokeskuksessa
Haastateltavat kuvasivat eri sisältöjä ja muotoja, joista turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus vastaanottokeskuksessa muodostui. Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävän ohjauk- sen ylä- ja alakategoriat on kuvattu kuviossa 7.
Kuvio 7. Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävä ohjaus vastaanottokeskuksessa.
Turvapaikanhakijoiden terveyttä edistävän ohjauksen sisältö
Haastateltavat kuvailivat terveyttä edistävän ohjauksen sisältävän ohjausta suomalaisesta sosi- aali- ja terveydenhuoltojärjestelmästä, terveyskasvatuksesta sekä perhesuunnittelusta. Haasta- teltavat antoivat tietoa turvapaikanhakijoille Suomen sosiaali- ja terveydenhuollosta ja sen toi- minnasta. Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä erosi turvapaikanhakijan lähtö- maan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmästä, joten hoitotyöntekijät ohjeistivat mitä sosiaali- ja terveydenhuolto Suomessa on, mitä palveluja se käsittää turvapaikanhakijalle, miten sosiaali-
ja terveydenhuoltopalveluihin hakeudutaan ja miten niissä toimitaan. Hoitotyöntekijät kuvasi- vat, että turvapaikanhakijoilla saattoi olla erilainen käsitys avun saamisesta. Tämä saattoi ilmetä muun muassa ambulanssin tilaamisena flunssaoireisiin. Tällöin hoitotyöntekijät ohjasivat tur- vapaikanhakijoille, milloin ja minkälaisissa tilanteissa ambulanssia on syytä tilata.
”Heille kerrotaan, et mihin heillä on oikeus ja miten he saa apua.” (H2)
”Mun tehtävä täällä on myöskin se, et mä opetan heitä Suomen terveydenhuollon tavoille.” (H6)
”…siinä korostui sitten se, että miten Suomessa tehdään ja miten Suomessa toi- mitaan.” (H8)
Terveyttä edistävään ohjaukseen sisältyvä terveyskasvatus muodostui yleisterveydestä kerto- misesta, henkilökohtaisen hygienian ohjaamisesta, sairauksista ja niiden ennaltaehkäisemisestä sekä lääkehoidosta. Yleisterveydestä kertominen merkitsi ohjausta siitä, mikä terveys on ja mitkä asiat vaikuttavat terveyteen. Turvapaikanhakijoille kerrottiin terveellisistä elämänta- voista sekä suomalaisen ilmaston vaikutuksista terveyteen. Henkilökohtaisen hygienian ohjaus käsitti muun muassa peseytymisen ja käsienpesun ohjaamista. Haastateltavat toivat esille, että turvapaikanhakijoille annettava terveyskasvatus saattoi yllättää hoitotyöntekijän, koska ter- veyskasvatus oli sisällöltään erilaista kuin muussa hoitotyössä. Turvapaikanhakijoilla ei välttä- mättä ollut aikaisempaa käsitystä sellaisista terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen liittyvistä asioista, joista Suomessa on ohjattu eri elämänvaiheissa.
”…ohjausta terveellisiin elämäntapoihin ja niitten semmoiseen riskikäyttäytymi- sistä informoinnin.” (H10)
”Esimerkiksi talvella pukeutumisasiat, että miten vältytään flunssilta ja kaikkee ruokavalioon liittyviä asioita.” (H10)
”Me opetettiin, et miten käytetään suihkua.” (H6)
Hoitotyöntekijät ohjasivat eri sairauksista, niiden ennaltaehkäisystä sekä niiden hoitamisesta.
Turvapaikanhakijoilla ei välttämättä ollut aikaisempaa tietoa sairauksista. Lisäksi turvapaikan- hakijan kotimaan ja suomalaisen kulttuurin käsitys sairauksien hoitamisesta erosivat toisistaan.
Erityisesti epidemiatyyppiset sairaudet, kuten flunssat tai rokot sekä mielenterveysongelmat olivat sellaisia sairauksia, joista hoitotyöntekijät kertoivat turvapaikanhakijoille. Hoitotyönte- kijät kuvasivat, että he antoivat ohjausta sellaisista oireista ja sairauksista, jotka suomalaisille
