HOITOTYÖNTEKIJÖIDEN HUUMAUSAINEIDEN KÄYTTÖ – INTEGROITU KIRJALLISUUSKATSAUS
Heidi Gåsman Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Tammikuu 2018
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 HOITOTYÖNTEKIJÖIDEN HUUMAUSAINEIDEN KÄYTTÖ AMMATTIA HARJOITTAESSA ... 4
2.1 Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö ... 4
2.2 Huumausaineiden käytön vaikutus hoitotyöntekijän työhyvinvointiin ... 5
2.3 Huumausaineiden käytön ennaltaehkäisy ja ilmeneminen työyhteisössä ... 6
2.4 Huumausaineiden käyttö ammattietiikan ja potilasturvallisuuden näkökulmasta .... 13
2.5 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisista lähtökohdista ... 16
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 18
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 19
4.1 Integroitu kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä ... 19
4.2 Aineiston keruu ja valinta ... 19
4.3 Aineiston laadunarviointi ... 22
4.4 Aineiston analyysi ... 24
5 TULOKSET ... 26
5.1 Käytetyt menetelmät aiemmassa tutkimuksessa ... 26
5.2 Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön yleisyys ... 28
5.3 Hoitotyöntekijöiden käyttämät huumausaineet ... 29
5.4 Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle altistavat tekijät ... 30
5.5 Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön tunnistaminen työyhteisössä ... 32
6 POHDINTA ... 35
6.1 Tutkimustulosten tarkastelu ... 35
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 41
6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 43
6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset ... 44
LÄHTEET... 46
LIITTEET
Liite 1. Katsaukseen valitut tutkimusartikkelit.
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen
Gåsman, Heidi Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö – integ-
roitu kirjallisuuskatsaus
Pro gradu -tutkielma, 50 sivua, 1 liitettä (5 sivua) Ohjaajat: Yliopistonlehtori, dosentti, TtT, Mari Kangasniemi
Professori, TtT, Arja Häggman-Laitila Tammikuu 2018
Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata, mitä hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käy- töstä tiedetään aikaisemman tutkimuksen perusteella sekä millä tutkimusmenetelmillä hoito- työntekijöiden huumausaineiden käyttöä on aiemmin tutkittu. Tutkielman tavoitteena oli in- tegroidun kirjallisuuskatsauksen avulla löytää tietoa, jota voidaan jatkossa hyödyntää tervey- denhuoltoalan organisaatioissa, hoitotyön kehittämisessä, johtamistyössä sekä koulutuksessa.
Tutkielman tutkimusmenetelmäksi valittiin integroitu kirjallisuuskatsaus, jonka avulla saatiin koottua yhteenveto samaa aihetta koskevista aiemmin toteutetuista tutkimuksista. Aineiston keruussa noudatettiin hakustrategiaa ja aineiston hakuun käytettiin keskeisiä hoitotieteen alan kansainvälisiä tietokantoja, joita olivat CINAHL, Cochrane, PubMed, PsycInfo ja Scopus – tietokannat. Jokaisessa tietokantahaussa haut rajattiin niin, että artikkelin tuli olla julkaistu vuosina 2007-2017 sekä artikkelin tuli olla englanninkielinen. Mahdollisuuksien mukaan ha- kuja rajattiin lisäksi niin, että tutkimusartikkelin tuli olla vertaisarvioitu sekä tiivistelmä tuli olla saatavilla. Aineisto analysoitiin jatkuvan vertailun analyysillä.
Kirjallisuuskatsaukseen valituista tutkimusartikkeleista (n=11) kahdeksassa oli käytetty mää- rällistä tutkimusmenetelmää ja kolmessa tutkimuksessa laadullista tutkimusmenetelmää. Hoi- totyöntekijöiden huumausaineiden käytön yleisyys ja määrät vaihtelivat paljon eri tutkimuk- sissa tutkimusten metodologisista eroavaisuuksista ja mittareiden vaihtelusta johtuen. Tulos- ten mukaan huumausaineita käyttävät hoitotyöntekijät käyttivät eniten huumaavia lääkeainei- ta, opiaatteja, joita työyksikössä oli saatavilla. Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden väärin- käytölle altistivat henkilökohtaiset sekä työperäiset riskitekijät. Tulosten mukaan hoitotyönte- kijöiden huumausaineiden käyttö oli mahdollista tunnistaa erilaisista merkeistä ja muutoksis- ta, joita ilmeni sekä yksilön toiminnassa, että työyhteisön toiminnassa.
Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän huumausaineiden käyttö tulisi tunnistaa ja tilan- teeseen puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Työyhteisöissä huumausaineiden käytöstä tulisi puhua enemmän ja työyhteisöissä tulisi olla yhtenäiset sekä tehokkaat toimin- tamallit huumausaineiden käytön tunnistamiseksi ja hoitoprosesseille. Kokonaisuudessaan hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytöstä tarvitaan jatkotutkimusta, jotta ymmärrys ja tieto aiheesta lisääntyisi.
Asiasanat: hoitotyöntekijät, huumausaineet, kirjallisuuskatsaus
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
ABSTRACT Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science Nursing Science
Nursing Leadership and Manage- ment
Gåsman, Heidi The use of narcotics among nursing staff – an inte- grated literature review
Master’s Thesis, 50 pages, 1 appendices (5 pages) Supervisors: University Lecturer, Docent Mari Kangasniemi, PhD
Professor Arja Häggman-Laitila, PhD January 2018
The purpose of this study was to describe what is known about the use of narcotics among nursing staff based on previous research and which methods have been used to investigate the topic. The aim of the study was to conduct an integrated literature review to find out infor- mation that can be utilised in health care organisations as well as in nursing development, management and education in the future.
The integrated literature review was selected as the research method, and it enabled compiling a summary of the studies previously conducted on the topic. The data collection followed a search strategy and involved utilising key international databases in nursing science, namely CINAHL, Cochrane, PubMed, PsycInfo and Scopus. The scope of each database search was limited to articles published in 2007–2017. As a further limitation, the search was only con- cerned with articles available in English. Where possible, the searches were also limited to peer-reviewed research articles with available abstracts. The data were analysed with the con- stant comparative method.
Out of the research articles selected for the literature review (n=11), a quantitative research method had been used in eight and a qualitative method in three. There was a lot of variation in the prevalence and amount of narcotics use among nursing staff between different studies due to the methodological differences of the studies and variation in the indicators used. Ac- cording to the results, the nursing staff who use narcotics tended to favour pharmaceuticals with a narcotic effect, or opiates available in their work unit. Personal and work-related risk factors expose nursing staff to narcotics use. The results indicate that the use of narcotics can be identified based on different signs and changes apparent in the actions by both individuals as well as the working community.
The narcotics use of a member of nursing staff should be recognised and intervened in as ear- ly as possible. Working communities should address the use of narcotics more frequently, and introduce uniform and efficient operating models for identifying narcotics abuse as well as related treatment processes. All in all, there is need for further research on the use of narcotics among nursing staff to increase understanding and knowledge on the topic.
Keywords: nursing staff, narcotics, literature review
1 JOHDANTO
Suomalaisessa työkulttuurissa työntekijöiden huumausaineiden käytön on kuvattu olevan ta- bu, josta ei puhuta julkisesti (Kaarne & Seppä 2012). Päihtyneenä työskennellessä huumaus- aineita käyttävä hoitotyöntekijä altistaa sekä itsensä että potilaat vaaratilateille, joista voi ai- heutua pysyviä haittoja (ETENE 2011). Päihteiden alaisuudessa työskentely on vakava rik- komus missä tahansa ammatissa toimiessa (Akava ym. 2015). Terveydenhuollon ammatissa toimivilla on velvollisuus huolehtia työssään sekä potilaiden että itsensä hyvinvoinnista (ETENE 2001, ETENE 2011). Hoitotyöntekijöillä, kuten muillakin työntekijöillä on sekä eettinen että lainsäädännöllinen velvoite työskennellä työssään päihteettömästi (Laki tervey- denhuollon ammattihenkilöistä 559/1994, ETENE 2001). Päihteitä käyttävällä hoitotyönteki- jällä on negatiiviset vaikutukset myös hoitotyön ammatille, terveydenhuoltojärjestelmälle (Matthias-Anderson & Yurkovich 2016) sekä hoitotyön julkiselle kuvalle (Kunyk 2015), kos- ka huumausaineiden käytön myötä ammattiin liittyvä uskottavuus horjuu (Pooler ym. 2009).
Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö ei ole terveydenhuoltoalan ammattilaisten kes- kuudessa uusi ilmiö. Monroe ja Kenega (2010) on kuvannut, että hoitotyöntekijöiden huu- mausaineiden käyttöä on tunnistettu olevan jo yli 100 vuotta sitten. Hoitotyöntekijöiden huu- mausaineiden käyttö on kuitenkin vähän tutkittu ja raportoitu aihe (Monroe & Kenega 2010).
Huumausaineiden käyttöä sekä huumausaineriippuvuutta esiintyy kaikissa kulttuureissa, iästä, sukupuolesta tai yhteiskuntaluokasta riippumatta (Dittman 2012). Terveydenhuollossa toimi- vat ammattilaiset ovat yhtä potentiaalisia huumausaineiden käyttäjiä kuin muutkin ihmiset huolimatta siitä, että heillä on koulutuksessa tai työkokemuksen kautta saatua tietoa ja taitoja (Kunyk 2015) liittyen päihteiden käyttöön. Yhtä lailla terveydenhuollon ammattihenkilöt voi- vat kokea myös alkoholiin tai huumausaineiden käyttöön liittyviä riippuvuusongelmia (Raistrick ym. 2008) samalla tavalla kuin muutkin ihmiset.
Tässä tutkielmassa hoitotyöntekijällä tarkoitetaan terveydenhuollon laillistetuista tai nimike- suojatuista ammattihenkilöistä sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, kätilöitä tai lähihoitajia, jot- ka ovat saaneet lain mukaisen oikeuden ja luvan ammatinharjoittamiselle (Laki terveyden- huollon ammattihenkilöistä 559/1994, Valvira 2017). WHO:n (2015) tilastoraportin mukaan kansainvälisesti hoitotyössä toimi vuonna 2013 lähes 21 miljoonaa hoitotyöntekijää eri tehtä- vissä. Suomessa vuonna 2013 sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneita oli yhteensä 107 877 henkilöä ja lähihoitajan tutkinnon suorittaneita 207 702 henkilöä. Näistä työssäkäyvien sai-
2 raanhoitajien osuus oli 79 934 henkilöä sekä lähihoitajista 146 572 henkilöä. (THL 2015.) Huumausaineita käyttävien hoitotyöntekijöiden osuus on hyvin marginaalinen, mutta on arvi- oitu, että noin 10-15 % kaikista terveydenhuoltoalan ammattilaisista esiintyy haitallista huu- mausaineiden tai alkoholin käyttöä jossakin vaiheessa työuran aikana (Baldisseri 2007).
Suomessa huumausaineet luokitellaan laittomiksi päihteiksi (Seppä ym. 2012), jonka vuoksi niiden käyttäminen on aina rikos (Huumausainelaki 373/2008, Akava ym. 2015). Päihteisiin lukeutuu sekä alkoholi että huumausaineet, mutta näiden lisäksi myös joillakin lääkkeinä käy- tetyillä aineilla on päihdyttävä vaikutus. (Seppä ym. 2012.) Tässä tutkielmassa keskitytään hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöön, jolloin kiinnostuksen kohteena on sekä taval- lisimmin käytetyt huumausaineet että huumaavat lääkeaineet.
Monroen ym. (2013) mukaan syitä hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle ovat olleet työstä johtuva stressi sekä helppo pääsy lääkkeisiin työssä. Koulutuksessa hoitotyöntekijät saavat tietoa eri lääkkeistä ja niiden vaikutuksista, jonka tiedetään altistavan huumausaineiden käytölle (Wright ym. 2012). Riskinä päihteiden käytölle on myös pitkät työajat, jatkuva kon- takti sairaiden potilaiden kanssa (Pilgrim ym. 2016), suuri työtaakka ja ylityöt (Epstein ym.
2010). Päihteiden ongelmalliselle käytölle voi altistaa työ, jossa ollaan kosketuksissa lääkkei- den kanssa. Myös jatkuva kiire, huoli irtisanomisesta ja huono työilmapiiri ovat riskitekijöitä päihteiden ongelmalliselle käytölle. (Työterveyslaitos 2013.)
Työpaikoilla työntekijöiden päihdehaitoille altistumista voidaan vähentää työoloihin ja työn- käytäntöihin panostamalla (STM 2015). Suomessa useilla työpaikoilla ei ole erillistä päihde- ohjelmaa, jonka avulla voitaisiin ennaltaehkäistä päihteistä koituvia ongelmia työelämässä.
Usein olemassa olevat päihdeohjelmat käsittelevät vain alkoholiongelmaisen työntekijän aut- tamista ja ohjaamista hoitoon. (Työterveyslaitos 2013.) Suomessa on käytössä alkoholion- gelmaisen Käypä hoito -suosituksen (2015) mukainen lyhytneuvonta (mini-interventio), joka koskee vain alkoholin käyttöön puuttumista. Huumeongelmaisen Käypä hoito –suosituksessa (2012) otetaan kantaa vain huumeongelman toteamiseen, mutta varhaisen tunnistamisen tai puheeksioton mallia ei ole olemassa.
Suomessa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on kiinnittänyt huomiota hoitotyöntekijöiden ammattioikeuksiin, joihin on jouduttu yhä useammin puuttumaan päihtei- den käytön vuoksi (Valvira 2014). Tyypillisesti Valvira on ottanut kantaa hoitotyöntekijöiden
3 ammattioikeuksiin paitsi alkoholin, mutta myös huumausaineiden ja huumaavien lääkkeiden väärinkäytöstä johtuneista syistä. Kansainvälisesti tarkkoja tilastolukuja hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön yleisyydestä ei ole, mutta esimerkiksi Suomessa vuonna 2013 Valvi- ra poisti, rajasi tai kielsi 110 hoitotyöntekijältä ammattioikeudet päihteiden käytöstä johtuen (Valvira 2014).
Tämä pro gradu –tutkielma kohdistuu hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöön. Tut- kielmassa on tarkoituksena kuvata hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöä aikaisem- man tutkimustiedon perusteella. Alustavan kirjallisuuskatsauksen perusteella hoitotyönteki- jöiden huumausaineiden käyttöä on tutkittu vähän. Suomen tasolla tutkimusta aiheesta ei ole tehty lainkaan ja aiempi kansainvälinen tutkimustieto on hajanaista. Tavoitteena on, että tä- män integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla saatua tietoa voitaisiin hyödyntää sekä kansalli- sesti että kansainvälisesti terveydenhuoltoalan organisaatioissa, hoitotyön kehittämisessä, joh- tamisessa sekä koulutuksessa.
4 2 HOITOTYÖNTEKIJÖIDEN HUUMAUSAINEIDEN KÄYTTÖ AMMATTIA HARJOIT- TAESSA
2.1 Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö
Monroe ja Kenaga (2010) ovat esittäneet tutkimuksessaan, että hoitotyöntekijöiden huumaus- aineiden käytöllä on pitkä historia hoitotyön ammattilaisten keskuudessa. Ajatus hoitotyönte- kijän huumausaineiden käytöstä voi kuitenkin aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta (Monroe &
Kenaga 2010), koska yleisesti hoitotyön ammattilaisia arvostetaan työelämässä ja heidän ammattitaitoon luotetaan (Suomen lähi- ja perushoitajaliitto 2017). Terveydenhuoltoalan kou- lutus ja ammatti eivät kuitenkaan suojaa hoitotyöntekijöitä päihteiden haitalliselta käytöltä tai mielenterveysongelmilta (Pooler ym. 2009).
Hoitotyöntekijöillä on Poolerin ym. (2009) mukaan riski huumausaineiden käytölle, koska heillä on helppo pääsy lääkkeisiin työssä, jonka on kuvattu altistavan hoitotyöntekijää huu- mausaineiden käytölle (Wright ym. 2012). Hoitotyöntekijät vastaavat työssään lääkehoidosta, jolloin heillä on Epsteinin (2010) mukaan mahdollisuus esimerkiksi ottaa potilaille tarkoitet- tuja lääkkeitä omaan käyttöön. Aiemmassa tutkimustiedossa on kuvattu, että huumausaineista hoitotyöntekijät suosivat eniten opiaatteja, joita työpaikalla on ollut saatavilla (Wright ym.
2012).
Hoitotyössä hoitotyöntekijät ovat vastuussa potilaiden hyvinvoinnista ja hoidosta (Pooler ym.
2009). On selvitetty, että huumausaineiden käytön alaisena hoitotyöntekijän työn tulokselli- suus heikentyy sekä hoitotyöntekijän huumausaineiden käyttö on riski hoidettaville potilaille (Pooler ym. 2009, Monroe & Kenaga 2010). Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöön on kuvattu liittyvän muun muassa suurentunut halukkuus riskienottoon työtehtävissä, epäre- hellisyys, asioiden salailu (Dittman 2008), impulsiivisuus, muistamattomuus (Wright ym.
2012) sekä toisten työntekijöiden syyllistäminen esimerkiksi lääkevirheiden yhteydessä (Monroe & Kenaga 2010).
Yleisesti asenteet päihdeongelmaisia kohtaan on havaittu olevan negatiivisia, jonka vuoksi hoitotyöntekijät eivät halua leimautua päihdeongelmaiseksi työoloissa (Raistrick ym. 2008).
Työyhteisön työpaikkakulttuuri, jossa päihteiden väärinkäyttäjät ovat leimautuneet negatiivi-
5 sesti, aiheuttaa sen, että päihteitä käyttävät hoitotyöntekijät kokevat häpeää ja haluavat salata oman ongelmansa (Matthias-Anderson & Yurkovich 2016). On havaittu, että huumausaineita käyttävät hoitotyöntekijät eivät hae apua päihteiden ongelmalliseen käyttämiseen, koska pel- käävät seurauksia, joita huumausaineiden kiinni jäämisestä aiheutuu (Cares ym. 2015). Poole- rin ym. (2009) mukaan huumausaineita käyttävien hoitotyöntekijöiden voi olla vaikea ym- märtää, että heillä voi olla samanlaisia päihteiden käytön ongelmia kuin muillakin ihmisillä.
2.2 Huumausaineiden käytön vaikutus hoitotyöntekijän työhyvinvointiin
Huumausaineiden käyttö on riski hoitotyöntekijän työhyvinvoinnille (Kunyk 2015). Päihtei- den ongelmakäyttö vaikuttaa työntekijän hyvinvointiin negatiivisesti lisäten terveydelle koi- tuvia haittoja (Työturvallisuuskeskus 2017). Työhyvinvoinnin näkökulmasta huumausaineita käyttäessään hoitotyöntekijä vaarantaa oman terveytensä (Fogger & McGuinness 2009), sillä osaksi huumeongelmaa voi liittyä erilaisia sairauksia sekä huumeiden käytöstä voi aiheutua hyvinvointia vaarantavia komplikaatioita. Huumeongelmasta kärsivillä voi muun muassa il- metä sekavuustiloja, psyykkisiä häiriöitä, laihtumista, uniongelmia, sisäelinsairauksia, veri- suonien tukoksia ja elimistön myrkytystiloja. Useimmissa tapauksissa huumeiden käyttöön kytkeytyy myös mielenterveyden ongelmia. Mielenterveysongelmat voivat altistaa päihteiden käytölle, mutta voivat olla myös seurausta väärinkäytöstä. (Huumeongelmaisen Käypä hoito – suositus 2012.)
Kokonaisuudessaan työhyvinvointi koostuu ominaisuuksista, joiden pohjalta työyhteisössä saadaan tehtyä tuloksellista työtä. Työhyvinvointi muodostuu työkyvystä sekä tasapainosta, jota säädellään työllä, vapaa-ajalla sekä levolla. (Työturvallisuuskeskus 2011.) Työhyvinvoin- tiin kuuluu olennaisena osana myös päihteiden käytöstä johtuvien haittojen ennaltaehkäisy (Työterveyslaitos 2013). Jokaisella hoitohenkilöstöön kuuluvalla työntekijällä on vastuu sekä omasta että muiden hyvinvoinnin toteutumisesta (ETENE 2001).
Terveydenhuollon ammattihenkilöltä edellytetään, että hoitotyöntyöntekijä on terveydentilan- sa ja toimintakykynsä näkökulmasta kykeneväinen toimimaan työssään (Valvira 2013). Työ- hyvinvoinnin perusta muodostuu tasa-arvoisesta, jokaisen työntekijän puolueettomasta kohte- lusta. Tämän lisäksi työntekijöiden työntekoon liittyvistä tarpeista tulee huolehtia. Yksilön toimintakyky kuvastaa, miten henkilö suoriutuu päivittäisestä elämästä ja sen asettamista vaa-
6 timuksista. Työkyky puolestaan ilmenee niin, miten työntekijän henkilökohtainen kyky toimia vastaa työn vaatimuksiin. (Työterveyslaitos 2015.)
Työhyvinvoinnin kehittämisellä on mahdollista parantaa työntekijän jaksamista ja ennaltaeh- käistä työkyvyttömyyttä (Työturvallisuuskeskus 2011). Työhyvinvoinnin kehittämiseen kuu- luu hoitotyöntekijöiden päihteiden käytön ja niiden käyttöön liittyvien haittojen ennaltaehkäi- sy. Ennaltaehkäisyn tueksi työpaikan päihdeohjelmassa laaditaan kirjalliset toimintatavat, miten päihdeasiat ja ongelmalliset tilanteet käsitellään työpaikalla sekä kenen tehtävänä on toimia eri tilanteissa. Työpaikan päihdeohjelmaan sisältyy päihteiden käyttöön liittyvien on- gelmatilanteiden käsittely, johon katsotaan kuuluvaksi päihteiden käytön tunnistaminen sekä tilanteeseen puuttuminen. Lisäksi päihdeohjelmassa selvitetään tarvittavat menettelytavat, joita seuraa, kun työntekijän päihteiden käyttö tunnistetaan ja tilanteeseen puututaan. (Työter- veyslaitos 2013.)
2.3 Huumausaineiden käytön ennaltaehkäisy ja ilmeneminen työyhteisössä
Työyhteisöissä päihdeongelmia on mahdollista ennaltaehkäistä edistämällä työntekijöiden työhyvinvointia. Päihteiden käytöstä johtuvien ongelmien ja haittatilanteiden ennaltaehkäisyn tulee työpaikolla olla ensisijaista (Akava ym. 2015). Huumausaineiden käytöstä johtuvien haittojen ennaltaehkäisyyn tavoitteena on, että työyhteisöissä pystytään havaitsemaan päihtei- den käytön ongelma ennen kuin päihteet vaikuttavat yksilön työkykyyn (Työterveyslaitos 2015).
Ennaltaehkäisyn kannalta tärkeää on päihdeasioihin liittyvä tiedotus ja työntekijöiden koulut- taminen. Tiedottamisella sekä koulutuksen avulla voidaan vähentää huumausaineiden käytön aiheuttamia haittoja työyhteisössä sekä huumausaineiden käyttö opitaan tunnistamaan selke- ämmin. (Akava ym. 2015.) Lisäksi huumausaineiden käyttöön pystytään ennaltaehkäisyn nä- kökulmasta puuttumaan paremmin (Akava ym. 2015), joka on eduksi sekä huumausaineita käyttävälle hoitotyöntekijälle, mutta myös hyödyksi koko työyhteisölle. Tiedottamisen ja työ- tekijöiden koulutuksella on mahdollista tukea työntekijöitä valitsemaan elämäntapoja, joihin eivät kuulu päihteet. Ennaltaehkäisevällä tiedottamisella ja kouluttamisella voidaan jakaa tie- toa huumausaineiden käyttöön liittyvistä ongelmista, ongelmien tunnistamisesta ja puuttumi- sesta, jolloin on mahdollista edesauttaa työyhteisön yhteisen päihdeohjelman tavoitteiden to-
7 teutumista. (Akava ym. 2015.) Sekä tiedotuksella että koulutuksen avulla jokainen työntekijä saa tietoa asioista, mutta pystyy myös pohtimaan omaa huumausaineiden tai alkoholin käyt- töä, vaikka se ei olisikaan kehittynyt ongelmalliseksi (Työterveyslaitos 2013).
Myös työterveyshuollolla on merkittävä rooli hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön ennaltaehkäisemiseksi. Työterveyshuollossa päihteiden käyttö voidaan ottaa esille aina, kun yksittäiselle työntekijälle tehdään terveystarkastus tai kyseessä on vain tavallinen työterveys- huollon hoidollinen käynti. Työterveyshuollon toiminnan suunnitelmaan tulee kirjata toimet, joilla pyritään ennaltaehkäisemään työpaikan päihdehaittoja. (Akava ym. 2015.)
Huumausaineiden käytön tunnistaminen
Monroen ja Kenagan (2010) mukaan hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö on ollut mahdollista tunnistaa käyttäytymisestä ja tunnusmerkeistä (Akava ym. 2015). Hoitotyönteki- jöiden huumausaineiden käyttöön on kuvattu liittyvän näkyviä ja havaittavia fyysisiä merkke- jä, kuten esimerkiksi hikoilua, käsien vapinaa sekä hermostuneisuutta (Monroe & Kenaga 2010). Havaittavia merkkejä on tunnistettu myös, jos hoitotyöntekijä on työskennellyt päihty- neenä. Päihtyneenä työskentely on ilmennyt myös muuttuneena käytöksenä, jolloin huumaus- aineita käyttävä työntekijä on esimerkiksi pyrkinyt välttelemään työpaikan sosiaalisia tilantei- ta (Akava ym. 2015.)
Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön on havaittu aiheuttavan muutoksia työpaikalla läsnäoloon sekä suorituskykyyn (Monroe & Kenaga 2010). Tunnistamista helpottavia tun- nusmerkkejä on kuvattu olevan jatkuvat myöhästymiset, poistumiset tai yllättävät poissaolot työstä, jatkuvat itsestä johtuvat spontaanit työvuorojen vaihdot. Huumausaineiden käyttö on myös voitu tunnistaa työn- ja työtehtävien laiminlyöntinä, tapaturmina ja virhetilanteissa.
(Akava ym. 2015.) Myös valvottujen lääkkeiden käyttöön on havaittu liittyvän epäselvyyksiä (Monroe & Kenaga 2010), kuten potilaalle on dokumentoitu kipulääke annetuksi, mutta lää- kettä ei ole kuitenkaan toimitettu potilaalle (Wright ym. 2012). Jokaisessa tapauksessa taustal- la ei ole automaattisesti päihteiden väärinkäyttö, mutta merkit ja oireet ovat tärkeitä tunnistaa, jotta ongelmiin voidaan puuttua (Työterveyslaitos 2013).
8 Hoitotyöntekijän huumausaineiden käytön tunnistamisella voidaan ennaltaehkäisevästi vähen- tää haittoja, joita voi koitua sekä huumausaineita käyttävälle hoitotyöntekijälle itselleen sekä erityisesti hoidettaville potilaille (Wright ym. 2012). Tunnistamisella voidaan paitsi suojella potilaita, mutta auttaa myös kollegaa toipumaan riippuvuudesta (Monroe & Kenaga 2010).
Huumausaineiden käyttöön puuttuminen
Työpaikoilla tulee olla selvät toimintatavat, kun hoitotyöntekijän huumausaineiden käyttöön aiotaan puuttua. Huumausaineiden käyttöön puuttumisella pyritään siihen, että tilanteeseen reagoidaan ennen kuin päihteiden käyttö aiheuttaa ongelmia työtehtävistä suoriutumiselle.
(Akava ym. 2015.) Huoli tilanteen huonontumisesta on hyvä syy puuttua asiaan ajoissa. Puut- tumista tulee pitää aitona ihmisestä välittämisenä, jolloin tilanteeseen voi puuttua työtoveri, esimies tai alainen keskustelemalla heti huolta herättäneen työkaverin kanssa tai viemällä asi- an eteenpäin henkilön esimiehelle. (Työterveyslaitos 2013.)
Puuttumisen näkökulmasta kattava työyhteisön päihdeohjelma on etu kaikille työyhteisön jäsenille, joiden hyvinvointi on etusijalla. Erilaisilla työpaikan päihdeohjelmilla on mahdollis- ta ohjata päihdeongelmainen työntekijä hoitoon. (Työterveyslaitos 2013.) Työterveyshuolto- lain (1383/2001) mukaan työpaikalla tulee olla työterveyshuoltoa koskeva kirjallinen toimin- tastrategia, johon on kirjattu työterveyshuoltoa koskevat tavoitteet, tarpeet sekä toimenpiteet.
Lain mukaan organisaatiossa tulee olla kirjallisesti laadittu päihdeohjelma, jonka pohjalta työntekijän epäiltyyn huumausaineiden käyttöön voidaan puuttua suorittamalla työntekijälle huumausainetesti. Päihdeohjelma voi kuulua myös osaksi työterveyshuollon toiminnan strate- giaa. (Työterveyshuoltolaki 1383/2001.) Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) ja valtioneuvoston asetus huumausainetestien tekemisestä (218/2005) määräävät työntekijöi- den huumausainetesteistä sekä niihin liittyvästä seurannasta. Lain mukaan esimerkiksi hoito- työntekijää voidaan velvoittaa tuomaan työnantajalle huumausainetestejä koskeva todistus, koska hoitotyössä vaaditaan tarkkaavaisuutta, luottamusta, itsenäistä toimintakykyä tai työ päihtyneenä asettaa riskin työntekijän tai toisen henkilön turvallisuudelle (Laki yksityisyyden suojasta työelämässä 759/2004, Valtioneuvoston asetus huumausainetestien tekemisestä 218/2005).
9 Mitä varhaisemmassa vaiheessa huumausaineiden käyttöön puututaan ja apua tarjotaan, sitä vähäisemmät ovat riskit ongelmien syntymiselle (STM 2015). Mahdolliseen hoitotyöntekijän huumausaineiden käyttöön on usein vaikeaa puuttua, koska henkilö voi kieltää asian, ei ota vastaan apua tai hän kokee saavansa syytöksiä kollegoilta (Baldisseri 2007). Päihteiden vää- rinkäyttöön ja riippuvuuksiin liittyy usein se, että päihteiden käyttäjä ei itse hahmota tilannet- ta kokonaan. Tästä syystä on tärkeää, että ongelmaan puututaan asiallisesti keskustelemalla.
(Työterveyslaitos 2013.)
Esimiehen rooli puuttumisessa ja puheeksioton tilanteissa
Erityisesti hoitotyön johtajilla on keskeinen rooli, kun puututaan hoitotyöntekijän huumausai- neiden käyttöön (Kunyk 2015). Esimiesten työnkuvaan kuuluu olennaisesti päihdetyö ja päih- teiden käyttöön puuttuminen, jonka vuoksi työpaikoilla esimiehillä tulee olla asiaan kuuluva ja kehittävä ote liittyen päihteiden ongelmakäyttöön työpaikalla. Esimiehen tehtävänä on puuttua, jos on havainnut työntekijän työkyvyn heikentyneen. (Työterveyslaitos 2013.) Esi- miehen puuttumisen näkökulmasta Huumeongelmaisen Käypä hoito -suosituksessa (2012) mainitaan, että Suomessa työnantajalla on oikeus velvoittaa työntekijä tuomaan todistuksen huumaavien aineiden käytöstä, jos työnantaja arvelee, että työntekijä toimii päihtyneenä tai työntekijällä on merkkejä riippuvuusongelmasta. Jos työntekijän käytös tai työkyky viittaa esimerkiksi mahdolliseen huumausaineiden käyttöön, tulee esimiehen keskustella työntekijän kanssa viipymättä työyhteisön toimintatavoista sekä mahdollisesta päihtyneenä työskentelyn seuraamuksista ja päihdehoidon mahdollisuuksista (Akava ym. 2015). Tarvittaessa esimiehel- lä on oikeus pyytää päihtynyttä työntekijää poistumaan työpaikalta (Työterveyslaitos 2013).
Esimiehen tehtäviin kuuluu huumeiden käyttöön puuttumiseen liittyvä keino: ongelmatilan- teiden puheeksiotto (Työterveyslaitos 2013, Akava ym. 2015). Puheeksioton avulla esimies keskustelee huolta herättäneen työntekijän kanssa mahdollisesta ongelmasta (Työterveyslaitos 2013). Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän näkökulmasta puheeksioton tilanteessa pyritään selvittämään, mitä huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä itse ajattelee tilanteesta, omasta työkyvystä sekä tilanteen ongelmallisuudesta. Puheeksitoton keskustelussa suunnitel- laan yhdessä esimiehen ja työntekijän kanssa tilanteelle yhdestä kolmeen kuukautta kestävä seurannan jakso, jolloin tarvittaessa keskustellaan tilanteesta uudelleen ja tehdään hoitoonoh- jauksen sopimus, jolloin tavoitteena on päihdeongelman hoito ja kuntoutuminen. (Työterveys-
10 laitos 2013.) Työyhteisöissä johtajien ja esimiesten toiminnalla on tärkeä rooli, jotta laadittu työpaikan päihdeohjelma ja sen käytännöt toteutuvat onnistuneesti (Työterveyslaitos 2013).
Usein huumausaineiden käytön puuttumiseen sisältyy myös haasteita. On kuvattu, että työyh- teisöissä johtajat ja esimiehet kokevat huumausaineiden käyttöön puuttumisen ja puheek- sioton ongelmalliseksi ja kollegat eivät halua paljastaa huoltaan kenellekään, jos epäilevät toisen työntekijän huumausaineiden käyttöä työyhteisössä (Kaarne & Seppä 2012). Esimiehen rooli huumausaineiden käyttöön puuttumisessa korostuu myös siitä syystä, että useimmissa tapauksista ainoastaan työnantajan puuttumisella voidaan selvittää ongelmia ja keksiä yhteiset ratkaisut työyhteisöiden ongelmatilanteisiin. Vasta siinä tapauksessa, jos esimiehen puuttumi- sen keinoilla ja toimenpiteillä ei saada esimerkiksi hoitotyöntekijän huumausaineiden käyt- töön liittyvää ongelmatilannetta selvitettyä, ollaan yhteydessä valvovaan viranomaiseen.
(Valvira 2016.)
Työyhteisön rooli huumausaineiden käyttöön puuttumisessa
Työyhteisöissä kaikkien työntekijöiden velvollisuutena on ohjeistaa ja tukea päihdeongel- maista työtoveria hakemaan apua. Työyhteisössä esiintyviä päihteiden käyttöön liittyviä on- gelmia ei tule sallia salailemalla ja piilossa pitämällä. (Akava ym. 2015.) Useat ammattieetti- set ohjeet edellyttävät terveydenhuollon ammattilaista puuttumaan työyhteisöissä päihteitä käyttävän kollegan ongelmaan lähestymällä suoraan työtoveria sekä avustaa häntä saamaan apua ongelmaansa (Pooler ym. 2009). Kollegan työkyvystä huolestuneen tulisi ensisijaisesti puuttua huolta herättäneen työtoverin tilanteeseen, jolloin huolen voi kertoa suoraan esimie- helle (Työterveyslaitos 2013).
Työpaikoilla työntekijöillä tulisi olla ohjeet, kuinka tulee toimia, jos kollegan päihteiden käyt- tö mietityttää tai on huolta liittyen omaan päihteiden käyttöön (Työterveyslaitos 2013). Päih- dehaittoja ennaltaehkäisee työyhteisön yhteinen visio siitä, että päihteiden käytöstä koituneita haittoja ei hyväksytä työyhteisön keskuudessa. Työyhteisöissä ei tulisi sallia piittaamatto- muutta ja erilaisia käytäntöjä, jotka antavat mahdollisuuden päihdehaittojen kehittymiselle.
Puuttumatta jättäminen ovat uhka työturvallisuudelle. (Työterveyslaitos 2013.) On tutkittu, että työyhteisössä vallitseva myönteinen ilmapiiri parantaa kykyä tunnistaa ja puuttua, jos on epäily, että yksikössä toimii työntekijä, jonka työkyky on heikentynyt. (Kunyk 2015.)
11 Huumausaineiden käytön tunnistamisesta aiheutuvat seuraukset huumausaineita käyttä- välle hoitotyöntekijälle
Huumausaineita käyttävälle hoitotyöntekijälle voi aiheutua useita erilaisia seurauksia, kun huumausaineiden käyttö on ilmennyt työyhteisössä, tilanne on tunnistettu sekä tilanteeseen on puututtu. Jos huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä ei hae apua ongelmaan omatoimisesti, hänet ohjataan hoitoon työpaikalta työnantajan toimesta tai työterveyshuollon esityksestä (Akava ym. 2015). Tällöin esimies tekee kirjallisen hoitositoumuksen huumausaineita käyttä- vän hoitotyöntekijän kanssa, jolloin tavoitteena on huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän työkyvyn palautus ja kuntoutuminen. Hoitositoumuksellinen sopimus on voimassa aina vähin- tään kahden vuoden ajan, jolloin työterveyshuolto sekä esimies seuraavat tilannetta arvioiden työntekijän työkykyä. Jos hoitoon ohjattu hoitotyöntekijä ei noudata sopimuksen sääntöjä, seurauksena hän voi saada työnantajalta kirjallisen varoituksen. (Työterveyslaitos 2013.) Sääntöjen rikkominen voi esimerkiksi esiintyä niin, että hoitotyöntekijä jatkaa huumausainei- den käyttöä ja tulee päihtyneenä työvuoroon.
Hoidollisen sopimuksen lisäksi työpaikalla tehdään kuntoutussuunnitelma huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon välille. Kuntoutussuunnitelman tavoitteena on edistää päihdehoidon avulla hoitotyöntekijän kuntoutumista ja toipumista.
Kuntoutumissuunnitelmassa sovitaan kirjallisesti kuntoutumiseen liittyvistä hoidollisista jär- jestelyistä ja sovitaan tiedottamisesta eri tahojen välillä (Työterveyslaitos 2013). Kuten kaik- kiin päihdeongelmiin, myös huumausaineiden käytön lopettamisen kuntoutumisprosessiin voivat kuulua retkahdukset. Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän hoitosopimuksessa sekä kuntoutumissuunnitelmassa tulee kirjallisesti sopia, miten toimia työntekijän retkahtaes- sa tai jäädessä uudestaan kiinni huumausaineiden käytöstä (Työterveyslaitos 2013).
Usein hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön tunnistamisella on kuvattu olevan nega- tiivisia seurauksia huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän ammatinharjoittamiselle. Kan- sainvälisissä tutkimuksissa on kuvattu, että useimmissa tapauksissa hoitotyöntekijän huu- mausaineiden käytön tunnistamisen seurauksena huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä irtisanottiin tai hoitotyöntekijä itse jätti työnsä. (Fogger & McGuinness 2009.) Lisäksi huu- mausaineita käyttävälle hoitotyöntekijälle on kuvattu määräytyvän käytännön työhön rajoi-
12 tuksia, koeajalle siirto, ammatinharjoittamisoikeuden menettäminen, nuhtelu sekä julkinen asian julkistaminen (Monroe ym. 2008).
Suomessa terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontaa toteuttaa aluehallintovirastot sekä Valvira, joiden tehtävänä on valvoa terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimimista tervey- denhuollon eri sektoreilla (Valvira 2016). Valviran ylläpitämä terveydenhuollon ammattihen- kilöiden valvontalautakunta puuttuu ammatinharjoittamisoikeuteen esimerkiksi siinä tapauk- sessa, jos hoitotyöntekijän huumausaineiden käyttö jatkuu työnantajan puuttumisesta huoli- matta eikä huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä ole suostuvainen hoitoon. Jos esimerkiksi selviää, että huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä on työssään toiminut väärin, asiasta koi- tuu ammattihenkilölle seuraus. Seurauksena voi olla esimerkiksi valvovan viranomaisen hal- linnollinen ohjaus, johon kuuluu esimerkiksi huomautus tai kirjallinen varoitus. (Valvira 2015.) Äärimmäisenä seurauksena Valviran ylläpitämä terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta puuttuu yksittäisen terveydenhuollon ammattilaisen ammatinharjoittamis- oikeuteen, jolloin huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän ammattioikeuksia voidaan tar- peen mukaan rajoittaa, kieltää tai poistaa (Valvira 2016).
Huumausaineiden käytön seuraukset työyhteisölle
Työntekijän huumausaineiden käytöllä on kuvattu olevan haitallisia seurauksia työyhteisölle ja sen toiminnalle (Työturvallisuuskeskus 2017). Hoitotyöntekijän huumausaineiden käyttö voi esimerkiksi vaarantaa koko työyhteisön työturvallisuuden. Koko työyhteisön työturvalli- suus heikentyy, jos työntekijä on työpaikalla päihteiden vaikutuksen alaisena (Työturvalli- suuskeskus 2017). Huumausaineiden käyttö voi vaikuttaa koko työyhteisön hyvinvointiin usealla eri tavalla. Kollegan huumausaineiden käyttö voi esimerkiksi aiheuttaa pelkoa työto- vereiden keskuudessa tai työyhteisö kokee toimintaympäristön turvattomaksi. Huumausainei- ta käyttävän työntekijän käytös voi huumausaineiden käytön seurauksena muuttua työyhtei- sössä oudoksi tai työntekijä toimii asiaan kuulumattomalla tavalla. Työyhteisön toimintaan voi heijastua myös ongelmatilanteita, jos työyhteisö yrittää piilotella huumausaineita käyttä- vän hoitotyöntekijän ongelmaa. (Työturvallisuuskeskus 2017.)
13 2.4 Huumausaineiden käyttö ammattietiikan ja potilasturvallisuuden näkökulmasta
Terveydenhuollossa etiikan merkitys ja tärkeys korostuvat, kun pohditaan esimerkiksi kysy- myksiä, jotka liittyvät terveyteen, sairauteen, hyvään elämään sekä ihmisen haavoittuvuuteen.
Etiikan tarkoituksena on tuoda esiin sekä perustella toimintatapoja, jotka ovat hyviä ja oikeita.
Etiikassa korostuu arvot, ihanteet sekä periaatteet. Näiden avulla hoitotyöntekijän tulisi pyrkiä tekemään eettisesti oikeita valintoja, tarkastella omaa sekä muiden ihmisten toimintaa sekä ymmärtää toimintansa syyt. (ETENE 2001.) Terveydenhuollossa ammattilaisten tulee pyrkiä toimimaan ammattieettisten periaatteiden ja yleisesti hyväksyttyjen toimintatapojen mukaan niin, että oma toiminta on perusteltua (Välimäki 2008). Eettisten periaatteiden ja ohjeiden lisäksi hyväksi havaitut kokemukset antavat suuntaa käytännön eettiselle toiminnalle (ETENE 2011) ja auttavat hoitotyöntekijää tekemään ratkaisuja (Leino-Kilpi 2008).
Hoitotyöntekijöiden eettisten ohjeiden mukaan hoitotyössä tulisi toimia eettisesti hyväksyttä- vällä tavalla. Hoitotyöntekijöiden ammattietiikan mukaisesti hoitotyöntekijän on työssään toimittava vastuullisesti, jotta potilaiden turvallisuus hoidon aikana ei vaarannu (Sairaanhoita- jaliitto 1996, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto 2015). Ammattiryhmien eettiset ohjeet painot- tavat myös toimintaa ohjaavaa lähtökohtaa, jonka mukaan hoitotyöntekijän on aina asetettava asiakas tai potilas etusijalle (ETENE 2012). Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön näkökulmasta ammatillisesti oikein toimimiseen liittyy kuitenkin yksilöllisiä asioita, jotka ovat tärkeitä huomioida. Vaikka hoitotyöntekijöiden ammattieettisten ohjeiden noudattami- seen on sitouduttu koulutuksen ja ammatin myötä (ETENE 2011), ei ole itsestään selvyys, että hoitotyöntekijä toimii niiden mukaisesti. Hoitotyöntekijän toimintaan sekä erityisesti huumausaineiden käyttöön liittyvät yksilön kyky, oma tahto sekä valinnat (ETENE 2012).
Terveydenhuollossa ammattietiikan katsotaan olevan toiminnan perusta (Leino-Kilpi 2008).
On kuvattu, että hoitotyöntekijöiden ammattietiikkaan liittyy sekä ammattitaidollinen että henkilökohtainen sitoutuminen, johon kuuluu myös ammattilaisen oikeudet, velvollisuudet sekä vastuu (Kangasniemi ym. 2015). Myös hoitajien kansainvälisen neuvoston eettisten sääntöjen mukaan hoitotyöntekijän tulee työssään osoittaa hoitotyön arvoja, joita ovat esimer- kiksi kohteliaisuus, luotettavuus ja eheys. Hoitotyöntekijän tulee aina käyttäytyä ammattimai- sesti ja pitää huolta omasta terveydestä niin, että hänen antamansa hoito ei aiheuta vaaraa po- tilaille. (ICN 2012.) Hoitotyöntekijöiden ammattietiikka ei koske ainoastaan hoitajia itses-
14 sään. Ammattieettisten ohjeiden tarkoituksena on suojella potilaita (Kangasniemi ym. 2015), jotta hyvä ja potilasturvallinen hoito toteutuu.
Eettisyyteen liittyvien ohjeiden lisäksi terveydenhuoltoon on muodostunut tiettyjä eettisiä periaatteita, joita ammattihenkilöiden tulisi pyrkiä työssään noudattamaan. Eettisiä periaatteita ovat muun muassa oikeus hyvää hoitoon, ihmisarvon kunnioitus, itsemääräämisoikeus, oikeu- denmukaisuus, hyvä ammattitaito ja hyvinvointia edistävä ilmapiiri sekä yhteistyö ja keski- näinen avunanto (ETENE 2001). Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän näkökulmasta oikeus hyvään hoitoon tarkoittaa, että asiakkaan tai potilaan tulisi saada päihtyneeltä hoito- työntekijältä ammattitaitoisesti, turvallisesti sekä vastuullisesti toteutettua hyvää hoitoa, jol- loin palveluja saavan hoidon tarpeet ovat asetettu etusijalle. Puolestaan oikeudenmukaisesti toteutettu hoito vaatii huumausaineita käyttävältä hoitotyöntekijältä, että kaikki potilaat hoide- taan tasavertaisesti ja asianmukaisesti. (ETENE 2001.)
Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän eettisen toiminnan kannalta myös hoidollinen päätöksenteko on tärkeä osa ammatillista toimintaa. Yksilötasolla hyvä hoito ja palvelu vel- voittavat hoitotyöntekijää tekemään vastuullisia päätöksiä (ETENE 2012) huumausaineiden käytöstä huolimatta. Hoitotyöntekijän päätökset voivat liittyä paitsi hoidettaviin potilaisiin, mutta myös omiin elämäntavan valintoihin. Eettiset arvot ja periaatteet sekä niihin liittyvä toiminta heijastuu myös työhyvinvointiin, joka muodostaa osan työn tuloksellisuudesta (ETENE 2012).
Lainsäädännön yhteys eettisesti toteutettuun hoitoon
Eettisten ohjeiden ja periaatteiden lisäksi Suomessa lait antavat ohjeistusta siitä, miten tervey- denhuollon ammattihenkilön tulisi työssään toimia lain mukaisesti oikein. Laki terveyden- huollon ammattihenkilöstä (559/1994) velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöä toimi- maan työssään potilasturvallisuutta edistäen. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla työtä vastaava koulutus, asianmukainen pätevyys sekä valmiudet toimia ammatissa. Lisäksi laissa otetaan kantaa terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisiin velvollisuuksiin, jonka mukaan terveydenhuollossa ammattilaisen toiminnan tarkoituksena on ylläpitää ja edis- tää terveyttä, ehkäistä sairauksia ja pyrkiä lievittämään kärsimystä. Tämän toteuttamiseksi terveydenhuollossa työskentelevien tulee työssään soveltaa yleisesti hyväksyttyjä ja koke-
15 muksen kautta hyväksi havaittuja tapoja. (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994.)
Myös työturvallisuuslain 18 § otetaan kantaa työntekijän velvollisuuksiin, jonka mukaan työntekijän tulee toimia työssään työnantajan ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti. Työssä on toimittava niin, että turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyen ammattilaisen täytyy ylläpitää järjestystä, puhtautta ja toimia varovaisuutta noudattaen. (Työturvallisuuslaki 738/2002.) Suomessa terveydenhuoltoa ja terveydenhuollon ammattilaisia koskevat lait luovat pohjaa eettiselle keskustelulle (ETENE 2011) ja velvoittavat hoitotyöntekijää toimimaan tietyllä ta- valla, mutta kuitenkin Sairaanhoitajaliiton eettisten ohjeiden (1996) mukaan suoritetusta hoi- totyöstä hoitotyöntekijä on vastuussa itse henkilökohtaisesti.
Hoitotyöntekijän huumausaineiden käytön vaikutus potilasturvallisuuteen
On tiedossa, että huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä vaarantaa huumausaineita käyttäes- sään paitsi oman ja potilaiden hyvinvoinnin (Epstein ym. 2010), mutta on ennen kaikkea riski potilasturvallisuudelle (Kunyk 2015). Yleisesti potilasturvallisuudella pyritään siihen, että hoidossa oleva potilas saa tarpeen mukaisen ja oikean hoidon, josta koituu mahdollisimman vähän haittoja (THL 2011). Asiakas- ja potilasturvallisuuteen katsotaan kuuluvaksi olennai- sesti terveydenhuollon ammattitaitoinen henkilökunta (STM 2017), joka työskentelee päih- teettömästi. Terveydenhuollossa turvallisuus on merkittävä osa hoidon laatua (THL 2011).
Suomessa valtioneuvoston periaatepäätöksen mukainen uusi potilas- ja asiakasturvallisuus- strategia vuosille 2017-2021 pyrkii vahvistamaan terveydenhuollon turvallista toteutumista.
Asiakas- ja potilasturvallisuuden tehtävänä on varmistaa, että henkilölle annettu hoito ja pal- velut ovat hyödyksi hänen fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille sekä hoidos- ta koituisi mahdollisimman vähän haittoja. (STM 2017.) Potilasturvallisuuden ja sen strategi- an avulla voidaan pitää huolta siitä, että palvelut ovat turvallisia, jolloin tavoitteena on suojata asiakkaita tai potilaita esimerkiksi vahingoilta (STM 2017), joita huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän työskentelystä voi mahdollisesti seurata.
Aiemmassa tutkimustiedossa on havaittu, että hoitotyöntekijän työskentely huumausaineiden vaikutuksen alaisena heikensi potilasturvallisuuden toteutumista (Kunyk 2015). Potilasturval-
16 lisuuden toteutumisen näkökulmasta työyhteisöissä tulee varmistaa, että kaikilla työyhteisön jäsenillä on yhtenevät ohjeet toiminnalle sekä käytännöt ovat kuvattu ohjeissa. Turvallisuuden toteutumiseksi työntekijöiltä vaaditaan osaamista ja tietoisuutta turvallisuutta heikentävistä riskitekijöistä. Terveydenhuollossa ammattihenkilöillä on vaatimus toimia työssään noudatta- en potilasturvallisuuden periaatteita ja ohjeita. (THL 2011.)
2.5 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisista lähtökohdista
Tämän pro gradu –tutkielman teoreettisessa perustassa nostetaan esiin aihealueen kannalta tärkeitä elementtejä. Tutkielman teoreettinen perusta muodostuu kahdesta eri pääelementistä, jotka ovat hoitotyöntekijän ammattietiikka sekä työhyvinvointi. Ammattietiikka ja siihen liit- tyvät ohjeet, periaatteet ja arvot pyrkivät ohjamaan hoitotyöntekijän toimintaa sekä antamaan työkaluja päätöksentekoon, oman toiminnan pohtimiseen sekä valintojen tekoon. Ammat- tietiikka heijastuu myös työhyvinvointiin ja päinvastoin.
Hoitotyöntekijän työhyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että huumausaineiden käyttöön liittyen työpaikalla panostetaan hoitotyöntekijän työhyvinvointiin ennaltaehkäisevällä toimin- nalla. Ennaltaehkäisevän toiminnan avulla työntekijöitä voidaan tiedottaa sekä kouluttaa huumausaineiden käyttöön liittyen, joka parantaa huumausaineiden käytön tunnistamista sekä tilanteeseen puuttumista. Huumausaineiden käytön tunnistamisella ja puuttumisella on monia eri seurauksia, jotka vaikuttavat huumausaineita käyttävään hoitotyöntekijään, työyhteisöön sekä potilasturvallisuuteen. Kuviossa 1 esitetään tutkielman teoreettinen viitekehys.
17
Kuvio 1. Tutkielman teoreettinen viitekehys.
Käytön tunnistaminen
haittojen vähentäminen
huomion kiinnittäminen huumaus- aineiden käyttöön liittyviin merk- keihin ja oireisiin
Käyttöön puuttuminen
esimiehen rooli
työyhteisön rooli Seuraukset:
huumausaineita käyttävälle hoito- työntekijälle
työyhteisölle
potilasturvallisuudelle
HOITOTYÖNTEKIJÄN TYÖHYVINVOINTI
Ennaltaehkäisevä toiminta
tiedottaminen ja koulutus
työterveyshuollon rooli
AMMATTIETIIKKA
Ohjeet, periaatteet ja arvot ohjaavat hoitotyöntekijän toimintaa => lainsäädäntö yhteydessä.
Hoitotyöntekijä tekee itse omaa elämäänsä ja hyvinvointia koskevat valinnat ja kantaa niistä vastuun.
Huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä
18 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on kuvata, mitä hoitotyöntekijöiden huumausai- neiden käytöstä tiedetään aikaisemman tutkimustiedon perusteella. Lisäksi tarkoituksena on kuvata, millä eri tutkimusmenetelmillä hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöä on aiemmin tutkittu. Tutkielman tavoitteena on integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla löytää tietoa, jota voidaan jatkossa hyödyntää terveydenhuoltoalan organisaatioissa, hoitotyön kehit- tämisessä, johtamistyössä sekä koulutuksessa.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Millä eri tutkimusmenetelmillä hoitotyötekijöiden huumausaineiden käyttöä on aiem- min tutkittu?
2. Kuinka yleistä hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö on?
3. Mitä huumausaineita hoitotyöntekijät käyttävät?
4. Mitkä tekijät altistavat hoitotyöntekijöitä huumausaineiden käytölle?
5. Miten hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö voidaan tunnistaa työyhteisössä?
19 4 AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Integroitu kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä
Tämän tutkielman tutkimusmenetelmäksi valittiin integroitu kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuus- katsausta voidaan käyttää omana tutkimusmenetelmänä, kun tarkoituksena on koota yhteen tutkimusaiheesta kaikki aiemmin tutkittu kirjallisuus (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Kirjallisuuskatsauksista integroitu kirjallisuuskatsaus on yksi kattavimmista kirjalli- suuskatsauksen tyypeistä. Sen avulla voidaan tarkastella samanaikaisesti teoreettisesti toteu- tettua tutkimusta sekä empiirisesti toteutettua tutkimusta, jolloin tutkija voi ymmärtää pa- remmin tutkittavan ilmiön. (Whittemore & Knafl 2005.) Cooperin (1989) mukaan integroidul- la katsauksella voidaan yhdistää aiemmin tutkittua tietoa, jolloin saadaan yhteenveto samaa aihetta koskevista yksittäisistä tutkimuksista. Integroitua kirjallisuuskatsausta käytetään, kun pyritään määrittelemään käsitteitä, analysoimaan olemassa olevia teorioita tai tarkastellaan tutkimuksissa käytettyjä tutkimusmetodeja (Whittemore & Knafl 2005).
Integroitu kirjallisuuskatsaus voidaan jakaa viiteen eri vaiheeseen (Whittemore & Knafl 2005, Polit & Beck 2006). Vaiheita noudatettiin tässä tutkimuksessa seuraavasti: ensimmäisessä vaiheessa tutkija asetti tutkimusongelman sekä määritti tutkimukselle tarkoituksen, jonka jäl- keen aloitettiin kirjallisuuden haku hakustrategiaa noudattaen. Kun kirjallisuushaut olivat teh- ty, aloitettiin valitun tutkimusaineiston laadunarviointi, jossa arvioitiin valitun aineiston laa- tua, arvoa ja edustavuutta. Aineiston analyysissä aineistoa vertailtiin sen ominaisuuksien ja käytettyjen menetelmien mukaan sekä aineistosta muodostettiin johtopäätökset. Viimeisessä vaiheessa tulokset koottiin johtopäätöksistä synteesiin, joka kokosi koko prosessin. Lopulli- seen tutkimusaineistoon valittiin siis eri tutkimusmenetelmin tehtyjä tutkimuksia, jotta valittu aineisto olisi mahdollisimman laaja. (Whittemore & Knafl 2005.)
4.2 Aineiston keruu ja valinta
Aineiston keruussa noudatettiin hakustrategiaa, jotta asetettuihin tutkimuskysymyksiin saatiin laajat ja monipuoliset vastaukset (Kääriäinen & Lahtinen 2006). Kirjallisuuskatsauksen alus- tavat haut tehtiin keväällä 2016 sairaanhoitajien huumeiden käyttöä koskevaa kandidaatin tutkielmaa varten. Tässä tutkielmassa uusittiin haut niin, että edellisiin hakuihin tehtiin paran-
20 nuksia sekä hakusanoja lisättiin. Tiedonhaussa konsultoitiin Itä-Suomen yliopiston informaa- tikkoa, jotta hakustrategia hakusanoineen saatiin muodostettua oikeaoppisesti.
Integroidun kirjallisuuskatsauksen aineiston hakuun käytettiin keskeisiä hoitotieteen alan kan- sainvälisiä tietokantoja, joita olivat CINAHL, Cochrane, PubMed, PsycInfo ja Scopus – tietokannat. Esihakujen perusteella selvisi, että aiheesta ei ole saatavilla kansallista tutkimus- tietoa, joten tästä syystä kotimaiset tietokannat rajatiin tiedonhaun ulkopuolelle. Kaikissa tie- tokannoissa käytettiin samoja hakusanoja, mutta tietokannoissa hakujen painotus saattoi vaih- della. Esimerkiksi CINAHLissa hakulauseke rajasi hakua aiheen alanimikkeisiin. Lisäksi Cohranessa sekä PsycInfossa haku painottui otsikkoon, tiivistelmään ja avainsanoihin.
Scopuksessa hakusanat kohdistettiin ainoastaan avainsanoihin. Tietokannoissa hakuja rajattiin niin, että kaikissa hauissa aikarajauksena oli 10 vuotta. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan tie- tokannoissa hakuja rajattiin niin, että tutkimusartikkelin tuli olla englanninkielinen, vertaisar- vioitu sekä tiivistelmä tuli olla saatavilla. Taulukossa 1 on esitetty tietokantojen tiedonhaku sekä rajaukset.
Taulukko 1. Tietokantojen tiedonhaku ja rajaukset.
Tietokanta Hakusanat Rajaukset
CINAHL MW (nurse* OR "nursing staff") AND MW ("substance abuse*" OR "substance use*" OR "substance related disor- der*")
2007-2017, English, peer-reviewed, abstract available
Cochrane (nurse* OR "nursing staff) in Title, Abstract, Keywords AND ("substance abuse*" OR "substance use*" OR "sub- stance related disorder*") in Title, Abstract, Keywords
2007-2017
PubMed (nurse* OR "nursing staff") AND ("substance abuse*" OR
"substance use*" OR "substance related disorder*")
2007-2017, English, abstract available PsycInfo (nurse* OR ”nursing staff”) AND (”substance abuse*” OR
”substance use*” OR ”substance related disorder*”).mp.
[mp=title, abstract, heading word, table of contents, key concepts, original title & measures]
2007-2017, English, peer-reviewed journal, abstract available Scopus KEY (nurse* OR ”nursing staff”) AND KEY (“substance
abuse*” OR “substance use*” OR “substance related disor- der*”)
2007-2017
Integroituun katsaukseen valittujen alkuperäistutkimusten valinta tapahtui neljässä eri vai- heessa kahden tutkijan toimesta (ks. kuvio 2). Aineiston haussa noudatettiin Moherin ym.
(2009) PRISMA –protokollaa. Alkuperäistutkimukset valittiin sovittujen sisäänotto- ja pois- sulkukriteerien perusteella. Hakustrategiaa noudattaen ensin tehtiin haut kaikkiin valittuihin
21 tietokantoihin valituilla hakusanoilla ja rajauksilla. Tietokantojen hakulöydöksenä löytyi yh- teensä 1688 tutkimusartikkelia, joista otsikoiden perusteella valikoitui luettavaksi 86 tiivis- telmää. Tiivistelmien perusteella hyväksyttiin 38 koko tekstiä. Viimeisessä aineiston valinnan vaiheessa luettiin artikkelien koko tekstit, joista valittiin lopulliseen tutkimusaineistoon 11 tutkimusartikkelia. Tietokantahakujen jälkeen suoritettiin manuaalinen haku täydentämään elektronista hakua niin, että jo valittujen tutkimusartikkelien lähdeluettelot tarkastettiin. Ma- nuaalisella haulla ei löytynyt yhtään sopivaa tutkimusartikkelia.
Tutkimusartikkelien valinnan toteutti kaksi tutkijaa, jotka hyväksyivät tai poissulkivat alkupe- räistekstejä toisistaan riippumatta noudattaen sisäänotto- ja poissulkukriteerejä. Jokaisessa vaiheessa molemmat tutkijat kokoontuvat vertaamaan omia valintoja, jolloin yhdessä pohdit- tiin perusteluja tutkimusartikkelien hyväksymiselle tai hylkäämiselle. Aineiston valinnassa ja valintojen raportoinnissa pyrittiin noudattamaan huolellisuutta sekä läpinäkyvyyttä, jotta kir- jallisuuskatsauksen toistettavuus säilyi. (Kääriäinen & Lahtinen 2006.)
22
Kuvio 2. Aineiston valinta vaiheittain mukaillen Moherin ym. (2009) PRISMA –vuokaaviota.
4.3 Aineiston laadunarviointi
Aineiston keruun ja valinnan jälkeen edettiin laadunarviointiin. Laadunarviointi suoritettiin kahden tutkijan toimesta vahvistamaan luotettavuutta (CRD 2009, Polit & Beck 2012). Integ-
Tietokantojen hakulöydök- set (N=1688)
CINAHL (n = 188) Cochrane (n = 5) PubMed (n = 604) Psycinfo (n = 350) Scopus (n = 541)
Otsikon perusteella hyväk- sytty (n=86)
CINAHL (n = 24) Cochrane (n = 0) PubMed (n = 18) Psycinfo (n = 20) Scopus (n = 24)
Tiivistelmän perusteella hyväksytty (n=38)
CINAHL (n = 8) Cochrane (n = 0) PubMed (n = 8) Psycinfo (n = 11) Scopus (n = 11)
Koko tekstin perusteella hyväksytty (n=11)
CINAHL (n = 6) Cochrane (n = 0) PubMed (n = 0) Psycinfo (n = 2) Scopus (n = 3)
Hylätty otsikon perus- teella (n=1602)
Hylätty tiivistelmän perusteella (n=48)
Hylätty koko tekstin perusteella (n=27)
Sisäänottokriteerit:
Otsikossa mainittu hoitotyön- tekijä
Otsikossa mainittu tutkittava ilmiö (esim. huumausaineiden käyttö, huumaavien lääkkei- den käyttö, päihteiden käyt- tö/väärinkäyttö, huumausaine, huumaava lääkeaine, riippu- vuus, päihdehoito-ohjelma, hoitajan työhön paluu tai työ- kyvyn heikentyminen)
Poissulkukriteerit:
Ei tieteellinen artikkeli
Tutkimus on kirjallisuuskat- saus
Artikkelin kohdistuu muihin ryhmiin (esim. lääkärit, opis- kelijat)
Tutkimus kohdistuu potilai- siin/asiakkaisiin
Tutkimus käsittelee hoito- työntekijöiden asenteita tai pelkoja päihteiden käyttäjiä kohtaan
Tutkimuksessa käsitellään ainoastaan hoitotyöntekijöi- den työhön paluuta kuntou- tumisen jälkeen
Artikkelit julkaistu päällek- käin eri tietokannoissa
Sisäänottokriteerit (yllä olevien lisäksi):
Hoitotyöntekijät tutkimuksen kohderyhmänä
Tutkimus käsittelee hoito- työntekijöiden huumausai- neiden tai huumaavien lääk- keiden käyttöä
23 roidun kirjallisuuskatsauksen laadun arviointi on haastava vaihe (Whittemore & Knafl 2005) tutkimusaineiston sisältäessä metodologisesti erilaista tutkimusta (ks. tulososio 5.1). Whitte- moren ja Knaflin (2005) mukaan on suositeltavaa, että integroidussa kirjallisuuskatsauksessa tutkimusaineiston laatu arvioidaan tutkimusmenetelmien mukaan, jolloin laadullisille sekä määrällisille tutkimuksille tulee olla omat laadun arvioinnin kriteeristöt. Tähän tutkimukseen valittujen tutkimusartikkelien laatua arvioitiin Pluyen ym. (2011) kehittämällä Mixed Method Appraisal Tool (MMAT) –arviointikriteeristöllä.
MMAT –arviointityökalulla voidaan arvioida laadullisia, määrällisiä sekä monimenetelmälli- sesti tehtyjä tutkimuksia (Pluye ym. 2011). Tässä tutkielmassa tutkimusaineiston laadulliset tutkimukset (n=3) arvioitiin MMAT –arviointityökalun kvalitatiivisen laadun arviointi mitta- rilla sekä määrälliset tutkimukset (n=8) kahdella MMAT -arviointityökalun eri kvantitatiivi- sen laadun arviointimittarilla. Viiden kvantitatiivisen tutkimuksen laatu arvioitiin kuvailevan määrällisen tutkimuksen laadun arvioinnin mittarilla sekä kolme tutkimusta arvioitiin määräl- lisen ei-satunnaistetun tutkimuksen laadun arvioinnin mittarilla. Tutkimusten laatu arvioitiin pisteyttämällä tutkimukset yhdestä neljään. Arvioinnissa pisteytys yksi edusti heikkoa tutki- muksen laatua ja neljä tutkimuksen erittäin korkeaa laatua (Pluye ym. 2011).
Laadullisten tutkimusten laadun arviointi kohdistui tutkimusmenetelmän käyttöön, osallistu- jien valintaan, aineiston keruuseen, aineiston analyysiin, tutkimus tuloksiin, luotettavuuteen sekä tutkijan rooliin tutkimuksessa. Määrällisten tutkimusten laadun arvioinnissa arvioitiin muun muassa osallistujien rekrytointia, otoskokoa, käytettyä mittavälinettä, aineiston analyy- sia sekä tutkimuksen vastausprosenttia. (Pluye ym. 2011.)
Tutkimusaineiston laadun arvioinnin toteutti kaksi tutkijaa ensin itsenäisesti. Tämän jälkeen laadunarvioinnista keskusteltiin yhdessä ja laadun arvioinnista tehtiin yhteinen päätös. Tutki- musaineiston laadun arvioinnin perusteella tutkimusaineistoon valikoidut artikkelit (n=11) saivat pisteytyksessä arvosanat kahdesta neljään. Kaksi tutkimusartikkelia sai arvosanaksi kaksi, kahdeksan tutkimusartikkelia sai arvosanaksi kolme sekä yksi tutkimusartikkeleita sai arvosanaksi neljä. Tutkielmassa tutkimusartikkelien laadun arviointia käytettiin kuvaamaan valittujen tutkimusartikkelien metodologista laatua, jonka vuoksi tutkimusartikkeleita ei hy- lätty pois tutkimusaineistosta heikon laadun vuoksi. Tutkimusaineistoon valitut tutkimukset laadunarviointeineen on esitetty liitteessä 1.
24 4.4 Aineiston analyysi
Tutkimusaineistoon valittujen tutkimusartikkelien aineiston analyysi toteutettiin Whittemoren ja Knaflin (2005) esittämän jatkuvan vertailun analyysillä. Analyysissa on tavoitteena huolel- linen aineiston tulosten tulkinta, jonka pohjalta muodostetaan kokonaisvaltainen synteesi (Whittemore & Knafl 2005). Valittujen tutkimusartikkelien heterogeenisyyden vuoksi integ- roidun katsauksen analyysiin sopi jatkuvan vertailun analyysimetodi. Analyysi koostui viides- tä eri vaiheesta, joita ovat aineiston supistaminen kokonaisuudeksi, tiedon esittely, tiedon ver- tailu, johtopäätösten hahmottaminen ja tekeminen sekä muodostettujen johtopäätösten var- mistaminen (Whittemore & Knafl 2005).
Aineiston valinnan jälkeen aineiston käsittely aloitettiin niin, että tutkielman tekijä tutustui tutkimusartikkeleihin yksitellen ja luki valitut tutkimusartikkelit useaan kertaan, jotta tutki- musaineistosta muodostui selkeä kokonaiskuva. Aineiston analyysi jatkui aineiston supistami- sella sekä tiedon esittelyllä, jolloin tutkimusaineistoon valitut tutkimukset taulukoitiin. Tut- kimustaulukoon kirjoitettiin tutkimusartikkelin tekijä, lähde ja maa, tutkimuksen tarkoitus, käytetty tutkimusmenetelmä, aineisto ja otos, analyysimenetelmä, tutkimuksen päätulokset sekä laadunarviointi (ks. liite 1).
Tiedon vertailun tavoitteena on löytää tutkimusaineistosta kohdat, joista voidaan tunnistaa yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä erottaa tiettyjä teemoja ja asioiden välisiä suhteita (Whittemore & Knafl 2005). Tässä tutkielmassa tutkimusongelmiin pyrittiin löytämään vas- taus niin, että aineistosta oli tarkoituksena etsiä tutkimusongelmien kannalta merkityksellisiä kohtia, joita kirjoitettiin ylös muistiinpanoiksi pelkistäen alkuperäistekstiä. Tämän jälkeen aineistoa eroteltiin kysymysongelmittain teemoiksi. Teemat nimettiin sopivalla tavalla ku- vaamaan sisältöä, jonka jälkeen analyysissä edettiin luokitteluun. Tiedon vertailun analyysi- vaiheessa korostuu Whittemoren ja Knaflin (2005) mukaan erityisesti luovuus sekä kriitti- syys. Tästä syystä tutkielmassa analyysin tueksi muodostettiin kuvioita helpottamaan analyy- sin ymmärtämistä sekä johtopäätösten syntyä (ks. kuviot 3 ja 4).
Aineiston alustavaan kuvailuun, vertailuun sekä tutkimuksissa käytettyihin tutkimusmenetel- miin perehdytään tarkemmin tutkielman tulososion ensimmäisessä osassa (ks. tulokset 5.1).
Analyysin edetessä tiedon vertailusta johtopäätösten tekemiseen ja varmentamiseen, asioiden
25 välisiä suhteita pyrittiin tuomaan abstraktitasolta yleiselle tasolle (Whittemore & Knafl 2005).
Samalla aineistosta ja tutkimustuloksista pyrittiin tunnistamaan yhteneväisyyksiä ja eroavai- suuksia, jolloin oli vielä mahdollista varmentaa tuloksia palaamalla alkuperäisen tutkimusai- neiston pariin. Viimeisessä vaiheessa johtopäätöksistä muodostui synteesi (Whittemore &
Knafl 2005).
26 5 TULOKSET
5.1 Käytetyt menetelmät aiemmassa tutkimuksessa
Tutkimusaineistoon valituista tutkimuksista (n=11) kahdeksassa oli käytetty määrällistä tut- kimusmenetelmää (Raistrick ym. 2008, McNelis ym. 2012, Rojas ym. 2013, Monroe ym.
2013, Lin ym. 2013, Kunyk 2015, Cares ym. 2015, Pilgrim ym. 2016) sekä kolmessa laadul- lista tutkimusmenetelmää (Dittman 2008, Dittman 2012, Matthias-Anderson & Yurkovich 2016). Määrällisissä tutkimuksissa aineisto oli kerätty suurimmaksi osaksi kyselyin (n=6) (Raistrick ym. 2008, Monroe ym. 2013, Lin ym. 2013, Rojas ym. 2013, Cares ym. 2015, Ku- nyk 2015), mutta mukana oli yksi kohorttitutkimus (Pilgrim ym. 2016) sekä yksi sekundääri- analyysi tutkimus (McNelis ym. 2012). Kaikissa laadullisissa tutkimuksissa tutkimusaineiston keräämiseen oli käytetty teemahaastattelua. Tutkimusartikkeleista kaksi oli julkaistu vuonna 2008 ja muut yhdeksän tutkimusartikkelia olivat julkaistu vuosina 2012-2016.
Laadullisissa tutkimuksissa osallistujat oli rekrytoitu haastattelututkimuksiin päihdehoito- ohjelman internetsivuilta (Dittman 2008), lehti-ilmoituksilla, AA-kerhoista sekä toipumiseen erikoistuneista kirkoista (Matthias-Anderson & Yurkovich 2016). Yhdessä tutkimuksista osal- listujat rekrytoitiin niin, että osallistuja itse rekrytoi itsensä mukaan tutkimukseen, jos halusi osallistua (Dittman 2008). Kaikissa laadullisissa tutkimuksissa osallistujien valitsemiseksi henkilön tuli olla suorittanut onnistuneesti yksi päihdehoito-ohjelma. Yhdessä laadullisessa tutkimuksessa osallistujan tuli lisäksi olla sairaanhoitaja sekä piti olla onnistuneesti palannut takaisin työelämään päihdehoidon ja kuntoutumisen jälkeen (Matthias-Anderson & Yurko- vich 2016). Yhdessä laadullisista tutkimuksista otantana käytettiin lumipallo-otantaa (Matthi- as-Anderson & Yurkovich 2016). Kahdessa laadullisissa tutkimuksissa oli tutkimuksen osal- listujina pelkästään miespuoliset hoitotyöntekijät (Dittman 2008, Dittman 2012) sekä yhdessä tutkimuksista oli molempia sukupuolia edustettuina (Matthias-Anderson & Yurkovich 2016).
Kahdessa laadullisessa tutkimuksessa tutkimukseen osallistuneita henkilöitä oli yhdeksän (Dittman 2008, Dittman 2012) ja yhdessä tutkimuksessa osallistuvia henkilöitä oli 22 (Matt- hias-Anderson & Yurkovich 2016).
Määrällisissä tutkimuksissa tiedonantajia rekrytoitiin muun muassa sähköpostitse, uutiskirjeil- lä, internetlinkeillä, paperisena mainoksena koulutusmateriaalin ohessa sekä sosiaalisen medi-
