MENNEISYYDEN LOISTOA
Poimintoja Euran Kirkonkylän
ja Kauttuan esihistoriasta
SISÄLTÖ
johdanto s. 4 - 5
Tyttöpuisto s. 6 - 7
Kivikausi Kauttuan koulu s. 8
Vahennummi s. 9
Vanhempi rautakausi Harola s. 1 0 - 1 1
Luistan s. 1 2 - 15
Käräjämäki s. 1 6 - 19
Osmanmäki s. 19
Pappilanmäki s. 2 0 - 2 1
Nuorempi rautakausi — Kauttuan Linnavuori s. 2 2 - 2 3
Yli-Nuoranne s. 2 4 - 2 5
Tirkkelin pelto s. 2 6
Lauhianmäki s. 2 7
Kukonmäki s. 2 8
Kaunismäki s. 2 9
Kirjallisuusluettelo s. 3 0
Kohteiden sijaintikartta s. 31
Teksti: Luistarin osalta Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander muut kohteet Sirpa Wahlqvist
Valokuvat: Rauno Hiiander Antti Kylänpää
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander Museoviraston arkisto (MV) Satakunnan Museo
Taitto: Sataviestintä Ky Paino: Euraprint
Julkaisija: Euran kunta 1 9 93 . . . f ISBN: 9 5 1 - 9 6 9 6 4 - 0 - 7 - / 9 4 0 0 y
MENNEISYYDEN LOISTOA
Poimintoja Euran Kirkonkylän
ja Kauttuan esihistoriasta
ASUTUSTA KOKO KIVIKAUDEN
Vanhimmat kivikauden löydöt Eurassa ajoittuvat vuoden 5 0 0 0 eKr. vaiheille, jolloin maa oli kohonnut merestä niin, että Eura oli jo varsin tiheää saaristoa ja alue tarjosi hyviä pyyntipaikkoja ensimmäisille asukkaille.
Suomessa keramiikan valmistus alkoi vuoden 4 2 0 0 eKr. tienoilla. Eura-Kauttuan alueelta on löydetty jäkärlän keramiikkaa ja tyypillistä kampakeramiikkaa, jotka ajoittuvat noin 3 5 0 0 - 2 8 0 0 eKr. Tähän aikaan Pyhäjärvi kuroutui merenlahdesta itsenäiseksi järveksi. Meren ulottuessa 4 5 metriä nykyistä merenpintaa ylemmäksi Pyhäjärvi laski lyhyttä joentynkää Kauttuan koskien kautta lahteen, jonka rannalla Tyttöpuiston ja Kauttuan koulun asuinpaikat olivat.
Tunnetuin Euran kivikauden löytöpaikoista on Honkilahden Kolmhaara. Se on yksi Suomen merkittävimmistä kivikautisista asuin- ja hautapaikoista. Tässä oppaassa käsiteltävältä alueelta on löydetty runsaasti jälkiä kivikauden asuinpaikoista. Niitä ovat Tyttöpuisto, Kauttuan koulu, Käräjämäki, Keittiömäki, Mikolanmäki, Vahen Peltomaa ja Vahennummi.
Alueelta on myös kivikauden eri vaiheilta peräisin olevia irtolöytöjä, kuten vasarakirveitä, jotka ajoittuvat vasarakirveskulttuurin aikaan [noin 2 5 0 0 - 2 0 0 0 eKr.}. Tuolta ajalta tunnetaan koko Euran alueelta yhteensä 16 kiinteää muinaisjäännöstä ja 78 esinettä.
Euran alueen vetovoimana ovat tuolloin olleet diabaasikalliot. Diabaasi oli erinomainen vasarakirveiden raaka-aine ja tänne syntyikin kivipajoja, joiden tuotteet olivat haluttuja koko maamme vasarakirveskulttuurin piirissä.
Viimeiseltä kivikauden ajanjaksolta, Kiukaisten kulttuurin ajalta (noin 2 0 0 0 -1 5 0 0 eKr.}, on Eurasta löytöjä, joskin vähän. Yksi tuon ajan tyypillinen reikäkirves on löydetty Lukkalan pellolta.
VÄHÄN TIETOJA PRONSSIKAUDELTA
Euran alueelta tunnetaan muutamia pronssikauden hautaraunioita. Luistarin muinaispuiston alueella on pronssikautinen asuinpaikka ja kuusi kivistä koottua hautaröykkiötä, joista ainakin kaksi on polttohautoja pronssi- ja rautakausien rajalta vuoden 5 0 0 tienoilta eKr. Kahalassa on vuosisadan alkupuolella tutkittu todella hieno pronssikautinen hiidenkiuas, ns. Lähteenmäen raunio, jonka sisältä löytyi harvinainen kivipaasista tehty arkku.
LOISTOA
RAUTAKAUDELLA
5000 eKr.
4000 eKr.
Jäkärlän keramiikka
CO
3000 eKr.
Tyypillinen kampakeramiikka
3
>
2500 eKr. Myöhäis
kampakeramiikka 2000 eKr.
Vasarakirves- kulttuuri Kiukaisten kulttuuri
1000 eKr.
I
25
CL.500 eKr.
Esiroomalainen aika
0 D
Roomalaisaika
2
S
35 0 0 jK r. Kansainvaellusaika
3
Merovingiaika
1 0 0 0 jK r. Viikinkiaika Ristiretkiaika
1 5 0 0 jK r.
Rautakauden varhaisvaiheilta Euran alueella arkeologisia löytöjä tunnetaan vähän. Harotan kalmisto Pyhäjärven rannalla kiviröykkiöhautoineen ajoittuu tämän ajanjakson alkupuolelle eli esiroomalaiselle ajalle (5 0 0 eKr. - 5 0 jKr.], mutta sitä seuraavat roomalaisaika ja kansainvaellusaika ovat hyvin harvoin tulleet esille löydöissä. Asutus tuskin on katkennut Eurassa, missä rautakauden loppu (6 0 0 - 1 2 0 0 jKr.) on todellista loiston aikaa.
5 0 0 - ja 600-Iukujen vaihteessa opittiin Eurassa ja Köyliössä uusi hautaustapa - ruumishautaus.
Muualla Suomessa polttohautauksesta alettiin siirtyä ruumishautaukseen vasta 1000-luvuIla. Vain Eurassa ruumishautoja tunnetaan 600-luvun alusta aina kristinuskon tuloon asti eli koko myöhäisen rautakauden ajalta. Tästä syystä Euran arkeologiset tutkimukset ovat ensiarvoisessa asemassa, kun Suomen esihistoriaa kirjoitetaan.
Euralaisissa ruumishaudoissa vainajat on laitettu hautaan juhlapuvuissaan, hienot korut mukanaan.
Tärkeät työvälineet, kuten miehillä aseet ja viikate, naisilla puukko ja sirppi, on annettu vainajalle tulevaa elämää varten. Mukaan laitettiin myös evästä, josta usein on haudassa muistuttamassa saviastia. Kun ruumista ei ole poltettu, hauta-antimet ja jopa vaat
teiden jäännöksetkin ovat säilyneet haudoissa. Tämä on mahdollistanut esim. viikinkiaikaisen naisen pu
vun, Euran muinaispuvun, rekonstruoimisen.
Euran rikkaat ruumishautakalmistot sijaitsevat vain vajaan kolmen neliökilometrin alueella Eurajoen molemmin puolin - missään muualla Suomessa ei näin monta huomattavaa kalmistoa ole näin pienellä alueella. Missä nämä ihmiset asuivat, ei ole varmaa tietoa. Toivottavasti pian löytyy myös heidän asuinpaikkansa...
Jäkärlän keramiikka Tyypillinen kampakeramiikka Myöhäiskampakeramiikka Vasarakirveskulttuuri Kiukaisten kulttuuri Pronssikausi Esiroomalainen aika Roomalaisaika Kansainvaellusaika Merovingiaika
Viikinkiaika Ristiretkiaika
3 500-3 000 eKr.
3 300-2 800 eKr.
2 800-2 200 eKr.
2 500-2 000 eKr.
2 000/1 900-1 500 eKr.
1 500-500 eKr.
500 eKr.-50 jKr.
50-400jKr.
400-600jKr.
600-800 jKr.
800-1 0 5 0 jKr.
1 050-1 2 0 0 jKr.
TYTTÖPUISTO
KAUTTUALAISTEN ASUINPAIKKA 5 0 0 0 V U O T T A SITTEN
TUTKIMUKSIA: Anne Vikkula 19 82
Nina Strandberg 19 8 8 , 1989
Jäkärlän keramiikkaa ja tyypillistä kampakeramiikkaa Tyttöpuiston asuinpaikalta. Kuva MV.
Kauttuan Tyttöpuiston alueen arkeologiset tutkimukset tulivat ajankohtaisiksi, kun alueelle ryhdyttiin rakentamaan kerrostaloja. ]o vuodelta 19 4 3 oli tieto, että tällä paikalla on kivikauden asuinpaikka.
Tyttöpuiston ensimmäiset asukkaat olivat kalastajia, jotka tulivat tänne Pyhäjärven kuroutuessa merestä noin vuoden 3 6 0 0 tienoilla. Kivikaudella suomalaiset valitsivat asuinpaikkansa niin, että asumukset sijaitsivat loivasti etelään tai länteen viettävällä aurinkoisella hiekkarinteellä, jonka maaperä oli kuiva. Asuinpaikat olivat aivan vesirajan tuntumassa. Tyttöpuistoon nämä tyypilliset piirteet ovat aikanaan sopineet erinomaisesti.
1980-luvun lopulla Tyttöpuiston maastoa kaivettiin 5 3 4 neliömetrin alueelta.
Tutkimuksissa tuli esille liesien pohjia ja paalujen jäänteitä, jotka saattavat olla merkkejä kivikauden asumuksesta. Asumisesta oli jäänyt paikalle tummunut maakerros eli kulttuurikerros ja siitä löydettiin mm. 7 7 6 8 saviastianpalaa ja paljon pii- ja kvartsipaloja,
jotka ovat irronneet kivityökaluja tehtäessä. Kokonaisia esineitäkin tuli esiin, mm. 3 nuolenkärkeä, kvartsi- ja piikaavin, taltta ja pieni savikuppi.
Tyttöpuiston alueelta on löydetty kahdenlaista keramiikkaa: ]äkärlän keramiikkaa (3 5 0 0 - 3 0 0 0 eKr.) ja tyypillistä kampakeramiikkaa (3 3 0 0 - 2 8 0 0 eKr.]. Jäkärlän keramiikka on koko maassa tunnetun kampakeramiikan lounaissuomalainen muunnelma, jonka merkittävimpiä löytöpaikkoja on Honkilahden Koimhaara. Tyypillinen kam- pakeramiikka on saanut nimensä astioiden koristeista, kampaleimoista. Nämä keramiikat erottaa toisistaan mm. siten, että Jäkärlän keramiikassa ei esiinny kuoppia, kun taas tyypillisessä kampakeramiikassa niitä on runsaasti. Arkeologit pystyvät keramiikan pientenkin erojen perusteella päättelemään, milloin asuinpaikka on ollut käytössä. Siksi saviastianpalat ovat arkeologille erittäin tärkeitä.
Kivikaudelta peräisin oleva tulisija paljastuu maan alta. Kuva MV.
KAUTTUAN KOULU
KALASTAJIEN ASUINPAIKKA KIVIKAUDELLA
Reikäkivi koulun naapuritontilta. Kuva MV.
Kauttuan koulun kivikautinen asuin
paikka paljastui, kuten monen moni muu
kin euralainen muinaislöytö, opettaja ValtterLyysaaren ansiosta. Lyysaari löysi syksyllä 1951 koulun pihalta reikäkiven puolikkaan ja toimitti sen Museoviras
toon. Myöhemmin paikalta on löytynyt muitakin reikäkivien jäännöksiä sekä mm.
kivinuijan teelmä, keramiikkaa ja kivi- iskoksia sekä suuri hiomakivi, jossa on pitkiä, pyöreäpohjaisia uria. Arvellaan, että kivellä on hiottu työkalujen kapeita kylkiä. Reikäkiviä on voitu käyttää moniin tarkoituksiin, ne ovat voineet toimia vaikka verkkojen painoina. Reikäkivet löydetään usein puolikkaina - reiän tekeminen on ollut vaikeaa ja usein kivi on hajonnut kesken porauksen.
Kauttuan koulun kivikautinen asuinpaikka ajoittuu samalle ajanjaksolle kuin Tyttöpuistokin (3 5 0 0 - 2 8 0 0 eKr.j, sillä koulun tontilta on löydetty Jäkärlän keramiikkaa ja tyypillistä kampakeramiikkaa. Myös viereisiltä tonteilta on löydetty kivikauden esineistöä.
Hiomakivi Kauttuan koulun pihalta.
Kuva MV.
Saviastianpala Kauttuan koulun pihalta. Kuva MV.
VAHENNUMMI
JÄÄNTEITÄ KAM PAKERAAMISESTA KULTTUURISTA
TUTKIMUKSIA: S. Pälsi 19 34
Arkeologi Sakari Pälsi löysi sattumalta Vahennummen kivikautisen asuinpaikan vuonna 1934. Hän kertoo kaivauskertomuksessaan, että mäessä oli pieniä santakuoppia, joista maanomistaja oli ottanut hiekkaa kotitarpeiksi. Kuopan reunalta löytyi jälkiä kivikauden ihmisen elämästä: kulttuurikerros sisälsi kivi-iskoksia, kiviesineitä, palaneita luita ja saviastianpaloja. Paikan keramiikkalöydöistä voidaan päätellä, että asutus täällä on peräisin vähän myöhemmältä ajalta kuin lähellä sijaitsevien Tyttöpuiston ja Kauttuan koulun asutus. Hiekkakuopalla näkyi jälkiä asuinpaikasta ainakin 5 0 metrin matkalta.
Mäki on nyt lähes kokonaan tuhoutunut soranotossa.
Kauttuan koulun ja Vahennummen asuinpaikkojen välissä sijaitsevat Vahe-Peltomaa ja Vähävahe-Nummi -nimiset kohteet, joista on myös tullut esiin kivikauden löytöjä.
Vahennummen hiekkakuopan reunoilta on löydetty merkkejä kivikauden ihmisen elämästä.
Takana näkyvät Aallon ja Vähä-Vahen talot ja Eurajoki niiden välissä (kuva otettu koillisesta).
Kuva vuodelta 1934. Kuva MV.
HAROLA
UHRIKIVIÄ ]A VALTAVA RÖYKKIÖ KALM ISTO
TUTKIMUKSIA: Alfred Hackman 1909 Torsten Edgren 1955 Aarne Kopisto 1958 INVENTOINTEJA: C. F. Meinander 1 9 6 2
Päivi Kankkunen 19 88 - 9 0
Ensimmäiset tiedot Harolan kalmistosta löy
tyvät Museoviraston arkistosta 1800-luvun lopulta, jolloin Euran kirkkoherra K.V. Wuori
nen oli lähettänyt Seuraavan tiedon silloiselle Muinaistieteelliselle toimikunnalle: "Harolan torpan länsipuolella likellä Kauttuaa on kivi- panoksia, joista 10 ikään kuin järjestyksessä.
Lienevät muinaisia hautaraunioita."
Nyt tiedämme, että Harolassa sijaitsee Suo
men suurin röykkiökalmisto: alueella on laa
juutta 5 0 hehtaaria ja se käsittää 6 9 0 hauta- ryökkiötä ja kolme kiviriviä. Röykkiöistä suurin osa vaikuttaa koskemattomilta. Osassa röyk
kiöitä on havaittavissa rakenteita: silmäkiviä, reunakiveystä tai keskellä kiveystä saattaa olla kuoppa.
Uhrikivi eli kuppikivi Harolastci. Kuva MV.
Kiviröykkiöitä peittää kasvillisuus ja humus niin, että hautoja voi olla vaikea erottaa maastosta. Kuva Antti Kylänpää.
Harolan torpan piha-alueella näkyy monta röykkiöhautaa. Kuva vuodelta 1909. Kuva MV.
Varsinaisia kaivauksia on Harolan alueella tehty vähän. Vuosina 19 55 ja 1958 tutkittiin joitakin röykkiötä. Ainoana löytönä oli keramiikkapaloja. Tämän keramiikan perusteella kalmiston voi ajoittaa esiroomalaiselle ajalle eli noin 5 0 0 eKr. - 5 0 jKr. tai heti sen jälkeiseen aikaan eli vanhemmalle roomalaisajalle. Hautaustapa on perua pronssikaudelta, jolloin ihmiset haudattiin kiviröykkiöhautoihin.
Alueen kolme kivivallia ovat erikoisia. Yksi niistä sijaitsi aivan Harolan torpan vieressä.
Pituutta kivilatomuksella oli noin 5 8 metriä, leveyttä 1,5 - 2 ,8 metriä. Kivilatomuksia ei ole tutkittu. Muualta Suomesta tunnetaan esi- roomalaiselta ajalta samanlaisia vallimaisia rau
nioita. Ne ovat syntyneet ilmeisesti siten, että tavallista hautarauniota on laajennettu, ehkä kahteen suuntaa.
Harolan kalmiston alueelta on löydetty useita kuoppakiviä. Niitä on arveltu uhrikiviksi, jotka liittyvät hedelmällisyyskulttiin. Historialliselta ajalta on tietoja, että kuoppiin on viety erityisesti jyviä.
LUISTARI
Euran Luistari - arvoituksia pronssikaudesta kristilliseen aikaan
Tutkimuksia: Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander 1 9 6 9 -1 9 7 2 , 1 9 7 7 , 1 9 7 9 , 1 9 8 4 , 1 9 8 6 -1 9 9 2
Tiina Kujanen 1 9 8 7 (koekaivaus)
Vuoden 1969 kaivausaluetta Euran Luistarissa.
Kuva Rauno Hilander.
Yksi Euran ja koko Suomen merkittävimpiä muinaisjäännösalueita sijaitsee Kauttuan Luis
tarissa, Eurajoen länsirannalla, n. 2 km Euran kirkosta etelään. Pronssikaudella ja varhaisella rautakaudella tällä alueella oli asuinpaikka, jonka muistoina on löydetty toistakymmentä erikokoista tulisijaa ja vaihtelevasti koristettuja saviastianpaloja. Noin tuhat vuotta myöhemmin paikalle ryhdyttiin tekemään ruumishautoja, ja vuosisatojen kuluessa Luistarista muodostui Suomen suurin kalmisto, jonka alueella on tutkittu yli 1 3 0 0 hautaa.
Paikkaa oli kuitenkin jo pronssikauden lopulla käytetty vainajien hautaamiseen. Nämä oli poltettu roviolla ja kätketty kiviröykkiöihin, joista kuusi on säilynyt. Kaksi näistä on koottu suuren keskuskiven ympärille, ja ne ovat esineistön perusteella peräisin pronssi- ja rautakauden rajalta, n. vuodelta 5 0 0 eKr. Kun 5 0 0 - luvun lopulla jKr. Luistariin ryhdyttiin jälleen hautaamaan, hautaukset suoritettiin polttamatta maahan kaivettuihin kuoppiin, kuten muissakin Euran tähän aikaan käyttöön tulevissa kalmistoissa.
Luistarin asuinpaikalta tavattu suuri kuoppatiesi puoliksi kaivettuna. Kuva Rauno Hilander.
Mistä tämä tuon ajan Suomessa outo tapa on tullut, on edelleenkin keskustelun alaisena. Kaikkialla muualla Suomessa vainajat näet poltettiin aina 1000-luvulle asti. Vain Eurassa ja Köyliössä, pari sataa vuotta myöhemmin myös Yläneellä, vainajat kätkettiin kalmistoihin, jotka puukam- mioineen ja säännöllisine hautariveineen muistuttavat Keski- ja Länsi-Euroopan barbaarikristillisiä ns. rivihautakalmistoja.
Aluksi hautaukset olivat suhteellisen köy
hiä, mutta viikinkiajan kynnyksellä, vuoden 8 0 0 tienoilla, Luistarin hautojen ilme vaih
tuu. Mahdollisesti tämä kuvastaa muutosta, joka on tapahtunut koko yhteisön elämässä.
Aikuisten hautojen väliin alkaa ilmestyä paljon pieniä lasten hautoja ja myös näissä tavataan esineitä, pienoiskokoisia koruja, helmiä, pieniä saviastioita ja aseitakin.
Samalta ajalta ovat ensimmäiset rikkaasti varustetut naisenhaudat, ja näyttää siltä, että nyt ollaan siirtymässä voimakkaasti miehisestä yhteisöstä paljon moniarvoisem- p^an.
Miehen hauta 901 viikinkiajan alusta. Kuvassa ovat vauraimpien miesten tyypilliset aseet; miekka, pitkä veitsi ja kaksi keihästä, joista ovat säilyneet vain rautaiset kärjet. Kuva Rauno Hilander.
Osa hautariviä Luistarin kalmistossa. Etummaisena hauta 304, josta löydettiin yksiteräinen miekka 700- Iuvun lopulta. Kuva P-L Lehtosalo-Hilander.
Koruja haudasta 1061, joka on varhaisin runsaasti varustettu naisenhauta Luistarissa. Se on luultavasti tehty 700-luvun lopulla.
Kuva P-L. Lehtosalo-Hilander.
Helmiä haudasta 1061. Oranssinväriset helmet on saatettu tehdä Itämeren piirissä, mutta suuret kirjavat helmet lienevät tuontia Keski- tai Etelä-Euroopasta.
Kuva Rauno Hilander.
Vaikka naiset ja lapset näin rikastuttavat aineistoa, viikinkiaika on Luistarissa myös upeasti varustettujen miehenhautojen aikakausi. Niissä kuvastuvat lähes kaikki ne toiminnan muodot, joihin Luistariin haudanneen yhteisön hyvinvointi on perustunut.
Maatalous ja luultavasti myös kalastus Pyhäjärvessä ovat tuoneet jokapäiväisen leivän, mutta komeat aseet, pukujen vieraat piirteet ja kukkaroiden punnukset ja hopearahat kertovat metsästys- ja kaupparetkistä, jotka ovat vieneet Luistarin miehet paljon kotirantoja etäämmälle. Aseista ja puvuista päätellen viikinkien maailma on ollut heidänkin.
Yksityiskohta haudan 348 kullatusta koruneulasta. Kuva P-L Lehtosalo-Hilander.
Kartta Luistarin rikkaimmasta miehenhaudasta 348.
Vainajan vasemmalla sivulla ovat päällekkäin miekka, viikate, keritsimet, väkipuukko, veitsi ja kaksi kukkaroa.
Näiden vieressä vainajan vatsalla on ylösalaisin kääntynyt koruneula. Oikealta kyljeltä löytyy mm. tulusrauta, riipushioin ja pieni veitsi. Kaulan ympärille kiertyy ohuita hopeapunoksia ja pään vierellä on kaksi särkynyttä saviastiaa. Kahden pitkän keihään kärjet näkyvät jalko
päässä, samoin koiran hahmo kammion kulmassa. Vainajan päältä ja ympäriltä löydettiin spiraalikoristeita, jotka olivat koristaneet tupsuvyötä ja sinistä villaviittaa. Hauta on 900-luvun alkupuoliskolta. Piirtänyt Rauno
Hilande r.
Helmiä, solki, rannerenkaat ja kaksi kulkusta haudasta 118. Vainaja, jonka sormusten ja varvasrenkaiden sisällä oli säilynyt pieniä luita, oli ollut vain 90 cm:n pituinen. Koruista päätellen tämä oli ollut pieni tyttö, joka oli kuollut joskus 900-luvulla 3-4 vuoden ikäisenä.
Kuva P-L Lehtosalo-Hilander.
Luistariin haudattujen naisten puvuissa sensijaan kuvastuu suomalainen muoti, mutta sitä on täydennetty rahariipuksin ja helminauhoin, joiden osat ovat saattaneet saapua aina Keski-Aasiasta asti. Tuhannen ja yhden yön tarinoista tutut kauppakeskukset Tashkent ja Samarkand ovat niiden arabialaisten rahojen Iyöntipaikkoja, joita Luistarin naiset, jopa pienen tytötkin, ovat kantaneet kaulallaan. Näin näidenkin haudat tuovat tuulahduksen idän tarunhohtoisesta maailmasta.
Rautakauden loppu, 9 0 0 - ja 1000-Iuvut, olivat Luistarin yhteisön ja koko Eurankin kukoistuksen aikaa, mutta 1100-luvuIta on Luistarissa vain muutamia esineitä. Sen sijaan osittain kalmiston päällä ja laajalti sen ympäristössä on sadoittain esineettömiä hautoja.
Ilmeisesti nämä haudat ovat siltä ajalta, jolloin kristinusko oli jo saanut sijaa maassa ja esineiden hautaanpanosta oli luovuttu.
Esineitä haudan 1260 pääpuolesta. Maatuneen pääkallon vieressä on kierteinen kaularengas, helmiä, ketjun osia ja kaksi pyöreätä soikea, joista leuan alla oleva erottuu vain heikosti. Hauta on tehty 900-luvun lopulla, ja se kuuluu kalmiston rikkaimpiin.
Kuva P-L Lehtosalo-Hilander.
Vyön pääty hela haudasta 675. Hela, jonka kaltaisia on löydetty Got
lannista, on koristettu eläimen päällä ja kahdeksikoksi kiertyvällä käärmemäisellä otuksella. Esine on ensimmäinen laatuaan Suomesta, mutta sama käärmemäinen eläin tavataan hopeakoristeisissa 1000- luvun keihäänkärjissä, jollaisia Luistaristakin on löydetty viisi.
Kuva P-L Lehtosalo-Hilander.
Naisen rintaa koristaneet korut Luistarin haudasta 1260.
Olkasolkien kannattaman pronssisen ketjulaitteen lisäksi vainajalla oli komea kaulakoriste, joka koostui yli 250 lasihelmestä ja pronssisista ketjunjakajista. Keskeltä rintaa löydetty pitkänomainen solki oli ehkä kiinnittänyt vaippaa.
Kuva Rauno Hilander.
KÄRÄJÄMÄKI
ESIHISTORIALLINEN H AU TAU SM AA JA KESKIAJAN TU O M IO ISTUIM EN PAIKKA
TUTKIMUKSIA: K.F. Ignatius 1870 Theodor Schwindt 18 90
Hj. Appelgren-Kivalo 18 89, 1 9 0 2, 1905 A . Hackman 18 94, 1905
Julius A'Iio 19 12 Nils Cleve 1 9 27 , 19 42 C.F. Meinander 1945
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander 1 9 65, 1966 Kaarlo Katiskoski 1985
Apteekkari Tollet perheineen käräjäkivillä r. 1912. Kara MV.
Euran Käräjämäki ja mäellä sijaitseva käräjäympyrä ovat tun
netuimpia kiinteitä muinaisjään
nöksiä Suomessa. Käräjämäen uskotaan olleen tuomioistuimen paikka, jossa on kauan sitten käy
ty oikeutta: lautamiehet istuivat 12 kivellä ja pohtivat tuomiota, kun taas syytetty oli istutettu var- kaankivelle, jonka on kerrottu olleen kivikehän keskellä.
Käräjäympyrä eli tuomarinynipyrä v. 1993. Kuva Antti Kylänpää
Käräjämäestä on löytynyt muutakin esihistoriallista kuin haudat. Tämä liesi löytyi kaivauksissa v. 1912.
Kuva MV.
Paikan nimestä päätellen mäellä on käyty oikeutta, mutta alunperin käräjäympyrä on kuitenkin hauta esihistorialliselta ajalta. Tuomarinympyrän salaisuus paljastui vuonna 1 9 4 2 , kun käräjäkivien sisäpuolella suoritettiin arkeologinen tutkimus ja paikalta löytyi kaksi polttohautaa. Poltettujen luunsirujen (vainajien jäännökset) ja hauta-antimien joukosta löytyi mm. pieni pyöreä pronssisolki, jonka avulla haudat voitiin ajoittaa 6 0 0 - luvulle. Ympyrän sisältä löydettiin kivikaudelta peräisin olevia kivi-iskoksia, mikä viittaa siihen, että täällä on sijainnut myös kivikauden asuinpaikka. Suomesta käräjäympyrää vastaavia säilyneitä hautoja ei tunneta, sen sijaan Ruotsissa ja Pohjois-Saksassa näitä on tehty jo vanhemmalla roomalaisajalla (noin 5 0 - 2 0 0 jKr.).
Käräjäympyrän haudat eivät kuitenkaan ole paikan ainoita hautoja. ]o vuonna 1 8 8 0 on kirjoitettu muistiin Seuraavaa: "Käräjämäki on täynnä hautoja... Muuten on mäen pinta täynnä hautasyvennyksiä, jotka pituudeltaan ovat poikki mäen, idästä länteen.
Mäen kummastakin päästä on suunnattoman paljon hietaa ajettu ja Jumala ties' kuinka paljon hautoja hävitetty."
Kartta Käräjämäen muinaismuistoalueesta vuodelta 1919. Kuva MV.
Käräjämäellä on sittemmin tehty useita arkeologisia tutkimuksia. Kaikkia hautoja ei kuitenkaan vielä ole tutkittu. Kaivausten perusteella on todettu, että koko mäen alueelta tavattavat hautakuopat ovat muodostuneet niin, että haudan sisällä ollut puuarkku on romahtanut ja arkun päälle aikanaan kootut kivikasat ovat pudonneet hautakuoppaan. Mäestä on tavattu polttohautauksia, jotka Eurassa ovat melko harvinaisia, ja ruumishautoja, joiden ansiosta Euran esihistoria on erityisen merkityksekästä, sillä ennen 1000-lukua ruumishaudat ovat erittäin harvinaisia Euran, Köyliön ja Yläneen ulkopuolella. Käräjämäen kalmisto ajoittuu pääosin samaan aikakauteen kuin Luistari eli rautakauden loppupuoliskolle, 6 0 0 - 1 2 0 0 jKr.
Käräjämäen ehkä mielenkiintoisin hauta on ns. päällikön hauta, joka löydettiin alueen pohjoispäästä vuonna 19 66. Tämä soturin hauta oli rikkaasti varustettu, hänet oli haudattu puuarkkuun ja hauta-antimiksi tuonpuoleiseen oli laitettu raudoitettu kilpi, puukahvainen miekka, väkipuukko ja pitkä keihäänkärki. Vaatetuksesta oli jäänyt jäljelle merkkejä heloin koristetusta vyöstä. Sormessaan
soturilla oli pronssisormus. Vainajan pään alta löytyi kvartsiitista tehty 19 cm pitkä täysin käyttämätön hioinkivi. Hioin oli ehkä merkkinä siitä, että päällikkö oli miestensä miekkojen herra - miekkojen terävyys riippui päällikön tahdosta. Hauta on merovingiajan alusta, ehkä jo 500-luvun lopulta.
Hioinkivi päällikön haudasta. Kuva MV.
Ns. päällikön hautaa peittänyt kivikerros on paljastettu. Kuva MV.
Osmanmäki pohjoisesta kuvattuna kesällä 1912. Kuva MV.
Osmanmäki
Kolmioneula Käräjämäestä.
Kuva MV.
Tulilapio Osmanmäestä. Kuva MV.
Käräjämäen jatkona pohjoiseen on jatkunut aikanaan Osmanmäki, joka on nyt tuhoutunut hiekanoton yhtey
dessä olemattomiin. Osmanmäessä ehdittiin kuitenkin tehdä useita kaivauksia ja niiden perusteella tiedetään, että paikalla on sijainnut samanlainen kalmisto kuin Käräjämäellä. Yksityiskohtana mainittakoon, että Osman- mäen haudoilla oli selvästi poltettu tulta. Pienillä kivillä peitetyt haudat ovat ehkä olleet alttareita, joilla tulta poltettiin ikiaikaisena muistona entisestä polttohau
tauksesta. Vainajalle mukaan pantavaa ruokaa ei tulella ilmeisesti valmistettu, sillä sitä varten näyttäisi olleen erillinen kiviliesi. Osmanmäestä on myös löydetty merkkejä kivikauden asuinpaikasta.
Vuoden 1912 kaivauksissa Osmanmäestä löydettiin useita hautoja, joiden päällä olleet kivikasat näkyvät kuvassa. Kuva MV.
PAPPI LANMAKI
SUOM EN UPEIMPIEN MIEKKOJEN LÖYTÖPAIKKA
TUTKIMUKSIA: Theodor Schvindt 18 90 Nils Cleve 1927 S. Pälsi 1934 Helmer Salmo 1939
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander 1977
Hopecikoristeinen miekka Pappilanmäestä.
Kuva MV.
Euran empiretyylinen pappila rakennettiin nykyiselle paikalleen vuonna 18 4 3 . Pappilan perustuksia kaivettaessa löydettiin hieno hopeakoristeinen miekka, joka on upeimpia ristiretkiajan esineitä Suomesta. Miekka on peräisin aivan esihistoriallisen ajan lopulta, vuoden 12 00 tienoilta. Kirkkoherra Laihiander kertoi, että päärakennuksen perustuksia kaivettaessa hän oli kiinnittänyt huomionsa satoihin hautoihin Pappilanmäessä. Hän muisteli, että mäestä ja läheisiltä pelloilta sekä Euran isolta niityltä oli löytynyt esihistoriallisia aseita ja rahoja jo aiemminkin.
Ensimmäiset kaivaukset Pappilanmäessä tehtiin jo 1800-luvun lopulla. Mäkeä on tutkittu muutamia kertoja, mutta suurin osa alueesta on edelleen tutkimatta. ]o tähän asti tehdyt löydöt ovat kuitenkin olleet erittäin mielenkiintoisia.
Vuonna 1939 pappilan päärakennusta korjattiin ja sen alle tehtiin pannuhuone.
Pannuhuoneen kohdalta rakennuksen alta löytyi kaksiteräinen (terä molemmilta puolilta teroitettu] loistomiekka, joka on peräisin merovingiajalta 600-luvun lopulta. Sen kahvassa on kullattuja ja hopealla päällystettyjä osia ja koristeaiheet ovat ns. germaanista eläinornamentiikkaa (ks. kuva kannessa]. Miekan tuppi oli myös osin säilynyt ja sitä koristaa erikoinen olio, jota on kuvailtu härkäpäiseksi kalaksi.
Kultakoristeinen miekka Pappilanmäestä sellaisena, kun se oli löytöhetkellä 1939. Miekan päällä näkyy osia permalaisesta vyöstä. Esineet on heti tämän jälkeen konservoitu Tukholmassa. Kuva MV.
Pappilanmäen pohjoisrinteessä voi erottaa vielä hautapainaumia. Kuva Antti Kylänpää.
Rekonstruktio Pappilanmäestä löydetystä vyöstä.
Kuva MV.
Samassa haudassa, mistä Ioistomiekka on peräisin, löytyi suuri joukko vyönhe- loja. Nämä näyttävät kuuluneen ns.
permalaiseen vyöhön, joka on voitu hahmotella keski-ja itävenäläisten löytöjen perusteella. Vyö kertoo euralaisten laa
jasta kaupankäynnistä: vyön alkuperä on Kama-joen alueella Keski-Venäjällä, jossa käytiin turkiskauppaa Bysanttiin ja ara
bimaihin. Turkikset hankittiin kaukaa pohjoisesta ja lännestä. Tutkijat uskovat, että vyö on tullut Euraan nimenomaan kauppiaiden välityksellä eivätkä euralaiset ole itse käyneet Kaman alueella: täkäläiset sotilaat olisivat tuskin pitäneet vöitä, jos olisivat nähneet niiden Kaman alueella kuuluneen naisten vaateparteen.
Tätä rikkaasti varustettua vainajaa on veikkailtu päälliköksi, mahtisuvun jäse
neksi, jopa talonpoikaiskuninkaaksi. Ky
seessä on joka tapauksessa ollut rikas mies, jolla on ollut varaa hankkia aika
kautensa upeimpia tuotteita eri tahoilta, mm. Keski-Euroopasta ja Venäjältä. Hauta on esimerkki vilkkaista kauppayhteyksistä, joita Euralla oli 6 0 0 - 700-lukujen tait
teessa.
Pappilanmäen tunnetut haudat ovat ruumishautoja ja ajoittuvat samaan ajanjaksoon Euran muiden ruumishauta-alueiden kanssa, eli rautakauden loppupuolelle. Vielä tänä päivänä Pappilanmäessä, erityisesti sen pohjoisrinteellä, voi erottaa painaumia, jotka ovat merkkejä esihistoriallisista haudoista.
Arkeologit työssään Pappilanmäessä v. 1934. Kaivaukset kiinnostivat yleisöä. Kuva MV.
KAUTTUAN LINNAVUORI
PAKOPAIKKA VIHOLLISTEN UHATESSA
TUTKIM USM ATKOJA: A . Europaeus 1911 Julius Ailio 19 12 Sakari Pälsi 1943 KAIVAUKSIA: Hj. Appelgren 1886
Jouko Voionmaa 1946
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander 1975
Saviastioiden palasia Linnavuorelta. Samalla tavalla koristeltuja paloja on löytynyt Osmon - mäeltä. Kuva MV.
Euran ainoa muinaislinna sijaitsee kohdalla, josta yli 10 0 0 vuotta sitten pystyttiin tark
kailemaan tärkeitä kulkureittejä, Eurajokea ja Pyhäjärveä. Linnavuori sijaitsi myös lähellä tuon ajan asutusta. Tärkein syy, miksi juuri tämä paikka on aikanaan valittu pakolinnan paikaksi, on maaston muoto: mäen toinen reuna on pystysuora, noin 2 0 - 3 0 metriä korkea kallioseinämä, josta vihollisen oli vaikea nousta mäelle. Toinen reuna taas on loivaa mäkeä, josta vihollisen eteneminen oli helppo pysäyttää.
Muinaislinnasta on vielä tänä päivänä näh
tävänä noin 63 metriä pitkä kivinen varustus, joka kiertää mäen lakea. Kivivallin päällä on aikoinaan ollut hirrestä tehty varustus. Vastaavia puuvarustuksia on oletettu olleen muissakin Suomen muinaislinnoissa. Sen ulkopuolella on ollut toinen kivivalli, mutta se on kadonnut miltei jäljettömiin. Sisemmän vallin ympäröi- mäksi jää noin 7 5 0 neliömetrin kokoinen alue.
Linnavuorta on tutkittu vain pieniltä alueilta. Laelta löydettiin mm. kappale reiällistä savipyörää, väkipuukon kat
kelma, saviastian paloja, rautakuonaa ja jauhinkiven aluskivi. Vallin sisältä löy
dettiin kivikko, joka on tulkittu jonkin vallin sisärakenteen lattian pohjaksi. Kult- tuurikerros vallin sisällä on tähänastisten tutkimusten mukaan melko ohut ja se kertoo, ettei Linnavuori ollut vakituisesti asuttu. Esinelöydöt ajoittavat Linna- vuoren 7 0 0 - 800-Iukujen taitteeseen, mutta alue on voinut olla käytössä vielä myöhemminkin.
Keramiikkaa Linnavuoren laelta. Kuva MV.
Euralaiset käyttivät Linnavuorta siis pakopaikkana vihollisten hyökätessä heidän asuinseudulleen. Keitä viholliset olivat, ei tiedetä, mutta voimme ehkä päätellä samanaikaisten hautojen runsaiden aseiöytöjen perusteella, että elämä Eurassa tuohon aikaan on ollut rauhatonta.
Kuva 19 Kauttuan Linnavuoren valli. Eura.
Linnavuori Hjalmar Appelgrenin piirroksen mukaan 1800-luvun lopulla. Kuva MV.
Linnavuori vuonna 1886. Kuva MV.
-Urvn a. v a . £ u r a ..
YLI-NUORANNE
RAUTAHAARNISKA TALON PERUSTUKSISSA
TUTKIMUKSIA: A . Hackman 1 9 3 2 S. Pälsi 1934
Pirkko-Uisa Lehtosalo-Hilander 1965 - 6 6 ,1 9 7 0 M. Bergström 1 9 7 3 , 1 9 7 4 , 19 77
S. Sarkki 19 77 K. Katiskoski 1986 P. Kankkunen 19 88
Särkyneen saviastian jäännökset haudassa.
Kuva MV.
Vuodelta 1 8 8 0 on säilynyt mielenkiintoinen tieto, joka kertoo Yli-Nuoranteen talon piha- alueesta Seuraavaa: "Nuoranteen talon kartanon takana, Myllymäessä, on joukko hautakuoppia;
on myös jotakin vanhanaikaista kampsua niistä löydetty. Saman Nuoranteen kartanon alta huoneiden perustuksia kaivettaessa, on esiin tullut muinaiskaluja. Lindström ja tohtori Ignatius kertovat, että talon perustuksista löydettiin koko rautapuku eli haarniska, tuota ei uskallettu kuitenkaan pitää, pelättiin sen omistajan suuttuvan, ja sentähden se kaivettiin taas maahan. Nykyinen talon isäntä kertoi, että hän kerran, kun pihansa veräjänpatsaita kaivoi maahan, löysi kaivannosta vaskilevyjä, renkaita, vitjoja ym.. Löytyneille kaluille ei hän osannut mitään arvoa antaa ja sen tähden ne kaikki ovat hukkautuneet." Harmillista, että haarniskan omistajaa niin pelättiin, Suomesta ei nimittäin ole muita tietoja vastaavista haarniskoista !
Viikate ja keritsimet löytyvät useista rauta
kauden haudoista. Kuva MV.
Puhdistamattomia hautalöytöjä Nuoranteen kalmistosta: ylhäällä vas. tekstiilin jäännöksiä, joissa on kiinni pronssispiraaleja ja alla tulusrauta (tulentekoväline), oikealla jäänteitä vyöstä. Kuva MV.
Nuoranteen pihaa tutkittiin arkeologien voimin kesällä 1 9 3 4 . Tuolloin paikalta löytyi saviastioiden palasia, rautaisia keihäänkärkiä, miekka, tulusrautoja, pronssisolkia ja keritsimet. Kaivaja kertoi, että ruumiit oli haudattu rautanauloilla suljetuissa puuarkuissa tiheään lännestä itään suuntautuvaan riviin nähtävästi päät etelään ja jalat pohjoiseen.
Löydöt ajoittuvat myöhäiselle rautakaudelle.
Kesinä 1 9 65 ja 19 6 6 Yli-Nuoranteen pihalla tehtiin arkeologisia tutkimuksia.
Kaivetun alueen laajuus oli 2 2 0 neliömetriä ja siitä tuli esiin 2 4 ruumishautaa. Osa haudoista oli esineettömiä, osassa oli rikas varustus. Esim. yhdessä haudassa oli miesvainajalla mukana suuri saviastia, keritsimet, viikate, kaksi keihäänkärkeä, pronssisormus ja pronssispiraalitähdyköitä (koristaneet vainajan vaatteita). Vainajan päällä oli ollut tuohikerros ja alla talja tai paksu vaate. Vainajasta oli säilynyt pääkallon jäännöksiä, reisien ja säärien luita ja jokunen hammas.
Rautakauden loppupuolen kalmistosta on viitteitä laajemmaltakin alueelta Nuoranteen ympäristöstä. Pienimuotoisia tutkimuksia ja löytöjä on tehty myös ent. Yhteiskoulun, Hannulan, eläinlääkärin, Nohkolan navetan, Tuumin, Kyllöisen ja Ali-Nuoranteen tonteilta. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander arvioi, että Isovahen kylän ruumiskalmisto on voinut olla jopa 4 0 0 metriä pitkä lähtien Yli-Nuoranteen puutarhasta ja päätyen Nohkolan navetalle. Kalmisto ajoittuu nuoremmalle rautakaudelle.
Kaivaukset ovat käynnissä entisellä yhteiskoulun tontilla. Kuva MV.
TIRKKELIN PELTO
KORISTEELLISTEN SUKSIEN LÖYTÖPAIKKA
Kesällä 1963 löysi koululainen Vesa Junnila kotinsa pellosta kauniin suksen- kärjen. Hän toimitti esineen euralaiselle esihistorian tuntijalle opettaja Valtter Lyy- saarelle, joka löysi samalta paikalta vielä toisenkin suksen.
Suopellolta löytyneet sukset on koristel
tu nauhapunosaiheisella ornamentiikalla.
Nämä kauniit puusukset on pystytty ajoitta
maan radiohiilimenetelmällä ajanjaksolle 1010 - 1 2 3 0 jKr.
Esihistorialliset puuesineet eivät tavalli
sesti säily suomalaisessa maaperässä. Tirk- kelin suksien onni on ollut, että ne ovat aikanaan vajonneet suoperäiseen maahan, sillä kosteassa ja hapettomassa maassa puuesineiden ja muista eloperäisistä ai
neista tehtyjen esineiden säilyvyys paranee huomattavasti.
Muinciissuksien löytöpaikkaa tutkimassa oikealla professori Unto Salo kesällä 1963. Taustalla Junnilan talo.
Kura Satakunnan Museo/Leila Laitinen.
LAUHIANMAKI
VAN H A ]A UUSI H A U TA U SM A A
TUTKIMUKSIA: Th. Schvindt 18 90
Kustaa Killinen kertoo Lauhianmäestä vuonna 1 8 8 0 Seuraavaa: "Lauhianmäen muuten sileällä pinnalla luin parisataa selvästi näkyvää hauta- kuoppaa (vert. Käräjämäki ja Pappilanmäki).
Mäen pituussuunta on jotenkin tarkoin etelästä pohjoiseen, haudat ovat poikki mäen; siis niiden suunta idästä länteen; paikoin on hautoja kolmessa rivissä. Mäen pohjoissivulla ei näy hautoja. Tätä mäkeä ei ole ollenkaan kaivettu, ei yhtäkään hautaa siinä avattu, eikä siis mitään siitä löydettykään, mutta hautarivien selvyys ei anna pienintäkään sijaa epäilykselle ettei tämä ole kalmisto. Seudun nuorisolla on ikiajoista asti ollut tapana käydä tällä sileällä kummulla sunnuntai-iltaisin kisaamassa, varsinkin kevät- suvella."
Lauhianmäestä löydettyjen kaularenkaiden lisäksi kuvassa on käärmesolki Käräjämäestä.
Kuva MV.
Euran seurakunta otti vuonna 1891 Lauhianmäen hautausmaaksi. Mäki ehdittiin pientä osaa lukuunottamatta tasoittaa ennen arkeologien saapumista paikalle kesällä 18 9 0 . Vain seitsemän hautaa voitiin tutkia. Näiden hautojen löydöistä päätellen Lauhianmäen esihistoriallinen kalmisto ajoittui Euran rikkaalle rautakauden loppujaksolle.
Mäestä löydettiin kuitenkin myös rautaisia rannerenkaita, jotka ovataikaan olleet miesten koruja. Ne ajoittuvat vanhemmalle roomalaisajalle (5 0 - 2 0 0 jKr.} ja ne ovat tuon aikakauden ainoat löydöt Satakunnan sisämaasta.
Lauhianmäessä ei näy enää merkkejä esihistoriallisesta hautausmaasta.
tf
Piirros euralaisesta maise
masta on tehty ilmeisesti kaivauskesänä 1890, sillä Lauhianmäen takana näkyvä kirkko on vielä vanha puukirkko. Se purettiin uuden kirkon tieltä vuonna 1896. Kuva MV.
KUKONMAKI
ESIHISTORIALLINEN RAUDANVALMISTUS PAIKKA?
TUTKIMUKSIA: J.R. Aspelin 1879 Nils Cleve 19 27
Ahmasojan eteläpuolella sijaitsevalla Kukon- mäessä tehtiin kaivauksia jo vuonna 1879.
Tuolloin paikalta löydettiin muutamia rauta
kauden esineitä hautakummuista. Kaksi kei- häänkärkeä on ajoitettu 500-luvulle. Kaivaus
ten tekijä kertoo havainneensa mäellä siellä täällä samanlaisia hautasyvennyksiä kuin Kä
räjämäellä. Aspelin oli tuolloin merkinnyt muis
tiin tiedon, jonka mukaan paikalla oli ollut aarnihauta, jonka oli joskus nähty palaneenkin.
Myöhemmin sekä esihistorialliset hautakuopat että -kummut ovat kadonneet maisemasta.
Kukonmäen hautakumpu ennen tutkimuksia kesällä 1927. Taustalla talonomistaja perheineen. Kuva MV.
Kukonmäki poikkeaa muista Euran ja Kauttuan alueen esihistoriallisista kohteista siinä, että mäeltä on löydetty paljon raudanvalmistuksen yhteydessä syntynyttä kuonaa.
Rakennusmestari Tuominen, joka oli rakentanut mäelle talon, oli kertonut, että koko mäki oli täynnä rautakuonaa. Kaivauksissa hautasyvennyksistä löytyi tätä kuonaa ja yhdestä kattilan sanka. Myös alueen kahdesta tutkitusta hautaröykkiöstä löytyi runsaasti rautakuonaa ja sen lisäksi paljon saviastian paloja. Nils Cleve oletti, että Kukonmäki on saattanut olla esihistoriallinen raudanvalmistuspaikka, mutta varmuutta asiasta ei ole saatu.
Hautakumpua tutkitaan. Kuva MV.
KAUNISMAKI
VII KIN Kl HAU DAT PYÖRÄTIEN ALLA
TUTKIMUKSIA: Marianne Schauman 1968 Anne Vikkula 1987
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander 19 9 2
Ruumishciudat näkyvät maaperässä tummina laikkuina. Kuva MV.
Kun kevyen liikenteen väylää ryhdyttiin suunnittelemaan Kännön koulun eteen Eura- Uusikaupunki -tien rinnalle, tutkittiin tien alle jäävää aluetta arkeologien toimesta. Kesän 19 8 7 kaivauksissa tien alle jääneestä osasta tuli esiin 2 4 ruumishautaa. Kahdeksan vainajaa oli saanut mukaansa esineitä, joiden jäänteitä oli säilynyt meidän päiviimme asti. Suurin osa esineistä keskittyi kahteen hautaan.
Kaunismäen haudoista löytyi, kuten usein muistakin Euran rautakauden haudoista, jään
nöksiä tekstiileistä. Vaatteiden jäännökset säilyvät haudoissa vain silloin, kun ne joutuvat tekemisiin pronssin kanssa: metalli erittää ho
metta, joka säilyttää korun alle jääneen tekstiilin.
Onneksi pronssi oli yleinen korumetalli!
Ns. Kännön koulun ympäristössä on aikanaan ollut kolme kiviröykkiötä, joista yksi sijaitsi keskellä koulun pihaa. Röykkiöistä ei enää ole mitään jäljellä ja niiden arvoitus jäänee siis ratkaisematta.
Tämäkin "mäki” on kätkenyt alleen viikinkihautoja. Kuva Antti Kylänpää.
EURAN ESIHISTORIAA KÄSITTELEVÄÄ KIRJALLISUUTTA
Ajantakaa. Tarua ja totta Eurasta. 1987.
Pentti Alhonen - Matti Huurre: Satakunnan historia 1,1. Satakunnan luonnon geologinen historia, Satakunnan kivikausi. 1991.
Hjalmar Appelgren-Kivalo: Två spjutspetsar från vikingatiden. Åbo Stads Historiska Museum IV.
1907.
Nils Cleve: Domarringen på Käräjämäki i Eura. Åbo Stads Historiska Museums Årsskrift VI - VII. 1942 -4 3 .
Torsten Edgren:
Torsten Edgren - Unto Salo -
Jäkärlä-gruppen. SMYA 64. 1966.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Suomen historia 1. Kivikausi, pronssikausi, rautakausi. 1984.
Matti Huurre: Euran "Käräjäympyrä". Suomen Museo 1970.
Matti Huurre: 9 000 vuotta Suomen esihistoriaa. 1 983.
G. 1. Lindström: Kuvaus Euran pitäjästä. Näköispainos 1987.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Ancient Finnish Costumes - Suomalaisia muinaispukuja - Fornfinska dräkter. 1984.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Euran puku - uusi tulokas suomalaisten muinaispukujen sarjaan. Puku ja sen koristeet. Vakkanen 3. 1978.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Järnåldersgravfält som en spegel av samhället. KUML 1973 - 1974.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Lintuja ja nelijalkaisia Luistarin soijissa. Suomen Museo 1976.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Luistari 1, li, III. SMYA 8 2 :1 - 3 .1 9 8 2 . Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Luistarin hopeasolki. SMYA 75. 1973.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Luistarin röykkiöhauta - kivi-, pronssi-, rautakautinen mysteeri. Iskos 6.
1986.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Läntisen Suomen muinaispukujen ja kansanrunojen välisistä yhteyksistä.
Muinaisrunot ja todellisuus. 1987.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Merkillisiä kiviesineitä Euran Luistarista. Suomen Museo 1977.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Suomen nuoremman rautakauden esineistö kansallisuusolojen heijastajana.
Suomen väestön esihistorialliset juuret. 1 984.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander: Viikinkiajan aseista. Leikkejä luvuilla ja lohikäärmeillä. Suomen Museo 1985.
Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander - Seija Sarkki - Leena Tomanterä:
Helmer Salmo:
Euran puku ja sen edeltäjät. 1 982.
Merovingiaikaisen ratsusotilaan hautakalusto Euran pitäjän Pappilanmäestä. Suomen Museo 1940.
Helmer Salmo: Satakunnan historia II. Rautakausi. 1952.
Unto Salo: Satakunnan historia 1,2. Satakunnan pronssikausi. 1981.
Leena Tomanterä: Euran puvun tekstiiliaineisto. Vakkanen 3. 1978.
Niilo Valonen: Euran suksilöytö. Satakuntaa ja satakuntalaisia III. 1972.
EURAN ESIHISTORIAA KÄSITTELEVÄÄ ARKISTOMATERIAALIA:
K. Killinen: Kiinteitä muinaisjännöksiä Ulvilan kihlakunnasta.
(Museoviraston arkisto, H:ki) Kaivauskertomuksia (kopiot Euran kunnanvirastossa).
O Suositeltavia tutustumiskohtt
Porin kaupunginkirjasto - Satakunnan maakuntakirjasto
Pöfin ksupungrrrkrr/asto -
åätekurman maakuntakirjasto
Eura on todellinen esihistorian aarreaitta: tuskin mistään muusta pitäjästä Suomessa tunnetaan niin runsaasti muinaismuistoja kuin Eurasta. ]o pelkästään Eura-Kauttuan keskustaajaman alueelta tunnetaan 22 kiinteää muinaisjäännöstä eli pakanuuden ajan ihmisen hauta- tai asuinpaikkaa. Tässä kirjasessa esitellään niistä joitakin.
Esiteltyjen kohteiden lisäksi rautakauden loistosta on löydetty jäänteitä Keittiömäestä, Mikolanmäestä, Vainionmäestä, Vähä-Vahen pihapiiristä ja Vähässuonmäestä; kivikauden löytöpaikkoja ovat myös Vahe-Peltomaa, Keittiömäki, Mikolanmäki sekä Vähävahen Nummi ja ajoittamattomia muinaisjäännöksiä tunnetaan Harolan Vöhlasista, Osmasta, Vähä-Vahen metsästä ja Lohiluomasta.
Esihistorialliselta ajalta ei ole kirjallisia lähteitä, joten kaikki tiedot tuon ajan ihmisen toiminnasta perustuvat arkeologisiin kaivauksiin. Ensimmäiset esihistorialliset löydöt Eurasta on toimitettu Muinaistieteelliselle toimikunnalle jo 1840-luvulla. Arkeologit ovat olleet tuttuja kesävieraita Eurassa 1800-iuvun loppupuolelta lähtien - kaivauksia on tehty yli sadan vuoden aikana kymmenissä kohteissa. Tälle työlle ei näy loppua...
Oppaaseen on koottu poimintoja siitä valtavasta tietomäärästä, mitä arkeologit ovat saaneet selville Eura-Kauttuan loisteliaasta menneisyydestä. Tässä kirjasessa käytetyt paikannimet ovat arkeologien niistä käyttämiä nimityksiä ja ne saattavat poiketa nimistä, millä me nyt kyseiset paikat tunnemme.
Kun tutustut esihistorian kohteisiin, pidä mielessä, että
* muinaisjäännökset ovat lain suojaamia. Muinaismuistolain mukaan [295/63] kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen,
poistj
* Osa liikkui
Julkaisun paino|
Porin kaupunginkirjasto - Satakunnan maakuntakirjasto
9 2 . 8 5 PA
LEHTOSALO-HILANDER, PIRKKO-L.
MENNEISYYDEN LOISTOA
