MOR-Y03-003
2566000
2566000
2567000
2567000
2568000
2568000
6759000 6759000
6760000 6760000
6761000 6761000
6762000 6762000
6763000 6763000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
VÄÄRÄMÄKI - KORKEAMÄKI KÄRKÖLÄ
Tietokantatunnus MOR-Y03-003 Muodostumatyyppi: Reunamoreeni
Arvoluokka: 1 Karttalehti:2133 09 Alueen pinta-ala: 37,8 ha
Korkeus: 140 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 39 m Muodon suhteellinen korkeus: 30 m Moreenimuodostuman sijainti: Väärämäki - Korkeamäki on Kärkölän Vähä-Sattialan kylässä ja
Kärkölä - Hämeenkoski-tie ylittää Väärämäen selänteen.
Geologia
Reunamoreenialue kuuluu I Salpausselän sisempään vyöhykkeeseen. Selänteet ovat poikkeuksellisen korkeita ja jatkuvia ja kauniisti kaartuvia. Niiden rinnemuodot ovat hyvin kehittyneet ja rinteet ovat poikkeuksellisen jyrkkiä etenkin Väärämäen osa-alueen länsi- ja koillisosissa ja Korkeamäen distaalirinteessä, joka on jyrkkä ja pitkä. Väärämäen muodostumaryhmän pituus on noin 1500 metriä, selänteiden suurin korkeus on noin 30 metriä ja yleisesti 15-20 metriä. Selänteiden laen leveys vaihtelee 5-20 metriin. Korkeamäen suurin suhteellinen korkeus on noin 25 metriä ja pituus noin 700 metriä. Korkeamäki on voinut syntyä keskiosaltaan kallion kohomuodon päälle. Ylin ranta alueella on noin 155 metriä mpy eli reunamoreeniselänteiden synnyn aikana veden syvyys jäätikön reunassa on ollut 15-45 metriä Väärämäen alueella ja Korkeamäellä noin 23-52 metriä.
Todennäköisesti osa selänteiden aineksesta, ainakin korkeimmissa osissa on hiekkaa ja soraa. Väärämäen tienvarressa on matalat leikkaukset ja Korkeamäen tieleikkauksessa koillispäässä aines on kivistä, lohkareista ja soraista. Seisminen luotaus osoittaa maapeitteen paksuuden olevan Väärämäen selänteessä 14-18 metriä
maatalon pohjoispuolella. Väärämäen pintalohkareisuus on keskimäärin 5-10 lohkaretta aarilla, rinteissä yleensä yli 10, erityisesti proksimaalirinteissä. Korkeamäen pintalohkareisuus vaihtelee, se on distaaliosassa yli 10 lohkaretta aarilla, mutta on monin paikoin myös 1-5 lohkaretta aarilla.
Biologia
Väärämäen varttuneet metsät sijaitsevat alueen etelä- ja pohjoisosassa (MT, OMT). Niitä on jäljellä alueesta noin kaksi kolmasosaa. Metsät ovat kuusivaltaisia ja sekapuina kasvaa joitakin koivuja, mäntyjä sekä ohutpuisia haaparyhmiä. Alueen keskiosan itäpuolen pientä harjannetta on lähiaikoina käytetty metsälaitumena. Sen varttunutta kuusipuustoa on jonkin verran harvennettu. Paikoin metsiköissä on ohutta kuusimaapuuta, mutta järeät yksilöt puuttuvat. Keskiosan länsipuolella on lisäksi laaja koivuvaltainen, lepän sekainen taimikko.
Taimikon reunalla on linkkitorni. Varttuneiden metsien aluskasvillisuus on kastikkaista ja paikoin on myös lehtolustelaikkuja. Länsirinteen tiheän kuusikon varjossa aluskasvillisuus paikoin puuttuu. Rinteiden tyvet ovat paikoin lehtomaisia ja näissä kohdin viihtyvät mm. mustakonnamarja, näsiä, koiranheisi ja vaahteran taimet.
Vähän yleisemmin kasvaa tesmaa, sudenmarjaa, kevätlinnunhernettä ja lehtokuusamaa. Sinivuokko on myös runsas, etenkin rinteiden tyvillä, mutta sitä tapaa harvakseltaan myös mäen rinteillä ja laella. Kalliokieloa esiintyy huomattavasti harvalukuisempana, mutta muuten samalla tapaa kuin sinivuokkoa. Tien pohjoispuolelta löytyy yksi puumainen metsälehmus ja linkkimastolle vievällä tiellä kasvaa ukontulikukkaa. Alueen eteläosan keskellä on pienialainen ruohokorpinen suopainanne. Sen puustoa ja pensaskerrosta vallitsevat viisimetriset harmaaleppä, jokunen haapa, kuusi sekä kiiltopaju. Kenttäkerrosta vallitsee viiltosara, korpikastikka, ja
kurjenpolvea on runsaasti. Suolla viihtyvät myös mm. korpialvejuuri, nokkonen, rantalemmikki ja metsälitukka.
Suopainanteen reunamilla on vähän rehevämpää pensaikkoa kuten puna- ja mustaherukkaa.
Korkeamäki on suurimmaksi osaksi varttunutta tuoreen kankaan kuusikkoa (MT). Eteläosan kaakkoisrinteen tyvellä on lehtomaista kangasta(OMT). Koivuvaltaista taimikkoa kasvaa aivan pohjoisosassa ja mäntytaimikkoa aivan alueen eteläpäässä. Tuoreen kankaan aluskasvillisuus on kastikkaista ja paikoin mustikkaista.
Lehtomaisessa kuusikossa aluskasvillisuutta vallitsee ketunleipä. Sitä kasvaa laikuittain myös ylärinteillä ja laella. Sinivuokkoa, kevätlinnunhernettä ja kalliokieloa kasvaa harvakseltaan mäen tyvellä, rinteellä ja laella.
Yövilkkaa löytyy sieltä täältä. Kaakkoisrinteen tyvellä kasvaa lisäksi tesmaa, näsiää ja parissa kohtaa imikkää.
Rehevimmät alueet jäävätkuitenkin rajauksen ulkopuolelle. Kaakkoisrinteen lohkareikkoja peittävät paisteisissa kohdissa jäkälät ja kuusikon varjossa sammalet. Taimikoiden aluskasvillisuus on kastikkaista, paikoin
horsmaista ja vatukkaista.
Maisema ja muut arvot
Väärämäki hahmottuu ympäristöstä metsäisenä selänteenä. Osalta selänteistä on lakiosista maisema ulos.
Sisäinen maisema on poikkeuksellisen arvokas ja koostuu runsaasta joukosta osatekijöitä. Alueen sisällä on maisemia selänteeltä toiselle ja painanteisiin, samoin sisäiset korkeuserot ovat melko suuret,
moreenimuodostumakohteelle poikkeuksellisen suuret. Sisäisen maiseman vaihtelevuutta lisää moniselänteisyys
ja painanne-elementit ja näiden pienet soistumat. Myös Korkeamäki hahmottuu ympäristöön metsäisenä selänteenä. Sen laelta avautuu puiden välistä maisema etelään ja kaakkoon. Sisäinen maisema on vaihteleva.
Laelta näkyy hyvin rinteiden jyrkkyys, koska selänteen laki on kapea. Selänne mutkittelee, proksimaali- ja distaalirinteet ovat yhdeltä kertaa nähtävissä.
