Antti Hakama
Ai, sieltä tulikin nyt mies?
Mieshoitajien sukupuoliset erityispiirteet kotihoidon asiakaskohtaamisissa
Metropolia Ammattikorkeakoulu Vanhustyö
Geronomi AMK Opinnäytetyö 5.4.2021
Tekijä Otsikko
Antti Hakama
Ai, sieltä tulikin nyt mies? -mieshoitajien sukupuoliset erityispiirteet kotihoidon asiakaskohtaamisissa
Sivumäärä
Aika
50 sivua + 5 liitettä
5.4.2021
Tutkinto Vanhustyön tutkinto, Geronomi AMK
Tutkinto-ohjelma Vanhustyön tutkinto-ohjelma
Ohjaaja Vanhustyö lehtori Anna Puustelli-Pitkänen
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten kotihoidon asiakkaat kohtaavat mieshoitajat kotihoidon asiakastyössä sekä miten tämä vaikuttaa heihin tunnetasolla ja vanhustyön ammattilaisina. Opinnäytetyöni tavoitteena on lisätä tietoa miespuolisten kotihoidon työntekijöiden sukupuolisista erityispiirteistä suhteessa vanhustyön ammatillisuuteen ja asiakaskohtaamiseen.
Tutkimuskysymykseni on: Miten mieshoitajat kohdataan kotihoidon asiakastyössä?
Tutkielman lähtökohtana käytettävät teoriakokonaisuudet liittyvät miestutkimukseen, asiakaskohtaamiseen ja ikäihmisten seksuaalisuuteen, mitä tarkastellaan yleisesti ja vanhustyön ammatillisuuden näkökulmasta. Mieshoitajuuteen liittyvä tutkimusaineisto on vähäistä ja lähestyy aihetta lähinnä työyhteisön näkökulmasta.
Asiakaskohtaamisen kautta tarkastelevaa opinnäytetyötä voidaan pitää pioneeritutkielmana kyseisestä aiheesta.
Tutkielmaa varten haastateltiin viittä kotihoidon päivittäistä asiakastyötä tekevää miespuolista työntekijää. Haastattelumetodina oli puolistrukturoitu teemahaastattelu.
Haastatteluaineisto tulkittiin aineistolähtöisen analyysin menetelmin.
Tulosten perusteella suurin osa kotihoidon asiakkaista kohtasi mieshoitajat positiivisesti tai neutraalisti. Asiakkaiden huomioidessa mieshoitajien sukupuolen, oli se useimmiten luonteeltaan positiivista. Mieshoitajuuteen negatiivisesti suhtautuvat asiakkaat olivat selkeässä vähemmistössä. Suurin yksittäinen mieshoitajien toteuttamaan asiakastyöhön liittyvä ristiriita tuli naisasiakkaiden suihkussa avustamisesta tai muusta hoidollisesta työstä, johon liittyi asiakkaiden intiimialueille menemistä tai alastomuutta. Mieshoitajien sukupuoleen kohdistuva agressiivinen käytös tai fyysisen rajan yli menevä seksuaalinen ahdistelu olivat yksittäistapauksia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mieshoitajien sukupuoli ei ole täysin neutraali asia kotihoidon asiakastyössä. Asiakaskohtaamisessa miessukupuolen merkitys ja vaikutus riippuvat asiakkaan arvo- ja kokemusmaailmasta sekä mieshoitajan persoonasta ja vuorovaikutustaidoista. Myös työyhteisö voi tukea onnistuneita asiakaskohtaamisia ottamalla miessukupuolen tuomat erityispiirteet huomioon työnsuunnittelussa.
Opinnäytetyön aihetta on tulevaisuudessa tarvetta tutkia lisää. Mahdollisten jatkotutkimusten olisi hyödyllistä käsitellä samaa aihetta suuremmalla mieshoitajien otannalla kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Toinen tarpeellinen vaihtoehto olisi laajentaa vastaajien kohderyhmää kotihoidon asiakkaisiin ja mieshoitajien naispuolisiin kollegoihin useampien näkökulmien saamiseksi.
Avainsanat Mieshoitajat, kotihoito, asiakaskohtaaminen
Author Title
Antti Hakama
Oh! This time a man, I see. -the gender distinctions of male nurses in service encounter situations in a home care service.
Number of Pages Date
50 + 5 appendices 5 April 2021
Degree Batchelor of Social Services and Health Care
Degree Programme Elderly Care
Instructor Anna Puustelli-Pitkänen, Senior Lecturer
Abstract
The purpose of this thesis is to explore how clients in the home care service experi- ence male healthcare workers and how it affects male nurses emotionally and profes- sionally. The goal is to increase knowledge about gender-related issues facing male nurses in the daily work environment of home care in relation to professionalism in elderly care and encountering of clients.
My research question is: How is the male nurse received in the home care environ- ment?
The theory of this thesis is based on men’s studies, service experience and sexuality of elderly people. Here they are examined both generally and through professionalism in elderly care. There is little research about male nurses and the existing research concentrates on experiences gained through the working community. This thesis fo- cuses on the service-experience situations. This research could be considered pio- neering as it deals with a subject that is little researched.
Five male nurses in home care service were interviewed for this thesis. The interview method was semi-structured thematic interview. The material gathered was analysed by qualitative content analysis.
Based on the gathered research material, the majority of the clients in home care ser- vice encounter male nurses either in a positive or neutral way. When clients com- mented on the gender of the male nurse, it was usually in a positive manner. The
clients, who viewed the gender of the male nurse in a negative way, were distinctly in the minority. The majority of conflicts arose in relation to showering or other nursing situations that included nudity or affected the intimacy of the female client. Aggressive behaviours towards or sexual harassment of the male nurse were usually isolated in- cidents.
The conclusion of the thesis is that the gender of the male nurse is not a completely neutral issue in client experience situations of the home care environment. The client’s values and experiences and the male nurse’s personality and social skills are the key factors in service-encounter situations. The employer can also improve these encoun- ters by recognizing gender-related issues in care work management.
Further research of this subject would be needed. One possible approach could be a quantitative research with a larger amount of male nurses. Another alternative ap- proach could be to expand the target group to home care service clients and the fe- male colleagues of male nurses, to gain a larger perspective.
Keywords Male nurses, home care service, service encounter
Sisällys
1 Johdanto 1
2 Teoreettinen viitekehys 3
2.1 Miessukupuoli hoitotyössä 3
2.2 Asiakaskohtaaminen 5
2.3 Ikäihmiset ja seksuaalisuus 8
3 Opinnäytetyön toteutus 11
3.1 Opinnäytetyön tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset 11
3.2 Laadullinen tutkimus ja teemahaastattelu 11
3.3 Aineiston analyysi 14
3.4 Tutkielman etiikka 16
4 Tulokset 18
4.1 Positiivinen ja neutraali suhtautuminen 18
4.2 Mieshoitajuuden aiheuttamat jännitteet asiakaskohtaamisissa 23
4.2.1 Alastomuus ja intiimityö 24
4.2.2 Pariskuntien kokemat jännitteet 26
4.2.3 Kulttuurisensitiivisyys mieshoitajan asiakastyössä 27
4.2.4 Muut jännitteisiin liittyvät asiat 29
4.3 Seksuaalisuuden ilmeneminen asiakastyössä 32
4.3.1 Positiivinen seksuaalinen jännite ja flirtti 32
4.3.2 Seksuaalinen ahdistelu ja sopimaton käytös 33
4.4 Mieshoitajuus ja perinteiset sukupuoliroolit 35
5 Johtopäätökset 38
5.1 Mieshoitajuus voimavarana 38
5.2 Mieshoitajuuden haasteet ja niiden vaikutukset 39
5.3 Mieshoitajat ja seksuaalisuus 41
5.4 Mieshoitajaidentiteetti 42
6 Pohdinta 43
Lähteet 47
Liitteet
Liite 1. Haastattelurunko
Liite 2. Saatekirje potentiaalisille haastateltaville
Liite 3. Suostumusasiakirja haastatteluun osallistumisesta Liite 4. Sitaateissa käytettyjen merkkien selitykset
Liite 5. Esimerkki luokittelusta
1 Johdanto
Kotihoidon työympäristö on ollut jo pitkään murroksessa. 1800 -luvun diakonissoista ja 1900 -luvun alun kiertävistä terveyssisarista on tultu pitkä matka tämän päivän moniammatilliseen ja verkostoituneeseen työympäristöön (Ikonen 2015: 50-51, 56). Eräs merkittävä muutos on ollut se, että varsinkin 2000 -luvulla kotihoidon työntekijärakenne on muuttunut heterogeenisemmäksi. Esimerkiksi miespuolisten työntekijöiden määrä on kasvanut tasaisesti. Vuonna 2014 Suomen sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä 13,3 % oli miehiä (Tilastokeskus 2016: 46). Globaalilla tasolla vastaava osuus vaihteli 12-31 %:n välillä sosiaali- ja terveysalan tarkastelussa olleesta nimikkeestä riippuen (International Labour Organisation 2020). Kotihoidon työntekijöiden sukupuolijakauman voidaan katsoa noudattelevan samaa linjaa muiden sosiaali- ja terveysalan työyhteisöjen kanssa.
Tämä on johtanut siihen, että kotihoidon asiakkaat kohtaavat nykyään säännöllisesti miespuolisia kotihoidon työntekijöitä toisin kuin esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten.
Tästä huolimatta kotihoidon työntekijä mielletään usein edelleen lähtökohtaisesti naiseksi.
Viime vuosina miesten ja naisten perinteiset roolit, sukupuolten moninaisuus sekä niihin liittyvät ennakko-odotukset esimerkiksi uravalinnan kannalta ovat synnyttäneet keskustelua meillä ja muualla. On alettu ymmärtää, että ammattien ei tulisi olla sukupuolisidonnaisia, vaan alalle hakeutumisen syynä tulisi olla jokaisen omat henkilökohtaiset preferenssit. Tätä kysymystä ovat pohtineet esimerkiksi valtamedian edustajat sekä Suomessa että globaalisti. (Yleisradio 2019; New York Times 2018.) Poliittisessa keskustelussa on myös herätty tarpeeseen lisätä hoitotyön työntekijöiden monimuotoisuutta sukupuolisesta näkökulmasta. Tämä on nähty vastauksena alan työntekijäpulaan sekä vahvistamaan työyhteisöjä ja asiakaskokemusta hoitoalalla. Asia koetaan tärkeäksi politiikan eri laidoilla esimerkiksi Kokoomuksen ja Vasemmiston kansanedustajien keskuudessa. (Verkkouutiset 2019; Arhinmäki 2013.)
Sosiaali- ja terveysalaa on vaivannut pitkään työvoimapula, eikä parannusta tilanteeseen ole nähtävissä lähitulevaisuudessa. Ammattibarometrin mukaan 15:sta eniten työvoimapulasta kärsivästä ammatista puolet kuului sosiaali- ja terveysalalle. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2019.) Alueellisesti tarkasteltuna lähes koko maassa oli paljon tai jonkin verran pulaa lähihoitajista ja sairaanhoitajista (Ammattibarometri 2020). Samaan aikaan yli 70-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä oli kasvanut yli 100 000:lla kolmessa vuodessa ollen vuoden 2019 lopussa yli 874 000 (Tilastokeskus 2020). Tilastokeskuksen
väestöennusteiden mukaan vuonna 2050 yli 80-vuotiaita on kokonaisväestöstä 11,2%.
Mikäli lukuun lisätään 65-79-vuotiaat, tulee ikääntyneiden osuus kokonaisväestöstä olemaan yhteensä 26,9%. (Koskinen & Martelin & Sihvonen 2013 :31-32.) Väestöllisestä huoltosuhteesta käsin tarkasteltuna vuonna 2018 oli reilut 60 huollettavaa sataa työikäistä kohden. Vuonna 2050 on huollettavien määrä arvioiden mukaan kasvanut lähes kymmenellä sataa työikäistä kohden. (Tilastokeskus 2019.)
On siis selvää että hoitoala tulee tarvitsemaan runsaasti lisää työvoimaa, eivätkä ahtaat mielikuvat naisten ja miesten töistä voi olla enää esteenä alalle hakeutumiseen ja työllistymiseen. Kotihoito ja koko vanhustyö tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa yhä enemmän työntekijöitä väestön ikääntyessä ja elinajanodotteen pidentyessä. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että alalle hakeutuu lisää työntekijöitä yhä moninaisemmista taustoista ja lähtökohdista. Mieshoitajien sukupuolisia erityispiirteitä kotihoidon asiakaskohtaamisissa ei ole kuitenkaan juuri tutkittu. Tämä opinnäytetyö pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen. Toivon työni hälventävän mieshoitajiin liittyviä ennakkoasenteita ja kannustamaan kaikkia hakeutumaan vanhustyöhön sukupuolesta tai muista ominaisuuksista riippumatta.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää miten kotihoidon asiakkaat suhtautuvat mieshoitajiin asiakaskohtaamisissa ja mitä ajatuksia tämä herättää haastateltavissa tunnetasolla sekä vanhustyön ammatillisuuden näkökulmasta katsottuna. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietoutta miespuolisten kotihoidon työntekijöiden sukupuolisista erityispiirteistä suhteessa vanhustyön ammatillisuuteen ja asiakaskohtaamiseen sekä antaa yhteistyökumppaneille valmiuksia hyödyntää näitä ominaisuuksia työn kehittämisessä sukupuolisensitiivisestä näkökulmasta. Opinnäytetyön toteutustapa on laadullinen teemahaastattelu ja siinä haastateltiin viittä kotihoidon miespuolista työntekijää. Tutkimuskysymykseni oli: Miten mieshoitajat kohdataan kotihoidon asiakastyössä?
Opinnäytetyön aihe on itselleni henkilökohtainen, koska olen työskennellyt kotihoidossa 2010 -luvun alusta lähtien ja pohtinut paljon mieshoitajien identiteettiä ja paikkaa vanhustyön kentällä. Mitä erityistä annettavaa mieshoitajilla on sukupuolensa edustajina? Mitä haasteita hoitotyö miehen toteuttamana saattaa aiheuttaa? Onko hoitajan sukupuolella mitään merkitystä? Näiden kysymysten lisäksi on mielenkiintoista selvittää, kuinka paljon mieshoitajien kokemukset poikkeavat toisistaan. Löytyykö kotihoidon asiakaskohtaamisista yhteisiä nimittäjiä liittyen mieshoitajuuteen?
2 Teoreettinen viitekehys
2.1 Miessukupuoli hoitotyössä
Nykyisessä sukupuolentutkimuksessa sukupuoli jaetaan yleisesti biologiseen ja sosiaaliseen kategoriaan. Biologisen sukupuolimääritelmän mukaan miehet ovat koiraspuolisia ja naiset naaraspuolisia yksilöitä. Sosiaalisen sukupuolimääritelmän mukaan kumpaankin sukupuoleen yhdistettävät ominaisuudet rakentuvat pitkälti heitä ympäröivän kulttuurin asettamille odotuksille, jotka lähtevät jo lapsuudesta liittyen erilaisiin oletuksiin siitä, miten poika- ja tyttölasten kuuluu käyttäytyä. Sosiaalisen sukupuolen asettamat odotukset vaihtelevat kulttuurista ja aikakaudesta riippuen.
(Tripodi 2011: 10, 13-22.)
Käsitykset ”hyvästä” mieheydestä ja naiseudesta ovat kytköksissä kulttuurisidonnaisiin oletuksiin, joita ympäröivä yhteiskunta ruokkii ja luo yhä uudelleen. Tässä ajatusmallissa tiettyyn sukupuoleen syntynyt vauva ei ole elämänsä alussa ohjelmoitu toteuttamaan omaan sukupuoleensa liittyviä ennalta määrättyjä hyveitä. Niihin kasvetaan ja opitaan pikkuhiljaa sen mukaan, minkälaisesta käytöksestä ympäristö palkitsee tai rankaisee.
Maskuliininen, suojeleva ja rohkea mies sekä feminiininen, hellä ja hoivaava nainen ovat siis ympäröivän yhteiskunnan tuotteita. (Connell & Pearse 2015: 6.)
Suomalaisiin miehiin on historiallisesti yhdistetty sellaisia määreitä, kuin ahkeruus, rehellisyys ja maanläheisyys, mutta myös puhuttomuus, jurous ja väkivaltaisuus erityisesti alkoholin vaikutuksen alaisena. Talvi- ja jatkosodan luoma mieskuva kodin ja läheisten rohkeasta puolustajasta liittyy myös hyvin kiinteästi suomalaiseen mieheyteen.
Nämä stereotypiat istuvat edelleen tiukassa, vaikka suomalainen mieskuva onkin avartunut ja moninaistunut erityisesti 2000 -luvulla. (Markkola & Östman & Lamberg 2014: 7-8.)
Sukupuolentutkimus on 1900 -luvun aikana rinnastettu vahvasti naistutkimukseen. Tämä on aiheuttanut sen, että miessukupuolen erityispiirteet ja moninaisuus ovat jääneet akateemisessa tutkimuksessa taka-alalle. Vasta 1960-70 -lukujen vaihteessa on herätty miestutkimuksen tarpeellisuuteen. Suomessa miestutkimuksen käsite nousi akateemiseen tietoisuuteen 1980 -luvulla. (Jokinen & Ahlbäck & Kinnarinen 2012: 171- 177.) Sitä on tutkinut erityisesti Tampereen yliopiston filosofian lisensiaatti Arto Jokinen (Helsingin Sanomat 2016; Tasa-arvoasiain neuvottelukunta 2016).
Historiallisesti hoitoala ei ole aina ollut naisvaltainen. Menneinä vuosisatoina molemmat sukupuolet työskentelivät hoidollisissa tehtävissä, tosin miehet keskittyivät enemmän miespotilaisiin ja mielenterveysongelmaisiin. Hoito- ja hoiva-ala miellettiin pysyvästi feminiiniseksi nykyaikaisen sairaanhoidon kehittäjän Florence Nightingalen vuoksi 1800- luvulla, koska hänen mielestään kyseisellä alalla toteutettava toiminta oli luonnollista jatkumoa naisten perheisiin kohdistuvalle hoivavietille. (Simpson 2009: 6-7.)
Naisvaltaisilla aloilla työskentelevät miehet voivat kohdata monenlaisia haasteita.
Heidän miehuuttaan tai seksuaalisuuttaan voidaan kyseenalaistaa. He voivat myös joutua työyhteisössään sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle, koska heillä ei välttämättä ole riittävästi kosketuspintaa naiskollegoiden kanssa ystävyyssuhteiden luomiseksi.
Miehiltä voidaan olettaa naisvaltaisilla aloilla perinteisesti miessukupuoleen liitettäviä osaamisalueita tai tehtäviä. Hoitoalalla tämä tarkoittaa esimerkiksi fyysistä voimaa vaativien tehtävien suorittamista tai agressiivisten asiakkaiden kanssa työskentelemistä.
(Simpson 2009: 10-12; 107-108.)
Brunelin yliopiston tekemän kansainvälisen tutkimuksen osana haastateltiin yhteensä viittätoista miespuolista hoitajaa Isossa-Britanniasta ja Australiassa vuosina 2002-2004.
Tarkoituksena oli selvittää, miten miehet toteuttavat omaa sukupuoltaan naisvaltaisilla aloilla sosiaalisen konstruktivismin näkökulmasta. Miehet kokivat, että heidän odotettiin työskentelevän fyysisesti kuormittavien sekä agressiivisten asiakkaiden kanssa. Tämä johtui heidän mukaansa siitä, että miehillä odotetaan olevan enemmän fyysistä voimaa ja auktoriteettia kohdata tämän kaltaisia haastavia tilanteita. Suurin osa haastateltavista miehistä koki nämä sukupuolisidonnaiset tehtäväksiannot tervetulleina, koska pääsivät tätä kautta toteuttamaan omaa maskuliinisuuttaan. Päivittäisessä hoitotyössä miehillä oli ristiriitainen suhtautuminen esimerkiksi asiakkaiden intiimihygienian hoitoon liittyen. Osa miehistä vältteli näitä tilanteita päivittäisessä hoitotyössä. Toiset taas kokivat olevansa
”kovia”, koska pystyivät kohtaamaan sellaisia asioita, joita suurin osa muista miehistä ei pystynyt kohtaamaan. Suurin osa mieshoitajista tiedosti oman erityisroolinsa sukupuolivähemmistössä olevana hoitajana ja he painottivat korrektiuden ja arvokkuuden säilyttämisen merkitystä asiakastyössä, erityisesti naisasiakkaita hoidettaessa. (Simpson 2009: 14-17, 99-105.)
Suomessa mieshoitajia on tutkinut muun muassa bioanalyytikko Toni Toivanen, jonka YAMK -opinnäytetyö käsitteli mieshoitajiin kohdistuvia sukupuolisia stereotypioita hoitoalan työyhteisössä. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimusmenetelmien yhdistelmänä 186:n sähköisen lomakkeen pohjalta. Tulosten
mukaan suurin osa mieshoitajista kokee olevansa tasa-arvoisia naishoitajien kanssa, vaikka kohtaavat työssään sukupuoleensa liittyviä stereotypioita viikoittain tai ainakin kuukausittain. Mieshoitajilla koetaan olevan rauhoittava, tasapainottava ja turvallisuutta tuova vaikutus naisvaltaisiin hoitoalan työyhteisöihin. Mieshoitajiin kohdistuvat stereotypiat ilmenevät erityisesti oletuksena vastata teknillisistä ja fyysisesti raskaista työtehtävistä sekä agressiivisten asiakkaiden kohtaamisesta. Toisinaan mieshoitajien alan valintaa kummasteltiin ja erityisesti heitä verrattiin lääkäreihin. (Toivanen 2019: 1, 10-16, 23-30, 33-39.)
2.2 Asiakaskohtaaminen
Taito kohdata erilaisia ihmisiä on yksi keskeisimpiä omaksuttavia asioita sosiaali- ja terveysalalla, tästä huolimatta asiakaskohtaamista pidetään monesti itsestäänselvyytenä. Se on kuitenkin taito jota voi harjoitella, mutta jossa ei kuitenkaan ole mahdollista tulla koskaan täysin valmiiksi. Alati vaihtuvien ainutlaatuisten vuorovaikutustilanteiden vuoksi asiakaskohtaamista leimaa myös jatkuvasti tietynlainen epävarmuus ja keskeneräisyys, minkä sietäminen ja hallitseminen on osa oppimista ja kehittymistä tällä osa-alueella. (Mäkisalo-Ropponen 2011: 7-8; 167-168.)
Asiakaskohtaaminen on kehittynyt aikojen saatossa. Menneinä vuosikymmeninä asiakas nähtiin toiminnan kohteena ja kuuntelu välineenä asiakkaan tilan määrittelemiseksi. Nykyään pyritään olemaan aidosti kiinnostuneita asiakkaan tunteista ja kokemuksista. Tämän rinnalle on myös nostettu dialogisen kuuntelun käsite, jolloin aktiivinen kuuntelu synnyttää oppimista molemminpuolisesti. Asiakaskohtaamisessa työntekijä yleensä pyrkii pitämään ammatillisuudestaan kiinni rajaamalla henkilökohtaisen elämänsä tuomista vuorovaikutustilanteeseen. Asiakkaalta odotetaan taas hyvinkin henkilökohtaisten asioiden kertomista hänen tilanteensa selvittämiseksi.
Asiakas voi joskus kapinoida tätä lähtökohtaista ristiriitaa vastaan kyselemällä työntekijältä henkilökohtaisuuksia, mikä saattaa tuntua ammattilaisesta epämukavalta ja aiheuttaa asiantuntija-hoidettava -roolin korostumista. (Mönkkönen 2018: 21-22, 62.) Onnistuneen kohtaamisen avainasia on kumppanuus, jossa kaksi asiantuntijaa työskentelee yhdessä yhteisen päämäärän eteen. Tämän kaltaisessa ajattelussa asiakas on oman elämäntilanteensa asiantuntija ja ammattilainen taas tuo kohtaamiseen oman alansa tietotaidon ja osaamisen. (Mäkisalo-Ropponen 2011: 171.)
Sosiaali- ja terveysalan asiakaskohtaamiseen liittyy se ristiriita, että työn luonne vaatii usein suoraa puuttumista asiakkaan elämäntilanteeseen, mikä rajoittaa asiakkaan
vaikutusmahdollisuuksia ja luottamuksellisen suhteen syntymistä. Asiakkaan ja ammattilaisen suhde onkin lähtökohtaisesti epäsymmetrinen, vaikka aina onkin pyrittävä tasavertaiseen kohtaamiseen. Ammattilaisen asiantuntemus luo aina vuorovaikutustilanteeseen auktoriteetin ja valta-asetelman. (Mönkkönen 2018: 16, 59- 60.) Vallan käsitteestä ei ole täyttä yksimielisyyttä, mutta sitä voidaan pitää kykynä vaikuttaa tietoisesti ja tarkoituksellisesti. Valtaan liittyy positiivisia ja negatiivisia puolia sekä ennen kaikkea vastuu. (Mäkisalo-Ropponen 2011: 169.)
Tasavertaisen asiakaskohtaamisen luomisessa sanattoman viestinnän merkitystä ei tule aliarvioida. Ammattilainen voi korostaa omaa valta-asemaansa hienovaraisin elein, ilmein tai esimerkiksi pukeutumalla hyvin virallisesti. Nämä asiat ovat usein tarkoituksettomia, mutta toimivat kuitenkin tasavertaisen asiakaskohtaamisen esteenä.
Asiantuntijavallan tiedostamattomia ilmentymiä tulisikin aina pyrkiä tunnistamaan ja häivyttämään. Asiakaskohtaaminen on ennen kaikkea inhimillistä vuorovaikutusta, johon pätevät osittain samat lainalaisuudet kuin muihinkin ihmisten välisiin kohtaamisiin. Kukin toteuttaa vuorovaikutusta omalla ainutlaatuisella tavallaan. Toisaalta työelämässä ammatillista asiakaskohtaamista säätelevät aina myös institutionaaliset rakenteet ja ylhäältä asetetut tavoitteet, joihin ammattilaiset ovat sitoutuneet. (Mönkkönen 2018: 17, 63.) Sosiaali- ja terveysalalan ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa vallan elementti on aina jollain tavalla läsnä, sillä toinen osapuoli on aina auttaja ja toinen avun vastaanottaja (Mäkisalo-Ropponen 2011: 171).
Dialoginen asiakastyö on vuorovaikutteinen suhde, jolloin osapuolet vastavuoroisesti määrittävät yhteistä tilannetta, vaikuttuvat toisistaan ja etsivät yhteistä ratkaisua.
Dialogisessa kommunikoinnissa osapuolet altistavat itsensä toisten näkemysten vastaanottamiselle ja asioiden yhteiselle kehittelylle. Dialogisessa kohtaamisessa syntyy luottamus ja ymmärrys osapuolten kesken eli yhteistoiminnallinen suhde. (Mönkkönen 2018: 13.) Jyväskylän yliopiston psykoterapian professorin Jaakko Seikkulan mukaan dialogiset kohtaamiset luovat voimavaroja. Dialogisen kehityksen voi katsoa alkavan jo vastasyntyneellä lapsella, joka yrittää ottaa kontaktia vanhempiinsa. Dialogisuus ei siis tapahdu pelkästään puheen tasolla, vaan siihen liittyy myös vahvasti nonverbaalinen ulottuvuus, kuten äänensävy, eleet, ilmeet ja kosketus. Venäläisen kirjallisuudentutkijan Mihail Bahtinin mukaan jokaisen ihmisen on välttämätöntä oppia hengittämään ja olemaan dialogisessa suhteessa. Kaikki muu elämässä tarvittava oppi perustuu näille kahdelle asialle. (Styrman & Torniainen 2018: 66-67.)
Vuorovaikutus on laaja käsite. Siihen kuuluvat yksilöiden lisäksi myös yhteisöt, organisaatiot ja kulttuurit, jotka kommunikoivat keskenään. Vuorovaikutukseen voi myös liittyä vallankäyttöä, sopimuksia ja sääntöjä eli se ei ole aina luonteeltaan positiivista.
Onnistunut vuorovaikutus voi kuitenkin voimaannuttaa asiakasta ja antaa hänelle valmiuksia muuttaa omaa toimintaansa itseään hyödyttävään suuntaan.
Asiakaskohtaamisen onnistumisen kannalta tärkeimpiä asioita on aitoon kohtaamiseen ja läsnäoloon liittyvä dialoginen elämäntapa erilaisten valmiiden metodien sijaan, eikä onnistumista voi suoraan mitata millään mittareilla. Vuorovaikutustilanteessa ihmiset ovat pohjimmiltaan yksilöitä, joihin vaikuttavat elämänhistoria, sekä opitut kulttuuriset ja sosiaaliset normit. (Mönkkönen 2018: 18-20.) Modernien vuorovaikutustaitojen kehittymiseen liittyy vahvasti sosioemotionaalisen oppimisen käsite, joka on lähtöisin Yhdysvalloista 1990-luvulta. Siihen kuuluvat itsensä johtaminen, minä -tietoisuus, vastuullinen päätöksenteko, ihmissuhdetaidot ja sosiaalinen tietoisuus. Mallissa oppiminen lähtee siitä, että ensin oppija alkaa tunnistaa omia sisäisiä arvojaan, tarpeitaan ja tunteitaan. Itsetuntemuksen kasvettua on mahdollista alkaa työskentellä omien tarpeiden ja tavoitteiden eteen vuorovaikutustilanteissa. Hyvä vuorovaikuttaja tiedostaa oman toimintansa vaikutuksen tilanteen muihin osapuoliin ja osaa käyttää taitojaan yhteisen hyvän edistämiseksi. (Talvio & Klemola 2017: 18-21, 97.)
Ammatillisen ja muun vuorovaikutuksen keskeisimpiä eroja on se, että ensimmäisessä pyritään lähes aina johonkin tavoitteeseen. Tavoitteellinen vuorovaikutus tarkoittaa sitä, että ammattilaisen tehtävänä on muodostaa kokonaiskuva asiakkaan toiveista ja tarpeista havainnoimalla myös sanatonta viestintää puheen lisäksi. Tavoitteellisella vuorovaikutuksella pyritään näkemään asiakkaan todellinen viesti, joka ei välttämättä ole sama kuin asiakkaan verbaalisessa viestinnässä ensimmäiseksi eteen tuleva.
Ammatillinen vuorovaikutus hoitotyössä kytkeytyy myös vahvasti terapeuttisen viestinnän käsitteeseen, jolloin työntekijän vuorovaikutuksen tarkoituksena on asiakkaan voinnin parantaminen, positiivisten kokemusten mahdollistaminen sekä hänen ymmärryksensä lisääminen tilanteestaan. Lisäksi ammattilainen antaa keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. (Mäkisalo-Ropponen 2011: 168.)
Ammatilliseen asiakaskohtaamiseen liittyy paljon uskomuksia siitä, mikä on soveliasta ja paljonko esimerkiksi työntekijä saa tuoda omaa persoonaansa mukaan vuorovaikutustilanteeseen. Ihmisten kanssa työskennellessä oma persoona sekä siihen liittyvä elämäntarina ja kokemukset ovat toisaalta aina ammatti-identiteetin taustalla ja siihen sidoksissa. Onneksi nykyään ollaan pääsemässä eroon käsityksestä, jossa ammatillisuus yhdistetään tunnekylmyyteen ja asiallisuuden taakse verhoutumiseen.
Työntekijä voi vaikuttua tunnetasolla asiakastilanteesta ilman, että hänen ammatillisuutensa tai auttamiskykynsä siitä vaarantuisi. Asiakkaat kokevat monesti ammattilaisen tunteiden näyttämisen tärkeänä ja merkityksellisenä. Tunteiden näyttäminen ja aitous on sallittua, kunhan samalla tunnistetaan oma ammatillinen vastuu. Ammatillisen asiakaskohtaamisen tekee toisinaan haasteelliseksi se, että toinen osapuoli voi käyttäytyä torjuvasti, välttelevästi tai jopa agressiivisesti. Vaikka yhtä varmaa ratkaisua tähän ei ole, tärkeintä on pyrkiä ymmärtämään asiakasta ja hänen viestejään tämän käyttäytymisen takana. Myös ei-toivotulla tavalla etenevät vuorovaikutustilanteet on syytä nähdä oppimiskokemuksina ja ammatillisen kehittymisen paikkoina. (Mönkkönen 2018: 20-21, 33.)
2.3 Ikäihmiset ja seksuaalisuus
Seksuaalisuudella ei ole universaalia tarkkaa määritelmää (Botha & Ryttyläinen- Korhonen 2016: 25). Yksinkertaisimmillaan sitä voidaan pitää kykynä kokea seksuaalisia tuntemuksia ja valmiutena tavoitella niitä. Seksuaalisuuden perimmäiset tavoitteet ovat biologisessa suvun jatkamisessa sekä psykologisessa nautinnossa. Seksuaalisuuteen kuuluu sukupuoli, sukupuoli-identiteetti, sukupuoliroolit, eroottisuus, nautinto, läheisyys ja lisääntyminen. Se koetaan ja ilmaistaan muun muassa ajatuksina, asenteina ja toimintana. Siihen vaikuttavat esimerkiksi biologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät sekä niiden vuorovaikutus toisiinsa. (Suomela 2009: 9.) Seksuaalisuuteen liittyviksi käsitteiksi luetaan esimerkiksi seksuaalikasvatus, seksuaali- ja lisääntymisterveys sekä seksuaalioikeudet (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016: 25-26). Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö WAS toteaa seksuaalioikeuksien julistuksessaan seksuaalisuuden perustuvan yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin sekä seksuaaliterveyttä koskevaan tieteeseen ja tietoon. Sen mukaan seksuaalisuus on ihmisyyden keskeinen osa kaikissa elämänvaiheissa. Seksuaalisuus on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähde ja oikeus sen ilmaisuun sekä toteuttamiseen ei saa olla riippuvainen ihmisen sisäisistä tai ulkoisista tekijöistä, kuten seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta, etnisyydestä, vammaisuudesta tai iästä. Seksuaalioikeudet linkittyvät vahvasti YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen. (Sexpo 2019; Roth 2016: 11; World Association for Sexual Health 2014; Suomela 2009: 13-14.) Hyvinvointivaltion toimintaperiaatteisiin kuuluu yhteiskunnan velvollisuus tukea erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä näiden oikeuksien toteuttamisessa (Roth 2016: 9).
Ikääntyessä ihmisen seksuaalisuudella on tapana muuttua. Monesti ajatellaan, että kyse on seksuaalisuuden vähenemisestä, kuihtumisesta tai kokonaan loppumisesta. Näin ei
kuitenkaan aina ole. Ikääntyneiden seksuaalisuutta kartoittaneet tutkimukset ovat tulleet siihen tulokseen, että ikääntyminen itsessään vaikuttaa seksuaaliseen halukkuuteen ja toimintakykyyn yleisesti luultua vähemmän. (Kontula 2013: 358, 361.) Ikääntymisen tuomat keholliset ja psyykkiset muutokset muokkaavat seksuaalisuutta yhdessä muiden elämän osa-alueiden kanssa. Monet ikääntyneet ovat kokeneet seksin muuttuneen vanhemmiten elämänkokemuksen karttuessa vähemmän yhdyntäkeskeiseksi sekä enemmän kokonaisvaltaiseksi ja vivaihteekkaammaksi . Pidemmän elämänkokemuksen tuoma lisääntynyt itsetuntemus ja itsevarmuus sekä emotionaalinen kypsyminen voivat asettaa seksuaalisuuteen liittyviä asioita uuteen tärkeysjärjestykseen, poistaa aiempia seksuaalisia estoja ja lisätä nautintoa. Ihmisellä on seksuaalisuus koko hänen elämänsä, eikä se ole sidoksissa mihinkään tiettyyn kauteen tai elämänvaiheeseen. Sama koskee rakastamista ja rakastettuna olemista. (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016: 18-19, 30.) Ikääntyminen saattaa kuitenkin tuoda joitakin fysiologisia haasteita seksiin liittyen.
Yleisimpiä ikääntyneiden seksuaalielämään liittyviä ongelmia ovat emättimen limakalvojen kostumisen hidastuminen ja vaikeutuminen, joista toistuvasti kärsii 40% yli 60-vuotiaista naisista. Tämä johtuu naisilla noin 50 vuoden iässä alkavista vaihdevuosista, jolloin naishormoni estrogeenin pitoisuus elimistössä laskee. Miehillä toistuvia erektiohäiriöitä on taas kokenut joka kolmas yli 70-vuotias. Ikääntymiseen liittyvät sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, diabetes sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet voivat aiheuttaa ongelmia ikääntyneen seksielämään kuten myös edellä mainittuihin sairauksiin kehitettyjen lääkkeiden sivuvaikutukset. (Kontula 2013: 352, 358.) Sairauksien lisäksi ikääntymiseen normaalisti liittyvät keholliset muutokset voivat aiheuttaa epäilyksiä omasta haluttavuudesta ja luoda näin seksuaalista epävarmuutta, koska viehättävyys ja seksikkyys liitetään usein nuoruuteen (Botha & Ryttyläinen- Korhonen 2016: 18; de Hennezel 2015: 9-10). Ikääntyneen aktiivinen seksielämä ehkäisee monia edellä mainittuja seksuaalisia ongelmia. Aktiivisen seksuaalielämän lisäksi seksuaalista vireyttä ylläpitävät esimerkiksi hormonikorvausvalmisteet sekä terveelliset elämäntavat. (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016: 31.)
Seksuaalinen hyvinvointi on keskeinen osa ihmisen voimavaroja. Ikääntyneillä seksuaalisen aktiivisuuden säilyminen edistää tutkitusti terveyttä kokonaisvaltaisesti.
Sillä on esimerkiksi syöpä- ja sydänsairauksien paranemista edistävä vaikutus. Tästä huolimatta sen toteutumisen tukeminen ja turvaaminen unohtuvat monesti päivittäisessä hoitotyössä. Vielä nykyäänkin seksuaalisuuden toteuttamista yleensä pidetään nuorten ja terveiden etuoikeutena, eikä sen turvaamista pidetä samanlaisena perustarpeena kuin esimerkiksi lääkehoitoa, hygieniaa tai ravitsemusta. (Botha 2016 & Ryttyläinen-
Korhonen: 31.) Toisaalta tutkimusten mukaan hoitohenkilökunta suhtautuu ajatuksen tasolla ikäihmisten seksuaalisuuteen nykyään positiivisesti (Kontula 2013: 361-362).
Eräs syy asenteiden ja käytäntöjen kohtaamattomuuteen tässä asiassa voi olla se, että hoitotyön käytännöt muodostuivat aikana, jolloin seksuaalisuus oli yhteiskunnassa enemmän tabu. Seksuaalisen hyvinvoinnin tukeminen hoitotyössä vaatii asiakkaan tarpeiden ja halujen noteeraamista sekä ajan, tilan ja mahdollisuuksien tarjoamista näiden tarpeiden toteuttamiseen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa välineiden hankkimista, neuvontaa, ohjausta sekä aktiivista tai passiivista avustamista seksuaalisen kanssakäymisen mahdollistamiseksi. (Roth 2016: 9-10.)
Seksuaalisen kaltoinkohtelun käsite pitää sisällään seksuaalista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta loukkaavat teot tai niiden yritykset. Näitä ovat esimerkiksi raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, häirintä, ahdistelu, johdattelu, painostaminen ja hyväksikäyttö. Se voi olla kertaluonteista tai toistuvaa ja pitkään jatkunutta. Muita yleisesti käytettäviä termejä ovat esimerkiksi seksuaalinen väkivalta tai seksuaaliväkivalta. Juridisesti puhutaan seksuaalirikoksista. Seksuaalista kaltoinkohtelua voi kohdata kuka tahansa riippumatta iästä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. (Mäki 2017.) Usein uhri ja tekijä ovat entuudestaan tuttuja ja tekopaikka voi kuulua uhrin tavalliseen elinpiiriin, esimerkiksi kotiin. Yleensä seksuaalisen kaltoinkohtelun vaikutukset uhrin elämään ovat kokonaisvaltaisia ja pitkäkestoisia. Tämä voi aiheuttaa häpeää, turvattomuutta ja pelkoa, sekä purkautua esimerkiksi masentuneisuutena, ahdistuksena, itsetuhoisuutena tai lisääntyneenä päihteiden käyttönä. (Botha & Ryttyläinen-Korhonen 2016: 114.) Tilastojen mukaan ikäihmiset joutuvat kaltoinkohtelun uhriksi muuta väestöä harvemmin. On kuitenkin syytä muistaa, että ikäihmiset ovat monesti korostetun riippuvaisessa ja suojaamattomassa asemassa. Teot tapahtuvat myös usein sivullisilta piilossa, esimerkiksi vanhuksen kotona. On siis huomioitava, että tilastot saattavat antaa tässä asiassa liian positiivisen kuvan. (Ikonen 2015: 213.)
3 Opinnäytetyön toteutus
Opinnäytetyö on muodoltaan laadullinen, tiedonhankinnan menetelmänä toimii laadullinen teemahaastattelu. Opinnäytetyötä varten haastatelin viittä kotihoidossa työskentelevää miespuolista hoitajaa. Tein tutkimuskysymysten ja käyttämäni teorian pohjalta haastattelurungon, jota käytin haastattelutilanteiden ohjaamisessa. Pyrin löytämään haastattelumateriaaleista teemoja ja yhteisiä nimittäjiä, jotka vastaisivat tutkimuskysymyksiin.
3.1 Opinnäytetyön tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten mieshoitajat kohdataan kotihoidon asiakastyössä sekä tämän vaikutuksista heihin tunnetasolla ja vanhustyön ammattilaisina. Opinnäytetyön tavoiteena on lisätä tietoa kotihoidossa työskentelevien mieshoitajien asiakaskohtaamisten sukupuolisista erityispiirteistä.
Tutkimuskysymykseni on: Miten mieshoitajat kohdataan kotihoidon asiakastyössä?
3.2 Laadullinen tutkimus ja teemahaastattelu
Laadullinen tutkimus voidaan kiteyttää tutkimukseksi, joka pyrkii vastaamaan tutkittavaan kysymykseen ilman tilastollisia menetelmiä tai muita määrällisiä tapoja.
Tutkimusmalli sopii parhaiten huonosti tunnettujen ilmiöiden selittämiseen, mitä varten ei välttämättä ole olemassa valmiita teoriamalleja. Tämä johtuu siitä, että kvantitatiivinen tutkimus vaatii toteutuakseen tarkkoja yksityiskohtaisia kysymyksiä, joita ei ole vähän tiedetyssä ilmiössä mahdollista asettaa. Laadullinen tutkimustapa pyrkii selittämään laajemmin tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä. Tavoitteena on sen kokonaisvaltainen ymmärtäminen, kuvaaminen ja tulkinnan antaminen. (Kananen 2014: 16-18.)
Laadullisessa tutkimuksessa aineistoa tarkastellaan kokonaisuutena ja alati kehittyvänä prosessina. Siinä tutkittavat asiat selvitetään siten, että ne eivät saa olla millään tavalla ristiriidassa esitetyn tulkinnan kanssa. Tämä absoluuttisuuteen nojaava periaate eroaa kvantitatiivisesta tutkimuksesta, jossa myös poikkeukset tilastollisessa selittämisessä sallitaan. Laadullisessa tutkimuksessa ei sallita poikkeuksia, joten niiden ilmaantuessa on muutettava näkökulmaa. Laadullinen analyysi jaetaan havaintojen pelkistämiseen ja arvoituksen ratkaisemiseen. Ensimmäisessä vaiheessa aineistoa tarkastellaan teoreettisen viitekehyksen ja ennalta määriteltyjen tutkimuskysymysten näkökulmasta.
Aineistossa esille tulevia havaintoja pyritään karsimaan yhdistelemällä niitä ja löytämällä niille yhteisiä nimittäjiä. Arvoituksen ratkaisemisessa taas tehdään merkitystulkinta tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä. (Alasuutari 2011: 38-40, 44.) On tavallista, että laadullisen tutkimuksen eri osa-alueisiin liittyvät ratkaisut muotoutuvat ja kehittyvät tutkimusprosessin edetessä. Laadullista tutkimusta tehdessä olisikin tärkeää pysyä avoimena jatkuvalle uudelleen arvioinnille ja pyrkiä tarvittaessa muuttamaan käytäntöjä, jotta tutkimuskysymys saataisiin ratkaistuksi parhaalla mahdollisella tavalla. (Kiviniemi 2018: 73-74.)
Haastattelu voidaan määritellä ennalta suunnitelluksi päämäärätietoiseksi toiminnaksi, jonka tarkoituksena on kerätä informaatiota. Juuri tämä päämäärätietoisuus erottaa haastattelun esimerkiksi normaalista keskustelusta ja jutustelusta. (Eskola – Lätti – Vastamäki 2018: 28.) Haastattelua voidaan pitää joustavana tiedonhankintamenetelmänä. Siinä tutkija on jatkuvassa vuorovaikutuksessa haastateltavan kanssa sekä pystyy tarvittaessa oikaisemaan, selventämään ja toistamaan kysymyksiä tai muita tutkimukseen liittyviä asioita. Joustavuutta lisää myös tutkijan mahdollisuus vaihdella kysymysten järjestystä tai käydä aiheeseen liittyvää keskustelua ymmärryksen lisäämiseksi. (Tuomi & Sarajärvi 2018: 85.) Myös eettiset näkökannat ovat tärkeä osa tutkimushaastattelua. Tämä tarkoittaa haastateltavien hyvää informoimista sekä heidän päätöksiensä ja ihmisarvonsa kunnioittamista. (Hirsjärvi – Remes – Sajavaara 2009: 25.)
Teemahaastattelu kuuluu puolistrukturoituihin haastattelumalleihin, joka on suunnitelmallisuudessaan ja ennakoitavuudessaan lomakehaastattelun ja avoimen haastattelun välimaastossa. Siinä haastattelussa käsiteltävät aiheet ovat tiedossa, mutta tarkkoja kysymyksiä ja niiden järjestystä ei ole ennalta määritelty. (Eskola – Lätti – Vastamäki 2018: 29-30.) Tätä mallia käytetään erityisesti silloin kun käsiteltävä aihe on emotionaalisesti arka, heikosti tiedostettu tai sellainen, josta ei yleensä ole tapana keskustella. Teemahaastattelussa lähdetään siitä, että haastateltavilla on aiempaa kokemusta tutkittavasta aiheesta ja haastattelija on tehnyt alustavaa selvitystä tutkittavasta ilmiöstä. Hän tekee haastattelurungon ja ohjaa haastatelutilanteen haastateltavien subjektiivisiin kokemuksiin tutkittavista tilanteista. Lisäksi haastateltavien pitää saada tuoda esille haastattelutilanteessa kaikki tärkeiksi kokemansa näkökulmat, heitä on haastattelussa autettava tuomaan esille tutkittavaa ilmiötä eri katsantokannoista ja heidän taustansa sekä aiemmat kokemuksensa tutkittavan aiheen tiimoilta pitää selvittää. (Hirsjärvi & Hurme 1995: 35-36.)
Haastateltavien etsintä tapahtui sähköpostitse. Opinnäytetyön yhteistyökumppani lähetti kutsukirjeen kotihoidon eri yksiköihin, joiden esihenkilöt jakoivat ne eteenpäin työntekijöille. Sähköpostin mukana oli kirjoittamani saatekirje, jossa kerroin opinnäytetyön sisällöstä ja pyysin ottamaan yhteyttä, mikäli viestin saanut mieshoitaja oli kiinnostunut osallistumaan haastatteluun. Saatekirje löytyy tämän opinnäytetyön liitteestä kaksi. Haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina.
Haastatteluihin osallistui viisi mieshoitajaa, joiden taustat vaihtelivat kiitettävästi.
Oikeastaan ainoa yhdistävä tekijä oli kantasuomalaisuus, joten tutkielman tuloksissa ei käsitellä kotihoidon asiakkaiden suhtautumista erilaisen etnisen taustan omaaviin mieshoitajiin, mikä olisi kieltämättä mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe.
Haastateltavien mieshoitajien ikähaarukka vaihteli vähän yli 20-vuotiaasta hieman alle 50-vuotiaaseen. Heistä neljä oli käynyt lähihoitajan koulutuksen ja yksi oli sairaanhoitaja.
Kaikki olivat valmistuneet 2010-luvulla lukuunottamatta yhtä, joka oli valmistunut edellisellä vuosikymmenellä. Työkokemus kotihoidosta vaihteli haastateltavilla hieman yli vuodesta kolmeentoista vuoteen.
Haastateltavat olivat aikanaan hakeneet nykyiseen koulutukseensa erilaisten syiden takia. Päällimmäisiksi nousivat kuitenkin alan käytännöllisyys, sosiaalisuus ja hyvät työllistymismahdollisuudet. Kunnioitus ja mieltyminen ikäihmisiä kohtaan asiakasryhmänä mainittiin syiksi hakeutua nimenomaan vanhustyöhön. Kotihoidossa viehättivät lisäksi liikkuvuus ja suhteellisen pieni toimistotyön määrä. Kaikki olivat päätyneet nykyiseen työpaikkaansa työharjoittelun tai lyhyemmän sijaisuuden kautta.
Haastatteluissa nousi esille, että useimmat eivät olleet ajatelleet aluksi hakeutua vanhustyöhön tai kotihoitoon, mutta myönteiset kokemukset harjoittelusta tai sijaisuudesta olivat muuttaneet mielen. Osalla oli myös ollut sattumaa mukana ja alalle oltiin päädytty toissijaisen vaihtoehdon kautta. Nämäkin hoitajat pitivät jälkikäteen sattumaa hyvänä asiana.
M: Huvittavaa tässä on se, että tykkää siitä mitä ei ikinä uskaltanu sanoa ääneen itellensä [nauraa], että kun lähti lähihoitajakouluun, niin mä olin sitä mieltä, että vanhukset on viimeinen asia, mitä mä tuun elämässäni hoitamaan. Kaikki muut oli etusijalla, mutta sitten harjottelujen kautta huomasin, että ”ei helvetti, että tää on paljon kivempaa näin”...
Haastateltavista kahdella oli ajatus jatkokouluttautua ja molemmilla suunnitelmissa oli sosiaali- ja terveysalan korkeakoulututkinto. Toinen ajatteli hakea opiskelemaan
lähitulevaisuudessa, kun taas toinen koki perhesyiden estävän kouluttautumishaaveet toistaiseksi.
Haastattelut aloitettiin kartoittamalla mieshoitajien taustoja sekä etsimällä syitä heidän uravalinnalleen. Tämän jälkeen pyysin haastateltavia kuvailemaan ensin yleisesti, miten kotihoidon asiakkaat kohtaavat heidät mieshoitajina. Sitten etenimme esimerkkeihin positiivisista ja negatiivisista asiakaskohtaamisen ilmentymistä suhteessa heidän sukupuoleensa. Tämän jälkeen pyrin löytämään eroavaisuuksia suhtautumisessa mieshoitajuuteen eri asiakasryhmittäin esimerkiksi asiakkaiden sukupuolen ja iän mukaan. Lopuksi kysyin asiakaskohtaamisten vaikutuksista haastateltavien tunteisiin, töissä jaksamiseen ja ammatillisuuteen sekä miten he käsittelevät asiakkaan antaman palautteen asiakastilanteessa ja sen ulkopuolella. Viimeiseksi pohdimme työyhteisön ja koulutuksen merkitystä mieshoitajuuteen. Haastattelurunko löytyy tutkielman lopusta liitteestä kolme.
3.3 Aineiston analyysi
Laadullisen tutkimuksen analysoinnissa ei ole olemassa tiukkoja sääntöjä ja vaihtoehtoisia tapoja on monia. Kyse on valinnoista tutkimuksen eri vaiheisiin liittyvien kysymysten kanssa. Aineiston analysointitavaksi valitaankin lähtökohtaisesti se, joka antaa parhaat työkalut tutkimuskysymyksen ratkaisemiseksi. Aineiston analysointi on tarkoitus aloittaa mahdollisimman pian keräämisvaiheen jälkeen. Tosin joissakin tutkimuksissa analysointia voidaan tehdä myös rinnakkain aineiston keräämisen kanssa.
Tätä tapaa voidaan käyttää, mikäli tutkimus on suuritöinen ja sisältää useampia rinnakkaisia aineston keräysvaiheita. (Hirsjärvi – Remes – Sajavaara 2009: 223-224.) Sisällönanalyysillä tarkoitetaan kirjalliseksi muutetun tutkimusaineiston erittelyä ja uudelleenjärjestelyä niin, että se muodostaa tutkimuskysymyksiin vastaavan kokonaisuuden, joka on myös sidoksissa tutkimuksessa käytettyyn teoreettiseen viitekehykseen sekä mahdollisiin aikaisempiin tutkimustuloksiin (KvaliMOTV n.d).
Sisällönanalyysi voidaan erotella teoriaohjaavaan, teorialähtöiseen ja aineistolähtöiseen analyysiin. Viimeksi mainitussa tuloksilla ei pyritä testaamaan jotain olemassaolevaa teoriamallia, vaan aineistosta esille tulevat asiat määrittävät lopulliset tulokset. Tässä mallissa tutkielma ei rakennu yhden ison teorian varaan, vaan teoreettinen viitekehys rakentuu useammille pienemmille teorioille, jotka voivat keskustella keskenään ja antaa useita eri näkökulmia aineistosta esiin nousseille ilmiöille. Tutkimusmateriaalista esille tulleet ilmiöt ovat koko ajan tutkimuksen keskiössä, toisin kuin esimerkiksi
teoriaohjaavassa mallissa, jossa jokin aiemmin kehitetty teoria sanelee tutkimuksen lähtökohdat. (Eskola 2018: 212-214.)
Valitsin tutkielmani aineiston analysointitavaksi aineistolähtöiset menetelmät, koska ne soveltuvat parhaiten tutkielmani aiheeseen, jota ei ole juurikaan tutkittu ja josta ei siksi ole olemassa valmiita teoriamalleja. Se osoittautuikin hyväksi valinnaksi, koska haastattelumateriaalissa tuli esiin tutkimuskysymyksen kannalta olennaisia aiheita, joita en ollut osannut ottaa huomioon alustavassa haastattelurungossa ja teoreettisessa viitekehyksessä. Suurin kokonaisuus näistä oli seksuaalisuuden ilmeneminen mieshoitajien asiakastyössä. Koin esille tulleen kokonaisuuden olleen niin tärkeä, että päätin antaa sille oman luvun tuloksissa (luku 5.3), sekä teoreettisessa viitekehyksessä (luku 2.3).
Haastattelumateriaalia kertyi yhteensä 81 sivua. Viiden haastattelun kestot vaihtelivat reilusta puolesta tunnista hieman alle tuntiin. Aloitin haastattelumateriaaliin tutustumisen kuuntelemalla sen muutaman kerran läpi jo haastattelupäivänä ja löytämään siitä alustavasti tutkimuskysymyksen kannalta olennaisia asioita. Pyrin myös aloittamaan litteroinnin muutaman päivän sisällä haastattelusta. Kaikki haastattelut tehtiin kahden viikon sisällä toisistaan, joten aikaväli viimeisimpien haastatteluiden nauhoituksen ja litteroinnin välillä venyi kuitenkin suunnitellusta. Tällöin palasin haastatteluaineistoon kuuntelemalla sen ainakin kerran läpi ennen varsinaisen litteroinnin aloittamista.
Litteroinnin jälkeen rupesin pelkistämään haastattelumateriaalia yhtenäisiksi virkkeiksi niin, että jokaisen teeman alla käytävästä dialogista muodostui yksi kysymys ja siihen liittyvä yksi vastaus. Muutin myös haastateltavan antaman vastauksen kolmanteen persoonaan, jotta sitä olisi helpompaa jatkotyöstää tuloksiin. Tämän pelkistyksen kautta lopulliset teemat ja luokat alkoivat hahmottua. Lopuksi kokosin kaikkien haastatteluiden tiettyyn teemaan liittyvän materiaalin pelkistyksineen omaan tiedostoonsa, joiden pohjalta aloin työstämään valmista tekstiä opinnäytetyön tuloksiin. Esimerkki haastattelumateriaalin luokittelusta löytyy liitteestä viisi. Käytin myös litteroidussa haastattelumateriaalissa värikoodeja, joiden perusteella luokittelin dialogia tutkimuskysymyksen kannalta epäolennaisiin ja olennaisiin asioihin. Varsinaisiin tuloksiin nostettaviin sitaatteihin oli myös oma värikoodinsa.
3.4 Tutkielman etiikka
Tutkimuksen uskottavuus perustuu tiedeyhteisössä yleisesti tunnustetulle hyvälle tieteelliselle käytännölle. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu esimerkiksi rehellisyyden, yleisen huolellisuuden ja tarkkuuden noudattaminen tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa, yleisesti tunnustettujen tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmien käyttäminen sekä avoimuus tutkimuksen tuloksia julkaistaessa.
(Hirsjärvi – Remes – Sajavaara 2009: 23-24.) Plagiointi, sepitettyjen, vääristeltyjen tai puutteellisesti lainattujen tulosten ja havaintojen esittäminen mielletään tieteelliseksi vilpiksi (Tuomi & Sarajärvi 2018: 151).
Vanhustyön eettiset periaatteet ohjaavat työntekijän toimintaa ja korostuvat erityisesti kun asiakas ei kykene ilmaisemaan omaa tahtoaan. Tärkeintä on pyrkiä selvittämään asiakkaan oma tahto ja viesti niin pitkälle kuin se on suinkin mahdollista.
Kotihoitoympäristössä vanhustyön ammatillisuuden eettiset periaatteet ja yksityisyyden kunnioittaminen korostuvat, koska koti on asiakkaan omaa tilaa, jossa vallitsevat hänen sääntönsä. On vanhustyön ammatillisuutta kunnioittaa tätä tilaa ja pyrkiä minimoimaan oman työroolin kautta saavutettu valta. (Mönkkönen 2018: 42-44, 49.)
Haastateltavat allekirjoittivat haastattelutilanteen yhteydessä suostumusasiakirjan, jossa kerrottiin aineistonkeruun prosessista sekä siihen liittyvistä salassapitomenettelyistä.
Haastattelujen äänitteisiin ja litterointeihin ei missään vaiheessa yhdistetty haastateltavien henkilötietoja, vaan ne merkittiin numerokoodein. Äänityksessä käytettiin matkapuhelintani ja litterointeja säilytettiin tietokoneeni kovalevyllä. Litteroinnin jälkeen äänitteet deletoitiin. Arkaluonteisia tiedostoja ei luovutettu kolmansille osapuolille, eikä niitä missään vaiheessa siirrelty sähköisiä viestintäkanavia pitkin tai säilytetty pilvipalveluissa, joissa ne olisi voitu hakkeroida. Haastateltaville kerrottiin oikeudesta keskeyttää haastattelu missä tahansa vaiheessa tai kieltää haastattelusta saadun materiaalin käyttö valmiissa opinnäytetyössä sen julkaisemiseen asti.
Suostumusasiakirja haastatteluun osallistumisesta löytyy opinnäytetyön liitteestä kolme.
Tärkein opinnäytetyöni eettisyyteen liittyvä kysymys oli haastateltavien anonyymiteetin säilyttäminen. Miespuolisia hoitajia työskentelee kotihoidossa edelleen sen verran pieni joukko, että haastateltavien tunnistettavuuden häivyttämiseen oli kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämä koski erityisesti haastattelumateriaaleista poimittujen sitaattien käyttämistä valmiissa opinnäytetyössä. Käytin opinnäytetyössäni käsitteenä ainoastaan kotihoitoa, vaikka haastateltavat olisivat tulleet joltain tarkemmin rajatulta alueelta. Oli
myös tärkeää, että haastatteluissa esille tulleet kotihoidon asiakkaat eivät olleet tunnistettavissa asiakastarinoiden myötä. Sitaateista löytyvät asiakkaiden nimet oli varmuudeksi muutettu, vaikka oletettavasti mieshoitajat olivatkin ne jo haastattelutilanteessa muuttaneet ja käyttäneet sanomiaan nimiä esimerkinomaisesti.
Hoitoala on ollut suuri osa ammatillisuuttani 15 -vuotiaasta lähtien, mikäli sen katsotaan alkaneen lähihoitajaopinnoistani. Aihe oli siis itselleni hyvin henkilökohtainen ja olin ajatellut opinnäytetyöni teemoja jo paljon ennen itse prosessin alkamista. Olin myös muodostanut omat ennakkokäsitykseni käsiteltävistä teemoista ammatilliseen kokemusmaailmaani perustuen. Minun oli tiedostettava, että haastateltavieni ajatukset opinnäytetyöni teemoista saattoivat poiketa täysin omistani, enkä voinut antaa oman kokemusmaailmani vaikuttaa haastatteluiden kysymystenasetteluihin, haastattelutilanteiden ohjaamiseen tai niistä saatujen materiaalien tulkitsemiseen.
Miesten ja naisen roolit sekä yleinen keskustelu sukupuolista ja niihin liittyvistä valta- asetelmista ovat olleet yhteiskunnassa pinnalla viimeisten vuosien aikana esimerkiksi
#metoo -liikkeen myötä. Myös tapa puhua näistä asioista on kehittynyt ja monipuolistunut. Opinnäytetyössäni käsiteltävät aiheet ovat siis yhteiskunnallisesti herkkiä, mikä saattaa herättää monenlaisia tunteita ja mielipiteitä. Pyrin opinnäytetyössäni hyvin neutraaliin lähestymistapaan ja tutustuin kunnolla aiheen kannalta olennaisiin käsitteisiin, jotta en tietämättäni käyttänyt loukkaavia, yleistäviä tai vanhentuneita ilmaisuja.
4 Tulokset
Tulokset on jaettu neljän eri teeman alle: positiivisuus ja neutraalius, asiakkaan kokemat jännitteet, seksuaalisuuden ilmeneminen asiakastyössä, sekä mieshoitajuus ja perinteiset sukupuoliroolit. Ensimmäistä teemaa lukuunottamatta teemojen sisältö on eritelty omiin alalukuihinsa kokonaisuuden selkiyttämiseksi. Tuloksissa on käytetty runsaasti sitaatteja haastateltavien oman äänen kuulumisen varmistamiseksi.
Sitaateissa käytettyjen merkkien selitykset löytyvät liitteestä neljä.
4.1 Positiivinen ja neutraali suhtautuminen
Selkein haastatteluista noussut tutkimustulos oli se, että valtaosa kotihoidon asiakkaista suhtautuu mieshoitajiin positiivisesti tai neutraalisti asiakaskäynneillä. Suurimmassa osassa asiakaskäyntejä mieshoitajan sukupuoli ei herätä asiakkaissa reaktioita.
Asiakkaat kokevat mieshoitajat mukavana vaihteluna ja välillä he saattavat ihmetellä mieshoitajan uravalintaa. Suurimmilta osin tämä ihmettelykin oli luonteeltaan positiivista tai neutraalia.
M: Yhdeksänkytprosenttisesti, niin koen kyllä että suhtautuminen on hyvin myönteistä ja positiivista, et hyvin harvoin tulee semmoista niinku oloa että ei olisi tervetullut.
-
M: No, pääasiallisesti tosi hyvin. Kyllähän siitä niinkun aina tosiaan just näin vanhan koulun tyypit saattaa hämmästyy, kun ne on tottunu, kun on tietysti tosi sukupuolittunut ala, että kaikki on melkein naisii.
-
M: ...on silleen sanottu, että ”kiva et on mieshoitajiakin”.
Välillä ihmettelevä suhtautuminen saatettiin ilmaista huumorin keinoin. Tämäkin ilmaisutapa oli silti luonteeltaan hyväntahtoista.
M: ...joiltakin saattaa tulla semmosia piikkejäkin, että ”oliks naiset loppu vai onks teillä joku rutto siellä kun kaikki tytöt on kuollu ilmeisesti”... [naurahtaa]
Osa haastateltavista korosti, että asiakkaan suhtautuminen hoitajaan on pääasiallisesti persoonakysymys, jossa hoitajan käytöksellä ja keskinäisellä vuorovaikutuksella on hänen sukupuoltaan merkittävämpi rooli, eikä useimmissa tilanteissa niitä voida erottaa toisistaan. Näiden kahden tekijän keskinäinen suhde vaihtelee tilanteen ja asiakkaan mukaan.
M: ...ja sitten mulla on aika semmonen rento ja omalla persoonalla teen töitä ja puhun. Oon aika hyvä [...] salamanterina sitten vaihtaa sitä takkia niinku ihmisten mukaan.
H: Niin että sä niinku luet sitä tilannetta?
M: Niin -
M: ...persoonaankin liittyy, et sillein miten nyt tulee toimeen asiakkaiden kanssa ja miten niinku kohtaa ne aluks.
Asiakkaiden positiivinen suhtautuminen haastateltaviin mieshoitajiin ilmenee monin eri tavoin. Tavallisimmillaan kyse on sanallisesta palautteesta, jolla ilmaistaan tyytyväisyys siitä, että kyseinen hoitaja on tullut käynnille.
M: Siinähän sen näkee kun tuut sisään, niin ne on aidosti iloisia, että ”Ai, sinä tulit”, Se niinku välittyy jo siinä tai just joku tämmönen, et ”No hyvä että se olit sinä”. Kyl se niinku tulee melkeen heti kun ne näkee, et kuka on astunut ovesta sisään [...]
et onkin ihan tyytyväisiä et mä saavuin.
Eräs selkeä mieshoitajuuteen liittyvä piirre asiakastyössä on se, että vähäisemmän määränsä vuoksi he jäävät yksilöinä paremmin asiakkaiden mieleen. Tämä voi olla positiivinen tai negatiivinen asia riippuen siitä, miten käynti on sujunut.
M: Miehet jää mieleen, kun meillä on tiimissä vähän nuorempi [...] kundi niin [...]
kyllä mies muistetaan kun se käy, et naisii käy niinku jonona. [...] Niitä käy niin monta tummatukkaista naista, mutta tulee [haastateltava kuvailee omaa pituuttaan] senttiä miestä, niin se jää mieleen, että siinä on tietenkin hyvät ja huonot puolet. Jos tekee työnsä hyvin niin se on hyvä asia [nauraa].
Haastateltavat mieshoitajat kokivat, että asiakkaat keskustelevat heidän kanssaan osittain eri asioista kuin naishoitajien kanssa. Eri keskustelunaiheet nähdään mukavana vaihteluna ja asiakkaista saattaa paljastua uusia puolia mieshoitajien ansiosta. Erityisesti miespuoliset kotihoidon asiakkaat löytävät mieshoitajien kanssa yhteisiä jutunaiheita perinteisistä suomalaista mieheyttä yhdistävistä asioista, esimerkiksi asevelvollisuudesta ja urheilusta.
M: No tuntuu sillein et miesten kanssa aika hyvin tulee juttuun, kun meilläkin on ketkä niitä armeijajuttui jaksaa kertoa, et sillein löytyy jutun juurta [...] tai silleen kun miehen kanssa juttelee niinku mies miehelle, niin sillä voi olla ehkä vähän rennompaa, varmaan erilaisia juttuja silleen niinku yleisestikkin keskustellaan verrattuna siihen jos on naishoitaja.
-
M: Miehet selkeesti tykkää. [...] Pystyy heittään sitten vähän niinku futistuloksista ja tälleen urheiluläppää siinä, niin se on niinku vähän pois siitä normaalista hoitotyöstä...
-
M: Miehet saattaa ehkä jopa helpommin avautua silleen miesten kesken, tyyliin heittää semmosta miesjuttua naisista, et tämmöstä klassista...
Yksi haastateltava toi myös esille, että mieshoitajuudesta on hyötyä erityisesti masennuksesta ja alakuloisuudesta kärsivien miesasiakkaiden kohdalla. Hän koki saavansa heihin hyvän yhteyden ja pystyvänsä kannustamaan heitä käyttämällä miessukupuoleen tyypillisesti liitettyä ratkaisukeskeistä ja mutkatonta lähestymistapaa.
M: Miesasiakkaat [...] tykkää siitä niinku et on jotain miehistä juteltavaa. [...] Näillä nyt on vähän masentuneisuutta ja alakuloisuutta, niin tavallaan kun sä miehenä meet sinne, niin sit sä pystyt paremmin niinku vähän et ”Come on!” [nauraa].
H: Niin että sä voit jotenkin olla niinkun tsemppaavampi?
M: Kyl mä koen että just tää, et kyl se vaikuttaa enemmän miesasiakkaisiin [...]
tavallaan samaistuu siihen jotenkin paremmin.
Haastateltavat toivat myös esille, että mieshoitajuus aiheuttaa monissa asiakkaissa turvallisuudentunnetta. Erityisesti tämä korostui fyysistä voimaa vaativissa hoitotoimenpiteissä. Monien asiakkaiden käsitys on, että mieshoitajat ovat fyysisesti naishoitajia vahvempia, joten he tuntevat olonsa turvallisemmaksi siirtymätilanteissa.
Tämä ilmenee erityisesti silloin, jos asiakkaan oma fyysinen kunto on huono tai alati heikkenevä esimerkiksi sairauden vuoksi. Haastateltava ymmärsi myös sukupuoliin liittyvien mielikuvien merkityksen ja korosti, että kyse oli nimenomaan asiakkaan omasta uskomuksesta, ei absoluuttisesta fysiologisesta faktasta.
M: Niin se oli just semmonen joka tykkäs, että miehet kävi, et kun hänellä oli niinku pelkoa just siirtymisissä ja noissa, että halus että on kunnon otteet, et niinku tavallaan se varmuus. Ja sit kun meni vieläkin huonompaan kuntoon, niinku lähtö läheni [...] niin tottakai se pelko nous vielä enemmän. [...] Vaikka ois pienikin mies ollu, niin se oli heti, että ”no hyvä että nyt on voimaa” [...] vaikka yhtälailla olis voinu mennä kaks painonnostajanaista sinne... [nauraa]
H: Nimenomaan, mutta psykologisesti siinä on se...
M: Kyllä, juuri näin että mies on se vahvempi...
Erityisesti mieshoitajien oletettu suurempi fyysinen vahvuus korostui omaishoitopariskunnilla, joiden arkea kotihoito tuki auttamalla esimerkiksi voimaa vaativissa siirtymisissä. Useampi haastateltava koki, että omaishoitajat luottivat heihin näissä asioissa naishoitajia enemmän ja saattoivat rentoutua käynnin ajan, vaikka yleensä he osallistuivat siirtymätilanteisiin.
M: Niin, mut yleensä noi pariskunnatkin [...] ehkä ainoo semmonen on todennut, että ”sulla on enemmän voimaa siirtää mun puoliso sänkyyn” [...] tai ”se on kiva, että mun ei tarvii tulla apuun, et saan oikeesti vaan olla”.
-
M: Huomaa että omaishoitajanaiset on hyvin tyytyväisiä kun mies tulee, että usein monet on jo fyysisestikkin siinä kunnossa, että ne luottaa siihen miehen rooliin, että on raakaa voimaa siirtymistilanteissa ja muissa...
Oletetusta suuremmasta fyysisestä voimasta voi olla myös etua agressiivisia asiakkaita kohdatessa. Osa haastateltavista nimittäin koki, että mieshoitajat joutuvat kohtaamaan
naishoitajia vähemmän agressiivisuutta asiakkaiden taholta. Syyksi tähän epäiltiin nimenomaan miesten oletettua suurempaa fyysistä voimaa.
M: ...et yleistä agressiivisuutta [...] uskon et miehiin liittyy paljon vähemmän, koska jotenkin miehellä on keskivertoa enemmän lihasmassaa ja kokoa. [...] Oon ymmärtänyt, että naisistakin jotka on agressiivisia, jotka kynsii ja puristaa niinku naishoitajia, niin sitku miehenä menee, niin vaikutelmaks jää että ne ihan luontasesti vältää tekemästä...
Aiemmin mainittujen omaishoitopariskuntien lisäksi mieshoitajuus voi toimia ylipäätään positiivisena voimana kotihoidon asiakkuuteen sidoksissa olevilla pariskunnilla.
Parisuhteen keskinäinen vuorovaikutus saattaa luoda haasteita asiakaskohtaamisen onnistumisen kannalta. Kahdella haastateltavalla oli hiukan samankaltainen kokemus, jossa heidän sukupuolestaan oli etua pariskunnilla käydessä. Näissä asiakastilanteissa parisuhteen naisoletettu oli mustasukkainen naishoitajille aviomiehestään ja tämä vaikutti negatiivisesti käynnin kulkuun.
M: Se puoliso oli meidän asiakas ja mies toimi siinä omaishoitajana. Sehän oli hirveen mustasukkainen siitä kun naishoitajat kävi, mutta kun mä kävin, niin siellä säilyi rauha siellä huushollissa...
H: Okei, siis kumpi oli mustasukkainen?
M: Se vaimo oli siitä mustasukkainen...
H: Hänen miehestään?
M: ...niinkun nuoret naiset tulee sinne, vaikka tähän vaimoon kuitenkin keskityttiin, kun oli meidän asiakkaana. [...] Sai semmoisia raivareita siitä kun nuoret naiset käy vokottelemassa. Mut sit kun mä siellä kävin, niin ei jääny kellekkään pahaa mieltä sitten.
-
M: ...ehkä tää pariskunta, että joku nainen ollu vähän sillein mustasukkainen, kun naishoitaja on auttanu sitä miestä...
Asiakastarinoita erotti se, että toisessa mustasukkaisuuden kokija oli itse hoidon kohteena oleva ja toisessa omainen. Molemmissa lopputulema oli kuitenkin se, että
naishoitajat koettiin parisuhteen uhkana ja mieshoitajan läsnäolo rauhoitti tilannetta. Toki tilanne voi olla myös sellainen, että mieshoitaja nähdään parisuhteen uhkana. Esimerkki tästä löytyy sivuilta 25-26.
Asiakkaiden positiivinen palaute toi hyvää oloa ja auttoi jaksamaan töissä. Onnistumisen tunnetta tuli esimerkiksi siitä, että hoitaja onnistui kääntämään omalla toiminnallaan jonkin ennalta haasteelliseksi tiedetyn asiakaskäynnin niin, että tarvittavat tehtävät saatiin suoritettua ja molemmille jäi lopuksi hyvä mieli. Myös asiakasta vaivanneen ongelman ratkaiseminen toi hoitajalle onnistumisen kokemuksen. Haastateltavat kokivat, että mieshoitajat saivat asiakkailta pääasiassa positiivista palautetta, sillä monet kärsivät yksinäisyydestä ja olivat vilpittömän kiitollisia hoitajan tarjoamasta sosiaalisesta kontaktista. Myönteiseen palautteeseen riitti usein se, että hoitaja kohteli käynnillä asiakasta kiireettömästi ja ystävällisesti
M: Parhaat on ne, että on vaikeet asiakkaat, jotka hoitaa mallikkaasti, joilla on alun perin niinku kengät tai joku asia vinossa [...] pelata sen tilanteen niinku ohi ja loppujenlopuks kaikki menee hyvin [...] niin se on ehkä niitä parhaita semmosia henkisen puolen [...] huomioi jonkun ja saa jonkun asian nopeesti menee eteenpäin, niin siitä tulee hyvä fiilis.
-
M: No onhan se tietty kiva jos asiakas muistaa ja on tyytyväinen, niin kyllä se sitten niinku piristää tai lämmittää mieltä.
4.2 Mieshoitajuuden aiheuttamat jännitteet asiakaskohtaamisissa
Vaikka suurin osa kotihoidon asiakkaista suhtautui mieshoitajiin positiivisesti tai neutraalisti, olivat mieshoitajien asiakastyössä havaitut jännitteet kuitenkin paljon monisyisempiä ja niistä myös tuli selkeästi eniten haastattelumateriaalia. Tämän vuoksi koin tarpeelliseksi eritellä jännitteet omiin alalukuihinsa, joita ovat alastomuus ja intiimityö, pariskuntien kokemat jännitteet, sekä kulttuuriset lähtökohdat. Omistin myös alaluvun mieshoitajien toimille ja kokemuksille siitä, miten edellä mainituista jännitteistä on mahdollista päästä yli.
Selkeästi sukupuoleensa liittyvää agressiivisia käytöstä haastateltavat olivat kokeneet todella vähän. Ainoastaan yhdellä haastateltavalla oli kokemus fyysisesti agressiivisesti käyttäytyvästä asiakkaasta, jonka käytöksen myötävaikuttavana tekijänä saattoi olla
negatiivinen suhtautuminen mieshoitajuuteen. Kielteinen suhtautuminen ja mieshoitajuuden aiheuttamat jännitteet ilmaistiin useammin epäsuorasti esimerkiksi töykeänä käytöksenä hoitajaa kohtaan tai ylenkatseellisena mittailuna päästä varpaisiin käynnille saapuessa.
4.2.1 Alastomuus ja intiimityö
Suurin osa mieshoitajien kotihoidon asiakastyössä kohtaamista sukupuoleen liittyvistä jännitteistä kytkeytyi suihkussa avustamisiin tai muihin hoitotoimenpiteisiin, joihin liittyi asiakkaan alastomuutta tai asiakkaan intiimialueille menemistä. Tässä kappaleessa käsitellään myös erikseen tiettyjä asiakasryhmiä, jotka korostuivat haastattelumateriaalissa. Prosentuaalisesti mieshoitajien tarjoamista suihkuavuista kieltäytyviä oli pieni osa, mutta jokaisen haastateltavan tiimistä löytyi kuitenkin useampi tällainen asiakas. Haastateltavat korostivat, että suurin osa näistäkin asiakkaista ilmaisi kieltäytymisen mieshoitajalle asiallisesti tai jopa pahoitellen.
M: Suihku on ehkä se suurin niinku semmonen, et alastomuutta tietenkin monet häpee niinku tai sillein kainostelee toisen sukupuolen edessä.
-
M: Ne on hyvin pahoillaan siitä, että ”minä en vaan pysty” ja tottakai, ihan ymmärrettävää ja tällä hetkellä [haastateltava kuvailee työpaikan naisvoittoista sukupuolijakaumaa] niin se on helposti järjestettävissä, että sitten pääset suihkuun naishoitajan kanssa.
Suihkuapujen lisäksi ristiriitatilanteita aiheuttavat asiakkaiden intiimialueisiin liittyvät hoitotoimenpiteet, kuten emätinpuikkojen tai -voiteiden laitto ja katetrointi. Haastateltavat kokivat, että suihkuavut olivat kuitenkin yleisin syy kieltäytymisen takana. Tämä sai monet haastateltavat pohtimaan suihkusta kieltäytymisten taustoja. Eräs haastateltava nosti esiin naispuolisten asiakkaiden mahdollisen häpeän liittyen heidän kehojensa vanhenemiseen ja siitä johtuviin fysiologisiin muutoksiin. Tällaisissa tilanteissa naisasiakkaan häpeä omaa kehoaan kohtaan voi toisinaan purkautua varsin armottomana kielenkäyttönä suhteessa häneen itseensä.
M: Mä ymmärrän että naisen keho [...] kun keho rapistuu niin ei ehkä välttämättä halua näyttää sitä niinku suihkutuksissa miehelle, että se ei ehkä ookkaan se häveliäisyys syy, mutta semmonen [...] siinä voi olla rintoja poistettu. [...] Jotkin
