Yhteiskuntien kriisinkestävyydestä

Yhteiskuntien kriisinkestävyydestä

Osmo Kuusi

Markus K. Brunnermeier, The Resilient Society.

Endeavor Literary Press 2021, 424 sivua.

käännöksen ”tukeva”, jolle hän on varannut sa- nan ”robust”. Sen sanakirjakäännökset vankka, vahva, roteva ja jykevä vastaavat hyvin Resilient Society -kirjan tälle käsitteelle antamaa merki- tystä.

Vertaus myrskyävällä merellä kulkevaan alukseen tuo hyvin esiin olennaisen eron, jonka Brunnermeier tekee resilient ja robust -käsittei- den välillä. Suuri merta jyräävä mutta vaikeasti käännettävä laiva on robusti. Sen sijaan suurilla aalloilla joustavasti ratsastava vene toimii resi- lientisti. Kohdatessaan jäävuoren se osaa taita- vasti väistää sen toisin kuin kävi robustille Titanicille.

Brunnermeierin kirjan perussanomaksi voi tulkita, että yhä kompleksisemmaksi muuttu- vassa maailmassa resilienssi on asetettava jäykästi kohdattuihin shokkeihin reagoivan robustisuuden edelle. Erityisen selvästi resi- lienssiä tarvitaan nyt käsittelemään shokkeja, jotka liittyvät nyt keskeisiin verkostoihin kuten internetiin, sähköverkkoihin ja tavaroiden jake-

FT Osmo Kuusi (osmo.kuusi@utu.fi) on tulevaisuudentutkija ja Aalto-yliopiston dosentti. Hän toimii Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tieteellisenä asiantuntijana.

J

Resilient Society -kirjaa voi pitää yhtenä sellaise- na. Yleistäen siitä, mitä covid 19 -pandemian hoidosta on opittu, kirja erittelee terävän ana- lyyttisesti, kuinka varautua resilienssillä erilai- siin shokkeihin. Tarkastelun kohteena on kai- kenlainen yhteiskuntapolitiikka talouspolitii- kan rinnalla. Kirjan saamasta laajasta huomios- ta päätellen sillä on edellytyksiä tulla uudenlai- sen ajattelutavan peruskirjaksi kansantaloustie- teessä. Se sisältää juuri sellaista pohdintaa, jota kaltaiseni ekonomistitaustainen tulevaisuuk- sientutkija on pitkään toivonut.

Mitä resilienssillä tarkoitetaan?

Kirja alkaa käsitteiden määrittelyllä. Kirjan pe- ruskäsite on resilient (resilienssi), jolle monet nettisanakirjat tarjoavat suomennoksia jousta- va, tukeva ja sitkeä. Näistä Brunnermeier hylkää

lujärjestelmiin. Esimerkkinä huonosti shokkei- hin sopeutuvasta tuotannon järjestämistavasta Brunnermeier mainitsee kirjansa alussa pienillä varastoilla toimivan just in time -periaatteen.

Hänen mukaansa suurempiin varastoihin liitty- vä redundanssi tulisi nähdä pikemminkin vah- vuutena kuin heikkoutena.

Brunnermeierin mukaan robustisuuden ohella riskeihin varautuminen poikkeaa varsi- naisesta resilienssistä. Riskiä arvioidaan shokki- en toistuvuudella ja suuruudella. Resilienssi sen sijaan viittaa kykyyn toimia tarkoituksenmukai- sesti, kun shokki toteutuu. Se edellyttää valmi- utta sopeutua ja muuttua. Brunnermeier jopa varoittaa yhteiskuntien rakentamisesta kaiken- laisia pieniäkin riskejä välttäviksi. Oppiminen selviämään hyvin pienistä shokeista nimittäin hänen mukaansa auttaa selviämään yllättäen kohdatuista vakavista shokeista.

Brunnermeier toistaa monessa yhteydessä tu- levaisuuksientutkijoille tuttua iskulausetta, että on kyettävä varautumaan tunnettujen riskien ohella myös ”unknown unknowns” -shokkeihin.

Tarkkaan ottaen mikään Brunnermeierin laajasti tarkasteleman covid 19:n kaltainen unk- nown unknown -shokki ei kuitenkaan käynnis- ty ilman sitä ennakoivia merkkejä eli heikkoja signaaleja. Vaikeus on luonnollisesti, että todel- la relevanttien merkkien tunnistaminen kaiken- laisen merkityksettömän kohinan keskeltä on vaikeaa.

Hyvän yleisen sopeutumiskyvyn ohella resi- lienssiä voi parantaa pohtimalla systemaattises- ti, mihin nyt havaitut heikot signaalit voivat yh- distyneinä toisiin signaaleihin johtaa. Näin muodostettu tulevaisuuden mahdollisuuksien kartta oli esimerkiksi Risto Linturin kanssa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle teke- mämme erittely, Suomen sata uutta mahdolli- suutta -raportti (Linturi ja Kuusi 2018). Se tar-

kastelee kattavasti sitä, millaisia mahdollisuuk- sia teknologisen kehityksen heikot signaalit ava- sivat vuonna 2018.

Yhteiskuntien resilienssi

Yksittäisten henkilöiden resilienssin asemasta, jota kyllä sitäkin tarkastellaan, Resilient Society -kirjan selvä painopiste on yhteiskunnallisen re- silienssin eri muotojen tarkastelussa. Kirjoittaja liittää yhteiskunnallisen resilienssin haasteen käsitteeseen yhteiskuntasopimus, social cont- ract. Yhteiskuntasopimusta tarvitaan, kun tie- dostetaan. että oma käyttäytyminen vaikuttaa toisiin, eli taloustieteen käsittein kyse on oman käyttäytymisen ulkoisvaikutuksista.

Kaksi selvää pääteemaa kirjassa ovat ne, mi- tä voidaan oppia covid-19:sta, ja mikä on nyt hy- vää makrotalouspolitiikkaa. Muita otsikon

”Global resilience” alla melko laajasti käsiteltyjä teemoja ovat resienssin haaste kehittyvissä talo- uksissa (emerging economies) ja ilmastonmuutos.

Resilienssi tarjoaa viitekehyksen, joka auttaa nä- kemään yhteyksiä talouspolitiikan ja muiden yh- teiskuntapolitiikan lohkojen välillä. Ilmaston- muutoksen ja globaalin taloudellisen eriarvoi- suuden suhteen Brunnermeier pohtii erityisesti ylittyvätkö niiden osalta ”tipping pointit”, joiden jälkeen ongelmat alkavat lisääntyä kumuloitu- vasti. Tipping pointin ylittäminen johtaa hallit- semattomaan kehitykseen eli resilienssin katoa- miseen. Huolestuttava Brunnermeierin mainit- sema kehityskulku, joka voisi johtaa hallitse- mattomaan ilmaston lämpenemiseen, on iki- roudan sulamisesta seuraava metaanin massiivi- nen vapautuminen klatraattikerroksista ilma- kehään.

Poimin lopuksi Brunnermeierin kirjasta joi- takin mielestäni erityisen kiinnostavia ja osin

myös kiistanalaisia resilienssiin liittyviä pohdin- toja ja havaintoja. Kirja pohtii niin monia resi- lienssiin vaikuttavia tekijöitä, että joku toinen voisi päätyä täysin omastani poikkeavaan valikoimaan. Osaa Brunnermeierin covid 19 -pandemiaan liittyvistä pohdinnoista on myös jo niin paljon tiedotusvälineissä pohdittu, että niiden toistaminen näin pandemian jälkitunnel- missa ei tunnu mielekkäältä.

Viitaten nobelisti Robert Lucasiin Brun- nermeier tulkitsee, että hyvän resilienssin yhteis kunnassa ei tarvitse erityisen paljon pa- nostaa liiketoimintasyklien tasoittamiseen. Jos yhteiskunnassa paitsi yritykset myös yksittäiset kansalaiset kestävät shokkeja, talous kehittyy ajan myötä vahvemmin kuin syklejä tasoittaen.

Shokkikestävyyden kehittäminen liittyy syklien tasaamisen ohella myös tietosuojaan, mikä on nyt selvästi keskeisin tekoälyn sovellutusten ra- joittaja. Pohdittaessa EU:n pitkälle vietyä tieto- suojalainsäädäntöä voi todella kysyä, mitä me- netetään, jos shokkien pelossa esimerkiksi kiel- letään tekoälyä tunnistamasta henkilöitä heidän kasvoistaan.

Brunnermeier pohtii varsin laajasti, mitä ko- ronaa taltutettaessa on opittu sosiaalisten nor- mien, valtion määräysten ja markkinoiden hyö- dyntämisen suhteellisesta merkityksestä. Kirja ei ota selvää kantaa niiden suhteellisesta merki- tyksestä muuten kuin todeten, että parhaiten torjunta on toiminut, kun nämä kolme tukevat toisiaan. Brunnermeier toteaa markkinoiden reagoivan nopeimmin tilanteiden muutoksiin, mutta voivan myös johtaa huomattavaan epästa- biilisuuteen vakavien shokkien tapauksessa.

Vakavien shokkien oloissa autoritaariset valtiot voivat toimia tehokkaammin.

Koronakriisin opetukset

Covid 19 on tuonut jälkikäteen tarkasteltaessa vahvasti esiin sen, kuinka vaikeaa on toimia epä- varmuuden vallitessa. Pandemian puhjettua tie- don keruu sen odotettavissa olevista vaikutuk- sista oli todella vaikeaa, mutta samalla oikean tiedon hankinta on osoittautunut ratkaisevan tärkeäksi pandemian resilientin reagoinnin kannalta. Perusoppi pandemiakriisistä kuten myös 1930-luvun lamasta oli Brunnermeierin mukaan se, että huonoin ratkaisu puutteellisen tiedon olosuhteissa oli olla tekemättä mitään.

Näinhän esimerkiksi Ruotsi toimi, ja aluksi var- sin kohtalokkain seurauksin.

Hyvin mielenkiintoinen on Brunnermeierin pohdinta visioiden ja tarinoiden roolista pande- mian hoidossa. Hänen mukaansa tarinat ovat tärkeitä ja ne eivät toimiakseen saa olla liian mo- nimutkaisia. Olennaista on, että esitettävät tari- nat ovat sisäisesti johdonmukaisia, vaikka eivät täysin vastaisi tarjolla olevaa ulkoista dataa.

Tämä on havainto, jonka tulevaisuudentutkijat ovat usein tehneet, kun vaihtoehtoisia skenaari- oita on käytetty strategisessa suunnittelussa.

Ollakseen vaikuttavia skenaarioiden tulee tuo- da vaihtoehtoiset toimintatavat selkeästi ja yk- sinkertaisesti esiin, vaikka niiden taustalla oleva tietoaines olisi moniselitteistä. Hieman tähän liittyen Brunnermeier toteaa, että resielienssin kannalta on keskeistä luoda tilaa sen erilaisille ratkaisumalleille. Tässä suhteessa EU selvästi onnistui pandemian hoidossa, kun se teki tila- uksia monille eri tekniikoin rokotteita valmista- ville yrityksille.

Uusien teknologioiden käyttöönotto edellyt- tää kiinteistä kustannuksista selviämistä ennen kuin niiden hyödyt alkavat tulla näkyviin.

Brunnermeier toteaa tämän yleisen säännönmu- kaisuuden, joka selittää sitä, että pandemia loi

edellytykset monien merkittävien innovaatioiden vahvalle etenemiselle. Rahallisesti pieneltä vai- kuttava, mutta hyvin olennainen ”kiinteä kustan- nus” on tottumus ja epäluulo uusia ratkaisuja kohtaan, joka selvästi oli estänyt etätyön nyt il- meisesti hyvin pysyvää lisääntymistä. Olen itse seurannut etätyön lisääntymistä Suomessa aina 1980-luvulta lähtien. On mielenkiintoista todeta, kuinka vähän nyt puhutaan niistä syistä, jotka lo- pettivat tietotupakokeilut Pohjois-Karjalassa.

Yksi paljon käytetty argumentti etätyötä vastaan oli tietosuoja. Tietosuojan katsottiin olevan vaka- vassa vaarassa, kun eri yritysten ihmiset työsken- telivät samassa tilassa.

Mielenkiintoinen kysymys, jota Brun ner- meier pohtii, on pandemian vaikutus har vi- naisiin mahdollisuuksiin varautumiseen. Kirja lainaa käyttäytymistaloustieteen pioneeria Daniel Kahnemania, jonka mukaan pienet to- dennäköisyydet joko kokonaan sivuutetaan tai niitä painotetaan suhteettomasti. Tähän rinnas- tuen Brunnermeier toteaa, että covid 19 -pande- mian alun riskin vähättelystä seurasi ”pandemi- an arpena” pienen todennäköisyyden riskien vahva liioittelu. Brunnermeiern rinnastaa täl- laista ”scarring”-reagointimallia toimintaan ai- kaisemmissa talouskriiseissä. Usko talouden kasvuun kääntyy talouskriisissä ylivarovaisuu- deksi ja vasta ”arpien parannuttua” usko palaa talouskasvuun. Yksi syy covid 19 -pandemian

”pysyviin arpiin” on suhtautumisen muuttumi- nen lievästi sairastuneisiin. Ennen pandemiaa oli tavallista mennä lievästi sairastuneena töi- hin, nyt sitä paheksutaan.

Brunnermeier pohtii varsin laajasti, kuinka suuret ja pienet yritykset menestyvät covid 19-pandemian kaltaisessa talouskriisissä. Suurten resilienssiä lisää niille tyypillinen likviditeetti ja pienten resilienssiä niiden ketteryys tarttua uu-

siin mahdollisuuksiin. Jotta pienille jäisi aikaa so- peutua, olisi olennaista, että konkurssin asemas- ta niille luodaan makroekonomisin kannustein konkurssia korvaavia järjestelyjä.

Teknologia ja yhteiskuntien resilienssi

Brunnermeier tarkastelee laajasti rahapolitiik- kaan liittyvää resilienssiä ennakoiden myös elo- kuussa 2021 käynnistynyttä inflaation kiihty- mistä Yhdysvalloissa ja myöhemmin Euroo- passa. Sivuutan kuitenkin nämä sinänsä olen- naiset pohdinnat ja myös sen, millaisia resiliens- siin liittyviä ongelmia Brunnermeier tunnistaa kehittyvissä talouksissa. Sen sijaan esitän lopuk- si muutaman kommentin siitä, kuinka Brun- nermeier käsittelee teknologisen kehityksen ja ilmastonmuutoksen suhdetta resilienssiin.

Teknologisen kehityksen vaikutusten syväl- linen pohdinta ei selvästi ole Brunnermeierin vahvuuksia. Aivan kirjansa lopussa hän viittaa kehittyvään tekoälyyn ja jopa toteaa, että AI voi haastaa ajattelijana ihmisen. Kovin pinnallisesti hän esittää tähän ratkaisuksi Elon Muskin ide- aa sirujen asettamista ihmisten aivoihin, sen si- jaan että pohtisi jo nyt vahvasti eteneviä ihmis- ten kielellä kommunikoivia henkilökohtaisia te- koälyassistentteja. Eri yhteyksissä kirjassa koros- tetaan luottamuksen merkitystä. Tulevaisuuden henkilökohtaisen ja yhteisöllisenkin resilienssin kannalta puhekielellä kommunikoivat ja luotet- tavasti ihmisten eduksi toimivat tekoälyassisten- tit ovat käsitykseni mukaan tulevaisuuden kan- nalta äärimmäisen olennaisia. On hienoa, että kansalaisia hallinnon kanssa asioinnissa autta- vat chatbotit on otettu keskeiseksi kehityskoh- teeksi Suomen tärkeimmässä tekoälyohjelmassa AuroraAI:ssa.

Brunnermeier toteaa, että joustavuus on kes- keisen tärkeää etsittäessä ratkaisuja ilmaston- muutoksen jo varsin hyvin tiedostettuihin haas- teisiin. Yksi hyvin keskeinen käytännön haaste on luoda globaalisti resilientisti toimiva sähkö- verkko, johon eri tavoilla sähköä tuottavat ja sähköä käyttävät voivat joustavasti ja taloudelli- sesti tehokkaasti liittyä. Tämän verkon ja myös muiden ihmiskunnalle keskeisten verkostojen luotettavan ja tehokkaan toiminnan kannalta te- koälyllä tullee olemaan ratkaisevan suuri mer- kitys. Älykkäästi ja joustavasti sään vaihteluihin reagoiva sähköverkko on konstruoitavissa tekoälyn avulla ja resilientisti toimiva, syväop- piva tekoäly lienee varsin hyvä tarjoamaan rat- kaisuvaihtoehtoja myös sähköverkkoon kohdis- tuviin kaikenlaisiin shokkeihin. □

Kirjallisuus

Linturi, R. ja Kuusi, O. (2018), Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037, Yhteiskunnan toi- mintamallit uudistava radikaali teknologia, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018.