Roosa Emilia Puharinen KAKSIKIELISUUDELMIA
Kaksikielisten pariskuntien näkemyksiä omasta kaksikielisyydestään
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Pro gradu -tutkielma
Suomen kieli 31.5.2016
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta
Osasto
Humanistinen osasto Tekijä
Roosa Puharinen Työn nimi
Kaksikielisuudelmia − Kaksikielisten pariskuntien näkemyksiä omasta kielenkäytöstään
Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä
Suomen kieli Pro gradu -tutkielma 31.5.2016 71 sivua ja viisi liitesivua Avainsanoja
Kaksikieliset pariskunnat, kielenoppiminen, kielenkäyttö, identiteetti, kaksikielisyyskasvatus Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on 19 kaksikielistä pariskuntaa, joista toisen puolison äidinkieli on suomi ja toisen jokin muu kieli. Moni informanteista on syntynyt Euroopassa, mutta joukossa on myös eri- koisempia äidinkieliä, kuten telegu, joruba ja sorani. Pareista yhdeksän asuu Suomessa ja kymmenen ulkomail- la. Tutkimus tarkastelee kaksikielisten pariskuntien omia näkemyksiä kielenkäytöstään. Keskeisiä teemoja ovat parien kielenkäyttö, kielenoppiminen, kieli-identiteetit sekä kaksikielisyyskasvatus. Tutkimuksen tarkoitus ei ole saada yleistettävissä olevaa tietoa kaksikielisten parien kielenkäytöstä vaan selvittää yhtäläisyyksiä eri kult- tuuritaustoista lähtöisin olevien pariskuntien kaksikielisyyskokemuksissa.
Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Suurin osa informanteista löytyi monikielisen Face- book-ryhmän kautta. Kysely lähetettiin informanteille sähköpostitse sekä suomeksi että englanniksi. Informant- teja ohjeistettiin vastaamaan kyselyyn neuvottelematta vastauksista puolison kanssa.
Tutkimuksessa käy ilmi, että suurin osa haluaisi opetella puolison äidinkielen. Kommunikointi puolison sukulaisten kanssa motivoi opiskelemaan kyseistä kieltä. Motivaatiota heikentävät ajanpuute, kielen tarpeetto- muus asuinmaassa sekä paikallisten kielikurssien vähäinen määrä. Asuinmaan kielen opiskelua pidetään ensisi- jaisena, mikä voi viivästyttää puolison äidinkielen opiskelua. Moni pitää tärkeänä, että puoliso opettelee hänen äidinkielensä.
Parien suosituin pääkieli, eli käytetyin kommunikointikieli, on englanti. Parit pitävät yhteisen kielen löy- tymistä tärkeänä. Osa pareista käyttää keskenään ”salakieltä”, mikä mahdollistaa yksityisen kommunikoinnin.
Moni kuvailee suhteen olevan monikielinen, sillä he käyttävät arjessaan useampaa kieltä. Kulttuurimuuri näh- dään suurempana haasteena kuin kielimuuri.
Suurin osa pareista yhdistää äidinkielen identiteettiin. Osa kokee olevansa kaksikielisen suhteen myötä kaksikulttuurinen. Tutkimuksessa käy ilmi, että puolison kulttuurin voi samaistua, vaikkei osaakaan kieltä.
Suurin osa informanteista kokee kulttuurin olevan osa kieltä, mikä näkyy myös persoonan muuttumisena kieltä vaihdettaessa. Lähes kaikki parit, lapsettomat ja perheelliset, haluavat kasvattaa lapsesta kaksikielisen. Kaksi- kielisyys nähdään voimavarana lapsen tulevaisuuden kannalta. Yhtä paria lukuun ottamatta kaikki parit, joilla on lapsia, aikovat kasvattaa lapsista kaksikielisiä. Kaikki perheelliset käyttivät kasvatuksessa yksi kieli – yksi henkilö -menetelmää, jossa lapsi yhdistää tietyn kielen tiettyyn vanhempaan.
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Faculty
Faculty of Humanities
School
School of Humanities Author
Roosa Puharinen Title
Bilingual kisses − How the bilingual couples describe their own language usage
Main subject Level Date Number of pages
Finnish language Master’s thesis 31.5.2016 71 pages and five attachment pages
Key words
Bilingual couples, language learning, language usage, identity, bilingual children Abstract
This Master’s thesis studies 19 bilingual couples and their language usage. I each couple one spouse has Finn- ish as mother tongue and the other spouse has a different mother language. Many of the informants have born in the Europe, but there are also some special mother tongues, like Telegu, Yoruba and Soran. Nine of these couples live in Finland and ten couples live abroad. This study researches what the informants think about their own language usage in bilingual relationship. Important themes are language learning, language usage, lan- guage identity and raising bilingual children.
The material was gathered with a questionnaire which was sent to the informants via email. The ques- tionnaire was sent both in Finnish and in English. The couples were guided to answer the questionnaire as indi- viduals without discussion with the spouse.
Many informants would like to learn their spouse’s mother tongue. They are motivated to study the language because they want to be able to communicate with their spouse’s relatives. Those who haven’t studied the lan- guage said that they don’t have enough time or they don’t need the language. Informants think that the priority is to find one common language which makes the communication easier. Many feel that it’s important that their spouse’s learn at least little their mother tongue.
The most popular language that the couples use in their relationship is English. Some of the couples use a “secret language” so they can communicate in private. Many say that their relationship is multilingual be- cause they use many languages in their relationship. The couples think that a cultural barrier is a larger chal- lenge than a language barrier.
Most of the couples think that their mother tongue is connected to their identity. Some of them feel that they are bicultural as an individual, even though they can speak only one language. Almost all the couples want to raise their children bilingual because bilingualism is an advantage in the children’s future. All of the couples used one language − one person -method which is the most recommended way raising a child bilingual.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 1
2 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT ... 3
2.1 Kyselylomake ... 3
2.2 Informanttien valinta ... 5
2.3 Suomessa asuvat informantit ... 6
2.4 Ulkomailla asuvat informantit ... 8
3 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ ... 10
3.1 Kaksikielisyys ilmiönä ... 10
3.2 Kahden kielen käyttämiseen liittyviä käsitteitä ... 11
3.3 Äidinkieli ... 13
3.4 Identiteetti ... 14
4 KAKSIKIELISYYS JA KAKSIKIELISET PARISKUNNAT TUTKIMUSKOHTEENA .. 16
4.1 Kaksikielisyys tutkimuskohteena ... 16
4.2 Kaksikieliset pariskunnat tutkimuskohteena ... 17
4.3 Kaksikieliset perheet tutkimuskohteena ... 18
5 KIELTÄ OPPIMASSA ... 20
5.1 Suomessa asuvien pariskuntien kielenoppiminen ... 20
5.1.1 Suomessa asuvien pariskuntien motivaatio kielenopiskelussa ... 21
5.1.2 Suomessa asuvien pariskuntien ajatuksia puolison kielestä ja oppimisesta ... 23
5.2 Ulkomailla asuvien pariskuntien kielenoppiminen ... 24
5.2.1 Ulkomailla asuvien pariskuntien motivaatio kielenopiskelussa ... 25
5.2.2 Ulkomailla asuvien pariskuntien ajatuksia puolison kielestä sekä oppimisesta ... 27
5.3 Päätelmiä pariskuntien kielenoppimisesta ... 29
6 KIELTÄ KÄYTTÄMÄSSÄ ... 31
6.1 Suomessa asuvien pariskuntien kielenkäyttäminen ... 31
6.1.1 Suomessa asuvien pariskuntien pääkielen valinta ... 32
6.1.2 Suomessa asuvien pariskuntien monikielisyys ... 33
6.1.3 Suomessa asuvien informanttien ajattelun, vitsailun, hellittelyn ja kiroilun kieli ... 34
6.1.4 Suomessa asuvien pariskuntien yhteinen kieli parisuhteen voimavarana ... 36
6.1.5 Suomessa asuvien pariskuntien kieli- ja kulttuurimuurit parisuhteen haasteena ... 37
6.2 Ulkomailla asuvien pariskuntien kielenkäyttäminen ... 39
6.2.1 Ulkomailla asuvien pariskuntien pääkielen valinta ... 40
6.2.2 Ulkomailla asuvien pariskuntien monikielisyys ... 41
6.2.3 Ulkomailla asuvien informanttien ajattelun, vitsailun, hellittelyn ja kiroilun kieli . 42 6.2.4 Ulkomailla asuvien pariskuntien yhteinen kieli parisuhteen voimavarana ... 43
6.2.5 Ulkomailla asuvien pariskuntien kieli- ja kulttuurimuurit parisuhteen haasteena ... 45
6.3 Päätelmiä pariskuntien kielenkäyttämisestä ... 46
7 IDENTITEETTIÄ RAKENTAMASSA ... 48
7.1 Suomessa asuvien pariskuntien kieli-identiteetti ... 48
7.1.1 Suomessa asuvien pariskuntien äidinkielet ja äidinkielten ylläpitäminen ... 49
7.1.2 Suomessa asuvien pariskuntien kieli osana identiteettiä ... 50
7.1.3 Suomessa asuvien informanttien kaksikielisyys ja -kulttuurisuus ... 51
7.1.4 Suomessa asuvien pariskuntien syrjintäkokemuksia ... 53
7.2 Ulkomailla asuvien pariskuntien kieli-identiteetti ... 53
7.2.1 Ulkomailla asuvien pariskuntien äidinkielet ja äidinkielten ylläpitäminen ... 54
7.2.2 Ulkomailla asuvien pariskuntien kieli osana identiteettiä ... 56
7.2.3 Ulkomailla asuvien informanttien kaksikielisyys ja -kulttuurisuus ... 57
7.2.4 Ulkomailla asuvien pariskuntien syrjintäkokemuksia ... 59
7.3 Päätelmiä pariskuntien kieli-identiteetistä ... 59
8 KIELIKASVATUSTA ANTAMASSA... 61
8.1 Suomessa asuvien pariskuntien ajatuksia lasten kaksikielisyydestä ... 61
8.1.1 Suomessa asuvat lapsettomat pariskunnat ... 61
8.1.2 Suomessa asuvat lapsiperheet ... 63
8.2 Ulkomailla asuvien pariskuntien ajatuksia lasten kaksikielisyydestä ... 64
8.2.1 Ulkomailla asuvat lapsettomat pariskunnat ... 64
8.2.2 Ulkomailla asuvat lapsiperheet ... 66
8.3 Päätelmiä pariskuntien kaksikielisyyskasvatuksesta ... 69
9 LOPUKSI ... 70
LÄHTEET ... 72 LIITTEET
1 JOHDANTO
Pro gradu -tutkielmani tutkimuskohteena ovat kaksikieliset pariskunnat, joista toisen puolison äidinkieli on suomi ja toisen jokin muu kieli. Tämä kaksikielisyystutkimus tarkastelee sosio- lingvistisestä ja etnografisesta näkökulmasta kaksikielisten pariskuntien kieleen liittyviä piir- teitä ja sitä, millaisia näkemyksiä heillä on omasta kielenkäytöstään. Lisäksi pyrin hahmotta- maan yhtäläisyyksiä eri kulttuuritaustoista tulevien pariskuntien välillä. Aineiston olen kerän- nyt puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Tutkin pariskuntien kielenkäyttöä, kielenoppimis- ta, kieli-identiteettejä sekä jälkikasvuun kohdistuvia kielellisiä valintoja eli kaksikielisyyskas- vatusta. Näiden teemojen pohjalta olen laatinut puolistrukturoidun kyselylomakkeen, joka sisälsi kysymyksiä liittyen jokaiseen teemaan. Lähetin kyselyn informanteille sähköisesti.
Tämä mahdollisti sen, että tavoitin myös ulkomailla asuvia pariskuntia, joita oli informanteis- ta noin puolet.
Olen tarkoituksella valikoinut tutkimukseeni pareja, jotka eroavat keskenään kieli- ja kulttuuritaustoiltaan, sillä tämä mahdollistaa sen, että pystyn laajemmin havainnoimaan kak- sikielisille pareille ominaisia piirteitä. Tarkoitukseni ei ole löytää tiettyä kieliryhmää tai kult- tuuria yhdistäviä piirteitä vaan laajemmin kaksikielisiä pariskuntia yhdistäviä arjen ajatuksia ja kokemuksia. On mahdotonta tehdä yleistäviä päätelmiä tietylle kulttuurille ominaisista piir- teistä, joten rajaan tutkimukseni informantteja yhdistävien tekijöiden, esimerkiksi asenteiden ja kokemusten, havainnoitiin (Rastas 2005: 85−86).
Kaksikielisyyttä on tutkittu paljon, ja aihe onkin erittäin ajankohtainen koko ajan muut- tuvassa ja globaalistuvassa maailmassa. Maahanmuutto Suomessa on luonut tarpeen tuottaa monikulttuurisuutta koskevaa tutkimusta (Rastas 2005: 78). Kaksikielisiä pariskuntia on tut- kittu jonkin verran, mutta kyseiset tutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa tietyn kieli- ja kulttuuriryhmän tutkimiseen. Tässä tutkimuksessa olen valinnut informanteiksi mahdollisim- man monen eri kieli- ja kulttuuriryhmän edustajia, sillä haluan selvittää kaksikielisille paris- kunnille yhteisiä kokemuksia usean kielen käytöstä.
Tutkimukseni tarkoitus ei ole antaa yleistettävissä olevaa tietoa kaksikielisistä pariskun- nista vaan hahmottaa rajatun informanttiryhmän arkea, jossa näkyy realistisen moninainen kulttuurinen kirjo. Tutkimus antaa lisätietoa sekä kaksikielisille pariskunnille, jotka punnitse- vat suhteen alkuvaiheessa eri kielellisiä vaihtoehtoja, että myös suomi toisena kielenä tutki- mukselle ja -opetukselle.
Tutkimukseni aihe on jatkoa kandidaatintutkielmalleni, joka käsitteli kolmen suomeni- talialaisten sisaruksen kaksikielisyyskokemuksia. Kyseisessä tutkimuksessa tärkeitä teemoja
olivat sisarusten kielenkäyttö, kielen kokeminen ja kieli-identiteetti. Pro gradu- tutkielmani käsittelee osittain näitä samoja teemoja mutta syventyy kaksikielisyyteen laajemmin. Lisäksi lähipiirissäni on kaksikielisiä henkilöitä, joten kiinnostukseni aiheeseen on syntynyt myös omien kokemuksieni ja havaintojeni kautta. Tutkimusaineistoa löytyykin usein havainnoimal- la omaa arkea (Dufva & Pietikäinen 2009: 2).
Tutkimuskysymykseni jakautuvat seuraaviin teemoihin: kielenoppiminen, kielenkäyttö, kieli-identiteetti sekä kaksikielisyyskasvatus. Luvussa 2 kerron valitsemistani aineisto- ja tut- kimusmenetelmistä. Luvussa 3 tarkastelen kaksikielisyyteen liittyviä käsitteitä, ja luvussa 4 aiempaa kaksikielisyystutkimusta. Tutkimuskysymykset on jaoteltu teemoittain kuten myös tutkimuksen analyysiosion luvut 5−8.
Luvussa 5 (Kieltä oppimassa) tutkimuskysymykseni ovat Miten/Miksi puolison äidin- kieli opetellaan? Missä määrin kielenoppiminen tapahtuu kotona/kodin ulkopuolella? Mikä motivoi opiskelemaan puolison äidinkieltä? Luvussa 6 (Kieltä käyttämässä) tutkimuskysy- mykseni ovat Millaista kielenkäyttö on kaksikielisessä parisuhteessa? Mitä kieltä käytetään enemmän? Miksi? ja Millaisissa tilanteissa kieliä käytetään? Luvussa 7 (Identiteettiä raken- tamassa) tutkimuskysymykseni ovat Miten kielet vaikuttavat identiteettiin? Kokevatko in- formantit olevansa kaksikielisiä, monikielisiä vai jotain muuta? Yhdistyykö kieli identiteet- tiin/Miten? Luvussa 8 (Kielikasvatusta antamassa) tutkimuskysymykseni ovat Miten kaksi- kieliset vanhemmat kokevat vanhemmuuden? Halutaanko lapsesta kasvattaa kaksikielinen?
Miksi? Miten lapsen kaksikielisyys huomioidaan kasvatuksessa? Lopuksi esittelen kokoavasti vastaukset asettamaani tutkimuskysymyksiin, ja esitän jatkotutkimusmahdollisuuksia.
2 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT
Tässä luvussa tarkastelen kyselytutkimusta tutkimusmenetelmänä ja perehdyn kyselylomak- keen rakentumiseen sekä kysymysten laatimiseen. Tämän jälkeen seuraa lyhyt informanttien esittely, joka sisältää tiedon molempien puolisoiden äidinkielistä, synnyinmaista sekä tämän- hetkisistä asuinmaista. Käytän pariskunnista informanttikoodeja, jotka esiintyvät laajemmin aineiston analyysivaiheessa.
2.1 Kyselylomake
Laatimani sähköinen puolistrukturoitu kyselylomake perustuu tutkimuksen teemoihin. Tutki- musteemat ovat kielenoppiminen, kielenkäyttö, kieli-identiteetti sekä kaksikielisyyskasvatus.
Kyselylomakkeessa on 33 kysymystä, jotka nojautuvat näihin teemoihin. Kysymykset ovat kuitenkin satunnaisessa järjestyksessä, ja jaan vastaukset teemoittain vasta analyysivaiheessa.
Lomakkeen alussa kysyn informanteilta perustietoja, kuten sukupuolta, ikää, äidinkieltä ja asuinmaata. Lomakkeesta eivät käy ilmi informanttien henkilökohtaiset tiedot, kuten nimi tai tarkka asuinpaikka, mikä varmistaa vastaajien anonyymiyden (Ruusuvuori 2005: 17). Lo- makkeen alussa on lyhyt saatekirje, jossa pyydän lupaa vastauksien tutkimuskäyttöön ja oh- jeistan vastaamiseen. Saatekirje toimii myös vahvistuksena haastatteluluvalle. (Ruusuvuori ja Tiittula 2005: 18).
Sähköisen lomakkeen etu on se, että informantit tavoitetaan kaukaakin, kuten tässä tut- kimuksessa eri puolilta maailmaa, mikä antaa informantille mahdollisuuden valita vastaus- paikkansa. Tällainen fyysinen etäisyys voi johtaa avoimuuteen vastauksissa. (Tiittula ym.
2005: 266−267.) Valitsin sähköisen kyselylomakkeen, jotta tavoitan Suomessa ja ulkomailla asuvat informantit nopeasti ja helposti. Sähköinen haastattelumuoto mahdollistaa myös aineis- ton digitaalisen muodon, joten aineistoa ei tarvitse erikseen litteroida (Tiittula ym. 2005:
264). Lisäksi pystyin antamaan informanteille vastausprosessia koskevaa lisäinformaatiota.
Lähetin kyselyt pääosin touko-kesäkuussa 2015, mutta osan informanteista tavoitin vas- ta elokuussa 2015. Vastausaikaa informanteilla oli pääsääntöisesti 1−2 kk, jotta he pystyivät harkitsemaan vastauksiaan ja palaamaan kyselyn pariin useaan otteeseen. Pitkällä vastausajal- la halusin mahdollistaa sen, että informantit tarkkailevat kielenkäyttöään ja tietoisesti tutkivat arjen kielellisiä tilanteita. Vastausaika antoi myös informanteille mahdollisuuden huomata
syy−seuraus-suhteita kielenkäytössään, eli tietoisuus kysymyksistä mahdollisti kielenkäyttöti- lanteiden tarkkailun.
Lähetin kyselylomakkeet informanteille suomeksi ja englanniksi, jotta he voivat oman kielitaitonsa mukaan päättää kumpaan vastaavat. Toki oletuksena oli, että suomea äidinkiele- nään puhuva puoliso vastaa suomeksi. Valitsin kyselyn kieliksi suomen ja englannin, jotta tutkimuksen analyysivaiheessa vältytään kääntämistyöltä, jos vierasta kieltä äidinkielenään puhuva informantti olisi halunnut vastata omalla äidinkielellään. Laadullisen tutkimuksen perusedellytyksenä haastattelussa on ymmärrys haastattelijan ja haastateltavan välillä (Rastas 2005: 79), mikä korostuu informanttien eri kulttuurien myötä. Kaikilla kyselyyn vastanneilla vierasta kieltä äidinkielenään puhuvilla oli hyvä englannin kielen taito, mikä mahdollisti eng- lanninkielisen kyselyn käytön.
Sähköinen haastattelumuoto sisältää epävarmuuden haastateltavan olemassaolosta, eli voin olla täysin varma vain fyysisesti tapaamieni informanttien olemassaolosta. Kyselylo- makkeen huonoja puolia on tulkinnanvaraisuus eli kuinka arvioida vastauksien eri sävyjä, kun ei näe informantin kehonkieltä. Tämän takia kyselylomakkeen laatimisvaiheessa on tärkeää olla mahdollisimman spesifi kysymysten suhteen. (Tiittula ym. 2002: 264−265.)
Kysymykset ovat pääasiassa avoimia kysymyksiä, mikä mahdollistaa yksilöllisten ero- jen ilmenemisen. Tutkimuksessani ovatkin oleellisia informanttien henkilökohtainen mielipi- de ja kokemukset, joten pyysin pariskuntia vastaamaan yksilöllisesti omaan kyselyyn neuvot- telematta puolison kanssa. Tällä halusin minimoida sen, että toinen puoliso vaikuttaa puoli- sonsa vastauksiin. Toki en voi olla täysin varma siitä, kuinka informantit noudattivat tätä oh- jeistusta, mutta lähtöoletuksena analyysiosiossa on, että jokainen informantti on vastannut omaan kyselyyn, minkä tulisi näkyä muun muassa puolison vastauksista hieman poikkeavina vastauksina.
Strukturoidussa lomakehaastattelussa kysymysten muotoilu ja sanavalinnat ovat tärkei- tä, sillä mahdollisuutta tarkentamiseen ei välttämättä tule (Tiittula ym. 2005: 265−266). Siksi halusin, että kysymykset ovat mahdollisimman spesifejä ja aiheeseen johdattelevia, mikä nä- kyy tarkennuskysymyksissä (Miksi, miten, milloin?) sekä kysymyksen asettelussa; joissakin kysymyksissä oli esimerkki-ilmauksia siltä varalta, että vastaaja ei täysin ymmärrä kysymys- tä.
Lähetin kysely arviolta 40 pariskunnalle, joista osa ei vastannut tai palauttanut kyselyä.
Joukossa oli myös pareja, joista vain toinen puoliso oli täyttänyt kyselyn tai informantti oli saanut kyselyn kiertoteitse tuttavaltaan. Tällöin ohjeistus vastaamiseen puuttui, joten vain toinen puoliso palautti kyselyn. Tavoitteenani oli saada yhtä monta Suomessa asuvaa ja ul- komailla asuvaa paria. Lopulta valitsin tutkimukseeni 19 pariskuntaa, jotka täyttivät vaaditta-
vat kriteerit tutkimukseen osallistumiseen. Tärkeää oli, että molemmat puolisot vastasivat omaan kyselyyn, sillä tarkoitus on selvittää parisuhteen molempien osapuolten mielipiteitä ja kokemuksia kaksikielisyydestä. Huomioitavaa on, että 5. pariskunnan miehen vastaukset ovat puutteellisen kielitaidon takia vaimon kirjoittamia, mikä on voinut vaikuttaa vastausten laa- tuun.
2.2 Informanttien valinta
Tavoitin ensimmäiset informantit Joensuun seudun monikulttuurisuus ry:n eli JoMoni- yhdistyksen kautta, jonka edustaja kävi luennoimassa Itä-Suomen yliopistolla monikulttuuri- suudesta. Otin yhdistyksen edustajaan yhteyttä ja hänen kauttaan sain tutkimukseeni ensim- mäiset informantit. Suurimman osan informanteista sain monikielisen Facebook-ryhmän kaut- ta. Facebook-ryhmän ylläpitäjät ovat suomen kielen asiantuntijoita, ja ryhmän jäsenet ovat kaksi- ja monikielisiä Suomessa ja ulkomailla asuvia henkilöitä, jotka jakavat kokemuksiaan ryhmässä. Pyysin ryhmän ylläpitäjiltä lupaa julkaista ryhmässä päivityksen, jossa hain tutki- mukseeni osallistujia. Tutkimus herätti ryhmässä runsaasti kiinnostusta, mutta halusin rajata informanttien määrän 19 pariskuntaan, jotta tutkimuksen toteuttaminen kvalitatiivisesti kyse- lylomakkeella onnistuu. Informanttien määrä mahdollisti myös avokysymysten käyttämisen, joiden analysoiminen voi olla työlästä. Hyödynsin myös omia kaksikielisiä tuttaviani, jotka halusivat osallistua tutkimukseen.
Olen rajannut informanttini 19 heteropariskuntaan, joista kymmenen asuu ulkomailla ja yhdeksän Suomessa. Yksi pari asuu tällä hetkellä puolisonsa kanssa eri maissa, mutta olen sijoittanut heidät Suomessa asuvien ryhmään, sillä suomalainen puoliso asuu Suomessa. Olen jaotellut tutkimuksessani informantit Suomessa asuviin ja ulkomailla asuviin. Suurin osa in- formanteista on kasvanut yksikielisessä ympäristössä, mutta joukossa on myös muutama syn- tymästään lähtien kaksikielinen henkilö. Seuraavissa alaluvuissa esittelen lyhyesti informantit.
Käytän tässä luvussa samoja informanttikoodeja kuin myös myöhemmin analyysiluvuissa.
Olen käyttänyt informanttien merkitsemistavassa järjestysnumeroita, joista näkyy, kuin- ka pitkään pari on ollut yhdessä. Suomessa asuvista informanteista 1. pariskunta on ollut vähi- ten aikaa yhdessä ja 9. pariskunta pisimpään. Ulkomailla asuvista 10. pariskunta on ollut vä- hiten aikaa yhdessä ja 19. pariskunta pisimpään. Puolison, joka on syntynyt Suomessa ja jon- ka äidinkieli on suomi, olen ilmaissut käyttämällä termiä suomalainen. Puoliso, jonka äidin- kieli ei ole suomi, olen ilmaissut termillä ei-suomalainen. Jos toinen puolisoista on varhainen
kaksikielinen eli syntymästään asti omaksunut kaksi kieltä, olen kuvauksissa antanut siitä lisäinformaatiota. Kuvauksissa ilmenee myös, onko pariskunnalla lapsia.
Käytän analyysissa ja taulukoissa lyhennelmiä näistä informanttikoodeista, ilmaistakse- ni kumpi puoliso on kyseessä. Esimerkiksi 1. pariskunnan puolisot merkitsen P1N ja P1m. P1 ilmaisee parikoodin (1. pari), ja n tai m ilmaisee sukupuolen (nainen, mies). Tämän lisäksi sukupuoli, joka on isolla kirjaimella (N) ilmaisee, että kyseisen puolison äidinkieli on suomi.
Eli 1. pariskunnan naisen äidinkieli on suomi, miehen äidinkieli jokin muu. Jos suomalaisella puolisolla on suomen lisäksi joku toinen äidinkieli, ilmaisen sen esimerkiksi P1Nn.
2.3 Suomessa asuvat informantit
Seuraavaksi esittelen lyhyesti Suomessa asuvat parit ja heidän kielitaustansa. Huomioitavaa on, että 2. pariskunta asuu tällä hetkellä puolisonsa kanssa eri maissa. Toinen puoliso pareista 1, 5 ja 7 on syntymästään lähtien kaksikielinen eli luonnollinen kaksikielinen. Alaluvun lo- pussa on taulukko 1, jossa näkyvät tärkeimmät tiedot pareista.
1. pariskunta: 22-vuotias suomalainen nainen (P1N) ja 28-vuotias nigerialainen mies (P1m).
Mies on syntymästään lähtien kaksikielinen, hänen äidinkieliään ovat joruba ja englanti. Pa- riskunta on ollut yhdessä yhdeksän kuukautta.
2. pariskunta: 25-vuotias suomalainen nainen (P2N) ja 20-vuotias brasialainen mies (P2m).
Miehen äidinkieli on portugali. Pariskunta on ollut yhdessä 2½ vuotta. Nainen asuu Suomessa ja mies asuu Brasiliassa.
3. pariskunta: 47-vuotias suomalainen mies (P3M) ja 41-vuotias japanilainen nainen (P3n).
Naisen äidinkieli on japani. Pariskunta on ollut yhdessä 3½ vuotta.
4. pariskunta: 24-vuotias suomalainen nainen (P4N) ja 26-vuotias intialainen mies (P4m).
Miehen äidinkieli on telegu. Pariskunta on ollut yhdessä viisi vuotta.
5. pariskunta: 51-vuotias suomalainen nainen (P5N) ja 50-vuotias irakilainen mies (P5m).
Miehen äidinkielet ovat sorani ja arabia. Pariskunta on ollut yhdessä seitsemän vuotta. Paris- kunnalla on lapsia edellisistä suhteistaan, mutta ei yhteisiä lapsia.
6. pariskunta: 36-vuotias suomalainen nainen (P6N) ja 39-vuotias englantilainen mies (P6m).
Miehen äidinkieli on englanti. Pariskunta on ollut yhdessä 7½ vuotta. Heillä on kaksi lasta, 5- vuotias tyttö ja 3-vuotias poika.
7. pariskunta: 24-vuotias suomalainen mies (P7M) ja 24-vuotias suomenitalialainen nainen (P7Nn). Nainen on syntymästään lähtien kaksikielinen, hänen äidinkieliään ovat suomi ja ita- lia. Naisen äidin äidinkieli on suomi, ja isän äidinkieli on italia. Pariskunta on ollut yhdessä yhdeksän vuotta.
8. pariskunta: 31-vuotias suomalainen nainen (P8N) ja 33-vuotias ranskalainen mies (P8m).
Miehen äidinkieli on ranska. Pariskunta on ollut yhdessä kymmenen vuotta.
9.pariskunta: 57-vuotias suomalainen mies (P9M) ja 56-vuotias ruotsalainen nainen (P9n).
Naisen äidinkieli on ruotsi. Pariskunta on ollut yhdessä 35 vuotta. Pariskunnalla on kuusi täy- si-ikäistä lasta.
TAULUKKO 1. Suomessa asuvat pariskunnat
pari naisen äidinkieli miehen äidinkieli yhdessäoloaika lapsia
P1 suomi joruba,
englanti
9 kk
P2 suomi portugali 2½ v
P3 japani suomi 3½ v
P4 suomi telegu 5 v
P5 suomi sorani,
arabia
7 v X (ei yhteisiä)
P6 suomi englanti 7½ v X
P7 suomi, italia
suomi 9 v
P8 suomi ranska 10 v
P9 ruotsi suomi 35 v X
2.4 Ulkomailla asuvat informantit
Huomioitavaa on, että toinen puoliso pareista 11, 14, 15 ja 16 on syntymästään lähtien kaksi- kielinen eli luonnollinen kaksikielinen. 15. pariskunnan suomalainen mies on syntynyt Tansa- niassa. Alaluvun lopussa on taulukko 2, jossa näkyvät tärkeimmät tiedot pareista.
10. pariskunta: 23-vuotias suomalainen nainen (P10N) ja 25-vuotias alankomaalainen mies (P10m). Miehen äidinkieli on hollanti. Pariskunta on ollut yhdessä kahdeksan kuukautta, ja he asuvat Alankomaissa.
11. pariskunta: 24-vuotias suomalainen nainen (P11Nn) ja 24-vuotias alankomaalainen mies (P11m). Naisen vanhempien äidinkieliä ovat suomi ja ruotsi. Miehen äidinkieli on hollanti.
Pariskunta on ollut yhdessä vuoden, ja he asuvat Alankomaissa.
12. pariskunta: 25-vuotias suomalainen nainen (P12N) ja 26-vuotias ranskalainen mies (P12m). Miehen äidinkieli on ranska. Pariskunta on ollut neljä vuotta yhdessä, ja he asuvat Ranskassa. Heillä on 2½-vuotias tytär.
13. pariskunta: 31-vuotias suomalainen nainen (P13N) ja 32-vuotias portugalialainen mies (P13m). Miehen äidinkieli on portugali. Pariskunta on ollut yhdessä kuusi vuotta, ja he asuvat Saksassa.
14. pariskunta: 29-vuotias suomalainen mies (P14M) ja 27-vuotias saksalainen nainen (P14n).
Nainen on syntymästään lähtien kaksikielinen, eli hänen äidinkieliään ovat saksa ja ranska.
Pariskunta on ollut yhdessä kuusi vuotta, ja he asuvat Saksassa.
15. pariskunta: 43-vuotias Tansaniassa syntynyt mies (P15Mm), jonka äidinkieliä ovat suomi ja englanti sekä 54-vuotias virolainen nainen (P15n). Pariskunta on ollut yhdessä 11 vuotta, ja he asuvat Tanskassa. Heillä on 5-vuotias lapsi.
16. pariskunta: 41-vuotias Ruotsissa syntynyt nainen (P16Nn), jonka äidinkieliä ovat suomi ja saame. 54-vuotias Norjassa syntynyt mies (P16m), jonka äidinkieli on saame. Pariskunta on ollut 19 vuotta yhdessä, ja he asuvat Espanjassa. Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta, 10- vuotias ja 12-vuotias. Lisäksi miehellä on aiemmasta suhteestaan kaksi täysi-ikäistä lasta.
17. pariskunta: 44-vuotias suomalainen nainen (P17N) ja 47-vuotias australialainen mies (P17m). Miehen äidinkieli on englanti. Miehen äidin äidinkieli on englanti, ja isän äidinkieli on hollanti. Pariskunta on ollut yhdessä 20 vuotta, ja he asuvat Australiassa. Heillä on 13- vuotias lapsi.
18. pariskunta: 74-vuotias suomalainen mies (P18M) ja 62-vuotias puolalainen nainen (P18n).
Naisen äidinkieli on puola. Pariskunta on ollut yhdessä 25 vuotta, ja he asuvat Ruotsissa. Pa- riskunnalla on kaksi täysi-ikäistä lasta.
19. pariskunta: 57-vuotias suomalainen nainen (P19N) ja 52-vuotias norjalainen mies (P19m).
Miehen äidinkieli on norja. Pariskunta on ollut yhdessä 29 vuotta, ja he asuvat Norjassa. Pa- riskunnalla on kaksi täysi-ikäistä lasta.
TAULUKKO 2. Ulkomailla asuvat pariskunnat
pari naisen äidinkieli miehen äidinkieli asuinmaa yhdessäoloaika lapsia
P10 suomi hollanti Alankomaat 8 kk
P11 suomi, ruotsi
hollanti Alankomaat 1 v
P12 suomi ranska Ranska 4 v X
P13 suomi portugali Saksa 6 v
P14 saksa, ranska
suomi Saksa 6 v
P15 viro suomi,
englanti
Tanska 11 v X
P16 suomi, saame
saame Espanja 19 v X
P17 suomi englanti Australia 20 v X
P18 puola suomi Ruotsi 25 v X
P19 suomi norja Norja 29 v X
3 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ
Tässä luvussa käyn läpi tutkimukseni kannalta tärkeitä kaksikielisyyteen liittyviä käsitteitä.
Kuvaan kaksikielisyyttä ilmiönä ja havainnoin kahden kielen käyttämiseen liittyviä käsitteitä.
Käytän tutkimuksessani termiä kaksikielinen kuvaamaan henkilöä, joka puhuu kahta tai use- ampaa kieltä. Seuraavissa alaluvuissa täsmennän kaksikielisyys-käsitettä ja muita aiheeseen liittyviä käsitteitä, kuten identiteetti ja äidinkieli.
3.1 Kaksikielisyys ilmiönä
Kaksikielisyys-käsite on laajentunut 1990-luvulta lähtien, jolloin tunnetuin määritelmä oli
”kahden kielen yhtä hyvä osaaminen”. Käsite sai uusia merkityksiä, sillä huomattiin, että tois- ta kieltä puhuvan henkilön määrittely kaksikieliseksi on sattumanvaraista ja vaikea määrittää.
Tämän takia kaksikielisyyden käsitteen tutkimukseen liitettiin myös useampaa kuin kahta kieltä puhuvat henkilöt, joten kaksikielisyys-käsite voidaan määritellä kahden tai useamman kielen vaihtoehtoiseksi käytöksi. (Mackey 2000: 26−27.)
Wei (2000) ja Lanza (2009) määrittelevät kaksikielisen henkilön sellaiseksi, joka käyt- tää kahta tai useampaa kieltä, mikä on hyvin yleinen määrittelytapa. Oleellista on, että henkilö voi olla kaksikielinen, vaikkei asuisikaan kaksikielisessä maassa. Tästä esimerkkinä on perhe, joka puhuu kolmea kieltä, sillä vanhemmat puhuvat eri kieliä, ja he asuvat maassa, jonka vi- rallinen kieli on eri kuin heidän äidinkielensä (Wei 2000: 7−8). Dufva (2009: 4) huomauttaa, ettei kahden kielen täydellinen osaaminen ole oikea määritelmä kaksikielisyydelle, vaan mie- luummin puhutaan riittävästä kielitaidosta kahden eri kielen kohdalla.
Hassinen (2002: 21) huomauttaa, ettei kaksikielisyys siirry ainoastaan vanhemmilta lap- sille, vaan myös aikuinen voi omaksua uuden kielen. Henkilö voi myös opiskelemalla oppia useamman kielen (Wei 2000: 7−8.). Tämä on tärkeä huomio tutkimukseni kannalta, sillä suu- rin osa informanteista on aikuisiällä opetellut uuden kielen, joka on puolison äidinkieli. In- formanttien joukossa on myös pari henkilöä, joiden vanhemmilla on eri äidinkielet, ja he ovat kasvattaneet lapsestaan kaksikielisen. Kaksikielisyyden määritelmään vaikuttavat myös kiel- ten taso, käyttömahdollisuudet ja kieliin samaistuminen. (Hassinen 2005: 17.)
Mackeyn (2000: 26) mukaan kaksikielisyydessä näkyy aina kaksi eri kieliyhteisöä.
Myös Hassinen (2002: 21) täsmentää kaksikielisyyden edellyttävän kahden eri kulttuurin tun-
temista, mikä ei kuitenkaan aina tarkoita toisen kulttuurin hyväksymistä. Kaksikielisyys ja kaksikulttuurisuus linkittyvät vahvasti toisiinsa, sillä huolimatta kulttuuri- ja kielieroista kak- sikielisyys muodostuu eroavaisuuksien yhdistymisestä ja muovautumisesta (Piller 2002: 1).
Haluankin tutkimuksessani selvittää sen, kuinka vahvasti informantit liittävät kaksikielisyy- den kaksikulttuurisuuteen, vai kokevatko he olevansa yksikulttuurisia.
Kaksikielisyys voidaan jakaa erilaisiksi tyypeiksi, jotka täsmentävät kaksikielisyyden laatua. Simultaaninen kaksikielisyys tarkoittaa lapsen kahden kielen samanaikaista omak- sumista syntymästä lähtien (Hassinen 2005: 10). Henkilöä, joka on syntymästään lähtien altis- tunut kahdelle kielelle, voidaan kuvata termillä varhainen kaksikielinen. Myöhäinen kaksi- kielinen kuvaa henkilöä, joka on omaksunut toisen kielen myöhemmin elämässään. (Wei 2000: 6.) Tästä on esimerkkinä henkilö, joka on muuttanut vieraaseen maahan tai on parisuh- teessa ulkomaalaisen kanssa.
Kaksikielisyyttä on määritelty myös oppimistilanteen mukaan eli sen mukaan, missä kielet on omaksuttu. Luonnollinen kaksikielisyys opitaan kotona vanhemmilta, ja koulu- kaksikielisyys opitaan koulussa esimerkiksi valinnaisilla kieliopinnoilla. Kaksikielinen henki- lö voi olla myös sellainen, joka ei pysty tuottamaan toista kieltä, mutta ymmärtää kuitenkin kielelle ominaisia piirteitä, jolloin puhutaan reseptiivisestä kaksikielisyydestä (Romaine 1995: 10, Baker 2006: 7). Funktionaalisella kaksikielisellä tarkoitetaan henkilöä, joka pys- tyy käyttämään kahta kieltä, vaikka kielitaito ei olisi yhtä sujuva molemmissa kielissä (Wei 2000: 6).
Tässä tutkimuksessa käytän termiä kaksikielinen yhteneväisesti Wein (2000) määritel- män kanssa, eli kaksikielinen henkilö käyttää kahta tai useampaa kieltä. Päädyin käyttämään kaksikielisyys-käsitettä monikielisyyden sijasta, koska kyseiset termit toimivat pitkälti syno- nyymeina ja käyttämässäni lähdekirjallisuudessa käytetään pääosin termiä kaksikielinen ku- vastamaan henkilöä, joka käyttää kahta tai useampaa kieltä. Vastaavanlaisesti suurin osa tut- kimukseni pareista käyttää arjessaan kahta tai useampaa kieltä, joten päätin myös selvyyden takia käyttää yhtenäisesti termiä kaksikielinen.
3.2 Kahden kielen käyttämiseen liittyviä käsitteitä
Kaksikielisyyteen liittyy oleellisesti termi koodinvaihto, eli kahden kielen rinnakkainen käyt- tö samassa keskustelussa (Lappalainen 2009: 123) tai tietoinen kielestä toiseen vaihtaminen (Hassinen 2005: 9). Koodinvaihto on relevantti toimintatapa vain tietynlaisessa kielenkäyttöti- lanteessa, sillä useamman kuin yhden kielen käyttö samassa tilanteessa vaatii puhujalta ym-
märrystä keskustelun toisen osapuolen kielitaidosta (Kalliokoski 2009: 311−312). Tämä tar- koittaa siis sitä, että kielestä toiseen vaihtaminen on tilannesidonnaista, sillä puhuja voi vaih- taa kieltä saman keskustelun aikana vain, jos tietää tulevansa ymmärretyksi molemmilla kie- lillä. Koodinvaihto on tärkeä käsite tutkimukseni kannalta, sillä haluan selvittää, kuinka luon- tevalta kielestä toiseen vaihtaminen informanteista tuntuu, ja onko heillä riittävä kielitaito siihen. Kaksikielisen henkilön kielitaito on harvoin yhtä hyvä molemmissa kielissä (Romaine 1995: 18), jolloin kielten välillä esiintyy dominanssia eli toinen kielistä on vahvempi (Hassi- nen 2005: 18).
Mackeyn (2000) mukaan kaksikielisyyttä voidaan kuvata neljän erilaisen piirteen kaut- ta, joita ovat aste, funktio, vaihtelu ja interferenssi. Kaksikielisyyden aste kuvaa sitä, kuinka kaksikielinen henkilö on. Tämä selviää testaamalla henkilön kielitaito molemmissa kielissä, mikä sisältää sekä suullisen että kirjallisen taidon määrittämisen. (Mts. 26−27.) Kaksikieli- syyden funktioita on ulkoisia ja sisäisiä. Kielen ulkoisia funktioita ovat kielen käyttäminen esimerkiksi kotona, yhteisössä, koulussa ja mediassa. Kielen sisäisiä funktioita ovat henkilön sisäinen puhe sekä luontaiset piirteet, kuten ikä, sukupuoli, älykkyys, motivaatio ja asenne kieliä kohtaan. (Mts. 36.) On tärkeää tunnistaa, että kaksikielinen henkilö voi käyttää kieliä eri tilanteissa, eri tarkoituksiin (Wei 2000: 8), joten ulkoisten funktioiden kielet eivät aina ole samoja. Vaihtelu on kaksikielisyyden piirre, joka kuvastaa sitä, kuinka usein ja missä tilan- teessa kieltä vaihdetaan. Kielitaito ja kielen funktiot vaikuttavat kielestä toiseen vaihtamiseen, joka eroaa keskustelukumppanin ja -tilanteen mukaan. (Mackey 2000: 40.)
Kaksikielisyydessä näkyy myös interferenssi eli kielten vaikutus toisiinsa, mikä näkyy toisinaan kielten sekoittumisena (Mackey 2000: 40). Useimmiten paremmin osattu kieli vai- kuttaa heikommin osattuun kieleen (Leiwo 1987: 150). Tällöin kaksikielinen henkilö saattaa ottaa yhdestä kielestä ominaisia piirteitä toiseen kieleen, mikä vaikuttaa kieleen muun muassa semanttisella, leksikaalisella, kieliopillisella ja fonologisella tasolla. (Mackey 2000: 40−53).
Toisin sanoen kielten sekoittuminen ei välttämättä esiinny pelkästään sanaston tasolla, vaan myös esimerkiksi ääntämistasolla.
Tutkimukseni kannalta on oleellista tarkastella myös lapsen kaksikielisyyden omaksu- mista, sillä osalla informanteista on lapsia, ja osalla on tulevaisuudensuunnitelmissa hankkia lapsia. Romaine (1995: 183−185) jakaa kaksikielisyyden kuuteen tyyppiin sen perusteella, kuinka lapsi omaksuu kaksi kieltä. Hassinen (2002) soveltaa tutkimuksessaan Romainen jaot- telua. Omaksumistyypeissä huomioidaan vanhempien äidinkielet, ympäristön kieli sekä lap- selle puhutut kielet (Hassisen 2002: 38−39). Tutkimukseni kannalta oleellisin on yksi kieli − yksi ympäristö -omaksumistyyppi, jossa kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkiel- tään. Tämä on suositelluin tapa kasvattaa lapsesta kaksikielinen, joten tarkastelen muita Ro-
mainen omaksumistyyppejä vain, jos informantit ovat niitä hyödyntäneet lapsen kaksikieli- syyskasvatuksessaan. Seuraavaksi kerron lyhyesti muista omaksumistyypeistä.
Kotikielenä muu kuin pääkieli / yksi kieli – yksi ympäristö -tyypissä vanhemmilla on eri äidinkielet, ja toisen vanhemman äidinkieli on myös ympäristön kieli. Lapsi oppii hallitsevan kielen kodin ulkopuolella, ja vähemmistökieltä käytetään kotona. Kotikielenä muu kuin pää- kieli ilman ympäristön tukea -tyypissä vanhemmat puhuvat samaa äidinkieltä, mutta se ei ole sama kuin ympäristön kieli. Vanhemmat puhuvat kotona lapselle omaa äidinkieltään, kun taas kodin ulkopuolella käytetään ympäristön kieltä. Kotikielinä muut kuin pääkieli ilman yhteisön tukea -tyypissä vanhemmilla on eri äidinkielet, joista kumpikaan ei ole sama kuin yhteisön kieli. Ei-natiivit vanhemmat -tyypissä lapsi omaksuu toisen kielen, joka ei ole vanhempien eikä yhteisön kieli. Vanhemmilla ja yhteisöllä on sama kieli, mutta toinen vanhemmista pu- huu lapselle tietoisesti kieltä, joka ei ole hänen äidinkielensä. Kielten yhdistäminen ja vaihtelu -tyypissä vanhemmat tai yhteisö on kaksikielinen, jolloin vanhemmat vaihtelevat ja yhdistele- vät kieliä puhuessaan lapselle.
Havainnoin luvussa 8 tarkemmin yksi kieli − yksi ympäristö -tyypin toteutumista tutki- mukseni perheissä ja vertaan millaisessa ympäristössä, ja millaisin menetelmin tutkimukseni informantit kasvattavat lapsestaan kaksikielisen. Selvitän myös, millaisia oletuksia ja odotuk- sia toistaiseksi lapsettomilla informanteilla on siitä, kuinka lapsesta kasvatetaan kaksikielinen.
Lisäksi tutkin sitä, miten lapsen kaksikielisyys arvotetaan eli koetaanko se itsestäänselvyy- deksi vai onko lapsen yksikielisyys vaihtoehtona.
3.3 Äidinkieli
Termejä ensikieli ja äidinkieli käytetään usein kuvaamaan lapsen ensimmäisenä omaksumaa kieltä (Hassinen 2002: 22). Äidinkielen määritelmät vaihtelevat yksilön kokemusten mukaan, mutta pääasiassa äidinkielen määritellään olevan parhaiten hallittu kieli (Skutnabb-Kangas 1988: 63, Hassinen 2005: 38). Skuttnabb-Kangas (mts. 63) määrittelee äidinkielen neljän kri- teerin kautta, joita ovat kielen syntyperä, hallinta, käyttö sekä samastuminen. Syntyperän kautta määrittely tarkoittaa, että äidinkieli on se kieli, jonka henkilö on ensin oppinut. Äidin- kieli voi olla myös kieli, jonka henkilö hallitsee parhaiten, tai kieli, jota henkilö käyttää eni- ten. Kieleen samastumisen voi ajatella joko oman tai ulkoisen samastumisen kautta. Oma sa- mastuminen tarkoittaa, että henkilö itse samastuu kieliin tai kulttuureihin. Ulkoinen samastu- minen tarkoittaa, että muut pitävät henkilöä tietyn kielen puhujana tai kaksikielisenä.
Kaksikielisessä perheessä äidinkieli voi saada esimerkiksi seuraavanlaisia määritelmiä:
ensimmäinen kieli, äidin kieli, isän kieli, kotikieli tai tunnekieli. Yksilö voi määritellä termin oman kokemuksensa myötä. Myös kaksikielisyys voidaan nähdä äidinkielenä, jolloin lapsella on kaksi äidinkieltä. (Teiss 2010.) Monet tutkijat suosivatkin selvyyden vuoksi äidinkielen sijaan termien L1(ensimmäinen kieli), L2 (toinen kieli) ja yhteisön kieli käyttöä. (Romaine 1989: 19−22.)
Perheen kaksikielisyys näkyy myös termien valinnassa, sillä jos lapsi omaksuu molem- pien vanhempien eri äidinkielet, niin voidaan käyttää erikseen termejä äidinkieli ja isänkieli.
Ensikielenä kaksikielisyys tarkoittaa sitä, että lapselle on syntymästä lähtien puhuttu kahta eri kieltä. (Hassinen 2005: 37.) Ihmisellä voi olla useampi kuin yksi äidinkieli (Skutnabb-Kangas 1988: 34). Äidinkieli on myös poliittinen asia, sillä jokaisella on oikeus omaan kieleen ja sen opetukseen (Kalliokoski 2009: 11). Äidinkieli on kieli, johon yksilöllä on emotionaalinen suhde eli henkilö itse määrittelee kielen äidinkielekseen (Kalliokoski 2009: 11).
Kokemus äidinkielestä on siis hyvin yksilöllinen ja saattaa jopa muuttua elämän aikana (Skutnabb-Kangas 1988: 34, Romaine 1995: 22). Tutkimuksessani käytän termiä äidinkieli kuvaamaan pääasiassa ensimmäisenä opittua kieltä, mutta otan huomioon myös informanttien yksilölliset kokemukset äidinkielistään. Oletettavaa on, että myös aikuisiällä kaksikielistynyt henkilö voisi tuntea toisen kielensä omakseen ja edes jollain tasolla osaksi minuuttaan.
3.4 Identiteetti
Identiteetti kuvastaa yksilön kokemusta minuudestaan (Bailey 2009: 344), mihin liittyy lä- heisesti äidinkieli. Ihminen siis identifioituu käyttämiensä kielten kautta, ja kieli yhdessä kult- tuurin kanssa onkin suuri osa kansallista identiteettiä (Wei 2000: 12). Kun tarkastellaan eri kieliä puhuvia ihmisiä, identiteettiin liittyy vahvasti kielellisiä valintoja (Kalliokoski 2009:
11). Jopa ihmisen persoonallisuus saattaa muuttua kommunikoidessaan eri kielellä, esimer- kiksi kirosanojen käyttö voi olla luontevampaa toisella kielellä. Romainen (1995: 31) mukaan kieli voikin olla eri esimerkiksi ääneen ajateltaessa tai uneksiessa.
Identiteetit muuttuvat ja kehittyvät elämän aikana, ja ihmisillä voi olla samanaikaisesti useita identiteettejä. (Piller 2002: 11; Wei 2000: 24.) Modernissa yhteiskunnassa yksilöt sa- maistuvatkin useaan ryhmään, minkä seurauksena syntyy useita erilaisia identiteettejä (Hall 1999: 20−22). Uusi kieli ja kulttuuri voivat täten muuttaa yksilön käsityksiä itsestään (Pieti- käinen ym. 2002: 12).
Identifikaatioon liittyy kohteeseen samaistuminen, joka perustuu ajatukseen, että henki- löllä ja samaistumiskohteella on jotakin yhteistä (Lazarus 1982: 184). Identiteetti on yksilön kokemus minuudestaan, ja tämä kokemus on yhteydessä yksilön samaistumiskohteisiin. Bio- logisesta näkökulmasta identiteetti sisältää yksilön ominaisuudet, jotka voidaan nähdä perit- tyinä, kuten etnisyys tai rotu. (Bailey 2009: 344.)
Toisin kuin voisi luulla, monelle kaksikieliselle identiteetti ei ole lainkaan ongelmalli- nen käsite. Huolimatta kahden kielen käytöstä moni identifioituu silti vain toiseen kieli- ja kulttuuriryhmään (Wei 2000: 24). Poikkeuksena ovat kaksikieliset henkilöt, jotka kokevat olevansa kahden eri kieli- ja kulttuuriryhmän jäseniä. Hybridi-identiteetti kuvastaa tällaista identiteettiä, joka on muuttunut; esimerkiksi aikuisiällä kaksikielistynyt henkilö voi kokea olevansa kahden eri kulttuurin välimuoto. (Piller 2002: 11; Pietikäinen ym. 2002: 13). Hybri- diys on tutkimukseni kannalta tärkeä termi, sillä informantit ovat suhteessa toisen kulttuurin edustajan kanssa, jonka kulttuuriset tavat ja arvomaailma saattavat olla jopa ristiriidassa oman kulttuurin kanssa. Haluankin selvittää, missä määrin nämä uudet tavat omaksutaan osaksi omaa identiteettiä.
Identiteetti muodostuu monien psykologisten, sosiaalisten, institutionaalisten ja poliittis- ten ilmiöiden kautta. Kielen merkitys identiteetille korostuukin elettäessä vieraassa kieli- ja kulttuuriympäristössä. (Iskanius 2006: 63.) Huomioitavaa on myös kulttuurin vaikutus per- soonallisuuteen, sillä eri kulttuureissa suhtaudutaan eri tavoin esimerkiksi tunteiden ilmaise- miseen (Lazaros 1982: 170), mikä puolestaan liittyy vahvasti kielen käyttöön.
Myös äidinkielen vähäinen käyttö ulkomailla asuttaessa vaikuttaa yksilön identiteetin muovautumiseen, joten tutkimuksen kannalta on tärkeää ottaa huomioon informantin nykyi- nen kieliympäristö. Kielellisen identiteetin rakentuminen pohjautuu pitkälti yhteiskunnalli- seen ja poliittiseen kontekstiinsa ja yhteisölle ominaisiin puhetapoihin (Dufva, Pietikäinen 2009: 4).
Oleellista onkin, että aina kun käytämme tiettyä kieltä, määrittelemme ”meidät” ja ”hei- dät”, jonka kautta määritämme ja muutamme ryhmien rajoja (Wei 2000: 15). Tämä jaottelu
”meihin” ja ”heihin” liittyy rajan käsitteeseen. Identiteettimääritelmissä tehdään raja ryhmälle ominaisten piirteiden ja muiden piirteiden välille. (Pietikäinen ym. 2002: 13). Tutkimuksessa- ni puolet informanteista asuu Suomessa ja puolet ulkomailla, joten heidän joukossaan lienee keskenään erilaisia identiteettejä, jotka ovat parisuhteen myötä muuttuneet ja kehittyneet. Ha- luan selvittää, kuinka vieraassa maassa asuva puoliso kokee identiteettinsä, ja haluaisiko hän käyttää äidinkieltään enemmän.
4 KAKSIKIELISYYS JA KAKSIKIELISET PARISKUNNAT TUTKIMUSKOHTEENA
Tässä luvussa tarkastelen kaksikielisyyttä tutkimuskohteena. Kerron lyhyesti kaksikielisyys- tutkimuksen taustaa ulkomailla ja Suomessa. Nostan esille tutkimukseni kannalta vertailukel- poisia tutkimuksia kaksikielisistä pareista ja perheistä ja kerron lyhyesti kyseisten tutkimusten aiheista ja tärkeimmistä tutkimustuloksista. Analyysissani vertaan tutkimustuloksiani näihin tutkimuksiin.
4.1 Kaksikielisyys tutkimuskohteena
Kaksikielisyyttä on tutkittu paljon. Yhä useampi ihminen on kaksikielinen, ja kaksikielisiä tulee olemaan aina (Wei 2000: 25). Asenteet kaksikielisyyttä kohtaan ovat muuttuneet radi- kaalisti 1900-luvun alusta, jolloin kaksikielisyyden ajateltiin olevan uhka yksilön älylliselle ja henkiselle kehitykselle (mts. 18). Monikielisyydellä on siis ollut negatiivinen leima, jolloin kaksikielisiä pidettiin ”puolikielisinä”. Tästä ajattelutavasta on kuitenkin päästy pitkälle, ja nykyään tiedostetaankin monikielisyyden edut niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla. (Dufva
& Pietikäinen 2009: 1−2.)
Kaksikielisyys on ilmiönä vanha, mutta tutkimuskohteena suhteellisen uusi (Dewaele yms. 2003: 3). Vielä 1960-luvulla tehtyjä kaksikielisyystutkimuksia on kritisoitu negatiivises- ta sävystä ja vajeellisten mallien hyödyntämisestä. (Burck 2005: 9). Sittemmin kaksikielisyyt- tä on tutkittu esimerkiksi seuraavista näkökulmista: lapsen kielen omaksuminen, kielen ja mielen suhde, kaksikielisyyden vaikutukset, kielen käyttö, maahanmuutto, kaksikulttuurisuus ja identiteetit (mts. 10−25).
Kielitiede on tutkinut kaksikielisyyttä kielen tasolla, mutta kaksikielisyys on paljon muutakin kuin kahden kielen käyttämistä. Kielitieteen lisäksi tarvitaan siis muitakin aloja kuvaamaan kaksikielisyyttä. Eri tieteenalojen kesken kaksikielisyysmääritelmät korostuvat eri tavoin. Sosiologia korostaa kaksikielisyyden sosiaalista puolta, eli yksilö on oppinut kaksi kieltä perheensä kautta. Psykologia huomioi kaksikielisyyden mielen prosesseina eli yksilön samastuminen kieleen korostuu. (Skutnabb-Kangas 1988: 63, Mackey 2000: 52.) Pedagogii- kan kiinnostus kaksikielisyyteen on näkynyt kouluorganisaatioiden toiminnassa ja ohjaami- sessa. (Mackey 2000: 52.) Eri tieteenalat yhdessä auttavat ymmärtämään paremmin kaksikie- lisyyden vaikutuksia yksilön ja yhteiskunnan tasolla.
Yksilön näkökulmasta tutkimus on keskittynyt kielen oppimisen ja osaamisen näkökul- maan, kun taas yhteiskunnan tasolla monikielisyyttä on tutkittu hyvinkin monipuolisesti. Uu- dempi tutkimus perehtyy monikielisyyteen myös identiteetin kannalta. (Dufva, Pietikäinen 2009: 3−4.) Yksilöllinen ja yhteiskunnallinen kaksikielisyys ei ole siis väliaikainen ilmiö, vaan kaksikielisyys jatkaa kasvuaan globalisaation, lisääntyneen liikkuvuuden ja maahanmuu- ton myötä. Myös lisääntynyt kiinnostus vieraiden kielten opiskeluun mahdollistaa kaksikieli- syyden leviämisen. (Dewaele ym. 2003: 3.) Kaksikielisyystutkimuksessa rajanveto tapahtuu usein yksilön ja yhteiskunnan tasolle, mutta jossain tapauksissa rajanveto ei ole niin helppoa.
Kaksikielinen maa ei aina tarkoita, että sen kansalaiset olisivat kaksikielisiä. (Romaine 1994:
33.)
Suomessa monikielisyystutkimus on kehittynyt yhteiskunnallisen tilanteen mukaan, ja uusimpina tutkimuskohteina ovat uusien maahanmuuttajakielten, kuten venäjän kielen, tutki- minen. Maahanmuuton myötä myös suomi toisena ja vieraana kielenä -tutkimuskenttä on laa- jentunut. (Dufva, Pietikäinen 2009: 3.) Maahanmuutto Suomessa on luonut tarpeen tuottaa uutta tutkimusta niin maahanmuuttajista kuin monikulttuurisuudestakin (Rastas 2005: 78).
4.2 Kaksikieliset pariskunnat tutkimuskohteena
Monikulttuuristen suhteiden yleistyminen Suomessa, maahanmuuton ja turismin seurauksena, on luonut tarpeen monikielisten parien tutkimukselle. Etenkin parisuhteessa tapahtuvien kieli- valintojen jälkiseurauksista on vähän tutkimusta. (Muikku-Werner 2007: 117−118.) Tutki- mukseni ottaa mallia pääasiassa Pillerin (2002) ja Muikku-Wernerin (2007) kaksikielisiä pa- riskuntia koskevista tutkimuksista.
Kansainvälisesti tunnettuja tutkimuksia kaksikielisistä pareista ovat Masayo Yamamo- ton (1995) ja Ingrid Pillerin (2002) tutkimukset. Yamamoton (1995) tutkimus on ensimmäisiä tutkimuksia kaksikielisistä pareista. Yamamoto tutki japanilais-englantilaisia pareja. Hän esit- tää neljä kaksikielisten parien kielenvalintatyyppiä, joita mm. Piller (2002) ja Muikku-Werner (2007) ovat hyödyntäneet omissa tutkimuksissaan. Yamamoton neljä kielenvalintatyyppiä on:
1) kumpikin puoliso käyttää äidinkieltään, 2) molemmat puolisot käyttävät enimmäkseen sa- maa kieltä, joka on jommankumman äidinkieli, 3) ainakin toinen puoliso voi käyttää molem- pia kieliä ja 4) yhteinen kieli on kolmas kieli, joka ei ole kummankaan puolison äidinkieli.
(Yamamoto 1995: 68).
Piller (2002) on tutkinut 36:ta Saksassa asuvaa kaksikielistä pariskuntaa, joista toisen puolison äidinkieli on saksa ja toisen englanti. Tutkimusaineistona on yli 20 tuntia parien itse
nauhoittamaa materiaalia, jonka Piller analysoi. Piller tutkii, kuinka myöhäinen kaksikielisyys muokkaa yksilön minuutta. Tutkimustuloksissa käy ilmi, kuinka Saksaan muuttaneet puolisot kokevat ulkopuolisuutta ja kuinka puolisoon voi pettyä, jos tämä ei opi tai ei halua oppia kumppanin äidinkieltä. Piller täsmentää, kuinka pariskunnat rakentavat omaa pari- identiteettiään.
Suomessa kaksikielisiä pareja on tutkinut Pirkko Muikku-Werner (2007). Muikku- Werner tutki kymmenen suomalais-saksalaisen parin kielivalintoja, identiteettejä, kielenkäyt- töä sekä lasten kieltä. Parit asuivat Suomessa, Saksassa ja Sveitsissä. Muikku-Werner keräsi aineiston osittain haastattelemalla ja pääosin lomakekyselyllä. Parien käyttökieli valittiin usein sen perusteella, mitä kieltä molemmat osasivat jo entuudestaan. Suurin osa pariskunnis- ta myönsi, että kielellä on vaikutusta identiteetin muodostumiseen. Tutkimuksen mukaan nai- set miehiä herkemmin omaksuivat kielessä kulttuurillisia eroavaisuuksia, mikä näkyy esimer- kiksi persoonan muuttumisena kieltä vaihdettaessa. Useimmat parit kertoivat lapsen kaksikie- lisyyden toteutuneen pääosin ongelmitta.
Riikka Pystynen (2013) on selvittänyt pro gradu -tutkielmassaan Suomessa ja Iso- Britanniassa asuvien eri kielitaustaisten parien näkemyksiä kaksikielisyydestä. Tutkimuksessa korostuivat perheenjäsenten väliset suhteet. Pystynen haastatteli kahta Iso-Britanniassa asuvaa ja kolmea Suomessa asuvaa perhettä, joiden äidinkieliä olivat suomi ja englanti. Vanhemmat kokivat kaksikielisyyden luonnollisen asiana, mutta Suomessa kaksikielisyyden toteuttaminen oli helpompaa. Vanhempien mielestä oli tärkeää, että lapsista tulee kaksikielisiä, sillä se mah- dollistaa syvemmän yhteyden molempien vanhempien tunnekielen kanssa.
Hanne Lempinen (2013) on tehnyt pro gradu -tutkielman aiheesta tšekkiläis- suomalaisten parien ja perheiden kielitaito ja kielivalinnat. Lempinen keräsi aineistonsa haas- tattelemalla ja lomakekyselyllä. Tutkimukseen osallistui 24 paria ja perhettä, joista puolet asui Suomessa ja puolet ulkomailla. Lempinen selvitti, että suurin osa puolisoista haluaisi oppia kumppanin äidinkielen, mutta muun muassa ajanpuute oli haittana. Pareissa näkyi myös su- kupuolittuneita eroja, sillä naiset oppivat miehiä useammin puolison äidinkielen.
4.3 Kaksikieliset perheet tutkimuskohteena
Monikulttuuristen pariskuntien myötä myös kaksikielisten lasten määrä on lisääntynyt (Lanza 2009: 45). Kaksikielisiä perheitä ovat tutkineet Sirje Hassinen (2002) ja Heidi Rontu (2004).
Hassinen (2002) teki pitkittäistutkimuksen kahden sisaruksen viron ja suomen kielen saman- aikaisesta, eli simultaanisesta, omaksumisesta Suomessa kaksikielisessä perheessä. Hassinen
selvitti tutkimuksessaan, kuinka kaksi kieltä omaksutaan rinnakkain, miten kielet eriytyvät ja millaista koodien yhdistymistä esiintyy. Sisarukset oppivat kaksi kieltä simultaanisesti yksi kieli − yksi henkilö -menetelmällä, jonka ansiosta suomi yhdistyy isään ja viro äitiin. Hassi- nen korosti tutkimuksessaan, kuinka kielenomaksuminen on yksilöllinen prosessi, joka näkyi myös näiden sisarusten kohdalla. Molemmilla sisaruksista esiintyi kielten yhdistymistä.
Rontu (2004) on kirjoittanut artikkelin aiheesta suomalais-suomenruotsalainen koti lap- sen kaksikielisenä kasvuympäristönä. Tutkimuksessa korostui vanhempien merkitys lapsen käyttämien kielellisten strategioiden muodostumisessa. Aineisto kerättiin nauhoittamalla lap- sen ja vanhempien välisiä ja vanhempien välisiä keskusteluja sekä haastattelemalla vanhem- pia. Tutkimukseen osallistui kahdeksan Turun alueella asuvaa perhettä. Perheiden vanhem- milla oli myönteinen asenne puolison äidinkieleen. Kyseisissä perheissä korostui ruotsin kie- len asema.
Eveliina Sirkeinen (2008) on halunnut pro gradu -tutkielmassaan kuvata tietyn monikie- lisen perheen kokemuksia ja määritelmiä omasta monikielisyydestään. Lisäksi tutkimuksen tarkoitus oli selvittää millaisia identiteettejä rakentuu diskursiivisesti puhumisen kautta. Tut- kimukseen osallistui nelihenkinen perhe, joka käytti suomea, espanjaa ja englantia. Perhe koki monikielisyyden olevan voimavara, ja määritteli monikielisyyden useamman eri kielen käyt- tämisen kautta. Perheessä korostui espanjankielisyys. Perheessä rakentui monikielisyysdis- kurssien kautta useita erilaisia identiteettejä, kuten esimerkiksi maailmankansalaisuus ja vä- hemmistön edustaminen.
5 KIELTÄ OPPIMASSA
Tässä luvussa käsittelen parien kielen oppimiseen liittyviä tekijöitä. Selvitän, miksi puolison äidinkieli halutaan oppia ja millaisia tunteita herättää, jos puoliso ei haluakaan oppia toisen äidinkieltä. Pyrin hahmottamaan sitä, missä oppiminen tapahtuu ja missä määrin puoliso on tässä apuna. Lisäksi haluan selvittää, mikä informantteja motivoi opiskelemaan puolison äi- dinkieltä ja mitkä ovat heidän tavoitteensa kielenopiskelun suhteen. Ensin hahmotan Suomes- sa asuvien parien kielenoppimista ja sitten ulkomailla asuvien. Lopuksi teen päätelmiä siitä, kuinka tärkeänä puolison äidinkielen oppimista pidetään ja mitkä tekijät motivoivat tai puo- lestaan hidastavat kielenoppimista.
5.1 Suomessa asuvien pariskuntien kielenoppiminen
Käsittelen seuraavaksi Suomessa asuvien pariskuntien kielenoppimiseen liittyviä tekijöitä.
Selvitän, mikä motivoi informantteja opiskelemaan puolison äidinkieltä ja millaisena he pitä- vät kyseistä kieltä. Haluan myös selvittää, kuinka tärkeänä puolison kielen opiskelua pidetään.
Taulukossa 3 esittää kootusti tietoja informanttien kielenoppimisesta. Taulukosta ilmenee, ovatko informantit opetelleet puolison äidinkieltä ja kokevatko he olevansa motivoituneita kielen opiskeluun. Viimeisessä sarakkeessa näkyy, onko informanteille tärkeää, että puoliso opettelee hänen äidinkielensä.
TAULUKKO 3. Suomessa asuvien parien kielenoppiminen
pari puoliso on opetellut/ opet- telee puolison äidinkielen; kom- munikointikieli
haluaisi opetel- la/ opettelee puolison äidin- kielen; alkeis- taso
on motivoitu- nut kielen opiskeluun
haluaa, että puoliso opette- lee hänen äi- dinkielensä
P1 P1N X (englanti) X (joruba) X X
P1m (joruba, englanti) X X
P2 P2N X X X
P2m (portugali) X X
P3 P3n (japani) X X
P3M X
P4 P4N X
P4m (telegu) X X
P5 P5N X
P5m (sorani) X
P6 P6N X X X
P6m (englanti) X X
P7 P7Nn (italia) X
P7M X X X
P8 P8N X (ranska) X X
P8m (ranska) X
P9 P9n (ruotsi) X X X
P9M X X X
5.1.1 Suomessa asuvien pariskuntien motivaatio kielenopiskelussa
Tutkimuksessani kävi ilmi, että informantit opettelevat puolison kielen pääasiassa kielikurs- seilla. Puolisot ovat tukena kielenoppimisprosessissa, mutta itse kielenoppiminen tapahtuu pääasiassa kodin ulkopuolella. Puoliso auttaa lähinnä yksittäisten ilmausten kääntämisessä.
Osa informanteista on opetellut puolison äidinkielen niin hyvin, että he pystyvät kommuni- koimaan kyseisellä kielellä. Pisimpään yhdessä olleen pariskunnan molemmat osapuolet ovat opetelleet toistensa äidinkielen. Tutkimuksessani vähemmän aikaa yhdessä olleet parit ovat vähintäänkin kiinnostuneita opiskelemaan puolison äidinkieltä. (Ks. taulukko 3.)
Lempinen (2013) havaitsi pro gradu -tutkielmassaan, että pareja motivoi kielenopiske- luun halu kommunikoida puolison perheen kanssa. Myös pakko opiskella kieltä motivoi, sillä puolison perhe ei aina osannut muuta kieltä kuin äidinkieltään. (Mts. 32.) Myös tässä tutki- muksessa informantteja motivoi eniten kielenopiskeluun halu tutustua puolison sukulaisiin.
P2N: Olen opiskellut puolison äidinkieltä, koska haluan kommunikoida myös hänen perheensä kanssa (eivät puhu englantia). Olen opiskellut kieltä vuoden ajan. Tällä hetkellä en opiskele kieltä, mutta tulevaisuudessa haluan oppia sitä enemmän.
P7M: Olen opetellut pääasiassa kuuntelemalla, hieman kirjoista. Kieli on syöpynyt mieleen vuo- sien saatossa (9v), mutta suurin oppiminen tapahtuu aina puolison Italian kodissa, jossa sukulaiset eivät puhu muita kieliä ollenkaan joten kielen ymmärtäminen helpottaa ja mukavoittaa lomaa kummasti. − −.
Puolison äidinkieli halutaan oppia myös sen takia, että puolison kielen avulla pystyy tutustu- maan helpommin puolison kulttuuriin.
P2N: Olen motivoitunut kielenopiskeluun. Puolison kulttuurin syvempi ymmärtäminen sekä hänen perheensä ja ystäviensä kanssa kommunikointi kannustaa minua. Kielenopiskelua helpottaisi va- paa-ajan lisääntyminen, nyt kielen opiskelulle ei ole tarpeeksi aikaa.
Suomen kielen opiskelua pidetään Suomessa tärkeänä, sillä kielitaito mahdollistaa pa- remman integroitumisen yhteiskuntaan. Hyvä kielitaito auttaa myös itsenäistymään vieraassa maassa. Kielen oppiminen auttaa kotoutumisprosessissa, jonka myötä puolison työpaikan ja ystävien saaminen helpottuu.
P3n: I’ve been studying Finnish for 9 months because i live in Finland. Without speaking Finnish, I would feel I was completely foreigner forever. I can’t say I’m independent person if I need to ask translation to my spouse.
Osa on opiskellut puolison äidinkieltä jo ennen parisuhdetta. Etenkin englannin kieli on mo- nelle entuudestaan tuttu kieli, jonka kehittäminen nähdään etuna.
P6N: Opin englantia jo 3-vuotiaana USA:ssa asuessani, ja myöhemmin koulussa se oli ensimmäi- nen kieli. Opiskelin myös englanniksi myöhemmin yliopistossa USA:ssa.
Moni informanteista oli sitä mieltä, että pakollisuuden tunne motivoi parhaiten. Puolison äi- dinkieli on pakko opiskella, jotta kommunikointi suhteen eri tilanteissa helpottuisi.
P9M: Olen, ”pakko” motivoi, helpottaa jokapäiväistä kanssakäymistä.
P8m: Not really. I ”have to”.
P5m: On vaikea motivoitua, koska kielikurssit ovat todella tylsiä eivätkä monipuolisia. Helpointa on oppia työssä, jolloin on pakko oppia.
P4m: Yes i am if time permits. Well necessity motivates me. I think I am learn quicker than others.
Informantit, jotka eivät ole opetelleet puolisonsa äidinkieltä, perustelevat sitä kielen tar- peettomuudella. Esimerkiksi joruba ja sorani ovat Suomessa asuttaessa vähemmistökieliä, joten niiden opettelu on jäänyt seuraavilla informanteilla alkeistasolle.
P1N: − −. Joruban osalta olen koittanut opetella muutaman fraasin. Nykyisin ymmärrän Jorubaa jotenkuten silloin, kun keskustelussa käytetään osittain mukana englantia. Itse en osaa sitä kuiten- kaan juurikaan tuottaa. En ole keskittynyt kielen opiskeluun juurikaan, koska Suomessa sitä ei juu- ri käytetä. Tavoitteenani on kuitenkin jonakin päivänä oppia sillä kommunikoimaan.
P5N: Olen opiskellut vähän, koska en sitä tarvitse Suomessa ja moni hänen kavereistaan ja suku- laisistaan puhuu englantia.
Myös motivaation puute vaikuttaa siihen, etteivät informantit ole opiskelleet puolison äidin- kieltä.
Moni olisi kiinnostunut opiskelemaan puolison äidinkieltä (ks. taulukko 3), mutta he kokivat, että kielen oppimisen kannalta vain kyseisessä maassa asuminen auttaisi alkuun kie- len kanssa.
P7M: Kun olen reissussa ”kohdemaassa” olen motivoitunut, mutta muuten muut tekemiset vievät helposti voiton.
P4N: En tällä hetkellä, koska kaikki muu opiskelu vie aikaa. kielen maassa pidempi oleskelu moti- voisi erittäin hyvin.
Osa informanteista oli yleisesti kiinnostunut kielistä ja niiden opiskelusta. Nämä henkilöt oli- vat erityisen motivoituneita opiskelemaan puolison kieltä.
P1N: Olen yleisesti kielenoppijana motivoitunut, koska kielet ovat mielestäni kiehtovia. Kielet ovat olleet minulle helppoja oppia, mutta joruba tuottaa vaikeuksia varmaan juuri siksi, että kuulen ja joutuisin sitä nykytilanteessa käyttämään niin harvoin.
P8N: Olen. Olen kielellisesti melko lahjakas. Helpottaisi, jos olisi enemmän vapaa-aikaa ja jokin hyvä kurssi ja hyvä metodi. (Tarkoittaa kielen opiskelua yleensä − − .)
Etenkin suhteen alkuvaiheessa olevat parit olivat kiinnostuneita opettelemaan puolisonsa äi- dinkieltä. Ei-ulkomaalaisia informantteja motivoi kielen opiskeluun pääasiassa Suomessa pär- jääminen. Suomalaisia informantteja motivoi kielen opiskeluun halu kommunikoida puolison sukulaisten kanssa. Moni informantti oli sitä mieltä, että heille olisi tärkeää, että puoliso opet- telisi edes kielen perusteet.
5.1.2 Suomessa asuvien pariskuntien ajatuksia puolison kielestä ja oppimisesta
Kaikilla informanteilla oli jonkinlainen mielikuva puolison äidinkielestä. Ei-suomalaiset puo- lisot kuvailivat suomen olevan vaikea ja erilainen kieli.
P1m: Challenging
P2m: : I find it a bit difficult, and not much interesting, mostly because it does not sound good, there’s not much of a rhytm when people speak it, different, for example, from French, where words can be said smoothly and with a nice and fancy rhythm. There are too many pauses in Finn- ish.
P3n: Finnish is very logical like mathematics. At the same time, there are many funny or embar- rassing words for the person who knows Japanese language. For example, ‘aho’ means ‘fool’ in Japanese.
P4m: Quirky. Different from my European languages but sounds similar to my mother tongue.
Suomalaiset puolisot kuvailivat puolisoidensa äidinkieliä varsin positiiviseen sävyyn. Suoma- laiset pitivät vieraita kieliä esimerkiksi kiinnostavana ja eksoottisena.
P2N: Puolison äidinkieli on kaunista ja mielenkiintoista. Pidän sen rytmistä.
P3M: Mielenkiintoinen, hauska ja haastava myös, koska japanin kielen merkistö on eri kuin län- simainen.
Suomessa asuvilla ei-suomalaisilla puolisoilla korostui näkemys suomen kielen haasta- vuudesta ja jopa epäviehättävyydestä. Pillerin (2002: 1) mukaan kaksikielisyys ja kaksikult- tuurisuus liittyvät vahvasti toisiinsa. Kielen valinnoilla on tärkeä merkitys, sillä kielen avulla lähennytään emotionaalisesti. Jos puoliso ei pidä partnerin kielestä, niin nämä negatiiviset ajatukset voivat yhdistyä myös puolison muihin ominaisuuksiin. (Mts. 1.)
Monen mielestä oli tärkeää, että puoliso opettelisi hänen äidinkielensä, jotta kommuni- kointi asuinmaassa ja sukulaisten kanssa helpottuisi.
P1N: On, sillä toistaiseksi olemme molemmat pysymässä Suomessa. Lisäksi tahtoisin puolisoni osaavan kommunikoida myös vanhempieni kanssa hyvin.
