Tutkimusaineistoon valituista tutkimuksista (n=11) kahdeksassa oli käytetty määrällistä tut-kimusmenetelmää (Raistrick ym. 2008, McNelis ym. 2012, Rojas ym. 2013, Monroe ym.
2013, Lin ym. 2013, Kunyk 2015, Cares ym. 2015, Pilgrim ym. 2016) sekä kolmessa laadul-lista tutkimusmenetelmää (Dittman 2008, Dittman 2012, Matthias-Anderson & Yurkovich 2016). Määrällisissä tutkimuksissa aineisto oli kerätty suurimmaksi osaksi kyselyin (n=6) (Raistrick ym. 2008, Monroe ym. 2013, Lin ym. 2013, Rojas ym. 2013, Cares ym. 2015, Ku-nyk 2015), mutta mukana oli yksi kohorttitutkimus (Pilgrim ym. 2016) sekä yksi sekundääri-analyysi tutkimus (McNelis ym. 2012). Kaikissa laadullisissa tutkimuksissa tutkimusaineiston keräämiseen oli käytetty teemahaastattelua. Tutkimusartikkeleista kaksi oli julkaistu vuonna 2008 ja muut yhdeksän tutkimusartikkelia olivat julkaistu vuosina 2012-2016.
Laadullisissa tutkimuksissa osallistujat oli rekrytoitu haastattelututkimuksiin päihdehoito-ohjelman internetsivuilta (Dittman 2008), lehti-ilmoituksilla, AA-kerhoista sekä toipumiseen erikoistuneista kirkoista (Matthias-Anderson & Yurkovich 2016). Yhdessä tutkimuksista osal-listujat rekrytoitiin niin, että osallistuja itse rekrytoi itsensä mukaan tutkimukseen, jos halusi osallistua (Dittman 2008). Kaikissa laadullisissa tutkimuksissa osallistujien valitsemiseksi henkilön tuli olla suorittanut onnistuneesti yksi päihdehoito-ohjelma. Yhdessä laadullisessa tutkimuksessa osallistujan tuli lisäksi olla sairaanhoitaja sekä piti olla onnistuneesti palannut takaisin työelämään päihdehoidon ja kuntoutumisen jälkeen (Matthias-Anderson & Yurko-vich 2016). Yhdessä laadullisista tutkimuksista otantana käytettiin lumipallo-otantaa (Matthi-as-Anderson & Yurkovich 2016). Kahdessa laadullisissa tutkimuksissa oli tutkimuksen osal-listujina pelkästään miespuoliset hoitotyöntekijät (Dittman 2008, Dittman 2012) sekä yhdessä tutkimuksista oli molempia sukupuolia edustettuina (Matthias-Anderson & Yurkovich 2016).
Kahdessa laadullisessa tutkimuksessa tutkimukseen osallistuneita henkilöitä oli yhdeksän (Dittman 2008, Dittman 2012) ja yhdessä tutkimuksessa osallistuvia henkilöitä oli 22 (Matt-hias-Anderson & Yurkovich 2016).
Määrällisissä tutkimuksissa tiedonantajia rekrytoitiin muun muassa sähköpostitse, uutiskirjeil-lä, internetlinkeiluutiskirjeil-lä, paperisena mainoksena koulutusmateriaalin ohessa sekä sosiaalisen
medi-27 an kautta. Kahdessa tutkimuksessa tutkimukseen osallistui kaikki henkilöt, jotka olivat suorit-taneet päihdehoito-ohjelman tietyn ajanjakson aikana (McNelis ym. 2012, Cares ym. 2015).
Yhdessä tutkimuksista otokseen oli valittu 15 klinikka-aluetta, josta lopulliseen otokseen va-likoitui kuusi (Raistrick ym. 2008) sekä yhdessä tutkimuksista tutkimukseen osallistujat arvi-oitiin ennen virallista kyselyä haastatteluin, taustatieto kyselyin sekä psykologisin testein (Ro-jas ym. 2013). Pääsääntöisesti määrällisissä tutkimuksissa raportoitiin, että tiedonantajia oli informoitu ennen kyselyn aloitusta tutkimuksen tarkoituksesta, vastaamisesta ja osallistumi-sen vapaaehtoisuudesta, mutta mukana oli myös esimerkiksi sekundäärianalyysi tutkimus, jossa aineistoa ei alun perin kerätty tutkimustarkoitukseen (McNelis ym. 2012). Kyselymuksissa pyrittiin suojaamaan vastaajan anonymiteetti niin, että yhdessä tutkimuksista tutki-jan ja vastaatutki-jan välillä ei ollut mitään kontaktia (Raistrick ym. 2008), internet kyselyssä vas-taaja muodosti itse oman salasanan kyselyyn pääsemiseksi (Kunyk 2015) sekä esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa vastaaja palautti täytetyn kyselylomakkeen postilaatikkoon (Lin ym.
2013). Yhdessä määrällisessä tutkimuksessa osallistujien rekrytointi, osallistujien määrä sekä tutkimuksen tiedot olivat hyvin puutteellisesti raportoitu (Monroe ym. 2013).
Neljässä määrällisessä tutkimuksessa mukana oli hoitajien lisäksi myös muita osallistuvia terveydenhuollon ammattihenkilöitä, kuten esimerkiksi lääkäreitä (Raistrick ym. 2008, Lin ym. 2013, Rojas ym. 2013), hoitotyön assistentteja (Raistrick ym. 2008), farmaseutteja (Lin ym. 2013, Rojas ym. 2013) sekä näiden ammattilaisten lisäksi muun muassa eläinlääkäreitä (Pilgrim ym. 2016). Määrällisiin tutkimuksiin osallistui keskimäärin 31-4064 henkilöä, ja hoitotyöntekijöiden määrä vaihteli tutkimuksissa joistakin kymmenistä tuhansiin. Kyselytut-kimusten vastausprosentit vaihtelivat 27,6 prosentista noin 80-90 prosenttiin, mutta pääsään-töisesti kyselyihin vastattiin melko hyvällä vastausprosentilla. Kaikkiin määrällisiin tutkimuk-siin oli valittu mukaan sekä miehiä että naisia.
Tutkimusaineistoon valitut tutkimukset olivat tehty Yhdysvalloissa (n=7), Australiassa (n=1), Iso-Britanniassa (n=1), Kanadassa (n=1) sekä Taiwanissa (n=1). Valikoidut tutkimusartikkelit oli julkaistu lehdissä Substance Abuse, Nursing Administration Quarterly, International Jour-nal for Human Caring, JourJour-nal of Nursing Management, InternatioJour-nal JourJour-nal of Public Poli-cy, Journal of Nursing Regulation, Perspectives in Psychiatric Care, Nursing Research, Ad-diction, Journal of Substance Use ja Journal of Addictive Diseases. Liitteessä 1 valitut tutki-musartikkelit taulukoituna.
28 5.2 Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön yleisyys
Hoitotyöntekijöiden huumeiden käytön yleisyyttä ja huumeita käyttävien hoitotyöntekijöiden määrää oli kuvattu kuudessa tutkimuksessa, joista kaikki tutkimukset olivat toteutettu määräl-lisin menetelmin. Raistrickin ym. (2008) ja Kunykin (2015) tutkimusten mukaan hoitotyönte-kijät käyttävät huumausaineita keskimäärin yhtä paljon verrattuna muuhun väestöön. On kui-tenkin havaittu, että muihin terveydenhuollon ammattilaisiin, kuten lääkäreihin tai hoitotyön assistentteihin verrattuna hoitotyöntekijät käyttivät eniten huumausaineita (Raistrick ym.
2008). Lisäksi Pilgrimin ym. (2016) tutkimuksessa, jossa oli tutkittu terveydenhuollon am-mattilaisten huumeista johtuneita kuolemia, verrattuna muihin terveydenhuollon ammattilai-siin, hoitotyöntekijöiden kuolemia oli todettu esiintyvän eniten.
Osassa tutkimusaineistoon valituista määrällisistä tutkimuksista arvioitiin huumausaineita käyttävien hoitotyöntekijöiden määrää, joka vaihteli eri tutkimuksissa: Kunykin (2015) tutki-muksen kyselyyn vastanneista hoitajista huumausaineiden käyttöä raportoi 1,9 % hoitotyönte-kijöistä sekä 3 % raportoi huumeriippuvuutta viimeisen vuoden sisään. Linin ym. (2013) tut-kimuksen kyselyyn vastanneista hoitotyöntekijöistä 6,8 % käytti huumausaineita (Lin ym.
2013) sekä Raistrickin ym. (2008) kyselytutkimuksessa hoitotyöntekijöistä laittomia huu-mausaineita käytti 12 % vastanneista. Eräässä Yhdysvalloissa toteutetussa tutkimuksessa, yhden vuoden sisällä päihteitä käyttäviä hoitotyöntekijöitä oli 0,51 % hoitotyöntekijöistä sekä hoitotyöntekijöitä, jotka aloittivat päihdehoidollisen seurantaohjelman uutena, oli yhden vuo-den aikana 0,36 %. Kyseisessä tutkimuksessa ei raportoitu huumausaineita käyttävien hoita-jien määrää tai prosenttiosuuksia. (Monroe ym. 2013.)
Yhdessä määrällisessä tutkimuksessa oli tutkittu hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön yleisyyttä niin, että hoitotyöntekijöiltä oli kysytty, liittykö huumausaineiden käyttöön enem-män kuin yksi huumausaine. Caresin ym. (2015) tutkimuksen mukaan päihdehoito-ohjelmaan osallistuneista hoitotyöntekijöistä yksi kolmasosa raportoi olevansa hoito-ohjelmassa yhden ainoan huumausaineen ongelmakäytön vuoksi, kun taas 27 % ilmoitti, että heidän huumausai-neiden käyttöön liittyi enemmän kuin yksi huumausaine (Cares ym. 2015).
29 5.3 Hoitotyöntekijöiden käyttämät huumausaineet
Hoitotyöntekijöiden käyttämiä huumausaineita oli tutkittu kuudessa tutkimuksessa, joista viisi tutkimusta oli määrällisiä ja yksi laadullinen tutkimus. Yleisimmin keskushermostoon vaikut-tavat huumausaineet olivat käytetyimpiä huumaavia aineita hoitotyöntekijöiden keskuudessa.
Neljässä eri tutkimuksessa hoitotyöntekijöiden eniten käytetty huumausaine oli opiaatti (Ro-jas ym. 2013, Cares ym. 2015, Matthias-Anderson & Yurkovich 2016, Pilgrim ym. 2016).
Toiseksi eniten tutkimuksissa mainittiin hoitotyöntekijöiden bentsodiatsepiinien käyttöä (Ro-jas ym. 2013, Cares ym. 2015, Pilgrim ym. 2016). Yhdessä tutkimuksista hoitotyöntekijöiden keskuudessa käytetyin huumausaine havaittiin olevan kannabis (Raistrick ym. 2008). Tutki-musaineistossa on kuvattu, että huumausaineita käyttäessään hoitotyöntekijät käyttävät vä-hemmän perinteisiä laittomia katuhuumeita, kuten kokaiinia, amfetamiinia, metamfetamiinia, ekstaasia tai mitä tahansa muuta laitonta huumausainetta (Raistrick ym. 2008, Cares ym.
2015, Matthias-Anderson & Yurkovich 2016).
Pilgrimin ym. (2016) tutkimuksessa, jossa oli tutkittu terveydenhuollon ammattilaisten huu-meista johtuneita kuolemia, hoitotyöntekijöiden kuolemaan oli useimmiten johtanut opiaattien tai bentsodiatsepiinien käyttö. Näiden jälkeen eniten kuolemia oli syntynyt masennus- ja psy-koosilääkkeillä sekä anestesiaan käytetyillä huumaavilla lääkeaineilla. Useimmissa tapauksis-ta hoitotyöntekijät olivat ottapauksis-taneet huumausaineet luvattapauksis-ta työpaikaltapauksis-ta varastapauksis-tamalla. Suurim-maksi osaksi työpaikalta varastetut huumausaineet olivat anestesiaan käytettäviä nukutusai-neita tai opiaatteja, kuten morfiinia, fentanyylia, oksikodonia tai metadonia. (Pilgrim ym.
2016.)
Yhdessä tutkimuksessa oli selvitetty hoitajien suonensisäistä huumeiden käyttöä: tutkimuk-sessa suurin osa hoitajista ei käyttänyt huumeita suonensisäisesti. Samassa tutkimuktutkimuk-sessa il-meni, että huumausaineita käyttävistä hoitajista 28 % käytti huumausaineita suonensisäisesti ja aina steriilejä neuloja käyttäen, mutta loput 2 % ilmoitti, että pistämiseen tarkoitetut neulat eivät aina olleet steriilejä. (Cares ym. 2015.) Lisäksi yhdessä tutkimuksista oli havaittu suku-puolieroja liittyen hoitotyöntekijöiden suosimiin päihteisiin. Hoitotyöntekijöistä miehet suosi-vat alkoholia eniten, jonka jälkeen toiseksi suosituin päihde oli opiaatit. Naishoitotyöntekijöi-den keskuudessa opiaatit olivat suosituin päihde, jonka jälkeen toiseksi suosituin oli alkoholi.
(McNelis ym. 2012.)
30 5.4 Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle altistavat tekijät
Aineistossa esitettiin, että hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle altistivat useat erilai-set riskitekijät, jotka luokiteltiin tässä tutkielmassa henkilökohtaisiin riskitekijöihin sekä työ-peräisiin riskitekijöihin. Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle altistavia henkilökoh-taisia riskitekijöitä raportoitiin kahdeksassa eri tutkimuksessa, joista kolme oli laadullista tut-kimusta (Dittman 2008, Dittman 2012, Matthias-Anderson & Yurkovich 2016) ja viisi mää-rällistä tutkimusta (Lin ym. 2013, Rojas ym. 2013, Cares ym. 2015, Kunyk 2015, Pilgrim ym.
2016). Henkilökohtaisista riskitekijöistä hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle altisti terveydentilanongelmat, henkilökohtaiset ominaisuudet ja oma historia. Terveydentilan on-gelmista huumausaineita käyttävillä hoitotyöntekijöillä havaittiin esiintyvän mielenterveyson-gelmia (Rojas ym. 2013, Cares ym. 2015, Matthias-Anderson & Yurkovich 2016, Pilgrim ym.
2016). Mielenterveydellisten ongelmien kuvattiin altistavan hoitotyöntekijää huumausainei-den käytölle tai toisaalta hoitotyöntekijän mielenterveysongelmat saattoivat olla seurausta huumausaineiden käytöstä. Mielenterveysongelmista hoitotyöntekijöillä ilmeni muun muassa masennusta. (Rojas ym. 2013.) Terveydentilan ongelmista huumausaineiden käytölle altistivat myös sairaudet tai traumat (Matthias-Anderson & Yurkovich 2016) sekä huono koettu ter-veydentila (Lin ym. 2013).
Hoitotyöntekijää altistivat huumausaineiden käytölle henkilökohtaisista ominaisuuksista nais-sukupuoli sekä ikä. Aineistossa kuvattiin, että hoitotyötekijöistä naiset käyttivät miehiä enemmän huumausaineita (Lin ym. 2013, Rojas ym. 2013) sekä naispuolisia hoitotyöntekijöi-tä oli kuollut enemmän huumausaineista johtuviin kuolemiin (Pilgrim ym. 2016). Iälhoitotyöntekijöi-tään huumausaineita käyttävät hoitotyöntekijät olivat keskimäärin 31-54 –vuotiaita (Lin ym. 2013, Rojas ym. 2013, Cares ym. 2015, Kunyk 2015, Pilgrim ym. 2016). Huumausaineita käyttävät hoitotyöntekijät ilmaisivat myös olevansa stressaantuneita (Cares ym. 2015, Pilgrim ym.
2016), jolloin vaikeissa tilanteissa tai epäonnistumisen myötä apua tavoiteltiin huumausai-neista (Dittman 2008). Useissa tapauksista hoitotyöntekijöiden huumausaihuumausai-neista johtuneiden kuolemien taustalla oli raportoitu lisäksi olevan muita lisävaikeuksia elämässä, jotka liittyivät taloudellisiin ongelmiin sekä ihmissuhteisiin (Pilgrim ym. 2016). Lisäksi hoitotyöntekijän omat heikot ammatilliset rajat saattoivat altistaa huumausaineiden käytölle (Rojas ym. 2013).
31 Hoitotyöntekijän oma historia oli yksi henkilökohtainen riskitekijä, joka altisti den käytölle. Perinnöllisillä tekijöillä oli altistava vaikutus hoitotyöntekijöiden huumausainei-den käytölle (Rojas ym. 2013). Perheessä tai perheen historiassa olleet riippuvuussairaudet sekä päihdeongelmat voivat vaikuttaa siihen, että henkilö altistui huumausaineiden käytölle ja käytön aloitukselle. Lisäksi erityisesti miespuolisten hoitotyöntekijöiden keskuudessa huu-mausaineiden käytölle altisti lapsena koettu henkinen ja fyysinen hyväksikäyttö. (Dittman 2008, Dittman 2012.)
Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle altistavia työperäisiä riskitekijöitä raportoitiin yhdeksässä eri tutkimuksessa, joista kolme oli laadullista tutkimusta (Dittman 2008, Dittman 2012, Matthias-Anderson & Yurkovich 2016) ja kuusi määrällistä tutkimusta (McNelis ym.
2012, Lin ym. 2013, Rojas ym. 2013, Cares ym. 2015, Kunyk 2015, Pilgrim ym. 2016). Työ-peräisistä riskitekijöistä huumausaineiden käytölle altistivat työympäristö, ammatillinen osaaminen sekä hoitotyöntekijän kokemat ammattiin liittyvät ongelmat. Työympäristössä huumausaineiden käytölle altisti hoitotyöntekijän rajaton ja helppo pääsy huumaaviin lääkkei-siin työssä (Dittman 2008, Dittman 2012, McNelis ym. 2012, Rojas ym. 2013). Huumausai-neita käyttävät hoitotyöntekijät raportoivat työpaikalla ongelmia, jotka altistivat käytölle (Pil-grim ym. 2016). Ammatillisen osaamisen näkökulmasta huumausaineiden käytölle altisti työ-kokemus. Huumausaineita käyttävillä hoitotyöntekijöillä oli työkokemusta keskimäärin noin 10 vuotta (Lin ym. 2013, Rojas ym. 2013, Matthias-Anderson & Yurkovich 2016) ja suurin osa heistä oli mukana työelämässä (Cares ym. 2015) sekä työskenteli kokoaikaisesti välittö-mässä potilashoidossa (Kunyk 2015).
Aineiston mukaan huumausaineita käyttävät hoitotyöntekijät kokivat ammattiin liittyviä on-gelmia. Hoitotyöntekijää altisti huumausaineiden käytölle pitkät työvuorot (Rojas ym. 2013).
Huumausaineita käyttävät hoitotyöntekijät raportoivat myös enemmän tyytymättömyyttä uraan ja työhön (Lin ym. 2013). Useat huumausaineita käyttävät hoitotyöntekijät kokivat hoi-totyön yksinäiseksi työksi (Dittman 2008). Kuviossa 3 on esitetty hoihoi-totyöntekijöiden huu-mausaineiden käytölle altistavat tekijät luokittain.
32
Kuvio 3. Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle altistavat tekijät luokiteltuna.
5.5 Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön tunnistaminen työyhteisössä
Tässä tutkielmassa hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön tunnistamiseen liittyvät teki-jät luokiteltiin muutoksiin yksilön toiminnassa sekä muutoksiin työyhteisön toiminnassa. Muu-toksia yksilön toiminnassa raportoitiin neljässä eri tutkimuksessa, joista kaksi oli laadullista
HOITOTYÖNTEKIJÖIDEN
33 tutkimusta (Dittman 2008, Dittman 2012) sekä kaksi määrällistä tutkimusta (Raistrick ym.
2008, Cares ym. 2015). Yksilön toiminnassa huumausaineiden käyttö voitiin tunnistaa käyt-täytymisen merkeistä, työkyvyn muutoksista sekä heikentyneestä ammatillisesta vuorovaiku-tuksesta. Käyttäytymiseen liittyi suurentunut riskien otto työssä (Dittman 2008) sekä päihty-neenä työskentely (Cares ym. 2015). Caresin ym. (2015) tutkimuksessa lähes kolmasosa huumausaineita käyttävistä hoitotyöntekijöistä raportoi, että huumausaineiden käytöstä johtu-neista syistä he olivat riskeeranneet potilaan turvallisuuden yhden tai useamman kerran.
Huumausaineita käyttävät hoitotyöntekijät asettivat useimmiten omat tarpeet potilaiden tar-peiden edelle (Dittman 2008, Dittman 2012) ja olivat usein halukkaita työskentelemään yli-määräisiä työvuoroja (Dittman 2008, Cares ym. 2015). Huumausaineita käyttävän hoitotyön-tekijän käyttäytymiseen liittyi salailu, ongelmien kieltäminen sekä toisten manipulointi (Ditt-man 2008). Manipulointi liittyi paitsi kollegoihin, esimiehiin ja akateemiseen ohjeisiin, mutta myös perheenjäseniin sekä ystäviin (Dittman 2008, Dittman 2012).
Huumausaineiden käytön seurauksena hoitotyöntekijän työkyvyssä havaittiin muutoksia, jot-ka heijastuivat huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän toimintaan heikentäen työkykyä (Raistrick ym. 2008, Cares ym. 2015). Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän työkyvyn heikentyessä työntekijän luotettavuus väheni (Cares ym. 2015) sekä hoitotyöntekijät olivat menettäneet kiinnostuksen työtä kohtaan (Raistrick ym. 2008). Työkyvyn muutoksiin vaikut-tivat myös selittämättömät poistumiset työpaikalta (Cares ym. 2015), toistuvat poissaolot ja myöhästymiset työstä (Raistrick ym. 2008, Cares ym. 2015).
Yksilön toiminnan muutosten näkökulmasta huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän fyy-sisessä ja psyykkisessä terveydessä ilmeni muutoksia huumausaineiden käytön seurauksena (Cares ym. 2015) sekä hoitotyöntekijän ammatillinen vuorovaikutus heikentyi. Huumausai-neita käyttävän hoitotyöntekijän havaittiin solvaavan muita työntekijöitä tai valittavan muista työntekijöistä (Cares ym. 2015). Heikentyneeseen vuorovaikutukseen liittyi myös epärehelli-syys (Dittman 2008).
Työyhteisön toiminnassa muutoksia raportoitiin kahdessa eri tutkimuksessa, joista molemmat olivat määrällisiä tutkimuksia (Raistrick ym. 2008, Cares ym. 2015). Työyhteisön toiminnassa muutoksia havaittiin potilasturvallisuudessa sekä lääkkeiden käyttöön liittyvissä epäselvyyk-sissä. Huumausaineita käyttävän hoitotyöntekijän työyksikössä vahinkoja sekä tapaturmia oli
34 raportoitu normaalia enemmän (Raistrick ym. 2008), joka aiheutti negatiivisia muutoksia poti-lasturvallisuuden toteutumiselle. Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön tunnistamises-sa huomiota kiinnitettiin lääkkeiden käytön epäselvyyksiin. Huumautunnistamises-saineita käyttävän hoito-työntekijän työskennellessä työyksikössä, yksikössä oli lisääntynyt dokumentoitujen kipu-lääkkeiden käyttö ja lääkehävikki sekä lääkkeitä oli kadonnut. Epäselvyyksiin liittyi myös se, että huumausaineita oli tilattu työyksikköön tai otettu työyksiköstä omaan käyttöön. Joissakin tapauksissa huumausaineita käyttävät hoitotyöntekijät olivat korvanneet ottamansa huumaavat lääkeaineet jollakin toisella lääkkeellä sekä reseptejä oli väärennetty. (Cares ym. 2015.) Kuvi-ossa 4 on kuvattu hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön tunnistamiseen liittyvät tekijät luokittain.
Kuvio 4. Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön tunnistaminen työyhteisössä luokitel-tuna kategorioihin. lääkkeitä otettu omaan käyttöön Dittman 2008
35 6 POHDINTA
Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata, mitä hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käy-töstä tiedetään aikaisemman tutkimustiedon perusteella sekä millä eri tutkimusmetodeilla hoi-totyöntekijöiden huumausaineiden käyttöä on aiemmin tutkittu. Tutkielman tavoitteena oli integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla löytää tietoa, jota voidaan jatkossa hyödyntää ter-veydenhuoltoalan organisaatioissa, hoitotyön kehittämisessä, johtamistyössä sekä koulutuk-sessa. Tässä luvussa tarkastellaan keskeisimpiä tutkimustuloksia ja vertaillaan tuloksia aikai-semmissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin. Lisäksi luvussa paneudutaan tutkielman luotetta-vuuden ja eettisyyden kysymyksiin sekä lopussa esitetään johtopäätökset sisältäen ehdotukset jatkotutkimukselle.
6.1 Tutkimustulosten tarkastelu
Tämä integroitu kirjallisuuskatsaus vahvistaa aikaisempaa tietoa siitä, että hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöä on aiemmin tutkittu melko vähän ja tieto aiheesta on hajanaista.
Huumausaineiden käytön tutkimisen näkökulmasta on ongelmallista, että Baldisserin (2007) mukaan aiheesta on saatavilla kuvailevaa tutkimusta, mutta ei laajempaa systemaattista tutki-musta. Myös aiheen sensitiivisyys asettaa oman haasteensa tutkimukselle, jolloin tutkimuk-seen voi olla vaikea saada osallistuvia henkilöitä. Vaikka hoitotyöntekijöiden huumausainei-den väärinkäyttö on määrällisesti hyvin marginaalista eikä poikkea normaalin väestön luvuis-ta, on hyvä muistaa, että huumausaineiden väärinkäyttöön hoitotyöntekijöiden keskuudessa tulee silti kiinnittää huomiota. Baldisseri (2007) painottaa, että terveydenhuollon ammattilai-set ovat työssään vastuussa ihmisten hoidosta ja hyvinvoinnista. Erityisesti terveydenhuolto-alalla hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle tulisi olla nollatoleranssi, jotta voidaan minimoida potilasturvallisuudelle koituvia haittoja.
Tämän integroidun katsauksen tulosten perusteella selvisi, että tutkimusmenetelmällisesti hoi-totyöntekijöiden huumausaineiden käyttöä on aiemmin tutkittu suurimmaksi osaksi määrälli-sin menetelmin hyödyntäen tutkimusaineiston keruussa kyselyitä. Hoitotyöntekijöiden huu-mausaineiden väärinkäytön yleisyyttä ja huumausaineita väärinkäyttävien hoitotyöntekijöiden määrää oli tutkittu alle puolessa tutkimusaineistoon valikoiduissa tutkimuksissa ja niissä huumausaineita käyttävien hoitotyöntekijöiden määrät vaihtelivat melko paljon. Katsauksen
36 tulosten mukaan hoitotyöntekijöiden käyttämät huumausaineet painottuivat huumaaviin lää-keaineisiin, opiaatteihin, joita työpaikalla oli saatavilla. Hoitotyöntekijöistä vähemmistö käytti niin sanottuja perinteisiä katuhuumeita. Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden väärinkäytölle altistivat tutkielman tulosten mukaan henkilökohtaiset sekä työperäiset riskitekijät. Integ-roidun katsauksen tulosten mukaan hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö oli mahdol-lista tunnistaa erilaisista merkeistä ja muutoksista, joita ilmeni yksilön toiminnassa sekä työ-yhteisön toiminnassa.
Puolissa määrällisistä tutkimuksista tutkimukseen osallistui hoitotyöntekijöiden lisäksi myös muita terveydenhuollon ammattilaisia. Näissä tutkimuksissa hoitotyöntekijöistä oli raportoitu omina erillisinä ryhminä, jolloin tuloksia oli mahdollista poimia tähän tutkielmaan. Puoles-taan kaikissa laadullisissa tutkimuksissa osallistuneina henkilöinä oli ainoasPuoles-taan hoitotyönte-kijöitä. Lisäksi kahteen laadulliseen tutkimukseen osallistui ainoastaan miespuolisia hoito-työntekijöitä. Tutkimuksiin osallistuneiden hoitotyöntekijöiden määrä oli sekä laadullisissa tutkimuksissa (9-22 henkilöä) että määrällisissä tutkimuksissa (31-4064 henkilöä) hyvällä tasolla sekä pääsääntöisesti kyselytutkimuksiin vastattiin melko hyvällä vastausprosentilla (ka yli 50 %). Suurin osa tutkimusaineistoon valituista tutkimuksista oli julkaistu vuoden 2012-2016 välillä, joten aineisto oli tieteellisesti melko ajankohtaista. Suurin osa katsaukseen vali-tuista tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa, ja aineistossa oli mukana vain yksi Euroopassa tehty tutkimus. Pohjoismaissa aihetta ei ole toistaiseksi tutkittu lainkaan.
Kokonaisuudessaan hoitotyöntekijöiden huumausaineiden väärinkäytöstä ja siihen liittyvistä tekijöistä on vaikeaa tehdä kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä metodologisista eroavaisuuksista johtuen. Poolerin ym. (2009) mukaan eroavaisuutta on kuvattu olevan määrällisten tutkimus-ten vastausprosenteissa, tutkimustyypeissä sekä vaihtuvissa mittavälineissä, joka ilmeni myös tämän tutkielman tuloksissa. Tutkimusasetelman näkökulmasta hoitotyöntekijöiden huumaus-aineiden väärinkäyttöä on tutkittu lähes poikkeuksetta poikkileikkaustutkimuksen avulla. Ai-heen kattavan tutkimisen yksi haasteista on se, että aiheesta ei ole saatavilla pitkittäistutki-musta, joka Poolerin ym. (2009) mukaan mahdollistaisi sen, että aihetta voitaisiin ymmärtää paremmin.
Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön yleisyys ja huumausaineita väärinkäyttävien hoitotyöntekijöiden prosentuaaliset määrät vaihtelivat tutkimusaineistoon valituissa
tutkimuk-37 sissa melko paljon. Tulosten mukaan hoitotyöntekijöillä esiintyy päihteiden käyttöä määrälli-sesti yhtä paljon verrattuna normaaliin väestöön (Raistrick ym. 2008, Kunyk 2015), mutta terveydenhuoltoalan ammattilaisten keskuudessa hoitotyöntekijöillä esiintyy eniten huumaus-aineiden käyttöä (Raistrick ym. 2008) sekä huumaushuumaus-aineiden käytöstä johtuvia kuolemia (Pil-grim ym. 2016).
Tutkimusaineiston tutkimuksissa huumausaineiden käyttöä raportoivien hoitotyöntekijöiden prosenttiosuudet vaihtelivat 1,9 prosentista jopa 12 prosenttiin hoitotyöntekijöistä. Yleisesti hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön esiintyvyyttä ja yleisyyttä on vaikea arvioida.
Useissa tutkimuksista terveydenhuollon ammattilaisten päihteiden käytön esiintyvyyttä on arvioitu koko väestöön verrattuna. On vähän tutkimuksia, jossa tutkittaisiin ainoastaan esi-merkiksi hoitotyöntekijöiden päihteiden käyttöä tai heidän kokemuksistaan päihteiden käyt-töön liittyen. (McNelis ym. 2012.) Tämän lisäksi yksi syy, miksi tarkkoja lukuja terveyden-huollon ammattilaisten huumausaineiden käytön yleisyydestä ei ole, on se, että useisiin tutki-muksiin liittyy jo aiemmin mainittuja metodologisia rajoituksia.
Niin kuin aiemmin jo mainittu hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö ei ole määrällises-ti poikkeavaa verrattuna normaaliin väestöön, mutta hoitotyöntekijöiden käyttämät huumaus-aineet poikkeavat kuitenkin siitä, mitä normaali väestö suosii eniten (Baldisseri 2007). Tämän katsauksen tulosten mukaan hoitotyöntekijät suosivat eniten huumausaineista opiaatteja sekä toiseksi eniten bentsodiatsepiineja. Jo aiemmassa tutkimustiedossa on kuvattu, että työyksi-kössä saatavilla olevat opiaatit ovat hoitotyöntekijöiden eniten käyttämiä huumausaineita (Wright ym. 2012). Hoitotyöntekijät suosivat siis vähemmän perinteisiä katuhuumeita ja hoi-totyöntekijöiden huumausaineiden käytön voidaan katsoa painottuvan erityisesti huumaaviin lääkeaineisiin, joita työyksikössä on saatavilla. Useimmissa tapauksista hoitotyöntekijät olivat ottaneet huumausaineet luvatta työpaikalta varastamalla (Pilgrim ym. 2016). Aiemmassa tut-kimustiedossa on kuvattu, että terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät normaaliin väestöön verrattuna enemmän opiaatteja sekä bentsodiatsepiineja, koska näitä huumaavia lääkeaineita on työyksikössä saatavilla ja ne ovat niin sanottuja tuttuja huumaavia aineita hoitotyön am-mattilaisille (Baldisseri 2007). Tämä tieto vahvistaa tässä katsauksessa saatua tulosta.
Hoitotyöntekijöiden käyttämiä huumausaineita oli tutkittu kuudessa eri tutkimuksessa, jotka olivat yhtä tutkimusta lukuun ottamatta toteutettu määrällisin menetelmin.
Tutkimusaineis-38 toon valituissa tutkimuksissa vain yhdessä määrällisessä tutkimuksessa oli selvitetty hoito-työntekijöiden suonensisäistä huumausaineiden käyttöä, jonka mukaan valtaosa hoitotyönteki-jöistä ei käyttänyt huumausaineita suonensisäisesti. Metodologisesti ajateltuna laadullinen tutkimus voisi tuoda uutta tietoa ja laajempaa näkökulmaa hoitotyöntekijöiden käyttämistä huumausaineista, jolloin voitaisiin mahdollisesti saada kokemusperäisempää sekä entistä kat-tavampaa tietoa aiheesta.
Tulosten mukaan hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle altistavat useat eri riskiteki-jät, jotka luokiteltiin tässä tutkielmassa henkilökohtaisiin riskitekijöihin sekä työperäisiin ris-kitekijöihin. Vaikka hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle löytyi tässä tutkielmassa paljon yhteneväisyyksiä aikaisempaan tutkimukseen verrattuna (Baldisseri 2007, Fogger &
McGuinness 2009, Epstein 2010, Monroe & Kenaga 2010, Wright ym. 2012, Wright ym.
2014), on hyvä huomioida, että myös yksilölliset erot hoitotyöntekijöissä sekä
2014), on hyvä huomioida, että myös yksilölliset erot hoitotyöntekijöissä sekä