2 TUTKIELMAN LÄHTÖKOHDAT
2.2 Aikaisempi tutkimus
2.2.5 Vankilaradikalisaatio ja kuntouttava toiminta
Terroristisesta toiminnasta irtaantuminen ja de-radikalisaatio, jota tapahtuu myös vankeinhoi-don ulkopuolella, on jäänyt hyvin pitkälti terrorismiin liittyvän tutkimuksen ulkopuolelle.69 Sil-ken ja Veldhuisin mukaan vankiloissa toteutettavien terroristivankien kuntoutusohjelmien, jotka perustuvat de-radikalisaatioon ja/tai irtaantumiseen, vaikuttavuudesta ei ole juurikaan tietoa.
Todisteita siitä minkälaiset menetelmät toimivat ovat jääneet vähäisiksi, vaikka aiheeseen itses-sään kiinnitetään huomiota enenevässä määrin. Suurin osa aiheeseen liittyvistä tutkimuksista ovat Silken ja Veldhuisin mukaan joko deskriptiivisiä tai teoreettisia, jolloin ne eivät tarjoa em-piiristä tietoa menetelmien vaikuttavuudesta.70 Toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioidessa on myös otettava huomioon se, että toimenpiteet voivat olla vaikuttavia, ei-vaikuttavia tai haitalli-sia. Esimerkkinä haitallisesta toimenpiteestä voi olla radikalisoitumisen ehkäisyohjelma, joka todellisuudessa johtaa radikalisoitumisen lisääntymiseen, jolloin ohjelmalla on ei-aiottuja seu-rauksia.71
Clarke Jonesin ja Raymund E. Naragin mukaan negatiiviset assosiaatiot islaminuskosta ja sen leviämisestä vankiloissa on johtanut jopa sellaisten de-radikalisaatio- ohjelmien kehittämiseen, joissa pyritään uudelleenkouluttamaan islaminuskontoa vangeille. Jones ja Narag suhtautuvat kriittisesti tällaisiin ohjelmiin, sillä pelkkä Koraanin tulkitseminen ei ratkaise ongelmaa, jonka taustalla voi olla sosioekonomisia, poliittisia tai henkilön olosuhteisiin liittyviä syitä, jotka voi-vat myötävaikuttaa tämän päätymiseen väkivaltaisen ekstremismin tielle.72 On tärkeää tunnistaa mihin interventiolla pyritään vaikuttamaan ja miten se tehdään. Interventiot voivat olla erilaisia:
tiettyyn asiaan vaikuttavia ohjelmia, kaikille tarkoitettua toimintaa (kuten opiskelua ja työtoi-mintaa) tai rikoksentekijän ja henkilökunnan välisiä keskusteluja. Interventioiden toteuttami-sessa tulee ottaa huomioon missä määrin niillä pyritään vaikuttamaan ääriajattelulla
68 Veldhuis 2016, s. 14, 92, 94–95, 100.
69 Horgan 2009, s. 17–18.
70 Silke – Veldhuis 2017, s. 5.
71 Virtanen – Kivivuori 2018, s. 5; Ks. myös Jones – Narag 2019.
72 Jones – Narag 2019, s. 44.
21
perusteltuihin rikoksiin, miten pitkäkestoisia interventiot ovat, kuka ne toteuttaa, miten ne to-teutetaan ja mihin niillä pyritään.73
Veldhuisin mukaan kuntoutuksen tarkoituksena on saada yksilöt tekemään oikeita valintoja ja pidättäytymään vääränlaisesta käytöksestä. Ihmisillä on kuitenkin, riippuen heidän yhteiskun-nallisesta ja poliittisesta asemasta, erilainen käsitys oikeasta ja väärästä. Jollekin tietty henkilö voi olla terroristi, toiselle vapaustaistelija. Valtiollinen koneisto voi luonnehtia henkilöä ekst-remistiksi, kun taas jollekin toiselle hän voi näyttäytyä uskottavana neuvottelukumppanina.74 Valtioilla voi olla erilaisia käsityksiä siitä, miten vankien irtaantumista radikalisoitumisesta tai terrorismista voidaan tukea ja edistää. Epäonnistuneena esimerkkinä voitaneen pitää Yhdysval-tojen pyrkimystä tehdä radikalisoituneista vangeista vaarattomia, ihmisoikeuksista piittaamatta, käyttäen kidutusta ja muita fyysisiä ja psyykkisiä painostuskeinoja, joita on mahdoton hyväk-syä.75 Myös yliasutetut korkean turvallisuustason vankilat, joissa on vähäinen tarjonta kuntou-tusta ja uskonnollisia palveluita, muodostavat riskin vankien radikalisoitumiselle. Sen sijaan esimerkiksi Iso-Britanniassa terroristivankeja de-radikalisoidaan kuntoutuksen avulla niin, että varsinainen fokus on siinä miten vangit toimivat (käyttäytyminen), ei siinä mitä he ajattelevat (ideologia). Ideana tässä on se, että asennemuutosta edeltää toiminta, eli käyttäytyminen. Kou-lutuksellisten, psykologisten ja uskonnollisten ohjelmien avulla pyritään horjuttamaan terroris-miin liittyviä käyttäytymistapoja.76
Veldhuisin mukaan Alankomaissa terroristivankeja varten perustetun terroristi-siiven tavoit-teena ei ollut kuntouttaa vankeja, vaan estää radikalisaation leviäminen. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, ettei radikalisoitumisen estämistä ja kuntoutusta voida yhteensovittaa. Siinä missä terroristi-siiven tarkoituksena oli puuttua vankien henkilökohtaiseen vapauteen ja rajoittaa vuo-rovaikutusta muiden vankien kanssa, kuntoutus olisi lisännyt tätä vapautta, sillä se vaatii osal-listumista kollektiivisille kursseille tai ohjelmiin. Vankien kuntoutusta edistettiin ainoastaan sillä, että tuomituilla vangeilla oli mahdollisuus päästä lievempien järjestelmien piiriin lähem-pänä vapautumista. Veldhuis kritisoi toimintatapoja, joiden ainoana tavoitteena oli korkean
73 CDPC – PC-CP 2016, s. 19.
74 Veldhuis 2012, s. 3.
75 Khosrokhavar 2017, s. 143.
76 Hamm 2013, s. 113, 172–173.
22
turvallisuustason ja ankaran järjestelmän ylläpitäminen, jolloin vapautumisen jälkeinen yhteis-kuntaan sijoittuminen jäi päätöksenteossa toissijaiseksi. Veldhuisin mukaan toimintatapojen pi-kaisella kehittämisellä pyrittiin vastaamaan todelliseen ja läsnäolevaan turvallisuusuhkaan ja ne suunniteltiin kontrollin optimoinnin ja toimenpiteiden epäonnistumisen minimoinnin mukai-sesti.77
Hamed El-Saidin mukaan vankilat ja niihin liittyvä turvallisuusnäkökulma ovat tärkeitä radika-lisoitumiseen liittyvässä työssä, mutta yhtä tärkeää on vankien kuntouttaminen ja sopeuttaminen takaisin yhteiskuntaan. Pelkästään vangitseminen ja muiden vankien radikalisoimisen ja vär-väyksen estäminen eivät ole riittäviä toimenpiteitä vankeinhoidossa. Kuntouttaminen ja sopeut-taminen eivät ole merkittäviä ainoastaan vangeille, vaan myös heidän läheisilleen ja sille yhtei-sölle, jossa vanki asuu. El-Saidin mukaan hyvin suunniteltu ja toteutettu de-radikalisaatio- oh-jelma ei ainoastaan edistä vankien irtaantumista ja de-radikalisoitumista, vaan myös turvaa van-kilaradikalisaation vastaista työtä yleisellä tasolla. Vankien sopeuttaminen takaisin yhteiskun-taan on tärkeää, sillä lähestulkoon kaikki vangit vapautuvat jossain vaiheessa ja palaavat takai-sin omiin yhteisöihinsä.78
Kruglanski ym. ovat tutkineet de-radikalisaatio- ja kuntoutusohjelmia, joihin osallistui Libera-tion Tigers of Tamil Eelam- organisaaLibera-tion (LTTE) vangittuja jäseniä. Tutkimus suoritettiin useissa srilankalaisissa keskuksissa, joissa LTTE:n jäseniä pidettiin vangittuina. Kuntoutusoh-jelma sisälsi useita erilaisia toimintoja, kuten ammattiopintoja, joiden tarkoituksena oli sopeut-taa vangit takaisin yhteiskunsopeut-taan vapautumisen jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 1) muuttuivatko hyödynsaajat (vangit) sen myötä, että he osallistuivat kuntoutusohjelmaan, 2) oliko muutos samanlainen niille LTTE- jäsenille, jotka olivat oletettavasti sitoutuneempia LTTE- organisaatioon, kuin niillä jotka olivat vähemmän sitoutuneita ja 3) mikä sai aikaan ky-seisen muutoksen. Tutkijat selvittivät miten sitoutuneita hyödynsaajat olivat organisaatioon henkilökohtaisella tasolla, miten ystävällismielisiä he olivat keskusten henkilökuntaa kohtaan ja miten vahvasti he kannattivat aseellista taistelua Sinhalese- kansanryhmää vastaan. Tutki-muksen kohteena oleva, kuntoutukseen osallistuva otanta muodostui 1906:sta henkilöstä ja
77 Veldhuis 2016, s. 40–43.
78 El-Said 2015, s. 19–20.
23
kontrolliryhmä 152:sta LTTE- jäsenestä, jotka eivät pystyneet osallistumaan tutkimukseen. Tut-kimustulosten mukaan kuntoutusohjelmaan osallistuneiden vankien kannatus poliittisen väki-vallan jatkamiselle väheni huomattavasti verrattuna niihin, jotka eivät osallistuneet kuntoutus-ohjelmaan. Ohjelmaan osallistuneiden vankien positiivinen suhtautuminen henkilökuntaan kas-voi tutkimuksen aikana. Tutkimuksen tuloksena kuntoutusohjelman katsottiin olevan kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja tutkimustulosten perusteella saatiin näyttöä siitä, että kuntoutus-ohjelmilla voi olla positiivisia vaikutuksia ja ero ohjelman käyneiden ja ei-käyneiden kesken on merkittävä.79