Ääriajattelijoiden kokemuksia vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta

ÄÄRIAJATTELIJOIDEN KOKEMUKSIA VANKEUSRANGAISTUKSEN

TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu- tutkielma 29.1.2019

Tekijä: Annika Finnberg 238552 Ohjaaja: Matti Tolvanen

II

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Annika Finnberg

Työn nimi

Ääriajattelijoiden kokemuksia vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta

Pääaine

rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus

Työn laji

pro gradu- tutkielma

Aika

29.1.2019

Sivuja

XII + 70

Tiivistelmä

Vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta vastaavan Rikosseuraamuslaitoksen tehtävänä on huo- lehtia vankien, henkilökunnan ja yhteiskunnan turvallisuudesta. Vankiloilla on oma roolinsa ra- dikalisoitumisen, väkivaltaisen ekstremismin ja terrorismin torjunnassa. Ympäri maailmaa ta- pahtuneiden terroristi-iskujen tekijöistä osalla on todettu olevan rikos- ja vankilatausta. Tästä johtuen terroristivangeista sekä ääri-ideologioihin liitetyistä ja niitä kannattavista vangeista on muodostunut oma erityinen vankiryhmänsä. Kyseinen vankiryhmä on tunnistettu Suomessa ja siihen liittyviä toimintatapoja on ryhdytty kehittämään viimeisten muutaman vuoden aikana.

Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa ääriajattelijoista Suomen vankiloissa, sillä vankihaas- tatteluin toteutettua tutkimusta ei ole aiemmin tehty. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa näi- den henkilöiden kokemuksia heihin liitetystä ääriajattelu- merkinnästä, joka on tehty vankilavi- ranomaisten toimesta. Tutkielma kuvaa tutkittavien vankeusaikaisia kokemuksia laitos- ja osas- tosijoituksista, toimintoihin osallistumisesta, rangaistusajan suunnitelman noudattamisesta sekä vankilahenkilökunnasta. Tutkielmaa varten on haastateltu kuutta vankeusvankia, joiden rangais- tusajan suunnitelmassa on merkintä ääriajattelusta. Haastattelut on tehty teemahaastattelun me- netelmää käyttäen ja aineiston analysoinnissa on käytetty teemoittelua. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu aiheen keskeisistä teemoista: vankilaradikalisoitumista edistävät tekijät, laitos- ja osastosijoittelu, kuntoutus, riskien arviointi ja vankilaviranomaisten toiminta.

Tulosten perusteella ääriajattelu-merkintään liittyy leimautumisen ja väärin kohdelluksi tulemi- sen kokemuksia. Suurin osa kokemuksista liittyy vapauden rajoittamisen määrään ja autonomi- sen toiminnan mahdollisuuksiin vankeusaikana. Toimintoihin osallistuminen, maksimoitu sellin ulkopuolella vietetty aika ja hyvät kokemukset virkamiehistä lisäävät tyytyväisyyttä. Sen sijaan vähäinen mahdollisuus osallistua toimintoihin, vuorovaikutuksen vähäisyys muiden vankien ja henkilökunnan kanssa sekä minimoitu sellin ulkopuolella vietetty aika lisäävät tyytymättö- myyttä.

Avainsanat

radikalisoituminen, terroristivangit, vankilaradikalisoituminen, ääriajattelu

III SISÄLLYS

LÄHTEET ...V KUVIOT JA TAULUKOT ...XII

1 JOHDANTO ... 1

2 TUTKIELMAN LÄHTÖKOHDAT ... 4

2.1 Aiheen tausta ... 4

2.1.1 Tutkielman normatiiviset perusteet ... 4

2.1.2 Radikalisaatio käsitteenä... 6

2.2 Aikaisempi tutkimus ... 8

2.2.1 Vankilaradikalisaatio tutkimuksen kohteena ... 8

2.2.2 Radikalisoitumista ja vankilaradikalisoitumista edistävät tekijät ... 12

2.2.3 Vankilaviranomaiset ja vankilaradikalisaatio ... 15

2.2.4 Radikalisoituneiden vankien laitos- ja osastosijoitukset ... 17

2.2.5 Vankilaradikalisaatio ja kuntouttava toiminta ... 20

2.2.6 Radikalisoituneet vangit ja riskien arviointi ... 23

3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 26

3.1 Tutkimuskysymykset ... 26

3.2 Aineiston hankinta ja sen käsittely ... 27

3.3 Tutkielman etiikka ja luotettavuus... 29

3.4 Teemahaastattelu ja haastatteluiden kulku ... 32

3.5 Aineiston analyysi ja menetelmät ... 34

4 TUTKIMUSTULOKSET ... 38

4.1 Haastateltavien kokemuksia ääriajatteluun liittyvästä merkinnästä ... 38

4.2 Haastateltavien kokemuksia vankila- ja osastosijoituksista ... 40

4.3 Haastateltavien kokemuksia vankeusaikaisesta toiminnasta ja rangaistusajan suunnitelman noudattamisesta ... 44

4.4 Haastateltavien kokemuksia vankilahenkilökunnasta ... 47

5 TUTKIMUSTULOKSET TEOREETTISEN VIITEKEHYKSEN NÄKÖKULMASTA ... 50

5.1 Ääriajattelijana vankilassa – kokemukset leimautumisesta ja väärin kohdelluksi tulemisesta ... 50

IV

5.2 Ääriajattelijoiden vankila- ja osastosijoitukset... 53

5.3 Ääriajattelijoiden toimintaan osallistuminen vankeusaikana ... 57

5.4 Ääriajattelijoiden kokemukset vankilaviranomaisista ... 61

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 65

V LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Alasuutari, Pertti, Laadullinen tutkimus 2.0. Neljäs uudistettu painos. Vastapaino 2011.

Augestad Knudsen, Rita, Measuring radicalisation: risk assessment conceptualisations and practice in England and Wales. Behavioral Sciences of Terrorism and Political Aggres- sion 2018.

Bjørgo, Tore – Horgan, John, Conclusions, s. 245–255 teoksessa Tore Bjørgo – John Horgan (toim.), Leaving Terrorism Behind. Individual and collective disengagement. Routledge 2009.

Brandon, James, Unlocking Al-Qaeda. Islamist Extremism in British Prisons. Quilliam 2009.

Brown, David – Carlton, Bree, From “Secondary Punishment” to “Supermax”: The Human Costs of High-Security Regimes in Australia, s. 95–110 teoksessa Jeffrey Ian Ross (toim.), The Globalization of Supermax Prisons. Rutgers University Press 2013.

Carlton, Bree, Isolation as Counter-Insurgency: Supermax Prisons and the War on Terror. Pro- ceedings of the 2^nd Australian and New Zealand Critical Criminology Conference. The Crime and Justice Research Network. University of New South Wales 2008, s. 77–90.

Cook, Alana N., Risk Assessment and Management of Group-Based Violence. Doctor of Phi- losophy Thesis. Simon Fraser University 2014.

Corbin, Juliet – Strauss, Anselm, Basics of Qualitative Research (3^rd ed.): Techniques and Pro- cedures for Developing Grounded Theory. Sage Publications 2008.

Creutz, Karin, Vankila- ajan haasteet ja mahdollisuudet. Tutkimus muslimitaustaisten vankien kokemuksista Suomen vankiloissa. Powerpoint- esitys Rikosseuraamuslaitoksen Ulko- maalainen rikoksentekijänä- koulutuksessa 8.5.2018.

[https://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/hankkeet/8IDxEwG5Z/Musli- mitaustaisten_vankien_kokemukset_Karin_Creutz.pdf, 28.1.2019]. (Creutz 2018) Cullen, Francis T. – Gendreau, Paul, Assessing Correctional Rehabilitation: Policy, Practice,

and Prospects. Policies, Processes, and Decisions of the Criminal Justice System 3 (2000), s. 109–175.

Cuthbertson, Ian M., Prisons and the Education of Terrorists. World Policy Journal 21 (2004), s. 15–22.

VI

Edwards, Rosalind – Holland, Janet, What is Qualitative Interviewing? Bloomsbury Academic 2013.

El-Said, Hamed, New Approaches to Countering Terrorism. Designing and Evaluating Coun- ter Radicalization and De-Radicalization Programs. Palgrave Macmillan 2015.

Eskola, Jari – Suoranta, Juha, Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 7. painos. Vastapaino 2005.

Guest, Greg – MacQueen, Kathleen M. – Namey, Emily E., Applied Thematic Analysis. Sage Publications 2012.

Haapasalo, Jaana, Kriminaalipsykologia. 2. uudistettu painos. PS- kustannus 2017.

Hamm, Mark S., Terrorist Recruitment in American Correctional Institutions: An Exploratory Study of Non-Traditional Faith Groups. Final Report. National Institute of Justice 2007.

Hamm, Mark S., Prisoner Radicalization: Assessing the Threat in U.S. Correctional Institu- tions. NIJ Journal 261 (2008), s. 14–19.

Hamm, Mark S., The Spectacular Few: Prisoner Radicalization and the Evolving Terrorist Threat. New York University Press 2013.

Haney, Craig, Mental Health Issues in Long-Term Solitary and “Supermax” Confinement.

Crime & Delinquency 49 (2003), s. 124–156.

Haney, Craig, A Culture of Harm: Taming the Dynamics of Cruelty in Supermax Prisons.

Criminal Justice and Behavior 35 (2008), s. 956–984.

Hart, Stephen D. – Cook, Alana N. – D. Pressman, Elaine – Strang, Steven – Lim, Yan L., A Concurrent Evaluation of Threat Assessment Tools for the Individual Assessment of Terrorism. The Canadian Network for Research on Terrorism, Security and Society TSAS. Working Paper Series 17-1 (2017).

Hartoneva, Anne – Mohell, Ulla – Pajuoja, Jussi – Vartia, Matti, Yhdyskuntaseuraamukset ja vankeus. Tietosanoma 2015.

Hirsjärvi, Sirkka – Hurme, Helena, Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.

Gaudeamus Helsinki University Press 2008.

Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula, Tutki ja kirjoita. 15.–16. painos. Tammi 2009.

Horgan, John, Individual disengagement: a psychological analysis, s. 17–29 teoksessa Tore Bjørgo – John Horgan (toim.), Leaving Terrorism Behind. Individual and collective di- sengagement. Routledge 2009.

VII

Häiväläinen, Jouni – Tarasoff, Petriina, Radikalisoituminen ilmiönä rikosseuraamusalalla. So- siaalialan ja rikosseuraamusalan johtaminen ja kehittäminen (YAMK). Opinnäytetyö.

Laurea- ammattikorkeakoulu 2017.

Jones, Clarke R., Are prisons really schools for terrorism? Challenging the rhetoric on prison radicalization. Punishment & Society 16 (2014), s. 74–103.

Jones, Clarke R. – Narag, Raymund E., Inmate Radicalisation and Recruitment in Prisons.

Routledge 2019.

Karling, Niina, Prison officer´s capability to recognise and prevent Muslim radicalisation.

Qualitative research from two Finnish prisons. Master´s Program in Religion, Conflict and Dialogue. Master´s thesis. University of Helsinki 2018.

Khosrokhavar, Farhad, Radicalization. Why Some People Choose the Path of Violence [2015]. Engl. Jane Marie Todd. The New Press 2017.

Konttila, Arja, Psykologia vankeinhoidossa, s. 399–431 teoksessa Pekka Santtila – Ghitta Weizmann-Henelius (toim.), Oikeuspsykologia. Edita 2008.

Koomen, Willem – van der Pligt, Joop, The Psychology of Radicalization and Terrorism.

Routledge 2016.

Korteweg, Rem – Gohel, Sajjan – Heisbourg, Francois – Ranstorp, Magnus – de Wijk, Rob, Background contributing factors to terrorism: radicalization and recruitment, s. 21–49 teoksessa Magnus Ranstorp (toim.), Understanding Violent Radicalisation. Terrorist and Jihadist Movements in Europe. Routledge 2010.

Kruglanski, Arie W. – Gelfand, Michele J. – Bélanger, Jocelyn J. – Sheveland, Anna – Heti- arachchi, Malkanthi – Gunaratna, Rohan, The Psychology of Radicalization and Deradi- calization: How Significance Quest Impacts Violent Extremism. Advances in Political Psychology 35 (2014), s. 69–93. (Kruglanski ym. 2014a)

Kruglanski, Arie W. – Gelfand, Michele J. – Bélanger, Jocelyn J. – Gunaratna, Rohan – Het- tiarachchi, Malkanthi, De-radicalising the Liberation Tigers of Tamil Eelam (LTTE):

some preliminary findings, s. 183–196 teoksessa Andrew Silke (toim.), Prisons, Terrorism and Extremism. Critical issues in management, radicalisation and reform. Routledge 2014. (Kruglanski ym. 2014b)

Kruglanski, Arie W. – Gelfand, Michele J. – Sheveland, Anna – Babush, Maxim – Hetiarachchi, Malkanthi – Bonto, Michele Ng – Gunaratna, Rohan, What a difference two years make:

VIII

patterns of radicalization in a Philippine jail. Dynamics of Asymmetric Conflict 9 (2016), s. 13–36.

Kuula, Arja, Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Toinen, uudistettu painos. Vastapaino 2011.

Liebling, Alison – Arnold, Helen – Straub, Christina, An exploration of staff – prisoner rela- tionships at HMP Whitemoor: 12 years on. Revised Final Report. Cambridge Institute of Criminology, Prisons Research Centre 2011.

Lloyd, Monica – Dean, Christopher, The Development of Structured Guidelines for Assessing Risk in Extremist Offenders. Journal of Threat Assessment and Management 2 (2015), s.

40–52.

Magnusson, Eva – Marecek, Jeanne, Doing Interview-Based Qualitative Research: A Learner’s Guide. Cambridge University Press 2015.

Mandel, David R., Radicalization: What does it mean?, s. 101–113 teoksessa Thomas M. Pick – Anne Speckhard – Beatrice Jacuch (toim.), Home-Grown Terrorism. Understanding and Addressing the Root Causes of Radicalisation Among Groups with an Immigrant Heritage in Europe. IOS Press 2009.

Maxfield, Michael G. – Babbie, Earl R., Research Methods for Criminal Justice and Criminol- ogy. Seventh edition. Cengage Learning 2015.

McCauley, Clark – Moskalenko, Sophia, Friction. How Radicalization Happens to Them and Us. Oxford University Press 2011.

Monahan, John, The Individual Risk Assessment of Terrorism. Psychology, Public Policy, and Law 18 (2012), s. 167–205.

Mäkinen, Olli, Tutkimusetiikan ABC. Tammi 2006.

Neumann, Peter R., Prisons and Terrorism. Radicalisation and De-radicalisation in 15 coun- tries. Policy Report. International Centre for the Study of Radicalisation and Political Violence 2010.

Pickering, Richard, Terrorism, Extremism, Radicalisation and The Offender Management Sys- tem – The Story So Far. Prison Service Journal 203 (2012), s. 9–14.

Precht, Tomas, Home grown terrorism and Islamist radicalisation in Europe: From conversion to terrorism: An assessment of the factors influencing violent Islamist extremism and

IX

suggestions for counter radicalisation measures. Research report funded by the Danish Ministry of Justice 2007.

Pressman, D. Elaine, Risk Assessment Decisions for Violent Political Extremism 2009-02. Pub- lic Safety Canada 2009.

Pressman, D. Elaine – Flockton, John, Violent extremist risk assessment: issues and applica- tions of the VERA-2 in a high-security correctional setting, s. 122–143 teoksessa An- drew Silke (toim.), Prisons, Terrorism and Extremism. Critical issues in management, radicalisation and reform. Routledge 2014.

Sedgwick, Mark, The Concept of Radicalization as a Source of Confusion. Terrorism and Po- litical Violence 22 (2010), s. 479–494.

Siekkinen, Kirsi, Syvähaastattelu, s. 44–59 teoksessa Juhani Aaltola – Raine Valli (toim.), Ik- kunoita tutkimusmetodeihin I. Metodin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittele- valle tutkijalle. 2. korjattu ja täydennetty painos. PS- kustannus 2007.

Silke, Andrew, Terrorists, extremists and prison: an introduction to the critical issues, s. 3–15 teoksessa Andrew Silke (toim.), Prisons, Terrorism and Extremism. Critical issues in management, radicalisation and reform. Routledge 2014.

Silke, Andrew – Veldhuis, Tinka, Countering Violent Extremism in Prisons: A Review of Key Recent Research and Critical Research Gaps. Perspectives on Terrorism 11 (2017), s. 2–

11.

SpearIt, Facts and Fictions About Islam in Prison: Assessing Prisoner Radicalization in Post- 9/11 America. Institute for Social Policy and Understanding 2013.

Stys, Yvonne – McEachran, Rick – Axford, Marsha, Ways Forward: Applying Lessons Learned in the Management of Radicalized Offenders to Canadian Federal Corrections.

Research Report. Correctional Service of Canada 2016.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti, Rikosoikeus. Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano.

3. uudistettu painos. Talentum Pro 2016.

Trujillo, Humberto M. – Jordán, Javier – Gutiérrez, Jose Antonio – Gonzálemiz-Cabrera, Joaquín, Radicalization in Prisons? Field Research in 25 Spanish Prisons. Terrorism and Political Violence 21 (2009), s. 558–579.

Tuomi, Jouni – Sarajärvi, Anneli, Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos.

Tammi 2018.

X

Useem, Bert – Clayton, Obie, Radicalization of U.S. prisoners. Criminology & Public Policy 8 (2009), s. 561-592.

Veldhuis, Tinka – Staun, Jørgen, Islamist Radicalisation: A Root Cause Model. Netherlands Institute of International Relations Clingendael 2009.

Veldhuis, Tinka, Designing Rehabilitation and Reintegration Programmes for Violent Extrem- ist Offenders: A Realist Approach. ICCT Research Paper. The International Centre for Counter-Terrorism – the Hague 2012.

Veldhuis, Tinka M., Prisoner Radicalization and Terrorism Detention Policy. Institutionalized fear or evidence-based policy making? Routledge 2016.

Virtanen, Miialiila – Kivivuori, Janne, Radikalisoitumisen ehkäiseminen rikosseuraamusalalla:

systemaattinen katsaus arviointitutkimukseen. Helsingin yliopisto. Katsauksia 26/2018.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti 2018.

Yehoshua, Sagit, The Israeli experience of terrorist leaders in prison: issues in radicalisation and de-radicalisation, s. 144–156 teoksessa Andrew Silke (toim.), Prisons, Terrorism and Extremism. Critical issues in management, radicalisation and reform. Routledge 2014.

Ylisassi, Hilkka – Seppänen, Laura – Uusitalo, Hanna – Kalavainen Susanna – Piispanen, Päivi, Aktivoiva lähityö. Vankiloiden valvonta- ja ohjaushenkilöstö vuorovaikutuksel- lista lähityötä kehittämässä. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 2/2016. Rikosseuraa- muslaitos 2016.

VIRALLISLÄHTEET

European Committee on Crime Problems – Council for Penological Co-operation, Council of Europe Handbook for Prison and Probation Services Regarding Radicalisation and Vio- lent Extremism. Council of Europe 2016. (CDPC – PC-CP 2016)

NSW Corrective Services, Offender Classification & Case Management Policy & Procedures Manual. Classification, 14.1 Placement and Case Plan Reviews. NSW Corrective Services 2015.

NSW Government Justice, The management of radicalized inmates in NSW. Inspector of Cus- todial Services 2018.

XI

Radicalisation Awareness Network, Developing, implementing and using risk assessment for violent extremist and terrorist offenders. RAN Ex Post Paper, RAN P&P Working Group Brussels, 9-10 July 2018. Radicalisation Awareness Network 2018.

Rikosseuraamuslaitos, Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuslinjaukset. Rikosseuraamuslaitos 2015.

Rikosseuraamuslaitos, Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöt. Nelson Mandela- säännöt. Rikosseuraamuslaitos 2017. (Rikosseuraamuslaitos 2017a)

Rikosseuraamuslaitos, Tilastoja 2017. Rikosseuraamuslaitos 2017. (Rikosseuraamuslaitos 2017b)

Rikosseuraamuslaitos, Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen projekti väkivaltaisen ekstremis- min ja radikalisoitumisen tunnistamiseksi. Rikosseuraamuslaitoksen raportti. Rikosseu- raamuslaitos 2018.

Sisäministeriö, Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta. Sisäministeriön julkaisu 8/2016. Sisäministeriö 2016. (Sisäministeriö 2016a)

Sisäministeriö, Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma. Sisäministeriön julkaisu 15/2016. Sisäministeriö 2016. (Sisäministe- riö 2016b)

Sisäministeriö, Hyvä elämä – turvallinen arki. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvalli- suuden strategiasta 5.10.2017. Sisäministeriön julkaisu 15/2017. Sisäministeriö 2017.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta, Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitte- leminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012. Tutkimuseettinen neu- vottelukunta 2012.

United Nations Office on Drugs and Crime, Handbook on the Management of Violent Extremist Prisoners and the Prevention of Radicalization to Violence in Prisons. Criminal Justice Handbook Series. United Nations 2016. (UNODC 2016)

INTERNET-LÄHTEET

Yle, Turun puukkoiskun tekijän valitus hoviin peruttiin – terrorismituomio jää voimaan.

[https://yle.fi/uutiset/3-10617372] (28.1.2019)

XII KUVIOT JA TAULUKOT

Taulukko 1. Esimerkki aineiston pelkistämisestä.

Taulukko 2. Ääriajattelumerkintään liittyvät kokemukset.

Taulukko 3. Kokemukset vankilaan sijoittamisesta.

Taulukko 4. Kokemukset asuinosastolle sijoittamisesta.

Taulukko 5. Kokemukset toimintaan osallistumisesta.

Taulukko 6. Kokemukset rangaistusajan suunnitelman sisällöstä ja sen tavoitteiden noudattami- sesta.

Taulukko 7. Kokemukset vankilahenkilökunnasta.

1 1 JOHDANTO

Vankilaviranomaisten yhtenä tehtävänä ja haasteena on vankipopulaatioon liittyvien muutosten kohtaaminen ja niihin liittyviin tarpeisiin vastaaminen. Kun yhteiskunnalliset ongelmat muutta- vat muotoaan ja saavat uusia ulottuvuuksia, ne heijastuvat toisinaan myös vankiloihin ja van- keihin. Muutokset poliittisissa ja uskonnollisissa liikkeissä ja näihin liittyvissä äärisuuntauksissa näkyvät yhtä lailla vankilassa kuin ulkomaailmassa. Ääriliikkeet ja ideologiat eivät kuitenkaan ole uusi asia vankeinhoidossa: vankilassa olleiden Irish Republican Army- jäsenten voidaan kat- soa kuuluvan terrorismin ja ekstremismin osalta samaan kategoriaan yhtä lailla kuin Al Qaeda- jäsenten¹. Ääriliikkeiden näyttäytyminen suomalaisten vankilaviranomaisten arjessa on kuiten- kin muuttunut 2010-luvulla. Yhtenä syynä tähän on se, että niin Euroopassa kuin muualla maa- ilmassa tehtyjen terroristi-iskujen tekijöistä osalla on rikos- ja vankilatausta². Tämä johtaa sii- hen, että vankila voidaan nähdä järjestelmänä, jossa jotkut yksilöt voivat olla riskissä radikali- soitua, mutta myös järjestelmänä, joka tarjoaa mahdollisuuden interventiolle.

Suomessa toimivien tuomioistuinten toimesta on toistaiseksi langetettu yksi lainvoimainen tuo- mio terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista³. Tällaisista rikoksista epäiltyjä henkilöitä on myös ollut muutamia, mutta varsinaisesta terroristivangeista koostuvasta vankiryhmästä Suomessa ei voida puhua⁴. Suomen vankiloissa on kuitenkin tehty havaintoja vankien radikali- soitumisesta ja havainnot liittyvät pääosin radikaali islamiin ja äärioikeistoon⁵. Suomessa tehdyt aiemmat tutkimukset vankilaradikalisaatiosta on tehty haastattelemalla asiantuntijoita ja virka- miehiä. Tutkimusten toimenpide-ehdotuksissa on korostettu muun muassa vankilahenkilökun- nan kouluttamisen tärkeyttä ja tietämyksen lisäämistä erilaisista uskonnoista ja kulttuureista.⁶ Mutta mitä mieltä ovat toimenpiteiden kohteena olevat vangit: mitä he ajattelevat siitä, että

1 Silke 2014, s. 3.

2 Rikosseuraamuslaitos 2018, s. 3, 9. Ks. myös Hamm 2013, s. 1.

3 Asia selvisi päivää ennen pro gradu- tutkielman palautusta, minkä vuoksi tuomiosta ei ole saatavilla virallisia asiakirjoja. Asiasta uutisoi muun muassa Yle uutiset 28.1.2019, jonka mukaan Abderrahman Bouanane perui vali- tuksensa hovioikeuteen, jonka johdosta Varsinais-Suomen käräjäoikeuden langettama tuomio kahdesta terroristi- sessa tarkoituksessa tehdystä murhasta ja kahdeksasta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhan yrityksestä tulee lainvoimaiseksi. Ks. Yle 2019.

4 Lisäksi on mahdollista, että muissa valtioissa terrorismirikoksista tuomittuja henkilöitä on siirretty Suomeen ran- gaistuksen täytäntöönpanoa varten, mutta tällaiset tiedot eivät ole olleet käytettävissä tutkielmaa varten ja niitä varten olisi tarvittu erillinen tutkimuslupa.

5 Rikosseuraamuslaitos 2018, s. 13.

6 Ks. Karling 2018; Häiväläinen – Tarasoff 2017.

2

heidät mielletään ääriajattelijoiksi ja minkälaisia kokemuksia heillä on vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta? Tämä tutkielma vastaa näihin kysymyksiin.

Tämän laadullisen tutkielman tarkoituksena on kuvata ääriajattelijoiden kokemuksia vankeus- rangaistuksen täytäntöönpanosta. Aiheen tutkiminen on tärkeää monestakin syystä. Ääriajatte- lijavankien pitkästä historiasta huolimatta tämä vankiryhmä on Suomen vankeinhoidossa uusi ja siihen on kiinnitetty huomiota vasta muutaman vuoden ajan. Aiheen tutkimista puoltaa myös aiempien vastaavien tutkimusten niukkuus Suomessa⁷. Lisäksi vankien kokemusten tutkiminen on tärkeää monestakin syystä. Omin sanoin kuvattu kokemus muistuttaa siitä, että jokainen ko- kemus on uniikki ja erilainen. Vankien kokemukset vankila-ajasta kertovat siitä, miten vankein- hoitoviranomaiset ovat onnistuneet työssään: mitä hyviä käytäntöjä on syytä vaalia ja mitä voi- taisiin tehdä toisin. Vankien kokemusten tutkiminen antaa vastapainoa tutkimuksille, joissa van- keja tarkastellaan tilastollisista lähtökohdista tai virkamiesten näkökulmasta.

Aineiston keruu on tehty teemahaastattelun menetelmin haastattelemalla kuutta (6) vankeusvan- kia kolmessa eri vankilassa. Aineiston analysointi on tehty teemoittelua käyttäen. Koska tutki- muksen tarkoituksena on kuvata haastateltavien kokemuksia, on sen tehtävänä tuottaa pikem- minkin syvällistä tietoa, yleistettävyyden sijaan⁸. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa van- kilaradikalisaation pääteemoihin: vankilaradikalisoitumista edistäviin tekijöihin, vankien laitos- ja osastosijoituksiin, kuntoutukseen, riskien arviointiin ja vankilaviranomaisten toimintaan.

Kaikkien tutkielmaa varten haastateltujen vankien rangaistusajan suunnitelmassa⁹ on ääriajatte- luun liittyvä merkintä ja valtaosa haastateltavista on yhdistetty ääri-islamiin ja vähemmistö ääri- oikeistoon¹⁰. Tutkielman otsikossa käytetään sanaa ”ääriajattelija”, sillä Suomen vankeinhoi- toviranomaiset käyttävät sanaa ”ääriajattelu” viitatessaan vangin mahdolliseen

7 Keskeneräisistä tutkimuksista mainittakoon Karin Creutzin ”Vankila-ajan haasteet ja mahdollisuudet. Tutkimus muslimitaustaisten vankien kokemuksista Suomen vankiloissa”. Tutkimuksessa käsitellään muun muassa vankila- kontekstiin liittyviä haasteita, kuten väkivaltaista ekstremismiä. Ks. Creutz 2018.

8 Ks. Alasuutari 2011, s. 231.

9 Rangaistusajan suunnitelmaan kirjataan vangin toimintaa koskevia tavoitteita ja keinoja tavoitteiden toteutta- miseksi. Tavoitteet perustuvat vangin uusimisriskin kannalta keskeisimpiin riskitekijöihin ja niiden tulee olla van- gin elämänhallintaa ja yhteiskuntaan sijoittumista edistäviä. Tavoitteiden toteutumista seurataan säännöllisesti ran- gaistuskauden aikana. Ks. Konttila 2008, s. 403.

10 Haastateltaviin liitetyt ideologiat itsessään eivät ole tutkimuksen kohteena, minkä vuoksi niitä ei määritellä tai käsitellä tutkimuksessa.

3

radikalisoitumiseen tai ekstremistiseen taustaan¹¹. Vankilaradikalisaatioon perehtyessä ei voida välttyä törmäämästä erilaisten käsitteiden kirjoon, sillä tutkimuskirjallisuudessa puhutaan ää- riajattelusta, radikalisoitumisesta, vankilaradikalisoitumisesta, väkivaltaisesta ekstremismistä ja terrorismista. Edellä mainitut käsitteet esiintyvät myös tässä tutkielmassa, mutta lukijan ei tule hämmentyä niistä: aihe ja konteksti itsessään säilyy samana, vaikka käsitteistö vaihtelee. Radi- kalisaation käsitteelle ei ole olemassa vakiintunutta määritelmää, eikä sen määrittelyyn pyritä myöskään tässä tutkielmassa. Radikalisaation eri määritelmiin on perehdytty luvussa 2.1.2.

Radikalisoituneiden vankien hallinnoinnista löytyy maailmanlaajuisesti monenlaisia teorioita, menetelmiä ja toimenpidesuosituksia. Osa tutkijoista on tehnyt tästä sen johtopäätöksen, ettei kukaan tiedä mikä on paras tapa toimia tämän kyseisen vankiryhmän kanssa¹². Kaikkien tavoit- teena on kuitenkin tuottaa toimenpiteitä, joiden seurauksena yhteiskuntarauha säilyy ja turvalli- suustaso nousee. Yksilön ja yhteiskunnan intressit voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan, mutta molemmilla on sama tavoite: ettei yksilö tule takaisin vankilaan vapauduttuaan. Tämä edellyttää, ettei yksilö syyllisty uusiin rikoksiin. Tähän vaikuttaa väistämättä se, mitä vankeus- aikana tapahtuu: tehdäänkö yksilöistä vaarattomia säilömällä heidät laitoksiin vai valmenne- taanko heitä vapautumisen jälkeistä elämää varten.

11 Ks. Rikosseuraamuslaitos 2018.

12 Ks. esim. Veldhuis 2016, s. 2.

4 2 TUTKIELMAN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Aiheen tausta

2.1.1 Tutkielman normatiiviset perusteet

Radikalisoituminen ja ääriliikkeiden voimistuminen ovat monimuotoisen syrjäytymisen äärim- mäisiä seurauksia ja monimuotoinen syrjäytyminen on yksi Suomen keskisimmistä sisäisen tur- vallisuuden haasteista¹³. Laajemmassa kontekstissa terrorismi ja radikalisoituminen ovat osa EU:n sisäisen turvallisuuden prioriteetteja ja vastuu sisäisen turvallisuuden huolehtimisesta on jäsenmailla¹⁴. Jäsenmaiden rikosseuraamusjärjestelmät vastaavat omalta osaltaan väkivaltai- seen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyvistä toimenpiteistä, mutta toiminnan tuke- miseksi on olemassa Euroopan unionin alaisuudessa toimivia elimiä, jotka tuovat yhteen alan toimijoita ja edistävät hyvien käytäntöjen jalkauttamista jäsenmaihin.¹⁵

Oikeusministeriön alaisuudessa toimiva Rikosseuraamuslaitos vastaa valtakunnallisesta rikos- oikeudellisesta seuraamusjärjestelmästä. Laki Rikosseuraamuslaitoksesta (953/2009) 1 luku 2

§:n mukaan toiminnan tavoitteena on yhdyskuntaseuraamusten ja vankeusrangaistusten täytän- töönpano siten, että se lisää tuomittujen valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan. Vankeuslain (767/2005) 1 luvun 2 §:n mukaan vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin val- miuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yh- teiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. Vankeuslakia säädettäessä ja sitä uudistettaessa on otettu huomioon Rikosseuraamuslaitoksen tehtävät, jotka voidaan jakaa kah- teen ryhmään: yhteiskunnan, henkilökunnan ja vankien turvallisuudesta huolehtiminen sekä vel- vollisuus toimia vankien kanssa niin, että heidän valmiudet elää rikoksetonta elämää parane- vat¹⁶. Rikosseuraamuslaitoksen yhtenä strategisena tavoitteena ja tehtävänä on lisätä yhteiskun- nan turvallisuutta rikosten uusimisriskiä pienentämällä. Rikosseuraamuslaitoksen yksiköissä turvallisuuden perustana on henkilökunnan osaaminen, ammattitaito ja suunnitelmallinen

13 Sisäministeriö 2017, s. 29.

14 Sisäministeriö 2016a, s. 11–12.

15 Esimerkkeinä tällaisista ovat Radicalisation Awareness Network (RAN) ja European Organization of Prison and Correctional Services (EuroPris).

16 Hartoneva ym. 2015, s. 100.

5

toiminta. Henkilöstöltä odotetaan turvallisuusosaamista, johon kuuluu muun muassa struktu- roitu ja ammattitaitoinen riskien arviointi. Dynaamisen turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluu päivittäinen kommunikointi ja vuorovaikutus vankien kanssa.¹⁷

Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissääntöjen mukaan yhteiskunnan velvol- lisuus vankia kohtaan ei pääty tämän vapautuessa, vaan julkisten tai yksityisten tahojen olisi pystyttävä järjestämään vangille tehokasta jälkihoitoa¹⁸. Näin ollen vankeusaikana ja sen jälkeen tehdyllä työllä tuomittujen kanssa on myös tulevaisuuteen ulottuva vaikutus. Väkivaltaisen ekst- remismin vankeusaikaiseen ehkäisemiseen on siis välillisesti olemassa lakiin kirjoitetut perus- teet, sillä väkivaltainen ekstremismi muodostaa turvallisuusuhan myös yhteiskunnallisella ta- solla. Vankilat, eli Rikosseuraamuslaitos, vastaa sisäisen turvallisuuden toimijoina omalta osal- taan väkivaltaisen radikalisoitumisen, ekstremismin ja ääriajattelun tunnistamisesta ja eh- käisystä¹⁹. Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuslinjauksissa väkivaltaiseen ekstremismiin ote- taan kantaa siltä osin, että väkivaltaista radikalismia levittävät vangit tulee sijoittaa tarpeellisen valvonnan alaisena suljettuihin vankiloihin. Mikäli todennettua edistymistä ja irtaantumista ta- pahtuu, voidaan näitä henkilöitä sijoittaa hallitusti avoimempiin olosuhteisiin.²⁰ Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella²¹ toiminut projekti väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen tunnistamiseksi on toiminut aikavälillä 1.8.2016 – 28.2.2018. Projektin tavoitteena oli kehittää toimintatapoja, joilla voidaan havaita vankiloissa tapahtuvaa ekstremististä radikalisoitumista sekä kehittää toimivia vaihtoehtoja turvalliseen laitossijoitteluun.²²

Vankilaviranomaisten näkökulmasta vankilaradikalisaatioon vaikuttaminen ja vankilassa ole- vien väkivaltaisten ekstremistien kanssa työskentely painottuu vankeusaikaan, jolloin tulee ottaa huomioon perusoikeuksien, kansainvälisten standardien ja hyvien vankilakäytäntöjen noudatta- minen. Yhdistyneiden kansakuntien United Nations Office on Drugs and Crime (UNODC) ko- rostaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen merkitystä myös vankilassa olevien väkivaltaisten

17 Rikosseuraamuslaitos 2015, s. 3, 8, 11.

18 Rikosseuraamuslaitos 2017a, s. 59.

19 Sisäministeriö 2016b, s. 21–22.

20 Rikosseuraamuslaitos 2015, s. 18.

21 Rikosseuraamuslaitoksen alueorganisaatio jakautuu kolmeen maantieteelliseen alueeseen: Etelä-Suomen, Länsi- Suomen ja Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueet.

22 Rikosseuraamuslaitos 2018, s. 3.

6

ekstremistien kanssa työskenneltäessä. Epäinhimillisen ja nöyryyttävän kohtelun sekä kidutuk- sen kieltämisen lisäksi UNODC korostaa mielipide- ja uskonnonvapauden oikeuksia jotka kuu- luvat kaikille.²³

2.1.2 Radikalisaatio käsitteenä

Tomas Prechtin mukaan radikalisaatio on prosessi, jossa omaksutaan ekstremistinen ajatusmaa- ilma, jonka myötä ollaan valmiita tukemaan ja edesauttamaan tai käyttämään väkivaltaa yhteis- kunnallisten muutosten saavuttamiseksi. Prechtin mukaan radikalisoitumista voi tapahtua missä tahansa ekstremistisessä ryhmässä (esimerkiksi oikeisto, vasemmisto, ympäristöaktivisti, terro- ristiryhmä). Lisäksi Precht korostaa sitä, että radikalisaatio ei välttämättä johda terrorismiin tai väkivallan käyttöön. Ekstremismillä Precht tarkoittaa ylettömiä ja tinkimättömiä näkemyksiä, jotka sijoittuvat yleisten normien ulkopuolelle. Prechtin mukaan ekstremistiset ryhmät uhkaavat lähinnä yleistä järjestystä, ei niinkään kansallista turvallisuutta.²⁴

Peter R. Neumannin mukaan suurin osa radikalisaatiota koskevista määritelmistä kuvailevat radikalisaatiota prosessina, jossa yksilö tai ryhmä hyväksyvät poliittisin perustein tehdyt väki- vallanteot ja ovat valmiita osallistumaan sellaisiin. Käsitettä väkivaltainen radikalisaatio voi- daan Neumannin mukaan käyttää, jos halutaan korostaa radikalisaation väkivaltaista puolta ja erottaa se radikaalin ajattelutavan väkivallattomasta muodosta.²⁵ Radikalisaatio-termin primaa- rina muotona voidaan sen sijaan pitää Arie W. Kruglanskin ym. käsitystä radikaali-termistä suuntauksena, joka tukee tai toteuttaa radikaalia käyttäytymistä. Tällainen voi olla mitä tahansa äärimmilleen vietyä käyttäytymistä, joka voi tuottaa mielihyvää, mutta samalla olla tuhoisaa.

Esimerkkinä tästä voidaan käyttää itsemurhapommittajaa, joka voi pitää toimintaansa jalomie- lisenä, vaikka se on ristiriidassa ihmisen hengissä pysymisen tavoitteiden ja selviytymisvietin kanssa.²⁶

David R. Mandel on tarkastellut radikalisaation käsitettä eri näkökulmista, osittain kritisoiden käsitteiden lähtökohtia ja niiden lähestymistapaa aiheeseen. Mandelin mukaan radikalisaatiosta

23 UNODC 2016, s. 2.

24 Precht 2007, s. 16–17.

25 Neumann 2010, s. 12.

26 Kruglanski ym. 2014a, s. 70–71.

7

käsitteenä on esitetty eriäviä mielipiteitä, muun muassa siihen liittyen voidaanko radikalisaatio jakaa eri vaiheisiin, joista joidenkin tutkijoiden mukaan viimeisimpänä voidaan pitää terroris- mia. Mandelin mukaan tällaiset käsitteet kuvaavat radikalisaatiota ajallisina jaksoina, jossa hen- kilö siirtyy tiettyjen päävaiheiden kautta normaalista elämästä terroristiseen toimintaan. Man- delin mukaan tällaiset prosessinkuvaukset jättävät kuitenkin paljon kysymyksiä, niin psykolo- gisten, organisatoristen ja sosiaalisten prosessien suhteen, jotka alun perin työntävät yksilöä kohti radikalisoitumista ja jotka voimistavat radikalisoitumista niin, että yksilö syyllistyy terro- ristiseen tekoon. Siitä, että radikalisaatio lisää väkivallan mahdollisuutta, mutta ei välttämättä johda väkivaltaan tai terrorismiin, ollaan Mandelin mukaan yksimielisiä. Ennen kaikkea, radi- kalisaatio itsessään ei ole riittävä syy terrorismille, sillä suurin osa radikaaleista eivät ole terro- risteja. Tästä syystä törmäämme usein termiin väkivaltainen radikalisaatio silloin, kun on kyse terrorismista. Lopuksi Mandel esittelee radikalisaation käsitteen, hyläten käsityksen vaiheittai- sesta ja ajallisesta prosessista, kuvaten radikalisaation muutoksena yksilön tai ryhmän ilmaise- man ekstremismin tasossa.²⁷ Myös Tinka Veldhuis ja Jørgen Staun kritisoivat radikalisoitumi- sen kuvaamista vaiheittaisena prosessina, perustellen tätä muun muassa sillä, että vaiheisiin pe- rustuvat mallit pohjautuvat ainoastaan havaintoihin, joita on tehty ”onnistuneista” radikalisoi- tumisprosesseista. Näissä malleissa radikalisoitumisen prosessia lähdetään ikään kuin kelaa- maan vaihe vaiheelta taaksepäin, olettaen että nämä henkilöt ovat käyneet läpi tällaisen radika- lisoitumisprosessin. Kyseinen tapa kuvata radikalisoitumista tuottaa yksipuolisia tuloksia, eikä sen avulla voida testata hypoteeseja, joihin vaikuttavat syysuhteet.²⁸

Myös Mark Sedgwick on lähestynyt radikalisaatiota sen moninaisten eri määritelmien kautta todeten, että konsensusta käsitteen sisällöstä ei ole. Sedgwickin mukaan radikalisaatio-käsite ymmärretään eri tavoin ja sitä käytetään erilaisissa asiayhteyksissä, mikä jo itsessään aiheuttaa hämmennystä. Sedgwickin mukaan radikalisaatiokäsite esiintyy turvallisuuden, sopeuttamisen ja ulkopolitiikan konteksteissa. Sen lisäksi, että näillä konteksteilla on erilainen agenda, niitä voidaan myös lähestyä eri tasoilla: analyyttisella ja virallisella sekä julkisella ja poliittisella.

Tiedustelupalvelut ja poliisi toimivat turvallisuuden alueella, jossa radikalisaatio nähdään välil- lisenä tai välittömänä uhkana valtion ja sen kansalaisten turvallisuudelle. Tiedustelupalveluiden

27 Mandel 2009, s. 101–102, 110–111.

28 Veldhuis – Staun 2009, s. 2, 17.

8

parissa ei tavoitella näkyvyyttä, toisin kuin poliittisella tasolla, jossa tehdyt ja suunnitellut toi- menpiteet halutaan näkyviksi. Sedgwickin mukaan muutamat tutkijat ja useat julkiset elimet ovat pyrkineet määrittelemään radikalisaatiota, mutta näiden vertailussa nousee esiin erimieli- syydet radikalisaation ja väkivallan sekä ajatusten ja tekojen välisestä yhteydestä. Sedgwickin mukaan määrittelyn ongelmana on erityisesti se, onko radikalisoitumisella ylipäänsä jatkumo tekoihin ja jos on, missä tämä raja kulkee.²⁹

2.2 Aikaisempi tutkimus

2.2.1 Vankilaradikalisaatio tutkimuksen kohteena

Andrew Silken ja Tinka Veldhuisin mukaan vankilaradikalisaation syiden käsitteleminen on haasteellista, sillä näyttöön perustuvia tutkimuksia ei juurikaan ole ja tämänhetkiset vankien radikalisoitumista koskevat teoriat perustuvat lähes kokonaan pieneen määrään tapaustutkimuk- sia. Sosiaaliset ilmiöt, kuten radikalisoituminen, värvääminen, kuntouttaminen ja uudelleen so- peuttaminen ovat vaikeasti käsitteellistettäviä ja ennen kaikkea vaikeasti mitattavissa olevia il- miöitä. Lisäksi vangit, erityisesti väkivaltaiset ekstremistit, ovat vaikeasti tutkittava populaatio;

heidän tavoittaminen tutkimuksia varten on haastavaa ja he voivat suhtautua tutkimushaastatte- luihin vastahakoisesti.³⁰ Edes vankiloihin pääseminen tutkimusten suorittamiseksi ei ole itses- täänselvyys jokaisessa maassa. Mark S. Hammin mukaan vankilaradikalisaation tutkiminen Yh- dysvaltojen vankiloissa on miltei mahdotonta, sillä vankiloiden keskuudessa laajalle levinneen vastahakoisuuden vuoksi tutkijoilta on evätty pääsy vankiloihin; Hammin mukaan lähinnä nä- ennäisten syiden valossa³¹. Saman havainnon on tehnyt brittitutkija James Brandon, joka kertoo tutkimuksessaan vaikeuksista päästä haastattelemaan tuomittuja islamisti-ekstremistejä, minkä vuoksi hän on tutkimuksessaan käyttänyt aineistona vankien kirjoittamia lausuntoja, jotka ovat päätyneet levitykseen erilaisten tukijoiden kautta.³²

29 Sedgwick 2010, s. 479, 485, 490.

30 Silke – Veldhuis 2017, s. 3, 8.

31 Hamm 2013, s. 45. Ks. myös Hamm 2007, s. 37–38.

32 Brandon 2009, s. 9.

9

Kvantitatiivisen tutkimuksen puolella vankilaradikalisaatiota ovat tutkineet Kruglanski ym., jotka ovat tutkimuksessaan selvittäneet Abu Sayyaf Group³³- kytköksisten vankien radikalisoi- tumista kahden vuoden seurantatutkimuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin erilaisten tekijöiden vaikutuksia vankien radikalisoitumisen voimistumiseen. Yhtenä tällaisena tekijänä oli vankien kertomukset vankilaoloista ja vartijoista. Tutkimustulosten mukaan tutkittavien henkilöiden ra- dikalisoituminen voimistui seurantatutkimuksen aikana, mutta tätä voimistumista ei voitu lin- kittää henkilöiden asenteisiin vartijoita ja vankilaolosuhteita kohtaan. Vankien negatiiviset asenteet eivät myöskään lisänneet todennäköisyyttä radikalisoitumisen voimistumisesta. Kaiken kaikkiaan tutkittavien radikalisoituminen voimistui kahden vuoden seurantajakson aikana. Tut- kijoiden mukaan huomionarvoista oli myös se, että Abu Sayyaf Group- kytköksisillä vangeilla oli mahdollisuus rajattomaan sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä toistensa että ryhmittymässä mahdollisesti vaikuttavien vanhempien jäsenten kanssa.³⁴

Alison Liebling, Helen Arnold ja Christina Straub ovat tutkineet vankilahenkilökunnan ja van- kien välisiä suhteita HM Prison Whitemoor- vankilassa Iso-Britanniassa. Yhtenä lähtökohtana tutkielmalle on ollut muslimivankien määrän huomattava kasvu kyseisessä vankilassa. Tutki- muksen varsinaisena tarkoituksena ei ole ollut tutkia muslimivankien ja muiden henkilöiden välisiä suhteita, mutta yhden vahvaksi nousseen teeman tutkimuksessa ovat muodostaneet us- konto vankilassa, muslimiksi kääntyminen ja radikalisaatioon liittyvät riskitekijät³⁵. Henkilö- kunnan ja vankien haastatteluissa nousi esille pelko siitä, että vaikutuksille alttiit vangit omak- suvat terroristivankien ekstremistisiä näkemyksiä ja voivat tämän myötä olla houkuteltavissa väkivallantekoihin. Useat vangit olivat sitä mieltä, että ekstremistiset ideologiat antavat isla- minuskosta negatiivisen ja vääristyneen kuvan. Islamiin kääntymisellä vankeusaikana nähtiin kuitenkin olevan positiivisia vaikutuksia ja muutoksia vankeihin. Sen sijaan henkilökunnan kat- sottiin suhtautuvan muslimivankeihin yhtenä isona yhteisönä, jolloin yksilöiden huomioiminen jäi vähäiseksi. Tämä saattoi taas osaltaan johtaa siihen, että yksilöt hakeutuivat islamia edusta- van uskonnollisen ryhmittymän pariin kyseisessä vankilassa.³⁶

33 Abu Sayyaf Group on Etelä-Filippiineillä toimiva islamistinen terroristiorganisaatio, joka yhdistetään Indonesian Jemmah Islamiyah- järjestöön, ks. Kruglanski ym. 2014b, s. 185.

34 Kruglanski ym. 2016, s. 15, 19, 28. Ks. myös Silke – Veldhuis 2017, s. 3.

35 Tutkijat eivät haastatelleet radikalisoituneita vankeja tutkimuksessaan, ks. Liebling – Arnold – Straub 2011, s.

94. 36 Liebling – Arnold – Straub 2011, s. ii, 1–3, 94–95.

10

Bert Useemin ja Obie Claytonin tutkimuksen tarkoituksena on ollut arvioida vankien sosiaalista ilmapiiriä ja selvittää ovatko vankilat hedelmällisiä kasvualustoja radikalisoitumiselle ja jihad- tyyppiselle terrorismille. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 210 vankilavirkailijaa ja 270 vankia kymmenessä eri osavaltiossa Yhdysvalloissa ja vierailut kohdistuivat 27:ään keski- ja korkean turvallisuustason vankilaan. Tutkimusta varten haastatellut vangit valittiin sattumanva- raisesti ja heille esitettiin kysymyksiä ainoastaan koskien muiden vankien käyttäytymistä, ei heidän omaa käytöstään. Tutkimuksen mukaan vankilaolot saivat runsaasti moitteita vangeilta.

Vangit olivat tyytymättömiä muun muassa vankiloiden yliasutukseen, kelvottomaan ja puutteel- liseen ruokaan, kuntoutusohjelmien puuttumiseen, riittämättömiin vapaa-ajan toimintoihin ja vartijoiden epäkunnioittavaan kohteluun. Tutkijat havaitsivat, että vankiloissa on suhtauduttu radikalisaation uhkaan ja sen kukistamiseen vakavuudella ja siihen on panostettu resursseja.

Tutkijat olivat kuitenkin huolissaan siitä, miten viranomaisten radikalisaation vastaisen toimin- nan ylläpitäminen säilyy yhtä aktiivisena myös tulevaisuudessa. Vaikka vankilat eivät olisikaan radikalisaation lähteitä, tulisi vankiloiden pitää valvonnan taso korkealla. Tutkimustulosten mu- kaan vankihaastatteluista ilmeni yllättäen yhteenkuuluvuutta jihadistisen radikalisaation vastus- tamisessa, joka selittyi tutkijoiden mukaan osittain sillä, että vangit osoittivat uskollisuutta val- tiota kohtaan. Tätä selitettiin myös sillä, että vankilat ovat saavuttaneet paremman tason järjes- tyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä, minkä johdosta vangit kokivat radikalisoitumiseen liit- tyvän viehätyksen vähemmän houkuttelevana. Lopuksi tutkijat esittivät huolensa tiedustelupal- veluiden liioittelun vankilaradikalisaation aiheuttaman uhan laajuudesta sekä vankien tarkoitus- perien, arvojen ja asenteiden väärin ymmärtämisestä, sillä vankilat tulisi nähdä myös radikali- saatiota ehkäisevinä ja kuntouttavina organisaatioina.³⁷

Hamm on tutkinut vankilaradikalisaatiota eri vankiloissa Yhdysvalloissa. Hammin tutkimuksen pääkohdat liittyvät Yhdysvaltojen vankiloissa ilmenevien ei-perinteisten uskontojen lähtökoh- tiin, vankien kääntymistä näihin uskontoihin sekä vankien terroristiseen toimintaan värvätyksi tulemisen mahdollisuuden arvioimiseen. Tutkimustaan varten Hamm haastatteli vankilapasto- reita, tiedusteluun erikoistuneita vartijoita sekä vankeja. Tutkimusta varten haastatellut vangit, joita oli yhteensä 30, valittiin sen perusteella että he olivat vankeusaikana kääntyneet uskontoon, joka ei edusta juutalaiskristillisyyttä. Tutkimuksen mukaan edellä mainittuihin uskontoihin

37 Useem – Clayton 2009, s. 563–564, 567, 586–587.

11

kääntymisellä oli vankilakulttuuria inhimillistävä vaikutus, sillä sen myötä muita hyväksikäyt- tävä ja alistava käytös väheni. Toisaalta tutkimuksessa todettiin, että vankilat ovat ekstremis- teille otollisia paikkoja tällaisten käännynnäisten värväämiseen, joskin tähän vaikuttaa myös vankien muodostamien alakulttuurien luonne. Tutkimuksessa havaittiin, että korkean turvalli- suustason vankilat tuottavat todennäköisemmin radikalisoituneita vankeja, sillä niissä on tarjolla vähemmän kuntoutusohjelmia, ne ovat yliasutetumpia ja niissä on enemmän jengeihin liittyviä ongelmia. Haastateltujen tiedusteluvartijoiden mukaan heillä oli havaintoja mahdollisista terro- ristisoluista vankiloissa. Lisäksi tutkimustuloksissa todettiin, että vankilaradikalisaatio linkittyy vahvasti vankilajengeihin ja karismaattiseen johtajuuteen vankipopulaation sisällä. Yksittäisten vankien käännyttäminen tapahtuu todennäköisemmin toisen vangin toimesta, kuin ulkopuolisen värvääjän.³⁸

Humberto M. Trujillo ym. ovat tutkineet radikalisaatiota kvantitatiivisen kenttätutkimuksen muodossa 25:ssä espanjalaisessa vankilassa. Tutkimus on toteutettu virkamiesten kanssa, jotka työskentelevät vankiloissa joissa on paljon muslimivankeja ja jotka pystyvät antamaan laajasti tietoa radikaali islamiin liittyviin psykososiaalisiin indikaattoreihin liittyen. Tutkimus toteutet- tiin kyselytutkimuksella, jonka virkamiehet täyttivät ja jonka kysymykset liittyivät siihen, miten muslimivankien tietynlaista käyttäytymistä voidaan pitää indikaattorina radikaali islamismille.

Kyselyssä oli yhteensä 49 kysymystä, joista 37:llä mitattiin psykososiaalisia seikkoja, kuten ryhmädynamiikkaa, sosiaalisia verkostoja, indoktrinaatioon liittyviä toimia, sosiaaliseen tukeen sekä johtajuuteen liittyviä toimia. Loput kysymykset käsittelivät vankien välistä kommunikaa- tiota. Tutkimustuloksissa on todettu, että muslimivankien terrorismin oikeuttamiseen liittyvät käyttäytymismallit sekä muslimivankien suhteet toisiinsa³⁹ voivat suunnata vankeja kohti radi- kaali islamia. Tutkijoiden mukaan muslimivankien tarkka valvonta ei vaikuta edellä mainittujen käyttäytymismallien esiintyvyyteen tai yleistyvyyteen. Lisäksi tutkijat ovat todenneet, että käyt- täytymismallien esiintyvyys on suurempi vankiloissa, joissa muslimivankien ja jihadistien määrä suhteessa muihin vankeihin on suuri. Tutkijoiden mukaan joissain espanjalaisissa vanki- loissa voi muodostua sellaiset sosiaaliset olot, jotka edistävät jihadistista radikalisaatiota.⁴⁰

38 Hamm 2007, s. 3–4, 109–111, 115; Hamm 2008, s. 15.

39 Tutkijat kuvaavat vankien suhteita toisiinsa horisontaalisella ja vertikaalisella tasolla, jossa vertikaalinen kuvaa hierarkista käskynalaisuutta. Ks. Trujillo ym. 2009, s. 563–564.

40 Trujillo ym. 2009, s. 563–564, 577–578.

12

Niina Karling on pro gradu- tutkielmassaan haastattelemalla ja havainnoimalla tutkinut varti- joiden kykyä havainnoida ja ehkäistä muslimiradikalisaatiota kahdessa suomalaisessa vanki- lassa. Karlingin mukaan vartijat eivät kokeneet olevansa aktiivisia osapuolia radikalisoitumisen ehkäisemisessä, vaan osa heistä koki toimivansa lähinnä sanansaattajina, jotka välittävät tie- tonsa eteenpäin. Haastateltavat eivät myöskään tunnistaneet vartijoiden käytöksen merkitystä radikalisoitumisprosessissa, vaikka syrjintä voi muodostaa lähtökohdan radikalisoitumisproses- sille. Lisäksi Karling havaitsi rasismia ja muslimeihin kohdistuvia ennakkoluuloja vankilavi- ranomaisissa. Tiedon puute islamista ja sen harjoittamisesta nousi myös esiin. Karlingin mukaan vankiloissa tulisi olla riittävä määrä motivoitunutta henkilökuntaa, jolla olisi kyky työskennellä alati muuttuvan vankipopulaation kanssa. Lisäksi vankiloissa tulisi olla yhtenäiset käytännöt islaminuskon harjoittamiselle ja vankiloissa vierailevien imaamien tulisi olla koulutettuja. Li- säksi vankiloissa tulisi olla nollatoleranssi rasismin ja muslimeihin liittyvien ennakkoluulojen osalta.⁴¹

Jouni Häiväläinen ja Petriina Tarasoff ovat opinnäytetyössään perehtyneet radikalisoitumiseen rikosseuraamusalalla haastattelemalla asiantuntijoita ja kartoittamalla rikosseuraamusalalla teh- tyjä toimenpiteitä radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa. Häiväläisen ja Tarasoffin mukaan rikosseuraamusalalla on reagoitu radikalisoitumiseen, mutta koulutukselle ja radikali- soituneiden henkilöiden kanssa työskentelyyn liittyville toimintamalleille on tarvetta. Henkilös- tön kouluttamisessa tulisi huolehtia koulutuksen jatkuvuudesta sekä huomioida eri henkilöstö- ryhmien koulutustarpeet. Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön tietämystä radikalisoitumisesta, uusista kulttuureista ja uskonnoista tulisi lisätä. Radikalisoituneiden vankien laitossijoittelu huo- mioiden tulisi olla riittävästi vaihtoehtoja vankien sijoittamiseen ja vankiloissa tulisi olla sijoit- tamisen mahdollistavat osastot.⁴²

2.2.2 Radikalisoitumista ja vankilaradikalisoitumista edistävät tekijät

Erilaiset tekijät voivat lisätä henkilön riskiä radikalisoitua vankilassa. Vankilaradikalisaatioon liittyvän kirjallisuuden perusteella nämä tekijät voivat liittyä sekä yksilöön, eli vankiin, että ym- päristöön, eli vankilaan⁴³. Neumannin mukaan vankiloita pidetään kasvualustoina

41 Karling 2018, s. 1, 58, 60–62.

42 Häiväläinen – Tarasoff 2017, s. 9, 110–111.

43 Ks. esim. Silke – Veldhuis 2017, s. 3.

13

radikalisaatiolle, sillä vankilat ovat ympäristöjä, joissa erityisen haavoittuvat henkilöt voivat ryhtyä oman identiteettinsä etsijöiksi tai kapinallisiksi. Merkityksen ja identiteetin etsiminen, johon erityisesti uudet vangit voivat intensiivisesti ryhtyä, voi motivoida uusien vakaumuksel- listen suuntauksien omaksumisessa. On todennäköisempää, että yksilö tutustuu uusiin usko- muksiin ja yhteisöihin vankilassa, kuin vankilan ulkopuolella.⁴⁴ Osalla taas on tarve hakea fyy- sistä suojelua ja turvaa, jota jengit ja vankilan sisällä toimivat islamistiset ryhmät voivat tar- jota⁴⁵.

Vankilan merkityksestä radikalisoitumisprosessissa ollaan jossain määrin eri mieltä. Veldhuisin mukaan suurin osa tutkimustyöstä perustuu sille ajatukselle, että vankilat tarjoavat hedelmälli- sen maaperän radikalisoitumiselle. Tähän oletukseen perustuen pyritään etsimään niitä tekijöitä, jotka voivat altistaa vankeja väkivaltaista ekstremismiä tukeville ajatuksille. Veldhuis on sitä mieltä, ettei vankila tai vankilaolot itsessään radikalisoi vankeja. Vankilassa oleminen voi kui- tenkin altistaa yksilön sellaisille psykologisille ja sosiaalisille mekanismeille, jotka voivat jois- sain olosuhteissa, joidenkin yksilöiden kohdalla viedä asenteita ja käyttäytymistä ekstremistisiä asenteita kohti. Todennäköisyys, että vangit radikalisoituvat on Veldhuisin mukaan pienempi, kuin mitä yleisesti oletetaan. Mikäli radikalisoitumista tapahtuu, se voi olla intensiivisempää ja nopeampaa vankilassa, kuin mitä se olisi ulkomaailmassa.⁴⁶ Sen sijaan Rem Kortewegin ym.

mukaan vankila muodostaa sellaisen maaperän, joka toimii perustana radikalisaatiolle ja vär- väykselle. Vankilat itsessään ovat ympäristöjä, jotka edistävät sellaisten yksilöiden radikalisoi- tumista, jotka ovat yhteiskunnan hylkäämiä ja etsivät uutta tai suurempaa merkitystä elämäs- sään. Korteweg ym. kuvailevat EU- jäsenmaiden vankiloita kaikista järkyttävimmiksi paikoiksi, niissä tapahtuvan värväyksen vuoksi.⁴⁷

Trujillo ym. ovat myös esittäneet vankilaradikalisoitumisen prosessiin liittyvän teorian siitä, mi- ten yksilö on erityisen haavoittuvainen vankeuden alkuaikoina johtuen useista eri syistä. Yksi- lön käsitys omasta identiteetistä voi kärsiä ja vangitulla voi esiintyä turvattomuuden ja kontrol- loimattomuuden tunteita, sillä hänen mahdollisuutensa vaikuttaa ympärillä tapahtuviin asioihin

44 Neumann 2010, s. 7, 26, 59.

45 Hamm 2007, s. 62.

46 Veldhuis 2016, s. 49–50.

47 Korteweg ym. 2010, s. 32, 35.

14

on rajallinen. Muutokset sosiaalisessa ja fyysisessä ympäristössä, jotka vangitseminen aiheuttaa, voivat vaikuttaa uhkaavilta ja vihamielisiltä. Vangittu voi kärsiä kroonisesta stressistä, joka voi johtaa myös fyysisiin terveysongelmiin. Edellä mainituista syistä johtuen vangittu on erityisen altis vaikutteille, jolloin mahdolliset värvääjät hakeutuvat kontaktiin henkilön kanssa.⁴⁸

Farhad Khosrokhavarin mukaan yksilön turhautuneisuudella voi olla osansa tämän radikalisoi- tumisessa, vaikka suoraa kausaalista yhteyttä turhautumisen ja radikalisaation välillä ei ole.

Khosrokhavar selittää turhautuneisuutta modernin yhteiskunnan normittomuudella ja sosiaali- suuden monimuotoisuudella, joka voi saada yksilössä aikaan tunteen siitä, että ihmiskunta ja- kautuu suurituloisiin ja sopeutuneisiin sekä epävarmuudessa ja köyhtymisen pelossa eläviin.

Tämänkaltainen turhautuneisuus on omiaan vaikuttamaan erityisesti niihin, jotka ovat psyykki- sesti hauraita. Johtohahmot pyrkivät hyötymään tämän kaltaisista haavoittuvista yhteiskunnan ulkopuolelle jäävistä yksilöistä. Khosrokhavarin mukaan muslimivankien turhautuneisuutta ja vääryyden kokemista vankilassa aiheuttaa osittain islaminuskon syrjintä ja uskonnon harjoitta- misen haasteet, kuten islaminuskoon liittyvien traditioiden ja sääntöjen noudattaminen.⁴⁹

Clark McCauley ja Sophia Moskalenko selittävät radikalisoitumista vääryyden kokemuksella (grievance). Vääryyden kokeminen voi johtaa siihen, että haluamme itsellemme oikeutta ja ha- luamme mahdollisesti kostaa kokemamme vääryyden. McCauley ja Moskalenko selittävät vää- ryyden kokemista henkilökohtaisella vääryyden kokemisella (personal grievance), joka voi joh- taa poliittiseen vääryyden kokemiseen (political grievance). Yksittäiselle pahantekijälle tarkoi- tettu kosto voi muuttua kostamiseksi tietylle ihmisryhmälle tai yhteiskuntaluokalle. Toisen yk- silön tai ihmisryhmän kokema vääryys voi myös olla motivoiva tapa kokea vääryyttä, vaikka siitä ei ole yksilölle itselleen minkäänlaista haittaa (group grievance). Esimerkkinä tästä on yh- dysvaltalainen Clayton Waagner, joka vastusti abortteja ja terrorisoi aborttiklinikoita Yhdysval- loissa, toimien toisen ihmisryhmän ”puolesta”, mutta tekijänä yksinäisenä sutena.⁵⁰

48 Trujillo ym. 2009, s. 562.

49 Khosrokhavar 2017, s. 69, 131.

50 McCauley – Moskalenko 2011, s. 16, 19, 24–25.

15 2.2.3 Vankilaviranomaiset ja vankilaradikalisaatio

Neumannin mukaan yliasutetut ja henkilöstövajeesta kärsivät vankilat luovat sellaiset olosuh- teet, joissa radikalisoitumisen mahdollisuus vahvistuu. Huonosti johdetussa vankilassa radika- lisoitumisen havaitseminen vaikeutuu ja vankila muodostaa fyysisen ja ideologisen tilan, jossa ekstremistiset värvääjät voivat toimia vapaasti ja monopolisoida uskonnosta ja politiikasta käy- tävää keskustelua. Neumannin mukaan vankilaradikalisoitumisen ehkäisemiseksi vankilaviran- omaisten tulisi kohdentaa toimenpiteitä radikalisaation tunnistamiseen, terroristivankien aktivi- teettien valvontaan, ulkoisten vaikutteiden ja lähteiden kontrollointiin sekä pyrkiä lieventämään etnisten ja uskonnollisten ryhmien keskinäisiä konflikteja. Ammattimainen tiedustelutyö pitää sisällään mahdollisuuden käyttää vankilan ulkopuolisia asiantuntijoita tulkitsemaan epämääräi- siä tekstejä ja videoita sekä arvioimaan ulkopuolisten vierailijoiden edellytyksiä vierailla van- kilassa.⁵¹

Ian M. Cuthbertsonin mukaan suurin osa amerikkalaisista ja eurooppalaisista vankilaviranomai- sista eivät kykene tunnistamaan vankiloissaan olevia terroristisia verkostoja. Islamistisen kult- tuurin ja kielien tietämys on vähäistä ja vankiloissa on puutetta sellaisista työntekijöistä, joilla olisi asianmukaiset kyvyt valvoa vankipopulaatioita⁵². Veldhuisin mukaan yhtenä riskinä radi- kalisoituneiden vankien kanssa työskentelyssä on se, että tehdään vääriä johtopäätöksiä asioista, joiden perusteella toimenpiteitä kohdennetaan. Taipumus kuvata muslimeja terroristeina (tai toi- sin päin) ja korostaa islaminuskoon liittyviä vaaroja johtaa siihen, että muut ekstremismin muo- dot jäävät vähemmälle huomiolle. Tämä voi johtaa kategorisoivaan ja yhdenmukaiseen musli- mivankien kohteluun, jossa kaikkien muslimien ajatellaan olevan vaarassa radikalisoitua.⁵³ Richard Pickeringin mukaan vankilaradikalisaatioon liittyvä keskustelu on keskittynyt erilais- ten riskitekijöiden merkityksellisyyteen, kuten karismaattisten yksilöiden rooliin, vääryyden ko- kemiseen, islam- käännynnäisiin ja eri uskonlahkojen merkityksiin. Nämä tekijät voidaan kui- tenkin liittää useisiin henkilöihin, jotka elävät vankeudessa. Kulttuurisen identiteetin erottami- nen uskonnon harjoittamisesta, uskonnollisuudesta ja epätoivotusta käyttäytymisestä on

51 Neumann 2010, s. 2, 32.

52 Cuthbertson 2004 , s. 20.

53 Veldhuis 2016, s. 134–135.

16

äärimmäisen vaikeaa ja voi johtaa toimiin, jotka voivat lisätä tunnetta vääryyden kokemisesta ja joiden perusteella saadaan vääriä positiivisia, ”false positives”, yksilöistä.⁵⁴

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi useat tutkijat ovat painottaneet vankilaviranomaisten kou- luttamisen ja ymmärryksen tärkeyttä aiheeseen liittyen. Neumann korostaa valistuneen ymmär- ryksen tärkeyttä, joka tarkoittaa terroristivankien ja heidän ryhmittymien perusteellista tunte- musta. Ryhmittymien tuntemuksen lisäksi tulisi tehdä säännöllisin väliajoin tapahtuvaa arvioin- tia jokaisen yksilön kohdalla, muun muassa sen varmistamiseksi, ettei marginaalisesti toimintaa kannattavia yksilöitä sijoiteta karismaattisten johtajien ja kovan linjan terroristien kanssa.⁵⁵ Veldhuisin mukaan Alankomaissa on tarjottu erikoistunutta koulutusta niille virkamiehille, jotka työskentelevät vankilan terroristi-siivessä. Koulutuksen pääpaino keskittyi radikaali islamin ja kuviteltujen kohdehenkilöiden taustojen ja ominaisuuksien tuntemukseen. Lisäksi henkilökun- nalle opetettiin ”puhe-judoa” ja henkilökuntaa perehdytettiin siinä, miten sääntöjen ja määräys- ten täytäntöönpano terroristi-siivessä tapahtuu. Terroristi-siivessä rangaistustaan suorittaneiden vankien haastatteluissa vangit kritisoivat muun muassa jatkuvan valvonnan aiheuttamaa yksi- tyisyyden puutetta. Kritiikkiä annettiin myös vankien jokapäiväisestä toiminnasta tehtävää ra- portointia, joka yhden haastateltavan mukaan tarkoitti sitä, että kaikista hänen tekemisistään tehtiin muistiinpanoja. Haastateltavan mukaan vankilaviranomaiset kiinnittivät huomiota jopa siihen, jos hän ei tervehtinyt vartijoita innostuneella äänensävyllä ja tämän perusteella tehtiin johtopäätöksiä hänen käytöksestään, jolla ei todellisuudessa ollut mitään suurempaa merki- tystä.⁵⁶

Sagit Yehoshua on tutkinut palestiinalaisten terroristiryhmittymien johtajia israelilaisissa van- kiloissa. Israelissa palestiinalaisvangeista, jotka ovat osallistuneet terroristisessa tarkoituksessa tehtyihin rikoksiin, käytetään nimitystä ”security prisoners”. Johdettavassa asemassa olevilla vangeilla ei ole henkilökohtaisesti oikeutta lähestyä vartijoita tai vankilaviranomaisia: tämä mahdollisuus on suotu ainoastaan johtoasemassa oleville. Yehoshuan mukaan vankien ja van- kilaviranomaisten välisestä kommunikaatiosta on kuitenkin tullut yksi merkittävimmistä teki- jöistä vankien de-radikalisaatioprosessissa israelilaisissa vankiloissa. Johtavassa asemassa

54 Pickering 2012, s. 13.

55 Neumann 2010, s. 22.

56 Veldhuis 2016, s. 113, 115.

17

olevat vangit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa vankilaviranomaisten kanssa, liittyen vankien tarpeisiin sekä päätöksentekoon. Näin ollen he ovat todenneet, että heidän käsityksensä israeli- laisista ovat muuttuneet sen myötä, kun heistä tuli johtajia, sillä heidän oli pakko tehdä yhteis- työtä israelilaisten kanssa. Aiemmin israelilaisten kanssa toimiminen ei olisi tullut kyseeseen, sillä suurin osa näistä vangeista ei edes tunnusta Israelin olemassaoloa.⁵⁷

Syrjinnän ja islaminuskoon kohdistuvien ennakkoluulojen sanotaan usein tarjoavan selityksen radikalisoitumiselle ja ekstremismille valtioissa, joissa elää muslimivähemmistö. Sama pätee vankiloihin, minkä vuoksi vankilaviranomaisten keskuudessa tulisi olla nollatoleranssi isla- minuskoon liittyvien ennakkoluulojen ja rasismin osalta.⁵⁸ Kaikista muslimeista ei tule terroris- teja, vaikka heillä olisi identiteettiongelmia, he olisivat kokeneet islamofobiaa tai rasismia. Täl- laiset taustatekijät voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, miten yksilö kokee sopivansa länsimaiseen yhteiskuntaan ja miten hän kokee muslimina olemisen maassa, jossa valtaosa väestöstä ei ole muslimeja.⁵⁹ SpearItin mukaan on olemassa varsin vähän näyttöä siitä, että vankiloiden ulko- puoliset ekstremistivaikuttajat olisivat onnistuneet kampanjoimaan radikalisoitumista tai vär- väämään vankeja terroristisessa tarkoituksessa. Sen sijaan vankilan sisäiset toimijat ja tekijät, kuten vankilaolot ja sosiaalisesta syrjinnästä ja kohtelusta johtuva vääryyden kokeminen, ovat pääsyitä radikalisoitumiseen.⁶⁰

2.2.4 Radikalisoituneiden vankien laitos- ja osastosijoitukset

Radikalisoituneiden vankien ja terroristivankien sijoittelu vankiloihin ja niiden osastoille on merkittävä tekijä radikalisoitumisen ehkäisemisessä. Aiheeseen liittyvässä kirjallisuudessa pe- rehdytään lähinnä siihen, tulisiko radikalisoituneet vangit sijoittaa erilleen muista vangeista vai sopeuttaa heidät muiden vankien joukkoon, ja tulisiko radikalisoituneiden vankien sijoittaminen keskittää korkean turvallisuustason laitoksiin.⁶¹ Näin ollen huomio kiinnittyy lähinnä korkean turvallisuustason vankiloihin ja niiden osastoihin. Terroristivankien sijoittelussa puhutaan muun muassa ”terrorist wing”-tyyppisistä osastoista, jotka usein sijaitsevat korkean turvallisuustason

57 Yehoshua 2014, s. 144, 149, 150–151.

58 Neumann 2010, s. 36.

59 Precht 2007, s. 73.

60 SpearIt 2013, s. 28.

61 Silke – Veldhuis 2017, s. 4.

18

vankiloissa. Terroristivankeja sijoitetaan tällaisille osastoille siinä pelossa, että he pyrkivät vär- väämään uusia jäseniä ja levittämään väkivaltaista radikalisaatiota vankipopulaation keskuu- dessa.⁶²

Bree Carlton on kritisoinut terroristivankien eristämistä korkean turvallisuustason vankiloihin.

Carlton kuvailee Australiassa sijaitsevan Barwon vankilan Acacia High Security Unit- osastolle sijoitettuja terroristivankeja, jotka luokiteltiin turvallisuuden osalta korkeimman riskin van- geiksi, vaikka heillä ei ollut väkivaltarikostaustaa. Korkeimman riskin luokitus tarkoittaa van- kien kannalta muun muassa minimaalista sellin ulkopuolista aikaa, sillä sellissä vietetään yli 20 tuntia vuorokaudesta.⁶³ Craig Haneyn mukaan vankien eristäminen muista, erityisesti korkean turvallisuustason vankiloissa, voi johtaa psyykkisen hyvinvoinnin järkkymiseen. Tämä voi il- mentyä muun muassa hallitsemattoman vihan, hallusinaatioiden, kroonisen masennuksen sekä itsetuhoisten ajatusten ja käyttäytymisen muodossa. Haneyn mukaan on kuitenkin otettava huo- mioon, etteivät kaikki korkean turvallisuustason vankilat ole samanlaisia, eivätkä ne välttämättä aikaansaa yksilöissä negatiivisia psykologisia vaikutuksia, jotka olisivat vakavuudeltaan ja mää- rältään samanlaisia.⁶⁴ Clarke R. Jonesin mukaan puutteellinen tietämys vankilaradikalisaatiosta johtaa usein huonosti hoidettuun terroristivankien käsittelyyn niin taloudellisesti kuin psykolo- gisesti. Pelko siitä, että vankiloista tulee terrorismin yliopistoja, ”schools for terrorism”, johtaa siihen että viranomaiset oikeuttavat terroristivankien eristämisen muista vangeista. Vankiloiden sisällä vallitseva voimakas sosiaalinen paine koskettaa kaikkia vankeja, paitsi niitä jotka elävät eristettyinä muista. Kuuluessaan tavanomaiseen vankipopulaatioon vangin on käytännössä mahdoton vältellä muita vankeja ja vankilaympäristön vaatimuksia. Vuorovaikutus ja ryhmään kuulumisen tunne voi auttaa vankeja kestämään osan siitä kärsimyksestä, jonka vangittuna ole- minen aiheuttaa.⁶⁵

Yvonne Stysin, Rick McEachranin ja Marsha Axfordin mukaan Correctional Services of Canada (CSC)⁶⁶ toteuttaa radikalisoituneiden vankien sijoittelussa integration – separation- mallia,

62 Ks. esim. Veldhuis 2016; Neumann 2010.

63 Carlton 2008, s. 79.

64 Haney 2003, s. 132.

65 Jones 2014, s. 74, 95–96.

66 Correctional Services of Canada vastaa Suomen Rikosseuraamuslaitosta.