Ääriajattelijana vankilassa – kokemukset leimautumisesta ja väärin kohdelluksi

Tämän tutkielman haastateltavista valtaosa koki, ettei heillä ole mitään tekemistä ääriajattelun kanssa eivätkä he ymmärrä minkä vuoksi heidät on yhdistetty tällaiseen käsitteeseen. Haastat-teluissa ilmeni myös, että haastateltavien tietämys siitä mitä ääriajattelu tarkoittaa ja miten se kytkeytyy heihin, on puutteellista. Tältä osin haastateltavat ovat kohderyhmänä erilainen ver-rattuna muissa maissa tehtyihin tutkimuksiin, joissa kohderyhmän muodostavat pääosin terro-rismirikoksista tuomitut tai epäillyt vangit¹²⁰. Osa tutkielman haastateltavista koki, että heitä pidetään ääriajattelijoina, sillä he ovat muslimeja. Haastateltavat kokivat leimautumista uskon-nostaan johtuen ja heillä oli tunne siitä, etteivät he saa harjoittaa uskontoaan, ilman että heihin kohdistetaan epäilyksiä. Khosrokhavarin mukaan osa muslimivangeista kokee vilpittömästi, joko oikeutetusti tai oikeudettomasti, että islaminuskoa syrjitään kristinuskoon ja juutalaisuu-teen verrattuna. Muslimivangit voivat myös kokea turhautuneisuutta siitä, ettei heillä ole mah-dollisuutta harjoittaa uskontoaan samalla tavalla vankilassa kuin ulkomaailmassa (muun muassa perjantairukoukseen osallistuminen, imaamin tapaaminen, ramadanin viettäminen). Khosrokha-varin mukaan uhriutumisen kokemus on muslimivangeilla voimakasta ja se voi helposti johtaa turhautuneisuuden yleistymiseen.¹²¹

Vaikka tutkielman haastateltavien kokemukset liittyivät erityisesti ääriajattelun ja islaminuskon yhdistämiseen ja siihen liittyvän problematiikkaan, joidenkin haastateltavien osalta se liittyi myös siihen käsitykseen, että ääriajattelu liitetään kaikkiin muslimivankeihin. Suomessa on tammikuuhun 2018 mennessä tehty ekstremistiseen toimintaan liittyen havaintoja yhteensä 112:sta henkilöstä. Näistä havainnoista radikaali islamiin liittyviä havaintoja on yhteensä 76:sta henkilöstä, joista 34 on tehty vankeuden aikana.¹²² Vaikka muslimivankien määrästä Suomessa ei ole olemassa tilastotietoa voidaan todeta, että ulkomaalaisten vankien osuus 1. toukokuuta

120 Ks. esim. Veldhuis 2016; Kruglanski 2016.

121 Khosrokhavar 2017, s. 131–133.

122 Rikosseuraamuslaitos 2018, s. 10.

51

2017 on ollut yhteensä 555 vankia, joista kansalaisuuden perusteella oma arvioni on, että mus-limimaista tulevien vankien osuus on noin viidesosa¹²³. Tilastollisesta näkökulmasta voidaan siis todeta, ettei ääriajattelua liitetä automaattisesti muslimeihin. Vähemmistöihin liittyviä yleis-tyksiä ja leimautumista on kuitenkin tuotu esiin myös tutkimuskirjallisuudessa. Liebling, Arnold ja Straub havaitsivat tutkimuksessaan, että brittivankilan henkilökunnan katsottiin suhtautuvan muslimivankeihin yhtenä isona yhteisönä, jolloin yksilöiden huomioiminen jäi vähemmälle¹²⁴. Tämä voi myös osaltaan selittää tämän tutkielman haastateltavien kokemuksia siitä, että heidät nähdään yksilöiden sijaan yhteisönä tai ryhmänä, pelkästään heidän taustansa perusteella. Koo-menin ja van der Pligtin mukaan yksilö voi kokea ennakkoluuloisuuden, taloudellisen niukkuu-den, syrjinnän ja eristämisen uhkana itseään tai omaa ryhmäänsä kohtaan. Edellä mainitut sosi-aaliset tekijät ja olosuhteet voivat synnyttää radikalisoitumista ja jopa terrorismia länsimaisissa vähemmistöissä, jotka kokevat leimautumista ja vähäosaisuutta. Edellä mainitut vähemmistöt kohtaavat valtaväestön osalta ennakkoluuloisuutta ja negatiivisia stereotypioita.¹²⁵ Tällaisia ste-reotypioita voivat olla muslimien kuvaaminen terroristeina tai kategorisointi, jonka mukaan kaikki muslimivangit ovat vaarassa radikalisoitua¹²⁶. Vaikka tämän tutkielman tarkoituksena ei ole selvittää miksi haastateltavilla on ääriajatteluun liittyviä merkintöjä, on tärkeää ymmärtää kyseisen ilmiön taustatekijöitä. Lisäksi on syytä huomioida se, että kokemukset leimautumisesta ja väärin kohdelluiksi tulemisesta vankeusaikana voivat synnyttää ei-toivottuja reaktioita ja käy-töstä tulevaisuudessa¹²⁷.

Tutkielman haastatteluista välittyi vääryyden kokemisen tunne ja jonkin asteinen katkeruus siitä, että haastateltavilla on ääriajatteluun liittyvä merkintä, joka on vaikuttanut negatiivisella tavalla muun muassa heidän vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. McCauleyn ja Moskalen-kon mukaan haluamme itsellemme oikeutta silloin, kun joku kohtelee meitä väärin. Oikeuden hakeminen tarkoittaa sitä, että sitä joka kohtelee meitä väärin, tulisi rangaista. Kostaminen sen sijaan tarkoittaa sitä, että ne jotka hakevat oikeutta, rankaisevat sitä, joka kohtelee heitä vää-rin.¹²⁸ Valtaosa tutkielman haastateltavista koki selvästi vääryyttä sen osalta, että heitä pidettiin

123 Rikosseuraamuslaitos 2017b, s. 38.

124 Liebling – Arnold – Straub 2011, s. 95.

125 Koomen – van der Pligt 2016, s. 12, 31.

126 Veldhuis 2016, s. 134–135.

127 Ks. esim. Veldhuis 2016; Neumann 2010.

128 McCauley – Moskalenko 2011, s. 16.

52

ääriajattelijoina. He kokivat vääryytenä myös sen, että se vaikutti negatiivisella tavalla heidän vankeusaikaan ja heitä koskeviin päätöksiin. Tutkielmassa vähemmistöön jäänyt äärioikeiston edustus sen sijaan koki, ettei se pysty vapaasti ilmaisemaan ideologista aatettaan, sillä siihen viittaava toiminta on Suomen vankiloissa kiellettyä. Haastateltavat arvostelivat viranomaisia, toisinaan myös voimakkain sanankääntein, ja ymmärrystä viranomaisten toimintaa kohtaan il-maistiin niukasti. Rankaisemisen tai koston aiheet eivät kuitenkaan nousseet esiin haastatte-luissa, vaan osa haastateltavista ilmaisi itseään ”miltä sinusta tuntuisi, jos sinua kohdeltaisiin näin”- tyyppisesti. Haastatteluista välittyi erityisesti tietämättömyys ja turhautuneisuus omasta tilanteesta ja mikä siihen on johtanut.

Haastateltavien kokemuksista ääriajattelu-merkintään liittyen voidaan todeta, että merkintä ai-heuttaa turhautuneisuutta useasta eri syystä. Turhautuneisuutta, jopa epätoivoa, koetaan silloin kun viranomainen väittää henkilön olevan jonkinlainen tai väittää hänen tehneen jotakin, mutta ei kerro tarkemmin mihin se liittyy. Tietämättömyys on stressaavaa ja raskasta. Tästä johtuen yksilö pyrkii etsimään vastauksia niin omasta kuin muiden toiminnasta. Turhautuneisuus ker-tautuu silloin, kun omasta mielestä perusteeton merkintä heijastuu monelle eri osa-alueelle van-keusrangaistuksen täytäntöönpanossa. Koska yksilölle annetut tiedot ovat lähtökohtaisesti vaja-vaiset, on yksilö myös huolissaan tulevaisuudestaan ja merkinnän vaikutuksesta siihen. Viran-omaisen menettely voi edellä mainituista syistä johtuen vaikuttaa mielivaltaiselta, piittaamatto-malta ja oikeusvaltioperiaatteen vastaiselta.

Haastateltavien kokemuksista voidaan päätellä, että he ovat omasta mielestään joutuneet stereo-typian ja kategorisoinnin kohteeksi. On siis ymmärrettävää, että muslimivangit kokevat ekst-remististen ideologioiden antavan vääristyneen ja negatiivisen kuvan islaminuskosta¹²⁹. Koska tutkielman haastateltavilla ei ole käsitystä siitä, miksi heidät on liitetty ääriajatteluun, on ym-märrettävää että he kokevat tällaista kategorisointia. Tämä käsitys voidaan kuitenkin kyseen-alaistaa ainakin tilastollisesti, todeten ettei kaikkia muslimivankeja pidetä terroristeina tai kaik-kien muslimivankaik-kien ei ajatella olevan vaarassa radikalisoitua. Se, mitä yksittäiset virkamiehet ajattelevat on toinen asia: on täysin mahdollista että jonkun mielestä kaikki muslimivangit ovat vaarassa radikalisoitua. Asiasta voidaan siis löytää useita eri puolia, joiden lopputuloksena

129 Ks. Liebling – Arnold – Straub 2011.

53

voidaan kenties kysyä kuka kategorisoi ketä ja millä tavalla. Toisaalta on muistettava, että eri-tyisesti suljetuissa vankiloissa vangit ovat riippuvaisia viranomaisten toiminnasta eikä heillä ole käytettävissä erilaista tietoa ja informaatiota (esimerkiksi tilastoja) samassa mittakaavassa kuin mitä ulkopuolella olevilla ihmisillä on. Näin ollen he tarttuvat niihin oletuksiin ja käsityksiin, jotka heidän mielestä ovat valideja.