COVID-19-INFEKTIO – LASTEN TAUDINKUVA JA MERKITYS EPIDEMIAN LEVIÄMISESSÄ,
KIRJALLISUUSKATSAUS
Suvi-Tuulia Jokela Tutkielma
Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos / Lastentaudit Maaliskuu 2021
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Lääketieteen koulutusohjelma
JOKELA, SUVI-TUULIA: COVID-19-infektio – Lasten taudinkuva ja merkitys epidemian leviämisessä, kirjallisuuskatsaus
Opinnäytetutkielma, 38 sivua Ohjaaja: Marjo Renko
Maaliskuu 2021
Avainsanat: COVID-19, SARS-CoV-2-virus, lapset, oireet, epidemiat
Kirjallisuuskatsauksen aiheena oli lasten COVID-19-infektion taudinkuva ja lasten merkitys viruksen tartuttamisessa ja epidemian leviämisessä. Tutkimuksia haettiin PubMedistä aikavälillä 1.1.-8.10.2020, ne käytiin systemaattisesti läpi ja niistä valittiin yhteensä 53 tutkimusta mukaan katsaukseen. Tutkimuksista haettiin tietoa taudin esiintyvyydestä, vaikeusasteesta, oireista, laboratoriolöydöksistä, kuvantamislöydöksistä ja ennusteesta lapsilla sekä lasten merkityksestä viruksen tartuttamisessa.
COVID-19-infektiota esiintyi lapsilla vähemmän kuin aikuisilla. Lapsilla tartunnat painottuivat kahteen ikäryhmään, noin alle 2-vuotiaisin ja yli 10-vuotiaisiin. Suurella osalla lapsista tauti oli oireeton, lievä tai kohtalainen. Taudin vaikeat ja kriittiset muodot olivat lapsilla harvinaisia. Kuitenkin nuoremmilla lapsilla tavattiin enemmän vaikeampaa tautia kuin muun ikäisillä lapsilla. Oireettomuus oli yleisempää lapsilla kuin aikuisilla.
Lasten yleisimmät oireet olivat kuume ja yskä. Näiden lisäksi lapsilla tavattiin melko usein myös mahasuolikanavan oireita kuten ripulia ja oksentelua. Lapsilla diagnosoitiin myös uutta COVID-19-infektioon liittyvää hyperinflammatorista oireyhtymää, joka oli yleisempi vanhemmilla lapsilla. Osalla lapsista oireyhtymä täytti myös Kawasakin taudin kriteerit. Taudinkuvaltaan se oli tavallisempaa tautia hankalampi, potilaat tarvitsivat enemmän tehohoitoa ja komplikaatiot olivat yleisempiä. Laboratoriokoetulokset olivat lapsilla yleensä normaalit, mutta erityisesti hyperinflammatorisessa oireyhtymässä tavattiin verenkuvan, tulehdusarvojen ja sydänmerkkiaineiden poikkeavuutta.
Yleisimmät keuhkojen radiologiset kuvantamislöydökset olivat mattalasikuvioitus ja konsolidaatiot. Etenkin hyperinflammatorisen oireyhtymän yhteydessä sydämen ultraäänitutkimuksessa todettiin vasemman kammion toimintahäiriötä, sepelvaltimoiden laajentumia tai aneurysmia ja myokardiittia. Sydänkomplikaatioiden ohella osalle potilaista kehittyi esimerkiksi sokki, akuutti munuaisten vajaatoiminta tai äkillinen hengitysvajausoireyhtymä. Vakavat komplikaatiot ja kuolleisuus oli lapsilla harvinaista.
Lasten merkitys viruksen tartuttamisessa oli melko vähäinen. Kotona perheen sisäisessä viruksen leviämisessä ensimmäinen tartunta todettiin yleensä aikuisella.
Kouluympäristössä viruksen leviämistä lasten välillä tapahtui jonkin verran, mutta suuret oppilasmäärät ja lähikontaktit huomioon ottaen tartunnat olivat melko harvinaisia.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Medicine
JOKELA, SUVI-TUULIA: COVID-19-infection – Clinical characteristics and role of children in spreading the epidemic, review.
Thesis, 38 pages Tutor: Marjo Renko March 2021
Keywords: COVID-19, SARS-CoV-2, children, symptoms, epidemics
The topic of this review was clinical characteristics and the role of children in the transmission of the virus and spreading the epidemic in COVID-19. The study data was collected systemically from January 1st to October 8th, 2020 from PubMed and 53 studies were chosen for the review. Epidemiological, disease severity, clinical, laboratory, imaging and outcome data and the role of children in the transmission of the virus was searched from the studies.
COVID-19-infection was more unusual in children than in adults. In children the infections focused on under the age of 2 years old and over 10 years old. Most of the children had either asymptomatic, mild, or moderate disease. Severe and critical diseases were rare. Severe disease was more common in younger children compared to other age groups. Children were more often asymptomatic than adults. The most common symptoms in children were fever and cough. In addition, gastrointestinal symptoms like diarrhoea and vomiting were quite common. Children were also diagnosed with a new multisystem inflammatory syndrome related to COVID-19, which was more common in older children. Some of these patients also met the criteria for Kawasaki disease.
Clinically it was severer than the common type. The patients needed intensive care more often and there were more complications. The laboratory findings were usually normal in children, but especially in the multisystem inflammatory syndrome in children blood count, inflammatory markers, and cardiac markers were more often abnormal. The most common imaging findings of the lungs were ground-glass opacities and consolidations.
Abnormal echocardiogram findings like left ventricular dysfunction, coronary dilations or aneurysms and myocarditis were more common in patients with multisystem inflammatory syndrome in children. In addition to heart complications some patients developed shock, acute kidney injury or acute respiratory distress syndrome. Sever complications and mortality were rare in children. The role of children in the transmission of the virus was little. In household outbreaks the index case was usually an adult. There was some transmission of the virus between children in school setting, but it was quite rare considering the large number of students and close contacts.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 2
2 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 3
3 TULOKSET ... 4
3.1 COVID-19-infektion esiintyvyys lapsilla ... 4
3.2 COVID-19-infektion vaikeusaste lapsilla ... 6
3.2.1 Oireeton taudinkuva ... 6
3.2.2 Lievä ja kohtalainen taudinkuva ... 7
3.2.3 Vaikea ja kriittinen taudinkuva ... 8
3.2.4 Eri vaikeusasteiden yleisyys iän mukaan ... 9
3.2.5 Taudin vaikeusaste lapsilla verrattuna aikuisiin ... 10
3.3 COVID-19-infektion taudinkuva lapsilla ... 10
3.3.1 Lasten oireet ... 10
3.3.2 Lasten hyperinflammatorinen oireyhtymä ... 14
3.3.3 Lasten oireet verrattuna aikuisten oireisiin ... 16
3.4 Lasten laboratoriolöydökset COVID-19-infektiossa ... 16
3.4.1 Verenkuva ... 16
3.4.2 Tulehdusarvot ... 17
3.4.3 Sydänmerkkiaineet, maksa-arvot ja veren hyytyminen ... 17
3.4.4 Laboratoriolöydökset hyperinflammatorisessa oireyhtymässä ... 18
3.5 Lasten kuvantamislöydökset COVID-19-infektiossa ... 19
3.5.1 Röntgenkuvauksen löydökset ... 19
3.5.2 Tietokonekerroskuvauksen löydökset ... 20
3.5.3 Sydämen ultraäänitutkimuksen löydökset ... 21
3.6 Lasten tehohoito, komplikaatiot ja kuolleisuus COVID-19-infektiossa ... 21
3.6.1 Tehohoito, komplikaatiot ja kuolleisuus ... 21
3.6.2 Hyperinflammatorisen oireyhtymän ennuste ... 23
3.7 Lasten rooli COVID-19-epidemian leviämisessä ... 25
4 POHDINTA ... 28
5 LÄHTEET ... 30
1 JOHDANTO
Vuoden 2019 loppupuolella Kiinan Wuhanista alkanut koronavirusepidemia on nyt levinnyt maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. COVID-19-infektion aiheuttaja on ihmiselle uusi koronavirus SARS-CoV-2 (Severe acute respiratory syndrome coronavirus 2).
Aikaisemmin tunnistetut, tavalliset koronavirukset aiheuttavat yleensä lieviä hengitystieinfektioita. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on ollut kolme koronavirusepidemiaa, SARS (Severe acute respiratory syndrome), MERS (Middle East respiratory syndrome) ja nyt COVID-19 (Coronavirus disease 2019). COVID-19- infektion taudinkuva voi vaihdella oireettomasta tai lievästä hengitystieinfektiosta tai suolistotulehduksesta vaikeaan keuhkokuumeeseen ja äkilliseen hengitysvajausoireyhtymään (ARDS). Suurimmalla osalla potilaista taudinkuva on lievä.
Taudin tyypillisimmät oireet ovat yskä, kuume ja hengitysvaikeudet, joiden lisäksi voi esiintyä pahoinvointia, ripulia, lihassärkyjä, päänsärkyä, huimausta, kurkkukipua, haju- tai makuaistin menetystä ja vaskuliitti-tyyppistä ihottumaa.
Infektioissa lasten rooli tartuttajana ja taudin leviämisessä on yleensä merkittävä. Lasten rooli COVID-19-pandemiassa näyttää kuitenkin poikkeavan muista infektiotaudeista kuten influenssasta. Lapsilla todetaan vähemmän tartuntoja ja lasten taudinkuva on lievempi kuin aikuisilla. Yleensä lapsi sairastaakin taudin oireettomana tai lievänä.
Vaikeat ja kriittiset taudinkuvat sekä kuolleisuus painottuvat iäkkäämpiin potilasryhmiin.
COVID-19-infektiossa lasten rooli viruksen levittäjänä on vielä epäselvä, mutta vaikuttaa siltä, että lapset tartuttaisivat virusta vähemmän kuin aikuiset. Jos lasten rooli viruksen tartuttamisessa olisi vähäinen, niin sillä olisi suuri yhteiskunnallinen merkitys pohdittaessa esimerkiksi koulujen sulkemisen mahdollisia hyötyjä ja haittoja.
Kirjallisuuskatsauksessa on tarkoitus tutkia lasten COVID-19-infektiosta julkaistuja tutkimustuloksia taudinkuvasta ja lasten merkityksestä tartuttajana ja epidemian leviämisessä. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia taudin eri vaikeusasteita lapsilla esiintyy, mitä yleisimmät oireet ovat, mitä yleisimmät laboratorio- ja kuvantamislöydökset ovat, minkälaisia komplikaatioita lapsilla esiintyy ja kuinka suurta lasten kuolleisuus on. Lasten roolista tartuttajana on tarkoitus selvittää taudin esiintyvyys lapsiväestössä ja miten virus leviää lasten kesken kouluympäristössä ja perheen sisällä.
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
Kirjallisuuskatsauksessa käytettyjä tutkimuksia lasten COVID-19-infektiosta haettiin PubMedistä aikavälillä 1.1.-8.10.2020. Hakusanana oli covid-19 ja hakua rajattiin sanoilla child, journal article, english ja medline. Tutkimuksia lasten COVID-19- infektiosta löytyi yhteensä 2051, ne käytiin systemaattisesti läpi ja niistä valittiin otsikon ja abstraktin perusteella lopulta 53 tutkimusta, joissa oli tutkittu joko lasten taudinkuvaa tai merkitystä viruksen tartuttamisessa. Suurin osa systemaattisesti haetuista tutkimuksista koski taudinkuvaa, joten tartuttavuuden osalta aineistoa täydennettiin vielä muiden katsausartikkeleiden avulla. Tutkimuksista karsittiin pois yhden potilaan tapausselostukset ja mukaan pyrittiin valitsemaan mahdollisimman suuren potilasotannan tutkimuksia.
Valitut tutkimukset luettiin läpi ja niistä löytyneet tiedot lasten taudinkuvasta ja roolista tartuttajana otettiin mukaan kirjallisuuskatsaukseen. Erityisesti tiedot lasten COVID-19- infektion esiintyvyydestä, vaikeusasteesta, oireista, laboratoriolöydöksistä, kuvantamislöydöksistä, ennusteesta ja lasten roolista taudin tartuttamisessa ja epidemian leviämisessä valittiin työhön mukaan.
3 TULOKSET
Joulukuussa 2019 Kiinan Wuhanissa todettiin useilla potilailla keuhkokuumetta, jonka aiheuttajaa ei tunnettu. Tämä johti lopulta tammikuussa 2020 uuden SARS-koronavirus 2 (SARS-CoV-2) ja uuden koronavirusinfektion (COVID-19) tunnistamiseen. Kiinasta alun perin löydetty koronavirusepidemia alkoi nopeasti levitä ympäri maailmaa ja maaliskuussa 2020 se julistettiin maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. WHO:n tilastojen mukaan 29. maaliskuuta 2021 mennessä COVID-19 on levinnyt 223 maahan, koronavirustartuntoja on todettu yli 126,8 miljoonaa ja tautiin on kuollut yli 2,7 miljoonaa ihmistä.
Koronavirukset ovat lipidivaipallisia yksijuosteisia eläimistä peräisin olevia RNA- viruksia. Ihmisillä tavatut tavalliset koronavirukset aiheuttavat yleensä lieviä ylähengitystieinfektioita. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on kuitenkin ollut kolme koronavirusepidemiaa, SARS, MERS ja nyt COVID-19, jotka ovat aiheuttaneet merkittäviä globaaleja terveysongelmia. Vuonna 2002 SARS-koronavirus (SARS-CoV) lähti liikkeelle Guangdongista Kiinasta leviten nopeasti yhteensä 26 maahan aiheuttaen yli 8000 tartuntaa ja 774 kuolemaa. Vuonna 2012 Saudi-Arabiassa tunnistettiin SARS- koronaviruksen kaltainen MERS-koronavirus (MERS-CoV), joka on WHO:n tilastojen mukaan helmikuuhun 2021 mennessä levinnyt yhteensä 27 maahan aiheuttaen 2567 tartuntaa ja 882 kuolemaa. MERS esiintyy edelleen endeemisenä infektiona pääosin Lähi- idässä Persianlahden alueella (Mehta ym., 2020, Zimmermann, Curtis, 2020).
3.1 COVID-19-infektion esiintyvyys lapsilla
Isossa islantilaisessa väestöpohjaisessa tutkimuksessa selvitettiin laboratoriomenetelmin varmennettujen (RT-PCR) tartuntojen määrää islantilaisessa väestössä sekä kohdennetuilla testauksilla että seulontatestauksilla. Kohdennetussa testauksessa testattiin ihmisiä, joilla oli korkea riski koronainfektioon eli he olivat oireisia ja matkustaneet korkean riskin maihin tai olleet kontaktissa infektoituneen henkilön kanssa.
Kohdennetussa testauksessa 9199 henkilöstä yhteensä 13,3 % todettiin tartunta. Väestön seulontatestauksessa 13 080 testatusta henkilöstä yhteensä 0,8 % todettiin tartunta.
Kohdennetussa testauksessa vain 6,7 % alle 10-vuotiaista todettiin tartunta, kun yli 10-
vuotiailla tartuntojen osuus oli 13,7 %. Seulontatestauksessa yhdelläkään alle 10- vuotiaalla ei havaittu tartuntaa, kun yli 10-vuotiaista 0,8 % todettiin tartunta. Tartuntoja havaittiin siis vähemmän alle 10-vuotiailla lapsilla kuin yli 10-vuotiailla lapsilla ja aikuisilla (Gudbjartsson ym., 2020).
Englantilaisessa tutkimuksessa 651 sairaalahoitoon päätyneellä alle 19-vuotiaalla lapsella todettiin laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta Englannin, Skotlannin ja Walesin alueella. Kaikista alueella todetuista tartunnoista lasten osuus oli vain 0,9 %.
Lapsipotilaiden mediaani-ikä oli 4,6 vuotta. Eniten tartuntoja todettiin alle 1-vuotiailla (35 %) ja sitten 15–19-vuotiailla (20 %). Vähiten tartuntoja todettiin 5–9-vuotiailla (14
%) (Swann ym., 2020). Italialaisessa Apulian alueella tehdyssä tutkimuksessa 166 alle 18-vuotiaalla lapsella todettiin laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta. Tiedot tartunnoista kerättiin Italian kansanterveyslaitoksen infektiotautien laitoksen ylläpitämästä COVID-19 valvontajärjestelmästä, jonne rekisteröidään kaikki Italian varmennetut tartunnat. Apulian alueen tartunnoista lasten osuus oli 3,7 %. Potilaiden mediaani-ikä oli 11 vuotta ja eniten tartuntoja todettiin 12–17-vuotiailla (47,0 %) ja vähiten alle 1-vuotiailla (5,4 %) (Loconsole ym., 2020).
Isossa kiinalaisessa tutkimuksessa 728 alle 18-vuotiaalla lapsella todettiin laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta. Tiedot tartunnoista kerättiin Kiinan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksesta. Potilaiden mediaani-ikä oli 10 vuotta, eniten tartuntoja oli 11–15-vuotiailla (24,7 %) ja 6–10-vuotiailla (23,4 %). Vähiten tartuntoja oli alle 1-vuotiailla (11,7 %) (Dong ym., 2020). Eurooppalaisessa laajassa tutkimuksessa 582 alle 18-vuotiaalla lapsella todettiin laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta. Tiedot tartunnoista kerättiin käyttäen kansainvälistä tutkimusverkostoa (Paediatric Tuberculosis Network European Trials Group) yhteensä 21 eurooppalaisesta maasta. Potilaiden mediaani-ikä oli 5,0 vuotta. Eniten tartuntoja todettiin alle 2-vuotiailla (40 %) ja sen jälkeen yli 10-vuotiailla (34 %) (Götzinger ym., 2020). Italialaisessa tutkimuksessa 130 alle 18-vuotiaalla lapsella todettiin laboratoriomenetelmien varmennettu tartunta.
Potilaiden tiedot kerättiin 10 maakunnan alueelta Italiasta kahden tutkimusverkoston kautta. Suurin osa, 86,2 % tartunnoista todettiin sairaalassa ja 13,8 % avohoidossa.
Potilaiden mediaani-ikä oli 6 vuotta. Aineistossa 10–17-vuotiailla (34,6 %) ja sen jälkeen alle 2-vuotiailla (31,5 %) todettiin eniten tartuntoja. Alle 2-vuotiaista jopa 85,4 % oli alle
6 kuukauden ikäisiä (Parri ym., 2020). Toisessa italialaisessa tutkimuksessa 168 alle 18- vuotiaalla lapsella todettiin laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta. Tiedot tartunnoista kerättiin useammasta lastensairaalasta ja lastenlääkärien vastaanotoilta pääosin Keski- ja Pohjois-Italian alueelta. Potilaiden mediaani-ikä oli 2,3 vuotta. Eniten tartuntoja todettiin alle 1-vuotiailla (39,3 %) ja tästä ryhmästä 22,7 % oli alle 4 viikon ikäisiä. Seuraavaksi eniten tartuntoja oli 11–17-vuotiaiden joukossa (23,8 %) (Garazzino ym., 2020). Pienemmässä kiinalaisessa tutkimuksessa 20 Wuhanin lastensairaalaan otetulla lapsella todettiin laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta. Potilaiden mediaani-ikä oli 2 vuotta ja 1,5 kuukautta. Melkein puolet tartunnan saaneista oli alle 1 vuoden ikäisiä ja vain pieni osuus oli yli 6-vuotiaita (15 %) (Xia ym., 2020).
Tutkimusten mukaan lasten osuus koko väestössä todetuista tartunnoista oli pieni (Loconsole ym., 2020, Swann ym., 2020). Tautia esiintyi kaiken ikäisillä lapsilla, mutta esiintyvyys vaihteli eri ikäisillä lapsilla ja näytti painottuvan kahteen ikäryhmään. Osassa tutkimuksista tartuntoja todettiin enemmän vastasyntyneillä ja alle 2-vuoden ikäisillä lapsilla (Garazzino ym., 2020, Götzinger ym., 2020, Swann ym., 2020, Xia ym., 2020).
Useissa tutkimuksissa tartuntoja todettiin kuitenkin paljon myös vanhemmilla lapsilla noin 10 vuodesta ylöspäin (Dong ym., 2020, Loconsole ym., 2020, Parri ym., 2020).
3.2 COVID-19-infektion vaikeusaste lapsilla
3.2.1 Oireeton taudinkuva
Taudin sairastaminen oireettomana oli yleisempää lapsilla kuin aikuisilla. Pienen kiinalaistutkimuksen potilasotannan (9 lasta ja 14 aikuista) mukaan lapsista jopa 66,7 % oli oireettomia, kun aikuisista oireettomia oli 28,6 % (Su ym., 2020). Toisen suuremman kiinalaisen tutkimuksen mukaan 341 lapsipotilaan aineistossa oireettomia oli 5,9 %, kun toisessa koko väestölle tehdyssä kiinalaisessa tutkimuksessa oireettomia oli 1,0 % (Guo ym., 2020, Wu, Z., McGoogan, 2020).
Kiinalaisessa tutkimuksessa 728 lapsipotilaasta oireettomia oli 12,9 %. Eniten oireettomia oli 6–10-vuotiaissa (17,8 %) ja 11–15-vuotiaissa (15,0 %). Vähiten
oireettomia oli alle 1-vuotiaiden ikäryhmässä (8,2 %) (Dong ym., 2020). Italialaisessa tutkimuksessa 130 potilaasta oireettomia oli 13,1 %. Eniten oireettomia oli 2–9-vuotiaissa (20,0 %) ja 10–19-vuotiaissa (15,6 %). Vähiten oireettomia oli alle 1-vuotiaissa (7,3 %) ja varsinkin alle 6 kuukauden ikäisissä (5,7 %) (Parri ym., 2020). Toisessa italialaistutkimuksessa oireettomia oli jopa 62,7 % lapsista. 7–11-vuotiaissa oireettomien osuus oli suurin (72,7 %) ja alle 1-vuotiaissa pienin (44,4 %) (Loconsole ym., 2020).
Tutkimuksissa selvitettiin myös oireettoman lapsen mediaani-ikää ja tulokset olivat vaihtelevia. Kiinalaisessa Wuhanin lastensairaalassa toteutetussa tutkimuksessa mukaan valittiin 110 joko lievää tai tavallista taudinkuvaa sairastavaa potilasta, joilla oli laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta. Oireisia potilaita oli 81 (73,6 %) ja oireettomia 29 (26,4 %). Oireettomien lasten mediaani-ikä oli 7 vuotta ja oireisten 4 vuotta. Oireettomat lapset olivat siis vanhempia kuin oireiset lapset ja erityisesti alle 6 vuoden ikä oli tutkimuksen mukaan itsenäinen riskitekijä oireiselle taudille (p = 0,001) (Lu ym., 2020). Toisessa kiinalaisessa tutkimuksessa potilaisaineisto oli pienempi, yhteensä 67 sairaalapotilasta, joista 53 oli aikuisia ja 14 lapsia ja heillä kaikilla oli laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta. Lapsipotilaista 8 (57,1 %) oli oireettomia ja 6 (42,9 %) oireisia. Oireettomien mediaani-ikä oli 3,98 vuotta ja oireisten 9,17 vuotta.
Tutkimuksen mukaan oireettomat lapset olivat siis nuorempia kuin oireiset (p = 0,03) (Du ym., 2020).
Tutkimusten mukaan oireettomuus oli yleisempää lapsilla kuin aikuisilla (Guo ym., 2020, Su ym., 2020, Wu, McGoogan, 2020). Oireettomuutta havaittiin kaiken ikäisillä lapsilla, mutta se kuitenkin näytti painottuvan noin 6–11-vuotiaisiin alakouluikäisiin lapsiin (Dong ym., 2020, Loconsole ym., 2020). Oireettomuus oli harvinaisempaa erityisesti alle 1-vuotiailla ja vastasyntyneillä (Dong ym., 2020, Liu ym., 2020, Loconsole ym., 2020, Mithal ym., 2020, Parri ym., 2020, Piersigilli ym., 2020, Sun ym., 2020, Wei ym., 2020).
3.2.2 Lievä ja kohtalainen taudinkuva
Erään kiinalaisen tutkimuksen mukaan 93,3 % potilaista todettiin lievä tai kohtalainen taudinkuva (Guo ym., 2020). Toisen kiinalaisen tutkimuksen mukaan 84,2 % lapsista sairasti taudin joko lievänä tai kohtalaisena ja yleisin muoto taudista oli lievä (43,1 %)
(Dong ym., 2020). Italialaisen tutkimuksen mukaan 84,3 % lapsista tauti oli joko oireeton, lievä tai kohtalainen ja näistä yleisin muoto oli lievä kattaen 48,8 % potilaista (Giacomet ym., 2020). Toisen italialaisen tutkimuksen mukaan lapsilla yleisin taudinkuva oli lievä (62,3 %) (Parri ym., 2020). Pienemmän kiinalaisen tutkimuksen mukaan lievä taudinkuva oli lapsilla yleisin ja se todettiin 82 % potilaista ja erittäin lievä 10 % potilaista (Ma ym., 2020). Turkkilaisen tutkimuksen mukaan 80 % sairasti taudin lievänä (Palabiyik ym., 2020). Erään kiinalaisen tutkimuksen mukaan 94,3 % lapsista sairasti taudin joko lievänä tai kohtalaisena ja yleisempi näistä oli kohtalainen (56,1 %) (Wu, H. ym., 2020). Osassa tutkimuksista taudinkuvan jaottelu tehtiin luokkiin ylähengitystieinfektio, lievä keuhkokuume ja vaikea keuhkokuume ja näistä lapsilla yleisin oli lievä keuhkokuume (Peng ym., 2020, Qiu ym., 2020, Wu, Q. ym., 2020, Zheng ym., 2020).
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla noin 80–90 % lapsista tauti oli yleensä oireeton, lievä tai kohtalainen (Dong ym., 2020, Giacomet ym., 2020, Guo ym., 2020, Liu ym., 2020, Ma ym., 2020, Parri ym., 2020, Sun ym., 2020, Wu ym., 2020).
3.2.3 Vaikea ja kriittinen taudinkuva
Kiinalaisen tutkimuksen mukaan lapsipotilaista vaikeasti sairaita oli 5,2 % ja kriittisesti 0,6 % (Dong ym., 2020). Toisen kiinalaisen tutkimuksen mukaan vain 0,6 % tauti oli vaikea ja 0,3 % kriittinen (Guo ym., 2020). Hieman pienemmän kiinalaistutkimuksen mukaan vaikeasti sairaita lapsia oli 3,8 % ja kriittisesti 1,9 % (Wu ym., 2020). Italialaisen tutkimuksen mukaan vaikeaa tautia sairasti 1,8 % (Loconsole ym., 2020). Toisen italialaisen tutkimuksen aineistossa vaikea tauti todettiin 8,5 % ja kriittinen 6,9 % lapsista (Parri ym., 2020). Erään italialaisen tutkimuksen mukaan vakava tauti todettiin 8,7 % ja kriittinen 7,1 % lapsista (Giacomet ym., 2020). Osassa tutkimuksista vaikeasti tai kriittisesti sairaita lapsia ei havaittu ollenkaan (Bai ym., 2020, Du ym., 2020, Qiu ym., 2020).
Tutkimusten mukaan vaikea ja kriittinen taudinkuva olivat lapsilla harvinaisia. Vaikean taudin esiintyvyys vaihteli tutkimuksissa noin 1–9 % välillä (Giacomet ym., 2020, Guo ym., 2020, Liu ym., 2020, Loconsole ym., 2020, Ma ym., 2020, Palabiyik ym., 2020, Parri ym., 2020, Peng ym., 2020, Sun ym., 2020, Wu ym., 2020, Wu ym., 2020).
3.2.4 Eri vaikeusasteiden yleisyys iän mukaan
Kiinalaisessa tutkimuksessa 84,2 % lapsista sairasti taudin lievänä tai kohtalaisena. Alle 1-vuotiaista jopa 60,0 % oli lieviä tapauksia. Vaikean ja kriittisen taudin yleisyys oli suurinta alle 1-vuotiailla (8,2 %) ja sen jälkeen yli 15-vuotiailla (5,1 %), kun 6–10- vuotiailla se oli erittäin harvinainen (0,6 %) (Dong ym., 2020).
Italialaisessa tutkimuksessa jopa 62,6 % lapsista oli oireettomia ja 22,3 % todettiin lievä tauti. 2–6-, 7–11- ja 12–17-vuotiaiden ikäryhmistä suurin osa lapsista sairasti taudin oireettomana, mutta alle 1-vuotiaista enemmistö sairasti kohtalaisen taudin. Vaikea tauti oli koko aineistossa harvinainen (1,8 %), mutta 2–6-vuotiailla sitä todettiin ikäryhmistä eniten 4,3 % potilaista (Loconsole ym., 2020).
Toisessa italialaisessa tutkimuksessa suurin osa, 62,3 % sairasti taudin lievänä ja 13,1 % oireettomana. Eniten oireettomia oli 2–9-vuotiaiden ikäryhmässä (20 %). Vaikea ja kriittinen tauti olivat lapsilla harvinaisempia (8,5 % ja 6,8 %). 9 kriittisesti sairaasta potilaasta jopa 6 oli alle 6 kuukauden ikäisiä. Kriittisen taudin riski oli siis selkeästi suurempi alle 6 kuukauden ikäisillä lapsilla kuin sitä vanhemmilla (17,1 % vs. 3,5 %) (Parri ym., 2020).
Turkkilaisessa 37 vastasyntyneen tutkimuksessa potilaiden keskimääräinen ikä oli 15,6 päivää, he olivat syntyneet keskimäärin raskausviikolla 38,3 ja suurimmalla osalla syntymäpaino oli raskausviikkoihin nähden normaali. Näistä potilaista 65 % tauti oli vaikeusasteeltaan joko kohtalainen tai vaikea, yleisimpänä muotona vaikea tauti (35 %).
Potilaista 8 % oli kriittisesti sairaita (Kanburoglu ym., 2020).
Kiinalaisessa tutkimuksessa 46 alle 1-vuotiaasta lapsesta suurin osa sairasti taudin kohtalaisena (86,96 %), kun oireettomia ja lieviä tapauksia tavattiin normaalia vähemmän. Vaikeasti ja kriittisesti sairaita lapsia oli myös vähän (4,35 %) (Liu ym., 2020).
Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla lapsista oireeton, lievä tai kohtalainen taudinkuva oli yleisin (Dong ym., 2020, Loconsole ym., 2020, Parri ym., 2020).
Ikäryhmistä kuitenkin erityisesti nuoremmilla lapsilla kuten alle 1-vuotiailla ja vastasyntyneillä näytti esiintyvän enemmän taudin kohtalaista ja vaikeaa muotoa (Dong ym., 2020, Kanburoglu ym., 2020, Liu ym., 2020, Zheng ym., 2020).
3.2.5 Taudin vaikeusaste lapsilla verrattuna aikuisiin
Kiinalaisen tutkimuksen mukaan 93,3 % lapsista tauti oli vaikeusasteeltaan lievä tai kohtalainen ja vaikeaa taudinkuvaa oli vain 0,6 % ja kriittistä 0,3 % lapsipotilaista.
Aikuisilla myös lievä tai kohtalainen taudinkuva oli yleisin ja niitä esiintyi yhteensä 81
% potilaista. Kuitenkin vaikeaa tautia esiintyi 14 % ja kriittistä 5 % aikuisista. Taudin vaikeammat muodot olivat siis yleisempiä aikuisilla kuin lapsilla (Guo ym., 2020, Wu, McGoogan, 2020).
Pienemmän kiinalaisen tutkimuksen mukaan lapsista 78,6 % sairasti tyypillisen ja 21,4
% lievän taudin eikä vaikeaa tai kriittistä tautia tavattu lapsilla ollenkaan. Myös aikuisista enemmistö 83,0 % sairasti taudin tyypillisen muodon, mutta vaikeaa tautia tavattiin 1,9
% (Du ym., 2020).
Tutkimusten mukaan lapsilla tauti oli siis yleensä vaikeusasteeltaan lievempi sekä vaikeaa ja kriittistä tautia tavattiin enemmän aikuisilla kuin lapsilla (Du ym., 2020, Guo ym., 2020, Wu, McGoogan, 2020).
3.3 COVID-19-infektion taudinkuva lapsilla
3.3.1 Lasten oireet
Laajassa eurooppalaisessa tutkimuksessa todettiin 582 alle 18-vuotiaalla lapsella laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta. Potilaat kerättiin pandemian ensimmäisen huipun ajalta yhteensä 21 eurooppalaisesta maasta. Potilaiden mediaani-ikä oli 5,0 vuotta, sukupuolten lukusuhde 1,15 poikaa tyttöä kohden ja 25 % oli joku aikaisempi sairaus.
Lasten yleisimmät löydökset olivat kuume (65 %) ja ylähengitystieinfektio (54 %), johon
luettiin kuuluvaksi nenän tukkoisuus, nielutulehduksen, nielurisatulehduksen, välikorvantulehduksen ja poskiontelotulehduksen oireet. Päänsärkyä, alahengitystieinfektion oireita ja maha-suolikanavan oireita kuvattiin jokaista noin neljäsosalla potilaista. Lapsista 16 % oli oireettomia. Tutkimuksessa vertailtiin myös eri tekijöiden yhteyttä tehohoidon tarpeeseen ja monimuuttuja-analyysissa havaittiin, että alahengitystieinfektiolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys tehohoidon tarpeeseen (Götzinger ym., 2020).
Englantilaisessa tutkimuksessa todettiin 651 alle 19-vuotialla lapsella laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta Englannin, Skotlannin ja Walesin alueelta.
Potilaiden mediaani-ikä oli 4,6 vuotta ja eniten tartuntoja oli 1 kuukauden – 1 vuoden ikäisillä lapsilla (26,4 %). Potilaista 56,4 % oli poikia ja 42,4 % oli jokin aikaisempi sairaus, yleisimpänä neurologinen sairaus. Yleisimmät oireet olivat kuume (70 %), yskä (39 %), pahoinvointi/oksentelu (32 %) ja hengenahdistus (30 %). Kuume ja nuha olivat harvinaisempia oireita vanhemmilla lapsilla, kun taas mahasuolikanavan oireet, päänsärky ja kurkkukipu olivat yleisempiä mitä vanhempi lapsi oli (Swann ym., 2020).
Kiinalaisessa tutkimuksessa todettiin 341 alle 14-vuotiaalla kiinalaisella lapsella laboratoriomenetelmin varmennettu tartunta ja potilaista 136 oli kirjattu taudinkuvaan liittyvät tiedot. Potilaiden mediaani-ikä oli 7 vuotta, sukupuolten lukusuhde 1,2 poikaa tyttöä kohden ja 1,5 % oli aikaisempi sairaus. Yleisimmät oireet olivat kuume (77,9 %) ja yskä (32,4 %). Muut oireet kuten nenän tukkoisuus, kurkkukipu, hengenahdistus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, päänsärky, lihaskipu ja väsymys olivat harvinaisempia.
Lapsista 5,9 % oli oireettomia (Guo ym., 2020).
Italialaisessa tutkimuksessa 127 potilaan aineistossa yleisimmät oireet olivat kuume (82,7
%) ja yskä (48,0 %). Muita havaittuja oireita olivat nuha (38,6 %), ripuli (22,0 %), hengenahdistus (7,9 %), oksentelu (9,4 %) ja vatsakipu (6,3 %). 64,6 % potilaista oli hengitystieoireita ja 41,7 % oirekuva koostui pelkästään niistä, kun taas mahasuolikanavan oireita oli 28,3 % potilaista ja 14,2 % oirekuva sisälsi pelkästään niitä.
7,9 % lapsista oli oireettomia (Giacomet ym., 2020).
Toisessa italialaisessa tutkimuksessa 168 lapsipotilaan yleisimmät oireet olivat kuume (82,1 %) ja yskä (48,8 %). Muita oireita olivat nuha (26,8 %), ripuli (13,1 %), hengenahdistus (9,5 %), kurkkukipu (5,4 %), kouristukset (3,0 %) ja väsymys (1,8 %).
Mahasuolikanavan oireita kuten ripulia ja/tai oksentelua todettiin 18,5 % potilaista. 2,5
% oli oireettomia (Garazzino ym., 2020).
Kiinalaisessa 110 potilaan tutkimuksessa yleisimmät oireet olivat yskä ja hengenahdistus (51,8 %) sekä kuume (50,9 %). Muita oireita olivat mahasuolikanavan oireet kuten ripuli, oksentelu, huono syöminen ja vatsakipu (23,6 %), mahatulehdus (9,1 %), päänsärky (5,5
%), väsymys (3,6 %) ja lihasoireet (2,7 %). 26,4 % potilaista oli oireettomia (Lu ym., 2020).
Turkkilaisessa tutkimuksessa 37 oireisen vastasyntyneen potilaan yleisimmät oireet olivat kuume (49 %) ja hypoksemia (41 %). Muita todettuja oireita olivat yskä, tihentynyt hengitys, huono syöminen, ripuli, nuha ja ihottuma, mutta ne olivat harvinaisempia (Kanburoglu ym., 2020).
Kiinalaisessa tutkimuksessa 46 alle 1-vuotiaan potilaan yleisimmät oireet olivat yskä (58,7 %) ja kuume (34,8 %). Näiden lisäksi potilailla havaittiin myös oksentelua, nuhaa, hengenahdistusta, tihentynyttä hengitystä, ripulia ja aivastelua. 4,4 % lapsista oli oireettomia (Liu ym., 2020).
Tutkimusten perusteella lasten yleisimmät oireet olivat kuume ja yskä. Eniten potilailta todettiin kuumetta ja sitä esiintyi noin 60–80 % potilaista. Yskän esiintyvyys oli hieman matalampi noin 30 % luokkaa (Guo ym., 2020, Götzinger ym., 2020, Swann ym., 2020).
Muita hengitystieoireita kuten hengenahdistusta, nuhaa ja kurkkukipua oli myös lapsilla, mutta niitä esiintyi harvemmin kuin yskää (Garazzino ym., 2020, Ma ym., 2020, Parri ym., 2020). Joissakin tutkimuksissa hengenahdistus kuitenkin oli myös yleisimpien oireiden joukossa joko yksin tai yhdessä yskän kanssa (Lu ym., 2020, Swann ym., 2020).
Eräässä tutkimuksessa hengenahdistus yhdistettiin myös tehohoidon tarpeeseen (Chao ym., 2020). Vastasyntyneillä yleisimpänä oireena kuumeen lisäksi tavattiin hypoksemiaa, mutta alle 1-vuotiaiden tutkimuksissa yleisimmiksi oireiksi todettiin kuume ja yskä (Kanburoglu ym., 2020, Liu ym., 2020, Mithal ym., 2020, Sun ym., 2020).
Eräässä italialaisessa tutkimuksessa hengitystieoireita tavattiin noin 60 % ja mahasuolikanavan oireita vajaalla 30 % lapsista (Giacomet ym., 2020). Laajemmassa eurooppalaisessa tutkimuksessa 22 % potilaista oli jotain maha- ja suolikanavan oireita, mutta näistä potilaista 7 % ei ollut ollenkaan hengitystieoireita (Götzinger ym., 2020).
Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa jopa 45,7 % potilaista havaittiin mahasuolikanavan oireita (Foster ym., 2020). Mahasuolikanavan oireista yleisimpiä olivat ripuli ja oksentelu (Foster ym., 2020, Giacomet ym., 2020). Vastasyntyneillä oksentelun ja ripulin lisäksi myös huono syöminen liittyi osalla potilaista tautiin (Kanburoglu ym., 2020, Mithal ym., 2020). Neurologisia oireita kuten päänsärkyä, väsymystä, huimausta, kouristuksia ja lihaskipuja esiintyi myös lapsilla, mutta yleensä harvemmin kuin hengitystie- tai mahasuolikanavan oireita (Garazzino ym., 2020, Guo ym., 2020, Lu ym., 2020, Parri ym., 2020, Wu ym., 2020, Wu ym., 2020).
TAULUKKO 1. Lasten tyypillisimmät oireet COVID-19-infektiossa potilassarjojen mukaan.
Oireet Swann ym.
(n=651)
Guo ym.
(n=341)
Garazzino ym. (n=168)
Giacomet ym. (n=127)
Parri ym.
(n=130)
Kuume 431 (70 %) 106 (77,9 %) 138 (82,1 %) 105 (82,7 %) 67 (51,5 %) Yskä 233 (39 %) 44 (32,4 %) 82 (26,8 %) 61 (48,0 %) 54 (41,5 %) Hengenahdistus 173 (30 %) 3 (2,2 %) 16 (9,5 %) 10 (7,9 %) 17 (13,0 %)
Nuha - 3 (2,2 %) 45 (26,8 %) 49 (38,6 %) 25 (19,2 %)
Kurkkukipu - 3 (2,2 %) 9 (5,4 %) - 9 (6,9 %)
Ripuli - 6 (4,4 %) 22 (13,1 %) 28 (22,0 %) 10 (7,6 %)
Oksentelu/
pahoinvointi
179 (32 %) 4 (2,9 %) 9 (5,4 %) 12 (9,4 %) 15 (11,5 %)
Konjunktiviitti - 1 (0,7 %) 6 (3,6 %) - -
Väsymys - 3 (2,2 %) 3 (1,8 %) - -
Kouristukset - - 5 (3,0 %) - 2 (1,5 %)
3.3.2 Lasten hyperinflammatorinen oireyhtymä
Englantilaisen tutkimuksen 456 potilaasta 52 (11,4 %) täytti hyperinflammatorisen oireyhtymän (MIS-C) kriteerit. 42,3 % MIS-C potilaista oli 10–14-vuotiaita ja 30,8 % 5–
9-vuotiaita. Oireyhtymä oli harvinaisempi nuoremmilla lapsilla, kun vain 1,9 % potilaista oli alle 1-vuotiaita ja 7,7 % 1–4-vuotiaita. MIS-C potilaiden mediaani-ikä oli korkeampi verrattuna niihin potilaisiin, jotka eivät täyttäneet oireyhtymän kriteerejä (10,7 vuotta vs.
1,6 vuotta) (Swann ym., 2020).
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 186 potilaalla todettiin hyperinflammatorinen oireyhtymä, joista 40 % kuvattiin myös Kawasakin taudin piirteitä. Yhteensä 70 % potilaista todettiin SARS-CoV-2 tartunta joko RT-PCR- tai vasta-ainetestillä. Suurin esiintyvyys oli 5–9-vuotiaiden (27 %) ja 10–14-vuotiaiden (27 %) ikäryhmissä ja vähäisin alle 1-vuotiaissa (4,6 %). Potilaiden mediaani-ikä oli 9,1 vuotta, 70 % oli aikaisemmin terveitä ja 30 % BMI-luokittelun mukaan lihavia. Kaikilla potilailla todettiin kuume, joka kesti keskimäärin 6 päivää. Myös 59 % todettiin ihottumaa, 55 % molemminpuolinen konjunktiviitti, 42 % suun limakalvojen muutoksia, 37 % perifeerisiä raajojen oireita ja 10 % kaulan imusolmukkeiden suurentumista. 92 % potilaista todettiin mahasuolikanavaan liittyviä oireita ja löydöksiä. Sen jälkeen yleisimpiä löydöksiä olivat sydän- ja verenkiertoelimistöön (80 %), hematologiaan (76 %), ihoon ja limakalvoihin (74 %) ja hengityselimistöön (70 %) liittyvät (Feldstein ym., 2020).
Eräässä englantilaisessa tutkimuksessa 78 lapsella todettiin hyperinflammatorinen oireyhtymä. Oireyhtymän esiintyvyys oli suurempi vanhemmilla lapsilla ja melkein puolet (49 %) tapauksista todettiin 11–15-vuotiailla. Nuoremmilla lapsilla kuten alle 1- vuotiailla (3 %) ja 1–4-vuotiailla (6 %) se oli harvinaisempi. Potilaiden mediaani-ikä oli 11 vuotta ja 78 % ei ollut aikaisempia perussairauksia. Kaikilla potilailla oli oireena kuumetta. 90 % oli myös jokin mahasuolikanavan oire kuten ripulia, oksentelua tai vatsakipua. 45 % todettiin ihottumaa ja 29 % konjunktiviitti. 87 % potilaista kehittyi lopulta sokki (Davies ym., 2020).
Toisessa englantilaistutkimuksessa 58 potilaalla todettiin hyperinflammatorinen oireyhtymä. Potilaiden mediaani-ikä oli 9 vuotta, 66 % poikia ja 88 % aikaisemmin
terveitä. Kaikilla potilailla oli kuumetta vaihdellen kestoltaan 3 päivästä 19 päivään.
Kuumeen jälkeen yleisimpiä oireita olivat vatsakipu (53 %), ripuli (52 %), ihottuma (52
%), oksentelu (45 %) ja konjunktiviitti (45 %). Myös limakalvomuutoksia, päänsärkyä, lymfadenopatiaa, turvonneet kädet ja jalat, kurkkukipua ja sekavuutta todettiin osalla potilaista. Hengitystieoireet olivat harvinaisempia kuin mahasuolikanavan oireet ja niitä todettiin vain 21 % potilaista. 22 % potilaista täytti Kawasakin taudin kriteerit ja 50 % tilanne johti lopulta sokkiin (Whittaker ym., 2020).
Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa 33 lapsella todettiin hyperinflammatorinen oireyhtymä. Potilaiden mediaani-ikä oli 8,6 vuotta, 79 % ei ollut aikaisempia perussairauksia ja 45 % lapsista oli ylipainoisia tai lihavia. Kaikilla potilailla oli oireena kuume, joka kesti keskimäärin 4 päivää. 97 % potilaista oli myös mahasuolikanavan oireita kuten oksentelua, ripulia tai vatsakipua. 52 % todettiin hengitystieoireita (yskä, tukkoisuus, hengenahdistus, kurkkukipu) ja 58 % neurokognitiivisia oireita (päänsärky, ärtyisyys, letargia). 76 % potilaista tilanne eteni sokkiin ja 64 % täytti täydellisen Kawasakin taudin kriteerit (Capone ym., 2020).
Tutkimusten mukaan COVID-19-pandemian aikana lapsilla alkoi esiintymään uutta hyperinflammatorista oireyhtymää, joka osalla potilaista täytti myös Kawasakin taudin kriteerit (Capone ym., 2020, Feldstein ym., 2020, Toubiana ym., 2020, Whittaker ym., 2020). Oireyhtymä oli yleisempi hieman vanhemmilla lapsilla noin 5 vuodesta ylöspäin ja harvinaisempi nuoremmissa ikäryhmissä kuten alle 1-vuotiaissa (Davies ym., 2020, Feldstein ym., 2020, Swann ym., 2020). Yleisin oire oli kuume (Capone ym., 2020, Cheung ym., 2020, Davies ym., 2020, Feldstein ym., 2020, Mamishi ym., 2020, Verdoni ym., 2020, Whittaker ym., 2020). Erityisesti mahasuolikanavan oireita kuvattiin enemmän hyperinflammatorisessa oireyhtymässä (Capone ym., 2020, Cheung ym., 2020, Davies ym., 2020, Mamishi ym., 2020, Toubiana ym., 2020, Verdoni ym., 2020, Whittaker ym., 2020). Hengitystieoireet olivat mahasuolikanavan oireita harvinaisempia oireyhtymää sairastavilla potilailla (Capone ym., 2020, Cheung ym., 2020, Mamishi ym., 2020, Whittaker ym., 2020). Ihottumaa ja konjunktiviittia kuvattiin suurella osalla potilaista (Cheung ym., 2020, Feldstein ym., 2020, Mamishi ym., 2020, Toubiana ym., 2020). Neurologiset oireet olivat myös yleisempiä hyperinflammatorisessa oireyhtymässä (Capone ym., 2020, Cheung ym., 2020).
3.3.3 Lasten oireet verrattuna aikuisten oireisiin
Laajan kiinalaisen tutkimuksen mukaan sekä lapsilla että aikuisilla kuume ja yskä olivat yleisimmät oireet. Lapsilla kuume oli kuitenkin kaikista yleisin ja sitä esiintyi 77,9 % potilaista, kun aikuisilla esiintyvyys oli alhaisempi 43,8 %. Yskä taas oli aikuisilla yleisempi oire ja sitä esiintyi 67,8 %, kun lapsilla esiintyvyys oli 32,4 % (Guan ym., 2020, Guo ym., 2020).
Eräässä pienemmässä kiinalaistutkimuksessa kuume ja yskä olivat oireina yleisempiä aikuisilla kuin lapsilla. Kuumetta esiintyi 35,7 % lapsista ja 60,4 % aikuisista, kun kuivaa yskää 21,4 % lapsista ja 54,7 % aikuisista. Muut oireet kuten limaisuus, päänsärky, väsymys, nielukipu ja lihaskipu olivat lapsilla harvinaisempia (7,1 %), mutta aikuisilla erityisesti limaisuus (37,7 %), nielukipu (35,8 %), väsymys (32,1 %) ja päänsärky (20,8
%) olivat melko yleisiä (Du ym., 2020). Toisen pienemmän kiinalaisen tutkimuksen mukaan kuumetta oli 22,2 % lapsista ja 57,1 % aikuisista sekä yskää 11,1 % lapsista ja 35,7 % aikuisista. Muita oireita ei lapsilla tässä tutkimuksessa kuvattu, mutta aikuisilla esiintyi melko usein myös rintakipua (21,4 %) ja väsymystä (21,4 %) (Su ym., 2020).
Tutkimusten mukaan lasten ja aikuisten oireita vertaillessa yleisimmät oireet olivat molemmissa ryhmissä kuume ja yskä. Aikuisilla oireita esiintyi kuitenkin yleensä useammin kuin lapsilla. Muut oireet olivat lapsilla harvinaisempia, mutta aikuisilla melko yleisesti tavattiin myös limaisuutta, nielukipua, rintakipua, väsymystä, hengenahdistusta sekä lihas- ja nivelkipuja (Du ym., 2020, Guan ym., 2020, Guo ym., 2020, Su ym., 2020).
3.4 Lasten laboratoriolöydökset COVID-19-infektiossa
3.4.1 Verenkuva
Laboratoriokokeissa verenkuvan valkosolut olivat tutkimusten mukaan lapsilla yleensä viiterajojen sisäpuolella (Bai ym., 2020, Liu ym., 2020, Lu ym., 2020, Ma ym., 2020, Su ym., 2020, Sun ym., 2020, Wu ym., 2020, Xia ym., 2020, Xu ym., 2020). Leukopeniaa tavattiin kuitenkin osalla lapsista (Bai ym., 2020, Liu ym., 2020, Lu ym., 2020, Ma ym.,
2020, Parri ym., 2020, Qiu ym., 2020, Sun ym., 2020, Wu ym., 2020, Wu ym., 2020, Xia ym., 2020, Xu ym., 2020). Valkosolujen erittelylaskennassa lymfosyytit ja neutrofiilit olivat myös suurimmalla osalla lapsista normaalilla tasolla (Bai ym., 2020, Liu ym., 2020, Ma ym., 2020, Sun ym., 2020, Wu ym., 2020, Xia ym., 2020, Lu ym., 2020).
Lymfopeniaa todettiin kuitenkin osalla lapsista (Parri ym., 2020, Qiu ym., 2020, Xia ym., 2020, Xu ym., 2020, Zheng ym., 2020). Neutropenia oli löydöksenä melko harvinainen (Jiehao ym., 2020, Liu ym., 2020, Lu ym., 2020, Sun ym., 2020).
3.4.2 Tulehdusarvot
Suurimmalla osalla lapsista tulehdusarvoista C-reaktiivinen proteiini (CRP) oli viiterajoissa, mutta noin 10–30 % se oli koholla (Bai ym., 2020, Jiehao ym., 2020, Kanburoglu ym., 2020, Liu ym., 2020, Lu ym., 2020, Ma ym., 2020, Qiu ym., 2020, Su ym., 2020, Sun ym., 2020, Wu ym., 2020, Wu ym., 2020, Xia ym., 2020, Xu ym., 2020).
Myös prokalsitoniinia (PCT) mitattiin ja enemmistöllä se oli normaalin viiterajoissa (Bai ym., 2020, Jiehao ym., 2020, Liu ym., 2020, Lu ym., 2020, Qiu ym., 2020, Su ym., 2020, Wu ym., 2020, Wu ym., 2020). Lapsilla kuvattiin kuitenkin myös kohonneita PCT-arvoja ja muutamassa tutkimuksessa kohonnut PCT esiintyi jopa noin 50–80 % potilaista (Kanburoglu ym., 2020, Liu ym., 2020, Lu ym., 2020, Qiu ym., 2020, Sun ym., 2020, Wu ym., 2020, Wu ym., 2020, Xia ym., 2020).
Osalla potilaista todettiin sytokiinien kohoamista, etenkin proinflammatorisen interleukiini 6 (IL-6) ja anti-inflammatorisen interleukiini 10 (IL-10) pitoisuuksissa (Bai ym., 2020, Kanburoglu ym., 2020, Liu ym., 2020, Lu ym., 2020, Sun ym., 2020, Wu ym., 2020, Xu ym., 2020).
3.4.3 Sydänmerkkiaineet, maksa-arvot ja veren hyytyminen
Sydänmerkkiaineista lapsilla mitattiin kreatiinikinaasin MB-alayksikköä sekä troponiinia ja yleensä ne olivat normaalia tasoa. Kuitenkin myös suurentuneita pitoisuuksia tavattiin noin 25–65 % potilaista ja eräässä tutkimuksessa jopa 86 % potilaista (Jiehao ym., 2020, Liu ym., 2020, Qiu ym., 2020, Su ym., 2020, Wu ym., 2020, Xia ym., 2020).
Maksa-arvot kuten alaniini- ja aspartaattiaminotransferaasit olivat lapsilla yleensä normaalin viiterajoissa (Jiehao ym., 2020, Liu ym., 2020, Lu ym., 2020, Parri ym., 2020, Qiu ym., 2020, Su ym., 2020, Wu ym., 2020, Xia ym., 2020, Xu ym., 2020). Kohonneita arvoja todettiin vain pienellä osalla noin 5–25 % potilaista (Jiehao ym., 2020, Liu ym., 2020, Lu ym., 2020, Parri ym., 2020, Qiu ym., 2020, Sun ym., 2020, Wu ym., 2020, Xia ym., 2020, Xu ym., 2020). Eräässä kiinalaisessa tutkimuksessa kuitenkin alle 1-vuotiaista potilaista jopa 75 % todettiin kohonnut ASAT-pitoisuus, kun ALAT oli vain 19 % kohonnut (Sun ym., 2020).
Veren hyytymiseen liittyvä fibriinin D-dimeerien (FiDD) pitoisuus oli suurimmalla osalla lapsista normaalin viiterajoissa, mutta myös kohonneita arvoja tavattiin pienellä osalla potilaista (Lu ym., 2020, Qiu ym., 2020, Su ym., 2020, Sun ym., 2020).
3.4.4 Laboratoriolöydökset hyperinflammatorisessa oireyhtymässä
Hyperinflammatorisessa oireyhtymässä esiintyi enemmän poikkeavia laboratoriotuloksia ja esimerkiksi verenkuvassa todettiin usein leukosytoosia, lymfopeniaa ja neutrofiliaa (Capone ym., 2020, Cheung ym., 2020, Feldstein ym., 2020, Toubiana ym., 2020, Verdoni ym., 2020). Tulehdusarvot kuten CRP ja PCT olivat suurimmalla osalla potilaista reilusti koholla (Cheung ym., 2020, Feldstein ym., 2020, Toubiana ym., 2020).
Sytokiineista IL-6 oli usein koholla (Cheung ym., 2020, Toubiana ym., 2020, Verdoni ym., 2020).
Kohonneet troponiini- ja B-tyypin natriureettisen peptidin (BNP) pitoisuudet olivat yleisiä hyperinflammatorisessa oireyhtymässä. Troponiini kohosi noin 50–80 % ja natriureettinen peptidi noin 70–100 % potilaista (Cheung ym., 2020, Davies ym., 2020, Feldstein ym., 2020, Toubiana ym., 2020, Verdoni ym., 2020, Whittaker ym., 2020).
Myös maksa-arvot kuten ALAT ja ASAT olivat noin 60–70 % potilaista koholla (Cheung ym., 2020, Feldstein ym., 2020, Toubiana ym., 2020, Verdoni ym., 2020). Veren hyytymiseen liittyvä fibriinin D-dimeerien pitoisuus oli yleensä selkeästi koholla jopa noin 80–90 % potilaista (Feldstein ym., 2020, Toubiana ym., 2020, Verdoni ym., 2020).
Eräässä englantilaisessa tutkimuksessa hyperinflammatorista oireyhtymää sairastavien potilaiden laboratoriokokeita seurattiin neljän päivän ajan. Huomattiin, että CRP, D- dimeeri ja ferritiini, jotka olivat kaikki selkeästi koholla ensimmäisenä päivänä, lähtivät laskemaan kohti normaalia tasoa. Potilaiden lymfosyytit taas nousivat lymfopeniasta viiterajojen sisäpuolelle, mutta jo aluksi selkeästi koholla ollut troponiini jatkoi kohoamista seurannan aikana. Neutrofiilit olivat koko ajan tasaisesti koholla, kun kreatiniini ja ALAT pysyivät koko ajan normaalilla tasolla (Davies ym., 2020).
3.5 Lasten kuvantamislöydökset COVID-19-infektiossa
3.5.1 Röntgenkuvauksen löydökset
Keuhkojen röntgenkuvauksessa poikkeavia löydöksiä todettiin yleensä noin 40–60 % potilaista (Giacomet ym., 2020, Jiehao ym., 2020, Lu ym., 2020, Palabiyik ym., 2020, Parri ym., 2020, Swann ym., 2020, Verdoni ym., 2020). Osassa tutkimuksista keuhkojen poikkeavuuksia löytyi kuitenkin jopa yli 80 % potilaista (Blumfield, Levin, 2020, Caro- Dominguez ym., 2020, Chao ym., 2020).
Yleisimpiä poikkeavia löydöksiä röntgenkuvauksessa olivat keuhkokuumeelle tyypilliset konsolidaatiot ja mattalasikuvioitus (Blumfield, Levin, 2020, Caro-Dominguez ym., 2020, Kanburoglu ym., 2020, Parri ym., 2020). Keuhkojen tulehdusmuutokset olivat yleensä molemminpuolisia ja sijaitsivat perihilaarisesti tai perifeerisesti keuhkojen alalohkoissa (Blumfield, Levin, 2020, Chao ym., 2020, Cheung ym., 2020, Giacomet ym., 2020, Palabiyik ym., 2020). Lapsilla harvinaisempia kuvantamisen löydöksiä olivat esimerkiksi pleuraeffuusio, pneumothorax ja atelektaasi (Caro-Dominguez ym., 2020, Chao ym., 2020, Giacomet ym., 2020).
Hyperinflammatorisen oireyhtymän yhteydessä todettiin noin 40–50 % potilaista poikkeavia keuhkomuutoksia röntgenkuvauksessa. Yleisimmät löydökset olivat samat kuin lievemmissäkin muodoissa eli konsolidaatiot ja mattalasikuvioitus (Feldstein ym., 2020, Toubiana ym., 2020, Verdoni ym., 2020).
3.5.2 Tietokonekerroskuvauksen löydökset
Tietokonekerroskuvauksessa poikkeavia löydöksiä todettiin noin 70–90 % potilaista eli keskimäärin useammin kuin röntgenkuvauksessa (Caro-Dominguez ym., 2020, Du ym., 2020, Kanburoglu ym., 2020, Li, B. ym., 2020, Li, H. ym., 2020, Ma ym., 2020, Palabiyik ym., 2020, Peng ym., 2020, Xia ym., 2020).
Yleisin poikkeava löydös oli mattalasikuvioitus, jonka lisäksi myös konsolidaatioita joko yksin tai yhdessä mattalasikuvioituksen kanssa löytyi kuvantaessa (Bai ym., 2020, Caro- Dominguez ym., 2020, Li ym., 2020, Ma ym., 2020, Palabiyik ym., 2020, Qiu ym., 2020, Xia ym., 2020, Xu ym., 2020). Erään eurooppalaisen tutkimuksen mukaan mattalasikuvioitusta esiintyi jopa 81 % potilaista (Caro-Dominguez ym., 2020).
Turkkilaisen tutkimuksen mukaan lasten kuvantamislöydökset olivat vaikeusasteeltaan vain 6 % tapauksista vaikeita ja suurimmalla osalla potilaista joko lieviä tai kohtalaisia (Palabiyik ym., 2020).
Keuhkomuutokset affisioivat yleensä molempia keuhkopuoliskoja (Caro-Dominguez ym., 2020, Du ym., 2020, Kanburoglu ym., 2020, Li ym., 2020, Li ym., 2020, Peng ym., 2020, Sun ym., 2020, Xia ym., 2020, Zheng ym., 2020). Löydökset sijaitsivat yleensä perifeerisesti keuhkojen alalohkoissa (Caro-Dominguez ym., 2020, Ma ym., 2020, Palabiyik ym., 2020, Xia ym., 2020). Tutkimuksissa havaittiin, että osalla potilaista TT- kuvantamisen löydökset hävisivät kokonaan tai osittain hoidon aloituksen jälkeen, mutta osalla ne olivat pysyneet samanlaisina tai jopa lisääntyneet (Li, W. ym., 2020, Ma ym., 2020).
Eräässä kiinalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että TT-kuvantamisessa havaitut poikkeavat löydökset olivat samanlaisia sekä laboratoriotestein varmennetuissa tartunnoissa että niissä tapauksissa, joissa testi jäi negatiiviseksi (Ma ym., 2020).
Tutkimuksissa todettiin, että myös oireettomilta potilailta löydettiin poikkeavia keuhkomuutoksia eikä oireettomien ja oireisten potilaiden kuvantamislöydösten välillä ollut merkittäviä eroja (Du ym., 2020, Wu ym., 2020).
Tutkimusten mukaan aikuisilla todettiin lapsia useammin poikkeavia keuhkojen kuvantamislöydöksiä (Du ym., 2020, Su ym., 2020). Yleisimmät poikkeavat löydökset olivat lapsilla ja aikuisilla samanlaisia, mutta vaikeusasteeltaan aikuisten keuhkomuutokset olivat kuitenkin vaikeampia kuin lapsilla (Du ym., 2020).
3.5.3 Sydämen ultraäänitutkimuksen löydökset
Osalle lapsista tehtiin sydämen ultraäänitutkimus erityisesti hyperinflammatorisen oireyhtymän yhteydessä sydänkomplikaatioiden selvittämiseksi. Tutkimusten mukaan tyypillinen löydös lapsilla oli vasemman kammion toimintahäiriö, sepelvaltimoiden laajentumat tai aneurysmat ja myokardiitti. Vasemman kammion toimintahäiriötä todettiin jopa yli puolella ja sepelvaltimoiden laajentumia melkein kolmanneksella potilaista (Mamishi ym., 2020, Toubiana ym., 2020, Verdoni ym., 2020, Whittaker ym., 2020).
3.6 Lasten tehohoito, komplikaatiot ja kuolleisuus COVID-19-infektiossa
3.6.1 Tehohoito, komplikaatiot ja kuolleisuus
Englantilaisessa laajassa 651 lapsen tutkimuksessa 18 % potilaista tarvitsi tehohoitoa, 9
% invasiivista ventilointia ja 2 potilasta (0,3 %) ECMO-hoitoa. Noin puolet tehohoitoon joutuneista potilaista olivat joko alle 1-vuotiaita tai 10–14-vuotiaita ja potilaiden mediaani-ikä oli 8,9 vuotta. Monimuuttuja-analyysissa todettiin, että musta kansallisuus, alle 1 kuukauden ikä ja 10–14 vuoden ikä liittyivät merkitsevästi tehohoidon tarpeeseen.
Tutkimuksen aikana yhteensä 6 (0,9 %) potilasta kuoli. Koko potilasaineiston (ikäjakauma 0–106 vuotta) kuolleisuus oli 27 %. Lapsipotilaiden kuolleisuus oli siis selkeästi matalampi kuin koko aineiston kuolleisuus. Selvinneistä potilaista 89 % kotiutettiin ja 10 % sai vielä hoitoa tutkimuksen julkaisuhetkellä (Swann ym., 2020).
Toisessa koko Euroopan kattavassa isossa tutkimuksessa 582 potilaasta 62 % tarvitsi sairaalahoitoa, 8 % tehohoitoa, 4 % invasiivista ventilointia ja 1 potilas ECMO-hoitoa.
Tehohoitoon joutuneista potilaista 48 % oli alle 2-vuotiaita ja 15 % alle 1 kuukauden ikäisiä. Potilaista 5 % todettiin äkillinen hengitysvajausoireyhtymä (ARDS).
Tutkimuksen potilaista 4 (0,69 %) kuoli, kuolleet olivat yli 10-vuotiaita ja heistä kaksi aikaisemmin perusterveitä. Selvinneistä 80 % kaikki oireet hävisivät ilman jälkikomplikaatioita, 4 % oli vielä tutkimuksen julkaisuhetkellä oireita tai tarvitsi hengitystukihoitoa ja 16 % ei koskaan kehittynyt mitään oireita (Götzinger ym., 2020).
Kiinalaisessa isossa tutkimuksessa 341 potilaasta 8,1 % todettiin komplikaatio.
Yleisimpiä näistä olivat sydänlihaksen vaurio (4,4 %) ja maksavaurio (2,2 %), joiden lisäksi myös sydämen vajaatoimintaa, äkillistä hengitysvajausoireyhtymää, sokkia ja akuuttia munuaisten vajaatoimintaa havaittiin potilailla. Vain yksi kriittisesti sairas potilas (1,6 %) tarvitsi invasiivista ventilointia. Lapsilla ei esiintynyt kuolleisuutta tässä tutkimuksessa (Guo ym., 2020).
Italialaisessa tutkimuksessa 127 potilaan aineistossa 6,3 % tarvitsi tehohoitoa ja 1 potilas invasiivista ventilointia. Komplikaatioista potilailla todettiin 25 (19,7 %) viruspneumonia, 9 (7,1 %) bronkioliitti, 6 (4,7 %) myokardiaalinen vaurio, 2 (1,6 %) äkillinen hengitysvajausoireyhtymä ja 2 (1,6 %) bakteeripneumonia. Erityisesti mahasuolikanavan oireet näyttivät liittyvän vaikeaan ja kriittiseen taudinkuvaan sekä sydänkomplikaatioiden esiintyvyyteen. Kuolleisuutta ei esiintynyt ollenkaan (Giacomet ym., 2020).
Toisessa italialaisessa tutkimuksessa 168 potilaan aineistossa 65,1 % tarvitsi sairaalahoitoa ja 1,2 % tehohoitoa sekä invasiivista ventilointia. Sairaalahoitoa tarvitsevia oli eniten alle 1-vuotiaissa (47,3 %). Tutkimuksen potilaista 19,6 % todettiin komplikaatioita kuten interstitiaalinen keuhkokuume (15,5 %), vakava äkillinen hengitystieinfektio (SARI) (8,3 %) ja vaskuliitti (0,6 %). Kaikki potilaat parantuivat infektiosta eikä kuolleisuutta esiintynyt ollenkaan (Garazzino ym., 2020).
Eräässä italialaisessa tutkimuksessa 130 potilaasta 57,7 % tarvitsi sairaalahoitoa, 6,9 % tehohoitoa ja 1,5 % invasiivista ventilointia. Kaikki tutkimuksen potilaat paranivat taudista ilman jälkikomplikaatioita ja kuolleisuutta ei esiintynyt ollenkaan (Parri ym., 2020).
Kiinalaisen tutkimuksen mukaan 46 sairaalapotilaasta 13 (28,3 %) tarvitsi tehohoitoa ja melkein puolet tehohoitoon joutuneista invasiivista ventilointia. Kaikilla tehohoitoon joutuneilla potilailla todettiin merkkejä systeemisestä inflammatorisesta oireyhtymästä, 10 (21,7 %) äkillinen hengitysvajausoireyhtymä, 5 (10,9 %) akuutti munuaisten vajaatoiminta, 3 (6,5 %) septinen sokki ja 2 (4,3 %) todettiin merkkejä sydämen vasemman kammion toimintahäiriöstä sydämen ultraäänikuvauksessa. Aineiston potilaista 1 (2,2 %) kuoli tutkimuksen aikana (Chao ym., 2020).
Pienemmässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 19 potilaasta 73,7 % tarvitsi tehohoitoa ja 47,4 % invasiivista ventilointia. 5 potilaalle (26 %) kehittyi sydänkomplikaatioiksi myokardiitti, kammioiden toimintahäiriö ja alentunut ejektiofraktio. Näistä 3 potilaalla todettiin myöhemmin hyperinflammatorinen oireyhtymä. Näiden lisäksi myös yksittäisillä potilailla todettiin laajentuneita sepelvaltimoita, hypotensiivinen sokki, äkillinen hengitysvajausoireyhtymä ja munuaisten vajaatoiminta. Tutkimusjakson aikana 2 (10,5 %) potilasta kuoli ja näillä potilailla oli jokin aikaisemmin todettu perussairaus (Blumfield, Levin, 2020).
Tutkimusten mukaan COVID-19-infektion vakavat komplikaatiot ja kuolleisuus olivat lapsilla harvinaisia (Chao ym., 2020, Garazzino ym., 2020, Giacomet ym., 2020, Guo ym., 2020, Götzinger ym., 2020, Parri ym., 2020, Swann ym., 2020). Osalla lapsista esiintyi kuitenkin taudin aiheuttamia sydänkomplikaatioita (sepelvaltimoiden laajentumat, vasemman kammion toimintahäiriö ja myokardiitti) ja äkillistä hengitysvajausoireyhtymää (Blumfield, Levin, 2020, Chao ym., 2020, Giacomet ym., 2020, Guo ym., 2020, Götzinger ym., 2020). Isompien useiden satojen potilaiden tutkimusaineistoissa kuolleisuus jäi lapsilla alle 0,9 %, kun aikuisilla se oli 1–2 % luokkaa. Lasten kuolleisuus COVID-19-infektioon oli siis aikuisia alhaisempi (Guan ym., 2020, Guo ym., 2020, Götzinger ym., 2020, Swann ym., 2020, Wu, McGoogan, 2020).
3.6.2 Hyperinflammatorisen oireyhtymän ennuste
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 186 potilaalla todettiin hyperinflammatorinen oireyhtymä ja näistä 80 % tarvitsi tehohoitoa, 20 % invasiivista ventilointia ja 4 % ECMO-hoitoa. 59 % todettiin hengitysvajaus, 38 % vasemman kammion toimintahäiriö,
26 % perikardiitti tai perikardiaalinen effuusio, 8 % sepelvaltimoaneurysma, 6 % neurologinen komplikaatio, 5 % akuutti munuaisten vajaatoiminta ja 5 % hepatiitti.
Potilaista 4 (2 %) kuoli tutkimuksen aikana (Feldstein ym., 2020).
Ranskalaisen tutkimuksen mukaan 108 potilaalla todettiin joko varmistettu, todennäköinen tai mahdollinen COVID-19-infektioon liittyvä hyperinflammatorinen oireyhtymä ja näistä 61 % täytti myös Kawasakin taudin kriteerit. Potilaista 70 % todettiin myokardiitti ja 23 % makrofagiaktivaatio-oireyhtymä. Kaiken kaikkiaan 67 % potilaista tarvitsi tehohoitoa ja 43 % invasiivista ventilointia. Tutkimuksessa 1 (0,9 %) potilas kuoli (Belot ym., 2020).
Pienemmässä yhdysvaltalaisen tutkimuksen potilasotannassa 33 lapsella todettiin hyperinflammatorinen oireyhtymä, joista 64 % todettiin myös täydellinen Kawasakin tauti. Potilaista 79 % tarvitsi tehohoitoa ja 18 % invasiivista ventilointia. Komplikaatioina 58 % potilaista todettiin vasemman kammion toimintahäiriö ja 48 % sepelvaltimoiden poikkeavuuksia sydämen ultraäänitutkimuksessa. 76 % todettiin sokki, 70 % akuutti munuaisten vajaatoiminta ja 21 % maksan vajaatoiminta. Kuolleisuutta ei esiintynyt ollenkaan tutkimuksen potilailla (Capone ym., 2020).
Englantilaisessa tutkimuksessa 78 tehohoitopotilaalla todettiin hyperinflammatorinen oireyhtymä. 46 % potilaista tarvitsi invasiivista ventilointia ja 4 % ECMO-hoitoa.
Komplikaatioina 87 % potilaista kehittyi sokki, 36 % sepelvaltimoiden poikkeavuuksia ja 4 % trombi. Tutkimusjakson aikana 96 % potilaista pääsi pois tehohoidosta ja 2 (3 %) potilasta kuoli (Davies ym., 2020).
Iranilaisessa tutkimuksessa 45 potilaalla todettiin hyperinflammatorinen oireyhtymä ja näistä 69 % todettiin myös Kawasakin taudin, 20 % sepsiksen ja 11 % toksisen sokkioireyhtymän kaltainen taudinkuva. Potilaista 56 % todettiin joku sydänkomplikaatio kuten sepelvaltimoiden laajentuma (31 %) tai myokardiitti (18 %) ja 29 % akuutti munuaisten vajaatoiminta. Tutkimuksen potilaista 5 (11 %) kuoli (Mamishi ym., 2020).
Eräässä englantilaisessa tutkimuksessa 58 lapsella todettiin hyperinflammatorinen oireyhtymä. Näistä potilaista 50 % kehittyi sokki, 31 % vasemman kammion
toimintahäiriö, 22 % munuaisten vajaatoiminta ja 14 % sepelvaltimoiden laajentuma.
Aineistosta 1 (2 %) potilas kuoli (Whittaker ym., 2020).
Toisen englantilaisen tutkimuksen mukaan 11 % potilaista täytti hyperinflammatorisen oireyhtymän kriteerit. Näistä potilaista 73 % tarvitsi tehohoitoa ja he joutuivatkin 5 kertaa todennäköisemmin tehohoitoon kuin potilaat, jotka eivät täyttäneet kriteereitä. 57 % potilaista todettiin sydänkomplikaatioita kuten heikentynyt sydämen toiminta, perikardiaalinen effuusio, EKG-muutokset, sepelvaltimoiden laajentuma tai aneurysma, myokardiitti tai läppävuoto. Kuolleisuutta ei esiintynyt hyperinflammatoriseen oireyhtymään sairastuneilla potilailla ollenkaan (Swann ym., 2020).
Tutkimusten mukaan lapsilla todettiin COVID-19-infektioon liittyvää uutta hyperinflammatorista oireyhtymää, jossa tehohoidon tarve ja komplikaatioiden määrä oli suurempi kuin taudin lievemmissä muodoissa. Erityisesti sydänkomplikaatiot, sokki ja akuutti munuaisten vajaatoiminta olivat melko tavallisia löydöksiä näillä potilailla (Belot ym., 2020, Capone ym., 2020, Davies ym., 2020, Feldstein ym., 2020, Mamishi ym., 2020, Swann ym., 2020, Whittaker ym., 2020).
3.7 Lasten rooli COVID-19-epidemian leviämisessä
Israelilaisessa tutkimuksessa selvitettiin lasten osuutta viruksen leviämisessä perheiden sisäisissä koronaryppäissä kaupungissa, jonka asukastiheys on maailman suurimpia ja asukkaista melkein puolet ovat iältään 0–19-vuotiaita. Tutkimuksessa mukana olleesta 13 perheestä vain 11,8 % 0–4-vuotiaista ja 32,5 % 5–17-vuotiaista todettiin tartunta, kun aikuisista jopa 58,3 % todettiin tartunta. Vain yhdessä tartuntaketjussa perheen ensimmäinen tartunta todettiin lapsella, kun muissa tapauksissa se oli jommallakummalla vanhemmista. Tutkimuksen mukaan kotona perheen sisällä lapset sekä sairastuivat että levittivät tautia harvemmin kuin aikuiset jopa sellaisessa kaupungissa, jonka väestön ikärakenne painottuu nuorempiin ikäluokkiin (Somekh ym., 2020).
Saksalaisen tutkimuksen mukaan 453 alle 19-vuotiaalla lapsella todettiin tartunta, joista 137 tapauksessa lapsi oli ollut koulussa tai hoitopaikassa vähintään yhden päivän ajan taudin tartuttavan jakson aikana. Näistä 137 indeksitapauksesta yhteensä 6 lasta tartutti
11 uutta lasta (1–3 lasta/indeksitapaus). Lapsilla todetuista tartunnoista suurin osa oli peräisin koulun tai hoitopaikan ulkopuolelta. Melkein puolet lapsista (41,9 %) sai tartunnan kotona ja vain pieni osuus (3,3 %) koulussa tai hoitopaikassa. Tutkimuksen mukaan viruksen tarttuminen lapselta-lapselle joko koulussa tai hoitopaikassa oli harvinaista (Ehrhardt ym., 2020).
Irlantilaisessa tutkimuksessa yhteensä 1160 koulussa käyneestä henkilöstä vain 3 alle 18- vuotiaalla lapsella todettiin tartunta. Lasten lisäksi myös 3 aikuisella todettiin tartunta.
Näiden 6 indeksitapauksen tartunnat eivät olleet peräisin koulusta vaan liittyivät matkustamiseen, kotiin ja vapaa-ajan tapahtumiin. Indeksitapauksille altistuneita lapsia oli yhteensä 1001, mutta yhtään koulussa tai vapaa-ajalla tapahtunutta lapselta-lapselle tai lapselta-aikuiselle tapahtunutta sekundaarista tartuntaa ei havaittu. Tutkimuksen mukaan lasten tartuntojen ja lasten välisen viruksen leviämisen riski ei ollut suuri kouluympäristössä (Heavey ym., 2020).
Ranskalaisessa tutkimuksessa selvitettiin Alpeilla tapahtunutta koronarypästä, jossa indeksitapauksena oli englantilainen mies ja tartunnan saaneelle altistui 15 alppimajassa majoittunutta. Yhteensä 11 altistuneista todettiin tartunta ja näistä yksi oli lapsi, jolla todettiin SARS-CoV-2 lisäksi myös influenssa A(H1N1) - ja pikornavirustartunnat.
Huolimatta lapsen monista lähikontakteista, hänen kahdella sisaruksellaan tai koulussa altistuneilla muilla oppilailla ei todettu yhtään tartuntaa. Tutkimuksen mukaan tartunnan saanut lapsi ei tässä tapauksessa levittänyt virusta eteenpäin (Danis ym., 2020).
Israelilaisessa tutkimuksessa kaksi päivää koulujen avaamisen jälkeen kahdella yläaste- ja lukioikäisellä oppilaalla todettiin tartunta eivätkä nämä tartunnat liittyneet epidemiologisesti toisiinsa. Tämän jälkeen koulussa tehtiin massatestaus ja yhteensä 153 oppilaalla (13,2 %) todettiin tartunta. Eniten tartuntoja todettiin 15-vuotiailla ja enemmistö tartunnan saaneista oli oireettomia. Tutkimuksessa vertailtiin myös 10–19- vuotiaiden osuutta kaikista Jerusalemin alueella todetuista tartunnoista ennen koulujen avaamista ja sen jälkeen. Ennen koulujen avaamista 10–19-vuotiaiden osuus tartunnoista oli 19,8 %, mutta avaamisen jälkeen osuus nousi 40,9 % (Stein-Zamir ym., 2020).
Saksalaisessa tutkimuksessa vertailtiin koulussa tapahtuneiden koronaryppäiden ja tartuntojen määrää ennen koulujen sulkemista ja koulujen osittaisen uudelleen avaamisen jälkeen. Tutkimuksen mukaan ennen sulkemista ilmoitettiin keskimäärin 3,3 koronarypästä per viikko ja 6 tartuntaa per rypäs. Kun koulut suljettiin ja avattiin vain osittain, ilmoitettiin keskimäärin 2,2 rypästä per viikko ja 4 tartuntaa per rypäs.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että 6–10-vuotiaista tartunnan saaneista lapsista jopa 78
% oli oireettomia, kun muissa ikäryhmissä enemmistöllä oli oireita. Tutkimuksen mukaan lapset kyllä levittivät tautia koulussa, mutta koronaryppäiden ja tartuntojen määrä oli hieman pienempi koulujen osittaisen avaamisen jälkeen kuin ennen koulujen sulkemista (Otte Im Kampe ym., 2020).
Tutkimusten mukaan lapset sekä sairastuivat että levittivät tautia aikuisia vähemmän kotona tapahtuvissa perheen sisäisissä tartuntaketjuissa (Somekh ym., 2020).
Kouluympäristössä tapahtuvaa taudin leviämistä lasten joukossa havaittiin osassa tutkimuksista, mutta lapselta-lapselle tarttuminen ei kuitenkaan ollut yleistä suurista ihmismääristä ja koulussa tapahtuvista lasten välisistä lähikontakteista huolimatta (Danis ym., 2020, Ehrhardt ym., 2020, Heavey ym., 2020). Tutkimuksissa havaittiin myös, että koulujen avaamisella oli jonkinlainen yhteys tartuntamäärien lisääntymiseen. Kuitenkin kun koulut avattiin sulun jälkeen vain osittain, havaittiin vähemmän tartuntoja kuin koulujen ollessa täysin auki (Otte Im Kampe ym., 2020, Stein-Zamir ym., 2020).
4 POHDINTA
COVID-19-infektiossa lasten osuus tartunnoista oli pieni ja tautia todettiin lapsilla harvemmin kuin aikuisilla. Lapsilla tartunnat painottuivat kahteen ikäryhmään, nuorempiin noin alle 2-vuotiaisiin ja vanhempiin noin yli 10-vuotiaisiin lapsiin.
Suurimmalle osalle lapsista tauti oli lievä ja lapset sairastivat taudin yleensä oireettomana, lievänä tai kohtalaisena. Vaikea ja kriittinen taudinkuva oli lapsilla harvinaisempi kuin aikuisilla. Kuitenkin erityisesti nuoremmilla lapsilla kuten vastasyntyneillä ja alle 1- vuotiailla tavattiin enemmän kohtalaista ja vaikeaa tautia muihin ikäryhmiin verrattuna.
Oireettomuus oli melko yleistä lapsilla ja sitä esiintyi erityisesti noin 6–11-vuotiailla alakouluikäisillä lapsilla. Oireettomuus oli yleisempää lapsilla kuin aikuisilla. Lasten yleisimmät oireet olivat samat kuin aikuisillakin eli kuume ja yskä. Näiden oireiden lisäksi lapsilla tavattiin myös melko usein mahasuolikanavan oireita kuten ripulia ja oksentelua. Myös neurologisia oireita kuten päänsärkyä, väsymystä, kouristuksia ja lihaskipuja tavattiin, mutta ne olivat harvinaisempia.
Lapsilla todettiin myös uutta COVID-19-infektioon liittyvää hyperinflammatorista oireyhtymää. Hyperinflammatorista oireyhtymää esiintyi enemmän vanhemmilla lapsilla.
Oireyhtymän taudinkuva oli tavallista tautia hankalampi ja potilaat tarvitsivat useammin tehohoitoa. Hyperinflammatorisessa oireyhtymässä todettiin kuumeen lisäksi useammin mahasuolikanavan oireita kuin hengitystieoireita. Konjunktiviittia ja ihottumaa kuvattiin suurella osalla potilaista ja myös neurologiset oireet olivat yleisempiä.
Lasten laboratoriotulokset verenkuvan, tulehdusarvojen, sydänmerkkiaineiden ja maksa- arvojen suhteen olivat yleensä normaalit. Osalla lapsista kuitenkin tavattiin esimerkiksi leukopeniaa, lymfopeniaa ja neutropeniaa sekä tulehdusarvojen, troponiinin ja transaminaasien kohoamista. Hyperinflammatorisessa oireyhtymässä laboratoriolöydöksissä oli tavallisesti leukosytoosia, lymfopeniaa ja neutrofiliaa sekä tulehdusarvojen CRP ja PCT selkeää kohoamista. Myös troponiini, BNP, maksa-arvot ja FiDD olivat koholla melko usein.
Lapsilla keuhkojen kuvantamistutkimuksina käytettiin yleensä röntgen- tai tietokonekerroskuvasta ja poikkeavia löydöksiä löytyi noin yli puolelta potilaista, tietokonekerroskuvauksessa useammin jopa 90 % potilaista. Yleisimmät löydökset olivat mattalasikuvioitus ja konsolidaatiot ja ne sijaitsivat yleensä molemminpuolisesti keuhkojen alalohkoissa perifeerisesti. Keuhkomuutokset olivat lapsilla lievempiä kuin aikuisilla. Osalle lapsista tehtiin myös sydämen ultraäänitutkimus, jossa löytyi etenkin hyperinflammatorisen oireyhtymän yhteydessä vasemman kammion toimintahäiriötä, sepelvaltimoiden laajentumia tai aneurysmia ja myokardiittia.
Taudin vakavat komplikaatiot olivat harvinaisia lapsilla. Komplikaatioita kuitenkin tavattiin osalla potilaista tavallisimpana sydänkomplikaatiot, sokki, akuutti munuaisten vajaatoiminta ja äkillinen hengitysvajausoireyhtymä. Hyperinflammatorisessa oireyhtymässä vakavat komplikaatiot ja tehohoidon tarve olivat yleisempiä. Lasten ennuste oli kuitenkin hyvä ja kuolleisuus tautiin oli vähäisempää kuin aikuisilla.
Kotona tapahtuvassa perheen sisäisessä viruksen leviämisessä tartuntoja havaittiin enemmän aikuisilla kuin lapsilla ja yleensä aikuinen oli tartuntaketjun indeksitapaus.
Koulussa tapahtuvaa viruksen leviämistä havaittiin jonkin verran, mutta ottaen huomioon oppilaiden suuren lähikontaktien määrän, lasten väliset tartunnat olivat melko harvinaisia.
Kun kouluja suljettiin ja avattiin uudestaan epidemian leviämisen ehkäisemiseksi, havaittiin, että koulujen avaamisella oli jonkinlainen yhteys tartuntamäärien lievään lisääntymiseen. Kuitenkin jos koulut avattiin vain osittain, tartuntamäärät olivat alhaisempia verrattuna siihen, että koulut olivat kokonaan auki. Koulujen sulkemisella epidemian torjuntatoimenpiteenä oli siis lievä vaikutus lasten tartuntamääriin.
Kirjallisuuskatsaukseni vahvuus oli lasten COVID-19-infektiota käsittelevien 8.10.2020 mennessä julkaistujen tutkimustulosten systemaattinen läpi käyminen. Katsaukseni heikkous oli tilanteen nopea muuttuminen, sillä aiheesta julkaistaan koko ajan uusia tutkimustuloksia ja esimerkiksi muuntovirukset ja niiden erilainen epidemiologia jäi puuttumaan tästä työstä.
