TUU-07-011
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
3519000
3519000
3520000
3520000
3521000
3521000
7013000 7013000
7014000 7014000
7015000 7015000
7016000 7016000
KIRJOMÄKI
Tietokantatunnus: TUU-07-011
Pinta-ala: 41,5
Korkeus: 176
Alueen suhteellinen korkeus: 76
Geologia
Kirjomäki on pienehkö, melko hyvin kehittynyt kalottimäki. Mäen laella on loivapiirteinen moreenikalotti, joka lienee paksuimmillaan laen keski- ja itäosassa. Kalotin jyrkällä länsi- ja lounaisreunalla kallio on kuitenkin lähes pinnassa. Moreenikalottia kiertää noin 155 metrin tasolla selkeähkö huuhtoutumisraja, joka koostuu ylimmän rannan tasossa olevasta kivivyöstä ja paikoin törmämäisestä, 1-2 metriä korkeasta pallekivikosta. Huuhtoutumisrajan alapuolella mäen länsi- ja lounaisosissa on leveä vyöhyke paljaaksi huuhtoutunutta kalliota ja lohkareikkoa, ja rinteen juurella on ohuelti hiekkaa. Huuhtoutumisraja on mäen lounaisrinteellä hyvin selväpiirteinen, ja se erottuu melko selkeästi myös kaakossa ja luoteessa. Mäen itä- ja koillisrinteillä se on puolestaan peitteinen ja melko huomaamaton.
Ylin ranta (Yoldiamerivaihe) on seudulla noin 155-160 metrin tasolla. Huuhtoutumisraja on kehittynyt välittömästi alueen vapauduttua jäästä. Kirjomäen laki on tällöin muodostanut pienen saaren, jonka ympärillä on ollut laaja ulappa. Huuhtoutumisrajan alapuolella oleva paljaaksi huuhtoutunut vyöhyke, huuhtoutumislohkareikot ja alarinteiden ohuet rantakerrostumat ovat syntyneet Yoldiamerivaiheen lopussa ja Ancylusjärvivaiheessa alueen kohotessa vähitellen kokonaan vedenpinnan yläpuolelle. Onkivesi kuroutui Ancylusjärvestä noin 9 500 vuotta sitten (Pajunen 2004). Suursaimaan transgressiovaiheessa vedenpinta nousi seudulla noin 107 metrin tasolle asti, ja vedenpinnan kohoaminen loppui Ristiinan Matkuslammen uoman avauduttua noin 6 900 vuotta sitten.
Suursaimaavaihe päättyi Vuoksen puhkeamiseen noin 5 700 vuotta sitten, jolloin vedenpinta laski nopeasti kolmisen metriä. Kirjomäen ympäristön pellot sijaitsevat pääasiassa Suursaimaan vanhalla järvenpohjalla.
Biologia
Mäen alarinteillä on kuusivaltaista sekametsää. Kangasmetsäinen rinne on kanervavaltainen, mutta kalliovyöhykkeen yläpuolella metsä vaihettuu kuivahkon kankaan kautta moreenipeitteisen laen tuoreeksi kankaaksi.
Kalliovyöhykkeen yläpuolelle on jätetty kaistale varttunutta kuusimetsää. Muuten alueen puusto on rinteillä ja laella hakkuiden seurauksena eri-ikäisiä nuoria metsiköitä. Mäen lounaisrinteessä on nuorta mäntyä ja katajaa kasvava avoin ja paahteinen kalliorinne. Hyvin paljastuneilla kalliopinnoilla vuorottelevat poronjäkäliköt ja
rupijäkälä–sammallaikut. Mäellä ei ole jyrkänteitä, joten kalliokasvillisuus on yksipuolista (Kallio-tietokanta).
Maisema ja muut arvot
Alue hahmottuu korkeana mäkenä selkeästi ympäristöstä ja näkyy hyvin myös Onkivedelle. Lounaisrinteen huuhtoutumisrajalta avautuu näkymiä etelään ja länteen Onkivedelle, ja moreenikalotin hakatuilta luoteis- ja pohjoisrinteiltä avautuu laajoja näköaloja luoteeseen, pohjoiseen ja itään. Mäen laki ja alarinteet ovat kuitenkin varsin peitteisiä. Sisäinen maisema on melko vaihteleva.
Mäen luoteis- ja pohjoisrinteillä tehdyt metsätyöt ovat kuluttaneet huuhtoutumisrajan kivikkoa jonkin verran. Alueen eteläosassa hieman huuhtoutumisrajan alapuolella on nuotiopaikka. Alue on paikallisesti arvokas kalliokohde (Husa ym. 2001). Kohdealue on seudulle jokseenkin tyypillinen, mutta tavallista havainnollisempi ja maisemallisesti melko näyttävä kalottimäki.
Sijainti: Alilammen kylän länsipuolella Onkiveden Karvaselän itärannalla, 15 km Lapinlahdelta etelään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 55 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Lapinlahti
3332 04 3332 07
Husa, J., Teeriaho, J. Kontula, T. ja Fagerstén, R. 2001. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Pohjois-Savossa. Alueelliset ympäristöjulkaisut 214. Suomen ympäristökeskus. 170 s.
Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kalliot, kallio-tietokanta. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
[Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä tietokanta.]
Pajunen, H. 2004. Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 160.
