Ääriajattelijoiden toimintaan osallistuminen vankeusaikana

Haastateltavien kokemukset toimintaan osallistumisen mahdollisuuksista ja rangaistusajan suunnitelman noudattamisesta olivat vaihtelevia. Haastateltavista puolet kertoivat pystyvänsä osallistumaan työtoimintaan kokopäiväisesti. Muut kolme haastateltavaa eivät osallistuneet työ-toimintaan ja heidän mahdollisuutensa osallistua toimintoihin ylipäänsä oli rajoitetumpaa kuin muilla haastateltavilla. Työtoimintaan osallistumisen lisäksi yksi haastateltava kertoi opiskel-leensa vankeusaikana. Lisäksi haastateltavilla oli kokemusta vapaa-ajan toimintaan

147 Stys – McEachran – Axford 2016, s. 7.

58

osallistumisesta, kuten urheilemisesta. Mahdollisuus osallistua toimintoihin korreloi selvästi sen kanssa millaisella asuinosastolla haastateltavat kertoivat asuvansa ja miten paljon heillä oli mah-dollisuus viettää aikaa sellin ulkopuolella.

Jonesin ja Naragin mukaan vankilajärjestelmää kuvataan usein vankiloiden valvonnan tasolla (korkea, keskitaso, matala), joka heijastuu päivittäisiin vankitoimintoihin. Jonesin ja Naragin mukaan olisi ihanteellista, jos vangin päivä koostuisi työtoiminnoista, ohjelmista ja aktivitee-teista, sen sijaan että tällä olisi liikaa joutenoloa. Tutkimusten mukaan strukturoitu vankeusaika ja rutiininomaiset aktiviteetit tarjoavat vangille tämän tekemistä määrittävän järjestelmän, joka osaltaan vähentää vankilassa tapahtuvaa väkivaltaa ja epäjärjestystä. Lisäksi rutiinit voivat tar-jota vangille sellaisia taitoja ja koulutusta, joista hän voi hyötyä vapauduttuaan. Vankilaolojen itsessään tulee olla sellaiset, että ne edistävät muutosta ja Jonesin ja Naragin mukaan bonuksena voidaan pitää interventioita, jotka keskittyvät vastaamaan tiettyihin kriminogeenisiin tarpeisiin.

Interventioiden laadulla, sisällöllä ja niiden vastaanottajalla on kuitenkin merkitystä. Ohjelmat, jotka eivät vastaa yksilön kriminogeenisiin tarpeisiin tai jotka eivät sisällä oikeita uskonnollisia ja kulttuurisia vivahteita, voivat johtaa haitallisiin seurauksiin. Yhtenä esimerkkinä epäonnistu-neesta kuntoutuksesta voidaan pitää yhdysvaltalaisten kehittämää ja filippiiniläistyöntekijöiden ohjaamaa de-radikalisaatio- ohjelmaa, jonka käytyään yksi vanki totesi opettajille hakeutuvansa Syyriaan taistelemaan IS:n riveissä sen perusteella mitä hän oli oppinut ohjelman aikana. Ylei-sesti ottaen vankilakulttuurilla, -oloilla ja -järjestelmillä voi olla erilaisia vaikutuksia väkival-taisten ekstremistien käyttäytymiseen. Vaikka osa rikoksentekijöistä ei välttämättä koskaan muutu, oli käytetyt interventiot mitä tahansa, toisille vankeusajan kokemukset voivat toimia po-sitiivisena muutoksena ja poispääsynä väkivaltaisesta ekstremismistä.¹⁴⁸

Kuten edellä todettiin, puolet haastateltavista kertoi osallistuneensa työtoimintaan vankeusai-kana ja yksi haastateltava kertoi opiskelleensa vankilassa. Useammalla haastateltavalla olisi kui-tenkin ollut kiinnostusta opiskella vankeusaikana, mutta tämä ei erilaisista syistä ollut mahdol-lista. Esteenä opiskelulle saattoi olla kielitaidottomuus, sillä suurin osa koulutuksesta järjeste-tään suomen kielellä, tai asuinosaston luonne, joka ei sallinut osallistumista yleisiin toimintoi-hin, kuten opiskeluun. Veldhuisin mukaan on tärkeää huolehtia siitä, että vankilassa

148 Jones – Narag 2019, s. 172, 179–180.

59

huomattavan pitkiä aikoja viettäneiden henkilöiden vapautuminen valmistellaan niin, että heillä on vankeusajan jälkeistä elämää varten olemassa tarkoituksenmukaiset kyvyt, joiden avulla he voivat elää tuottoisaa elämää. Niin väkivaltaisten ekstremistien kuin muidenkin vankien koh-dalla yksi suositeltu kuntoutuksen muoto on koulutus. Koulutuksen avulla vangin kyvyt koulut-tautua ja oppia lisääntyvät ja työllistymismahdollisuudet paranevat. Lisäksi koulutuksella on itsetuntoa kohottava vaikutus ja vangin luottamus omiin kykyihin kasvaa.¹⁴⁹ Väkivaltaisten ekstremistien ja terroristien kuntoutusta tutkineiden Tore Bjørgon ja John Horganin mukaan useat kuntoutusohjelmat keskittyvät osallistujien maailmankatsomukseen ja arvoihin, käyttäen ideologista tai uskonnollista keskustelua, psykologista neuvontaa tai suoranaisesti indoktrinaa-tiota. Tähän yhdistetään usein työharjoittelua ja muodollista koulutusta, jotta osallistujan edel-lytykset sopeutua takaisin yhteiskuntaan olisi paremmat. Jotkut ohjelmat avustavat vankeja työnhaussa ja uusien sosiaalisten verkostojen luomisessa, jolloin yksilölle syntyy sosiaalisia vel-vollisuuksia.¹⁵⁰

Kuten tutkimustuloksissa todettiin, valtaosa haastateltavista ei ollut tietoisia heille laaditun ran-gaistusajan suunnitelman sisällöstä tai sen tavoitteista. Ainoastaan yksi haastateltava osasi ker-toa omasta rangaistusajan suunnitelmastaan. Rangaistusajan suunnitelma laaditaan vangille pe-rustuen niihin keskeisiin riskitekijöihin, jotka liittyvät vangin uusimisriskiin. Näiden pohjalta asetetaan toteutettavissa olevia tavoitteita ja alustavia keinoja niiden toteutumiseksi. Tavoittei-den tulee olla selkeitä ja niiTavoittei-den tulee olla vangin elämänhallintaa ja yhteiskuntaan sijoittumista edistäviä. Rangaistusajan suunnitelma tulisi pyrkiä laatimaan yhdessä vangin kanssa, sillä se lisää vangin sitoutumista suunnitelmaan.¹⁵¹ Syitä siihen miksi haastateltavat eivät olleet tietoisia rangaistusajan suunnitelmistaan voi olla monia: kielelliset vaikeudet, tietämättömyys, kiinnos-tuksen puute. Erityisesti suomen kieltä taitamattomien osalta on mahdollista, että vieraalla kie-lellä kirjoitetut dokumentit jätetään huomiotta.

Haastatteluissa ei noussut esiin kokemuksia kuntoutukseen osallistumisesta. Vankeinhoidossa kuntoutusta voidaan kuvata suunnitelluksi interventioksi, jossa pyritään muuttamaan yksilössä niitä tekijöitä, jotka ovat johtaneet rikolliseen käyttäytymiseen. Tällaisia voivat olla asenteet,

149 Veldhuis 2016, s. 154, 159.

150 Bjørgo – Horgan 2009, s. 252–253.

151 Konttila 2008, s. 403.

60

kognitiiviset prosessit, mielenterveys, sosiaaliset suhteet, ammatilliset ja koulutukselliset kyvyt sekä työllistyminen. Kuntoutuksen tarkoituksena on vähentää rikoksen uusimista.¹⁵² Etelä-Suo-men rikosseuraamusalueen väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen tunnistamiseen liittyvän projektin loppuraportin mukaan ekstremistivangeille räätälöityjä kuntouttavia toimia ei ole vielä Suomessa käytössä. Raportin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen kannattaisi tulevai-suudessa resursoida kuntouttavan toiminnan ja ääriajattelusta irtaantumisen suunnitteluun ja sen järjestämiseen laitoksissa. Raportin mukaan toistaiseksi tehokkainta kuntouttavaa toimintaa on ennaltaehkäisevä toiminta: tiedonhankinta ja varhainen tunnistaminen.¹⁵³ Ennaltaehkäisevää toimintaa ei näkemykseni mukaan voida kuitenkaan kutsua kuntouttavaksi toiminnaksi, sillä kuntouttava toiminta kohdistuu johonkin jo olemassa olevaan ongelmaan, joka on kehittynyt siihen pisteeseen, että sille tulisi tehdä jotain. Ennaltaehkäisevä toiminta ei ole kuntoutusta nii-den yksilöinii-den kohdalla, jotka ovat jo mahdollisesti radikalisoituneet tai joita voidaan kutsua väkivaltaisiksi ekstremisteiksi. Kuten raportissa todettiin, Rikosseuraamuslaitoksen tulisi suun-nitella tarkoituksenmukaisia kuntouttavia toimintoja, joita voitaisiin järjestää laitoksissa. Suo-messa vankien kuntoutus perustuu yksilöllisiin kuntoutuspolkuihin, jotka suunnitellaan ja rää-tälöidään jokaiselle vangille erikseen riski- ja tarvearvion ja rangaistusajan suunnitelman avulla¹⁵⁴. Osa vangeista tarvitsee erittäin tiivistä kuntoutusta, kuten kognitiivis- behavioraalisia ohjelmia¹⁵⁵, kun taas toisille riittää että he osallistuvat työtoimintaan tai opiskelevat vankeusai-kana. Onnistunut kuntoutus ja hoito-ohjelmiin osallistuminen edellyttävät rikoksentekijältä mo-tivaatiota ja ymmärrystä muutoksen tarpeellisuudesta.¹⁵⁶ Haastateltavien tai heidän kaltaisten yksilöiden näkökulmasta väkivaltaiseen ekstremismiin tai radikalisaatioon puuttuminen kun-touttavin keinoin voi olla haastavaa, mikäli henkilöt eivät itse tunnista tai tunnusta ongelman olemassaoloa. Interventioita voi olla myös vaikea perustella silloin, kun ne eivät liity henkilön rikostaustaan tai rikoksiin, joiden johdosta tämä on joutunut vankilaan.

Osa haastateltavista kertoi, ettei heillä ole mahdollisuutta osallistua toimintoihin, kuten työtoi-mintaan ja opiskeluun, sillä heidän asuinosastollaan sellin ulkopuolella vietettävä aika on

152 Cullen – Gendreau 2000, s. 112.

153 Rikosseuraamuslaitos 2018, s. 17.

154 Konttila 2008, s. 402–403.

155 Ks. Konttila 2008.

156 Haapasalo 2017, s. 365.

61

vähäistä. Suurin osa ajasta vietetään omassa sellissä ja asuinosastolla. Jouten- ja yksinolo koet-tiin turhauttavana ja vankeusaika ajanhukkana, jonka voisi käyttää hyödyllisemmin. Veldhuisin mukaan pyrkimykset estää radikalisaation leviämistä voivat johtaa tiukan kontrollin ja korkean turvallisuustason ylläpitämiseen, jossa kuntoutus ja yhteiskuntaan sijoittuminen jäävät huo-miotta. Tällöin turvaudutaan ”better safe than sorry”- tyyppiseen ratkaisuun, jossa huomioidaan ainoastaan uhat ja akuuttien riskien hallinnointi. Vaikka Veldhuisin kuvailemien terroristivan-kien opiskelumahdollisuuksia lisättiin, oli terroristi-siipi luonteeltaan sellainen, että se esti kun-toutustoimien implementoinnin isommassa mittakaavassa. Lisäksi terroristi-siiven kaltaisella osastolla toiminnat ja vuorovaikutus muiden vankien kanssa on vähäistä.¹⁵⁷ Vaikka haastatelta-vien asuinosastoista ei voida puhua terroristi-siipinä, niitä voidaan toiminnoiltaan ja luonteel-taan kuvailla rajoitetun toiminnan osastoiksi, joihin vankeja sijoitellaan erilaisten syiden nojalla.

Toimintojen ja aktiviteettien järjestäminen tällaisilla osastoilla ei kuitenkaan ole mahdotonta, vaikka se saattaa sitoa enemmän henkilöstöresursseja verrattuna muihin osastoihin. Se vaatii myös henkilöstöltä kiinnostusta aktivoida vankeja ja työskennellä heidän kanssaan¹⁵⁸. Tutki-mustulosten perusteella mahdollisuus osallistua toimintoihin vaikuttaa myönteisellä tavalla yk-silön hyvinvointiin. Tästä voidaan päätellä, että sillä voidaan myös mahdollisesti ennaltaeh-käistä terveyteen liittyviä ongelmia ja epätoivottua käytöstä.