Selkein haastattelumateriaalista esille tullut johtopäätös oli se, että mieshoitajuus ei ole täysin neutraali asia kotihoidon asiakastyössä. Asiakaskohtaamisessa miessukupuolen merkitys ja vaikutus riippuvat asiakkaan arvo- ja kokemusmaailmasta, mieshoitajan persoonasta ja vuorovaikutustaidoista sekä työyhteisön kyvystä ottaa miessukupuolen tuomat erityispiirteet huomioon työnsuunnittelussa.
Haastatteluista tulleet vastaukset antoivat kuitenkin tätä yhtä johtopäätöstä paljon runsaamman ja monisyisemmän kuvan mieshoitajien ja kotihoidon asiakkaiden välisistä asiakaskohtaamisista. Vastausten laadun vuoksi pelkästään jonkin yksittäisen johtopäätöksen esille tuominen ei tekisi oikeutta haastattelumateriaalin runsaudelle.
Tämän vuoksi olen jakanut johtopäätöksien käsittelyn alalukuihin, jotka noudattelevat pääosin tuloksien rakennetta. Olen myös ottanut haastattelumateriaalista mukaan pari ylimääräistä aihetta, jotka eivät sellaisenaan soveltuneet käsiteltäviin teemoihin, mutta avartavat ja syventävät kokonaisuutta.
5.1 Mieshoitajuus voimavarana
Tuloksien perusteella ehdottomasti suurin osa asiakkaista koki mieshoitajuuden positiivisena tai neutraalina asiana. Näitä olivat mieshoitajien suhteellisen pienen määrän aiheuttama vaihtelu, miesasiakkaiden kokema suurempi samaistumispinta, mieshoitajien oletettu suurempi fyysinen voima, sekä heidän rauhoittava vaikutuksensa tietyissä asiakastilanteissa. Mieshoitajien positiiviset puolet voidaan nähdä sekoituksena faktoja ja mielikuvia. Esimerkiksi mieshoitajien pienempi määrä ja siitä johtuva vaihtelun tunne voidaan nähdä faktana, mutta muut asiat, kuten mieshoitajien ja miesasiakkaiden yhteinen kokemuspinta on monitulkintaisempi asia.
Erityisesti nuorempaa sukupolvea edustavien mieshoitajien ja miesasiakkaiden yhteisen kokemusmaailman aitoutta voidaan tarkastella kriittisesti. Viime aikoina tietynlainen sukupuoleen sidoksissa oleva yhtenäiskulttuuri on ruvennut väistymään ja ihmiset ovat voineet tehdä elämäänsä koskevia valintoja vapaammin perustuen heidän omiin kiinnostuksen kohteisiinsa. Kärjistäen tämä tarkoittaa sitä, että mies voi halutessaan olla hoitaja ja nainen esimerkiksi ammattiupseeri ilman sukupuolinormien aiheuttamaa painetta mukautua. Vapautta ei aiemmilla sukupolvilla ollut vastaavissa määrin.
Voidaankin kysyä, että olisiko omasta halustaan asepalveluksen käyneellä sekä autoja ja metsästystä harrastavalla naishoitajalla enemmän kokemuspintaa samanlaisia
kiinnostuksen kohteita omaavan miesasiakkaan kanssa, kuin esimerkiksi tämän opinnäytetyön tekijällä, joka on ajokortiton siviilipalvelusmies.
Samoin on mieshoitajien tuoma turvallisuudentunne fyysistä voimaa vaativissa siirtymätilanteissa. On totta, että miehet ovat keskimäärin naisia vahvempia, mutta tämä ei todellakaan ole totta jokaisen yksilön kohdalla. Fyysisestä kunnostaan huolta pitävä ergonomisen työotteen sisäistänyt naishoitaja tarjoaa varmasti turvallisempia siirtymisiä kuin kokematon ja huonokuntoinen mies. Tästä huolimatta haastatteluaineistosta nousi esille, että miehiä arvostetaan fyysistä voimaa vaativissa siirtymätilanteissa juurikin heidän sukupuoleensa liittyvien mielikuvien vuoksi, kuten eräs haastateltava toi esille sivuilla 20-21.
Miten tälläisiin yleistyksiin pitäisi siis suhtautua? Eräs keino on tarkastella tilannetta asiakkaan ja hänen hoitonsa näkökulmista. Mikäli asiakas kokee samaistumispintaa ja turvallisuudentunnetta miessukupuoleen liitettyjen mielikuvien ja stereotypioiden takia, on lopputuloksena kuitenkin tyytyväinen asiakas, joka kokee tulleensa kuulluksi sekä hoidetuksi turvallisesti. Tässä mielessä mielikuvat luovat todellisuutta. Miessukupuoleen liitetyt positiiviset mielikuvat on mahdollista nähdä osana sosiaali- ja terveysalan asiakaskohtaamisen työkalupakkia, jonka avulla voidaan luoda asiakkaalle mahdollisimman hyvä kokemus annetusta hoidosta. Erityistä huomiota täytyy kuitenkin kiinnittää siihen, ettei samalla vahvisteta kapeita stereotypioita sukupuolista tai mitätöidä muiden sukupuolten edustajia.
5.2 Mieshoitajuuden haasteet ja niiden vaikutukset
Tulosten mukaan selkeästi suurin osa mieshoitajuuden aiheuttamista jännitteistä liittyi mieshoitajien toteuttamaan asiakastyöhön, johon sisältyi erityisesti naisasiakkaan alastomuutta tai hänen intiimialueelleen menemistä. Tämän lisäksi jännitteitä syntyi miesasiakkaiden kokemasta uhasta liittyen heidän seksuaalisuuteensa ja siihen liittyvään heteronormatiivisuuteen, pariskuntien mustasukkaisuuden kokemuksista sekä konservatiivisesta kulttuurista tulleiden asiakkaiden moraalikoodiston aiheuttamista ristiriidoista. Näitä kaikkia syitä yhdistävät syvältä asiakkaiden omasta kokemusmaailmasta kumpuavat asenteet, joita voi niiden perustavanlaatuisuuden takia olla hyvin vaikea muuttaa.
Mieshoitajien kanssa käytyjen keskustelujen sekä oman työhistoriani perusteella vaikuttaisi vahvasti siltä, että mieshoitajien toteuttaman intiimityön aiheuttamia jännitteitä
ei ole mahdollista täysin purkaa. Mieshoitajien ammatillisuus ja vuorovaikutustaidot sekä työyhteisön asenne ja tuki auttavat paljon, mutta tästä huolimatta ristiriitatilanteita tulee aina olemaan jonkin verran. Olisikin tärkeää, että työyhteisöissä tunnistettaisiin mieshoitajuuden erityispiirteet huomioimatta jättämisen sijaan. Parhaiten tämä toteutuu työnsuunnittelun kautta, jolloin kotihoidon käyntejä suunnittelemalla voidaan minimoida hoitajien sukupuolesta johtuvat haasteet. Tämä vaatii myös asiakkaiden yksilölliseen kokemusmaailmaan tutustumista.
Erityisesti kulttuurisensitiivisyys eri kulttuurisista taustoista tulleiden asiakkaiden kohdalla on kaikkien etu. Se auttaa hoitosuhteen ja positiivisen asiakaskokemuksen onnistumista. Kulttuurisensitiivisyyden toteutumiseen tarvitaan koko työyhteisöä organisaatiotasolta lähtien. Kotihoidon käynnillä mieshoitajan voi olla vaikeaa olla kulttuurisensitiivinen, mikäli ristiriita tulee hänen sukupuolestaan, jolle hän ei luonnollisesti voi mitään.
Haastateltavilla mieshoitajilla oli usein haasteita erottaa sukupuolestaan johtuvia ristiriitatilanteita muista syistä, kuten hoitajan ja asiakkaan henkilökemian puutteesta.
Usein haastateltavista tuntui, että kyseessä oli sekoitus asiakkaan epäluuloa mieshoitajuutta kohtaan sekä muita vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä. Näiden tekijöiden välinen suhde asiakaskohtaamisen onnistumisen kannalta jäi usein pimentoon. Erityisesti koettiin, että agressiivisuuteen taipuvaiset asiakkaat kohtelevat kaikkia hoitajia samalla tavalla sukupuolesta tai esimerkiksi etnisestä taustasta riippumatta. Asiakas etsi siis keinoa purkaa omaa pahaa oloaan ja huonon käytöksen oikeuttajaksi kelpasi mikä tahansa syy, esimerkiksi hoitajan miessukupuoli. Tämän seikan tiedostaminen auttoi myös hoitajaa olemaan ottamatta negatiivista suhtautumista henkilökohtaisesti. Kaikkia asiakkaiden ja mieshoitajien välisiä jännitteitä ei voi siis laittaa sukupuolesta johtuvaksi, koska taustalla voi olla useita muitakin syitä.
M: ...se on ne riskiasiakkaat ja se on sitten tasapuolista kaikille [...] mut ne käyttäytyy agressiivisesti kaikkia kohtaan, et ei se mieshoitajuus provosoi sitä enempää siihen käytökseen.
Mieshoitajien asiakkailta saama sukupuoleen liittyvä palaute ei vaikuttanut heidän ammatilliseen identiteettiinsä. Kotihoidon asiakaskäyntien luonne auttoi myös olemaan provosoitumatta epäasiallisesta käytöksestä: käynnille oli varattu tietty aika ja sen päätyttyä siihen liittyvät asiat sai jättää taakseen. Haastateltavat toivat esille, että heitä kuormittivat asiakkaiden epämukavuudesta kertovat nonverbaaliset viestit enemmän
kuin suorat palautteet. Jos esimerkiksi suihkutilanteessa asiakas ei antanut suoraa palautetta mieshoitajan sukupuolesta, mutta oli kuitenkin selvästi kiusaantunut ja häpeissään, tuntui se myös hoitajasta ikävältä. Tälläinen tilanne saattoi vaivata mieltä myös käynnin ulkopuolella, kuten kävi ilmi haastateltavan kertomuksessa sivulla 27.
5.3 Mieshoitajat ja seksuaalisuus
Tuloksissa näkyi selkeästi seksuaalisuuden merkityksen hyvät ja huonot puolet.
Asiakaskokemusta hyödyttäviin puoliin lukeutui positiivissävytteinen seksuaalinen jännite ja flirtti, millä saatiin motivoitua asiakasta ja piristettyä hoitotilanteen kummankin osapuolen päivää. Huonoihin ilmentymismuotoihin kuului taas asiakkaan mieshoitajaan kohdistama seksuaalinen ahdistelu.
Haastatteluiden perusteella positiivisen seksuaalisen jännitteen käyttäminen asiakaskohtaamisessa riippui mieshoitajan omasta persoonallisuudesta. Toiset mieshoitajat kokivat sen käyttämisen luonnollisempana kuin toiset. Allekirjoittaneelle muodostui käsitys, että ne mieshoitajat jotka kokivat flirttailun olennaisena osana omaa vuorovaikutustaan ja ilmaisuaan, käyttivät sitä myös luontevasti ammatillisissa tarkoituksissa. Huomioitavaa oli, että herkästi flirttailevat mieshoitajat osasivat linkittää taipumuksensa omaan ammatillisuuteensa ja sen pystyi näkemään osana heidän työhönsä liittyviä vuorovaikutustaitoja. Flirtin tarkoituksena oli aina asiakaskäynnin sujumisen edistäminen ja asiakkaan mielialan kohottaminen. Mikäli hoitaja sai siinä myös piristystä omaan työpäiväänsä, oli se flirtin varsinaisen tarkoituksen positiivinen sivutuote.
Haastatteluissa esille tulleet kaksi kokemusta seksuaalisesta ahdistelusta eivät olleet vaikuttaneet negatiivisesti mieshoitajien työhön tai jääneet erityisemmin vaivaamaan mieltä. Päällimmäinen syy tähän vaikuttaisi olevan mieshoitajien sisäistämä ammatillisuuteen liittyvä ymmärrys, jonka avulla he tiedostivat, että monet sairaudet saattoivat vaikuttaa heikentävästi itsekontrolliin ja aiheuttaa näin sopimatonta seksuaalista käyttäytymistä. Tieto siitä, että asiakkaat eivät välttämättä tehneet edellä mainittuja asioita tahallaan ja tiedostaen, auttoivat olemaan ottamatta niitä henkilökohtaisena loukkauksena.
Toinen mahdollinen syy on hiukan kiistanalaisempi ja liittyy siihen, miten miesten kokemasta seksuaalisesta ahdistelusta keskustellaan yhteiskunnallisesti. Miesten kokema seksuaalinen ahdistelu ja siihen liittyvät tunteet ovat tällä hetkellä vielä
enemmän tabu kuin naisten kokema seksuaalinen ahdistelu, mistä on onneksi viime vuosina keskusteltu avoimemmin esimerkiksi #metoo -liikkeen myötä. Mikäli yhteiskunnallisessa keskustelussa ei tunnisteta ja tunnusteta miesten kokemaa seksuaalista ahdistelua, voi sitä kokeneiden mieshoitajien olla vaikeaa tunnistaa ja tuoda ilmi siihen liittyviä negatiivisia tunteita.
5.4 Mieshoitajaidentiteetti.
Perinteisiin sukupuolirooleihin ja mieshoitajuuteen liittyviin tuloksiin linkittyi vahvasti käsitykset mieheydestä ja naiseudesta sekä miten ne liittyivät mielikuvaan perinteisestä hoitajasta. Nämä käsitykset ja mielikuvat sekä niiden suhde toisiinsa voivat vaikuttaa asiakaskohtaamisen kulkuun positiivisesti tai negatiivisesti. Mieshoitajat nähtiin kätevimpinä käsistään ja kykenevämpinä toteuttamaan teknistä osaamista vaativia tehtäviä. Hoitotyön hoivaavaa ja kodinhoidollista työtä ei taas välttämättä mieshoitajan toteuttamana ymmärretty. Asiakkaiden oletukset mieshoitajista näyttivät olevan yhteneväiset hoitoalan työyhteisön sisäisiin oletuksiin, joita käsiteltiin teoreettisessa viitekehyksessä kappaleessa 2.1. Tältä osin tutkimustulokseni tukivat aiempia mieshoitajuuteen liittyviä löydöksiä.
Suurimmat ristiriidat mieshoitajuuteen liittyen syntyvät siitä, että hoitotyö on yhdistetty voimakkaasti naissukupuoleen ja siihen perinteisesti liittyviin määreisiin nykyaikaisen sairaanhoidon kehittäjän Florence Nightingalen ajoista lähtien. Mieshoitajuuden paradoksi voidaan nähdä siinä, että hoitotyötä tekevien miesten odotetaan täyttävän yhtä aikaa sukupuoleensa ja hoitajaidentiteettiin liitettävät perinteiset odotukset, mikä on mahdotonta näiden kahden määreen ristiriitaisuuden vuoksi. Luultavasti mieshoitajien lukumäärän kasvaessa myös käsitykset hoitajaidentiteetistä tulevat entisestään laventumaan ja moninaistumaan. Vaikka muutosta on jo vähitellen tapahtunut, tietynlainainen mieshoitajaidentiteetti etsii vielä paikkaansa. Toisaalta on myös muistettava, että mieshoitajat ovat oman viiteryhmänsä sisällä yksilöitä. Tärkeintä on lopulta se, että jokainen hoitaja pystyisi tekemään asiakastyötä omalla persoonallaan ilman ulkopuolelta tulevia paineita tai odotuksia.