A JA SEN VANHAT TORISAARI MERKKIKELOT
UNOHDETTU LUONNONSUOJELUALUE KARSTULAN JA KYYJÄRVEN RAJALLA Mitä ovat kelojen kyljessä olevat merkinnät?
Onni Viirun löytö ja
merkkikelojen pelastuminen
M etsäh allitu k sella oli hakkuu- työmaa 60-luvun lopulla Kelkkasuon alu
eella Soinin, Kyyjärven ja Karstulan kun
tien rajakohdilla. Suolla olevia metsäsaa
rekkeita hakattiin talvisin. Jäänyt suo tar
jo s i silloin, kuten nykyäänkin, hyvän kuljetustien hakatuille puille. Siellä oli töissä viereiseltä Mustanpuron kylältä Metsähallituksen vakituinen metsuri Onni Viiru. Hän oli saanut palstakseen Tori- saaren alueen. Talvisin metsuri laittoi it
selleen taukopaikalle tulet tervaskannosta tai kelosta. Tulet paloivat koko työpäivän 56
ja niiden äärelle oli hyvä tulla taukoa pi
tämään. Torisaaren keskellä oli pari sopi
vaa keloa ja Onni Viiru aikoi kaataa toi
sen nuotiopuiksi. Lyötyään pari kirveen- iskua kelon juurelle hän huomasi puussa kaiverruksia. Siinä oli vuosiluku 1778.
Hän jätti kelon pystyyn ja meni toisen luo ja katseli sen kylkiä. Siitä löytyi soikea painanne, jossa oli vuosiluku 1753 ja eri
laisia merkkejä. Onni Viiru jätti puut pys
tyyn ja kertoi niistä aluemetsänhoitaja Mauno Pohjolalle. Hän totesi puut histo
riallisesti arvokkaiksi ja aloitti niiden rau- hoittamisprosessin. Onni viirun tarkkaa
vaisuus oli pelastanut puut jälkipolville.
Rauhoitusalue
Sopivaa rauhoitustapaa oli vaikea löytää. Mauno Pohjola suunnitteli jopa siirtää puut Karstulan museoon säilytyk
seen, mutta museovirasto ei antanut lu
paa. Torisaaren alue tuli siis säilyttää sel
laisenaan: valtio rauhoitti maata aarni
alueeksi ja Karstulan puolelta Onni Fri
man omistamaansa maata luonnonsuoje
lualueeksi.
Keski-Suom en lääninhallituksen vuonna 1977 vahvistaman rauhoituksen tarkoituksena on säilyttää lääninrajan ja kunnan rajojen leikkauspisteessä oleva Torisaaren historiallinen rajapyykki ja
rauhoittaa alueella olevat merkkikelot.
Lisäksi haluttiin säilyttää niitä ympäröi
vä suo- ja metsäalue luonnontilaisina.
Mauno Pohjolan laatimissa rauhoi
tuksen hakupapereissa on maanmittaus- insinööri Martti Salmelan seuraavanlai
nen arvio merkkipuista: "Ilmeinen p iir i
rajan käynti 1753, jo ta seurannut 1778 katselm us valituksen j a pitkään jatkun een oikeudenkäynnin vuoksi. Yritetään selvit
tää arkistoista. Nimi näinollen alunperin T orasaari".
Torisaari tänään
Torisaaren alue on lähes kokonaan Kelkkasuon turvetyömaan ympäröimä.
Alueen erämaaluonto on mennyttä, mut
ta Torisaari keloineen on siellä yhä.
Koska kelokaiverruksien alkuperää ei ole tarkasti selvitetty lähdimme pari vuotta sitten oikein miehissä kopioimaan puiden kyljissä olevia merkkejä Keski- Suomen museota varten. Oppaiksi lähti
vät kelojen löytäjä Onni Viiru sekä seu
dun metsämiehistä Mauno Manni, Mark
ku Möksy ja Silvo Poikonen. Kopioijaksi lähti mukaan Olli Ihantola.
Vieläkin kelot ovat pystyssä ja mer
kinnät niiden kyljessä. Onpa niihin tullut nykyistenkin kulkijoiden kynänjälkiä.
Keloja ei ole mitenkään merkitty erityi
sesti suojelluksi. Ja vanha totuushan on, että jo s johonkin on joku töherrellyt, pi
tää toisen hölmön sen viereen jotain lisää viisastella. Museoväen pitäisi suojata kelot jotenkin. Muuten niihin tulee kaikenlai
sia turhia töherryksiä.
Kopioimme merkinnät piirtoheitin
kalvolle tussilla. Kiertelimme vielä met
säsaarekkeessa ja löysimme aivan kunti
en rajalta kiviä, joissa oli hakattuna jo i
tain numeroita: ilmeisesti rajakiviä.
Lähetimme piirtoheitinkalvot Kes- ki-Suomen museoon Jyväskylään. Pyysim
me heitä selvittämään, mitä merkinnät ovat. Kun jälkeenpäin kysyimme kopioi- demme kohtaloa, ei museosta löytynyt asiantuntijaa niille. Tai halua ottaa niistä selvää.
K artta vuodelta 1758
Lisävalaistusta kelokaiverruksista toi yllättäen Karstulan kirjaston lukusalin seinällä oleva vanha kartta vuodelta 1758.
Siinä on kuvattuna Karstulan nykyinen kunta. Kartta on osa isompaa karttaa koko vanha Saarijärven alueesta. Lisäksi kir
jastossa on selvitys kartasta ja sen synnyn vaiheista.
Kartan on laatinut ruotsalainen Olof Borgström. Hän otsikoi kartan seuraavas
ti: M a a n t ie t e e llin e n k a r t t a H ä m e e n m aaherrakunnan ylisen Sääksm äen kih lakunnan S aarijärven p itäjästä, mitattu seu raavin a vuosina 1752 syyskuun alu s
ta sek ä k o ko seu raavan vuoden 1753 että vuoden 1754 helm ikuun loppuun, j a lo pu lta vuoden 1758 alusta kesäkuun lo p puun. Merkkikelojen kaiverruksien aikaan
siis liikkui seudulla kartoittajia.
Torisaari on rajapyykki
Yli kaksisataa vuotta sitten oli val
tiolle tärkeä selvittää maan oloja ja sen luonnonvaroja. Maanmittarin ohjesään
nössä oli kehoitus merkitä tarkasti talo
jen , peltojen, myllyjen ja koskien sekä muiden vesireittien paikat. Myös tiet ja kaskeam iskelpoiset metsät merkittiin.
Kaikkine merkkeineen kartta kertoo pal
jon tuon ajan elämästä kotiseudullamme.
Kartan eräänä tarkoituksena oli myös lopettaa ainaiset kiistelyt erämaiden omistuksesta ja selventää raja eri maaher
rakuntien välillä. Soini kuului silloin Pie
tarsaaren suurkuntaan. Siksi maanmit- taustirehtööri Olof Borgström apujoukkoi- neen kulki vuonna 1753 Karstulan ja Soi
nin välistä rajaa merkiten jokaisen raja
pyykin karttaan ja pyykkiluetteloon. Ja kuinka ollakaan, siinähän mainitaan Tori- saarikin, pyykki numero 59 = Töyri saa-
Kelojen merkit kopioitiin piirtoheitinkalvolle ja lähetettiin tutkittavaksi Keski-Suomen museoon.
57
ri, sijaitsee Kälka suolla (Kelkkasuo).
Kartoittajat merkitsevät toisen kelopuun
Torisaaren kelon merkinnät vuodel
ta 1753 osoittautuivat siis O lof Borg- strömin kartoitusryhmän tekemiksi. Kir
joitustaidottomat apumiehet löivät puun kylkeen veistämäänsä koloukseen puu
merkkinsä. Puu keloutui ja seisoo siellä yhä merkkeineen. Kiviin hakattiin viral
liset rajapyykit ja siellähän nekin vielä ovat.
Mikä on merkintä 1778 EHO?
Toisessa Torisaaren kelossa oleva paljon selvemmin veistetty vuosiluku 1778 ja sen alapuolella olevat kirjaimet EHO eivät liity mitenkään kartantekoon. Sehän valmistui jo 20 vuotta aiemmin. Ehkä raja
pyykin paikasta on tullut todella riitaa, kuten alueen rauhoituspapereissa mainit
tiin, ja hovioikeus määräsi pyykin paikan.
EHO voisi tulla ruotsinkielisten sanojen alkukirjaimien mukaan: Hovioikeuden määräyksestä. Oli merkinnän alkuperä mikä tahansa, olisi kuitenkin tärkeää et
tei meidän sukupolvemme tuhoa yli kak
sisataa vuotta säilyneitä Torisaaren mer
kintöjä. Ne pitäisi suojella jotenkin. Eli presidentti Koivistoa lainaten: "Tarttis varm aan tehrä jotain".
Olli Ihantola
Torisaaren merkkikelojen löytäjä Onni Viiru vanhimman kelon vieressä.
58
