TUU-07-015
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue 3472000
3472000
3473000
3473000
3474000
3474000
6995000 6995000
6996000 6996000
6997000 6997000
6998000 6998000
6999000 6999000
LUMIMÄKI
Tietokantatunnus: TUU-07-015
Pinta-ala: 9,6
Korkeus: 168
Alueen suhteellinen korkeus: 28
Geologia
Lumimäen alueella on runsaasti hyvin kehittyneitä kivisiä rantavalleja, huuhtoutumislohkareikkoa ja huuhtoutunutta kalliota allekkain moreenipeitteisen kalliomäen koillisrinteellä. Kohdealueella on ylimpänä pienialainen ja ohut moreenikalotti, jonka koillisreunalla on noin 163 metrin korkeustasolla heikosti kehittynyt huuhtoutumisraja.
Huuhtoutumisraja hahmottuu lähinnä matalana törmänä, jonka tyvellä on katkonainen pallekivien vyö ja paikoin paljaaksi huuhtoutunutta kalliota.
Alueen näyttävimmät muodostumat ovat noin 150-160 metrin korkeustasolla olevat kivikkoiset rantavallit, jotka sijoittuvat alueen keski- ja kaakkoisosaan. Rantavalleja on kahdessa ryhmässä allekkain yhteensä 11-12 kappaletta.
Vallit sijoittuvat rinteeseen nähden hieman vinosti limittäin siten, että alin valli on suunnilleen alueen keskiosassa noin 150 metrin tasolla, mistä seuraavat vallit nousevat noin 0,5-1,5 metrin korkeusvälein kohti kaakkoa noin 160 metrin tasolle, missä pari ylintä vallia kiertyy osittain mäen kapean kaakkoispään ympäri. Rantavallit koostuvat melko hyvin pyöristyneestä kivikosta. Ne ovat noin 20-100 metriä pitkiä, 2-15 metriä leveitä ja 0,5-1,5 metriä korkeita. Suurin ja parhaiten kehittynyt rantavalli on aivan alueen kaakkoispäässä.
Alueen luoteisosassa on puolestaan noin 140-155 metrin tasolla runsaasti heikosti pyöristyneistä lohkareista koostuvaa paljasta huuhtoutumislohkareikkoa, lohkarepainanteita ja matalia, huuhtoutuneita kalliotörmiä.
Aluerajauksen luoteispuolella mäen alarinteellä lohkareikko jatkuu peitteisempänä.
Ylin ranta (Yoldiamerivaiheen loppu) on seudulla noin 160-165 metrin tasolla. Kohdealueen rantavallit ja huuhtoutumislohkareikko ovat syntyneet Yoldiamerivaiheen lopussa ja Ancylusjärvivaiheen alussa parinsadan vuoden aikana, kun mäki kohosi vähitellen vedenpinnan yläpuolelle.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Ilmakuvan mukaan kivikko on puuston peittämä. Puusto on luoteispäässä varttunutta männikköä ja kaakkoispäässä harvahkoa, hieman vesakoitunutta kasvatusmännikköä.
Kaakkoisosassa on myös hakkuualue. Valleja ja lohkareita peittävät enimmäkseen poronjäkälät ja tavalliset metsäsammalet, ja luoteisosan kalliotasanteilla on paikoin paksulti sammalta. Maapuita ja palokantoja on jonkin verran.
Maisema ja muut arvot
Alue hahmottuu melko hyvin ympäristöstä. Erityisesti alueen kaakkoispään vallit hahmottuvat maastossa mainiosti.
Mäen laelta näkyy paikoin kauas itään ja koilliseen Nilakalle, mutta alarinteet ovat peitteisiä. Sisäinen maisema on kohtalaisen vaihteleva. Maasto on hieman vaikeakulkuista
Kohdealueen kaakkoispään metsätyöt ovat kuluttaneet rantavalleja jonkin verran, mutta ne ovat kuitenkin yhä jokseenkin ehjiä. Alueen luoteispuolella on kalliomurskaamo ja maa-aineksenottoalue, joka on kaivettu aivan alueen koillispuolitse kulkevaan, lähes tasaiseksi huuhtoutuneeseen harjumuodostumaan. Harjuainesta on kerrostunut jonkin verran myös Lumimäen alarinteille. Alueen kaakkoisosassa on pieni kivestä rakennettu maja. Kohdealue on kokonaisuutena hyvä ja havainnollinen käyntikohde. Vastaavantyyppiset kiviset rantavallit ovat Pohjois-Savossa melko harvinaisia.
Sijainti: Lumimäen koillisrinteellä Hiekan talon ja maantien välissä Nilakan länsirannalla, 13 km Keiteleeltä kaakkoon.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 23 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Keitele
3313 05
