Työyhteisöissä päihdeongelmia on mahdollista ennaltaehkäistä edistämällä työntekijöiden työhyvinvointia. Päihteiden käytöstä johtuvien ongelmien ja haittatilanteiden ennaltaehkäisyn tulee työpaikolla olla ensisijaista (Akava ym. 2015). Huumausaineiden käytöstä johtuvien haittojen ennaltaehkäisyyn tavoitteena on, että työyhteisöissä pystytään havaitsemaan päihtei-den käytön ongelma ennen kuin päihteet vaikuttavat yksilön työkykyyn (Työterveyslaitos 2015).
Ennaltaehkäisyn kannalta tärkeää on päihdeasioihin liittyvä tiedotus ja työntekijöiden koulut-taminen. Tiedottamisella sekä koulutuksen avulla voidaan vähentää huumausaineiden käytön aiheuttamia haittoja työyhteisössä sekä huumausaineiden käyttö opitaan tunnistamaan selke-ämmin. (Akava ym. 2015.) Lisäksi huumausaineiden käyttöön pystytään ennaltaehkäisyn nä-kökulmasta puuttumaan paremmin (Akava ym. 2015), joka on eduksi sekä huumausaineita käyttävälle hoitotyöntekijälle, mutta myös hyödyksi koko työyhteisölle. Tiedottamisen ja työ-tekijöiden koulutuksella on mahdollista tukea työntekijöitä valitsemaan elämäntapoja, joihin eivät kuulu päihteet. Ennaltaehkäisevällä tiedottamisella ja kouluttamisella voidaan jakaa tie-toa huumausaineiden käyttöön liittyvistä ongelmista, ongelmien tunnistamisesta ja puuttumi-sesta, jolloin on mahdollista edesauttaa työyhteisön yhteisen päihdeohjelman tavoitteiden
to-7 teutumista. (Akava ym. 2015.) Sekä tiedotuksella että koulutuksen avulla jokainen työntekijä saa tietoa asioista, mutta pystyy myös pohtimaan omaa huumausaineiden tai alkoholin käyt-töä, vaikka se ei olisikaan kehittynyt ongelmalliseksi (Työterveyslaitos 2013).
Myös työterveyshuollolla on merkittävä rooli hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön ennaltaehkäisemiseksi. Työterveyshuollossa päihteiden käyttö voidaan ottaa esille aina, kun yksittäiselle työntekijälle tehdään terveystarkastus tai kyseessä on vain tavallinen työterveys-huollon hoidollinen käynti. Työterveystyöterveys-huollon toiminnan suunnitelmaan tulee kirjata toimet, joilla pyritään ennaltaehkäisemään työpaikan päihdehaittoja. (Akava ym. 2015.)
Huumausaineiden käytön tunnistaminen
Monroen ja Kenagan (2010) mukaan hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö on ollut mahdollista tunnistaa käyttäytymisestä ja tunnusmerkeistä (Akava ym. 2015). Hoitotyönteki-jöiden huumausaineiden käyttöön on kuvattu liittyvän näkyviä ja havaittavia fyysisiä merkke-jä, kuten esimerkiksi hikoilua, käsien vapinaa sekä hermostuneisuutta (Monroe & Kenaga 2010). Havaittavia merkkejä on tunnistettu myös, jos hoitotyöntekijä on työskennellyt päihty-neenä. Päihtyneenä työskentely on ilmennyt myös muuttuneena käytöksenä, jolloin huumaus-aineita käyttävä työntekijä on esimerkiksi pyrkinyt välttelemään työpaikan sosiaalisia tilantei-ta (Akava ym. 2015.)
Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön on havaittu aiheuttavan muutoksia työpaikalla läsnäoloon sekä suorituskykyyn (Monroe & Kenaga 2010). Tunnistamista helpottavia tun-nusmerkkejä on kuvattu olevan jatkuvat myöhästymiset, poistumiset tai yllättävät poissaolot työstä, jatkuvat itsestä johtuvat spontaanit työvuorojen vaihdot. Huumausaineiden käyttö on myös voitu tunnistaa työn- ja työtehtävien laiminlyöntinä, tapaturmina ja virhetilanteissa.
(Akava ym. 2015.) Myös valvottujen lääkkeiden käyttöön on havaittu liittyvän epäselvyyksiä (Monroe & Kenaga 2010), kuten potilaalle on dokumentoitu kipulääke annetuksi, mutta lää-kettä ei ole kuitenkaan toimitettu potilaalle (Wright ym. 2012). Jokaisessa tapauksessa taustal-la ei ole automaattisesti päihteiden väärinkäyttö, mutta merkit ja oireet ovat tärkeitä tunnistaa, jotta ongelmiin voidaan puuttua (Työterveyslaitos 2013).
8 Hoitotyöntekijän huumausaineiden käytön tunnistamisella voidaan ennaltaehkäisevästi vähen-tää haittoja, joita voi koitua sekä huumausaineita käyttävälle hoitotyöntekijälle itselleen sekä erityisesti hoidettaville potilaille (Wright ym. 2012). Tunnistamisella voidaan paitsi suojella potilaita, mutta auttaa myös kollegaa toipumaan riippuvuudesta (Monroe & Kenaga 2010).
Huumausaineiden käyttöön puuttuminen
Työpaikoilla tulee olla selvät toimintatavat, kun hoitotyöntekijän huumausaineiden käyttöön aiotaan puuttua. Huumausaineiden käyttöön puuttumisella pyritään siihen, että tilanteeseen reagoidaan ennen kuin päihteiden käyttö aiheuttaa ongelmia työtehtävistä suoriutumiselle.
(Akava ym. 2015.) Huoli tilanteen huonontumisesta on hyvä syy puuttua asiaan ajoissa. Puut-tumista tulee pitää aitona ihmisestä välittämisenä, jolloin tilanteeseen voi puuttua työtoveri, esimies tai alainen keskustelemalla heti huolta herättäneen työkaverin kanssa tai viemällä asi-an eteenpäin henkilön esimiehelle. (Työterveyslaitos 2013.)
Puuttumisen näkökulmasta kattava työyhteisön päihdeohjelma on etu kaikille työyhteisön jäsenille, joiden hyvinvointi on etusijalla. Erilaisilla työpaikan päihdeohjelmilla on mahdollis-ta ohjamahdollis-ta päihdeongelmainen työntekijä hoitoon. (Työterveyslaitos 2013.) Työterveyshuolto-lain (1383/2001) mukaan työpaikalla tulee olla työterveyshuoltoa koskeva kirjallinen toimin-tastrategia, johon on kirjattu työterveyshuoltoa koskevat tavoitteet, tarpeet sekä toimenpiteet.
Lain mukaan organisaatiossa tulee olla kirjallisesti laadittu päihdeohjelma, jonka pohjalta työntekijän epäiltyyn huumausaineiden käyttöön voidaan puuttua suorittamalla työntekijälle huumausainetesti. Päihdeohjelma voi kuulua myös osaksi työterveyshuollon toiminnan strate-giaa. (Työterveyshuoltolaki 1383/2001.) Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) ja valtioneuvoston asetus huumausainetestien tekemisestä (218/2005) määräävät työntekijöi-den huumausainetesteistä sekä niihin liittyvästä seurannasta. Lain mukaan esimerkiksi hoito-työntekijää voidaan velvoittaa tuomaan työnantajalle huumausainetestejä koskeva todistus, koska hoitotyössä vaaditaan tarkkaavaisuutta, luottamusta, itsenäistä toimintakykyä tai työ päihtyneenä asettaa riskin työntekijän tai toisen henkilön turvallisuudelle (Laki yksityisyyden suojasta työelämässä 759/2004, Valtioneuvoston asetus huumausainetestien tekemisestä 218/2005).
9 Mitä varhaisemmassa vaiheessa huumausaineiden käyttöön puututaan ja apua tarjotaan, sitä vähäisemmät ovat riskit ongelmien syntymiselle (STM 2015). Mahdolliseen hoitotyöntekijän huumausaineiden käyttöön on usein vaikeaa puuttua, koska henkilö voi kieltää asian, ei ota vastaan apua tai hän kokee saavansa syytöksiä kollegoilta (Baldisseri 2007). Päihteiden vää-rinkäyttöön ja riippuvuuksiin liittyy usein se, että päihteiden käyttäjä ei itse hahmota tilannet-ta kokonaan. Tästä syystä on tärkeää, että ongelmaan puututilannet-taan asiallisesti keskustelemalla.
(Työterveyslaitos 2013.)
Esimiehen rooli puuttumisessa ja puheeksioton tilanteissa
Erityisesti hoitotyön johtajilla on keskeinen rooli, kun puututaan hoitotyöntekijän huumausai-neiden käyttöön (Kunyk 2015). Esimiesten työnkuvaan kuuluu olennaisesti päihdetyö ja päih-teiden käyttöön puuttuminen, jonka vuoksi työpaikoilla esimiehillä tulee olla asiaan kuuluva ja kehittävä ote liittyen päihteiden ongelmakäyttöön työpaikalla. Esimiehen tehtävänä on puuttua, jos on havainnut työntekijän työkyvyn heikentyneen. (Työterveyslaitos 2013.) Esi-miehen puuttumisen näkökulmasta Huumeongelmaisen Käypä hoito -suosituksessa (2012) mainitaan, että Suomessa työnantajalla on oikeus velvoittaa työntekijä tuomaan todistuksen huumaavien aineiden käytöstä, jos työnantaja arvelee, että työntekijä toimii päihtyneenä tai työntekijällä on merkkejä riippuvuusongelmasta. Jos työntekijän käytös tai työkyky viittaa esimerkiksi mahdolliseen huumausaineiden käyttöön, tulee esimiehen keskustella työntekijän kanssa viipymättä työyhteisön toimintatavoista sekä mahdollisesta päihtyneenä työskentelyn seuraamuksista ja päihdehoidon mahdollisuuksista (Akava ym. 2015). Tarvittaessa esimiehel-lä on oikeus pyytää päihtynyttä työntekijää poistumaan työpaikalta (Työterveyslaitos 2013).
Esimiehen tehtäviin kuuluu huumeiden käyttöön puuttumiseen liittyvä keino: ongelmatilan-teiden puheeksiotto (Työterveyslaitos 2013, Akava ym. 2015). Puheeksioton avulla esimies keskustelee huolta herättäneen työntekijän kanssa mahdollisesta ongelmasta (Työterveyslaitos 2013). Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän näkökulmasta puheeksioton tilanteessa pyritään selvittämään, mitä huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä itse ajattelee tilanteesta, omasta työkyvystä sekä tilanteen ongelmallisuudesta. Puheeksitoton keskustelussa suunnitel-laan yhdessä esimiehen ja työntekijän kanssa tilanteelle yhdestä kolmeen kuukautta kestävä seurannan jakso, jolloin tarvittaessa keskustellaan tilanteesta uudelleen ja tehdään hoitoonoh-jauksen sopimus, jolloin tavoitteena on päihdeongelman hoito ja kuntoutuminen.
(Työterveys-10 laitos 2013.) Työyhteisöissä johtajien ja esimiesten toiminnalla on tärkeä rooli, jotta laadittu työpaikan päihdeohjelma ja sen käytännöt toteutuvat onnistuneesti (Työterveyslaitos 2013).
Usein huumausaineiden käytön puuttumiseen sisältyy myös haasteita. On kuvattu, että työyh-teisöissä johtajat ja esimiehet kokevat huumausaineiden käyttöön puuttumisen ja puheek-sioton ongelmalliseksi ja kollegat eivät halua paljastaa huoltaan kenellekään, jos epäilevät toisen työntekijän huumausaineiden käyttöä työyhteisössä (Kaarne & Seppä 2012). Esimiehen rooli huumausaineiden käyttöön puuttumisessa korostuu myös siitä syystä, että useimmissa tapauksista ainoastaan työnantajan puuttumisella voidaan selvittää ongelmia ja keksiä yhteiset ratkaisut työyhteisöiden ongelmatilanteisiin. Vasta siinä tapauksessa, jos esimiehen puuttumi-sen keinoilla ja toimenpiteillä ei saada esimerkiksi hoitotyöntekijän huumausaineiden käyt-töön liittyvää ongelmatilannetta selvitettyä, ollaan yhteydessä valvovaan viranomaiseen.
(Valvira 2016.)
Työyhteisön rooli huumausaineiden käyttöön puuttumisessa
Työyhteisöissä kaikkien työntekijöiden velvollisuutena on ohjeistaa ja tukea päihdeongel-maista työtoveria hakemaan apua. Työyhteisössä esiintyviä päihteiden käyttöön liittyviä on-gelmia ei tule sallia salailemalla ja piilossa pitämällä. (Akava ym. 2015.) Useat ammattieetti-set ohjeet edellyttävät terveydenhuollon ammattilaista puuttumaan työyhteisöissä päihteitä käyttävän kollegan ongelmaan lähestymällä suoraan työtoveria sekä avustaa häntä saamaan apua ongelmaansa (Pooler ym. 2009). Kollegan työkyvystä huolestuneen tulisi ensisijaisesti puuttua huolta herättäneen työtoverin tilanteeseen, jolloin huolen voi kertoa suoraan esimie-helle (Työterveyslaitos 2013).
Työpaikoilla työntekijöillä tulisi olla ohjeet, kuinka tulee toimia, jos kollegan päihteiden käyt-tö mietityttää tai on huolta liittyen omaan päihteiden käytkäyt-töön (Työterveyslaitos 2013). Päih-dehaittoja ennaltaehkäisee työyhteisön yhteinen visio siitä, että päihteiden käytöstä koituneita haittoja ei hyväksytä työyhteisön keskuudessa. Työyhteisöissä ei tulisi sallia piittaamatto-muutta ja erilaisia käytäntöjä, jotka antavat mahdollisuuden päihdehaittojen kehittymiselle.
Puuttumatta jättäminen ovat uhka työturvallisuudelle. (Työterveyslaitos 2013.) On tutkittu, että työyhteisössä vallitseva myönteinen ilmapiiri parantaa kykyä tunnistaa ja puuttua, jos on epäily, että yksikössä toimii työntekijä, jonka työkyky on heikentynyt. (Kunyk 2015.)
11 Huumausaineiden käytön tunnistamisesta aiheutuvat seuraukset huumausaineita käyttä-välle hoitotyöntekijälle
Huumausaineita käyttävälle hoitotyöntekijälle voi aiheutua useita erilaisia seurauksia, kun huumausaineiden käyttö on ilmennyt työyhteisössä, tilanne on tunnistettu sekä tilanteeseen on puututtu. Jos huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä ei hae apua ongelmaan omatoimisesti, hänet ohjataan hoitoon työpaikalta työnantajan toimesta tai työterveyshuollon esityksestä (Akava ym. 2015). Tällöin esimies tekee kirjallisen hoitositoumuksen huumausaineita käyttä-vän hoitotyöntekijän kanssa, jolloin tavoitteena on huumausaineita käyttäkäyttä-vän hoitotyöntekijän työkyvyn palautus ja kuntoutuminen. Hoitositoumuksellinen sopimus on voimassa aina vähin-tään kahden vuoden ajan, jolloin työterveyshuolto sekä esimies seuraavat tilannetta arvioiden työntekijän työkykyä. Jos hoitoon ohjattu hoitotyöntekijä ei noudata sopimuksen sääntöjä, seurauksena hän voi saada työnantajalta kirjallisen varoituksen. (Työterveyslaitos 2013.) Sääntöjen rikkominen voi esimerkiksi esiintyä niin, että hoitotyöntekijä jatkaa huumausainei-den käyttöä ja tulee päihtyneenä työvuoroon.
Hoidollisen sopimuksen lisäksi työpaikalla tehdään kuntoutussuunnitelma huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon välille. Kuntoutussuunnitelman tavoitteena on edistää päihdehoidon avulla hoitotyöntekijän kuntoutumista ja toipumista.
Kuntoutumissuunnitelmassa sovitaan kirjallisesti kuntoutumiseen liittyvistä hoidollisista jär-jestelyistä ja sovitaan tiedottamisesta eri tahojen välillä (Työterveyslaitos 2013). Kuten kaik-kiin päihdeongelmiin, myös huumausaineiden käytön lopettamisen kuntoutumisprosessiin voivat kuulua retkahdukset. Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän hoitosopimuksessa sekä kuntoutumissuunnitelmassa tulee kirjallisesti sopia, miten toimia työntekijän retkahtaes-sa tai jäädessä uudestaan kiinni huumauretkahtaes-saineiden käytöstä (Työterveyslaitos 2013).
Usein hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön tunnistamisella on kuvattu olevan nega-tiivisia seurauksia huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän ammatinharjoittamiselle. Kan-sainvälisissä tutkimuksissa on kuvattu, että useimmissa tapauksissa hoitotyöntekijän huu-mausaineiden käytön tunnistamisen seurauksena huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä irtisanottiin tai hoitotyöntekijä itse jätti työnsä. (Fogger & McGuinness 2009.) Lisäksi huu-mausaineita käyttävälle hoitotyöntekijälle on kuvattu määräytyvän käytännön työhön
rajoi-12 tuksia, koeajalle siirto, ammatinharjoittamisoikeuden menettäminen, nuhtelu sekä julkinen asian julkistaminen (Monroe ym. 2008).
Suomessa terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontaa toteuttaa aluehallintovirastot sekä Valvira, joiden tehtävänä on valvoa terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimimista tervey-denhuollon eri sektoreilla (Valvira 2016). Valviran ylläpitämä terveytervey-denhuollon ammattihen-kilöiden valvontalautakunta puuttuu ammatinharjoittamisoikeuteen esimerkiksi siinä tapauk-sessa, jos hoitotyöntekijän huumausaineiden käyttö jatkuu työnantajan puuttumisesta huoli-matta eikä huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä ole suostuvainen hoitoon. Jos esimerkiksi selviää, että huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä on työssään toiminut väärin, asiasta koi-tuu ammattihenkilölle seuraus. Seurauksena voi olla esimerkiksi valvovan viranomaisen hal-linnollinen ohjaus, johon kuuluu esimerkiksi huomautus tai kirjallinen varoitus. (Valvira 2015.) Äärimmäisenä seurauksena Valviran ylläpitämä terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta puuttuu yksittäisen terveydenhuollon ammattilaisen ammatinharjoittamis-oikeuteen, jolloin huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän ammattioikeuksia voidaan tar-peen mukaan rajoittaa, kieltää tai poistaa (Valvira 2016).
Huumausaineiden käytön seuraukset työyhteisölle
Työntekijän huumausaineiden käytöllä on kuvattu olevan haitallisia seurauksia työyhteisölle ja sen toiminnalle (Työturvallisuuskeskus 2017). Hoitotyöntekijän huumausaineiden käyttö voi esimerkiksi vaarantaa koko työyhteisön työturvallisuuden. Koko työyhteisön työturvalli-suus heikentyy, jos työntekijä on työpaikalla päihteiden vaikutuksen alaisena (Työturvalli-suuskeskus 2017). Huumausaineiden käyttö voi vaikuttaa koko työyhteisön hyvinvointiin usealla eri tavalla. Kollegan huumausaineiden käyttö voi esimerkiksi aiheuttaa pelkoa työto-vereiden keskuudessa tai työyhteisö kokee toimintaympäristön turvattomaksi. Huumausainei-ta käyttävän työntekijän käytös voi huumausaineiden käytön seurauksena muuttua työyhtei-sössä oudoksi tai työntekijä toimii asiaan kuulumattomalla tavalla. Työyhteisön toimintaan voi heijastua myös ongelmatilanteita, jos työyhteisö yrittää piilotella huumausaineita käyttä-vän hoitotyöntekijän ongelmaa. (Työturvallisuuskeskus 2017.)
13 2.4 Huumausaineiden käyttö ammattietiikan ja potilasturvallisuuden näkökulmasta
Terveydenhuollossa etiikan merkitys ja tärkeys korostuvat, kun pohditaan esimerkiksi kysy-myksiä, jotka liittyvät terveyteen, sairauteen, hyvään elämään sekä ihmisen haavoittuvuuteen.
Etiikan tarkoituksena on tuoda esiin sekä perustella toimintatapoja, jotka ovat hyviä ja oikeita.
Etiikassa korostuu arvot, ihanteet sekä periaatteet. Näiden avulla hoitotyöntekijän tulisi pyrkiä tekemään eettisesti oikeita valintoja, tarkastella omaa sekä muiden ihmisten toimintaa sekä ymmärtää toimintansa syyt. (ETENE 2001.) Terveydenhuollossa ammattilaisten tulee pyrkiä toimimaan ammattieettisten periaatteiden ja yleisesti hyväksyttyjen toimintatapojen mukaan niin, että oma toiminta on perusteltua (Välimäki 2008). Eettisten periaatteiden ja ohjeiden lisäksi hyväksi havaitut kokemukset antavat suuntaa käytännön eettiselle toiminnalle (ETENE 2011) ja auttavat hoitotyöntekijää tekemään ratkaisuja (Leino-Kilpi 2008).
Hoitotyöntekijöiden eettisten ohjeiden mukaan hoitotyössä tulisi toimia eettisesti hyväksyttä-vällä tavalla. Hoitotyöntekijöiden ammattietiikan mukaisesti hoitotyöntekijän on työssään toimittava vastuullisesti, jotta potilaiden turvallisuus hoidon aikana ei vaarannu (Sairaanhoita-jaliitto 1996, Suomen lähi- ja perushoita(Sairaanhoita-jaliitto 2015). Ammattiryhmien eettiset ohjeet painot-tavat myös toimintaa ohjaavaa lähtökohtaa, jonka mukaan hoitotyöntekijän on aina asetettava asiakas tai potilas etusijalle (ETENE 2012). Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön näkökulmasta ammatillisesti oikein toimimiseen liittyy kuitenkin yksilöllisiä asioita, jotka ovat tärkeitä huomioida. Vaikka hoitotyöntekijöiden ammattieettisten ohjeiden noudattami-seen on sitouduttu koulutuksen ja ammatin myötä (ETENE 2011), ei ole itsestään selvyys, että hoitotyöntekijä toimii niiden mukaisesti. Hoitotyöntekijän toimintaan sekä erityisesti huumausaineiden käyttöön liittyvät yksilön kyky, oma tahto sekä valinnat (ETENE 2012).
Terveydenhuollossa ammattietiikan katsotaan olevan toiminnan perusta (Leino-Kilpi 2008).
On kuvattu, että hoitotyöntekijöiden ammattietiikkaan liittyy sekä ammattitaidollinen että henkilökohtainen sitoutuminen, johon kuuluu myös ammattilaisen oikeudet, velvollisuudet sekä vastuu (Kangasniemi ym. 2015). Myös hoitajien kansainvälisen neuvoston eettisten sääntöjen mukaan hoitotyöntekijän tulee työssään osoittaa hoitotyön arvoja, joita ovat esimer-kiksi kohteliaisuus, luotettavuus ja eheys. Hoitotyöntekijän tulee aina käyttäytyä ammattimai-sesti ja pitää huolta omasta terveydestä niin, että hänen antamansa hoito ei aiheuta vaaraa po-tilaille. (ICN 2012.) Hoitotyöntekijöiden ammattietiikka ei koske ainoastaan hoitajia
itses-14 sään. Ammattieettisten ohjeiden tarkoituksena on suojella potilaita (Kangasniemi ym. 2015), jotta hyvä ja potilasturvallinen hoito toteutuu.
Eettisyyteen liittyvien ohjeiden lisäksi terveydenhuoltoon on muodostunut tiettyjä eettisiä periaatteita, joita ammattihenkilöiden tulisi pyrkiä työssään noudattamaan. Eettisiä periaatteita ovat muun muassa oikeus hyvää hoitoon, ihmisarvon kunnioitus, itsemääräämisoikeus, oikeu-denmukaisuus, hyvä ammattitaito ja hyvinvointia edistävä ilmapiiri sekä yhteistyö ja keski-näinen avunanto (ETENE 2001). Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän näkökulmasta oikeus hyvään hoitoon tarkoittaa, että asiakkaan tai potilaan tulisi saada päihtyneeltä hoito-työntekijältä ammattitaitoisesti, turvallisesti sekä vastuullisesti toteutettua hyvää hoitoa, jol-loin palveluja saavan hoidon tarpeet ovat asetettu etusijalle. Puolestaan oikeudenmukaisesti toteutettu hoito vaatii huumausaineita käyttävältä hoitotyöntekijältä, että kaikki potilaat hoide-taan tasavertaisesti ja asianmukaisesti. (ETENE 2001.)
Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän eettisen toiminnan kannalta myös hoidollinen päätöksenteko on tärkeä osa ammatillista toimintaa. Yksilötasolla hyvä hoito ja palvelu vel-voittavat hoitotyöntekijää tekemään vastuullisia päätöksiä (ETENE 2012) huumausaineiden käytöstä huolimatta. Hoitotyöntekijän päätökset voivat liittyä paitsi hoidettaviin potilaisiin, mutta myös omiin elämäntavan valintoihin. Eettiset arvot ja periaatteet sekä niihin liittyvä toiminta heijastuu myös työhyvinvointiin, joka muodostaa osan työn tuloksellisuudesta (ETENE 2012).
Lainsäädännön yhteys eettisesti toteutettuun hoitoon
Eettisten ohjeiden ja periaatteiden lisäksi Suomessa lait antavat ohjeistusta siitä, miten tervey-denhuollon ammattihenkilön tulisi työssään toimia lain mukaisesti oikein. Laki terveyden-huollon ammattihenkilöstä (559/1994) velvoittaa terveydenterveyden-huollon ammattihenkilöä toimi-maan työssään potilasturvallisuutta edistäen. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla työtä vastaava koulutus, asianmukainen pätevyys sekä valmiudet toimia ammatissa. Lisäksi laissa otetaan kantaa terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisiin velvollisuuksiin, jonka mukaan terveydenhuollossa ammattilaisen toiminnan tarkoituksena on ylläpitää ja edis-tää terveyttä, ehkäistä sairauksia ja pyrkiä lievittämään kärsimystä. Tämän toteuttamiseksi terveydenhuollossa työskentelevien tulee työssään soveltaa yleisesti hyväksyttyjä ja
koke-15 muksen kautta hyväksi havaittuja tapoja. (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994.)
Myös työturvallisuuslain 18 § otetaan kantaa työntekijän velvollisuuksiin, jonka mukaan työntekijän tulee toimia työssään työnantajan ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti. Työssä on toimittava niin, että turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyen ammattilaisen täytyy ylläpitää järjestystä, puhtautta ja toimia varovaisuutta noudattaen. (Työturvallisuuslaki 738/2002.) Suomessa terveydenhuoltoa ja terveydenhuollon ammattilaisia koskevat lait luovat pohjaa eettiselle keskustelulle (ETENE 2011) ja velvoittavat hoitotyöntekijää toimimaan tietyllä ta-valla, mutta kuitenkin Sairaanhoitajaliiton eettisten ohjeiden (1996) mukaan suoritetusta hoi-totyöstä hoitotyöntekijä on vastuussa itse henkilökohtaisesti.
Hoitotyöntekijän huumausaineiden käytön vaikutus potilasturvallisuuteen
On tiedossa, että huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä vaarantaa huumausaineita käyttäes-sään paitsi oman ja potilaiden hyvinvoinnin (Epstein ym. 2010), mutta on ennen kaikkea riski potilasturvallisuudelle (Kunyk 2015). Yleisesti potilasturvallisuudella pyritään siihen, että hoidossa oleva potilas saa tarpeen mukaisen ja oikean hoidon, josta koituu mahdollisimman vähän haittoja (THL 2011). Asiakas- ja potilasturvallisuuteen katsotaan kuuluvaksi olennai-sesti terveydenhuollon ammattitaitoinen henkilökunta (STM 2017), joka työskentelee päih-teettömästi. Terveydenhuollossa turvallisuus on merkittävä osa hoidon laatua (THL 2011).
Suomessa valtioneuvoston periaatepäätöksen mukainen uusi potilas- ja asiakasturvallisuus-strategia vuosille 2017-2021 pyrkii vahvistamaan terveydenhuollon turvallista toteutumista.
Asiakas- ja potilasturvallisuuden tehtävänä on varmistaa, että henkilölle annettu hoito ja pal-velut ovat hyödyksi hänen fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille sekä hoidos-ta koituisi mahdollisimman vähän haittoja. (STM 2017.) Potilasturvallisuuden ja sen strategi-an avulla voidastrategi-an pitää huolta siitä, että palvelut ovat turvallisia, jolloin tavoitteena on suojata asiakkaita tai potilaita esimerkiksi vahingoilta (STM 2017), joita huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän työskentelystä voi mahdollisesti seurata.
Aiemmassa tutkimustiedossa on havaittu, että hoitotyöntekijän työskentely huumausaineiden vaikutuksen alaisena heikensi potilasturvallisuuden toteutumista (Kunyk 2015).
Potilasturval-16 lisuuden toteutumisen näkökulmasta työyhteisöissä tulee varmistaa, että kaikilla työyhteisön jäsenillä on yhtenevät ohjeet toiminnalle sekä käytännöt ovat kuvattu ohjeissa. Turvallisuuden toteutumiseksi työntekijöiltä vaaditaan osaamista ja tietoisuutta turvallisuutta heikentävistä riskitekijöistä. Terveydenhuollossa ammattihenkilöillä on vaatimus toimia työssään noudatta-en potilasturvallisuudnoudatta-en periaatteita ja ohjeita. (THL 2011.)
2.5 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisista lähtökohdista
Tämän pro gradu –tutkielman teoreettisessa perustassa nostetaan esiin aihealueen kannalta tärkeitä elementtejä. Tutkielman teoreettinen perusta muodostuu kahdesta eri pääelementistä, jotka ovat hoitotyöntekijän ammattietiikka sekä työhyvinvointi. Ammattietiikka ja siihen liit-tyvät ohjeet, periaatteet ja arvot pyrkivät ohjamaan hoitotyöntekijän toimintaa sekä antamaan työkaluja päätöksentekoon, oman toiminnan pohtimiseen sekä valintojen tekoon. Ammat-tietiikka heijastuu myös työhyvinvointiin ja päinvastoin.
Hoitotyöntekijän työhyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että huumausaineiden käyttöön liittyen työpaikalla panostetaan hoitotyöntekijän työhyvinvointiin ennaltaehkäisevällä toimin-nalla. Ennaltaehkäisevän toiminnan avulla työntekijöitä voidaan tiedottaa sekä kouluttaa huumausaineiden käyttöön liittyen, joka parantaa huumausaineiden käytön tunnistamista sekä tilanteeseen puuttumista. Huumausaineiden käytön tunnistamisella ja puuttumisella on monia eri seurauksia, jotka vaikuttavat huumausaineita käyttävään hoitotyöntekijään, työyhteisöön sekä potilasturvallisuuteen. Kuviossa 1 esitetään tutkielman teoreettinen viitekehys.
17
Kuvio 1. Tutkielman teoreettinen viitekehys.
Käytön tunnistaminen
haittojen vähentäminen
huomion kiinnittäminen huumaus-aineiden käyttöön liittyviin merk-keihin ja oireisiin
Käyttöön puuttuminen
esimiehen rooli
työyhteisön rooli Seuraukset:
huumausaineita käyttävälle hoito-työntekijälle
työyhteisölle
potilasturvallisuudelle
HOITOTYÖNTEKIJÄN TYÖHYVINVOINTI
Ennaltaehkäisevä toiminta
tiedottaminen ja koulutus
työterveyshuollon rooli
AMMATTIETIIKKA
Ohjeet, periaatteet ja arvot ohjaavat hoitotyöntekijän toimintaa => lainsäädäntö yhteydessä.
Hoitotyöntekijä tekee itse omaa elämäänsä ja hyvinvointia koskevat valinnat ja kantaa niistä vastuun.
Huumausaineita käyttävä hoitotyöntekijä
18 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on kuvata, mitä hoitotyöntekijöiden huumausai-neiden käytöstä tiedetään aikaisemman tutkimustiedon perusteella. Lisäksi tarkoituksena on kuvata, millä eri tutkimusmenetelmillä hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöä on aiemmin tutkittu. Tutkielman tavoitteena on integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla löytää tietoa, jota voidaan jatkossa hyödyntää terveydenhuoltoalan organisaatioissa, hoitotyön kehit-tämisessä, johtamistyössä sekä koulutuksessa.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Millä eri tutkimusmenetelmillä hoitotyötekijöiden huumausaineiden käyttöä on aiem-min tutkittu?
2. Kuinka yleistä hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö on?
3. Mitä huumausaineita hoitotyöntekijät käyttävät?
3. Mitä huumausaineita hoitotyöntekijät käyttävät?