Huittisten Sammun Hiukkavainionmäki - Sammun kylän alkujuurilla · DIGI

Huittisten Sammun Hiukkavainionmäki

Sammun kylän alkrjuurilla

Ensimmäisiä loytoja Sammun Hiukkavainio nmäestä tehtiin

jo

l BBB, mutta ne joutuivat hukkaan. Viisi vuotta myö- hemmin räätäli ^'Wessman loysi perunapeltoa muoka-

tessaan mäestä

lfies

60 cm pitkan keihäänkarjen, murra siitäkään ei silloin

kiirinyt

tietoa viranomaisille. Seuraa- vana vuonn a IB94 Huittinen

ja

Sammun kyla nousivat suomalaisten tietoisuuteen,

kun tieto

merkittdvistä muinaisloydoistä ylitti sano- malehti Uuden Suomemaren uutiskynnyksen. Sen mukaan talonpoika August

\7fi

:ikiki oli löytänFt useita muinais- kaluja Huittisten Sammun Lylatt Hiukkavainio nmäestä raivatessaan siitä kiviä na- vettansa korjaukseen. Hän

toimitti loytojään

pitkin talvea Muinaistieteelliselle Toimikunnalle vastaperustet-

tuun Valtion Historialliseen museoon, nykyiseen Suomen Kansallismuseoon.

H uittisten ensi mmäiset arkeologiset kaivau kset

\fähäkäen lfiettämät loydot olivat niin mielenkiintoisia, että kaksi aikansa merkittä- vimpiin tutkij oihin kuuluvaa miestä

-

^{tohtori Johan Rein-}

hold Aspelin

ja

professori Axel Olai Heikel

-

^saapuivat

tarkastamaan loytopaikan syksylla 1985. He totesivat Hiukkavainionmäen kivilla

peiteryksi

rautakautiseksi polttokenttdkalmistoksi ja päättivät aloiftaa tarkemmat tutkimulaet. Ne olivat ensim- mäiset arkeologiset kaivaulaet Huittisissa.

Hiukkavainionmäen tut- kimus olikin hyvissä kd.sissä,

silla tohtori J. R. Arpelinia

pidetään

suomalaisen ja

suomalais-ugrilaisen arke- ologian isänä ja ensimmäise- nä arkeologian professorina maailmassa. Hän

oli

^myös

Suomen ensimmäinen val- tionarkeologi

j^

keskeinen henkilö Valtion Historiallisen museon (nyk. Suomen Kan- sallismuseo) perustamisessa.

Professori

A.

O. Heikel oli koulutukseltaan arkeologi.

Han toimi

Muinaistieteel-

lisen Toimikunnan

^(tryk.

Museovirasto) intendenttinä.

Hänen suurin kiinnostuksen- sa oli kuitenkin kansatiede, ja hantä pidetäänkin yhtenä suomalais-ugrilaisen kansa- tieteen perustajista

ja

han toimi suomalaisen kansatie- teen dosenttina Helsingin yliopistossa.

Hän

perusti Helsinkiin Seurasaaren ul- komuseon, jonne hänet on myös haudattu.

Aspeli n ja Heikel kaivoi- vat ensin osan mdkeä. Heikel jatkoi vielä toisessa kohdassa

tutkimuksia. Kaivausalueen maa oli hryin tummaa j^p^- lanutta. Esineet olivat tulen turmelemia ^ja jotkut tahalli- sesti rikottuj a ja väännekyjd, kuten yleensdkin polttokal- mistolöydöt. Rautakaudella yleisin tapa haudata vainajat oli pol ttaaheidät ^j uhla-asuis- saan koruineen, aseineen ja tarvekaluineen ja sirotella ro- vion jäännökset kalmistoon.

Kaivauksilla apulaisina kiviä vääntämässä

ja

maata lapi- oimassa ahersi huittislaisia miehiä,

lfiinnä

Sammun Mart ^vdkeä. Näppäräsormi- set ja tarkkasilmäiset naiset ja lapset seuloivat kaivetun maan, ja niin pienetkin loy- dot saatiin talteen. Myöhem-

min

räätdli'Wessmaninkin loytamä keihäänkärki loysi tiensä arvoisaansa joukkoon

tuomaan oman lisänsä mäen histori aan.

Koko mdkeä ei saatu tut- kittua samana syksynä: alue, josta \fähäkdki ^raivasi kiviä, tutkittiin vasta, kun han oli saanut kivet pois. Löytöjä

olikin

maassa n:ilqnrissä heti kivien poiston ^j2ilkeen

ja ne poimittiin

talteen.

'Wfi:ikaen

toivomuksesta kaivaukset

jatkuivat

lop- pukesalla 1898, kun hänen viereisella pellolla kasvanut viljasatonsa oli korjattu. _Jo tuolloin

pyrittiin

ottam aan

huomioon, ettei tutkimus aiheuttaisi maanomistaj alle kohtuutonta haittaa.

f trta+.

i rnes/t

Mitä löydöt kertovat?

Kaivausten

ja

irtolöytöjen perusteella

voitiin

todeta, että Hiukkavainionmäki on nuoremmalle rautakaudelle

ajoittuva

polttokenttdkal- misto,

johon on

haudattu merovinki- ^j a viikinkiaj alla (n. 575-1025 jKt _). Esineistö on hyvin rikas ja monipuoli- nen kertoen kalmistoon hau- d.anneen talonpoikaissuvun vauraudesta, elinkeinoista,

kauppayhteyksis ta ja _arkisesta aherruksesta.

Löytöihin kuuluu

niin aseita

ja

koruja

kuin

ryö- kaluja

ja

tarve-esineitdkin.

Kymmenkunta miekkaa ja niiden osaa kertovat suvun

20

Huittisten Joulu 2005

mlesten arvostetusta asemasta

-

^{miekka ei ollut} joka miehen ase. Keihäänkarkiä on pari-

ky-*entä;

soturin varusteita nekin, vaikka osaa on voitu käyttää metsäsryksessdkin.

Kilvenkupurat täflentdvät

kuvaa soturin varustuksesta, kuolaimet

ja

suitsien osat

ovat

kuuluneet ratsumie- hille. Onpa joukossa ollut joku kauppiaskin päätellen loyryneistä vadan osista.

Suvun naisväella on ollut varaapukeutua komeilla kul- lanhohtoisilla pronssikoruilla koristeltuihin pukuihin: eri- laisia kupura-, hevosenkenkd- ym. solkia on loyrynyt yli 40 kpl, useita ranne- ja kaula- koruja, koruneuloja ^(myös miesten viitna kiinnittimenä kaytetry), sormuksia, pronssi- ja lasimassahelmiä, ketj ulait- teita ja riipuksia. Riipuksina on kaytetty myös arvokkaita hopearahoj a, maksuvdlineenä niitä ei vielä tuolloin Suomes- sa tunnettu.

Milla kalliit korut ^{ja aseet} tai niiden raaka-aineet hankit- tiin? Sammun miehet tuskin osallistuivat viikinkien _ryös- töretkiin tai kauppamatkoi- hin. Sen sijaan rautakauden loppupuolellakin haluttua ylellisyys tavaraa maailman markkinoilla olivat Pohj olan upeat turkikset. Niitä vietiin

aina Väilimerelle ja Mustalle- merelle Bysanttiin asti. Osa

Hiukkavainionmäenkin

rahariipuksista

on

^arabia-

laista alkuperää. Kalmiston loydoissä on myös metsäs- rykseen liitrynrää esineistöä, mm. nuolenkarkia. Metsdstä

on saatu arvokkaita taljoja kauppiaille maksuksi halu- tuista kauppatavaroista.

Metsästä ja vesistöistä on tietysti ^saatu myös särvintä omaan pöytään ja lämpimiä turkiksia talven kylmyyttä vastaan. Paaasiassa rauta- kauden talonpojan elanto tuli kuitenkin omasta pellosta ja karj asta. Hiukkavainionmä- en loytoihin kuuluu myös vilj an leikkuuseen kaytet ryjä

sirppejä sekä keritsimiä, joita kaytettiin lampaan keritsemi- sen lisäiksi tuon ajan saksina.

Tirlentekoon tarvittiin ^tulus- rautoja, joilla kipinä iskettiin tuluspiistä. Näistäkin arkisista esineistä on kalmistosta useita esimerkkejä, yLti soikea tu- lusrauta on ainoa laatuaan

Suomessa

ehka jonkun paikallisen sepän kokeilun koristeellinen tulos.

Sammun ^lqylän juuret sryällä rautakaudessa Professori

A.

O. Heikel oli tutkimuskohteestaan hyvin

vaikuttunut ja

visioissaan ehka aikaansa edellä. Hän palautti paikan

lfies

alku- peräiseen asuurl, poistettuja

kiviä kannettiin

^takaisin

md.keen. Ennallistamisen j'ål- keen mäki näyttikin suurelta ja komealta kiviröykkiöltä.

Heikelin mielestä Hiukka- vainionmdki oli niin arvokas paikka, että se pitäisi säilyttää

mahdollisimman alkuperäi- sessä muodossaan. Hänen mielestään kunnan pitäisi huolehtia asiasta ja säilyttää alueen historiallinen maise-

ma esimerkkinä ^menneestä elämästä tulevaisuuden jäI- kipolvia varten.

Eikä

professori Heikel

väärässä ollutkaan. Sammun Hiukkavainionmdki on ri- kasloytöisin ja merkittdvin

kalmisto Huittisissa.

^Se osoittaa yhdessä, ainakin osittain samanaikaisen, Täk- kulan talon pihassa sijaitse- van Sammun Kappelinmäen

ruumiskalmiston

kanssa, että Sammun kyläasutuksen juuret johtavat slrudlle rauta- kauteen

-

^noin 1400 vuoden taakse! Kylan pitkastä iästä ja merkit tåvyydestä kertoo myös

lfi

^ella Hiukkavainionmdkeä sijaitseva Käräjämäki

-

^to-

denndköisesti laaj emmankin

yhteisön,

mahdollisesti Huittisten muinaispitäjän, yhteinen käräjäpaikka. Sam- mussa on myös Huittisten ainoa tunnettu linnavuori, sekin luultavasti

Maa

^laa-

jemman alueen

p"ko-

^ja puolustuspaikka. Näiden muinaisjäännösten muo- dostamaan kokonaisuuteen kuulunee vielä mahdollinen

uhripaikka,

Hiidenkallio, Karhiniemen puolella. Alu- een merkitystä rautakaudel-

ta lfitien

^{vahvistaa myös}

Virko nmäen polttokalmisto, joka on samanaikainen Hiuk- kavainionmäen kanssa ja siitä vain muutaman sadan metrin päässä, tosin Nanhian kylan puolella.

Lfies ^sata vuotta Hiukka- vainionmdki sai olla omassa rauhassaan, mutta sen ym- päristö raivattiin pelloiksi ja myöhemmin mäen ympäristö on rakennettu lfies umpeen pientalotontteja. Tohtori _{J. R.}

fupelinin ^ja professori A. O.

Heikelin jiilkeen Hiukkavai- nionmdkeä ei juurikaan ole arkeologisesti tutkittu. Paikan

ovat

tarkastaneet tohtori

Anna-Liisa Hirviluoto ⁽¹⁹⁶³⁾ ja inventoinnin yhteydessä

Kerttu Itkonen

^{(1960) ja}

Susanna Lehtinen ^(1997).

Hirviluodon koekuopituk- sen perusteella j:iljella voisi olla vielä tutkimatonta kal- mistoa.

Professori Heikelin visio on ^jossain määrin toteutu- nut, silla Hiukkavainionmä- ki on Huittisten kaupungille kuuluva ^kaavassa suojeltu muinaisjäännösalue, jota

Museoviraston

muinais-

jäännösten

hoitoyksikkö

on

niittäm alle ja vesakkoa karsimalla pitänyt ^kunnossa vuodesta 2b01

lfitien.

Nyt

paikalle on

suunnitteilla opastaulu, josta kohteesta kiinnostuneet kavijät saavat tietoa paikan menneisyydestä ja merkiryksestä.

Aija Teinonen

ezT e.,(. (/ ^{. c/ t} eedt!-, "<t1Ae"ct- " o'/

f h

"/6 f ^c-tz.n *

,4:)2, ,il/4^-..-'/rd:,,*(/;irt i

,

f

.'*,

n,'*r{,"-iIE riZ"it

"ro

^{./}-/n' .}

*'

^2,,.7

,"

Å;Å*-'

y':!u-"r-,{.xl,k;)'X.,/-*;.,

E-,

{;,4:b:f/{l:",aI3t3'/t

'

1'{' a"' /^' /''å"' **7

^:

ä"//'- "';:-";-'g"Z

'- : ; " r-,,, 1- "Å';4 .M .o. /,/. n'/o-* no,'.å- - //g "'-'*'*y ^-

(J",;:J:/- h."l*

*;.nao),*A,uz

r4 ^{4{r^,U}

*tä-'7../ t//L* barta a,-'L- 4/,*''L>''tb a>^''yL?r,'>v rJ

.,.11,,o-,,. J,;* lf,/l: 7H/*- /'/"'*-*'4i'oa>"t-2t-t _1y'ta',yn

;/*/ r)4tl ,./r;(/ /u-

_-,:,'

_/*-;,/t--

_ko/'o^-

,2,/)*,u';'å&4' -:',J 4r,^-,'.J^-n-;/*;*-l *./4

t',.o*..-/.,{*^*'

.;o,/.. ,2,-24!*- >t>,vQz' Å'('-*/*'

/#/ ..*.-:ä; 3:;; ^{Å; åäå;TZh}

./*' t/*-t *-/tat/-4,- ,r,n;,-"4- _^o:u

'X*2"*.,/r,."kfu

^,/f/,r

^lZÅAJ

.Å- ^4/*-a,..' -/ ^{-a-tu- !r-n-'} 4.o"'Å'e"'"o' -/::T;

''i*

a'Ån"t l*:;,tJ

*"/'41'*t4t /# _-*'m-*- l4- '";;. J fr..A#

Vo,----ze-z*y' ry- oZ

-4"//'J-

/ ::#t *leå, ^.t-av /;/ o/ Å.,* g *F7"o-, .,,.o^",tf.4

4: r?*'o..

./;,-,,,"-/r,

|,rtry? -,-".;4 t-1,

.it -'{,

o

*)/,

^o

r;J: .rZJ'AÅ-

^t .t',/,zzito,*--' .2å.

2 z-,'

.,2)i ^,:2,/o.-/a,-

/

^.

*/ ./-JZ- /--,' å2.

'

-, .- z'z/A/;r;/t,/;/, ^: åå- .å--' 4^;,"-nzL'*.n -

Huitlisten Joulu 2005 7l