Covid-19 pandemian vaikutukset jääkiekkoseuratoimintaan
Rami Hämäläinen
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Amk-opinnäytetyö
2022
Tradenomin tutkinto
Tekijä(t)
Rami Hämäläinen Tutkinto
Tradenomi
Raportin/Opinnäytetyön nimi
Covid-19 pandemian vaikutukset jääkiekkoseuratoimintaan Sivu- ja liitesivumäärä
52 + 6
Alkuvuodesta 2020 Suomeenkin saapunut Covid-19 pandemia aiheutti äkillisiä muutoksia myös lasten ja nuorten liikuntaharrastamiseen. Julkiset liikuntapaikat sekä koulut suljettiin maaliskuussa ja urheiluseurat joutuivat täysin uuteen tilanteeseen, pandemian levitessä rä- jähdysmäisesti ympäri maailmaa.
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan, miten jääkiekkoseurat ja erotuomarikerhot olivat varautu- neet riskienhallinnan näkökulmasta Covid-19 pandemian tyyppisiin äkillisiin, ennakoimatto- miin muutoksiin sekä miten pandemia vaikutti kauden 2020–2021 suunnittelemiseen. Tutki- mus toteutettiin kvantitatiivisena kokonaistutkimuksena ja lähetettiin sähköpostitse kaikille Suomen jääkiekkoseuroille ja erotuomarikerhoille 13.2.2022.
Teoreettinen viitekehys käsittelee riskejä, niiden luokittelua sekä riskienhallintaa, riskien- hallintaprosesseja ja riskienhallinnan työvälineitä. Tutkimuksessa esitellään myös jääkiek- koseuratoimintaa Suomessa sekä yhdistystoimintaa, sen hallintoa ja taloudenhoitoa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka monet urheilujohtajat olivat julkisuudessa hy- vinkin huolissaan lasten ja nuorten liikuntaharrastajamäärien laskusta, tämän tutkimuksen perusteella harrastajamäärissä ei jääkiekkoseuroissa näkynyt suuria muutoksia. Joissain seuroissa oli nähtävissä jopa pientä kasvua jääkiekon harrastajamäärissä.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Covid-19 pandemian vaikutukset jäivät oletet- tua pienemmiksi jääkiekkoseuroissa sekä erotuomarikerhoissa ja, että seurojen talous oli pääosin hyvässä kunnossa kauden 2020–2021 alkaessa. Pandemia ei myöskään muutta- nut oleellisesti jääkiekkoseurojen taloudellista varautumista pandemian kaltaisiin äkillisiin muutostilanteisiin.
Covid-19 pandemian edelleen jatkuessa ja tartuntamäärien kasvaessa entisestään, on hy- vinkin mahdollista, että harrastajamäärien lasku näkyy vasta pidemmällä aikavälillä.
Asiasanat
Riskienhallinta, Urheiluseuratoiminta, Yhdistystoiminta, Jääkiekko, Covid-19
Sisällys
1 Johdanto ... 2
1.1 Tutkimuksen tavoitteet ... 3
1.2 Tutkimuksen rakenne ... 4
2 Riskit ja riskien luokittelu ... 5
2.1 Strategiset riskit ... 7
2.2 Operatiiviset riskit ... 8
2.3 Taloudelliset riskit ... 8
2.4 Vahinkoriskit ... 9
3 Riskienhallinta ... 10
3.1 Riskienhallintaprosessi ... 12
3.2 Riskienhallinnan standardit ... 16
3.3 Riskienhallinnan työvälineet ... 19
4 Urheiluseura toimintaympäristönä ... 22
4.1 Urheiluseuratoiminta Suomessa ... 22
4.2 Yhdistystoiminta ... 22
4.3 Jääkiekkoseuratoiminta Suomessa ... 24
4.4 Jääkiekkoerotuomaritoiminta Suomessa ... 26
4.5 Urheiluseuran talous ... 27
5 Kyselytutkimus ... 29
5.1 Tutkimusmenetelmä ... 30
5.2 Tutkimuksen tulokset... 32
6 Pohdinta ... 42
6.1 Johtopäätökset ... 43
6.2 Kehitysehdotukset ... 45
6.3 Oma oppiminen ... 46
Lähteet ... 48
Liitteet ... 53
Liite 1. Saatekirje ... 53
Liite 2. Tutkimuskyselyn kysymykset ... 54
1 Johdanto
Kevät 2020 oli jääkiekkoseuratoiminnakin osalta varsin poikkeuksellinen, elettiin koronakriisin akuuttivaihetta. Julkiset liikuntatilat suljettiin 17.3.2020, yksityisille liikunta-alan toimijoille annettiin suositus keskeyttää toimintansa ja koulujen lähiopetus lopetettiin 18.3.2020. Samalla kiellettiin kaikki yli 10 hengen kokoontumiset, mikä keskeytti valtaosan liikunta- ja urheiluseurojen kasvok- kain tapahtuvasta toiminnasta. Suomi onnistui hyvin koronapandemian etenemisen hillitsemisessä.
Rajoituksia alettiin purkaa toukokuusta 2020 lähtien. Julkisia sisäliikuntatiloja avattiin, ja urheilu- seurat saivat aloittaa ohjatun toiminnan enintään 10 hengen ryhmissä. Kilpailutoiminnan käynnistä- minen sallittiin 1.6.2020 alkaen erityisjärjestelyin. Yli 500 henkilön kokoontumiset ja yleisötilaisuu- det oli kuitenkin kielletty 31.7.2020 saakka. Ulkotiloissa oli mahdollista järjestää yli 500 henkilön tilaisuuksia 1.7.2020 alkaen. (Valtion liikuntaneuvosto 2020)
Tämän opinnäytetyön aiheena on tutkia suomalaisten juniorijääkiekkoseurojen ja erotuomarikerho- jen varautumista riskienhallinnan näkökulmasta Covid-19-tyyppiseen, odottamattomaan toimin- taympäristön muutokseen sekä etsiä keinoja riskienhallintaan ja toiminnan jatkuvuuden turvaami- seen. Olen harrastanut jääkiekkoa eri rooleissa yli 30 vuotta, joten jääkiekko lajina on erittäin lä- hellä sydäntäni. Seurasin mielenkiinnolla eri urheilulajien vastuuhenkilöiden julkisia kannanottoja koronakriisin vaikutuksista urheiluseuratoimintaan, joten aiheen tutkiminen on sekä mielenkiin- toista, että hyödyllistä, jotta seuraavaan samantyyppiseen kriisiin osataan varautua paremmin.
Tämä opinnäytetyö soveltuu erinomaisesti junioriseurajohtajille ohjaamaan yhdistyksiä ymmärtä- mään riskienhallinnan merkitys myös yhdistystoiminnassa. Työ antaa hyvän käsityksen riskienhal- linnan peruskäsitteistä sekä yhdistystoiminnasta.
Aihe on edelleenkin erittäin ajankohtainen pandemian ollessa osa päivittäistä elämäämme kahden poikkeuksellisen jääkiekkokauden jälkeenkin. Tällä hetkelläkin Covid-19 tartuntamäärät ovat jäl- leen kasvamaan päin, joten paluu täysin normaaliin tilanteeseen voi kestää pitkäänkin.
Tutkimus toteutetaan kyselytutkimuksena Suomen Jääkiekkoliitto ry:n 250 jäsenseuralle. Lajin Am- mattilaissarjat (SM-Liiga ja KHL) rajataan kyselyn ulkopuolelle. Vastaanottajien joukossa on myös kaikki Suomen erotuomarikerhot, joiden toimintaan kriisi on myös vaikuttanut. Vastaanottajien tie- dot poimitaan julkisesti saatavilla olevista lähteistä. Aiheen tutkimisessa kiinnostaa myös selvittää, onko jääkiekkoseurojen varautumisessa koronakriisin aiheuttamiin muutoksiin maantieteellisesti
eroja sekä tutkia, onko lajin ammattilaissarjojen, Jääkiekon SM-Liigan ja KHL:n, juniorijoukkueet varautuneet koronakriisin muutoksiin muita seuroja paremmin.
Tämän opinnäytetyön tietoperustassa käsiteltävät riskienhallinnan käsitteet ovat määritelty käytet- tyjen lähteiden perusteella. Työn kannalta keskeisimmät käsitteet ovat:
Riski: mahdollisuus, että jokin haitallinen tapahtuma toteutuu. Riskiä käsitellään usein negatiivi- sena tapahtumana, mutta riski voi yhtä lailla olla myös positiivinen. Riski voidaan määritellä myös epävarmana seurauksena jollekin tapahtumalle. (Hopkin 2018, 15.)
Riskienhallinta: tapa, jolla organisaatio pyrkii hallitsemaan siihen kohdistuvia riskejä, riskin vaikut- taessa organisaatioon negatiivisesti tai positiivisesti. Riskienhallinnalla tarkoitetaan kaikkea yrityk- sessä tehtävää toimintaa riskien ja niistä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi.
Kokonaisvaltainen riskienhallinta: läpi koko organisaation toteutettava riskienhallintaprosessi, johon sitoutuu ja osallistuu yrityksen johto ja työntekijät.
Riskienhallintaprosessi: prosessi, jonka avulla analysoidaan ja arvioidaan riskienhallinnan toi- menpiteitä sekä seurataan riskienhallinnan edistymistä ja tarkastellaan, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Dynaaminen riskienhallinta: äkillisiin ja arvaamattomiin muutoksiin nopeasti ja ketterästi reagoiva riskienhallintatapa.
Riskienhallinnan standardi: yhteinen menettelytapa toistuvaan riskien hallintaan liittyvään toimin- taan. Riskienhallinnan standardien tarkoituksena ja tavoitteena on luoda yhteinen riskienhallintasa- nasto ja menetelmä riskien tunnistamiseen ja hallintaan.
1.1 Tutkimuksen tavoitteet
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on löytää vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin:
Pääongelma
• Millä toimenpiteillä jääkiekkoseurat olivat taloudellisesti turvanneet toiminnan jatkuvuu- den koronakriisin ensimmäisen vaiheen jälkeen?
Alaongelmat
• Miten seurat olivat varautuneet koronakriisin aiheuttamiin muutoksiin?
• Mitä toimenpiteitä seurat olivat tehneet selvitäkseen koronakriisistä?
• Miten koronakriisi vaikutti kauden 2020–2021 suunnittelemiseen?
Lähtökohtana on, että koronapandemian kaltaisiin odottamattomiin muutoksiin on melko mahdo- tonta seuratoiminnassa varautua. Ajatuksenani on, että jos tutkimuksessa löytyisi edes pieni toi- menpide, joka auttaisi seuroja varautumaan vastaaviin toimintaympäristön ennakoimattomiin muu- toksiin, hyödyttäisi tämä tutkimus lajin parissa toimivia jääkiekkoseuroja ja erotuomarikerhoja jo huomattavasti. Koronakriisi on vaikuttanut urheiluseuroihin läpi lajirajojen, joten tutkimuksesta hyö- tyvät mahdollisesti muidenkin lajiseurojen edustajat.
1.2 Tutkimuksen rakenne
Tässä tutkimuksessa päähuomion teoriaosuudessa vievät riskienhallinnan käsittely, yhdistystoi- minta sekä jääkiekko seuratoimintana. Opinnäytetyö noudattaa perinteistä tutkielman mallia. Tieto- perusta käsittelee riskienhallinnan perusteita sekä yhdistystoiminnan lainalaisuuksia. Perinteisen riskienhallintaprosessin lisäksi tietoperustassa käsitellään myös koronapandemian myötä ajankoh- taiseksi noussutta dynaamista, ketterää riskienhallintaa, joka voisi soveltua yhdistystoiminnan ris- kienhallintakeinoksi perinteisen, kaavamaisen tavan sijaan. Tietoperustan jälkeen käydään läpi tut- kimustulokset. Tutkimus on toteutettu määrällisenä eli kvantitatiivisena kokonaistutkimuksena.
Taulukko 1. Peittomatriisi
Peittomatriisi
Pääongelma: Millä toimenpiteillä jääkiekkoseurat ovat taloudellisesti turvanneet toiminnan jatkuvuuden koronakriisin jälkeen?
Alaongelmat
Teoria Tulokset Lomakkeen kysymykset 1 Miten seurat olivat varautuneet koronakriisin aiheutta-
miin muutoksiin? 2, 3, 4 5.2, 6.1 6, 7, 11, 12
2 Mitä toimenpiteitä seurat ovat tehneet selvitäkseen ko-
ronakriisistä? 2, 3, 4 5.2, 6.1 11, 12, 13
3 Miten koronakriisi vaikutti kauden 2020–2021 suunnitte-
lemiseen? 2, 3, 4 5.2, 6.1 13, 14, 15, 16
2 Riskit ja riskien luokittelu
Sana riski voidaan määritellä usealla eri tavalla. Suomen kielessä riski sisältää oletuksen tai pelon jostakin negatiivisesta tapahtumasta joko itselle, läheiselle tai näiden omaisuudelle. Suomen kie- lessä riskiä voidaan kuvailla myös termeillä vahingon vaara tai vahingonuhka. Riskit voivat olla si- säisiä riskejä tai ulkopuolelta tulevia riskejä. Riskinä voidaan pitää myös mahdollisuutta siitä, että positiivinen tavoite ei toteudu. Riskiin liittyy aina epävarmuutta, jolloin tapahtuman seuraus ei voi olla etukäteen tiedossa. (Juvonen ym. 2014, 8; Suominen 2003, 9; Kuusela & Ollikainen 2005, 16.)
The Oxford English Dictionary:n mukaan riski määritellään mahdollisuutena loukkaantumiselle, me- netykselle, vaaralle tai muulle epäsuotuisalle tapahtumalle. Riskiä käsitellään usein negatiivisena tapahtumana, mutta riski voi yhtä lailla olla myös positiivinen riski. Riski voidaan määritellä myös epävarmana seurauksena jollekin tapahtumalle. (Hopkin 2018, 15.)
Yleisesti riski määritellään tapahtuman todennäköisyyden ja riskin vakavuuden kombinaationa (Ju- vonen ym. 2014, 9.):
Riski = Todennäköisyys x Riskin vakavuus
Vahinkotapahtumia tarkasteltaessa kiinnitetään usein huomiota riskin laajuuteen sekä todennäköi- syyteen. Riskin laajuus ja todennäköisyys ovat tosiinsa nähden kääntäen verrannollisia. Historiasta pystytään osoittamaan, että pieniä vahinkoja sattuu usein, mutta isoja, saati katastrofaalisia vahin- koja erittäin harvoin. (Juvonen ym. 2014 11–14.). Pienten riskien ennustettavuus on myös paljon helpompaa kuin isojen vahinkojen. Tämä johtuu siitä, että koska pieniä riskejä tapahtuu verrattain usein, pystytään näistä laatimaan esimerkiksi vahinkotilastoja, joiden perusteella pystytään teke- mään parempia ennustuksia kuin suurista katastrofeista, joita tapahtuu kenties kerran 200 vuo- dessa. (Suominen 2003, 20–21.)
Riskien luokittelu on riskienhallinnan peruspilareita. Luokittelun avulla riskejä voidaan paremmin vertailla keskenään riskien ollessa yhteismitallisia. Riskejä voidaan luokitella eri kategorioiden mu- kaan. Luokittelu parantaa myös riskitietoisuutta organisaatioissa. (Hopkin 2018, 20.) Riskien luokit- teluissa ei ole oikeaa tai väärää tapaa, vaan riskit voidaan luokitella yrityksen strategian ja toimin- nan edellyttämillä tavoilla. (Hopkin 2018, 17; SRHY 2022b)
Suominen (2003, 20.) luokittelee riskit mm. riskin suuruuden mukaan:
• Merkityksetön
• Vähäinen
• Kohtalainen
• Merkittävä
• Sietämätön
Merkityksettömän riskin vaikutus on niin pieni, ettei toimenpiteitä ole järkevää toteuttaa, joten riski hyväksytään ja pidetään omalla vastuulla. Vähäisen riskin osalta toimenpiteitä ei välttämättä tarvita vaan tilannetta seurataan ja varmistetaan, että riski pysyy hallinnassa. Kohtalaisen riskin osalta ris- kin suuruutta tulee pyrkiä pienentämään vaikuttamalla riskin todennäköisyyteen tai seurauksiin.
Merkittävän riskin kohdalla riskin vähentäminen on välttämätöntä ja toimenpiteet vähentämiseksi tulee aloittaa välittömästi. Sietämättömän riskin vaikutukset ovat niin suuret, että toimenpiteet riskin poistamiseksi ovat välttämättömiä. (Juvonen ym. 2014, 22; Suominen 2003, 20–21.)
Tucci (2021) jakaa riskit kategorioihin seuraavan jaottelun mukaan:
• Strategic
• Financial
• Operational
• Compliance
Myös Deloitten (2013) mukaan tätä jaottelua käytetään johdonmukaisesti monissa yrityksissä ris- kejä luokiteltaessa. Näistä kolme, Strategic (strateginen), Financial (taloudellinen) ja
Operational (operatiivinen), ovat yleisimmin luokitteluissa käytettyjä myös Suomessa. Nämä kolme käydään raportissa läpi yksityiskohtaisemmin. Compliance riskille ei ole saatavilla yleisesti käytet- tyä suomennosta. Tällä riskillä tarkoitetaan yleisesti säännösten ja lakien noudattamisesta sekä juridisista vastuista johtuvia riskejä. (Tucci 2021)
Hopkin (2018, 17.) taas luokittelee riskit riskityyppien (luonteen) mukaan:
• Compliance (mandatory) risk – juridisista vastuista johtuva riski. Esim. rahanpesu.
• Hazard (pure) risk – tilanne tai tapahtuma, joka toteutuessaan aiheuttaa taloudellisia menetyksiä. Esim. varkaus tai tulipalo.
• Control (uncertainty) risk – esimerkiksi projektin ennakoituun aikatauluun tai budjettiin liittyvä riski.
• Opportunity (speculative) risk – tietoisesti otettava riski, joka otetaan yrityksen toimin- nan muuttuessa, kuten toiminnan laajentuessa tai uusia tuotteita lanseeratessa.
Kolmas, varsinkin Suomessa vakiintunut tapa jaotella riskit, on luokitella riskit strategisiin, taloudel- lisiin, operatiivisiin ja vahinkoriskeihin. (Ilmonen, Kallio, Koskinen & Rajamäki 2016, 76–77.) Myös Kallunki (2007) käyttää samaa luokittelua puhuessaan liiketoiminnan ja sen rahoittamisen riskeistä.
Kaikkiin edellä mainittuihin riskityyppeihin saattaa sisältyä riskejä, jotka ovat joko sisäisiä tai ulkoi- sia riskejä. On syytä huomioida, että moni riski saattaa kuulua useampaan riskilajiin. (SRHY 2022a; SHRY 2022b)
2.1 Strategiset riskit
Organisaation pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisiin liittyviä riskejä kutsutaan strategisiksi ris- keiksi. Toiselta nimeltään näitä riskejä kutsutaan toisinaan liiketoimintariskeiksi. Strategiset riskit voivat liittyä esimerkiksi kehittyvään teknologiaan, muutoksiin lainsäädännössä tai raaka-aineiden hinnanmuutoksiin ja saatavuuteen. Myös asiakassuhteisiin ja yrityksen maineeseen liittyvät riskit ovat strategisia riskejä. Strategisen päätöksenteon epävarmuustekijöihin liittyvät riskit ovat strategi- sia riskejä. (Tucci 2021)
Strategiset riskit voidaan jakaa kahteen osaan, sisäisiin ja ulkoisiin strategisiin riskeihin. Strategian muodostamiseen ja laadintaan liittyvät riskit ovat sisäisiä riskejä ja strategian toteuttamiseen liitty- vät riskit ulkoisia. Sisäiset strategiset riskit liittyvät usein puutteellisiin taustatietoihin ja ulkoiset ris- kit itse organisaatioon ja sen toimintatapoihin. (Ilmonen ym. 2016, 77–78; Juvonen ym. 2014, 34.)
Sisäiset strategiset riskit liittyvät esim. strategian laadinnan ja toimeenpanon yhteydessä käytetty- jen taustatietojen puutteellisuuteen. Yrityksessä saatetaan keskittyä kehittämään strategian kan- nalta epäolennaisia hankkeita tai yritykseltä puuttuu kokonaan ydinosaaminen strategian kannalta oleellisimmilla osa-alueilla. Asiakkaiden tarpeet saatetaan esimerkiksi ymmärtää täysin väärin. (Il- monen ym. 2016, 78.)
Ulkoiset strategiset riskit liittyvät esimerkiksi toimialalla tapahtuviin muutoksiin, joita ei osata enna- koida, kuten muutokset lainsäädännössä tai teknologioissa, muutokset raaka-aineiden saatavuu- dessa tai kilpailutilanteen oleellisessa muutoksessa. (Ilmonen ym. 2016, 77.)
2.2 Operatiiviset riskit
Jos strategisten riskien aikajänne on usein 3–5 vuotta, liittyvät operatiiviset riskit yrityksen liiketoi- minnan epävarmuuteen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Usein operatiiviset riskit liittyvät vaikeu- teen arvioida yrityksen tuottamien hyödykkeiden hinnankehitystä ja menekkiä. (Kallunki 2007)
Operatiiviset riskit ovat päivittäiseen toimintaan ja siitä seuranneisiin vahinkoihin ja haittoihin liitty- viä riskejä. Nämä voivat olla seurausta esimerkiksi prosesseista, järjestelmistä tai henkilöstöstä.
Petokset ja rikollinen toiminta yritystä kohtaan katsotaan myös operatiivisiksi riskeiksi. (Morgan 2021) Usein merkittävimpiä operatiivisia riskejä ovat keskeytysriskit. Keskeytysriskin voi aiheuttaa esimerkiksi toimitilojen tulipalo tai henkilöstön lakkoilu. (Ilmonen ym. 2016, 78–79.) Myös henkilö-, tieto-, tuote- ja projektiriskit ovat operatiivisia riskejä. (SRHY 2022a)
Juvonen ym. (2014, 41.) mukaan operatiiviset riskit ovat jaettavissa kolmeen osa-alueeseen:
• toimittajaverkoston ylläpitämiseen
• tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen
• tuotteiden ja palveluiden jakeluun
Minkä tahansa näiden osa-alueen pettäessä, vaikutus liiketoiminnan menestymiseen saattaa olla hyvinkin merkittävä.
2.3 Taloudelliset riskit
Taloudelliset riskit liittyvät yrityksen rahaprosesseja uhkaaviin riskeihin. Tyypillisiä taloudellisia ris- kejä ovat luottoriskit, korkoriskit ja valuuttariskit. Taloudellisista riskeistä saatetaan toisinaan käyt- tää myös nimitystä rahoitusriski. (Ilmonen ym. 2016, 81; SRHY 2022a)
Luottoriskit liittyvät luotolla myymiseen ja mahdolliseen velallisen maksukyvyttömyyteen. Jos velal- linen ei kykene maksamaan luottoa ja korkoa suunniteltuna ajankohtana, saattaa tällä olla merkit- täviä vaikutuksia luoton antaneen yrityksen taloudelliseen tilanteeseen. (Juvonen ym. 2014, 33.)
Korkoriski liittyy vastaavasti yrityksen omaan velanottoon ja riskiin korkojen noususta. Korkojen noustessa merkittävästi, saattaa velanhoitokulut muodostua niin suuriksi, että tällä saattaa olla oleellisia vaikutuksia yrityksen talouteen. Yrityksen on hyvä varmistua investointeja miettiessä, että se pystyy hoitamaan lainanlyhennykset ja korot myös korkotason noustessa. (Juvonen ym. 2014, 34.)
Valuuttariski tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, jos yritys tekee valuuttakauppaa eli ostaa tai myy muussa kuin omassa valuutassa tai jos yritys on ottanut lainaa muussa kuin eurovaluutassa.
Valuuttakurssimuutokset saattavat vaikuttaa ostovelkojen, myyntisaamisten tai velanlyhennyksen ja korkojen määrään huomattavastikin. (Ilmonen ym. 2016, 81; Kallunki 2007)
2.4 Vahinkoriskit
Vahinkoriskit ovat monille meistä helpoimpia mieltää, koska monet niistä ovat valtaosalle ihmisistä tuttuja. Tutumpia ja helpoimmin ymmärrettäviä vahinkoriskejä ovat varmasti työkyvyttömyyteen joh- tavat tapaturmiin liittyvät riskit. Muita vahinkoriskejä ovat esimerkiksi työvoiman puutteeseen tai avainhenkilöiden menettämiseen liittyvät riskit, ympäristöriskit tai riski tuotantotilojen tuhoutumi- sesta. (Ilmonen ym. 2016, 81.) Suomen Riskienhallintayhdistys (2022a) luokittelee vahinkoriskeihin kuuluviksi riskeiksi keskeytys-, palo-, rikos- ja paloriskit.
Vakuutettavissa olevaa riskiä kutsutaan vahinkoriskiksi. Vahinkoriskien aiheuttamia taloudellisia seuraamuksia voidaan ainakin osittain siirtää vakuutusyhtiöille, mutta vahingon uhka ja riskienhal- linta jää tällöinkin yrityksen vastuulle. (SRHY 2022b) Vahinkoriski ei voi koskaan olla positiivinen, vaan se aiheuttaa aina yritykselle tappioita ja usein myös liiketoimintariskin toteutuessaan.
Suurempi vahinko vahinkoriskeissä aiheutuu yleensä tuotannon keskeytyksestä, ei niinkään itse vahingosta. (Kallunki 2007; Juvonen ym. 2014, 10.)
3 Riskienhallinta
Riskienhallinnan päämääränä on tunnistaa ja havaita ajoissa organisaation toimintaan ja tavoittei- den saavuttamiseen vaikuttavia negatiivisia ja positiivisia tekijöitä. (Hopkin 2018, 44.)
Riskienhallinnalla tarkoitetaan organisaation tuloksen suojaamista ei toivotuilta tapahtumilta ja ris- keiltä sekä näiden seurannaisvaikutuksilta. Usein riskienhallinta ymmärretään ainoastaan yrityksen suojaamisena negatiivisilta tapahtumilta, ja korostetaan toimintavarmuutta ja toiminnan jatkuvuutta.
On kuitenkin hyvä muistaa, että ilman riskejä ei ole liiketoimintaakaan. Näin ollen pelkästään nega- tiivisilta riskeiltä suojautuminen ei hyödynnä kaikkia riskienhallinnan mahdollisuuksia. (Ilmonen ym.
2016, 16.)
Riskien ymmärtäminen on riskienhallinnan pääasiallinen tarkoitus, jonka tavoitteena on helpottaa organisaatiota tekemään tietoisia faktoihin perustuvia päätöksiä, jotta oikea-aikainen päätöksen- teko on mahdollista. Riskienhallinnan tulee siis olla osa organisaation päätöksentekoprosessia ja tämän tulee toimia systemaattisesti läpi koko organisaation. Yrityksen jokaiseen tavoitteeseen liit- tyy aina riski. Ilman tavoitteita ei voi olla riskejä, ja riskit voi ainoastaan ymmärtää ymmärtämällä ensin tavoitteet. (Niemi 2018, 323.)
Toimiva riskienhallinta perustuu hyvään seurantaan sekä parhaaseen saatavilla olevaan tietoon – tiedon ja seurannan tulee olla hyvin jäsenneltyä, järjestelmällistä ja ajantasaista. Riskienhallinta on negatiivisten, ei toivottujen asioiden ja seurausten hallintakeino, jonka tarkoitus on auttaa päätök- sentekijöitä priorisoimaan asioita, tekemään tietoisia valintoja päätöksiä tehtäessä sekä tunnista- maan vaihtoehtoisia toimintatapoja. Hyvän riskienhallinnan piirteitä ovat ennakoivuus, tietoisuus, suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys. (SRHY 2022a, SRHY 2022b)
Riskienhallinnan tavoitteena on saada riskienhallinta osaksi yrityksen päivittäistä toimintaa, jolloin siitä tulee olennainen osa yrityksen kulttuuria ja tapaa tehdä töitä. On tärkeää, että riskienhallinnan eri osa-alueet ja niiden väliset riippuvuudet määritellään yksityiskohtaisesti. Koska riskienhallinta itsessään on käsitteellistä tekemistä, on tärkeää, että keskeiset käsitteet on määritelty ymmärrettä- vällä tavalla. (Ilmonen ym. 2016, 40–41.)
Kuva 1. Kokonaisvaltainen riskienhallinta (Ilmonen ym. 2016, 41.)
Yleisin riskienhallinnan keino on riskin välttäminen, jossa suljetaan pois riskiä lisäävät tekijät, esi- merkiksi tuotantolinjan sulkeminen, tietyn osan myyminen tai uuden markkina-alueen rajaaminen.
(Suominen 2003, 101.). Riskiä pienentämällä pyritään vähentämään riskin todennäköisyyttä ja/tai sen vaikutusta (Ilmonen ym. 2016, 132–133; Suominen 2003, 102–103.). Riskien välttäminen on riskienhallinnan yleisemmin käytetty keino vakavien riskien hallitsemisessa (Juvonen 2014, 25.).
Riskin pienentäminen on olennainen osa riskienhallintaa. (Ilmonen ym. 2016, 135–137.) Näin pyri- tään pienentämään riskin todennäköisyyttä tai seurauksia eli pyritään pääsemään tilanteeseen, että riski toteutuisi mahdollisimman harvoin ja sen seuraukset olisivat mahdollisimman pienet. Ris- kien pienentämismenetelmiä voi olla esimerkiksi yrityksen henkilöstön koulutus sekä varautumis- suunnitelmat. (Juvonen 2014, 24.)
Riskin siirtämisessä siirretään riski toiselle osapuolelle (esim. käytetään kuljetus- tai alihankintapal- veluita, jolloin riski näiden toimintojen osalta siirtyy heille). Vakuuttaminen on myös yksi yleinen ris- kien siirtämisen keino (esim. toimitilojen vakuuttaminen). (Juvonen 2014, 27; Suominen 2003, 114.)
Riskin pitäminen on myös mahdollinen vaihtoehto – tällöin osa riskeistä kannattaa tai on pakko pi- tää omalla vastuulla, joskus tämä voi olla jopa tiedostomaton toimintatapa. Yritys voi varautua mahdollisiin riskeihin keräämällä varoja esim. erilliseen korvausrahastoon (keskisuuret riskit), kat- taa riskit suoraan käyttöbudjetista (pienvahingot) tai rahoittaa mahdolliset vahingot pankkilainalla.
(Juvonen 2014, 28; Suominen 2003, 120.)
Kuva 2. Riskienhallinnan vaiheet (Juvonen 2014, 23; Suominen 2003, 99.)
3.1 Riskienhallintaprosessi
Riskienhallintaprosessi on konkreettinen osa organisaation johtamista, huomioiden organisaation toimintakulttuuri ja toimintatavat liiketoimintaprosesseihin mukautettuna. (Kuusela & Ollikainen 2005, 156.) Riskienhallintaprosessin tarkoituksena on tunnistaa uhkaavat riskit ja edesauttaa nii- den analysointia sekä auttaa parhaiden riskienhallintakeinojen valinnassa. (Rousku 2017, 18.)
Kuva 3. Riskienhallintaprosessin vaiheet (mukaillen Hopkin 2018, 71.)
Organisaation strategisten tavoitteiden määrittelyssä pitää ymmärtää riskienhallintaprosessin re- surssit, toteutusympäristö ja sen tavoitteet. (Juvonen 2014, 18.) Riskien arvioinnin tavoitteena on analysoida, tunnistaa, kuvata ja arvioida riskit. Riskin todennäköisyys ja mahdolliset vaikutukset yrityksen toimintaan vaikuttavat riskin suuruuteen ja sitä kautta tarvittavien toimenpiteiden priori- sointiin. Tunnistettujen riskien osalta määritellään riskien toteutumisen todennäköisyys sekä arvioi- daan toteutumisesta aiheutuvien seurausten vakavuus. (Tucci 2021; Suominen 2003, 43.) Riskien evaluointivaiheessa valitaan tunnistetuille riskeille niiden käsittelytavat ja ryhdytään korjaamaan tai kehittämään toimintaa negatiivisten riskien välttämiseksi ja positiivisten riskien (mahdollisuuksien) edistämiseksi. (Posey 2021)
Kuva 4. Riskienhallinnan viisi vaihetta (mukaillen Tucci 2021)
Riskienhallintaprosessin tarkoitus on auttaa organisaatiota ymmärtämään mahdolliset riskit, jotta organisaatio voi tehdä tarvittavat konkreettiset päätökset riskien hallitsemiseksi. (Hopkin 2018, 55.) Riskienhallinnalla voidaan saada konkreettista hyötyä toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen ai- noastaan silloin, jos riskienhallinta on jatkuvaa ja johdonmukaista. Riskienhallintaprosessin tarkoi- tuksena on tunnistaa uhkaavat riskit ja edesauttaa niiden analysointia sekä auttaa parhaiden ris- kienhallintakeinojen valinnassa. (Suominen 2003, 31.)
Riskien tunnistamisen jälkeen tulee arvioida riskien seurannaisvaikutukset sekä näiden laajuus.
Tämän pohjalta riskit voidaan asettaa keskinäiseen järjestykseen eli priorisoida. Riskiarvioinnin tar- koituksena on selvittää mitä riskejä on tarpeellista käsitellä sekä määritellä niiden tärkeysjärjestys.
Riskianalyysin tarkoitus on auttaa ymmärtämään ja ennustamaan riskit sekä suunnittelemaan ris- kienhallintaa. (Kuusela & Ollikainen 2005, 137–138.)
Riskien arvioinnissa käytetään yleensä ennalta määrättyä asteikkoa riskien todennäköisyyden arvi- oinnissa. (Rousku 2017) Yleisemmin arvioinnissa käytetään neliportaista asteikkoa (Suominen 2003, 44.):
• Epätodennäköinen - tapahtuma toteutuu vain poikkeuksellisissa oloissa. Mahdollisuus toteutumiseen on tällöin enimmäkseen teoreettinen
• Mahdollinen - tapahtuma saattaa toteutua joissakin olosuhteissa tai tapauksissa
• Todennäköinen - tapahtuman tiedetään tai odotetaan toteutuvan mitä suurimmalla to- dennäköisyydellä
• Lähes varma - tapahtuma toteutuu tai on toteutunut usein
Riskien arviointiin ja tunnistamiseen voidaan käyttää apuna riskikartoitusmenetelmiä. Riskien it- searviointi on yleisin käytetty riskienkartoitusmenetelmä. Riskit, jotka on tunnistettu ja arvioitu, voi- daan esittää riskimatriisissa. Riskimatriisissa riskit asetetaan matriisiin riskin todennäköisyyden ja vaikutuksen perusteella. (Ilmonen ym. 2016, 100.)
Kuva 5. Riskimatriisi (mukaillen Ilmonen ym. 2016, 205.)
Dynaaminen riskienhallinta on noussut entistä merkittävämpään asemaan koronapandemian ase- tettua yritysten toiminnan ennakoimattomiin tilanteisiin. Yritysten on kyettävä reagoimaan välittö- mästi ja nopeasti, kun uusia riskejä havaitaan. Yritysten tulee pystyä arvioimaan muuttuvan maail- mantilanteen aiheuttamia uusia riskejä. (Albang, Dekker & McCurry 2020) Perinteiset, kaavamai- sesti tehtävät riskien arvioinnit ja analysoinnit eivät koronapandemian kaltaisissa tilanteissa riitä
turvaamaan yrityksiä riskeiltä, vaan nopeastikin eskaloituviin muutoksiin ja tilanteisiin on pystyttävä reagoimaan entistä ketterämmin ja nopeammin. Yritysten on pystyttävä sopeutumaan näihin muu- toksiin ja otettava käyttöön uusi riskienhallintatapa vastaamaan toiminnan haasteisiin. Monet yrityk- set ovat luottaneet siihen, että automaatio nopeuttaa prosesseja, alentaa kustannuksia, ja vähen- tää manuaalisia virheitä, mutta samaan aikaan automaation mukanaan tuomien tietoturvariskien määrä on kasvanut merkittävästi ja niiden hallintakeinot voivat vaatia nopeitakin reaktioita uhkien lisääntyessä eri tekniikoiden kehityksen myötä. (Jain, Nauck, Poppensieker & White 2020) Alban- gin ym. (2020) mukaan johtajien tulisi siirtyä riskien subjektiivisen arvioinnin sijasta datalähtöisten lähestymistapojen omaksumiseen. Epävarmuuden keskellä johtajien on käytettävä tietoja täyden- tämään harkintaa ja mahdollistamaan dynaaminen päätöksenteko. Tämä auttaa yhdistämään si- säiset ja ulkoiset tiedot älykkäämpään päätöksentekoon, joka on linjassa yrityksen strategian ja ris- kienottohalun kanssa. Yritysten on pystyttävä nopeasti reagoimaan esiin nouseviin riskeihin toimin- nan elpyessä. Oikeiden tietojen merkitys oikeaan aikaan ei ole koskaan ollut suurempi. Toiminnan siirtyessä toipumisvaiheeseen, johtajien tulee ottaa harkittuja riskejä ja arvioida, missä muutoksia tarvitaan. (Albang ym. 2020)
Riskienhallinnan tulisi perustua yhä enemmän muuhun kuin riskien aiheuttamien taloudellisten tap- pioiden laskemiseen – tilanteita pitää pystyä tarkastelemaan myös pidemmän aikavälin vaikutusten näkökulmasta ja mahdollisia riskitekijöitä tulee seurata ja niiden vaikutusta arvioida jatkuvasti. Sa- moin kuin Albang ym. (2020), myös Jain ym. (2020) toteavat, että johtajien tulee simuloida mahdol- lisia riskejä säännöllisesti, jotta niiden vaikutuksista saadaan riittävä kuva päätöksenteon tueksi.
Yritysten tulee uskaltaa perustaa riskienhallintansa pelkän riskien välttämisen sijaan yhä enemmän riskien ottamiseen tavalla, joka on sopusoinnussa yrityksen arvojen, strategian ja yrityksen asiak- kaiden toiminnan kanssa sekä tällä tavoin parantaa omaa kilpailukykyään markkinoilla. Tulisi miet- tiä, mitä riskejä yritykset ovat valmiita ottamaan parantaakseen omaa asemaansa markkinoilla ja seurata maailmalla tapahtuvia muutoksia sekä reagoida niihin myös riskien näkökulmasta välittö- mästi. (Jain ym. 2020)
Kuva 6. Dynaamisen riskienhallinnan 3 ydinkomponenttia (mukaillen Jain ym. 2020)
3.2 Riskienhallinnan standardit
Riskienhallinnan standardien tarkoituksena ja tavoitteena on luoda yhteinen riskienhallintasanasto ja menetelmä riskien tunnistamiseen ja hallintaan. Maailman ensimmäinen standardi kehitettiin Australiassa vuonna 1995, Japanin, USA:n, Iso Britannian ja Kanadan seuratessa nopeasti pe- rässä. (Hopkin 2018, 69.) Varsinkin monikansallisissa yrityksissä tehokkaan ja yhdenmukaisen ris- kienhallinnan saavuttaminen eri yksiköiden välillä ei ole mahdollista ilman yhdenmukaista riskien- hallintajärjestelmää. Suurin osa riskienhallintastandardeista noudattaa samaa runkoa (Ilmonen yms. 2016, 30.):
• määritä riskienhallintatavoitteet
• tunnista riskit
• arvioi riskit
• suunnittele ja toteuta riskienhallintatoimenpiteet
• varmista tehokas kommunikointi ja raportointi
• seuraa ja arvioi säännöllisesti riskienhallinnan taso ja onnistuminen
Riskienhallinnan prosesseista on laadittu maailmalla paljon standardeja ja suosituksia. Näistä kes- keisimmät ja tunnetuimmat riskienhallintastandardit ovat COSO ERM viitekehys sekä ISO 31000.
(Ilmonen 2016, 31.)
COSO-ERM
Vuonna 2004 julkaistu COSO ERM riskienhallintamalli koostui kahdeksasta toisiinsa liittyvästä osa- alueesta, jossa toiminta perustui vahvasti sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan väliseen suhtee- seen. COSO ERM -mallin tarkoitus oli liittää yritysten sisäinen valvonta osaksi riskienvalvontaa.
(COSO ERM 2004)
Kuva 7. COSO ERM -riskienhallintamalli (mukaillen Hopkin 2018, 75.)
Syyskuussa 2017 julkaistiin päivitys, jossa osa-alueiden määrä vähennettiin viiteen toisiinsa kyt- keytyvään komponenttiin. Suurimpana muutoksena aikaisempaan voidaan pitää valvontaan poh- jautuneen riskienhallinnan muuttaminen liiketoimintaa tukevaksi integroiduksi toiminnaksi, joka oh- jaa ja auttaa yrityksen strategian laadinnassa ja toteutuksessa. Sisäinen valvonta jää uudessa mal- lissa enemmän taka-alalle. (Noukka 18.10.2017; COSO ERM 2017)
Uudessa COSO ERM viitekehyksessä lähdetään liikkeelle strategian valinnasta riskienhallinnan tuella. (Noukka 18.10.2017) Muutoksen yhteydessä myös visuaalinen esitystapa muutettiin ja ai- kaisemmasta kuutiomallista luovuttiin. (COSO ERM 2017).
Kuva 8. COSO ERM 2017 viitekehys (mukaillen COSO ERM 2017)
COSO ERM 2017 viisi komponenttia:
• Hallinto ja Kulttuuri (Governance & Culture)
• Strategia ja tavoitteiden asettaminen (Strategy & Objective-Setting)
• Suorituskyky (Performance)
• Arviointi ja tarkastelu (Review & Revision)
• Tiedotus, viestintä ja raportointi (Information, Communication & Reporting)
Toisiinsa kytkettyjen komponenttien alle on määritelty 20 keskeisintä periaatetta, jotka ohjaavat komponenttien toimintoja. (COSO ERM 2017)
Hallinto- ja kulttuuri komponentin johtavia periaatteita ovat hallituksen riskienhallinta, toimintamal- lien ja -rakenteiden käyttöönotto, halutun kulttuurin määrittely, riskienhallinnan sitouttaminen ydin- arvoihin sekä yksilöiden huomioonottaminen. (COSO ERM 2017, 6.)
Strategia ja tavoitteiden asettaminen komponentin ohjaavina periaatteina on toimintaympäristön analysointi, yrityksen riskinottohalun määrittely, vaihtoehtoisten strategioiden arviointi sekä toimin- nan tavoitteiden asettaminen. (COSO ERM 2017, 6.)
Suorituskyky komponentti sisältää riskienhallinnan määrittämisen työt eli riskien tunnistamisen, va- kavuuden arvioinnin, riskien priorisoinnin, vastuiden määrittämisen sekä riskiportfolion luomisen ja ylläpidon. (COSO ERM 2017, 6.)
Arviointi ja tarkastelu komponentin periaatteina ovat muutosten arviointi, riskien suorituskyvyn arvi- ointi sekä kokonaisvaltaisen riskienhallinnan kehittäminen. (COSO ERM 2017, 6.)
Tiedottaminen, viestintä ja raportointi komponentin periaatteet ovat tiedon ja teknologian hyödyntä- minen, riskitiedon viestintä sekä riskien, kulttuurin ja suorituskyvyn viestintä. (COSO ERM 2017, 6.)
ISO 31000
ISO 31000 standardi on International Organization for Standardizationin (ISO) alun perin vuonna 2009 julkaisema ohjeistus, jonka tarkoitus on auttaa organisaatioita kehittämään ja ylläpitämään riskienhallintaansa. Standardin tarkoitus on auttaa yrityksiä tavoitteiden saavuttamisessa ottamalla tietoisia riskejä. ISO 31000 standardi on ensimmäinen kansainvälinen opastava standardi, joka auttaa organisaatioita tunnistamaan, arvioimaan ja käsittelemään riskien vaikutuksia. Koska ky- seessä on opastava standardi, se ei riitä sertifioinnin perusteeksi. Standardissa painotetaan ylim- män johdon osallistumisen merkitystä sekä organisaation muiden toimijoiden sitouttamista riskien- hallintaan. (Suomen Standardisoimisliitto SFS ry; Niemi 2018, 333.)
Vuonna 2018 julkaistussa päivityksessä ISO 31000:2018 terminologiaa on päivitetty. Standardi in- tegroi riskienhallinnan osaksi johtamiskäytäntöjä ja sitouttaa koko yrityksen henkilöstön johtoa myöden mukaan riskienhallintaprosessiin. (Hopkin 2018, 78–79.)
ISO 31000: 2018-standardi sisältää kahdeksan perusperiaatetta (Hopkin 2018, 77; Posey 2021)
• sisällytetty organisaation johtamisjärjestelmään
• jäsennelty ja kattava
• räätälöity yrityksen toimintaan sopivaksi
• ottaa sidosryhmät huomioon
• dynaaminen ja mukautuva
• sisältää parhaan saatavilla olevan tiedon
• huomioi inhimilliset ja kulttuuriset tekijät
• jatkuva kehittäminen
ISO 31000 koostuu kolmesta peruselementistä (Rousku 2017):
• riskienhallinnan periaatteet
• organisaation piirteet huomioonottavat puitteet
• riskienhallintaprosessi
Kuva 9. ISO 31000:2018 viitekehys (mukaillen ISO 2018)
3.3 Riskienhallinnan työvälineet
Osana riskienhallintaa, riskien arvioinnissa voidaan käyttää apuna riskien tunnistamiseen ja arvi- ointiin kehitettyjä työvälineitä.
SWOT-analyysi
Nelikenttäanalyysi (SWOT) on yksinkertainen ja yleisesti strategisten riskien arvioinnissa käytetty analysointimenetelmä. Analyysin avulla voidaan selvittää yrityksen nykytilan vahvuudet (Strength) ja heikkoudet (Weakness) sekä tulevaisuuden mahdollisuudet (Opportunity) ja uhat (Threat).
(SRHY 2022a)
Nelikenttäanalyysi sisältää sekä vahvuuksien ja heikkouksien (nykytilanteen), että uhkien ja mah- dollisuuksien (tulevaisuuden) analysoinnin. (Juvonen 2014, 38; Suominen 2003, 55.) Vahvuudet ovat toimenpiteitä tai resursseja, joita pystytään hyödyntämään. Heikkoudet ovat tekijöitä, joita täy- tyy parantaa, jotta pystyttäisiin toimimaan paremmin. (Berry 2022)
SWOT-analyysi on yksinkertainen menetelmä, jossa yrityksen vahvuudet, heikkoudet, mahdolli- suudet ja uhat voidaan ensin kerätä pienemmissä ryhmissä, ja koostaa yrityksen kokonaiskuva yh- teen. (SRHY 2022a) Saadakseen mahdollisimman kattavan ja objektiivisen lopputuloksen, on hyvä, että analyysiä on tekemässä ihmisiä yrityksen eri liiketoiminnoista. Suositeltava tapa on jär- jestää aivoriihi jokaisessa kategoriassa erikseen. (Berry 2022)
Kuva 10. SWOT-analyysi (SHRY 2022a)
Haavoittuvuusanalyysi
Vaikka kaikkia mahdollisia riskejä ei voida poistaa, kannattaa ne kuitenkin tuntea hyvin. Riskienhal- lintaan liittyvä epävarmuus, joka uhkaa yrityksen tulevaisuutta, kutsutaan haavoittuvuudeksi. Haa- voittuvuusanalyysissä pyritään tunnistamaan yrityksen heikoimmat osa-alueet, jotka uhkaavat jat- kuvuutta. Analyysin tarkoituksena on luoda nopeasti ja helposti karkea kokonaiskuva toiminnan jat- kuvuuteen liittyvistä uhista. Haavoittuvuusanalyysi luo hyvän pohjan riskien tunnistamiselle ja aut- taa yritystä löytämään riskisuojaa vaativat kohteet ja toimintatavat. (SRHY 2022a; Suominen 2003, 40.)
Kuva 11. Haavoittuvuusanalyysi (mukaillen SRHY 2022a; Suominen 2003, 39.)
Riskikartta
Riskikartoissa on avainsanoja, joiden avulla voidaan tunnistaa merkittäviä puutteita tai ongelmia, jotka yrityksen tulee korjata tai ottaa huomioon toiminnassa. (Juvonen ym. 2014, 132.) Riskikartta on haavoittuvuusanalyysin pohjalta laadittu, tarkemman tason visuaalinen kaavio. Siinä kuvataan tarkemmin eri osa-alueiden ja tekijöiden riippuvuudet ja vaikutukset valittuun pääalueeseen näh- den. Riskikartta voidaan piirtää pääaluetasolla tai jakaa pääalueet vielä lisäksi alatasoille.
(SRHY 2022a)
Kuva 12. Henkilöriskien riskikartta (SHRY 2022a)
4 Urheiluseura toimintaympäristönä
Suomen Olympiakomitean (2022) mukaan urheiluseuratoimintaan osallistuu kolmasosa suomalai- sista joko harrastamalla, kilpailemalla, tekemällä vapaaehtoistyötä tai osallistumalla muulla tavoin seuratoimintaan. Urheiluun liittyvään seuratoimintaan osallistuu eri rooleissa 1,8 miljoonaa ihmistä.
4.1 Urheiluseuratoiminta Suomessa
Urheiluun ja liikuntaan liittyvä seuratoiminta on Suomessa hyvin aktiivista. Opetus- ja kulttuurimi- nisteriön mukaan yli miljoona suomalaista kuuluu johonkin liikuntajärjestöön. Myös Suomen Olym- piakomitean mukaan suomalaisille lapsille ja nuorille urheiluseuratoiminta on ylivoimaisesti suosi- tuin harrastus. (Suomen Olympiakomitea 2022)
Suomen Olympiakomitea (2022) kertoo sivuillaan seuratoiminnan faktoista:
• 10 000 urheiluseuraa
• miljoona urheilijaa ja liikkujaa
• 500 000 vapaaehtoista toimijaa
• 100 000 ohjaajaa ja valmentajaa
• 1,8 miljoonaa suomalaista osallistuu eri tavoin seuratoimintaan
• 58 % lapsista ja nuorista harrastaa urheilua seurassa
35 % suomalaisista 15–74-vuotiaista liittyy jollain tapaa urheiluseuratoimintaan. 9–15-vuotiaista lapsista ja nuorista liikunta- ja seuratoiminnassa on mukana jopa kaksi kolmesta. (Valtion Liikunta- neuvosto 2020)
4.2 Yhdistystoiminta
Urheiluseurat ovat pääosin aatteelliseen tarkoitukseen perustettuja, voittoa tavoittelemattomia re- kisteröityjä yhdistyksiä, joiden toimintaa ohjaa yhdistyslaki sekä yhdistyksen perustamisvaiheessa laaditut yhdistyksen säännöt. (Suomen Olympiakomitea 2022; Yhdistyslaki 26.5.1989/503)
Yhdistyksen toiminnan perustana on yhdistyslaki, jonka mukaisesti yhdistyksen on toimittava ja jota yhdistysten on noudatettava. Yhdistyslaki mahdollistaa myös säädöksistä poikkeamisen yhdis- tyksen omilla säännöillä. Yhdistyslaissa säädetään yhdistyksen perustamisesta, jäsenyydestä, päätösvallasta, päätöksenteosta, yhdistyksen hallinnosta, yhdistyksen purkautumisesta sekä lak- kauttamisesta. (Yhdistyslaki)
Yhdistyslain mukaan yhdistyksellä tulee olla yhdessä toteutettava voittoa tavoittelematon aatteelli- sen tarkoitus. Yhdistyksen toiminta ja tarkoitus ei saa olla lain tai hyvien tapojen vastaista eikä sen tarkoitus voi olla taloudellisen hyödyn tuottaminen yhdistyksen jäsenille. (Yhdistyslaki)
Yhdistyksen jäsenyys
Jäseninä yhdistyksessä voivat olla yksityiset henkilöt, yhteisöt tai säätiöt. Yhdistyslain mukaisesti yhdistyksen hallituksen tulee hyväksyä jäsenhakemukset, mikäli yhdistyksen säännöissä ei ole toi- sin määrätty. Yhdistyksellä tulee olla ajantasainen jäsenrekisteri. (Yhdistyslaki)
Yhdistyksen jäsenet valitsevat, ja tarvittaessa myös erottavat, yhdistyksen sääntöjen mukaisen määrän hallituksen jäseniä, puheenjohtajan sekä tilin- ja toiminnantarkastajan, ja voivat siis osallis- tumalla yhdistyksen sääntömääräisiin kokouksiin vaikuttaa yhdistyksen toimintaan ja niissä tehtä- viin päätöksiin. (Opintokeskus Sivis 2022a, 22.)
Jäsenten velvollisuudet on määritelty yhdistyslaissa sekä yhdistyksen omissa säännöissä. Liittyes- sään yhdistykseen jäsen hyväksyy yhdistyksen säännöissä mainitut jäsenvelvoitteet. Yleisin velvol- lisuus on jäsenmaksun suorittaminen, joka tulee olla määrättynä yhdistyksen säännöissä. Yhdis- tyksen jäsenellä on velvollisuus ainoastaan säännöissä mainittuihin maksuihin. (Opintokeskus Si- vis 2022b, 13.)
Jäsen voi erota yhdistyksestä ilmoittamalla eroamisesta yhdistyksen hallitukselle, hallituksen pu- heenjohtajalle tai yhdistyskokoukselle. Yhdistykseen kuuluminen on yhdistymisvapauden mukai- sesti vapaaehtoista, joten jäsenyydestä eroamiseen ei vaadita erillistä syytä. (Yhdistyslaki)
Jäsen voidaan erottaa yhdistyksestä yhdistyslaissa tai yhdistyksen säännöissä mainittujen erotta- misperusteiden mukaisesti. (Yhdistyslaki). Jäseniin kohdistuvat kurinpidolliset toimenpiteet tai erot- tamiseen johtavat jäsenvelvoitteen rikkomiset on hyvä määritellä mahdollisimman tarkasti yhdistyk- sen säännöissä. Jäseniin ei voi kohdistaa kurinpidollisia toimenpiteitä, ellei niitä ole yksilöyty yhdis- tyksen säännöissä. Erottamistilanteessa jäsenellä on oikeus tulla kuulluksi, ellei kyse ole jäsen- maksun laiminlyönnistä. Jäsen saa myös äänestää erottamistaan koskevassa asiassa. Jäsenyys päättyy myös, kun jäsen kuolee tai yhdistys purkautuu tai lakkautetaan. (Yhdistyslaki)
Yhdistyksen hallinto
Yhdistyksessä päätösvalta kuuluu sen jäsenille. Jäsenet voivat käyttää päätösvaltaansa yhdistys- kokouksessa. Yhdistyslain mukaan äänioikeus on kaikilla 15 vuotta täyttäneillä jäsenillä, ellei yh- distyksen säännöissä toisin määrätä (Yhdistyslaki). Yhdistyskokoukset tulee järjestää sääntöjen määräämänä ajankohtana. Yhdistyskokouksen päätöksen vaativia asioita ovat yhdistyksen sääntö- muutokset, yhdistyksen toiminnan kannalta huomattavan omaisuuden luovuttaminen, hallituksen jäsenten ja tilin- ja toiminnantarkastajan valinta tai erottaminen, tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille sekä tarvittaessa yhdistyksen purkaminen. Mikäli yh- distyskokouksen kokouskutsussa ei ole mainittu näitä asioita, ei niistä voida tehdä kyseisessä ko- kouksessa päätöstä. (Fagervik, Kallio, Pöyhönen & Vierros 2016)
Yhdistyskokous on kutsuttava koolle yhdistyksen sääntöjen määräämällä tavalla. Sääntömääräis- ten kokousten ajankohta määrätään yhdistyksen säännöissä. Ylimääräinen kokous voidaan pitää, jos yhdistyksen kokous, hallitus tai yksi kymmenesosa tai säännöissä määrätty pienempi osa ääni- valtaisista jäsenistä päättää, vaatii tai katsoo siihen olevan aihetta. (Fagervik ym. 2016) Yhdistyk- sellä on oltava hallitus. Hallitus on ainoa lakimääräinen ja pakollinen yhdistyksen toimielin. Yhdis- tyslain yhdistyksen hallitukselle asettamaa vastuuta ei voida siirtää muille toimielimille. (Yhdistys- laki)
Yhdistyskokous valitsee yhdistyksen hallituksen säännöissä määrättynä ajankohtana. Yhdistyslaki asettaa hallituksen puheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle ja hallituksen jäsenille tietyt kelpoi- suusvaatimukset. Yhdistyslain mukaan yhdistyksen hallituksessa on oltava vähintään kolme jä- sentä, joista yksi tulee valita puheenjohtajaksi. Puheenjohtajan on oltava vähintään 18-vuotias eikä hänen toimivaltansa voi olla rajoitettu. Myös varapuheenjohtajan on täytettävä nämä vaatimukset.
Muiden hallituksen jäsenten tulee olla 15 vuotta täyttäneitä. Konkurssissa oleva ei voi toimia yhdis- tyksen hallituksen jäsenenä. Lisäksi hallituksen puheenjohtajalla tulee olla kotipaikka Suomessa, ellei Patentti- ja rekisterihallitus ole myöntänyt poikkeuslupaa. (Yhdistystoimijat 2022; Opintokes- kus Sivis 2022a, 24.)
4.3 Jääkiekkoseuratoiminta Suomessa
Suomen Jääkiekkoliitto ry on 20.1.1929 perustettu, yksi Suomen suurimmista urheilujärjestöistä.
(Ala-Vähälä, Lämsä, Mäkinen & Pusa 2018, 26.) Sen tarkoituksena on kehittää ja edistää jääkiek- koilua ja muita liiton toimintaan hyväksyttyjä lajeja (esim. rullakiekko) sekä toimia jäsentensä valta- kunnallisena liittona, aatteellisena järjestönä sekä yhdyssiteenä. (SJL 2022a)
Suomen Jääkiekkoliitto on myös Kansainvälisen Jääkiekkoliiton (IIHF) jäsen ja sen virallinen edus- taja Suomessa. (SJL 2022a)
Jääkiekkoliiton toimisto sijaitsee Helsingissä, mutta toiminnallisesti sen toiminta on jakaantunut maantieteellisesti kahdeksaan (8) eri alueeseen.
Kuva 13. Suomen Jääkiekkoliiton alueiden maantieteellinen jakaantumien (SJL 2020)
Kaudella 2019–2020 Jääkiekkoliitolla oli (SJL 2020):
• 346 jäsenseuraa
• 71 063 lisensoitua pelaajaa
• 1 847 lisensoitua erotuomaria
• 282 jäähallia
Taulukko 2. Kausien 2017-2021 pelipassien (lisenssien) jakautuminen eri ryhmittäin (SJL 2018; SJL 2019; SJL 2020)
34143 14602 14989 9640
32293 13932 13982 10038
32547 14137 13886 10488
32378 13896 11601 10210
0 10000 20000 30000 40000
Lapsi- ja juniorikiekko Kilpakiekko Harrastekiekko/tuomarit Toimihenkilöt
Pelipassimäärät harrastajaryhmittäin
2017-2018 2018-2019 2019-2020 2020-2021
Jääkiekkoliitto päättää yhdessä jäsenseurojensa kanssa sarjatoiminnan säännöistä. Säännöt ovat jääkiekkopeliä pelaavien yhdessä tekemiä sopimuksia, ei lakitekstiä. Sarjatoiminta on jaettu ikä- luokkiin perustuviin ryhmiin. (SJL 2022b)
Taulukko 3. Suomen Jääkiekkoliiton suurimmat jäsenseurat (SJL 2019; SJL 2020; SJL 2021)
4.4 Jääkiekkoerotuomaritoiminta Suomessa
Vuonna 1975 perustettu Suomen Jääkiekkotuomarien Liitto SJTL ry toimii kaikkien suomalaisten jääkiekkotuomareiden yhdyssiteenä ja virallisena edustajana niin kansallisesti kuin kansainvälises- tikin. SJTL:n varsinaisina jäseninä voivat olla ainoastaan jääkiekkotuomarien rekisteröidyt paikallis- yhdistykset - erotuomarikerhot. Erotuomarikerhojen toiminta-alueet kattavat koko valtakunnan.
Suomen jääkiekkotuomarien liittoon kuului kaudella 2020–2021 42 jäsenyhdistystä. (SJTL 2022)
Taulukko 4. Erotuomarikortillisten jäsenten määrä SJTL:n jäsenyhdistyksissä
1167 1487 1289 756 843 1016 724 805 940 744 847
1225 1538 1424 1007 985 1079 958 852 950 773 706
2253 1529 1382 1144 1130 1070 1024 877 851 720 694
0 500 1000 1500 2000 2500
SUURIMMAT SEURAT
2018-2019 2019-2020 2020-2021
1 979 1 938
1 663
0 500 1 000 1 500 2 000
Erotuomarikortilliset tuomarit
4.5 Urheiluseuran talous
Talous on oleellinen osa urheiluseuran toimintaa. Talousasioiden hoitamisen tueksi on hyvä laatia seuran yhteinen talousohjeistus, jonka avulla voidaan sisäisesti valvoa koko seuran talouden hoita- mista sekä taloudellista tilannetta. Talousohjeistus voi sisältää ohjeistuksen hallituksen ja toimin- nanjohtajan sekä rahastonhoitajan tehtävistä sekä vastuista, taloussuunnittelusta, kirjanpidosta, tilinpäätöksestä, sisäisestä valvonnasta sekä tilin- ja toiminnantarkastuksesta. (Rantalainen 2021, 6.)
Varsinaisen toiminnan tuottoja voi olla esimerkiksi jäseniltä ja muilta seuran toimintaan osallistu- vilta kerättäviä maksuja (Rantalainen 2021, 11.), kuten:
• Osanottomaksut koulutus-, valmennus- ja kilpailutapahtumiin tai kursseille
• Pääsylipputulot
Varsinaisen toiminnan lisäksi pääosan urheiluseurojen tuotoista muodostavat varainhankinnan tuo- tot. (Rantalainen 2021, 11.) Varainhankinnan tuotot on eri tavoin hankittuja toiminnan rahoitta- miseksi kerättävät varat, esimerkiksi:
• Jäsenmaksutuotot
• Keräys- ja arpajaistuotot
• Ilmoitus- ja mainostuotot
• Yhteistyösopimustuotot
• Lahjoitukset ja avustukset
• Talkootyötuotot
• Myyntituotot (mm. tarvikevälitys)
Opetus- ja kulttuuriministeriön valtionapua saaville liikuntajärjestöille antaman kirjanpito-ohjeen mukaan kaikki myyntituotot (esim. tapahtumien yhteydessä harjoitettava tarjoilu) tai myyntitoimin- nan tuotot käsitellään pääosin varainhankintana. Verohallinto on antanut ohjeita, milloin yleis- hyödyllisen yhteisön saama tulo on veronalaista ja milloin verovapaata. (Rantalainen 2021, 26–27.)
Varainhankinnan rooli urheiluseuratoiminnassa on kasvanut. Varainhankinnalla on usein selkeä tavoite, esimerkiksi kevään turnausmatka, uudet kisa-asut tai muu seuran tai joukkueen yhteinen tapahtuma. Varainhankinnalla voidaan myös hankkia lisärahoitusta ryhmän normaaliin toimintaan.
(Vapaavuori 2021)
Myös talkootyö on tyypillinen varainhankinnan muoto seuratoiminnassa. Talkootyötulojen verotusta harkittaessa erotellaan, onko talkootyö yhdistyksen tuloa vai talkoolaisen henkilökohtaista tuloa.
Talkootyö katsotaan verottomaksi vain rekisteröidylle, yleishyödylliselle yhdistykselle. Talkootyöstä saatava hyöty tulee selkeästi jakaa laajemmalle joukolle kuin pelkästään työn suorittajille. Tuloja ei siis voi niin sanotusti ”korvamerkitä” tietyille jäsenille. Lisäksi talkootyön on oltava tilapäistä eikä se saa olla elinkeinotoimintaa. (Verohallinto 2021)
Esimerkkinä urheiluseuran talouden hoitamisen tärkeydestä ja sen vaikutuksesta koko seuratoi- mintaan ja seuran tulevaisuuteen voidaan pitää espoolaisen jääkiekon nousua parrasvaloihin kau- della 2015–2016. Kaudesta 2007 lähtien Espoon Blues oli palkittu vuosi toisensa jälkeen menes- tyksestä SM-liigassa, Mestiksessä, Nuorten SM-liigassa, B- ja C-nuorten SM-sarjoissa sekä Nais- ten SM-sarjassa. Juniorisarjoissa Espoon Blues oli pitkään ylivoimaisesti Suomen paras jääkiekko- seura. Menestyksen huumassa lähdettiin rakentamaan mm. uutta jääkiekkoareenaa. Seuran omis- tajat, hallitus sekä toimitusjohtaja vaihtuivat usein. Vuoden 2014 lopussa tilinpäätös oli jo 800 000 euroa tappiollinen. Tammikuussa 2015 seuraa haettiin ensimmäisen kerran konkurssiin kasvattaja- korvauksien vuoksi. Tästä vielä selvittiin, mutta sen jälkeen maksuhäiriömerkinnät ja pelaajien maksamattomat palkat nousivat otsikoihin. Silloinen omistaja, Jussi Salonoja, oli jo tässä vai- heessa käyttänyt suuren määrän omaa henkilökohtaista omaisuuttaan seuran pelastamiseksi. Es- poolaiset katsojat hylkäsivät myös Bluesin ja katsojamäärät hupenivat. Espoon Bluesin konkurssi astui lopulta voimaan 29.3.2016. (Auvinen & Kuuluvainen 2017, 126–139.)
Auvinen & Kuuluvainen (2017) ovat Urheiluseurojen Sisäpiirissä -kirjassaan koostaneet urheiluseu- rojen johtohenkilöiden kokemuksiin pohjautuneita vinkkejä muille urheilujohtajille:
Martin Saarikangas, Espoon Blues (Auvinen & Kuuluvainen 2017, 140.):
• ”Ymmärrä se bisnes, jossa olet mukana. Jos olet jääkiekkobisneksessä, sinun tulee ym- märtää sen ideologia ja mistä koko touhu koostuu”
• ”Palkkaa organisaatioon osaamista ja luo sen ympärille hyvä johtoryhmä ja hallitus.”
Sami Kapanen, Kuopion Kalpa (Auvinen & Kuuluvainen 2017, 242.):
• ”Riskinhallintakykyä on oltava. On päätettävä missä ollaan mukana ja missä ei”
• ”Koskaan ei kannata tyytyä nykytilanteeseen, vaan on aistittava ympäristöä ja kyettävä muuntautumaan. Muuten juna ajaa ohi”
5 Kyselytutkimus
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kyselytutkimuksella, millä toimenpiteillä suomalaiset jääkiek- koseurat ja erotuomarikerhot olivat taloudellisesti turvanneet toiminnan jatkuvuuden keväällä 2020 alkaneen koronapandemian aiheuttamien muutosten jälkeen. Kyselyllä kerättiin tietoa myös ko- ronapandemian aiheuttamista muutostarpeista sekä toimenpiteistä, joilla taattiin toiminnan jatkumi- nen kaudella 2020–2021.
Pääsin itse seuraamaan koronapandemian vaikutuksia pandemian alusta lähtien jääkiekkoseu- rayhteisössä hyvin läheltä, joten halusin tutkimuksellani selvittää keinoja, joilla seurat voisivat tule- vaisuudessa paremmin varautua koronakriisin tapaisiin yllättäviin toimintaympäristön muutoksiin.
Opinnäytetyön tutkimuksen pääkysymyksenä oli selvittää millä toimenpiteillä jääkiekkoseurat ovat taloudellisesti turvanneet toiminnan jatkuvuuden koronakriisin jälkeen. Alakysymyksinä selvitettiin, miten seurat olivat varautuneet koronakriisin aiheuttamiin muutoksiin, mitä toimenpiteitä seurat oli- vat tehneet selvitäkseen koronakriisistä ja miten koronakriisi vaikutti kauden 2020–2021 suunnitte- lemiseen.
Tutkimuksessa pohditaan maantieteellisten eroavaisuuksien lisäksi, ovatko lajin ammattilaissarjoja, Jääkiekon SM-Liigaa ja KHL:ää, pelaavien seurojen juniorijoukkueet varautuneet kriiseihin parem- min kuin ainoastaan harrastekiekkoa harrastavat seurat. Ammattilaissarjat (SM-Liiga ja KHL) rajat- tiin kyselyn ulkopuolelle.
Kysely toteutettiin kvantitatiivisena Webropol -kyselytutkimuksena ja toimitettiin sähköpostitse 13.2.2022 250 jääkiekkoseuralle. Vastausaikaa oli 6.3.2022 asti ja kyselyyn vastasi 49 seuraa, vastausprosentin oltua 19,6 %. Kyselytutkimukseen vastaaminen oli täysin vapaaehtoista ja kyse- lyn tiedot kerättiin anonyymisti. Vastausten analysoinnissa hyödynnettiin Webropolin analysointi- työkaluja sekä Microsoft Exceliä. Kyselytutkimus tehtiin kokonaistutkimuksena, joten tutkimuksessa tutkittiin jokainen perusjoukon jäsen. (Heikkilä 2014, 31.)
Tärkeimmät valinta- ja monivalintakysymykset määritettiin pakollisiksi ja tarkentavat tekstikenttäky- symykset vapaaehtoisiksi. Kyselyssä käytettiin erilaisia kysymystyyppejä. Monivalintakysymyksissä vastaajia pyydettiin valitsemaan kolme parhaiten soveltuvaa vaihtoehtoa. Toisessa käytetyssä va- lintakysymyksessä vastaajia pyydettiin valitsemaan parhaiten soveltuva vaihtoehto. Lisäksi kyse- lyssä oli vapaatekstikysymyksiä, joihin vastaaja pystyi itse kertomaan vastauksensa omin sanoin.
Tämän lisäksi käytössä oli matriisikysymyksiä, joissa vastaaja pystyi valitsemaan omaa toimin- taansa parhaiten vastaavan tilanteen ennalta määriteltyjen vastaustyyppien mukaisesti.
5.1 Tutkimusmenetelmä
Opinnäytetyössä on käytetty kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivisen tutkimusmenetelmän tiedot voidaan kerätä erilaisista tilastoista, rekistereistä, tietokannoista tai täs- säkin opinnäytetyössä käytetyllä kyselytutkimuksella. (Vilkka 2021, 79.) Itse kerättävissä tutkimus- aineistoissa on kyselyn tekijän itse päätettävä esimerkiksi kohderyhmä sekä parhaiten tilanteeseen sopiva tutkimusmenetelmä. (Heikkilä 2014, 16.)
Vilkan (2021, 77.) mukaan tyypillisiä kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä ovat:
• lomakekyselyt
• henkilökohtaiset haastattelut
• puhelinhaastattelut
• internet-kyselyt
Kvantitatiivisessa tutkimuksessa voidaan kuvata mitattavien ominaisuuksien ja muuttujien välisiä eroja ja suhteita. Tutkimusmenetelmä soveltuu tutkimuksiin, joissa halutaan numeraalisesti kuvailla missä määrin jokin asia vaikuttaa johonkin toiseen asiaan tai missä määrin jokin asia on muuttunut.
Määrällistä tutkimusmenetelmää käytettäessä tavoitteena on selittää ihmisen toimintaa numeraali- sesti ja teknisesti sekä saada kerättyä vastauksia kysymyksiin mikä, missä, kuinka paljon, kuinka moni ja kuinka usein. Kvantitatiivisen tutkimuksen avulla saadaan tutkittua prosenttiosuuksiin ja lu- kumääriin liittyviä kysymyksiä. Kvantitatiivisia eli määrällisiä tutkimuksia voidaan siis kutsua myös tilastollisiksi tutkimuksiksi. (Vilkka 2021, 55; Heikkilä 2014, 15.)
Määrällistä tutkimusmenetelmää käytettäessä ei olla kiinnostuneita aineiston poikkeavuuksista, vaan ne karsiutuvat tutkimuksesta pois. Tutkimuksessa keskitytään etsimään syyseuraus -suhteita.
Tämä siis tarkoittaa, että tutkimusaineistosta pyritään löytämään syy, joka selittää seurauksen.
Syyn löytäminen ei kuitenkaan määrällisessä tutkimusmenetelmässä vielä riitä, vaan tavoitteena on löytää syy, miksi asiat ovat niin kuin ovat (Vilkka 2021, 55.)
Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tiedot kerätään kysymysten avulla. Kysymyksinä voidaan käyttää joko avoimia tai valmiita vastausvaihtoehtoja antavia (suljettuja) kysymyksiä. Valintavaihtoehdot
määrittelevien kysymysten avulla voidaan helpottaa vastausten analysointia ja käsittelyä sekä hel- pottaa vastaajaa ymmärtämään, mitä kysymyksellä kysytään, jotta vältytään mahdollisilta väärin- ymmärryksiltä. Valintavaihtoehdot antavien kysymysten määrä tulee olla kuitenkin riittävän pieni, jotta kyselyn merkitys säilyy ja tietoa saadaan kerättyä tutkimuksen tarkoituksen mukaisesti. Avoi- mien kysymysten laadinta on helppoa, mutta niiden käsittely on työlästä. Sanallisten vastausten luokittelu on myös vaikeaa. Avoimia kysymyksiä kannattaa kuitenkin käyttää osana kyselyä, sillä niiden avulla voidaan saada tutkimukseen uusia näkökantoja ja/tai parannusehdotuksia. (Heikkilä 2014, 47–49; Hirsjärvi ym. 2009, 198–199; Vilkka 2021, 85.)
Kuva 14. Kvantitatiivisen tutkimusprosessin vaiheet (Heikkilä 2014, 22.)
Tutkimuksessa on tärkeää muistaa avoimuus. Tietoja kerättäessä tutkimuksen kohderyhmälle tu- lee kertoa selvästi tutkimuksen tarkoitus ja mihin tutkimusta käytetään. Tutkimusraportissa tulee kertoa kaikki olennaiset tulokset ja johtopäätökset, myös toimeksiantajan kannalta epäedulliset tu- lokset. Käytetyt menetelmät ja epätarkkuusriskit sekä niiden vaikutus tuloksiin tulee myös pyrkiä selvittämään ja kertoa tulosten yhteydessä. (Heikkilä 2014, 29.)
5.2 Tutkimuksen tulokset
Kysely lähetettiin 250 seuralle, joista jääkiekkoseuroja oli 206 ja erotuomarikerhoja 42. Kyselyyn saatiin yhteensä 49 vastausta, joista 29 vastausta saatiin jääkiekkoseuroilta, 18 erotuomariker- hoilta sekä 2 monilajiseuroilta. (Kuva 15.) Kyselyn kokonaisvastausprosentti oli 19,6 %. Huomioita- vaa on erotuomarikerhojen aktiivisuus, näiden vastausprosentin oltua 42,9 %. Ainoastaan kaksi Jääkiekkoliiton kahdeksasta alueesta jäi ilman vastausta erotuomarikerhojen osalta. Jääkiekkoseu- rojen osalta vastausprosentti jäi 11,7 %:iin.
Kuva 15. Toiminnan päätarkoitus (n=49)
Tutkimuksen ollessa kokonaistutkimus, kysely lähetetiin kaikille Suomen jääkiekkoseuroille kattaen maantieteellisesti koko Suomen. Vastauksia saatiin kaikilta kahdeksalta Suomen Jääkiekkoliiton alueelta, joten kyselyn voidaan katsoa olevan maantieteellisesti kattava. Etelän ja Länsirannikon alueilta saatiin määrällisesti eniten vastauksia ja Lapin alueelta vähiten. (Taulukko 5.)
Taulukko 5. Vastausten maantieteellinen jakautuminen
Alue Vastausmäärä Prosentti
Etelä 10 20,4 %
Häme 7 14,3 %
Keskimaa 7 14,3 %
Kymi-Saimaa 4 8,2 %
Lappi 2 4,1 %
Länsirannikko 10 20,4 %
Pohjoinen 6 12,2 %
Savo-Karjala 3 6,1 %
Kuvasta 16 voidaan todeta, että jääkiekkoseuroilta saatiin vastauksia jokaiselta Jääkiekkoliiton maantieteelliseltä alueelta. Erotuomarikerhojen osalta vastauksia ei saatu Savo-Karjalan ja Lapin alueilta. Etelän alueelta saatiin lukumääräisesti eniten vastauksia jääkiekkoseuroilta, joka oli odo- tettavissakin, Etelän alueen ollessa valtakunnan suurin alue. (Kuva 16.)
Kuva 16. Vastausten maantieteellinen jakautuminen toiminnan päätarkoituksen mukaan
Kysyttäessä ylintä sarjatasoa, jolla jääkiekkoseuralla tai erotuomarikerholla on toimintaa, lähes puolet (43 %) vastanneista kertoi ylimmän sarjatason olevan aikuisten II-IV divisioona. Toiseksi eniten vastauksia saatiin seuroilta, joiden ylimmällä sarjatasolla pelataan ammattilaisliigaa (SM- Liiga tai KHL). Näiden kahden sarjatason osuus kaikista vastauksista on 66 %. Loput 34 % jakaan- tuu hyvin tasaisesti muiden sarjatasojen kesken. Koska yksikään vastanneista seuroista ei ilmoitta- nut ylimmäksi sarjatasoksi aikuisten harrastesarjaa, voimme todeta, että vastausten joukossa ei ollut yhtään ainoastaan harrastejääkiekkoon keskittyvää seuraa. (Kuva 17.)
Kuva 17. Seuratoiminnan ylin sarjataso
Kuvasta 18 nähdään, että saaduista vastauksista 86 % tuli seuroilta, joiden jäsenmäärä on alle 500 jäsentä, joten suurten seurojen osuus kaikista vastanneista oli pieni. Tämä selittyy ainakin osittain sillä, että suuria seuroja on Suomessa lukumääräisesti selvästi vähemmän kuin pieniä ja keskisuu- ria seuroja. Esimerkiksi seuroja, joissa on yli 1000 jäsentä, on koko Suomessa ainoastaan 7 kpl.
Vastanneista seuroista kaikki alle 100 jäsenen seurat ovat erotuomarikerhoja, joten kyselyyn vas- tanneet jääkiekkoseurat ovat pääsääntöisesti keskisuuria. (Taulukko 3.)
Kuva 18. Seuran jäsenmäärä
Kyselyssä seuroja pyydettiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista kolme suurinta kululähdettä.
Jäämaksut nousivat suurimmaksi kulueräksi koko Suomessa. Lapin ja Pohjoisen alueita lukuun ot- tamatta, palkattu henkilökunta ja valmentajien korvaukset muodostavat myös ison osan seurojen kuluista. Pelimatkakustannukset taas nousevat suurimpiin kulueriin Lapin ja Pohjoisen alueilla, mikä selittyy pitkillä välimatkoilla. Muut kulut ovat pääosin erotuomarikerhojen ottelutapahtumiin liittyviä kuluja, esimerkiksi erotuomaritehtävien nimeämiskuluja. Turnauskulujen puuttuminen selit- tynee kyselyajankohdalla, sillä koronapandemian aikana ei turnauksia ole juurikaan järjestetty.
(Kuva 19.)
Kuva 19. Seurojen toimintakulujen jakautuminen alueittain
Kyselyyn vastanneiden seurojen kolmeksi suurimmaksi tulolähteeksi nousi kyselyssä jäsenmaksut, joukkuemaksut sekä sponsoriavustukset. Maantieteellisesti voidaan todeta, että jäsenmaksut ovat yksi tärkeimmistä tulonlähteistä lähes kaikilla kyselyyn vastanneista Etelän alueen seuroilla. Muu- alla Suomessa vain joka toinen nosti jäsenmaksut kolmen pääasiallisen tulolähteen joukkoon. Ete- län alueella sponsoritulojen osuus on taas merkittävästi pienempi kuin muualla Suomessa. Avus- tusten suurta määrää selittänee koronapandemian aikaiset eritysavustukset urheiluseuroille (esim.
Opetus- ja kulttuuriministeriön korona-avustukset). Muut tulot ovat pääosin erotuomarikerhojen ot- telutapahtumiin liittyviä erotuomarien koulutuskorvauksia. (Kuva 20.)
Kuva 20. Seurojen tulojen jakautuminen alueittain
Kuvasta 21 nähdään, että Covid-19 pandemia vaikutti kaikkiin kyselyyn vastanneisiin seuroihin.
Vastanneista seuroista yksikään ei ole joutunut lopettamaan toimintaansa kokonaan, vaan kaikkien seurojen toiminta jatkuu ainakin jollakin tasolla. Lähes kaikilla vastanneilla seuroilla toiminta joko supistui tai keskeytyi kokonaan keväällä 2020. Jäsenmäärän vähentyminen kohdistuu tutkimuksen mukaan pienempiin seuroihin. Jäsenmäärän lasku on selkeästi nähtävissä myös erotuomarikerho- jen toiminnassa. Suomen Jääkiekkotuomarien Liiton tilastojen mukaan erotuomarikortillisten jäsen- ten määrä laski kaudesta 2019–2020 kauteen 2020–2021 n.15 %. (Taulukko 4.) Lopettaneiden erotuomareiden määrää voi selittää toiminnan painottuminen yksinomaan ottelutapahtumiin. Ero- tuomareilla ei ole yhteisiä harjoituksia tai muuta oheistoimintaa kuten jääkiekkojoukkueilla. Yksi- kään suurimmista jääkiekkoseuroista ei ole kyselyyn vastatessa kertonut jäsenmääränsä pienenty- neen. Sama on todettavissa myös Suomen Jääkiekkoliiton suurempien seurojen jäsenmääristä.
(Taulukko 3.)
Kuva 21. Covid-19 pandemian vaikutukset seuratoimintaan kaudella 2019–2020
Covid-19 pandemian vaikutuksesta seurojen keräämiin joukkuemaksuihin voidaan sanoa, että pan- demiasta johtuen yksikään kyselyyn vastannut seura ei ole palauttanut jo kerättyjä joukkuemak- suja. Verrattuna muihin alueisiin, Savo-Karjalan & Kymi-Saimaan alueilla joukkuemaksut on kerätty useimmissa seuroissa normaalisti/täysimääräisesti. Länsirannikon alueella joukkuemaksuja on useimmin kerätty vain toteutuneiden kulujen mukaan tai maksuja ei ole kerätty lainkaan, jos toimin- taa ei ole ollut. Etelän alueella 50 % vastanneista seuroista on kerännyt joukkuemaksuja vain to- teutuneiden kulujen mukaan. Muilla alueilla joukkuemaksujen keräyskäytännöt ovat jakaantuneet tasaisesti eri vaihtoehtojen välillä. (Kuva 22.)
Kuva 22. Covid-19 pandemian vaikutus joukkuekuluihin
Kyselyssä kysyttiin, miten koronapandemian jatkuminen kaudella 2020–2021 vaikutti seurojen bud- jetoituihin tuloihin ja menoihin. Vastaajia ohjeistettiin antamaan positiiviset luvut ilman etumerkkiä ja negatiiviset luvut –(miinus) merkkisinä. Taulukosta 6 nähdään, että budjetoituja tuloja jäi seu- roilta saamatta yhteensä 904 334 euroa. Vaihteluväli seurojen vastauksissa oli suuri. Keskimäärin budjetoituja tuloja jäi seuroilta saamatta 18 455,80 euroa.
Budjetoitujen menojen osalta vaihteluväli oli vielä suurempi kuin tulojen osalta. Yksittäisillä seu- roilla menot jopa suurenivat budjettiin nähden. Budjetoidut menot pienenivät yhteensä 647 650 eu- roa, keskimäärin 13 217,30 euroa.
Aineiston tarkastelussa ilmeni, että vastauksista nousee esiin yksi merkittävä poikkeama. Molem- pien kysymysten minimiarvot ovat saman vastaajan antamia, joten herää kysymys, onko vastaaja ymmärtänyt kysymyksen väärin. Jos tämä vastaus jätetään analyysista pois, budjetoituja tuloja jäi saamatta yhteensä 735 334 euroa, keskimäärin 15 317,45 euroa. Vastaavasti budjetoidut menot olisivat pienentyneet tässä tapauksessa yhteensä 447 650 euroa, keskimäärin 9 326,04 euroa.
