1890 luvuilla
Paavo O. Räsänen K irkkoherra
Kirkolliset kuulutukset ja niiden sanoma 1850—
Saarijärven Kirja ja Vanhan SAARIJÄRVEN kirjan lähde
aineisto on perinteisen tavan mukaan otettu ns. tavanomaisista lähteistä — kirkon kokousten ja pitäjän kokousten pöytä
kirjoista. Näyttää siltä, että sangen rikas ja värikäs kirkon- kuulutusten tarjoama aineisto on jäänyt pois tai sitten on pelätty työn suuruutta ja pitäydytty tavanomaisessa aineistossa.
1800-luvun puolivälissä oli Saari
järvellä kirkkoherrana Kaarle Ste
nius, kappalaisen poika M äntyhar
ju lta , synt. 18.6.1816, toimi Uudes
sakaupungissa 1839 piirikoulun- opettajana, suoritti filosofian m ais
terin tutkinnon 1840. Palveli sen jälkeen Viipurin ja Porvoon gym- naasissa, viimeksi m ainitussa sak
san kielen opettajana. Vuonna 1847 hän oli rehtorina U udessakaupun
gissa ja tuli tänne kirkkoherraksi 22.6.1853. Kontrahtirovastiksi h ä
net nim itettiin 1857 ja kunniarovas- tiksi 1860. H än kuoli 1885.
Saarijärven vanhat kirkolliset kuulutukset ovat sangen värikkäitä ja tarjoavat om alta ajaltaan rik
kaan, monipuolisen kuvan ajasta, jolloin ne on kirkkokansalle luettu.
Kirkolliset asiat kuten papiston voi-, viljasaatavat ym. ovat pääl
limmäisinä kuulutuksissa, m utta keskityn lähinnä m uuhun tiedotta
miseen, jo k a on sangen nykyaikai
sen kaltaista.
Uusien jäiden tullessa Saarijär
ven kirkossa luettiin seuraava kuu
lutus:
”Jos sattuisi jo k u hengenvaa
raan heikolla jäällä, niin häntä auttaminen hädässä ei käy mil
lään tavalla niin m ukavasti kuin lähestyä jäähän m ennyttä kaksil
la tikapuilla, jo ita muuttam alla käm pi aina vaan lähemm äksi siksi kuin pääsee käsin kiinni hukkuvaan ja vääntää hänet ylös portaille. Tämä pelastusneuvo kuuluu useasti hyvin onnesta
neen. ”
Saarijärvi nälkäpitäjänä joutuu aivan uuteen valoon kirkonkuulu- tusten perusteella. Täällä pettupitä- jässä 18.4.1869 luettiin saarnastuo
lista:
”K uvenyöri kehoittaa meikeläi- siä, jollien Jumala antoi hyvän vuositulon, j a jo tk a niin useasti ja runsaalla mitalla olem m e saa
neet maailmasta apua hädässäm
me, nyt apua tekemään kansalai- sillemme, jo tk a tuolla Etelä- Suomessa kärsivät surkeata näl
kää ja puutetta. ”
Saarijärven katovuosi 1862 selvi
tettiin rahalainalla, jolla sitten os
tettiin viljaa pitäjän m akasiiniin, velallisuus koski kaikkia Saarijär
ven talouksia ja jokaisen piti hoitaa velasta om a osansa, kuitenkin velka oli pitkään hoitam atta. Pitäjän- m iesten yhteisessä kokouksessa 20.10.1866 klo 9.00 lauantaina oli esityslistan 5 § ” Millä tavoin se vel
ka on suoritettava, jonka tänne an toi Läänin pääkom itea katovuonna
1862 sillä ehdoin, että se piti takai
sin m aksettam an.”
A jankuvaan kuului myös käytän
nön asioiden neuvonta 11.11.1866 kuulutti kunnianarvoisa rovasti Ste
nius:
"Tuhkapeltoon ei ole mikään niin hyvää höystettä kun, näin syystalvesta, ajaa lujasti savea päälle, — sen sain minä nähdä K olkanniem en pellosta tuhka- pellosta, jo k a ennen ei kasvanut kuin lauhaa, antoi n yt savettuna IV2 tynnörin ruis kylvön alalta 30 tynnöriä rukiita — saveamatta olis siitä ehkä p uitu 15 tynnöriä tuskin. Savi pitäisi olla hyvän
laista. Tämän suuren hyödyn sa- veamisesta ovat m yös oivalta
neet Parkatin torpat, Lehtolasta Juho Pellonpää ja m oni muu. ” Kaikkinainen tiedottam inen sisäl
si myös järjestyksen pidon pitäjän alueella, johon Rovasti näyttää ni
mismiestä innokkaam m in paneutu
neen, m itäpä m uutakaan seuraava kuulutus kertoo:
”Saadaksemme nuo rahanah- n e h tija t, k o ir u u d e n v ir ittä jä t L aukku-R yssät väistymään kim p ustam m e vähän liukkaam m al
le, niin tulevan sunnuntain ko kouksessa tulee keskusteltavak
si, eiköhän siihen asiaan olis so
veliain keino se, että nyt kuin on itsekukin lukukunnan velvolli
suus elättää ja hoitaa vaivaisian- sa, niin se kinkerikunta kans, jo n k a asukkaat ovat avullisia ol
leet Ruununm iehille ryöstäjäin jälkiä nuuskimaan ja laukut heil
tä ryöstämään, se kinkeri kans sais köyhäinsä avuksi vaivaisille tulevan osan ryöstäjän laukusta rääminensä, sitte kuin se avissio- nilla on rahaksi m yyty. ” S eurakunnan sivellinen eläm ä vaatii jyrkkiä otteita rovastin taho l
ta ja hänen apunaan oli kirkkoraa
ti. Kirkossa käyttäytyminen oli ja t
kuvana huolen aiheena ja niinpä kirkkoraati päätti:
” 1) Ei olko kennellekään luval
lista astua kirkossa penkki- karmien ylitse. 1 m arkan sa
kon haasteella.
2) Ei rohjetko kukaan sylkeä eli syljeksiä lehteriltä alas. 3 m arkan sakon haasteella.
3) Sorina, kolke ja puhum inen kirkossa Jum alanpalveluk
sen aikana kielletty 1 m arkan sakon haasteella.
4) Joka kirkon penkkiin ensim
mäiseksi astuu, se siirtyköön perään saakka, että tulis pen
kissä muillekin kirkkomiehil- le tilaa istuaksensa. Joka tätä v astaan rik k o o , vetää 1 m arkkaa sakkoa.
5) Sitten kuin on yhteensoitettu niin ei jääkö enää kukaan kirkon ulkopuolelle tölväele- m ään, vaan puikkikoot kaik
ki kauniisti kirkkoon yhtei
sestä Jum alanpalveluksesta osaa ottam aan. Joka tässä rikkoo vetää sakkoa 1 m ar
kan.
14
N äitä sakkoja täytyi Kirkko- Raatin m äärätä siitä syystä, että sa
nallisista nuhteista ei ole näkynyt tähän asti apua eikä p aran n u sta.”
N äyttää siltä, että sakkoja näistä rikkeistä ei seurakuntalaiset suu
remmin rahalla maksaneet vaan rik
komukset sovitettiin vuosittain kir
kon siivouksella.
Köyhään Saarijärven pitäjään al
koi levitä huvielämääkin, joten K irkko-R aatin puolesta rovasti Kaarle Stenius julisti seurakunnalle:
”K irkko-Raati katsoo m yöskin korttipelit ja tanssikokoukset syntisiksi ja turmelevaisiksi ajan vietoiksi, jo n k a tähden ne olkoot kielletyt sakon haasteella. ” Erityinen huoli näyttää olleen nuorten seurustelusta, sillä isä ro vasti kuulutti:
”Ja saan minä m yös kehoittaa, Jumalan sanaa ja esivallan ase
tuksia m yöten, ettei pidä renki- hutikoin naimiskauppoihin yrit- tämänkään, ennenkuin ovat täy
teen miehen ikään ja taitoon tul
leet, ja siihen tilaisuuteen, että voivat ylöspitää vaimon ja lap
set. ”
Miehen m itta oli lukutaito ja kristinopin tuntem us. T ätä rovasti pontevasti pyrki Saarijärvellä to teuttam aan.
" N e laiskat taas, jo tk a tätä K irk
koraadin neuvoa eivät ota var
teen, syyttä kö öt itseänsä, jo s
heitä sydän kesän aikaan tulee Ruununm ies noutamaan Läis
käin kouluun kirkolle — ja tulee sitten palkinto sekä hakemisesta että heidän koulihtemisestansa otettavaksi ulos näitten läiskäin vanhemmilta eli isänniltä —. M i
nä varoitan, seurakunnan ja K irk ko ra a d in p u o lesta , että asianomaiset panevat mieleensä tämän ilmoituksen. ”
Suuri huoli oli seurakunnan nih
keydestä saapua katekism uskuulus- teluihin:
”Olis Jumalan tähden suotavaa ja toivottavaa, jo s ei peräti tuota siunattua Herran Sanan jalkaim - m e alle poljeta, että ihmisraukat parem m in pitäisivät vaarin, että tulla katkism us tutkintoihin, sillä hirmuista on kun ei k o k o K uop
palan kylästä tänä päivänäkään ole tullut tutkintoon kuin 11 vai
m onpuolta ja 10 m iespuolta.”
P aljo n kuu lu tukset sisältävät m oitteita, m utta löytyy sieltä toki kiitoksenkin sanoja:
”Pyhäkoulunopettajille saan m i
nä tämän kautta julkisesti lausua sydämelliset kiitokseni siitä, että olivat rippikouluun lähettäneet niin hyvästi valmistetulta lapsia, että tänä vaarallisena aikana m i
nun täytyi ne ka ikk i päästää Herran Ehtoolliselle. Herra pa l
kitko o n vanhurskasten autuaal
lisessa ylösnousem isessa teidän
avullisen toim enne ja askaroitse- misenne tässä kalliissa asiassa. ” Terveydenhoidolliset kuulutukset :ertovat sen aikaisesta käsityksestä airaanhoidosta: ” Kuin pappia Ull
aan hakem aan sairasta ripittä- nään, niin pantakoon hevosen jä l
j e n m alka-rinki, jossa on papin ol- a mukavam pi kuin noissa kelvotto- nissa kappi-rekilöissä — saispa sit
en vielä asjomieskin istun ringin raiteella — siihen nähden kuin hä
nen noitten kelvottomien kappire- kien kannoilla täytyy keikkua ja läähättää, niin että luulis siihen paikkaan tikahtua. Missä sairaita on, niin pitää m onasti päivässä ja joka päivä niiden asunnoissa savus
taa katajilla — se h ajo ttaa taudin pahan ja saastuttavan h a ju n .”
Lasten rokottam inen ja ro kotuk sen jälkiseuranta ei sujunut, joten vitkastelij oille luettiin seuraava il
moitus:
”K oska kuuluu se valitus, että rokotettuja lapsia ei tuoda kat
sottaviksi rokonpanijalta, niin saan minä tämän kautta kovalla sanalla m uistuttaa asianomaisia tuomaan sekä rokotettaviksi että uudestaan peräänkatsottaviksi lapsiansa määrättyihin p a ik k o i
hin, m uuten täytyy heidän kans
sa menettää lain ankaruuden mukaan, sillä tavalla nimittäin, että R uununm ies kulettaa ne up
piniskaiset vanhem m at lapsinen
sa vaikkapa Jyväskylään tohtori Schildtiltä peräänkatsottaviksi.
— Ja m itkä kulungit ja vaivat ja ja lkaju on et eikö tästä synny —
se käsittäkööt asianosaiset. ” K anttorit olivat m onitaitoisia miehiä ja osallistuivat myös sai
raanhoidollisiin toim iin, kenties tä näkin ankeana aikana lohduttaisi seurakuntaa tieto:
”K anttorin tykönä löytyy rohto
ja vaarin tautiin, silmä paskoon, syhelmään. ”
Joulun alla kerjuulle lähtevät sai
vat seuraavan tiedotuksen:
”R ovasti Steniuksella ei ole tästä lähtien vaivaishoidon asioissa ei tekemistä ei niin mitään, — sillä niitä asioita hoitaa se jo h to k u n ta, jo n k a pitäjänm iehet ovat itse asettaneet — Siinä on esimiehe
nä kauppam ies M ahlberg ja jäse
ninä E rik Stillman, Wilhelm
15
W arvikko, M atts Ekm an, Juho Konttila. Ja sentähden muistut- telen, että kaikki rahavaivaiset ja apua tarvitsevaiset kä y kö ö t jo h tokunnan puheella ja jä ttä k ö ö t m inut rauhaan. ”
Tietysti joulujuhlaan liittyi seura
kuntalaisille lisärasitteena kirkon-
palvelijoiden muistaminen:
”,Seurakuntalaiset tuo koo t k u kin kirkonm iehellensä jo u lu - kynttelit, tulevana pyhänä vii
meistäänkin. ”
Kyllä tällainen varm asti nykyai
kana saisi lehtien yleisön osastot täyttym ään kirjoituksista, aiheena
papiston pohjaton ahneus. Kuiten
kin nykyisinkin voimme yhtyä jo u lun kuulutukseen 4. Adventtisun- nuntaina 1866:
” Tulevana Tiistaina on taas se suuri ja ja lo joulujuhla. — Täyt
täköön Herra Kaikkivaltias mei
dän sydäm em m e taivaallisella riem ulla!”
16
