COVID-19 pandemian vaikutukset työmotivaatioon matkailutoimialalla
Meri Nuutinen
Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu Amk-opinnäytetyö
2021
Matkailun koulutusohjelma
Tiivistelmä
Tekijä(t) Meri Nuutinen Tutkinto Restonomi
Opinnäytetyön nimi
COVID-19 pandemian vaikutukset työmotivaatioon matkailutoimialalla Sivu- ja liitesivumäärä
77 + 6
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää miten ja millä tavoin COVID-19 pandemia on vaikuttanut matkailutoimialalla työskentelevien työmotivaatioon. Lisäksi halutaan selvittää mitkä asiat ovat vaikuttaneet työmotivaatioon ja millaisena matkailutoimialalla
työskentelevät näkevät alan tulevaisuuden.
COVID-19 pandemia on vaikuttanut ennennäkemättömän voimakkaasti koko maailmaan.
Kiinasta lähtöisin oleva koronaviruksen aiheuttama hengitystieinfektio alkoi levitä
loppuvuodesta 2019 ja se julistettiin pandemiaksi maaliskuussa 2020. Useat maat, Suomi mukaan lukien asetti erilaisia rajoitustoimenpiteitä pandemian hillitsemiseksi.
Laajojen rajoitustoimenpiteiden vuoksi etenkin matkailutoimiala on kärsinyt suurista vaikeuksista pandemian aikana. Kansainvälinen matkustaminen pysähtyi lähes kokonaan ja miljoonat ihmiset ympäri maailman jäivät vaille työtä. Myös Suomessa asetettiin
ennennäkemättömiä rajoitustoimenpiteitä, esimerkiksi ravintoloita suljettiin kokonaan pandemian hillitsemiseksi.
Opinnäytetyön tietoperustassa perehdytään COVID-19 pandemiaan ja sen vaikutuksiin matkailutoimialalle. Jotta voidaan paremmin ymmärtää matkailutoimialan merkitys yhteiskunnalle, esitellään tietoperustassa matkailutoimialan avainlukuja. Tietoperustassa syvennytään motivaatioon, motivaatioteorioihin sekä työmotivaatioon ja siihen vaikuttaviin tekijöihin.
Opinnäytetyön empiirisessä osuudessa hyödynnettiin menetelmätriangulaatiota eli tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen tutkimuksen keinoja.
Tutkimuksen kvantitatiivinen osuus toteutettiin online-kyselylomakkeella ja kvalitatiivinen osuus teemahaastattelujen muodossa. Tarkoituksena oli saavuttaa yleinen näkemys käsiteltävästä asiasta, jonka lisäksi haluttiin syventyä tarkemmin ilmiöön vaikuttaviin asioihin ja yksilöllisiin kokemuksiin.
Tutkimuksen tuloksissa selvisi, että COVID-19 pandemia on vaikuttanut matkailutoimialalla työskentelevien työmotivaatioon jonkin verran. Pahimman pandemiatilanteen aikaan motivaatio oli luonnollisesti huomattavasti alemmalla tasolla, kun taas tilanteen parantuessa on koettu toiveikkuuden tunteita ja työhön paluu lomautusten jälkeen on koettu iloisena, ja myös motivoivana tekijänä. Kokemukset ovat olleet yksilöllisiä, mutta sekä kyselyn että haastatteluiden tuloksista kävi ilmi, että COVID-19 pandemian aiheuttamat muutokset ovat luoneet epävarmuutta ja rajoitustoimet ovat koettu alalla toisinaan epäreiluiksi sekä kohtuuttomiksi. Alalla työskentelevät ovat kokeneet turhautumista ja into työtekoon vähentyi kun asiakkaita ei ollut.
Asiasanat
COVID-19, työmotivaatio, kriisitilanne, pandemian vaikutukset, matkailutoimiala
Sisällys
1 Johdanto ... 1
1.1 Tutkimus ... 1
1.2 Opinnäytetyön rakenne ... 2
2 Matkailutoimiala ... 4
2.1 Matkailuelinkeino ... 4
2.2 Matkailu ja turvallisuus ... 6
3 COVID-19 pandemia ... 9
3.1 Koronapandemia Suomessa ... 9
3.2 Vaikutukset matkailualalla Suomessa ... 12
4 Motivaatio ... 16
4.1 Motivaatio yleisesti ... 16
4.2 Sisäinen ja ulkoinen motivaatio ... 17
4.3 Motivaatioteorioita ... 18
4.4 Sisältöteoriat ... 20
4.5 Prosessiteoriat ... 22
4.6 Positiivinen psykologia ... 24
5 Motivaatio työelämässä ... 26
5.1 Työmotivaatioon vaikuttavat tekijät ... 27
5.2 Työn imu ja Flow-tila ... 29
5.3 Motivaatio ja palkitseminen ... 29
5.4 Motivaatio ja työstressi ... 31
6 Teorian yhteenveto ... 33
7 Tutkimuksen toteutus ... 36
7.1 Tutkimusmenetelmät ja valintaperusteet ... 36
7.2 Tutkimuksen toteutus ... 37
7.3 Aineiston analysointi ... 39
8 Tutkimustulokset ... 40
8.1 Kyselyn tulokset ... 40
8.1.1 Taustakysymykset ... 40
8.1.2 Motivaation kokeminen ja työn imu COVID-19 pandemian aikana ... 42
8.1.3 COVID-19 pandemian vaikutukset ... 47
8.1.4 Tulevaisuuden näkymät ... 50
8.1.5 Ero lomautettujen ja ei lomautettujen välillä... 52
8.2 Haastattelujen tulokset ... 56
8.2.1 Työn ja työympäristön muutokset ... 56
8.2.2 Työmotivaatio ... 57
8.2.3 Ajatukset ja tunteet pandemian aikana ... 58
8.2.4 Työelämän muutosten vaikutukset muihin elämän osa-alueisiin ... 59
8.2.5 Matkailutoimialan tulevaisuuden näkymät ... 59
8.3 Omat empiiriset kokemukset ... 60
8.4 Yhteenveto ... 62
8.5 Tutkimuksen luotettavuus ... 64
9 Pohdinta ... 66
9.1 Johtopäätökset... 66
9.2 Opinnäytetyöprosessin ja oman oppimisen arviointi ... 69
Lähteet ... 72
Liitteet ... 78
Liite 1. Kyselylomake... 78
Liite 2. Haastattelurunko ... 83
1 Johdanto
Syksyllä 2019 matkailutoimiala on huimassa nousukiidossa, Helsinkiin on suunnitteilla useita kymmeniä uusia hotelleja, jotka ovat valmiina majoittamaan tuhansia vieraita ympäri maailman. Uudet kansainväliset toimijat valtaavat hotellibisnestä ja toinen toistaan kunnianhimoisempia ja innovatiivisempia projekteja on vireillä. Norjalainen miljardööri Petter Stordalen ostaa kaikki kymmenen Kämp Collection Hotels konserniin kuuluvaa hotellia, mukaan lukien Suomen ikonisin luksushotelli Kämp. Kaupan arvo on yli 100 miljoonaa euroa. (STT 2019.) Tammikuussa 2020 osallistun silloisen työpaikkani, erään Helsingin keskustassa sijaitsevan luksushotellin työntekijäinfoon. Vuosi 2019 on ollut menestyksekäs ja ylittänyt kaikki odotukset. Katsomme eteenpäin kohti uutta vuotta – tulossa on ennätysvuosi ja tähtäämme ykköseksi Helsingin markkinoilla. Meillä on kaikki mahdollisuudet siihen, eikä mikään ole esteenä.
Vain pari kuukautta myöhemmin, 16. maaliskuuta 2020 kohtaamme koko konsernia koskevat yhteistoimintaneuvottelut. Muiden tavoin, saan käteeni lomautusilmoituksen.
20. maaliskuuta 2020 suljemme koko hotellin. Viimeiset viikot ennen tätä kuluivat vastaillessa asiakkaiden peruutuspyyntöihin. Sulkemispäivänä saamme mukaan ravintolan keittiöön jääneitä ruokatarvikkeita isot kasat. Uusi, tuntematon COVID-19 viruksen aiheuttama koronavirustauti leviää maailmalla ja on saapunut myös Suomeen.
Tilanne on ennenäkemätön ja absurdi.
Kevättalvella 2020 Kiinan Wuhanista joulukuussa 2019 alkunsa saanut koronaviruksen aiheuttama COVID-19 pandemia alkoi levitä maailmanlaajuisesti. Pandemian
hidastamiseksi lähes kaikki maat asettivat laajoja rajoituksia kansalaistensa liikkumiseen maan rajojen niin sisä- kuin ulkopuolella. Tämä aiheutti lentoliikenteen lähes täydellisen tyrehtymisen ja turistikohteet ympäri maailman tyhjenivät autioiksi. Pandemian
aiheuttamat taloudelliset vaikutukset ovat erittäin vakavia. Etenkin matkailu- ja ravintola- sekä tapahtuma-ala kärsivät asiakaskadosta johtuen suuria tappioita.
1.1 Tutkimus
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää miten ja millä tavoin COVID-19 pandemia on vaikuttanut matkailutoimialalla työskentelevien työmotivaatioon. Tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin:
− Miten COVID-19 pandemia on vaikuttanut matkailutoimialalla työskentelevien työmotivaatioon?
− Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet työmotivaatioon?
− Miten pandemia on vaikuttanut haluun työskennellä matkailutoimialalla tai alan houkuttelevuuteen?
− Miten matkailutoimialalla työskentelevät kokevat omalle alalle työllistymisen tulevaisuudessa?
Tämän tutkimuksen kannalta keskeisimmät käsitteet ovat työmotivaatio ja
matkailutoimiala. Motivaatio -sanan kantasana on motiivi, joka tarkoittaa syytä tehdä jotakin. Motivaatiolla tarkoitetaan ihmisen toiminnassa vaikuttavien motiivien
kokonaisuutta. Työmotivaatiolla tarkoitetaan sitä työssä kantavaa voimaa, joka saa henkilön panostamaan työhönsä ja pitämään mielenkiinnon yllä. Toisin sanoen miksi ja kuinka intensiivisesti ihminen toimii ja tuottaa. Työmotivaatioon vaikuttavat lukuisat eri tekijät, kuten työilmapiiri, vaativuustaso, epävarmuus ja palkkaus. Ihmisiä motivoivat eri asiat ja ne voivat vaihdella elämäntilanteen muuttuessa. (Sinokki 2016.) Vaikka
työhyvinvointi ja työmotivaatio ovat hyvin lähellä toisiaan ja osittain kulkevat käsikädessä, tässä tutkimuksessa ei käsitellä työhyvinvointia, vaan se on rajattu työn ulkopuolelle.
Työmotivaatiota käsitellään tarkemmin luvussa 5.
Kuten motivaation, ei myöskään matkailutoimialan määrittely ole aivan yksinkertaista.
Matkailun monimuotoisuuden hahmottamiseksi, matkailutoimialaa ei tule mieltää yhdeksi elinkeinoksi, vaan enemmänkin lukuisten elinkeinojen ryhmäksi. Matkailuelinkeinon käsitetään pitävän sisällään matkailua palvelevan majoitus- ja ravitsemistoiminnan, elämys-, seikkailu- ja ohjelmapalvelut sekä kuljetuspalvelut. Matkailutoimialan vaikutukset ovat välillisesti kuitenkin huomattavasti laajemmat ja kohdistuvat useammalle
elinkeinoalalle. Tässä työssä keskitytään kuitenkin matkailulle tyypillisiin toimialoihin.
Matkailutoimialaan syvennytään luvussa 2.
Tutkimuksessa käytetään sekä kvalitatiivista eli laadullista että kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Kyselylomakkeella halutaan kartoittaa alalla työskentelevien yleistä kuvaa asian tiimoilta. Tutkimukseen halutaan kuitenkin myös syvällisempää näkökulmaa, joten lisäksi toteutetaan teemahaastatteluja. Lisäksi kerron oman kokemukseni perusteella millaisia vaikutuksia COVID-19 pandemialla on ollut omaan työmotivaatiooni. Olen työskennellyt matkailutoimialalla ennen COVID-19 pandemiaa, kuten myös sen aikana ja kokenut henkilökohtaisesti sen aiheuttamat muutokset.
1.2 Opinnäytetyön rakenne
Tämä opinnäytetyö koostuu kahdesta osasta, teoriaosuudesta sekä tutkimuksesta. Jotta ymmärretään, kuinka tärkeä elinkeino matkailu on myös Suomessa, esitellään työn alussa luvussa kaksi matkailutoimialaa yleisesti. Tämän jälkeen luvussa kolme kerrotaan mikä on COVID-19 pandemia ja esitellään sen merkittävimpiä vaikutuksia nimenomaan
matkailutoimialalle Suomessa. Teoriaosuudessa, luvussa neljä tutustutaan motivaatioon
käsitteenä ja esitellään motivaatioteorioita, sekä eritellään mitä on sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Lisäksi luvussa viisi syvennytään työmotivaatioon. Teoriaosuuden lopuksi kootaan lyhyt yhteenveto teoriaosuudessa läpikäydyistä aihealueista.
Teoreettisen viitekehyksen jälkeen siirrytään työn empiiriseen osuuteen eli tutkimukseen.
Aluksi esitellään tutkimusmenetelmät ja perustelut niiden valitsemiseksi. Tämän jälkeen käydään läpi tutkimuksen vaiheet ja toteutus. Seuraavaksi, luvussa kahdeksan esitellään tutkimuksen tulokset, sekä arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta. Luvussa yhdeksän, pohdinta, esitellään tutkimuksen johtopäätökset, sekä pohditaan opinnäytetyöprosessin onnistumista ja omaa oppimista. Työssä käytetyt lähteet ovat listattuna lähdeluetteloon työn lopussa. Haastattelukysymykset sekä kyselylomake ovat löydettävissä liitteissä.
2 Matkailutoimiala
Jotta voidaan paremmin ymmärtää COVID-19 pandemian vaikutukset matkailutoimialalla, avataan taustatietona matkailutoimialan laajuutta sekä tärkeyttä niin maailmalla, kuin meillä Suomessa. Maailman matkailujärjestö UNWTO:n (United Nations World Tourism Organization) mukaan matkailu on maailman tärkein teollisuudenala. Se tuottaa noin kymmenyksen maailman bruttokansantuotteesta ja vastaa noin 10 prosenttia
työllisyydestä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2021a.)
EU:n alueella matkailutoimiala työllistää yli 10 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2019
matkailutoimiala työllisti Suomessa lähes 6 prosenttia kaikista työllisistä. Ahvenanmaan ja Lapin alueella matkailutoimialojen työllisten osuus on vieläkin suurempi. Vuonna 2019 yhteensä yli 154 000 henkilöä työskenteli matkailutoimialoilla Suomessa.
Matkailutoimialan työntekijöistä yli 30 prosenttia on alle 26-vuotiaita. Matkailu on myös yksi nopeimmin kasvavista elinkeinoista maailmassa. Esimerkiksi vuosina 2017–2019 ulkomainen matkailu kysyntä kasvoi Suomessa noin 8 prosentin vuosivauhtia. Kasvun edellytyksenä on kuitenkin turvallinen toimintaympäristö. (Iivari 2012, 11; Työ- ja elinkeinoministeriö 2021a.)
2.1 Matkailuelinkeino
Matkailun monimuotoisuuden hahmottamiseksi, matkailua ei tule mieltää yhdeksi elinkeinoksi, vaan enemmänkin lukuisten elinkeinojen ryhmäksi. Matkailuelinkeinon käsitetään pitävän sisällään matkailua palvelevan majoitus- ja ravitsemistoiminnan, elämys-, seikkailu- ja ohjelmapalvelut sekä kuljetuspalvelut. Alalla on kuitenkin erittäin merkittäviä kerrannaisvaikutuksia myös muille toimialoille kuten rakennus-, kuljetus- ja kaupanalaan. Nämä yritykset eivät koe toimivansa matkailutoimialalla, vaan puhutaan tuottajista, jotka tarjoavat palveluita tai tuotteita matkailun elinkeinoilla. Matkailu yhdistää useita eri elinkeinoja, jotka käytännössä toimivat toisistaan erillisinä. Usein
matkailuelinkeinoja yhdistävä vaikutus jää monilta huomaamatta sen näkymättömyyden vuoksi. Suuri osa matkailutoimialaan lukeutuvista yrityksistä kytkeytyykin matkailuun välillisesti. Matkailusta suoraan hyötyvät ja hyödyttävät toimialat sekä matkailuun välillisesti kytkeytyvät toimialat on jaoteltu Suomessa Tilastokeskuksen mukaan
matkailulle tyypillisiin toimialoihin sekä matkailulle liitännäisiin toimialoihin. (Taulukko 1) (Veijola 2013, 31-33; Iivari 2012, 12.)
Taulukko 1. Matkailun toimialat (Veijola 2013, 31.)
Matkailulle tyypilliset toimialat Matkailulle liitännäiset toimialat Matkatoimistot ja muu matkailua
palveleva toiminta
Kiinteistö- ja laitehuolto
Majoitustoiminta (hotellit, leirintäalueet ja muu majoitustoiminta)
Turvallisuusala
Vapaa-ajan asuntojen asuminen (vuokraus, asuntojen ja kiinteistöjen hallinta)
Rakentamisen ja rakennuttamisen palvelut
Ravitsemistoiminta (ravintolat, kahvilat, kioskit, baarit, henkilöstö- ja
laitosravintolat)
Polttoaineiden vähittäiskauppa
Kulttuuripalvelut IT-palvelut
Urheilu- ja virkistystoiminta Elintarvikkeiden tuotanto ja jalostus
Tapahtumateollisuus Jätehuolto
Rautateiden henkilöliikenne Terveydenhoito Tieliikenteen henkilökuljetus Pelastustoimi Vesiliikenteen henkilökuljetus Rakennusvalvonta
Lentoliikenteen henkilökuljetus Viestintäala ja toimistopalvelut
Henkilöliikenteen tukitoiminta Kunnan tuottamat yhdyskuntatekniset palvelut ja kaavoitus
Liikennevälineiden vuokraus Maa- ja metsätalous
Käytetään esimerkkinä Välimeren risteilyä. Matka varataan risteilyihin erikoistuneesta matkatoimistosta. Matka lentokentälle taittuu taksilla, lentokentällä nautitaan aamiaista ja tehdään ostoksia. Lennetään kohdemaahan, josta itse risteily lähtee. Lentokentältä kuljetaan bussilla satamaan. Risteilymatkan aikana syödään, juodaan, käydään hieronnoissa, nautitaan eksoottisista esityksistä. Kohteissa vieraillaan nähtävyyksissä oppaan johdolla ja tehdään matkamuisto-ostoksia. Välillä yövytään maissa hotellissa.
Kaikki tässä voidaan mieltää matkailualalle tyypilliseksi toiminnaksi. Kun katsotaan pintaa syvemmältä, huomataan, että tämä itseasiassa on vasta jäävuorenhuippu. Lentokentällä kone lastataan, tankataan ja toimitetaan ateriat lennolle. Kaikkien turvallisuudesta
pidetään huolta, tulli toimittaa omaa tehtäväänsä. Välimerellä seilaava risteilyalus on rakennettu suomalaisella telakalla. Tuottajat ympäri maailman viljelevät ja kasvattavat elintarvikkeita, joista voidaan loihtia maukkaita aterioita risteilyn aikana. Myös laiva tankataan ja lastataan, jäte- ja viemärisäiliöt tyhjennetään. Lakanat toimitetaan tuhansiin hytteihin, jotka siivotaan salaman nopeasti. Esiintyjät ympäri maailman saavat elantonsa viihdyttämällä matkustajia päivästä toiseen. Laivalla on oma mobiilisovelluksensa ja
lentoliput löytyvät nekin omasta sovelluksestaan. TripAdvisorista haetaan vinkkejä vierailukohteisiin maissa.
Matkailuun liittyvien elinkeinojen sidokset ovat siis monimuotoisia. Eri yritysten ja toimijoiden yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Matkailusta ja matkailijoista eivät hyödy vain matkailualan yritykset ja toimijat, vaan taloudelliset vaikutukset ovat paljon
laajemmat. Matkailutoimialan näkyvimpiä toimijoita ovat suuret kansainväliset hotelliketjut sekä lentoyhtiöt ja matkanjärjestäjät. Suurin osa matkailualan toimijoista on kuitenkin pieniä ja usein perheyrityksiä. Matkailu on avainasemassa myös syrjäisten alueiden elinkeinotoiminnassa. Matkailualalla toimivista yrityksistä valtaosa (noin 80–90 %) on PK- ja mikroyrityksiä. (Kilpijärvi & Aho 2013, 31-33; Iivari 2012.)
2.2 Matkailu ja turvallisuus
Iivarin (2012) mukaan turvallisuus on yhtä aikaa sekä mielikuva, että tosiasiallinen tila.
Huomattavissa määrin turvallisuus on siis tunne.Turvallisuus on suhteellinen käsite, joka on aina riippuvainen yksilön haavoittuvuudesta sekä siihen kohdistuvasta riskistä.
Turvallisuus on myös ei -toivottujen muutosten ehkäisemistä sekä välttämistä. Siitä on myös muodostunut poliittinen ja kriittinen käsite. (Iivari 2012, 19–20).
Turvallisuus on tärkeä ja huomioonotettava tekijä matkailutoimialalla. Matkailutoimiala ei voi kukoistaa ilman turvallista toimintaympäristöä. Matkailutoimiala onkin erityisen herkkä kriiseille ja turvallisuus tapahtumille. Turvallisuushakuisuudesta on muodostunut myös yksi tärkeimmistä megatrendeistä. Matkailun turvallisuus on moniulotteinen käsite, jolla on merkitystä asiakkaalle, työntekijälle, yritykselle, matkailukeskukselle ja ympäröivälle yhteiskunnalle. Matkailun turvallisuus kytkeytyy vahvasti myös yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseen, työllisyyteen ja työpaikkojen säilymiseen. (Iivari 2012, 12.)
Maslowin tarvehierarkian mukaan ihminen tyydyttää ensin elämisen kannalta välttämättömät tarpeet, ennen kuin voi keskittyä muiden tarpeiden tyydyttämiseen.
Ihmisen perustarpeisiin kuuluu myös turvallisuudenhakuisuus, joka näkyy osittain kuluttajakäyttäytymistä ja valintoja muokkaavana tarpeena. Maslowin tarvehierarkia käsitellään tarkemmin luvussa 4.4. Turvallisuus perusarvona on kohonnut korkeammalle, kun muut perustarpeet ovat etenkin länsimaissa tyydytetty. (Iivari 2012, 15; Verhelä 2014, 174.)
Iivarin (2012) mukaan seuraavat seikat ovat matkailun turvallisuudessa erityisiä piirteitä:
1. Toimialalla 80–90 % on mikro- ja pienyrityksiä, joihin kansainväliset matkanjärjestäjät kohdistavat voimakasta turvallisuusseurantaa.
2. Toimiala on palvelukeskeistä.
3. Matkailu on kotimaassa tapahtuvaa vientiteollisuutta, jossa asiakas muodostaa kuvan valtiosta, ei niinkään alueesta/maakunnasta: jos Kainuu epäonnistuu, siitä kärsii koko Suomi.
4. Toimiala on äärimmäisen suhdanneherkkä: makro- (polttoaineen hinta) ja mikrotason (lennonjohtajien lakko) talouden muutokset heijastuvat heti yritysten tulokseen.
5. Toimialalle syntyy jatkuvasti uusia palveluja, joissa ei ole aikaisempaa kokemusta riskeistä.
6. Toimiala on voimakkaasti ketjuuntunut sekä kotimaassa että ulkomailla muodostaen palveluiden ja sitä kautta turvallisuuden arvoketjun.
7. Turvallisuus edellyttää laajaa verkostoyhteistyötä, jossa ovat mukana valtio, kunnat, järjestöt, yritykset ja matkailualueet.
8. Voimakas sesonkiluonteisuus – ”Ylimääräinen väestö”, jota ei ole mukana esimerkiksi paikkakunnan ja alueen terveydenhoitopalveluiden asiakaspohjan mitoituksissa. (Iivari 2012, 22–23)
Matkailijan näkökulmasta turvallisuus liittyy kaikkiin matkan vaiheisiin jo matkakohteen valinnasta lähtien, aina kotiin paluuseen saakka. Kohteeseen liitetty epävarmuus saattaa heikentää paikan mahdollisuuksia tulla valituksi matkakohteeksi. Eri kansalaisuuksien käsitys ja kokemukset turvallisuuden tunteesta vaihtelevat. (Iivari 2012, 26–27)
Kuvio 1. Matkailun turvallisuuden riski- ja uhkatekijät. Terrorismi, sotatila, rikollisuus, liikenne, tartuntataudit + luonnon katastrofit, joita ei voida välttää (Mukaillen Verhelä 2014, 175)
Elintaso, elämisen laatu, korkea teknologian taso sekä hyvä sisäinen ja ulkoinen
turvallisuus ovat Suomen vahvuuksia matkailun kehittämisessä. Terrorismi, rikollisuuden lisääntyminen ja pandemian syntyminen ovat uhkia, joihin matkailuteollisuus varautuu
Matkailun riskit ja uhkatekijät
Rikolli- suus
Terrorismi
Sotatila
Taudit ja epidemiat Liikenne
Luonnon- katastrofit
Poliittiset kriisit
ympäri maailman. Sen sijaan luonnonkatastrofit ovat uhkatekijä, joita ei valitettavasti voida välttää. (Kuvio 1) Niihin voidaan kuitenkin varautua asianmukaisesti. Suomen matkailu voi kuitenkin myös hyötyä näistä, sillä Suomi koetaan turvalliseksi kohteeksi, eikä Suomessa pääsääntöisesti koeta merkittäviä luonnonkatastrofeja. Erityisesti lentoliikenteen
tyrehtyminen vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti Suomen matkailuun maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. (Iivari 2012, 37) Kuten COVID-19 pandemia on osoittanut, voi tilanne Suomenkin matkailussa muuttua hetkessä.
3 COVID-19 pandemia
COVID-19 on SARS-Cov-2 koronaviruksen aiheuttama hengitystieinfektio. Nimi tulee sanoista corona, virus ja disease. Viruksen alkuperästä on kiistelty, mutta tämän hetkisen tiedon mukaan COVID-19 pandemia sai alkunsa Kiinassa, Wuhan -nimisessä kaupungista loppuvuodesta 2019. Koronaviruksen aiheuttama COVID-19 pandemia alkoi levitä
nopeasti maailmanlaajuisesti. Suomen ensimmäinen vahvistettu koronavirustartunta todettiin Lapissa 29. tammikuuta 2020 juuri Kiinan Wuhanista kotoisin olevalta turistilla.
Suomen tapaus oli ensimmäinen Pohjoismaissa ja Euroopan yhdeksäs varmistettu tapaus. Maaliskuussa 2020 maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi. Epidemia voidaan luokitella pandemiaksi silloin, kun se täyttää kaksi ehtoa;
1) epidemia alkaa tietyltä maantieteelliseltä alueelta ja leviää nopeasti (1-2 vuodessa) koko maapallolle ja 2) epidemian aiheuttajavirus on täysin uudentyyppinen, ja maailman väestöiltä puuttuu immuniteetti sitä vastaan. (Kajander 2020; Kandola 2020; Linnanmäki 2006; THL 2021a.)
Koronaviruksen aiheuttama tauti voi olla lähes oireeton tai vakavissa tapauksissa johtaa menehtymiseen. Usein vakavaan tautimuotoon sairastuvilla on lisäksi jokin perussairaus tai muu vakavalle tautimuodolle altistava tekijä, kuten ylipainoa, hengitystie-elinsairaus tai tupakointi. Koronan itämisaika, eli aika tartunnasta ensioireiden alkuun, on 1–14 päivää.
Tyypillisesti oireet ilmenevät noin 4–5 päivää tartunnasta. Kuumeen ja yskän lisäksi oireisiin kuuluu muun muassa haju- ja makuaistin häiriöt, lihaskivut, pahoinvointi, päänsärky sekä hengenahdistus. Taudin edetessä oireet voivat myös vaihdella. (THL 2021b.) Koronavirus SARS-CoV-2 on ensisijaisesti pisaratartuntana tarttuva tauti, mutta lähikontaktissa tartunta on mahdollista myös kosketuksen välityksellä. Vaikka korona voi tarttua kosketuksen kautta myös pinnoilta, ei virus säily tartuttavina pinnoilla pitkään.
Joidenkin virusmuunnosten epäillään myös tarttuvan ilmasta, kuten erityisen herkästi leviävä deltavariantti. Suurimman osan tartunnoista aiheuttavat oireiset henkilöt, mutta myös oireeton henkilö voi levittää tartuntoja. (THL 2021c.)
3.1 Koronapandemia Suomessa
Vaikka viruksen aiheuttamaa pandemiaa oli ennustettu, tuli se kaikille yllätyksenä ja muistutuksena siitä, että infektioiden vaarallisuus on pitkälti unohtunut, etenkin länsimaissa. Monissa maissa, myös Suomessa, ryhdyttiin järeisiin toimenpiteisiin pandemian hidastamiseksi. Lähes kaikki maat, Suomi mukaan lukien, asetti laajoja rajoituksia kansalaistensa liikkumiseen maan rajojen niin sisä- kuin ulkopuolella.
WHO:n pandemiajulistuksen jälkeen maaliskuussa 2020 Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos THL määräsi yli 500 hengen yleisötilaisuudet peruttavaksi toukokuun loppuun saakka, kehotti ihmisiä välttämään harrastustoimintaa ja turhaa oleskelua yleisissä tiloissa. Lisäksi ihmisiä kehotettiin siirtymään etätöihin, jonka seurauksena monessa yrityksessä on siirrytty jopa pysyvään etätyöskentelyyn. Suomen hallitus sekä Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesivat 16.maaliskuuta 2020 Suomen olevan poikkeusoloissa
koronavirustilanteen vuoksi ja 17.maaliskuuta 2020 Suomen hallitus antoi valmiuslain käyttöönottoasetuksen eduskunnalle. (Valtioneuvosto 2020a)
Valmiuslaissa on määritelty erilaisia poikkeusoloja, kuten Suomeen kohdistuva hyökkäys, erityisen vakava suuronnettomuus tai laajalle levinnyt tartuntatauti, jollainen
koronaviruspandemia on. Valmiuslajin nojalla kansalaisten oikeuksia ja normaalia elämää voidaan rajoittaa, jos sen katsotaan olevan välttämätöntä väeston suojaamiseksi.
Valmiuslaki (1552/2011) otettiin Suomessa käyttöön 1 luvun 3 § :n 5 momentin mukaan 18.maaliskuuta 2020. Edellä mainittu momentti on määritelty valmiuslaissa (Finlex 2020) seuraavasti: ”Vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti”. (Finlex 2020.) Valmiuslaki oikeuttaa viranomaisia puuttumaan kansalaisten liikkumiseen, kulutukseen sekä rajoittamaan palveluita.
Rajoitusten ensisijainen tarkoitus on suojella kansalaisten terveyttä. (Valtioneuvosto 2020a; Laitinen 2020)
Hallitus (Valtioneuvosto 2020a) ilmoitti muun muassa seuraavien toimenpiteiden tulevan voimaan 18. maaliskuuta 2020:
− Koronatestauskapasiteettia lisätään
− Sosiaali- ja terveydenhuollon kiireetöntä toimintaa vähennetään ja toimintakapasiteettia nostetaan julkisella sekä yksityisellä sektorilla.
− Kriittisen henkilöstön osalta työaikalain säännöksistä poiketaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sisäisen turvallisuuden ammattihenkilöitä voidaan tarpeen mukaan velvoittaa töihin.
− Ihmisten liikkumista voidaan rajoittaa
− Lähiopetus kouluissa keskeytetään, pois lukien peruskoulun 1-3 luokan oppilaat, joiden vanhemmat työskentelevät yhteiskunnan kannalta merkittävillä aloilla.
− Julkiset kokoontumiset rajataan 10 henkilöön ja tarpeetonta oleskelua julkisilla paikoilla suositellaan välttämään.
− Valtion ja kuntien ylläpitämät toimijat kuten museot, kirjastot, teatterit, kulttuuritalot ja muut ei-välttämättömät toimijat suljetaan. Myös yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoita suositetaan toimivan samoin.
− Ulkopuolisten vierailut vanhusten ja riskiryhmien asumispalveluissa sekä muissa hoitolaitoksissa, sairaaloissa ja terveydenhuollon yksiköissä kielletään.
− Yli 70-vuotiaita (pois lukien valtiojohto, kansanedustajat ja muut luottamushenkilöt) velvoitetaan mahdollisuuksien mukaan pysymään karanteenia vastaavissa
olosuhteissa eli välttämään ylimääräisiä kontakteja muihin ihmisiin.
(Valtioneuvosto 2020a)
Lisäksi alettiin valmistella Suomen rajojen sulkua ja matkustaja- ja henkilöliikenteen keskeyttämistä Suomeen. Suomen kansalaisia ja Suomessa asuvia henkilöitä kehotettiin palaamaan välittömästi Suomeen. Ulkomailta palaavia henkilöitä ohjeistettiin pitämään 14 päivän karanteenia. (Valtioneuvosto 2020a)
Tartuntoja on pandemian aikana esiintynyt huomattavasti eniten Uudellamaalla ja tämän vuoksi hallitus antoi eduskunnalle 27. maaliskuuta 2020 liikkumisrajoituksia koskevan asetuksen valmiuslain (1552/2011) 118 § puitteissa. Liikkumisrajoitukset koskivat kaikkea Uudeltamaalta lähtevää ja saapuvaa liikennettä ja se pantiin käytäntöön 28. maaliskuuta 2020. Poikkeuksena henkilöiden rajanylitykseen olivat vain välttämättömät tapaukset.
Liikkumisrajoitukset kumottiin 15. huhtikuuta 2020. (Valtioneuvosto 2020b; Valtioneuvosto 2020c.)
COVID-19 tautitilanne niin maailmalla kuin Suomessa vaihtelee kokoajan. Tällä hetkellä (17.11.2021) Suomessa on todettu pandemian aikana yhteensä 172 373 koronaviruksen aiheuttamaa tautitapausta. Näytteitä on testattu yhteesä jo lähes 7,7 miljoonaa.
Koronvirustautiin liittyviä kuolemantapauksia on Suomessa yhteensä hieman yli tuhat.
Kuolleiden mediaani-ikä on 82 vuotta ja yli 95 prosentilla oli yksi tai useita
pitkäaikaissairauksia. Maailmanlaajuisesti COVID-19 pandemia on vaatinut yli 5 miljoonan ihmisen hengen. (THL 2021d.)
Tautitilanteen hillitsemiseksi Suomessa on noudatettu hybridistrategiaa (Taulukko 2).
Toimintasuunnitelmassa on määritelty kolme pandemian vaihetta; perustaso,
kiihtymisvaihe ja leviämisvaihe, joiden avulla suositusten ja rajoitusten tarvetta arvioidaan ja käytetään päätöksenteon tukena. Keskeisiä toimenpiteitä pandemian leviämisen hillitsemiseksi ovat koko väestön hygieniasuositukset, maskisuositus, kattava testaus ja tehokas tartuntaketjujen jäljitys, etätyösuositus sekä muut oikea aikaiset rajoitustoimet.
Hybridistrategian tavoitteena on pitää koronapandemia Suomessa kurissa siihen asti, että riittävä rokotekattavuus saavutetaan ja uudelleen kiihtymisen riski on merkittävästi
vähentynyt. Hybridistrategian tavoitteena on myös varmistaa terveydenhuollon kantokyky, jotta terveydenhuolto ei kuormitu liikaa koronaviruksen aiheuttamista tautitapauksista.
Taulukko 2. Hybridistrategian kolme pandemian vaihetta. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2021b)
Perustaso Kiihtymisvaihe Leviämisvaihe
− epidemia ei kasva
− tartuntojen ilmaantuvuus on alhainen
− uudet tapaukset ovat satunnaisia yksittäistapauksia
− ajoittaiset
tartuntaketjut ovat hallittavissa ja altistuneet
jäljitetään nopeasti
− epidemia on kasvussa
− esiintyy useita paikallisia
tartuntaketjuja sekä joukkoaltistumisia
− positiivisten
näytteiden osuus on
> 1%
− 2/3
tartunnanlähteistä on selvitettävissä ilamn viivettä
− kasvu nopeutuu edelleen
− jäljityys on vaikeampaa
− positiivisten
näytteiden osuus on
> 2%
− jäljitettävyys heikkenee, tautitapausten hillintään tarvittavien resurssien määrä nousee
COVID-19 rokotukset etenevät Suomessa ja maailmalla. Rokotteella pyritään
ensisijaisesti ehkäisemään koronavirustaudin vakavia tautimuotoja, jotka kuormittavat terveydenhuoltoa. Ensimmäisenä rokotteen saivat riskiryhmiin kuuluvat ikäihmiset, sekä terveydenhuollon henkilökunta. Sittemmin rokotuksissa on edetty ikäryhmittäin. Lisäksi hiljattain päätettiin rokotusten aloittaminen kaikille yli 12 vuotiaille. Ensimmäisen rokoteannoksen saaneita on nyt 17.11.2021 86 prosenttia Suomen väestöstä. Toisen annoksen saaneita on lähes 80 prosenttia. Aiemmin laumasuojan kriittiseksi rajaksi määriteltiin noin 70 prosenttia, mutta sittemmin on arvioitu, ettei 70 prosentin
rokotekattavuus ole riittävä. Viimeaikoina on myös aloitettu kolmannen rokoteannoksen antamiset riskiryhmään kuuluville. (THL 2021d.)
Muun muassa Ylen A-Studiossa 1.9. keskusteltiin, että rokotekattavuuden parantuessa nykyinen hybridistrategia on käymässä liian raskaaksi ja toimintatapaa tulisi uudistaa.
Testaa-jäljitä-eristä ja hoida -periaate ei enää vastaa epidemian tarpeisiin Suomessa.
Vakavat tautitapaukset ovat vähentyneet selvästi ja syksy tuo tullessaan useita flunssa- aaltoja, jotka kuormittavat terveydenhoitoa testauksen vuoksi. Arviointiperusteet hallitulle rajoitusten purkamiselle edellyttävät, että epidemia on valtakunnallisesti selvästi
supistunut kolmen viikon ajan, rokotesuojan tulee olla riittävän hyvä koko maassa, eikä tiedossa ole, että muuntovirus heikentäisi rokotteiden antamaa suojaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2021b; Yle 2021.)
3.2 Vaikutukset matkailualalla Suomessa
COVID-19 pandemialla on ollut ennennäkemättömän voimakas vaikutus matkailuun kaikkialla maailmassa. Pandemian aiheuttamat taloudelliset vaikutukset ovat erittäin
vakavia koko maailmassa, ja koronakriisi on iskenyt kovaa myös Suomen talouteen.
Etenkin palvelualat, kuten matkailu- ja ravintola- sekä tapahtuma-ala kärsivät
asiakaskadosta johtuen suuria tappioita. Matkailun vähenemisellä on vaikutuksia myös moniin muihin talouden aloihin. Vakavimmin kriisi on kohdellut maita, joiden talous ja Bruttokansantuote (BKT) ovat vahvasti kansainvälisestä matkailusta riippuvaisia. Kuten usein kriiseissä, suurimmassa vaarassa ovat jo ennestään heikommassa asemassa olevat. Matkailuala työllistää erityisesti nuoria sekä Suomessa asuvia ulkomaalaisia. Alalla on myös paljon keikkatyöntekijöitä, sekä määräaikaisia työsuhteita. Etenkin Lapin alueella suurin osa palveluista pohjautuu turismiin, ja nimenomaan kansainvälisten matkailijoiden tarpeisiin. Matkailun osuus kaikkien toimialojen liikevaihdosta Suomessa on viisi
prosenttia. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2020.)
Koronakriisin myötä turistikohteet ympäri maailman tyhjentyivät autioiksi ja lentokentät, jotka ovat aina olleet vilkkaita päivästä tai vuorokauden ajasta riippumatta, kokivat syvän hiljaisuuden. Monet maat ovat asettaneet tiukkoja maahantulorajoituksia, joka näkyy vääjäämättä lentomatkustajien määrässä. Vuonna 2020 Finavian lentoasemien
matkustajamäärä laski 75 prosenttia verrattuna vuoteen 2019 (kuva 1). Helsinki-Vantaan lentoasemalle tärkeä kansainvälinen vaihtomatkustus laski 80 prosenttia. (Finavia, 2021.)
Kuva 1. Matkustajamäärät Finavian lentoasemilla vuosina 2016 – 2020. (Finavia, 2021.)
COVID-19 pandemian myötä majoituspalveluiden kysyntä Suomessa on supistunut 1990- luvun tasolle. Vuonna 2020 kotimaisten matkailijoiden määrä väheni 25 prosenttia ja ulkomaalaisten jopa 68 prosenttia edellisvuodesta. Touko-joulukuussa 2020
ulkomaalaisten matkailijoiden yöpymiset olivat lähes 85 prosenttia edellisvuotta alempana.
VR:n mukaan junilla matkusti vuonna 2020 lähes puolet vähemmän ihmisiä kuin vuotta aiemmin. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2021b.)
Tutkimusten mukaan kuluttajien luottamus ja matkustushalukkuus ovat koronasta
huolimatta pysyneet hyvällä tasolla. Ennakkoarvioiden mukaan matkailun elpyminen tulee olemaan nopeaa, mutta matkustusrajoitukset voivat hidastaa matkailun palautumista merkittävästi. Suomeen suuntautuva matkailu ja suomalaisten ulkomaanmatkailu elpyvät huomattavasti kotimaanmatkailua hitaammin. Työmatkustuksen puuttuminen kuitenkin hidastaa myös kotimaanmatkailun kysynnän kehitystä. Työ- ja elinkeinoministeriön (2021b) arvion mukaan vuonna 2021 matkailijoiden kulutus pienenee 40–50 prosenttia Suomessa. Koronakriisin on arvioitu supistavan ulkomaalaisten matkailijoiden kulutusta Suomessa noin 80 prosenttia, eli jopa yli 4 miljardia euroa. Matkailun avautuessa huolena on, että Suomi jää sivuun globaaleista avautuvista matkailumarkkinoista. Matkailun ei odoteta palaavan vuoden 2019 lukuihin ainakaan ennen vuotta 2023. Liikematkailun on arvioitu palaavan aikaisintaan vuonna 2025 vuotta 2019 vastaaviin lukuihin. Liikematkailu saattaa kuitenkin kokea vielä pidempiaikaisia vaikutuksia, sillä koronakriisin myötä
etätyöskentelystä on tullut yleisempää ja joissain yrityksissä on siirrytty jopa pysyvästi etätyöskentelyyn. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2021b.)
Pandemia on kuitenkin saanut aikaan myös jotakin positiivista. Maailman mittakaavassa liikaturismista kärsivät kohteet ovat saaneet helpotusta. Suomalaiset löysivät kesällä 2020 kotimaanmatkailun sekä luonnossa virkistäytymisen. Suomalaisten yöpymiset Lapissa kasvoivat jopa 15 prosenttia. Inarissa yöpymiset kasvoivat lähes 60 prosenttia.
Kansallispuistojen vierailumäärät kasvoivat 23 prosenttia edellisestä vuodesta.
Kotimaanmatkailun kysyntä kannattelee monen matkailuyrityksen peruskassavirtaa ja reagoi nopeasti rajoitusten kiristämiseen ja lieventämiseen. (Ruokangas 2020; Timonen 2021; Työ- ja elinkeinoministeriö, 2021b)
Ylen aamussa 22.7.2021 Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi kertoi, että työvoimapulasta on kärsitty jo ennen koronapandemiaa, mutta epävarmuus ja jatkuvat lomautukset ovat saaneet alalla työskenteleviä etsimään työtä muilta aloilta.
Palvelualojen ammattiliitto PAMin matkailu- ja ravintola-alalle suunnatussa kyselyssä jopa 70 prosenttia oli suunnitellut alanvaihtoa. Ravintola-alalta on lähtenyt joidenkin arvioiden mukaan jopa viidennes työntekijöistä. Ravintolakonserni NoHo Partnersin toimitusjohtaja Aku Vikström toteaa, että ensin töitä ei ollut, ja nyt kun niitä taas olisi, ei ole enää tekijöitä.
Ensimmäistä kertaa ravintoloita on jouduttu pitämään jopa kiinni työvoimapulan vuoksi.
PAMin viestintäjohtaja Timo Piiroisen mukaan työn kuormittavuus ja toimeentulo-ongelmat ovat kärjistyneet entisestään korona-aikana. (Uusitalo 2021.)
PAM toteutti marava-alan (matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluala) jäsenten toimeentulo-ongelmia kartoittavan kyselyn maaliskuussa 2020. 48 prosenttia vastasi
toimeentulonsa heikentyneen merkittävästi koronakriisin aikana. Kriisi on pitkittynyt ja siten syventynyt. Yli puolet vastanneista kertoo joutuneensa koronakriisin seurauksena tinkimään ruoan määrästä tai laadusta. Pahimmissa tapauksissa jotkut ovat joutuneet myymään omaisuuttaan, jotta ovat saaneet lapsilleen ruokaa. (PAM, 2021.)
Tutkimusten mukaan ne yritykset, jotka panostavat henkilöstön ja toimintatapojensa jatkuvaan kehittämiseen, saavat kriisin jälkeen muita nopeammin liiketoiminnan takaisin kasvun mahdollistaviin uomiinsa. Hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri työntekijöiden ja työnantajan kesken on kehittämistoiminnan tärkeä edellytys. (Närhinen 2020.)
4 Motivaatio
Tässä luvussa syvennytään tämän tutkimuksen kannalta olennaiseen teoriaan, motivaatioon. Ensin kerrotaan motivaatiosta yleisesti, mitä se oikeastaan on ja mitkä tekijät vaikuttavat motivaatioon. Tämän jälkeen perehdytään motivaation yleiseen jaottelutapaan eli sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Seuraavaksi esitellään yleisimpiä motivaatioteorioita. Aikojen saatossa motivaatiosta ja sen synnystä on esitetty useita eri teorioita. Jo Antiikin Kreikan filosofit pohtivat hedonismia ihmisen käyttäytymistä
ohjaavana tekijänä. Tässä luvussa perehdytään tarkemmin klassisiin, eri tyyppisiin
motivaatioteorioihin sekä esitellään lyhyesti myös positiivisen psykologian teoria. Luvussa 5 perehdytään nimenomaan työmotivaatioon ja tarkastellaan motivaation yhteyttä
työhyvinvointiin ja organisaation toimintaan kokonaisuudessaan. (Armstrong & Taylor 2014, 171.)
4.1 Motivaatio yleisesti
Sana motivaatio tulee latinan kielen sanasta movere, joka tarkoittaa liikkumista.
Motivaatio-sanan kantasana on motiivi, joka tarkoittaa syytä tehdä jotakin. Eri motiivit muodostavat kokonaisuutena motivaation. Motiivit voivat olla tiedostettuja tai
tiedostamattomia, eivätkä ihmiset ole usein tietoisia käyttäytymisensä syistä ja siksi motivaation tutkiminen on monimutkaista. Motiivit ovat tarpeita, haluja, viettejä, sisäisiä yllykkeitä, ulkoisia palkkioita tai kannustimia ja rangaistuksia. (Armstrong & Taylor 2014;
Sinokki 2016.)
Motivaatio on käsitteenä moninainen. Sitä voidaan yrittää selventää kysymysten miksi, mitä ja miten. Kysymykseeen miksi liittyvät asiat ovat usein tiedostamattomia, siihen vaikuttavat esimerkiksi evoluution tuottamat, ihmislajille tyypilliset piirteet, persoonallisuus sekä henkilön arvomaailma. Motivaation mitä -puolesta ihmiset ovat usein tietoisia. Mitä - kysymykseen liittyvät tavoitteet, pyrkimykset ja intohimot. Tästä näkökulmasta
tarkasteltuna motivaatio keskittyy konkreettisiin kohteisiin – mitä ihminen haluaa tai mihin hän pyrkii. Miten -kysymys taas viittaa siihen, miten ja millä keinoin ihminen pyrkii
toteuttamaan tavoitteitaan tai tarpeitaan. Tähän liittyy käsitteitä kuten suunnitelmallisuus, ongelmanratkaisu, itsesäätely ja toimintatavat. Suunnittelu on usein tietoista toimintaa, mutta monet toimintatavat muuttuvat tiedostamattomiksi kun ne toistuvat usein. Kuitenkin motivaation peruskysymyksenä voidaan pitää kysymystä miksi? (Nurmi & Salmela-Aro 2017.)
Sinokki (2016) toteaa, että motivaatio vaikuttaa kaikessa mitä teemme, se on kuin energian lähde toiminnallemme. Se aktivoi meitä toimimaan ja kun sitä ei ole, on
suoriutuminen vaikeaa. Motivaatio tai sen puute vaikuttaa elämässämme moneen asiaan;
opiskeluun, työskentelyyn, harrastuksiin, kuntoiluun, ammatinvalintaan ja elintapoihin.
Ihmisiä motivoivat eri asiat, se mikä on innostavaa ja motivoivaa toiselle, ei välttämättä ole sitä jollekulle toiselle. Kun yksi näkee yleensä tilanteissa useita mahdollisuuksia, toinen kokee itsellään olevan vain vähän vaikutusmahdollisuuksia. Kolmas taas näkee
tilanteessa lähinnä vain esteitä, joten hän ei kykene ollenkaan toimimaan päämäärätietoisesti. (Sinokki 2016.)
Yleisesti ajatellaan, että ihminen on vastuussa omasta motivaatiostaan. Professori Douglas McGregorin mukaan ihmistä ei voida oikeasti motivoida, vaan ihminen voidaan määrätä, käskeä, kiristää tai uhkailla tekemään jotain, mutta halua jonkin asian
tekemiseen, ei ihmisessä voi ulkopuolelta käsin saada aikaan. Ihmisiä voidaan auttaa löytämään sisäistä motivaatiota lisääviä tekijöitä sekä luomalla motivoitumista edistävä ympäristö. Organisaatiossa työmotivaatiota voidaan siis jossain määrin johtaa myös tietoisesti. (Sinokki 2016.)
4.2 Sisäinen ja ulkoinen motivaatio
Keskeinen erottelu motiivien välillä on jakaa tapa motivoitua sisäiseen ja ulkoiseen
motivaatioon. Sisäisen motivaation ansiosta ihminen hakeutuu tekemään sellaisia asioita, jotka kiinnostavat häntä itseään, innostavat ja tuntuvat arvokkailta. Ulkoisen motivaation pohjalta toimiessa tavoitteiden saavuttaminen on hankalampaa, sillä sen on todettu johtavan helpommin tavoitteista luopumiseen vastoinkäymisten yhteydessä. Toimiminen pelkän ulkoisen motivaation pohjalta ei ole kestävää ja se saattaa myös heikentää yksilön hyvinvointia. Ulkoinen motivaatio voi kuitenkin muuttua myös sisäiseksi tekijäksi.
Tosielämässä sisäinen ja ulkoinen motivaatio ovat usein samaan aikaan läsnä.
Esimerkiksi työstä saatava palkka on ikäänkuin resurssi, jolla voidaan turvata ruuansaanti, mutta työ voi olla myös mittari omasta edistymisestä, sekä osa itsensä toteuttamisen tarpeita. (Nurmi & Salmela-Aro 2017; Jarenko & Martela 2015)
Toiminta sisäisen motivaation pohjalta on parhaimmillaan proaktiivista, eli ihminen reagoi itse asioihin ja tekee päätöksiä, sekä ponnistelee tavoitteen saavuttamiseksi. Sisäinen motivaatio voidaan vielä jakaa sisäsyntyiseen ja sisäistettyyn motivaatioon. Näistä ensimmäinen tarkoittaa sitä, että ihminen innostuu itse tekemisestä, nauttii siitä ja motivoituu puhtaasti tekemisen ilosta. Sisäsyntyinen motivaatio on lähes synnynnäistä, joten sitä on lähes mahdotonta lisätä väkisin. Sisäistetty motivaatio taas tarkoittaa sitä, että jokin tietty tekeminen tuntuu tekijästään arvokkaalta. Tällöin tekeminen keskittyy tekijälle tärkeisiin arvoihin ja päämääriin. (Luukka 2019; Jarenko & Martela 2015.)
Taulukko 3. Sisäisen ja ulkoisen motivaation vertailua. (Mukaillen, Jarenko & Martela 2015.)
SISÄINEN MOTIVAATIO ULKOINEN MOTIVAATIO MIKÄ MOTIVOI? MIKÄ MOTIVOI?
Sisäinen kiinnostus/innostuminen, tekemisestä nauttiminen
Ulkoiset palkkiot ja kannustimet (esim.
raha, hyvät arvosanat)
Tavoitteet, päämäärään tähtääminen Rangaistukset (esim. uhkailu) TOIMINTATAPA TOIMINTATAPA
Proaktiivinen Reaktiivinen
Energisoivaa, miellyttävää, innostavaa Stressaavaa, kuormittavaa, “pakkopullaa”
Sitoutunut tehtävään, laadukas työnjälki Ei välttämättä huolellista, ei yhtä sitoutunut
Ulkoisessa motivaatiossa syy, miksi tehdään jotain, on usein irrallinen itse tekemisestä.
Asioita tehdään, jotta saadaan jokin ulkoinen palkkio tai vältytään ulkoiselta
rangaistukselta. Ulkoinen motivaatio on reaktiivista, eli reagoidaan ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin ja arvot voivat tulla ympäristöstä. Ulkoisen motivaation kautta
työskenteleminen on usein kuormittavampaa, kuin sisäisesti motivoiva työskentely, sillä tämä kuluttaa henkisiä resursseja. Pelkän ulkoisen motivaation pohjalta toimiminen tuntuu pidemmän päälle raskaalta ja ahdistavalta. Raha ja palkkiot ovat tyypillisiä ulkoisen motivaation lähteitä. Sisäistä ja ulkoista motivaatiota on vertailtu ylläolevassa taulukossa 3. (Jarenko & Martela 2015.)
4.3 Motivaatioteorioita
On olemassa useita teorioita, jotka käsittelevät motivaatiota ja siihen liittyviä seikkoja. Ei ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa motivaatioteoriaa. Ajan saatossa käsitykset
motivaatioon vaikuttavista tekijöistä ovat muuttuneet ja vanhat teoriat ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Miten pysyn elossa? on yksi ihmislajin peruskysymyksistä. Sen avulla voidaan selittää myös iso osa ihmisen toiminnasta ja motivaatiosta. Ihminen on myös sosiaalinen laumaeläin. Oleminen osa laajempaa yhteisöä on ollut tärkeää selviytymisen kannalta. Nykyajan ihmiselämässä, selviämisemme on on pitkälti turvattu. Halu turvata fyysinen selviytyminen on kuitenkin tärkeä osa motivaatiojärjestelmäämme. Resurssien turvaaminen ja statuksen hakeminen ovat iso osa työmotivaatiota. Ihmisessä asuu myös vahva tarve saada toisilta hyväksyntää ja varmistaa statuksemme yhteisössä.
Tarkastellaan seuraavaksi muutamaa erilaista motivaatioteoriaa. (Nylander & Hakonen 2015; Jarenko & Martela 2015.)
Tyydytys Käyttäyty
?
-minen Tarpeet
Yksi ensimmäisistä teorioista oli Frederick Taylorin tieteellinen liikkeenjohto. Jokaisella meistä on tarpeita. Erilaiset tarpeemme saavat meidät toimimaan tietyllä tavalla.
Toimintamme perusteena on, että tyydyttääkö se tarpeemme. (Kuvio 2.)
Kuvio 2. Miten motivaatio toimii? (Mukaillen, Expert Program Management, 2020.)
Eri motivaatioteoriat voidaan jakaa kahteen pääryhmään: sisältöteoriat (tarveteoriat) ja prosessiteoriat (kognitiiviset teoriat) (kuvio 3). Sisältöteoriat tarkastelevat motivaatiota nimensä mukaisesti tarpeidemme näkökulmasta. Sisältöteorioista voidaan ajatella, mikä meitä motivoi. Prosessiteoriat taas keskittyvät siihen, miten motivoidumme ja miten motivaatio ilmenee. On kuitenkin huomioitavaa, että kaikkia motivaatioteorioita ei voida jaotella näihin kahteen pääryhmään. (Nylander & Hakonen 2015; Armstrong & Taylor 2014, 171.)
Kuvio 3. Motivaatioteorioita. (Mukaillen, Expert Program Management, 2020.)
Sisältöteorioista tunnetuimpia ovat Maslow’n tarvehierarkia, Herzbergin kaksifaktoriteoria ja McClellandin tarveteoria. Myös Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria lukeutuu
tarveteorioihin. Hieman moninaisempi teoria on Alderferin ERG-teoria. Psykologian
Motivaatio- teoriat
Sisältö-teoriat
Masslow'n tarvehierarkia Herzbergin kaksifaktoriteoria Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria Steve Reissin Motivaatioprofiili (RMP)
Prosessi-teoriat
Vroomin odotusarvoteoria Tavoitteen asettamisen teoria
professori Steven Reissin laajaan empiiriseen tutkimukseen perustuva motivaatioprofiili (RMP) voidaan myös liittää sisältöteorioihin. (Nylander & Hakonen 2015; Armstrong &
Taylor 2014, 171.)
Prosessiteorioissa näkökulmana on ihmisten henkilökohtaiset valinnat ja mielen prosessit.
Prosessiteorioita yhdistää kognitiivinen lähestymistapa, sillä ne tutkivat yksilöllisiä tekijöitä, kuten odotuksia ja tavoitteita. Tunnetuimpia prosessiteorioita ovat Vroomin
odotusarvoteoria, Adamsin tasapainoteoria sekä Locken tavoitteen asettamisen teoria.
(Nylander & Hakonen 2015; Armstrong & Taylor 2014, 173.)
4.4 Sisältöteoriat
Kenties tunnetuin motivaatioteoria on Abraham Maslow’n tutkimukseen perustava tarvehierakia. Maslow’n mukaan motivaatio usein ohjaa ihmisen toimintaa, mutta sen lisäksi käyttäytymiseen vaikuttavat biologiset, kulttuuriset ja tilanteeseen liittyvät tekijät.
Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkiassa (kuvio 4) pohjimmaisena ilmenevät fysiologiset tarpeet, kuten nälkä, jano, uni, lämpö, seksuaaliset tarpeet ja muut kehon tarpeet. Seuraavana tulevat turvallisuuden tarpeet, kuten varmuus, vaaran välttäminen, suojautuminen fyysisiltä ja tunne-elämän haitoilta. Nämä kaksi alinta tasoa lukeutuvat ihmisen perustarpeisiin. Kolmantena ovat yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet:
hyväksyntä, ystävyys, rakkaus ja välittäminen sekä yhteenkuuluvuuden tunne. Näitä seuraavat arvostuksen tarpeet: itsekunnioitus, kiitoksen saaminen, tunnustus, asema ja arvostus. Korkeimpana tarpeena nähdään itsensä toteuttamisen tarpeet, kuten omat saavutukset, kehittyminen, luovuus ja tiedon määrän lisääntyminen. Maslowin teoriaa voidaan työelämässä soveltaa tutkimalla työntekijän yksilöllisiä tarpeita ja vajeita. (Sinokki 2016; Maslow 2019.)
Kuvio 4. Maslowin tarvehierarkia (Mukaillen Sinokki, 2016; Maslow 2019.) Itsensä toteuttamisen
tarpeet
Arvostuksen tarpeet
Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
Turvallisuuden tarpeet
Fysiologiset tarpeet
Frederick Herzbergin kaksifaktoriteoria perustuu tutkimukseen työtyytyväisyyden ja - tyytymättömyyden lähteistä. Herzberg jaotteli tekijät kahteen luokkaan. Tekijöitä, kuten vastuu ja kehittymismahdollisuudet, jotka motivoivat ja lisäävät työtyytyväisyyttä, Herzberg nimitti motivaatiotekijöiksi. Hygieniatekijöiksi hän taas nimitti asioita, jotka vähentävät tyytymättömyyttä, eivätkä siis lisää motivaatiota. Hygieniatekijöitä teorian mukaan ovat esimerkiksi palkka ja työolot. Herzberg myös nimitti hygieniatekijöitä ulkoisiksi tekijöiksi ja motivaatiotekijöitä sisäisiksi. Palkka ei siis ole tämän teorian mukaan motivaatiotekijä, mutta jos se on riittämätön tai epäoikeudenmukainen, se voi aiheuttaa tyytymättömyyttä.
Tämän teorian mukaan työpaikoilla tulisi siis panostaa esimerkiksi koulutus- ja kehittymismahdollisuuksiin. Herzbergin teoriaa on kritisoitu muun muassa siitä, että ihmisten tarpeet eivät suinkaan ole kaikilla samoja. (Nylander & Hakonen 2015; Arm- strong & Taylor 2014, 173.) Herzberg kiteytti teoriansa näin . ”If you want people to do a good job, give them a good job to do – an enriched job.” (Luukka 2019.)
Amerikkalainen psykologian ja psykiatrian professori Steven Reiss ja hänen tutkimusryhmänsä aloitti laajan motivaatiotutkimuksen vuonna 1995. Tuhansien
testihenkilöiden avulla tunnistettiin yhteensä 16 psykologista perustarvetta, jotka löytyvät jokaisesta ihmisestä. Nämä muodostuvat sekä geeniperimämme että lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista, ja pysyvät tähän asti tehtyjen tutkimusten valossa suhteellisen samoina läpi koko elämän. Reiss halusi tutkimuksessaan korostaa ihmisten erilaisuutta.
Me kaikki haluamme samoja asioita, kuten hyväksyntää, ymmärtämistä, elannon,
jälkeläisiä, oikeudenmukaisuutta, vapautta, joukkoon kuulumista ja turvallisuutta – mutta emme samassa määrin. Kaikilla on nämä 16 perustarvetta (Kuvio 5), mutta yksilöt asettavat ne erilaiseen tärkeysjärjestykseen. Jotta voimme tuntea elämämme mielekkääksi, nämä kaikki 16 perusmotiivia tulee tyydyttää. (Motivaatiotalo 2021.)
Kuvio 5. Steven Reissin 16 perusmotiivia. (Mukaillen, Trötschkes, 2015.) Valta Riippumatto-
muus Uteliaisuus Hyväksyntä
Järjestys Säästäminen Kunnia Idealismi
Sosiaaliset
kontaktit Perhe Status Kosto
Esteettisyys Syöminen Ruumillinen
aktiivisuus Rauhallisuus
Reiss Motivaatioprofiili (RMP) on 128-väittämän tieteellisesti validi standardoitu arviointi siitä, mikä ihmistä motivoi. Tämän avulla voidaan selvittää mikä henkilöä motivoi, mitkä ovat hänen syvimmät arvonsa ja miten hän todennäköisesti käyttäytyy eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Tätä voidaan hyödyntää esimerkiksi persoonallisuuden kehityksessä, urasuunnittelussa ja urheiluvalmennuksessa (Motivaatiotalo 2021.)
Yksi tutkituimmista motivoitumista selittävistä teorioista on Edward L. Decin ja Richard M.
Ryanin itsemääräämisteoria, joka tunnetaan myös itseohjautuvuusteoriana. Decin ja Ryanin mukaan ihminen on lähtökohtaisesti tavoitteita asettavana ja itseään haastavana olento. Itsemääräämisteorian mukaan motivaation määrä ei niinkään ole ratkaisevaa, vaan sen laatu. On tärkeämpää olla motivoitunut sellaisista asioista, jotka henkilö kokee mielenkiintoiseksi ja merkittäväksi. Pakonomainen eri asioiden tavoitteleminen ei lisää hyvinvointia, vaan päinvastoin voi kääntyä itseään vastaan. Itsemääräämisteorian yksi keskeinen ajatus on, että ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta: autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus. Nämä vaikuttavat hyvinvoinnin, kasvun ja sisäisen motivaation kokemiseen. (Nurmi & Salmela-Aro 2017; Seppänen 2018.)
Autonomia tarkoittaa sitä, että ihminen kokee tyytyväisyyttä ja motivoituu, kun hänellä on vapaus päätöksentekoon ja valintoihin omassa elämässä. Motivaatio tekemiseen on tällöin lähtöisin henkilöstä itsestään, eikä ulkoisista paineista. Yksilöä ei nähdä hyvinvoivana, kun hän kulkee massan mukana vailla omia päämääriä. Kyvykkyyden tunteella taas tarkoitetaan henkilön omaa pätevyyden tunnetta, eli tunnetta siitä, että osaa. On ratkaisevampaa tuntea osaavansa, kuin että todellisuudessa osaa. Tähän vaikuttaa yksilön omat aiemmat kokemukset, sekä ympäristöstä saatu palaute. Kun ihmiselle muodostuu kokemus, että on jossakin asiassa hyvä, hänen motivaationsa kasvaa ja sitoutuminen on voimakkaampaa. Decin ja Ryanin teorian mukaan ihmisellä on luonnollinen tarve kokea yhteenkuuluvuutta johonkin joukkoon tai ryhmään. Ihminen voikin oireilla, jos yhteenkuuluvuuden tarve ei toteudu. Palautteen, työyhteisön tuen, työn
autonomian ja myönteisen vaikutuksen maailmaan on havaittu olevan yhteydessä kaikkiin kolmeen perustarpeeseen. (Nurmi & Salmela-Aro 2017; Seppänen 2018.)
4.5 Prosessiteoriat
Odotusarvoteoria (kuvio 6) on tyypillinen prosessiteoria, jossa keskitytään yksilön ajattelu- ja päättelyprosessiin. Odotusarvoteorian kehitti alun perin Victor Vroom.
Odotusarvoteoriassa keskitytään lopputulemaan ja ajatukseen, että henkilö motivoituu silloin, kun hän kokee pystyvänsä saavuttamaan toivotun tuloksen ja uskoo saavansa houkuttelevan palkkion saavutetusta tuloksesta.
Kuvio 6. Vroomin odotusarvoteoria. (Mukaillen, Expert Program Management, 2020.)
Odotusarvoteorian mukaan valintojen ja suoriutumisen taustalla vaikuttaa omaan
osaamiseen ja suoritukseen liittyvät uskomukset ja odotukset, sekä suoritettavan tehtävän koettu arvo. Odotuksiin ja arvostuksiin vaikuttavat yksilön omat aiemmat kokemukset sekä toiminnasta saatu palaute. Toistuvat onnistumiset ja epäonnistumiset ja niihin liittyvät tunteet sekä niistä saatava palaute saavat yksilön muodostamaan käsityksen eli
odotuksen omista kyvyistään. Tähän kuitenkin vaikuttaa myös monet muut tekijät, kuten sosiaalinen vertailu. (Nurmi & Salmela-Aro 2017; Armstrong & Taylor 2014, 174.)
Tyypillisesti ihmiset siis sitoutuvat ja motivoituvat sellaisiin tehtäviin, joissa he odottavat pärjäävänsä ja joita he arvostavat. Sen sijaan ihmiset välttelevät sellaisia tehtäviä, joista selviytymiseen he eivät lähtökohtaisesti usko tai joita he eivät arvosta. Motivaatio on todennäköistä vain silloin, kun suorituksen ja lopputuloksen välillä on selkeä hyöty.
Ulkoinen kannustin, kuten bonusjärjestelmä, toimii vain silloin, kun ponnistelun ja palkkion yhteys on selvä ja palkkio on vaivan arvoinen. (Nylander & Hakonen 2015; Nurmi &
Salmela-Aro 2017; Armstrong & Taylor 2014, 174.)
Tavoitteen asettamisen teorian tai päämääräteorian kehitti Edwin A. Locke. Tutkimukset saivat alkunsa Aristoteleen mietteistä ”tarkoitus aiheuttaa toiminnan”. Teorian mukaan tavoitteet ja aikomukset määrittävät ihmisen käyttäytymistä. Tavoitteilla tarkoitetaan asioita, joita henkilö pyrkii saavuttamaan ja aikomukset ovat henkilön käsityksiä suunnitellusta toiminnasta. Locken mukaan tavoitteiden asettamisessa tulee ottaa huomioon viisi pääperiaatetta:
1. Selkeys - täsmällinen, aikarajattu tavoite auttaa ymmärtämään mitä odotetaan 2. Haastavuus - yksi tärkeimmistä motivoivan tavoitteen tekijöistä on haastavuus 3. Sitovuus – sitoutumisen asteesta voidaan päätellä, kuinka tärkeänä henkilö pitää
tavoitetta
4. Palaute - selvittää odotukset ja antaa tunnustusta työstä
5. Monimutkaisuus - liian monimutkainen tehtävä saattaa haitata suoritusta, joten tekijän osaamistaso tulee ottaa huomioon. (Nylander & Hakonen 2015.)
Vaivannäkö
•Pystynkö saavuttamaan annetun tavoitteen?
•Onko se sen arvoista?
Suorittaminen
•Mitä
saavuttamisesta seuraa?
Palkkiot
•Hyödyttääkö palkkio omia henkilökohtaisia tavoitteita?
Tavoitteen asettamisen teorian mukaan. on tavoitteiden oltava riittävän haastavia, jotta henkilön motivaatio ja suoriutuminen olisivat korkeimmillaan. Haastavuus kuitenkin edistää suoriutumista vain silloin, kun henkilö kokee olevansa tarpeeksi osaava tai kykeneväinen tehtävän suorittamiseksi. Tarkasti määritellyt tavoitteet ja niihin
sitoutuminen edesauttavat parempaan suoritukseen. Myös palautteen saaminen edistää suoriutumista. Rahapalkkiot voivat tukea tavoitteeseen sitoutumista silloin, kun palkkiot ovat riittävän suuria, eivätkä tavoitteet ole liian mahdottomia saavuttaa. Suoritusmääriin perustuvat bonukset motivoivat paremmin, kuin kiinteä tuntipalkka. (Nylander & Hakonen 2015.)
4.6 Positiivinen psykologia
Positiivinen psykologia on uusi psykologian osa-alue, joka täydentää perinteisen psykologian tutkimista, ihmisen vajavaisuuksien, heikkouksien ja oireiden tutkimisen rinnalle tuodaan vahvuuksien, voimavarojen, kykyjen ja taitojen tutkiminen. Psykologian professori Martin Seligman ja psykologi Mihaly Csikszentmihalyin esittelivät positiivisen psykologian näkökulman 2000 -luvun alussa. Positiivisen psykologian mukaan usein paras tapa voittaa ihmisen heikkoudet on vahvuuksien vahvistaminen. (Mattila 2008.)
Kirjailija Daniel H. Pink esitteli kirjassaan Drive (2009) positiivisen psykologian tutki- mustraditioon pohjaten oman motivoitumisen mallin, jota hän kutsuu nimellä Motivaatio 3.0. Pinkin mukaan on olemassa kolme motivaation lähdettä: biologinen, ulkoinen ja sisäinen motivaatio. Biologinen motivaatio 1.0 syntyy, kun teemme jotakin
tyydyttääksemme fysiologiset tarpeemme, kuten nälkä tai jano. Tämä vastaa hyvin pitkälti Maslow’n tarvehierarkian perustarpeita. Ulkoinen motivaatio 2.0 kuvaa niin sanottua
“porkkana tai keppi” -motivaatiota, eli ulkoisten motivaatiotekijöiden pohjalta toimimista.
Motivaatio 3.0 keskittyy nimenomaan sisäiseen motivaatioon ja merkitykselliseen elämään. Työtä täytyy saada tehdä omassa tahdissaan, sen tulisi tarjota mahdollisuus kehittymiseen sekä tuntua merkitykselliseltä. (Järvinen 2014; Luukka 2019.)
Pinkin esittää kolme sisäiseen motivaation kytkeytyvää tekijää, jotka ovat avainasemassa hyvinvoinnin, sisäisen motivaation ja paremman suorituksen kannalta. Nämä tekijät pohjautuvat hyvin pitkälti Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan, joka esiteltiin luvussa 4.7. Ne ovat autonomia, kyvykkyys ja merkitys. Myös Martela ja Jarenko esittävät samaan tutkimustraditioon pohjaten, että näiden kolmen tekijän sijaan ihmisellä onkin neljä
psykologista perustarvetta. Heidän mallissaan kaksi ensimmäistä on käytännössä samat kuin Pinkillä: vapaaehtoisuus ja kyvykkyys. Kaksi muuta ovat aikaansaaminen ja hyvän tekeminen. (Järvinen 2014; Luukka 2019.)
Kyselyn mukaan juuri mielekkäät työtehtävät ovat suomalaisille työntekijöille se kaikkein merkityksellisin asia. Autonomia liittyykin vahvasti työtehtävien mielekkyyteen, ja se, onko niihin mahdollisuutta vaikuttaa. Työnteon alkuperäinen tarkoitus on kuitenkin ansaita leipää pöytään, joten valitettavasti yhä edelleen useissa yrityksissä ajatellaan, että ihminen motivoituu rahasta. Hyvinvointiyhteiskunnassa, jollaisessa me suomalaisetkin eletään, rahalla tai muilla ulkoisilla palkkioilla on yllättävänkin heikko motivoiva vaikutus.
Kontrolli on autonomian vastakohta, se tappaa vapaaehtoisuuden ja ennen kaikkea innostuksen. Kun ihminen kokee, että hänen on pakko tehdä jotain, tilanteeseen liittyy lähes aina painetta ja jännitystä. Autonomian tunteen menettäminen johtaa pahimmillaan siihen, että työntekijä tuntee tekevänsä työtä, jota hänelle määrätään, eikä hän hallitse tulevaisuuttaan. Tämä kokemus johtaa usein siihen, että työntekijä ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja päätyy hakemaan uutta työtä. (Järvinen 2014; Luukka 2019.)
Kyvykkyyden kokemuksen keskeisimmät tekijät ovat hallinnan tunne, aikaansaamisen tunne sekä oman kyvykkyyden kasvaminen ja osaamisen kehittäminen. Tähän liittyy myös vahvasti palautteen saaminen. Kolmas sisäisen motivaation keskeisistä lähteistä sitoo autonomian ja kyvykkyyden yhteen. Työn merkityksellisyys ja kokemus siitä, että tehty työ vaikuttuu johonkin tai joihinkin tekijänsä ulkopuolella. Merkitys syntyy aina vaikutuksen kautta. (Järvinen 2014; Luukka 2019.)
5 Motivaatio työelämässä
Työmotivaatio on erottamaton osa työhyvinvointia – ne kulkevat käsikädessä. Marjo Sinokki määrittelee teoksessaan Työmotivaatio: innostusta, laatua ja tuottavuutta (2016) työmotivaation ”työntekijän toiminnan käyttövoimaksi, joka vaikuttaa työn laatuun ja tuottavuuteen sekä työntekijän innostukseen ja työhyvinvointiin.” Kuten jo aiemmin todettiin, ihmisiä motivoivat hyvinkin erilaiset tekijät. Hyvä työmotivaatio on avain sekä yksilön, että koko organisaation menestykseen. (Sinokki 2016.)
On huomattavaa, että organisaatioiden ilmapiiri selittää jopa noin 20–30 prosenttia yrityksen liiketaloudellisesta tuloksesta. Motivoitunut ja hyvinvoiva henkilöstö onkin organisaation tärkein voimavara. Työhyvinvoinnin ja työmotivaation taloudellisesta merkityksestä on alettu puhumaan 2000-luvun alkupuolella, jonka jälkeen näihin seikkoihin on alettu kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Kuitenkaan läheskään kaikkialla ei ole vielä ymmärretty henkilöstön hyvinvoinnin tärkeyttä ja tekemistä tällä saralla riittää vielä pitkäksi aikaa. Sekä työhyvinvointi että työmotivaatio korreloivat
myönteisesti tuottavuuden kanssa. Työntekijän motivaatio vaikuttaa hänen ahkeruuteensa sekä työtehokkuuteen. Työntekijä, jolla on hyvä asenne, tarttuu ripeästi työhön ja
ponnistelee saavuttaakseen tavoitteet. (Sinokki 2016.)
Motivaatiolla on olennainen merkitys työelämässä, ilman motivaatiota työ tuntuu raskaalta eikä innosta. Sisäisesti motivoitunut työntekijä, joka kokee työnsä mielenkiintoiseksi ja merkitykselliseksi sekä haluaa kehittyä, on huomattavasti sitoutuneempi ja tehokkaampi.
Työntekijöiden hyvä tai huono motivaatio välittyvät usein myös organisaation ulkopuolelle, joka vaikuttaa yrityksen imagoon ja työnantajamaineeseen, joka taas vaikuttaa
työntekijöiden rekrytointiin sekä henkilöstön sitoutuneisuuteen. (Sinokki 2016; Hämäläinen 2017.)
Sinokin (2016) mukaan henkilön työmotivaatioon vaikuttaa koherenssin eli
elämänhallinnan tunne. Koherenssin tunteella tarkoitetaan yksilön kykyä nähdä ympäristö ja eteen tulevat tilanteet ymmärrettävänä, hallittavana ja mielekkäinä. Vahva koherenssin tunne on yhteydessä hyvään terveyteen ja parempaan stressinhallintakykyyn sekä lisääntyneeseen työtyytyväisyyteen. Henkilöt, joilla on vahva koherenssin tunne kokevat, että vaatimukset eivät ole taakka ja että heillä on voimavaroja selviytyä niistä. (Sinokki 2016.)
Rahaa ja etuisuuksia enemmän työntekijöitä motivoi halu kehittyä, käyttää
asiantuntemustaan sekä luovuutta. (Nurmi & Salmela-Aro 2017.) Sosiaalipsykologiassa on määritelty ihmisen kolme perustarvetta, joita ovat: tilanteen hallinta eli kompetenssi,
itsenäisyys eli autonomia sekä liittymisen tarve muiden ihmisten kanssa. Ajatellaan, että nämä perustarpeet vaikuttavat motivoitumiseen myös työssä. (Sinokki 2016.)
Mikäli työntekijä ei ole kiinnostunut omasta työstään, voi häntä olla todella vaikeaa motivoida. Huonosta työmotivaatiosta voivat kertoa esimerkiksi lyhyet, toistuvat poissaolot. Etenkin pienille työnantajille nämä muodostavat huomattavan menoerän.
Sairauspoissaolojen kustannukset voidaan jakaa välittömiin ja välillisiin kustannuksiin:
välittömiä kustannuksia ovat esimerkiksi palkka, vastikkeettomat vuosilomat, sijaiset, ylityöt, työn uudelleenjärjestely, rekrytointikulut ja työterveyshuollon kustannukset.
Välillisiä kustannuksia ovat tuottavuuden aleneminen, toimitusvaikeudet, reklamaatiot sekä myös mahdollinen kiireen ja stressin aiheuttama työilmapiirin huonontuminen. Tämä taas voi johtaa koko yrityksen maineen tai imagon huonontumiseen. (Sinokki 2016.)
5.1 Työmotivaatioon vaikuttavat tekijät
Elämänkaariteorian mukaan, jokainen käy läpi erilaisia vaiheita elämässään, jotka vaikuttavat myös motivoitumiseen ja motivaatiotekijöihin. Työmotivaatioon saattaa siis vaikuttaa henkilön elämäntilanne, esimerkiksi nuorelle työntekijälle työllä on luultavasti erilainen merkitys, kuin jo eläkeikää lähestyvällä työntekijällä. Perheen perustamisen yhteydessä arvot saattavat muuttua ja perhekeskeisyys mennä työuran edelle helpommin.
(Sinokki 2016.) Toisaalta nuoruudessa ainoa motivaation lähde tehdä työtä saattaa olla vain raha. Monet nuoret joutuvat työskentelemään esimerkiksi rahoittaakseen
opiskeluajan, vaikka eivät sitä ensisijaisesti haluaisi. Usein nuoruuden työt ovat myös sellaisia, jonka tietää olevan vain väliaikaista.
Työnominaispiirteitä koskevat tekijät voidaan jakaa sosiaalisiin, taloudellisiin sekä fyysisiin tekijöihin. Näitä ovat esimerkiksi työyhteisö, johtaminen, yrityskulttuuri ja strategia, palkka, turvallisuus sekä työolosuhteet ja työympäristö. Näiden lisäksi työntekijän motivaatioon vaikuttavat henkilön persoonallisuus, arvot ja asenteet, elämäntilanne sekä kokemukset ja myös urasuuntautuneisuus sekä henkilön oma käsitys työstä. (Sinokki 2016.)
Motivaation kannalta olennaisia asioita (taulukko 4) ovat työn merkityksellisyyden tiedostaminen, tietoisuus omasta suoriutumisesta, pätevyyden tunne sekä valinnan mahdollisuus työn tekemisen tavoissa. Motivoituminen työssä on todennäköisempää, jos henkilö kokee olevansa oikealla alalla. Työhyvinvointi lisääntyy, kun työ on mielekästä ja sujuvaa turvallisessa, terveyttä edistävässä sekä työuraa tukevassa työympäristössä.
Huono työilmapiiri tai esimerkiksi työpaikkakiusaaminen, väkivallan uhka tai huono johtaminen yleensä heikentävät motivaatiota tai hävittävät sen jopa kokonaan. (Sinokki 2016.)
Taulukko 4. Työmotivaatioon vaikuttavat tekijät. (Sinokki 2016.) TYÖMOTIVAATIOON VAIKUTTAVAT
TEKIJÄT
Motivaatiota kohottavat tekijät Motivaatiota heikentävät tekijät + Kehittymismahdollisuudet
+ Onnistumiset ja saavutukset + Hyvä työilmapiiri
+ Ketterä johtaminen
+ Palautteen anto ja kannustaminen + Työn merkityksellisyys
+ Etenemismahdollisuudet + Työn arvostus
+ Riittävä haasteellisuus + Työmäärä ja työn hallinta + Palkka
+ Palkkiot ja työsuhde-edut + Vaikuttamismahdollisuudet + Joustava työaika
+ Kouluttautumismahdollisuudet + Selkeät tavoitteet
+ Tunnustus
− Riittämättömät resurssit
− Työmäärä
− Huono työilmapiiri
− Huono johtaminen (control &
command)
− Väkivallan uhka
− Huono tai turvaton työympäristö
− Liian korkeat vaatimukset
− Riittämättömyyden tunne
− Palautteen ja/tai kannustuksen puute
− Vähäiset kehittymismahdollisuudet
− Hallinnan puute
− Epätasa-arvo ja suosiminen
− Epäselvät ohjeet ja/tai tavoitteet
− Työn arvostuksen puute
− Negatiivinen palaute
Saavuttamisen tunne on yksi tärkeimmistä motivaattoreista. Saavutuksista halutaan tunnustusta, jota voi olla monenlaista, esimerkiksi pieni kiitos, julkinen tunnustus, palkkio tai jopa ylennys. Saavutukset eivät motivoi pitkään, jos niistä ei saa tunnustusta.
Palkitsemiskeinojen tulee olla oikeudenmukaisia ja tasavertaisia, jotta ne voidaan kokea motivoivana. (Armstrong & Taylor 2014, 180; Sinokki 2016.)
Työntekijät tarvitsevat tietoa suoriutumisestaan, joten tavoitteiden saavuttamiseksi tulee olla selkeät mittarit ja tehdystä työstä tulee saada palautetta. Sanotaan, että huonokin palaute on parempi, kuin ei ollenkaan palautetta. Palaute on tärkeää ja ilman sitä työntekijä voi helposti tuntea, ettei työllä ole mitään arvoa tai merkitystä. Myönteinen palaute motivoi, lisää itseluottamusta ja työyhteisöön sitoutumista. Myös negatiivinen palaute voi edesauttaa parempaan suoritukseen, mutta se voi myös lamaannuttaa ja saada ihmisen tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi, joka taas heikentää motivaatiota.
Negatiivinen palaute voi myös saada henkilön välttelemään jotakin tiettyä työtehtävää tai tilannetta. Palautteen antamisessa tulee olla tarkkana ja muistaa, että ihmiset reagoivat eri tavoin palautteeseen, oli se sitten negatiivista ja positiivista. Onnistunut palaute ei koskaan ole tuomitsevaa tai moralisoivaa. Perussääntönä voi esimerkiksi pitää, että positiivista palautetta voi antaa julkisesti, mutta kriittinen palaute tulisi antaa kahden kesken. Organisaatiossa on myös tärkeää, että palautetta annetaan ja saadaan ylhäältä alas, alhaalta ylös ja myös horisontaalisesti. (Sinokki 2016.)
