Tämä integroitu kirjallisuuskatsaus vahvistaa aikaisempaa tietoa siitä, että hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöä on aiemmin tutkittu melko vähän ja tieto aiheesta on hajanaista.
Huumausaineiden käytön tutkimisen näkökulmasta on ongelmallista, että Baldisserin (2007) mukaan aiheesta on saatavilla kuvailevaa tutkimusta, mutta ei laajempaa systemaattista tutki-musta. Myös aiheen sensitiivisyys asettaa oman haasteensa tutkimukselle, jolloin tutkimuk-seen voi olla vaikea saada osallistuvia henkilöitä. Vaikka hoitotyöntekijöiden huumausainei-den väärinkäyttö on määrällisesti hyvin marginaalista eikä poikkea normaalin väestön luvuis-ta, on hyvä muistaa, että huumausaineiden väärinkäyttöön hoitotyöntekijöiden keskuudessa tulee silti kiinnittää huomiota. Baldisseri (2007) painottaa, että terveydenhuollon ammattilai-set ovat työssään vastuussa ihmisten hoidosta ja hyvinvoinnista. Erityisesti terveydenhuolto-alalla hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle tulisi olla nollatoleranssi, jotta voidaan minimoida potilasturvallisuudelle koituvia haittoja.
Tämän integroidun katsauksen tulosten perusteella selvisi, että tutkimusmenetelmällisesti hoi-totyöntekijöiden huumausaineiden käyttöä on aiemmin tutkittu suurimmaksi osaksi määrälli-sin menetelmin hyödyntäen tutkimusaineiston keruussa kyselyitä. Hoitotyöntekijöiden huu-mausaineiden väärinkäytön yleisyyttä ja huumausaineita väärinkäyttävien hoitotyöntekijöiden määrää oli tutkittu alle puolessa tutkimusaineistoon valikoiduissa tutkimuksissa ja niissä huumausaineita käyttävien hoitotyöntekijöiden määrät vaihtelivat melko paljon. Katsauksen
36 tulosten mukaan hoitotyöntekijöiden käyttämät huumausaineet painottuivat huumaaviin lää-keaineisiin, opiaatteihin, joita työpaikalla oli saatavilla. Hoitotyöntekijöistä vähemmistö käytti niin sanottuja perinteisiä katuhuumeita. Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden väärinkäytölle altistivat tutkielman tulosten mukaan henkilökohtaiset sekä työperäiset riskitekijät. Integ-roidun katsauksen tulosten mukaan hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö oli mahdol-lista tunnistaa erilaisista merkeistä ja muutoksista, joita ilmeni yksilön toiminnassa sekä työ-yhteisön toiminnassa.
Puolissa määrällisistä tutkimuksista tutkimukseen osallistui hoitotyöntekijöiden lisäksi myös muita terveydenhuollon ammattilaisia. Näissä tutkimuksissa hoitotyöntekijöistä oli raportoitu omina erillisinä ryhminä, jolloin tuloksia oli mahdollista poimia tähän tutkielmaan. Puoles-taan kaikissa laadullisissa tutkimuksissa osallistuneina henkilöinä oli ainoasPuoles-taan hoitotyönte-kijöitä. Lisäksi kahteen laadulliseen tutkimukseen osallistui ainoastaan miespuolisia hoito-työntekijöitä. Tutkimuksiin osallistuneiden hoitotyöntekijöiden määrä oli sekä laadullisissa tutkimuksissa (9-22 henkilöä) että määrällisissä tutkimuksissa (31-4064 henkilöä) hyvällä tasolla sekä pääsääntöisesti kyselytutkimuksiin vastattiin melko hyvällä vastausprosentilla (ka yli 50 %). Suurin osa tutkimusaineistoon valituista tutkimuksista oli julkaistu vuoden 2012-2016 välillä, joten aineisto oli tieteellisesti melko ajankohtaista. Suurin osa katsaukseen vali-tuista tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa, ja aineistossa oli mukana vain yksi Euroopassa tehty tutkimus. Pohjoismaissa aihetta ei ole toistaiseksi tutkittu lainkaan.
Kokonaisuudessaan hoitotyöntekijöiden huumausaineiden väärinkäytöstä ja siihen liittyvistä tekijöistä on vaikeaa tehdä kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä metodologisista eroavaisuuksista johtuen. Poolerin ym. (2009) mukaan eroavaisuutta on kuvattu olevan määrällisten tutkimus-ten vastausprosenteissa, tutkimustyypeissä sekä vaihtuvissa mittavälineissä, joka ilmeni myös tämän tutkielman tuloksissa. Tutkimusasetelman näkökulmasta hoitotyöntekijöiden huumaus-aineiden väärinkäyttöä on tutkittu lähes poikkeuksetta poikkileikkaustutkimuksen avulla. Ai-heen kattavan tutkimisen yksi haasteista on se, että aiheesta ei ole saatavilla pitkittäistutki-musta, joka Poolerin ym. (2009) mukaan mahdollistaisi sen, että aihetta voitaisiin ymmärtää paremmin.
Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön yleisyys ja huumausaineita väärinkäyttävien hoitotyöntekijöiden prosentuaaliset määrät vaihtelivat tutkimusaineistoon valituissa
tutkimuk-37 sissa melko paljon. Tulosten mukaan hoitotyöntekijöillä esiintyy päihteiden käyttöä määrälli-sesti yhtä paljon verrattuna normaaliin väestöön (Raistrick ym. 2008, Kunyk 2015), mutta terveydenhuoltoalan ammattilaisten keskuudessa hoitotyöntekijöillä esiintyy eniten huumaus-aineiden käyttöä (Raistrick ym. 2008) sekä huumaushuumaus-aineiden käytöstä johtuvia kuolemia (Pil-grim ym. 2016).
Tutkimusaineiston tutkimuksissa huumausaineiden käyttöä raportoivien hoitotyöntekijöiden prosenttiosuudet vaihtelivat 1,9 prosentista jopa 12 prosenttiin hoitotyöntekijöistä. Yleisesti hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön esiintyvyyttä ja yleisyyttä on vaikea arvioida.
Useissa tutkimuksista terveydenhuollon ammattilaisten päihteiden käytön esiintyvyyttä on arvioitu koko väestöön verrattuna. On vähän tutkimuksia, jossa tutkittaisiin ainoastaan esi-merkiksi hoitotyöntekijöiden päihteiden käyttöä tai heidän kokemuksistaan päihteiden käyt-töön liittyen. (McNelis ym. 2012.) Tämän lisäksi yksi syy, miksi tarkkoja lukuja terveyden-huollon ammattilaisten huumausaineiden käytön yleisyydestä ei ole, on se, että useisiin tutki-muksiin liittyy jo aiemmin mainittuja metodologisia rajoituksia.
Niin kuin aiemmin jo mainittu hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttö ei ole määrällises-ti poikkeavaa verrattuna normaaliin väestöön, mutta hoitotyöntekijöiden käyttämät huumaus-aineet poikkeavat kuitenkin siitä, mitä normaali väestö suosii eniten (Baldisseri 2007). Tämän katsauksen tulosten mukaan hoitotyöntekijät suosivat eniten huumausaineista opiaatteja sekä toiseksi eniten bentsodiatsepiineja. Jo aiemmassa tutkimustiedossa on kuvattu, että työyksi-kössä saatavilla olevat opiaatit ovat hoitotyöntekijöiden eniten käyttämiä huumausaineita (Wright ym. 2012). Hoitotyöntekijät suosivat siis vähemmän perinteisiä katuhuumeita ja hoi-totyöntekijöiden huumausaineiden käytön voidaan katsoa painottuvan erityisesti huumaaviin lääkeaineisiin, joita työyksikössä on saatavilla. Useimmissa tapauksista hoitotyöntekijät olivat ottaneet huumausaineet luvatta työpaikalta varastamalla (Pilgrim ym. 2016). Aiemmassa tut-kimustiedossa on kuvattu, että terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät normaaliin väestöön verrattuna enemmän opiaatteja sekä bentsodiatsepiineja, koska näitä huumaavia lääkeaineita on työyksikössä saatavilla ja ne ovat niin sanottuja tuttuja huumaavia aineita hoitotyön am-mattilaisille (Baldisseri 2007). Tämä tieto vahvistaa tässä katsauksessa saatua tulosta.
Hoitotyöntekijöiden käyttämiä huumausaineita oli tutkittu kuudessa eri tutkimuksessa, jotka olivat yhtä tutkimusta lukuun ottamatta toteutettu määrällisin menetelmin.
Tutkimusaineis-38 toon valituissa tutkimuksissa vain yhdessä määrällisessä tutkimuksessa oli selvitetty hoito-työntekijöiden suonensisäistä huumausaineiden käyttöä, jonka mukaan valtaosa hoitotyönteki-jöistä ei käyttänyt huumausaineita suonensisäisesti. Metodologisesti ajateltuna laadullinen tutkimus voisi tuoda uutta tietoa ja laajempaa näkökulmaa hoitotyöntekijöiden käyttämistä huumausaineista, jolloin voitaisiin mahdollisesti saada kokemusperäisempää sekä entistä kat-tavampaa tietoa aiheesta.
Tulosten mukaan hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle altistavat useat eri riskiteki-jät, jotka luokiteltiin tässä tutkielmassa henkilökohtaisiin riskitekijöihin sekä työperäisiin ris-kitekijöihin. Vaikka hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytölle löytyi tässä tutkielmassa paljon yhteneväisyyksiä aikaisempaan tutkimukseen verrattuna (Baldisseri 2007, Fogger &
McGuinness 2009, Epstein 2010, Monroe & Kenaga 2010, Wright ym. 2012, Wright ym.
2014), on hyvä huomioida, että myös yksilölliset erot hoitotyöntekijöissä sekä huumausainei-den käytölle altistavissa riskitekijöissä on otettava huomioon.
Henkilökohtaisista riskitekijöistä huumausaineiden käytölle altistivat tämän katsauksen mu-kaan terveydentilan ongelmat, henkilökohtaiset ominaisuudet sekä oma historia. Erityisesti terveydentilan ongelmista huumausaineita käyttävien hoitotyöntekijöiden mielentervey-denongelmat nousivat esiin katsauksen tuloksissa ja niiden on havaittu altistavan hoitotyönte-kijöitä huumausaineiden käytölle jo aiemmassa tutkimuksessa. Wright ym. (2012) ja Rojas ym. (2013) ovat nostaneet esiin, että psyykkiset sairaudet saattavat olla altistava riskitekijä hoitotyöntekijän huumausaineiden käytön aloitukselle. Huumausaineita käyttävistä hoitotyön-tekijöistä reilu viidesosalla on raportoitu esiintyvän mielenterveydellisiä ongelmia (Cares ym.
2015, Kunyk 2015). Katsauksen tulosten mukaan myös stressi on altistava riskitekijä hoito-työntekijöiden huumausaineiden käytölle. Aiemmin on kuvattu, että stressi voi johtua sekä työpaikan ulkopuolisista asioista, että työpaikan sisäisistä ongelmista (Wright ym. 2012). On kuvattu, että terveydenhuollon ammattilaisten selviytymiskeino stressistä ja ahdistuksesta voi olla huumausaineiden tai alkoholin käyttö (Baldisseri 2007). Tämä tieto tukee katsauksen tulosta, jonka mukaan vaikeissa tilanteissa tai epäonnistumisen vuoksi hoitotyöntekijät saat-toivat hakea apua huumausaineiden käytöstä (Dittman 2008).
Katsauksen tulosten mukaan työperäisistä riskitekijöistä huumeiden käytölle altistivat työym-päristö, ammatillinen osaaminen sekä hoitotyöntekijän kokemat ammattiin liittyvät ongelmat.
39 Työympäristössä yksi merkittävimmistä altistavista riskitekijöistä oli hoitotyöntekijöiden raja-ton pääsy huumaaviin lääkkeisiin työssä. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on korostettu paljon hoitotyöntekijöiden lääkkeisiin käsiksi pääsyn rajattomuutta, joka altistaa hoitotyönte-kijää huumeiden käytölle (Wright ym. 2012, Monroe ym. 2013). Usein sairaalaympäristöissä hoitotyöntekijöillä on rajaton pääsy huumaaviin lääkkeisiin työyksiköissä, joka mahdollistaa huumaavien aineiden väärinkäytön. Hoitotyössä hoitotyöntekijät vastaavat lääkehoidon to-teuttamisesta ja lääkkeiden antamisesta potilaille, jolloin hoitotyöntekijät ovat jatkuvassa kos-ketuksessa lääkkeiden kanssa. Hoitotyöntekijän työpäivän aikana lääkehoitoon kuluu paljon työaikaa ja hoitotyö on kiireistä työtä, jossa vastuu potilaista on suuri. Useilla hoitotyönteki-jöillä työajat vaihtelevat ja työpäivä voi työvoimapulan vuoksi venyä. Katsauksen tulos tukee aiempaa Työterveyslaitoksen (2013) tietoa, jonka mukaan jatkuva työskentely lääkkeiden kanssa, kiire, vastuu sekä ylityöt altistivat työssä huumausaineiden käytölle. On myös huomi-oitava, että hoitotyöntekijät työskentelevät stressaavissa työympäristöissä, joka on itsessään riski huumausaineiden käytölle (Epstein ym. 2010).
Aiemmissa tutkimuksissa on nostettu esiin, että huumeita käyttävät hoitotyöntekijät ovat ja-kautuneet hoitotyön osa-alueille melko tasaisesti, mutta työyksiköllä saattoi olla altistava vai-kutus sille, mitä huumaavia aineita hoitotyöntekijä käytti (McNelis ym. 2012, Wright ym.
2014, Cares ym. 2015). Aiemmin on nostettu esiin, että esimerkiksi anestesian parissa työs-kentelevillä hoitajilla opiaattien lisäksi, fentanyyli sekä anestesiaan käytettävät muut huumaa-vat lääkkeet olihuumaa-vat suosituimpia (Wright ym. 2014). Tähän tutkielmaan valitussa tutkimusai-neistossa ei ollut erityistä mainintaa siitä, millaisissa työyksiköissä huumausaineita käyttävät hoitotyöntekijät työskentelevät ja altistaako tietyssä työyksikössä työskentely hoitotyönteki-jöitä joidenkin tiettyjen huumausaineiden käytölle.
Vaikka hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön tunnistamista oli tutkittu tutkimusaineis-tossa kokonaisuudessaan melko vähän, tutkimustulosten mukaan hoitotyöntekijöiden huu-mausaineiden käytön tunnistamiseen työyhteisössä liittyy useita erilaisia merkkejä ja muutok-sia. Tässä tutkielmassa hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käytön tunnistamiseen liittyvät tekijät luokiteltiin muutoksiin yksikön toiminnassa sekä muutoksiin työyhteisön toiminnassa.
Yksilön toiminnassa muutoksia ilmeni käyttäytymisessä, työkyvyssä, fyysisessä ja psyykki-sessä terveydessä sekä ammatillisessa vuorovaikutuksessa. Huumausaineiden käytön seurauk-sena koitui myös muutoksia työyhteisön toimintaan. Potilasturvallisuus vaarantui
lisääntynei-40 den tapaturmien ja vahinkojen myötä sekä työyksikön dokumentoitujen lääkkeiden käyttöön liittyi epäselvyyksiä.
Hoitotyöntekijöiden huumausaineiden väärinkäytön tunnistaminen ja varhainen puuttuminen ongelmaan ovat tärkeitä tekijöitä hoitotyöntekijälle itselle, työyhteisölle sekä koko organisaa-tiolle. Niin kuin aiemmin jo kuvattu, esimiehellä ja työyhteisöllä on tärkeä rooli tunnistaa ja puuttua hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöön. Työyhteisön sekä esimiehen tulisi kohdella riippuvuudesta kärsivää työntekijää luottamuksellisesti ja kunnioitusta vaalien (Mon-roe & Kenega 2010). Kouluttamalla hoitotyön johtajia ja hoitotyöntekijöitä huumausaineisiin liittyvistä riippuvuuksista sekä väärinkäytön tunnistamisesta, voidaan ratkaisevasti vähentää haittoja, joita koituu huumaavia aineita käyttäville hoitotyöntekijöille sekä muille työyhteisön jäsenille. (Epstein ym. 2010.) Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että tunnistamisen ja puut-tumisen näkökulmasta on vaikeaa raportoida työtoverista tai kohdata kollega, jonka epäillään käyttävän huumaavia aineita (Epstein ym. 2010). On kuitenkin tärkeää, että asia viedään eteenpäin kertomalla huoli esimiehelle. Hoitotyöntekijän epäillessä toisen työntekijän huu-mausaineiden käyttöä tulee ensimmäiseksi keskustella asiasta esimiehen kanssa. Huolen pu-heeksiottoa voi perustella esimerkiksi sillä, että on halu suojella potilaita. (Monroe & Kenaga 2010.) Perustelu puuttumiselle on myös se, että hoitotyöntekijän huumaavien aineiden väärin-käyttö on uhka hoitotyön ammatille, hoidettaville potilaille (Epstein ym. 2010) sekä hoito-työntekijän omalle hyvinvoinnille.
Tunnistamisen ja huumausaineiden väärinkäytöstä kiinni jäämisen on havaittu aiheuttavan hoitotyöntekijöille pelkoa (Dittman 2008), leimautumista, häpeää ja rangaistusseuraamuksia, joka johti siihen, että hoitotyöntekijä ei halunnut paljastua ongelmansa kanssa (Kunyk 2015) eikä ongelmaan uskallettu hakea apua. Lisäksi yleiset asenteet päihteiden käyttäjiä ja päihde-ongelmaisia kohtaan saattavat työyhteisössä olla huonoja, joka lisää entisestään ongelman paljastamisen vaikeutta ja kiinni jäämisen noloutta sekä sen seurauksia. Tunnistamisen ja puuttumisen näkökulmasta terveydenhuollon organisaatiot tarvitsevat tiukat, mutta samalla tukevat toimintatavat avustamaan hoitotyöntekijöitä, jotka kärsivät päihderiippuvuussairsista. Esimiesten tulee perehtyä riippuvuussairauksiin yleisellä tasolla ja samalla pohtia auk-koja nykyisissä toimintamalleissa. Oikeat menettelytavat ja ohjeet tukevat saavuttamaan ha-luttuja tuloksia sekä niistä hyötyy työnantaja, hoitotyön johtajat sekä kaikki hoitotyöntekijät.
(Monroe ym. 2011.) Oikeanlaisten toimintamallien avulla olisi lisäksi mahdollista saada
pa-41 rempaa hoitoa potilaille, enemmän tukea hoitotyöntekijöille sekä paremmat tulokset koko organisaatiossa (Monroe & Kenaga 2010).
Työpaikalle laaditun päihdeohjelman voidaan katsoa olevan sijoitus, jonka avulla voidaan tehdä säästöjä kuluihin. Päihteistä koituvia haittoja on mahdollista ennaltaehkäistä henkilös-töhallinnon, työsuojelun, työterveyshuollon sekä koko henkilöstön yhteistoiminnalla. (Työ-terveyslaitos 2013.) Tutkimuksen näkökulmasta katsauksen perusteella voidaan ehdottaa, että terveydenhuollon työpaikoilla tulisi kiireellisesti juurruttaa uusia tehokkaita toimintatapoja vähentämään hoitotyöntekijöiden päihteiden käytön aiheuttamia potilasturvallisuuden riskiti-lanteita. Tehokkailla toimintatavoilla voidaan parantaa lisäksi aiheen tietoisuutta, vähentää leimautumista, rohkaista varhaiseen tunnistamiseen sekä tuetaan töihin paluuta kuntoutumis-prosessin jälkeen (Kunyk 2015).
Tutkielman tulokset olivat pääosin hyvin samansuuntaisia ja yhteneviä verrattuna aiempaan tutkimustietoon. Katsauksen tulosten perusteella voidaan todeta, että hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöön liittyy globaalisti hyvin samankaltaisia asioita. Katsauksen tulok-set vahvistivat ennestään tietoa siitä, että aiheesta saatavilla vähän tutkimusta sekä aiheen tut-kimusta koskevat metodologiset rajoitukset. Katsauksen tulokset tukivat tietoa hoitotyönteki-jöiden eniten käyttämistä huumausaineista. Tuloksilla saatiin lisäksi vahvistusta altistaville riskitekijöille liittyen hoitotyöntekijöiden huumausaineiden käyttöön sekä käytön tunnistami-seen työyhteisössä. Tämän katsauksen tulosten mukaan eniten ristiriitoja syntyi hoitotyönteki-jöiden huumausaineiden väärinkäytön yleisyyttä ja määrää tutkivista artikkeleista, joissa vaih-telua oli paljon.