Säkylän historia I

Säkylän historia I

Raili Nurminen

2. OSA

IV Kirkko ^{ja kansan} elämä

1. Säkylän kappelin kirkkoherra

Ennen suurta hallinnollista uudistusta 1400-luvulla Säkylä oli ollut itsenäi- nen seurakunta, mutta sen jälkeen se liitettiin Euraan, aluksi vain kirkolli- sesti. Säkyläläiset maksoivat kymmenyksensä jaruokalisänsä Euraan, _mutta kruununverot kerättiin Köyliön neljänneksen piirissä. Köyliö, Säkylä ja Yläneen kirkonkylä sekä Heinjoen kylä muodostivat yhden käräjäpiirin ja veronkantoalueen. Köyliö oli ns. patronaattipitäjä, jonka kirkkoherran nimitti Köyliön kartanon omistaja. Tällä ei kuitenkaan ollut valtaa enää Säkylän asukkaiden kirkolliseen elämään, ja tämä seurakunnallisesti Köy- liöstä erilleen jäänyt alue liitettiinkin Euraan.

Euran ja Säkylän välinen raja oli pääasiassa Pyhäjärven vesialuetta, ja vain ^pieni maakaistale ^oli maarajana Euraa vastaan. Säkylä muodostui Eurassa omaksi syrjäiseksi kolkakseen, joka vähitellen tunsi ^olevansamuuta

pitäjää huonommassa asemassa. Eurasta kävi kappalainen pitämässä Säky- lässä jumalanpalveluksia ja suorittamassa muita kirkollisia toimituksia. Tä- mäkin lienee ollut vain ajoittaista ja epäsäännöllistä, ja yleensä säkyläläiset kävivät ^Eurassa kirkossa.

Säkylän irtoaminen Eurasta oli itse asiassa pitkän kehityksen tulos.

Vanhan keskiaikaisen itsenäisyyden muisto eli voimakkaana säkyläläisten mielessä, koskapa sitä vielä 1700-luvulla muistellaan varmana tosiasiana.¹ Lisäksi kappelin asukkaat lienevät olleet tyytymättömiä kappelin saarna- toiminnan harvuuteen ja pitkiin matkoihin emäkirkolle. 1600-luvun alku- puoli oli muuallakin seurakuntien itsenäistymisen aikaa. Syrjässä olevat kappelin, joissa hengenmiehet harvoin ^pääsivät saarnaamaan, tahtoivat muodostua emäseurakuntienkirkkoherrojen javarsinkinpiispojen murheen-

199 lapsiksi. Kristillinen silaus ^oli peräti pinnallinen ja sitänäkyi pääasiassa vain silloin kun oli tarvis. ^Piispa lisak Rothovius ^ryhtyi toimiin parantaakseen kansan siveellistä tasoa. Hän ryhtyi ensinnä nostamaan papiston tasoa, ja samaan aikaan hän toimi seurakuntien jakamisenedistämiseksi. Liian laajat pitäjät olivat esteenä tehokkaalle seurakuntatyölle. Hänen aikanaan Turun hiippakuntaan perustettiin yli 20 uutta seurakuntaa, jotkatavallisimmin oli- vat juuri emäseurakuntien ^{kappeleita niinkuin Säkylä.2}

Vuodelta 1641 on säilynyt päiväämätön kirje, jossa luetellaan uudet seu- rakunnat, ja näiden joukossa on Säkyläkin.³ Sisäinen muutos itsenäistymi- sen ^suuntaan oli kuitenkin ^tapahtunut vähitellen. 1500-luvun kymmenys- luetteloissa Säkylän kylät ovat Euran muidenkylien joukossatasavertaisina,

mutta 1620-luvultaSäkylä mainitaan nimellä Säckylä cappel gield.⁴ Tällöin Säkylässä oli oma sielunpaimen, jokamyös samallajohti maallista hallintoa eli piti pitäjänkokouksia. Häntäkutsuttiin Säkylänkappelin kirkkoherraksi

Vasta 1660-luvulla, jolloin Säkylän itsenäinen asema omana seurakuntana oli tunnustettu jo kauan aikaisemmin, pitäjä kulkee maakirjassa nimellä Säkylä kyrkiegieldh,⁵ Säkylän seurakunta, sillä pitäjäksi sitä ei vieläkään voitu nimittää maallisen hallinnon alistussuhteen tähden. Vasta tällöin Sä- kylän asema itsenäisenä seurakuntana voidaan katsoa vakiintuneeksi ja

hallinnollisenkin ^eron väikkyvän tulevaisuudessa.

Säkylän pitäjän syntymiseen vaikuttivat nähtävästi ^myös paikalliset ristiriidat. Eurassa oli 1630-luvulla sitkeä riitä silloisen kirkkoherran ^Joakim

Melchiorinpojan ja Euran ratsutilallisten välillä, jotka eivät kaikesta pää- tellen pitäneet kirkkoherrastaan. Riita ^tuntuu keskittyneen siihen, kenellä oli Euran pitäjän kirkkoherran nimitysoikeus, piispalla vai kuninkaalla.

Asiassa jouduttiin kysymään valtaneuvoston mielipidettä, jonka antaman

ratkaisun ^{mukaan piispa} sai nimittää kirkkoherran. Joakim Melchiorin- poika ei ollutkaikkien euralaistensuosiossa. Hän itsekatsoi, että^muutamat ratsutilalliset vastustivat häntä ja estivät suorittamasta virkaansa ^kuuluvia tehtäviä.⁶ Joakim Melchiorinpoika mainitaan viimeisen kerran vuonna 1633. ^{Seuraavana vuonna Euran} kappalainen Martinus Bartholomeuksen- poika Biörneburgensis oli Joakimin ^lesken ja pitäjäläisten ehdokkaana kirkkoherran virkaan. ^Hänet otettiinkin ystävällisesti vastaan. Joakimin kuoleman jälkeen Euraan saapui myös tuomiokapitulin ^{määräämänä} sijai- sena Marcus Amundi, jonka suosio oli vähäisempi.

200

Näihin aikoihin Säkylän itsenäistyminen tuli ajankohtaiseksi. Kappalai-

nen Martinus valitti, että Marcus kantoi hänelle kuuluvat tulot Säkylästä, missä hän vaikutti heinä-lokakuun ajan vuonna 1633.⁷ Markuksen suosio väheni ilmiömäisesti, niin että hänjovuonna 1633 pyysi pitäjäläisiltä todis- tusta muuttaakseen muuallepapiksi. Muutenkin kappalainen Martinus väitti kärsivänsä Markuksen takia ja ^valitti, että tämä kulki valitusmatkoilla Turussa ja Tukholmassa ja jätti viranhoidon Martinuksen huoleksi. Mar- kus toimi ilmeisesti Säkylän suunnalla varsin vilkkaasti ja säkyläläisetolivat halukkaitaottamaan Markuksenkappeliinsa ensimmäiseksikirkkoherraksi. ⁸ Markus Amundi saapui Säkylään vuonna 1634. Martinus Bartholomeuk- senpoika kuoli näihin aikoihin, ja Euran kirkkoherran virkaan astui

Michael Martinuksenpoika vuonna 1635. Markus Amundi oli Säkylän kirkkoherrana vuoteen 1645, jolloin hänen tiedetään kuolleen.⁹

2. Kirkko japappila

Seurakunnalta koottavat maksut tulivat nyt säkyläläisten omaan käyttöön.

Samalla tuli uusi velvollisuus: kirkon ja pappilan rakentaminen. Säkylässä 1500-luvun alussa, uuden kirkon rakentamisesta heti seurakunnanperusta-

misen jälkeen ei ole tietoa, mutta luultavastiSäkylässä oli ollut olemassa jo hyvän aikaa kappelikirkko, koskapa jo vuonna 1647 oli esillä kirkon maa- laus ja muu kunnostus. Tästä aiheutuvat menot päätettiin antaa kuuden- nusmiesten kerättäviksi Euran ja Säkylän kappelin asukkailta.¹⁰ Säkylän kirkko oli olemassa ainakin jo vuonna 1643.¹¹ Tähän kirkkoon hankittiin kello, jonkavaiheista tuomiokirjat paljastavat sen, että se oli ollut Turussa punnitsijalla, ilmeisesti arvon määräämistä tai korjausta varten. Kirkon- isäntä Reko Korven kylästä syytti edeltäjäänsä siitä, että tämä ei ollut kihla- kunnantuomarin nimenomaisesta määräyksestä huolimatta ottanut kellon kohtalosta selvää.¹²

Itse kirkon ja pappilan lisäksi seurakuntalaisten huollettavaksi kuului pitäjänaitta, jonne verovilja tuotiin. Aitasta on maininta vuodelta 1641, jolloin kirkkoherra Markus Amundi oli riitaantunut vouti ja kirjuri Yrjö

h

Tapaninpoika Souppaan kanssa ja ottanut tältä kymmenysrästien pantiksi vehnäsäkin ja voudin luettelot sekä kymmenysaitan avaimen. Kauniiksi lopuksi kirkkoherra oli vetäissyt Soupasta puukolla.¹³

Uutta sen sijaan oli ^oman pappilan rakentaminen. Kirkkoherra asui ennen pappilan valmistumista Klemolan talossa. Käräjillä vuonna 1641 määrättiin kukin talo maksamaan Klemolan entisen isännän Krister Niilon- pojan leskelle Sofialle kaksi kappaa viljaa vuosivuokrana siitä hyvästä, että kirkkoherra oli oman pappilan puutteessa asunut Klemolassa. ¹⁴ Säkyläläi-

set olivat ilmeisen haluttomia rakentamaan pappilaansa, mutta tähän ei syynä ollut pelkkä varattomuus. Säkyläläiset nimittäin velvoitettiin raken- tamaan pappilansa Köyliön puolelle ^Karhian kylään, mihin heitä piti uhata sakoilla. Pappilan rakennustöitä tuskin oli aloitettukaan, sillä säkyläläiset tunsivat periaatteellista vastenmielisyyttä pappilan rakentamista kohtaan oman pitäjän ulkopuolelle.¹⁵

Markus Amundi oh saanut haltuunsa omatoimisesti kaksi autiotilaa Säkylästä, ja sekä kirkkoherra että pitäjäläiset tuntuvat tahtoneen, että pappila rakennettaisiin sinne eikä kauas Köyliöön. Nämä kaksi tilaa ^Mulli ja Nakki, eivät kuitenkaan olleet kokonaan autiot eikä kirkkoherra niin ollen voinut saada niitä haltuunsa. Talojen isännät Yrjö Mulli ja Tuomas Yrjönpoika Nakki todettiin maaherra Jöns Rosenchmidtin kirjeen mukaan perin varattomiksi, Mulli etenkin, eikä Tuomaskaan omistanut lehmän lehmää. Samassa yhteydessä, kun autiotila-asiaa käsiteltiin oikeudessa, säkyläläiset pyysivät, ettei heidän tarvitsisi rakentaa pappilaa kappelinsa ulkopuolelle ^Karhiaan, mikä olisi heille ylivoimaisen raskasta, vaan että he saisivatrakentaa sen omaan kyläänsä Säkylään, kirkon viereen.¹⁶Markus Amundi ei kuitenkaan saanut sen enempää Mullia kuin Nakkiakaan, ja pappila rakennettiin Karhiaan. Tilanne säilyi sinällään parikymmentä vuotta, kunnes kirkkoherra vuonna 1659 sai pappilakseen lopullisesti au- tioituneen ^Nakin, ja Karhian Jaakkola jäi pappilan aputilaksi.¹⁷

FI. lir!C> lAC

201

202

3. Paimen ja seurakunta

Uskonpuhdistus oli merkinnyt kansalle ^{suurta murrosta} hengenelämän alalla. Tuskin katolinen oppi miten kuten oli juurtunut,kun jouduttiintaas

uusien kysymysten eteen. Kirkon johtohenkilöt ottivat varovaisen ^kannan uuden opin julistamisessa, niin että kuulijat, varsinainen kansa, säästyivät suurilta ristiriidoilta. Vielä 1600-luvun alussa ^Suomen kansan uskonnolli-

suus perustui paljolta katolisiin katsomuksiin. Ihmisen ja Jumalan välinen suhde käsitettiin edelleen molemminpuolisen antamisen ja ottamisen suh- teeksi. Jos ihmiset eivät antaneet Jumalalle kuuluvia uhreja, oli olemassa vaara Jumalan siunauksenkin loppumisesta. Luterilainen armokäsite ^sai sijaa vasta pitkän ajan kuluttua ensin saarnamiesten ja sitten näidenkuuli- joiden piirissä.¹⁸

Uskonpuhdistuksen näkyvimpiä seurauksia, joiden kanssa kansa hetim- miten joutui tekemisiin, olikirkon köyhtyminen. Katolisen kirkon rikkaus, joka oli vakuuttanut ^{kansaa sen} mahtavuudesta, oli loppunut, ja sen seu- rauksena papistonkin _arvovaltalaski.Kustaa Vaasa, joka peruutti kruunulle kirkon omaisuutta ja kalleuksia, otti kruunun tarpeisiin myös kirkon kym-

menyksistä kaksi kolmatta osaa. ¹⁹ Kirkkoherra ja kappalainen eivät enää olleet sillä tavoinkunnioitettuja hengenmiehiä kuin katolisella ajalla. Arvo- vallan laskemista aiheuttivat myös pappien perinteellisesti suorittamat pitäjänkierrokset, jolloin he keräsivät saataviaan ^kansalta ja suostuttelivat talonpoikia pappilan ja kirkon korjauksiin, sekä samalla osallistuivat kan- san elämään ^- usein hengenmiehelle sopimattomalla tavalla.²⁰ Suomen käs- kynhaltija Niilo Bielke puuttui näihin epäkohtiin jakielsi vuonna 1616nämä papin arvoa alentavatpitäjänmatkat. Samasta _syystä hän ehdotti kahdeksan vuotta myöhemmin suuret seurakunnatjaettaviksi.²¹PiispaRothovius jatkoi myöhemmin samansuuntaistatoimintaa.

Piispa Rothovius ryhtyi maallisen esivallan antaman tuen turvin palaut-

tamaan papistoa järjestykseen. Lukuisat pappien tekemät rikkomukset vähenivät rintamailla, mutta syrjäseuduilla, missä pappisaines oli moraali-

sesti heikompaa ^- mittavammat miehet hakeutuivat väkirikkaisiin japarem- pituloisiin pitäjiin ^-rikkomuksia esiintyy käräjillä kautta 1600-luvun. Vähä- väkinen Säkylä ei saanut 1600-luvun aikanatäysin mitan täyttävää paimen-

203 ta. Siveellisessäkään mielessä kirkkoherrat eivät olleet nuhteettomia, ja heidän arvovaltaansa ^vähensi köyhyys, jonka he joutuivat jakamaan seurakuntansa väestön kanssa.

Koska pappi saipalkkana seurakuntalaisilta väkiluvun suhteessa erilaisia tarvikkeita, pienen Säkylän kirkkoherra oli pakostakin köyhä. Melko lu- paavasti tuntuu kuitenkin alkaneen Markus Amundinura ainakin taloudel- lisessa mielessä. Vuonna 1644 hän valitti käräjillä, että hän oli edellisenä vuonna menettänyt karjataudin johdosta hevosen, härkäparin, ^{kaksi leh-} mää, ^sian, nuorta karjaa kaksi päätä, kolme vasikkaa, pukin, kaksi kuttua ja yhden vanhan sekä toistakymmentä nuorta lammasta. Tämänkaltainen karjavarallisuus todisti jo hyvää toimeentuloa, mutta kohtaamansa taka- iskun jälkeen kirkkoherra ilmoitti olevansa niin köyhä, ettei katso pysty- vänsä maksamaan laillisia verojaan, vaan pyysi niistä lievennystä. Hänelle määrättiinmaksettavaksi kuulijoilta jäänyt rästi pääsiäisrahoista ja muista maksuista.²²

Markus Amundi ei luopunut maidensa laajentamisesta vaan hankki itsel- leen viljelyksiä Kankaanpäästä. Vuonna 1645 hänet tuomittiin saamaan kahden oman sarkansa välissä olevan autiotilan saran heinät, jotkahänenoli ollut määräkoota ^puoliksi kruunun kanssa. Muuantalonpoika oli kuitenkin ehättänyt ennen häntä. Vieläkaksi vuotta myöhemmin käräjillä määrättiin kaksi miestä käymään rajat hänen ja hänen naapurinsa Matti Frichtin niit- tyjen kesken, jotka sijaitsivat Kankaanpäässä, sekä myösKarhiassa olevien niittyjen välillä.²³ Rajojen tarkistus lienee tapahtunut kirkkoherran kuole- man johdosta.

Vaikka Markus toimikin ^ahkerasti maallisen omaisuuden keruupuuhissa, hänen taloutensa oli heikko hänen kuollessaan. Omaisuuden arvion suorit- taneet korpraali Pertteli Tuomaanpoika, Kustaa Kiiri ja Antti Tuomaan- poika totesivat, että kaikki hopeatavarat olivat joutuneetkruunulle rästien maksuista, ^paitsi muutamat, jotka oli pantattu todellista korkeammasta arvosta. Muutoin omaisuus oli arvioijienkin mielestä kutakuinkin kelvo- tonta. Tämä kaikki maallinen jäämistö oli joutunut Säkylän seuraavalle kirkkoherralle Henrich Thomaelle eli Tuomaanpojalle, jolta velkojat epä- toivoisina peräsivät Markuksen tekemiä velkoja.²¹

Markuksen yritteliäisyys ei siis johtanut tuloksiin, eivätkä muutkaan kirk- koherrat onnistuneet häntä paremmin kokoamaan omaisuutta. Toimeen-

204

Vuodelta 1669 peräisin oleva nuuska-astia Säky- lästä. Tupakointi levisi Suomeen kolmikymmen- vuotisen sodan aikoihin.

- Valok. Kansallismuseon kokoelmat.

tulokin tuotti heille vaikeuksia. Kirkkoherrojen harjoittama maanviljelys saattoi heidät talonpoikien _kanssa yhdenvertaiseen asemaan, ja samaa on sanottavana heidän köyhyydestäänkin. Heidän elintapansa ^eikä -tasonsa

poikennut varmasti paljonkaan talonpoikaisesta elämänmenosta. Silloin täl- löin näkyy jopa, että mahtavammat talonpojat määräsivätpapistoa sen rat- kaisuissa. Pyhäjoen sokea Pertteli Toramaa todennäköisestipainosti herra Simeonin 1650-luvun lopulla vihkimään itsensä avioliittoonneljästi langen- neen naisen ^{kanssa, mistä} hyvästä tätä virkaatoimittanutta kirkkoherraa syytettiin tuomiokapitulissakin.²⁵

Seitsemännentoista vuosisadan papiston heikompi aines oli tavoiltaan useinyhtäkarkeatakuin talonpojatkin. Pappi edusti kuitenkinkirkkoa, jon- ka oppeja hän yritti istuttaa itsepintaisiin seurakuntalaisiinsa. Monesti hän eksyi käyttämään samoja keinoja kuin nämäkin, kun hän joutui heidän

205 kanssaan vastatusten. Kirkkoherraa kohtaan tunnettiinkaunaa senkin vuok- si, että hän itseasiassa ja virallisesti ^{oli heidän} hengellinen ylivalvojansa,

mutta ymmärrettävästi myös siksi, _{että hän} vaati tästä hyvästä seurakunta- laisilta tuntuvan maksun.

Markus Amundi vaikuttaa tavoiltaan hyvältä mieheltä. Säkyläläiset mielistyivätkin häneen josinä aikana, kun hän toimi seurakunnassakappa- laisena, ja pyysivät tuomiokapitulilta häntä ensimmäiseksi kirkkoherrak-

seen. Yhtenä perusteluna oli juuri Markuksen hyvä jumalinen elämä.²⁶ Markuksen seuraaja Henrik Tuomaanpoika ei ollut yhtä sopuisa. Vuonna 1657 hän joutui olemaan jonkin aikaa virasta pidätettynä, kun tutkittiin niitä kanteita, joita seurakuntalaiset olivat häntä vastaan esittäneet. Tuo- miokapitulissa esitettiin häntä vastaan kaikkiaan 12 syytettä, joista osa siirrettiin maalliseen oikeuteen. Häntä syytettiin lähinnä solvauksista sekä omavaltaisesta esiintymisestä, pahoinpitelyistä ja juopumuksesta. Kiivas-

luontoinen kirkkoherra ^oli saarnastuolista puhutellut seurakuntaansa kutakuinkin painokelvottomin sanoin, ja toisen kerran taas omistanut pyhäjokelaiselle Matti Loiselle* seuraavan puheenparren. ^»Pieti pisti pillit pussiin, soitti suolet mennessäns». Aiheen hän oli saanut siitä, että Matti Loinen pani tupakaksi kesken saarnan. Näinkin ankaralla ja

vastustusta herättävällä tavalla saatettiin ajaa sinänsä hyvän tarkoituksen toteuttamista, kansan siveellisen ryhdin ja käytöksen parantamista. Kirkko- herran himo hevosiin aiheutti ^kolme syytettä tuomiokapitulille menneeseen valitukseen. Kaksi ^koski pahoinpitelyä, ja erittäin raskaana pidettiin sitä, että kirkkoherra Laitilasta tullessaan oli kahden ylioppilaan kanssa ryypis- kellyt astiantekijä Tuomas Markuksenpojan mökissä, ilmeisesti ilman Tuo- maan erityistä myötämielisyyttä, ja samalla retkellä häirinnyt pitäjäläisiä humalaisen tempuillaan.²⁷ Tutkimusten aikanakatsottiin tarpeelliseksiantaa kirkkoherralle väliaikainen vapautus kirkkoherran tehtävistä, ja sijallemää- rätiin Euran kappalainen Simon Nikolai oli Nikolauksenpoika. Tätä syytti Korven kylän Knuuti Rekonpoika käräjillä siitä, että tämä oli nimittänyt häntä vanhaksi kelmiksi ja ajanut itsepintaisesti miehen kolme kertaa pois henkikirjoituksesta. Simon Nikolaitakaan ei voitane laskea siveellisesti nuhteettomien joukkoon, sillä hänellä oli avioton poika.²⁸

*Loinen, joka myöhemmin muuttui nimeksi Loise, sai nimensä siitä, että talo aikoi- naan oli Pyhäjoen ainoa kruunutila.

206

Kirkkoherra Henrikin kannatus oli ^vähintä Pyhäjoen jaKorven kylissä.

Lähes kaikki häntä vastaan valittaneet olivat pitäjän tältä kulmalta. Pyhä- jokelaisilla olikin oma suosikkinsa, köyliöläinen herra Gabriel, Köyliön kirkkoherra Colleniuksen poika ja Köyliön kappalainen, joka Säkylän kirkkoherran valituksen mukaan oli kolmasti saarnannut Pyhäjoella. Kirk- koherraa ^vastaan esitetyn valituksen yhteydessä muuan Pyhäjoen isäntä pyysikin, että herra Gabriel saisisaarnata heille, ^kun Henrik lyö talonpoikia kuten ennenkin. Köyliön pastori pyysi tuomiokapitulilta kirjeessään pian tämän jälkeen, että Säkylä tulisi hänen alaisekseen, mutta asiaa ei katsottu voitavan ratkaista, ^ennenkuin Henrikin asia on loppuun käsitelty. Herra Gabriel, joka ilmoitti totelleensa kutsumuksensa vaatimusta, sai varoituk-

sen, ja myöhemmin asia raukesi senkin ^{vuoksi, että} kirkkoherra sai ^luvan hoitaa ^entistä virkaansa. ^Useat Henrikiin kohdistuneet syytökset todettiin aiheutuneiksi pelkästä väärinkäsityksestä. Kirkkoherra lupasi vastedes

parantaa tapansa.²⁹

Kirkkoherra Henrik tuskin kuitenkaan unohti sitä arvovaltatappiota, jonka Gabriel oli hänelle aiheuttanut. Vuonna 1664hän ehdotti tuomioka- pitulille, että Säkylään liitettäisiin se osa Köyliötä, jonka talonpojilla on

tapana käydä Säkylän kirkossa. Näin kirkkoherra saisi paremman palkan- kin.³⁰Kirkkoherra oli ja pysyi kiivasluontoisena jariidanhaluisena, joskin

hän näyttää jättäneen talonpojat rauhaan. Jo vuonna 1659, vajaa vuosi edellisen riidan jälkeen, hän antautui kiistelemään herra Laurentiuksen kanssa, jolla puolestaan oli halu tulla Säkylään kappalaiseksi. Kirkkoherra vastusti sillä perusteella, ettäpitäjäläisillä ei olevaraa elättääkahta ^pappia,3l mikä varmasti olikin lähellä totuutta.

Kirkkoherra Henrikin seuraajasta, Gabriel Andreaksenpoika Colleniuk- sesta, joka hoiti virkaa 1664-1680, ei ole jäänyt tältä ajalta paljonkaan tie- toja talteen, joten hänen voidaan olettaa jättäneen edeltäjänsä esimerkin omaan ^arvoonsa. Hänen seuraajallaan Andreas Neostadiuksella oli taka- naan viraltapano Euran kirkkoherran virasta ¹⁶⁷⁷väkivaltaisen käyttäyty- misen takia.³¹ Säkylässä ollessaan ^hänentoimintansa ei^antanut moittimisen

aihetta, joten hänen voidaan joko katsoa ottaneen opikseen tai vaihtoeh- toisesti väittää, _että euralaisten kanssa tapahtuneissa välikohtauksissasyytä

oli molemmissa osapuolissa. Kuitenkin vasta 1700-luvunpuolella piispojen ajama papiston palauttaminen kuriin tuotti Säkylän ja muiden pienten

seurakuntien kohdalla kiitettäviä tuloksia.

207 Seurakunnan muut työntekijät

Seurakuntien hallintorakenne säilyi keskiajalta suurinpiirtein muuttumat- tomana. Kirkon taloudesta huolehtikirkonisäntä, joksi valittiin joku arvo- valtainen talonisäntä. Kellojensoitosta huolehti lukkari, joka samalla toimi väkkärinä eli väsyneen kirkkokansan herättelijänä. Näistä molemmista henkilöistä on Säkylän osalta olemassa hyvin vähän tietoja kuten suntios- takin, kirkonvartijasta.

Kuudennusmiehet hoitivat osittain samoja tehtäviä ^kuin kirkonisännät.

Näitä alkaa pitäjiin ilmestyä keskiajan lopulla. Heidät valitsi seurakun- kan kirkkoherra yhdessä pitäjänmiesten kanssa. He hoitivat pitäjäläisten yhteisiä asioita näiden valtuuttamina. Pitäjä oli jaettukinkeri- eli yökuntiin, jotkaolivat kuudennusmiesten valvontapiirejä. Kukin kuudennusmies edusti omaa aluettaan, joka Säkylässä oli sama kuin kyläkunta. Heille kuului lukuisia huoltotehtäviksi katsottavia velvollisuuksia, jotka lisääntyivät 1700-luvunpuolella. Kruunu pyrki 1600-luvulla kasvattamaan kuudennus- miesten tehtäviä siten, että heidän muodostamastaan lautakunnasta olisi tullut tärkeä hallinnollinenlaitos. Kuudennusmiehet olivat yleensä pitäjän arvostetuimpia isäntiä, joiden vastuu muista pitäjäläisistä oli suuri. Heille kuului mm. ^läsnäolo henkikirjoituksissa ja he vahvistivat puumerkeillään luettelon oikeaksi. ^He keräsivät paloavut ja köyhäinkapat. Heidän tehtä- viinsä kuului paljon siis muitakin kuin kirkon ja kirkkokurin ^piiriin lasket- tavia toimia.³²

Opinkäynti

Säkylän talonpoikien pojat opettelivat isiensä ammatin, maataloudenjaeri- laisten sivuelinkeinojen taidon. Vain yhden säkyläläisen talonpojan pojan tiedetään ^lähteneen opintielle, Isosäkylän Pellin, oikeammin Pällin talon pojan Jaakon. Jacob Laminius- nimisenä ^hän ilmestyi Säkylään kappa- laiseksi ja toimi samalla Köyliönkin kappalaisena.³³Kauan ei ^{tämä suku} uudessa säädyssä pysynyt. Laminiuksella oli tytär, joka jälkeläisilleen sulautui muuhun väestöön, talonpoikaistui niinkuinmoni muukin samasta

208

asemasta lähtenyt suku. Pappissukujen keskinäinen kiinteä yhteys ja niitä suosiva politiikka tekivät uusien sukujen nousun tähän säätyyn perin vai- keaksi.

Kirkkokuri

Papiston tason nostaminen oli välitavoite kansan kristillisen vaelluksen pa- rantamiseen. Siveetön elämä, juopottelu varsinkin kirkonmenojen aikana,

tappelut, syöminen ennen ehtoollista ja monet muut kansan itsepintaisesti harjoittamat rikokset rangaistiin ankarasti. Syyllinen sai sakkoja, ja isom- mista rikoksista hän joutui jalkapuuhuntai istumaan häpeäpenkkiin seura-

kuntalaisten näkyville. Häpeärangaistukset olivat tehokkaita tuon ajan yhteiskunnassa, jossa sosiaalinen sidonnaisuus oli voimakas. Kansan siveel- linen ryhti muuttuikin vähitellen toivottuun suuntaan.

Vaikka rahvas alistuikinkirkkokuriin jarupesi entistä enemmän kunnioit- tamaan kirkkoherraa sen käyttäjänä, kirkolle tulevien maksujen suorituk- sissa jakirkon ^sekä pappilan korjausten tekemisessä niskoiteltiin kuten aina ennenkin. Piispa Rothovius oli kieltänyt pappien suorittamat retket pitä- jillä. Tätä määräystä Säkylässä tunnutaan totellunkin, koska käräjillä rah- vas määrättiin suorittamaanpapille tulevat maksut. Vuonna 1641 määrät- tiin kirkkoherra Markus Amundi saamaan Säkylän kappelista pääsiäis- rahoista jäänyt rästi, ja vuonna 1644annettiin samakehoitus.³⁴Vuonna 1652 taas ilmoitettiin käräjillä, että lautamiehet Reko Korvesta jaAntti Isosäky- lästä keräävät kirkkoherra Henrikin pääsiäisrahat, kuten tavallisestikin on

tehty.³⁵ Tällöin oli tapahtunut jonkinlaista rauhoittumista ja mahdollisesti koottu paremmat sadotkin, ja maksut saatiinajallaan. Kirkon ja pappilan kunnostus aiheutti Säkylän seurakunnalle ilmeisiä vaikeuksia, joten viivyt- tely maksujen suorittamisessa ja edes korjauspäätöksen aikaansaamisessa on ymmärrettävää.

Kollektiivisesti ajattelevassa yhteiskunnassa synti ei voinut olla kenen- kään yksityisasia. Jos joku rikkoi yhteiskuntaa vastaan esimerkiksi jättä- mällä vainiossa olevan sarkansa viljan korjaamatta, hän haittasi muiden työskentelyä, ja varsinkin jos osuus aitauksesta pääsi kehnoon ^kuntoon, ja karja tunkeutui pellolle, vahinko kohdistui kaikkiin niihin talonpoikiin,

209 joilla oli sarkansa vainiossa. Samalla tavoin yhteinen oli kollektiivisen yh- teisön synti. Jumalan kauhistuttava viha ei kohdistunut vain kurjaan syn- tiseen, vaan kun Hän käänsi kasvonsa, koko seurakunta sai osansa rangais- tuksesta. Syntisen sovittamaton rikos oli uhka koko yhteisön tulevaisuutta kohtaan. Vasta kun synti oli sovitettu ja syntinen armahdettu, Herra taas käänsi kasvonsa lastensapuoleen.

Luterilaisuus ^korosti armokäsitystä enemmän kuin katolinen oppi. Näin ollen oli tarpeellista, että kansalla olisi sellainen sisälukutaito, ^että se saat- taisi itse perehtyä uskonnolliseen kirjallisuuteen eli raamattuun ja katekis- mukseen. Piispa Juhana Gezelius jakoi edeltäjiensä työtä ja yritti saada rahvasta oppimaan sisälukutaidon. Hän loiuuden järjestelmän, jossa pitäjän lukkari sai tehtäväkseen lukutaidon opettamisen. Alkuun lukutaidon op- piminen edistyi hitaasti. Näihin aikoihin syntyivät lukukinkerit, kun Juhana Gezelius vanhempi määräsi papit pitämään paastonaikaiset kuulustelutpitä- jälläeikäkirkossa, kuten Rothoviuksen aikaan oli käytäntö. Uusi järjestely tehosti myös lukutaidon, joskin pääasiassa ulkolukutaidon oppimista ja kristinopin pääkappaleiden tuntemusta. Vuoden 1686valtiopäivillä sisäluku- taidon opettaminen tuli pakolliseksi, ja lukkarit määrättiin sitä suoritta-

maan, ei enää vapaaehtoisesti, kuten ennen.³⁶

Vaikka lukutaidon korostaminen toikin ^esille kristinopin _tuntemisen merkityksen, itse uskonelämä perustui sille patriarkaaliselle pohjalle, jota ilmensi piispa Rothoviuksen ankaran auktoritatiivinen toiminta. Tämä vuo-

sisata, ^1600-luku, oli luterilaisuudenoppien voittoa katolisesta uskosta itse kansan keskuudessa. Vapauduttiin vähitellenkeskiajan jakatolisuuden uhri- käsityksestä, jonkamukaan ihmisen ja Jumalan välilläon palvelus-ja vasta-

palvelus suhde. Luterilainen armokäsite omaksuttiin vähitellen, mutta edel- leen Jumala oli vanhatestamentillinen ankara Jumala, jokarankaisi anka- rasti lastensa erehdykset. Piispa Rothovius oli itse kuin tämän Jumalan

henkilöitymä. Koska jumalanpalveluksissa oli pakko käydä ja laiminlyön- neistärangaistaessa käytettiin kansan sosiaaliseen ajatteluun vetoavia häpeä- rangaistuksia, kirkossa käynnin ja ehtoollisen nauttimisen laiminlyöminen

sekä sapatin rikkominen kävivät vähitellen harvinaisemmiksi. ^Ulkonainen rauhoittuminen loi pohjaa seuraavallavuosisadalla tapahtuneelle uskonnol-

liselle heräämiselle.

14 Säkylä

210

4. Kristillinen vaellus

Kirkko ohjasi ihmiselämää kehdosta hautaan. ^Se liittyi puhdasoppisuuden ajalla suurvalta-Ruotsin tiukentuvaan hallinnolliseen otteeseen ja palveli senkin ^{päämääriä} korostamalla lainkuuliaisuuden merkitystä. Kirkkokurin avulla pyrittiin saamaan ^kansa kuuliaiseksi kristillisen esivallan määräyk- sille.

Kaste oli säännöllisesti suoritettava kirkossa. Säännöstä sallittiin ^poikkeus vain milloin lapsi oli heikko tai ilma erittäin raaka. Lapset pyrittiin saatta-

maan kasteelle jo viimeistään kolmen päivän ikäisinä, koska kastamaton lapsi katsottiin pimeyden valtojen omaksi, ennenkuin se kasteessa oli saa-

tettu seurakunnan yhteyteen. Pikkulasten ^suuri kuolleisuus pani kiirehti- mään lapsen kastamista. Syrjäisiltä seuduilta oli kuitenkin vaikeata tulla emäkirkolle asti ^kasteelle,37 ja Säkylän käytäntö lienee poikennut sen Eu- raan kuulumisen loppuaikoina yleisestä menettelystä.

Synnyttäneiden vaimojen kirkottaminen oli vanha ^{tapa, joka perustui} Mooseksen lakiin. Synnyttänyt nainen ei ollutpuhdas, ennenkuin hänet oli erityisin menoin otettu kirkkoon takaisin. Vaikka ^tapaa yritettiin juuria, se eli sitkeästiedelleen. Vielä vuonna 1658säkyläläiset valittivat tuomiokapitu- lille siitä, että kirkkoherra oli kieltäytynyt tätä siunaustoimitusta suoritta- masta. Seurakuntalaiset käsittivät asian vielä tavalla, jokakirkkoherralle oli jovieras.³⁸

Ennen jumalanpalvelusta oli kansan tultava kirkkoon jopuoli seitsemältä ja ilmoitettava kirkkoherralle nekirkolliset toimitukset, joitaoli suoritettava ennen kirkonmenojen alkua. Seitsemältä alkoivat kasteet, vihkimiset jahau- taukset. Piispa Rothovius piti epäkristillisenä sitä inhoittavaa ^tapaa, joka muutamin paikoin oli vallalla: sunnuntainaennen jumalanpalvelustaei ollut soveliasta syödä, koska se vei ajatukset pois pyhistä asioista. Jumalanpalve- luksiin saapuivat kaikki, ^jotka vain kykenivät. Taloon jäi vain kotimies.

Kirkkotielle lähdettiin varhain pyhäaamuna, jotkut mahdollisesti jo edelli- senä päivänä. Säkylässä kirkkomatkat eivät kuitenkaan olleet niin pitkiä, että kirkolla yöpymisestä olisi ^{tullut tapa.}

Erityisen pyhänä koettiin ehtoollinen. Se tajuttiin autuuden ^välikappa- leeksi, ja se kuului kristilliseen vaellukseen. Ehtoollista piti nauttia vähin-

211 täänkerran vuodessa. Koska se ^oli pyhä, siihen ^tuli suhtautua äärimmäisen vakavasti. Ehtoollisvieraan oli tultava puhtaalla mielellä sakramenttia naut- timaan. Kirkkokurin muuan useinkäytetty tapa oli rikoksentekijän sulke- minen ehtoolliselta, mikä olikin tehokas tapa saattaa langenneet taasjärjes- tykseen. Se oli raskas rangaistus, koska asianomainen silloinjoutui pois Ju- malan armon osallisuudesta. Jatkuva niskoittelu kymmenysten maksussa,

salavuoteus, jota ei ^ollut sovitettu kirkkokurin mukaisesti, kirkkoher- ran vastustaminen ja muut vastaavanlaiset rikokset saattoivat aiheuttaa ^eh- toolliskiellon.³⁹

Briitta Matintytär, joka oli synnyttänyt aviottoman lapsen ja sen jälkeen väitellyt rangaistusta, oli joutunut olemaanseitsemänvuotta vailla ehtoollis-

ta.⁴⁰Ilman kirkkokuriin pohjautuvaa syytä tapahtuva ehtoollisenkarttami- nen heitti asianomaiseen epäilyksen varjon, tällainen saattoi joutua syyte-

tyksi vaikkapa noituudesta. Monesti ^sekuitenkin johtui siitä, että seurakun- nan jäsentunsi itsensä kelvottomaksi niinpyhään toimitukseen osallistumi-

seen.

Ennen ehtoollisen nauttimista oli suoritettavarippi. Yksityinen rippi suo- ritettiin papille sakaristossa. Julkirippiä käytettiin sielunhoitomenetelmänä

saatettaessa langennutta takaisin kaidalletielle, mutta myöhemmin siitä^tuli kirkkokurin käyttämä rangaistus sinänsä. Sitä tosinkäytettiin harvoin. Säky- lässä aiheutti riidan vuonna 1635papin menettely, kun tämä mm. ^oliruven-

nut absolvoimaan kansaa alttarin edessä. Tätä pidettiin pahana joko ripitys- paikkaa tai sitä, ettärippi suoritettiin ilmankuulustelua,⁴¹ Jokatapauksessa

se poikkesi tavasta ja lienee aikalaisten mielestä muistuttanut liikaa julki- rippiä.

Sairasvuoteen ääressä tapahtunut rippi ja ehtoollinen olivat erityisen tar-

peellisia, koska kuoleva silloin saattoi varmana pelastuksestaan ^lähteä vii- meiselle matkalle. Kirkkoon hautaaminen oli yleistä, mutta näistä eiSäkylän osalta ole saatavissa tietoja vielä 1600-luvulta. Seuraavaha vuosisadalla melkein ^kaikki haudattiinkirkkoon, mitä lähemmäksi alttaria, sen parempi.

Kellonsoiton uskottiin karkoittavan pahoja henkiä, jailman^kellojen soittoa haudattiin vain maineeltaan kyseenalaiset sekä kulkijat ja kerjäläiset.⁴²

Vaikka Jumalanarmo kuuluikin samalla tavoin ^sekä rikkaalle että köy- hälle, yhteiskunnan hierarkia, ^Jumalansäätämäksikäsitetty, pääsikirkkoon- kin. Rikkaimmat saattoivat toivoa arvokasta hautapaikkaa kirkosta, mutta

212

jo ihmisen eläessä hänen yhteiskunnallinen asemansa symbolisoitui kirkon penkkijärjestyksessä. Kirkkoherran perhe istui etupenkissä, sen jälkeen muu seurakunta kunkin arvon mukaan. Penkkipaikkansa saattoi menettää jon- kin rikoksen ^tähden, ja se tuntui kirvelevänä iskuna asianomaisen itsetun- nossa. Yrjö Mulli, jolla oli avioton tytär, menetti sen ^vuoksi penkkinsä.

Tästäkatkeroituneena hän oli hyökännyt Säkylässä käymässä olleen Euran kirkkoherra Gregorius Thomaen kimppuun, nimittänyt tätä ryöväriksi ja väkivallantekijäksi sekäriistänyt tältä sen kirjan, johon ^hänen avioton lap- sensa oli merkitty, saadakseenpenkkinsä takaisin. ^{Suuri osa} seurakuntaa oli ollut todistamassa ^tätä, ja Yrjö Mullillelangetettiin 40 talarin sakot. Sekaan- nustaaiheutti tosin sekin, _ettäpenkkijärjestelyt kirkossa olivat vielä kesken.⁴³

Kirkkokurin liioitteleminenjapappien omakelvottomuus aiheuttivat ris- tiriitoja papin ja hänen seurakuntansa välille. Tehostaakseenkasvatustyö- tään papit saattoivat nimeltäkin mainita hairahtaneita lampaitaan. Tämä taas aiheutti ^{sen, että talonpojat} tunsivat itsensä loukatuiksi, kun heidän rikkeistään mainittiin pyhällä paikalla julkisesti. Kirkkoherra Henrikin ja säkyläläisten välit kärjistyivät, kun kirkkoherra moitti jakirosi talonpoikia saarnastuolista. ^Sen seurauksena ^oli, ettei kukaan uskaltanut mennä hänen luokseen pyytämään synninpäästöä.⁴⁴ Sielunhoitopuoli tehostui lempeäm- min meneteltäessä. Yleisesti ottaen kansa kuitenkin eli vielä auktori- teettiuskon varjossa, ja rikkomusten ankara rankaiseminen oli olosuhteita vastaavaa toimintaa, milloin kansan oikeustaju katsoi hairahduksen sitä vaativan. Kovan kurin edessä joutui moni sielunsa autuuden pelastaakseen

alistumaan, jatodennäköisesti tuntien suurta helpotusta, kun synti oli sovi-

tettu.

Kirkko valvoo

Kirkko ryhtyi ankariin toimenpiteisiin saattaakseen kansan siveellisen elä- män korkeammalle tasolle. Salavuoteusjutut käsiteltiin ensin käräjillä, jonka jälkeen ne valmiiksi tutkittuina joutuivat vielä kirkon ratkaistaviksi. Nai- mattomien henkilöiden luvaton lihallinen suhde oli lievin tapaus, jostaasian- omaiset saivat vain sakot ja kirkkorangaistuksen. Yksinkertainen huoruus, eli milloin toinen osapuoli oli naimisissa ja toinen naimaton, jouduttiin so-

213 vittamaan edelliseen verrattuna kaksinkertaisilla sakoilla. Kaksinkertainen huoruus, kun molemmat osapuolet olivat naimisissa, oli raskas rikos, joka voitiin sovittaa vain kuolemalla.⁴⁵Ankara suhtautuminen aiheutti syyllisten piiloittelemisen rankaisijain silmiltä. ^Briitta Matintytär oli paloitellut seitse- män ^vuotta,46 ja pari vuotta tämän jälkeen oikeuden tietoon tuli samanlai- nen tapaus. Pyhäjoelta kotoisin oleva Klemetti Matinpoika oli kymmenen vuoden ajan onnistunut ylläpitämään luvatonta suhdetta Anna Tuomaan- tyttären kanssa, joka oli synnyttänyt pojan Klemetin kuoltua ja tapauksen tultuapäivänvaloon Anna oli hävinnyt teille tietymättömille.⁴⁷

Naimisissa oleva sotilas Matti YrjönpoikaLoinen jakarjapaimenen vaimo AnnaTuomaantytär^- mahdollisestisama Anna ^- olivat oluen vaikutuksesta langenneet kaksinkertaiseen huoruuteen, pahan hengen vietteleminä, kuten katuvainen Anna oikeudessa selitti. Matti Loinen oli jäänyt pois sotilaskat-

selmuksestakin ja piileskellyt metsissä. Tämä luonnollisestikin katsottiin raskauttavaksi asianhaaraksi. ^Niinpä seurauksena oli kuolemantuomio, ja lisäksi Matti tuomittiin menettämään omaisuutensa. Kuitenkin Matti Loi- nen kolmevuotta myöhemmin esiintyyelävänäannettuaan periksi tupakanhi- molleen jasaatuaan kirkkoherranlausumaanpahennusta herättäneetsanat.⁴⁸ Kuolemantuomiota ei siis pantukaan täytäntöön, vaan hovioikeus ^on sitä lieventänyt, kuten yleisesti tapahtui.

Useinkaan salavuoteustapaukset eivät tulleet ilmi, mutta milloin suhteen seurauksenasyntyi lapsi, toteennäyttö oli selväja hairahdus vaati sovitusta.

Raskaaksi tulleet naiset kiiruhtivat katuvaisina ilmoittamaan tapauksesta lievemmän rangaistuksen toivossa ja puhdistaakseen edes hiukan mainet- taan. Jos makaaminen oli tapahtunut naimalupauksen varjolla, onnetonta

petettyä naista ymmärrettiin tietenkin paremmin kuin muuten kevytken- käistä naista. Tätä keinoa käytettiin enemmän vasta seuraavalla vuosisadal- la, _mutta samansuuntaistatunteisiin vetoamistanäkyi jo 1600-luvulla. Kerttu

Markuksentytär ilmoitti v. 1621 oikeudelle, _että muuan Yrjö oli hänet vie- tellyt, ja suhteen seurauksena oli ^syntynytkaikkiaan kolme lasta. Yrjö vain kielteli.⁴⁹ Kerttu oli ilmeisesti huomannut, että asia joutuu käräjille jaehät- tänyt kertomaan oman viattoman kantansaennenkuin haasteannetaan.

Kolmikymmenvuotinen sota aiheutti välillisesti siveellisen kurin hölty- mistä, kun monet vaimotjoutuivat lähettämään miehensä sotaan. Kun he vuosia joutuivat elämään epätietoisuudessa miehensä ja omastakin kohta-

214

lostaan, he ymmärrettävästikin olivat alttiita kiusauksille. Ratsumiehen vai- mo Maliina Matintytär kertoi oikeudelle, että hän oli Pyhäjoen ja Vähä-

säkylän välillä olevalla tiellä joutunut tuntemattoman miehen makaa- maksi. ^Hänkuvaili ^tarkkaanmiehen vaateparren ja ulkonäön, muttakukaan ei ^ollut nähnyt sellaista miestä liikkeellä niihin aikoihin, ja pääteltiinkin, että hänen oli ^täytynyt itse keksiä koko kertomus. Kihlakunnanoikeudessa hänettuomittiin aviorikoksesta^{kuolemaan, mutta} asia lähetettiin ^hovioikeu-

teen.⁵⁰

Lapsen saaneen naisen asemaan alettiin jossakin määrin kiinnittää huo- miota jo 1600-luvulla. Urbanus Eerikinpoika joutuimaksamaan Briitta Ma- tintyttärelle, jonkakanssa hänellä olilapsi, »huomenlahjankuten avioliitossa annetaan».⁵¹ Samoin Yrjö Eela joutui maksamaan poikapuolensa Mikko Heikinpojan puolesta tämän aviottoman lapsen elatuksesta, koska oli lähet- tänyt pojan Tukholmaan samaan aikaan, kun juttu oli esillä käräjillä.⁵²

Olot rauhoittuivat 1600-luvun lopulle tultaessa, ja samaan aikaan myös siveellisyysrikokset tuntuvat vähentyneen. Moraalikäsitysten höltyminen on yleensä yhteydessä juuri sekasortoisiin oloihin.lsonvihan aikana ja jo sitä ennenkin tämänkaltaiset rikokset taas lisääntyivät.

Juovutusjuomain käyttö oli melkoisen runsasta 1600-luvulla. Vuosisadan alkupuolella nautittiin olutta, mutta jälkipuoliskolla alkoi paloviina levitä maalaisväestönkin keskuuteen. Sen leviämistä pyrittiin monin määräyksin ehkäisemään. Vuonna 1664kiellettiin palvelusväkeä harjoittamasta sivutoi- menaan oluenjaviinan myyntiä, ja erityisesti vuoden 1686kirkkolaki kehotti pappeja saattamaan parannukseen jumalanpalveluksen aikana päihtyneinä esiintyviä seurakuntalaisia.⁵³ Säkylässäkin alkavat juopumus- japaloviinan- myyntirikokset vuosisadan jälkipuoliskolla. Oluen käyttö lienee ollut yleis- tä, mutta olutta tehokkaampana juovutusjuomana paloviina saattoi sen käyttäjät helpommin sortumaan kaikenlaisiin rikkeisiin. Söyrinki Jönsin- pojasta, Isosäkylässä eläneestä kengittäjästä kanteli vouti Pietari ^Olavin- poika, että tämän vaimo oli ^myynyt hänelle neljä kannua paloviinaa.⁵⁴ Usein juurivähäväkiset hankkivat lisätuloja tällä tavoin. Räikeämmin ^kuin talonpoikien juopottelu _tuli näkyviin kirkkoherrojen mieltymys väkeviin, koska he asemansa puolesta olivat tavallisen rahvaan tarkkailun kohteina.

Talonpoikien elämäntapa ei yhtä herkästi joutunut käräjillä esille otetuksi.

Vuonna 1640 oli koko Euran käräjäkunta yhdellä kertaa juovuksissa.

215 Elokuun 2. päiväksi olimäärätty käräjät pidettäviksi Vaaniissa,mutta nimis- mies Martti Tapaninpoikaei ollut ollutkotonaan, kun kihlakunnanoikeuden istunnon piti alkaa. Hän juopotteli samaan aikaan pitäjänmiestenkanssa ja esti rahvasta tulemastakäräjäpaikalle. Nimismies saisakkoja 12talaria, lau- tamiehet kukin 6 talaria ja samalla sakotettiinkaikkiaan 83 talonpoikaa, joista 30 oli Säkylästä. Syynä lienee ollut se, että käräjillä piti ottaa esille muuan edellisenä talvena tapahtunut juttu, jokakoettiin ilmeisen arkaluon- toiseksi. Euran kappalaisen Mikaelintyttären kuuliaisissa olivat rouvashen- kilöt hieman nauttineina joutuneetriitaan Euran kirkon penkkijärjestykses- tä, ja suukopu oli muuttunut sangen monivaiheiseksi tappeluksi.⁵⁵ Alkoho- lin käyttö oli suurempaa ylemmissä yhteiskuntaluokissa ja talonpojistakin vauraimmat omaksuivat sen näiltä tavakseen. Naistenkaan alkoholinkäyt- töä ei paheksuttu, sillä sen uskottiin olevan heille terveellistä.⁵⁶

Arkioloissa juovutusjuomia ei käytetty päihtymiseen asti, mutta kansan uskomusten mukaan sillä oli terveellinen vaikutus ulkotöitä suorittaviin, varsinkin talvella. Viinankeitosta ^{saatua rankkia} käytettiin karjan ruokana, jasen merkitys lienee ^ollut kohtalaisen ^{suuri, kun} karjanrehusta oli puutet- ta. Sitä pidettiin erittäinravintopitoisena _ruokana^57.Vain ohimennen näkyy tuomiokirjoissa, ettäjoku talonpoika olisi ollutjuovuksissa. Siihen ei toden- näköisesti edeskiinnitetty huomiota, ^koska se oli yleisesti hyväksyttyä. Hyvä humala hankittiin usein juhlissa ja kaupunkimatkoille lähdettäessä. Matti Pååkinpitäjänaitassa tekemää varkautta selviteltäessätodistajana ollut ^Sau- nalan emäntä Maisa Matintytär kertoi, ^että Matti oli lähtenyt kaupunkiin viljakuormankanssa, ja Saunalan kohdalla mäessä hän oli yrittänyt vaihtaa viljaa tupakkaan. Erikoisesti Maisa huomautti, että Matti Pååk oli koko lailla juovuksissa.⁵⁸ Kuitenkin ^vasta 1700-luvun puolella Säkylä saavutti edistyneempien pitäjien tason viinan viljelyn runsaudessa.

Puhdasoppisuuden ajan uskonnollinen elämä jatkuivanhan ajattelutavan värittämänä, mutta ulkonainen puoli uskonelämää joutui ankaran tarkkai- lun ja parannustoimenpiteiden kohteeksi. Kansan moninaiset pahana pide- tyt tavatjatottumuksetjuurittiinpois jasitäjohdettiin syvällisemmänuskon- elämän ymmärtämisen tien ^alkuun. Lukutaito ja säännölliset kirkolliset ^ta-

vat tasaannuttivat monet häiriötekijät. Ankaruus sinänsä ei johtanut hen-

216

gelliseen vireyteen, mutta puhdasoppisuuden ajan politiikka antoi siihen mahdollisuuden.

Seitsemännentoista vuosisadan alkupuoli noin vuoteen 1660 oli vaikeata aikaa verojen ja sotien kanssa painiskelevalle talonpoikaisväestölle. Vuosi-

sadan loppupuoli oli kuitenkin rauhan, taloudellisen nousun ja sivistyksen edistymisen kautta koko valtakunnassa.

IV Isoviha

IV Isoviha

7. Onnettomuudet ^ennen miehitystä: kadot jaraskaat verot

Säkylän talonpojan varallisuus oli päässyt jossakin määrin vakiintumaan 1600-luvun ^lopulle tultaessa. Autioitumista ei laajempana ilmiönä ollut ha- vaittavissa koko vuosisadan lopulla, ja elämänmeno oli vakiintunut niihin uomiin, jotka oli ^saavutettu 30-vuotisen sodan aikana ja sen jälkeen.^Kato- vuodet 1690-luvullamerkitsivät ^onnettoman kauden alkua.

Katoja sattui säännöllisesti noin kahdeksankymmenen vuoden välein, ja aina ^tullessaan ne aiheuttivat kärsimystä. Joskus ne olivat normaalejakin katoja kovemmat, niin ^{että kansa} laski ^ajanlaskunniiden mukaan. Edellinen todella ^{paha kato} oli sattunut 1600-luvunalussa, ja semuistettiin ^ison halla- eliolkivuoden nimellä. 1690-luvun koettelemuksen saivat nimen ^{suuret kuo-} lonvuodet. Jo 1690-luvun alussa olipaikoin huono _sato, mutta vasta vuodet

1695-97 olivat varsinaiset kuolonvuodet. Vuonna 1695 saatiin huono sato,

sillä kesä oli ollut kylmä ja sateinen, ja syyskuun alkuun ^sattuneet hallayöt tuhosivat suuren osan jäljelle jääneestä viljasta. Viljasta syntyikin suuri

puute seuraavana talvena ^kevään kynnyksellä, ja kruunulta jouduttiin^pyy- tämään apua. Seuraava vuosi, 1696, oli sääsuhteiltaan ^luonnoton.Ruotsin lähteetkertovat helmikuussatulleesta esikeväästä, muttaSuomesta ei ole^tätä tietoa.^Kesä olikylmä jaelokuun alussatulihalla, samankuunlopullatoinen.

Apua oli ^{luvassa vasta sulan} veden aikana. Keväällä 1697 oli luvattu lähet- tää Turun jaPorin lääniin 10 000 tynnyriä viljaa, jonkapiti ehtiä perilleke- vätkylvöön. Viljaa ei kuitenkaan ^tullut ajoissa. Vuosi ¹⁶⁹⁷ olisi voinut olla hyväkin, mutta suuri ^{osa peltoja oli} jäänyt kylvämättä siemenen puutteen tähden. Sen verran viljaa kuitenkin saatiin, ettei seuraavana talvena ollut varsinaista nälänhätää.

220

Ravinnonpuute koetteli sekä karjaa että ihmisiä. Vuosikymmenen alku- puolella olivat karjataudit tappaneet hevosia ja nautaeläimiä, joten niitä oli vähänlaisesti ^vielä silloinkin, ^kun peräkkäiset kadot olisivat vaatineet taval-

lista suurempaa syysteurastusta talven varalle. Kansan terveys oli heikenty- nyt jo vuosikymmenen alun vähemmistä kadoista, joten todellisen nälän tullessase oli heikkoa kestämään kulkutauteja. Lavantauti riehui ankarana, ja kerjäläiset levittivät sitä kulkiessaan. Säkylän kirkonkirjat eivät sisällä vielä tuon ajankohdan kuolleitten ^luetteloa, mutta lähellä olevan Loimaan kuolleisuusluvut valaisevat tilannetta jossakin määrin: vuonna 1696 siellä kuoli 115 henkeä javuonna 1697 peräti 650. Jovuosikymmenen alussa kuol- leisuus ^{oli ollut} yli sata henkeä vuodessa, kun se vv. 1685-90 oli ollut keski- määrin 56 henkeä vuodessa. On arvioitu, että neljännes Suomen väestöstä kuoli. Ahdinko näkyy talojen autioitumisessa ja perintötalojen joutumisessa kruunulle, joka tuolloin oli yleistä Suomessa.¹ Säkylän vakaa talous ei näytä tässä mielessä järkkyneen, sillä vain yksi talo autioitui tänä ai- kana, Vimmalan talo, jonka taloudenpidossa lienee ollut aikalaisilla huomauttamistakin.² Tuomiokirjoissa ei juuri havaitse ^nälän jälkiä.

Koko valtakuntaa rasittava paine vaikutti kuitenkin vähitellen myös Säky- lässä.

Vuosisadan alussa alkanut sota lisäsi vaikeuksia. Vaikka ^Suomi ei tällöin vielä ollut sotanäyttämönä, rintamat vaativat miehiä ja varoja. Baltia, valta- kunnan vilja-aitta, menetettiin vuonna 1704, juuri silloin, kun sen tuottoa olisi tarvittu. Jo vuonna 1699 jouduttiin maksamaan ylimääräinen suostun- tavero, joka ensiksi toikin valtakunnan kassaan paljon tuloja. Mutta kun lisäksi maksettiin seuraavasta vuodesta alkaen ns. kauttakulkurahoja sekä luovutettiin vaatteita jaelintarpeita sotilaille javielä huolehdittiin kyydeistä jasotavankienelättämisestä, kansan taloudellinen kestokyky oli koetuksella.

Vuonna 1709 riehuneenruton jälkeenhallitus katsoi vuonna 1711 parhaaksi

antaa anteeksi ^{kaikki vuotta} 1708 vanhemmat rästit.³

Ruttovuotta 1709 edelsi katovuosi, joka valmisteli ruton tekemää tuhoa.

Rutto saapui Suomeen syksyllä ja eteni ensin kaupungeissa ja myöhemmin syystalvellamaaseudulla. Moninpaikoin se surmasi huomattavanosan väes- töä. Säkylä säästyi sen vuoksi, että talvi oli tulossa. Vain Bruunin talon väen tiedetään kuolleen ruttoon joulun maissa kulkutaudin uhrina. ^{Pruuni oli} tuolloinkestikievarina, ja joku matkalainen oli tartuttanut taudin talon vä-

221 keen. Pruunin talonväen menehtyminen jäi kuitenkin ainoaksi Säkylässä,

sillä pakkanen tappoi ruttobakteerit.

Ennen miehitystä säkyläläisten olot olivat kenties hieman aikaisempaa vaikeammat, mutta koko maahan verrattuna hyvinkin kelvolliset. Velkaa tosin tehtiin runsaammin kuin ennen vuosisadan vaihteen tienoissa, mutta kovin suurta velkautumista ei päässyt tapahtumaan. Lainattiin pääasiassa viljaa ja pikku summia rahaa. Piikojen jarenkien palkkoja jäi maksamatta osaksi tai kokonaan, ja sotamiesten ja rakuunain lesket ja vaimot vaativat käräjillä maksamatta jääneitä palkkoja. Kuten aina sotienaikana, pieni epä- varmuus heijastui siveellisyyden laskussa.⁵ Mutta vasta kun sotaonni kään- tyi Poltavassa 1709 ja venäläiset alkoivat lähestyä Suomea, todellinen epä- varmuus sai otteen kansasta. Vihollinen levitti edelläänkauhupropagandaa,

jonka tarkoituksena oli heikentää puolustustahtoa. Se tekikin tehtävänsä;

masennus ja lamaannus valtasi kansan.

Armeijan vaatimat täydennykset rasittivat ennestäänkin rasitettua rah- vasta. Vuonna 1700 Kaarle XII määräsi, että kolmen tavallisen ruodun oli varustettava sotaan tavallisten sotilaiden lisäksi jalkamies, ja kolmen ratsu- tilan vastaavasti ylimääräinen ratsumies. Näiden kolmikkaiden lisäksi vaa- dittiin uhkaavan venäläisvaaran takia pian kaksikkaat, toinen ylimääräinen mies kolmen talon muodostamalta ruodulta jakolmelta ratsutilalta.⁶ Näitä miehiä piti käyttää kotimaan puolustamiseen, mutta periaatteesta kyllä heti kohta jouduttiintinkimään.

2. Suuri Pohjan sota

Ruotsi oli edellisellä vuosisadalla kohonnut suurvallaksi lähinnä siitä syystä, että silläei Euroopassa olluttarpeeksi mittavia vastustajia. 1700-luvulle tul- taessa tilanne oli muuttunut: Venäjä, joka varhaisempina aikoina oli ollut varteenotettava vihollinen, mutta 1600-luvulla suhteellisen heikko, oli nou- semassa voimakkaaksi sotilasvaltioksi. Pietari ^Suuren aikaiset uudistukset alkoivat tuottaa tuloksia myös poliittisella ^tasolla, ja Eurooppaan syntyi Ruotsin vastainen liittoutuma. Ruotsi jäi nyt yksin puolustamaan valtaa-

222

miaan alueita. Muut suurvallatolivat saaneet kiinni Ruotsin etumatkan siinä organisaation etevämmyydessä, jollaRuotsi oli pienestä väkiluvustaan huo- limatta noussut suurvallaksi. Väkiluvun pienuus tai suuruus olivat tuolloin tarkoin varjeltuja valtiosalaisuuksia, ^eikä sen määrästä ollut tarkkaa tietoa edes Ruotsissa ennen vuotta 1749.

Venäjä oli ollut suljettuna Itämereltä, jokaRuotsin mahtavuuden ajalla oh ollut todellinen Ruotsin sisämeri. ^Kun Venäjän talouselämää ryhdyttiin kohentamaan, sen onnistumisen edellytyksenä oli ^luopuminen totutuksi käy- neestäeristäytymisestä. Jotta Venäjä olisi voinut käydä kauppaa, oli välttä- mätöntä saada satamia lähempää Euroopan markkinoita, ^jatällöin Itämeri joutui sen kiinnostuksen kohteeksi. ⁷

Ruotsin alue oli ^hankala puolustettava pitkien ja mutkikkaiden rajojen vuoksi, ja siihen kuului monia seutuja, joita naapurit erityisen mielellään olisivat liittäneet omiinsa. ^Ruotsin sisäiset voimavarat olivat suurta sotaa

silmälläpitäen perin vähäiset. Maa oliköyhä jaharvaanasuttu.

Kun kuningas Kaarle Xl kuoli, säädyt kukin ^omasta syystään olivat sitä mieltä, että 15-vuotias Kaarle olisi julistettava täysi-ikäiseksi. Näin Kaarle Xll saivuonna 1697 käsiinsärajattoman vallan, jonka käyttämiseen hän oli saanut kasvatuksen, ^mutta ei ^kypsyyttä.8

Sota syttyi vuonna ^1700. Kaarle, jokaaluksi osoittautui mainioksi sota-

päälliköksi, nujersi ensin Tanskan ja siirtyi sitten ^Baltiaan, missä ruotsalai-

set voittivat venäläiset mm. Narvassa v. 1700. Narvan kuulussa taistelussa olivat mukanamyösporilaiset yhdessä Turun läänin pataljoonan jaUuden- maan läänin kolmikasmiesten kanssa. Kun pääarmeija siirtyi Keski-Euroop- paan, kaksi porilaisten komppaniaa jäi maakuntaan. Siellä vuoden lopulla riehuneet kulkutaudit harvensivat joukkoja niin, että vasta vuoden 1703 lo-

pulla rykmentti ohkutakuinkin täysilukuinen, miehiä kun saatiin kotoa ^päin sangen verkkaisesti. Kuningas Kaarle XII eteniKeski-Euroopassa ja onnis- tui vuoteen 1706mennessä pääsemään Puolan herraksi. Baltiassakin olipie- niä taisteluita, mutta koko ajan tsaari Pietari kuitenkin odotteli parempaa tilaisuutta nujertaakseen Ruotsin joukot. Jonkin verran alueita menetettiin Baltiassa jo tässäkin vaiheessa.

Vuonna 1707Baltiassa ^ollut joukko lähti marssille Puolaa kohti liittyäk- seen kuninkaan pääjoukkoon. Vuodet 1708-09 porilaiset ja Turun läänin pataljoonassa palvelevat ratsujoukot osallistuivat pääjoukon retkiin. AI-

223 kuaan voittoisaretki kääntyi ratkaisevaksi ^tappioksi Poltavassa kesäkuussa 1709. Tämä taistelu muodostui koko sodan käännekohdaksi. Tsaari Pietari oli lopettanut odottelunsa ja osoitti vastakoulutetun armeijansa iskukyvyn.

Kaarle oli antanut hänelle runsaasti aikaa ja rauhaa kierrellessään Keski- Euroopassa. Porilaisista tällä retkellä ^olivat olleet vain kolmikkaat ja ryk- mentinkantajoukko, kaksikkaat olivat olleet Tallinnassa, mistä olivatvuon-

na 1706 siirtyneet Viipuriin.

Rykmentti oli miesluvultaanpienentynyt. Suurin osa uusista miehistä oli liian hentoja nuoria poikia tai liian vanhoja ja sairaita sotimaan. ^{Juuri näi-} hin aikoihin uusien miehien hankkiminen tuotti vaikeuksia. Vuonna 1710 rykmentti järjestettiin entiselleen kuninkaankäskyn mukaan. Tsaari oli val-

lannut Baltian, ja hyökkäys Suomeen oli odotettavissa. Kuninkaallinen Po- rin rykmentti oli tuskin ^{poikkeava verrattuna maan} muihin yksiköihin.

Vuonna 1711 pidetyssä katselmuksessa havaittiin osa rykmentin miehiä niin kehnosti vaatetetuiksi, ^että heitä lähetettiin takaisin kotimaakuntaan ^hank-

kimaan ruotutaloilta parempia vaatteita.

Kaarlen häviön jälkeen viholliset keskittivät voimansa Ruotsia vastaan.

Porilaisetkin marssivat vuonna 1713 valtaamaan Viipuria, jokaoli menetetty vuonna 1710, mutta sieltä palattiin pian takaisin, kun pelättiin, että viholli- nen hyökkää meritse Helsingin lähelle. Pelko oli ^{oikea, ja}vastarinnasta ^huo- limattajoukkojenoli vetäydyttävä pohjoistakohti sitä ^{mukaa kun}vihollinen valtasi ^Suomen eteläisiä alueita. Venäläisten levittämä kauhupropaganda synnytti levottomuuksia Itä-Suomessa ja Kainuussa, javaikka ne saatiinkin laantumaan, Etelä-Suomen asema ^kävi yhä epävarmemmaksi. Pälkäneen Kostianvirralla saavutettu ^voitto ruotsalaisista ^{syksyllä 1713} avasi heille tien Suomen sisäosiin. Venäläiset joukot marssivat Turkuun, minne alettiin koota varastoja, ja ruhtinas Mikael Golitsyn majoittui jalkaväkensäkanssa

Poriin.

Seuraava ratkaiseva taistelu käytiin Napuella. Sen seurauksenaarmeijaa ei tosin ^{tuhottu, mutta} iskusta toipuminen vei siksipaljon aikaa, ettämaan eteläosat jäivät vihollisen haltuun. Vihollinen surmasijaryösti Pohjanmaalla paikallista väestöä, ja Ruotsin armeijanrippeet vetäytyivät Ruotsiin. Suo- men armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf^{Armfelt ei saanut} toivomaansa apua Ruotsista. Hänen komentoonsa kuuluneenarmeijanrippeet, johonkuuluivat mm. Kuninkaallinen Porin rykmentti ja Turun ja Porin läänin ratsuryk-

224

mentti, liitettiin ns. Jämtlannin armeijaan sen ytimenä. Nämäjoukot joutui-

vat sodanloppuvaiheessa Norjaan.¹⁰ Suomi oli vihollisen vallassa.

3. Ison vihan aika Säkylässä

Mielialoja

Miehittäjät saapuivat Euraan ja Säkylään vuonna 1714. Ennen venäläisten saapumista ja heti sen jälkeen seudultapoistuivat monet säätyhenkilöt, joi- den odotettavissa oleva kohtalo oli edelläkäyvien huhujen mukaan vaikeam- pi kuin tavallisen rahvaan. Säkylän kirkkoherra A. Pacchalenius lähti suu- rine perheineen ^Ruotsiin, samoin vuonna 1714 nimismiehen tehtäviä hoi- dellut^rouva Clara Lietzen. Säkylän kappalainen Efenrik Laihiander jäi lau- mansa luo jakamaan seurakunnan tuskan ja epätoivon, jokavarsinkin ^mie-

hityksen alkuvaiheessa oli suuri.

Venäläiset kohtelivat kansaa paikoin hyvinkin ^raa’asti, varsinkin Pohjan- maalla ja Itä-Suomessa, ja luonnollisestikin miehityksen aikana toimineet sissit ja heidän apurinsa joutuivatkokemaanvihollisen koston. Virkamiehet ja papit, varsinkin kirkkoherrat, saattoivat joutua kidutuksen kohteiksi.

Kansaakin kiusattiin, ja tosiasioita on myös tieto, että Suomesta vietiin pal- jon lapsia januoria Venäjälle orjiksi. Julmuudetrajoittuivat seuduille, jotka olivat venäläisille tärkeiden kulkuteiden ^{varsilla, koska} vastustushaluinen kansa oli heille siellä erityisen vaarallinen. Venäläisten tarkoitus lienee kui- tenkin ollut pitää maa hallussaan, joten laajamittaisempi hävitys olisi ollut lyhytnäköistä politiikkaa. Kansan ja miehittäjien välillä oli jonkinlaista yh- teistoimintaa, joskin tämä puoli on jäänyt varhaisempien tutkijain mielen- kiinnon ulkopuolelle.¹¹

Venäläisten maine lienee Säkylässäkin aiheuttanut pakoa piilopirtteihin syvälle metsiin. Perimätiedon mukaan Pyhäjoen kylän asukkailla ^{oli Kor-} ven kylän Valliston mäessä turvapaikka venäläisten tullessa.¹² Pitkäaikainen piileskely tuskin oli mahdollista, ja luultavasti väki melko pian havaitsi ^ly-

225 myilemisen turhaksi ja palasi entisiin asumuksiinsa. ^Tähän heitä ajoi _venä- läistenkäyttämä veronkantomenettelykin. Sen mukaan talot oli jaettumant-

taaleihin, joidenkäsittämä! talot olivatyhteisvastuussa veroista. Piileskelijä, joka ei voinut maksaa veroa, oh lainsuojaton ja samalla lisäsi vastaavasti muiden manttaalintalojen verotaakkaa.

Tuomiokirjoissa ei ^ole yhtään varsinaista venäläisten suorittamaan asuk- kaisiin kohdistunutta väkivaltaista ^tekoa. Päinvastaisia tapauksia sen sijaan on joitakin. Miehityksen jälkeen selviteltiin muutamia salavuoteussyytteitä, joissa toisena osapuolena olivenäläinen sotilas jatoisenapaikkakuntalainen nainen. Varsinkin sotamiesten lesket tuntuivat olevan alttiitakiusauksille.

Ison vihanvenäläismiehitys oli monenkinperätiromanttisentarinan_taustana.

Vuoden 1722käräjillä käsiteltiin Liisa Ollintytär Mullin tapausta. Liisa oli synnyttänyteräällevenäläiselle rakuunalle aviottomantyttären, jokakuiten- kin oli ^{pian kuollut.} Lapsen isä, Philip Cahatzoff oli antanut hänelle naima- lupauksen, jonkatodisteeksi Liisa esittikirjeen; »Tätenpyydän Herra Pasto- rilta hänen hyväntahtoisuuttaan minun tyttöäni Liisa Ollintytärtä kohtaan

japitämään hänet seurakunnassa ilmanmitäänrankaisua, ^sillätulevana ^tal- vena käyn hakemassa hänet pois enkä koskaan hylkää häntä, ja hän tulee olemaan minun rakas vaimoni ^{niin kauan kuin} elän. ^{Kuitenkaan en} voi nyt ottaa häntä mukaani, vaikka tahto on hyvä. Jumalan tahdosta, Laitilassa 5. lokakuuta 1721. ^Rakuuna Philip Cahatzoff.» Kirjeen lopussa olevassa li- säyksessä häntoivotti rakkaalle Liisalleen Jumalan siunaustajavakuuttitaas tulevansa hakemaan hänet sekä pyysi välittämään terveiset Liisan sisarille.

Kirje oli osoitettu Säkylän kappalaiselle ^Henrik Laihianderille, joka miehi- tyksen aikana hoiti kirkkoherran tehtäviä. Rakuuna olikirjeen sanamuodosta päätellen kääntynyt luterilaiseen uskoonkin, ja hänen aikomuksensa naida Liisa ^{oli kaikin puolin} vakuuttava.

Koska makaaminen oli tapahtunut naimalupauksen alla, niinkuin sana-

muoto kuului, sakot olivatpienemmät. Liisa sai maksaa sakkoja 5 karolii- niä, mutta kirkkorangaistuksen hänvältti. Ymmärtäväiset lautamiehet täyt- tivät sen toivomuksen, jonka kunnian mieheksi osoittautunut rakuuna ^oli esittänyt, eikä Liisa joutunut kärsimään jalkapuurangaistusta.¹³ Rakuuna ei ilmeisen hyvästä aikomuksestaan huolimatta voinut lunastaa lupaustaan, vaanLiisa jäi Säkylään. ^- Laihiander joutui ottamaan yhteyttä tuomiokapi- tuliin saadakseen ohjeita tämänkaltaisia pulmallisia tilanteita varten. Tuo-

-15 Säkylä

227 miokapitulin antaman vastauksen mukaansellaisille venäläisille, jotka halu- sivatkääntyä luterilaiseen uskoon jamennänaimisiin luterilaisentytönkans- sa, oli opetettava katekismusta jaheidän oli käytävä julkisesti Herran Eh- toollisella. Sen jälkeenheitä oli pidettävä luterilaisina jaheille oli annettava

naimalupa. Kastetta heiltä ei vaadittu.¹⁴Miehittäjät olivat kaikestapäätellen kotiutuneet seudulle pitkän miehitysajan kuluessa.

Tilanne oli miehitysajan lopulla melko sekava. Vaikka varsinaisia veri- tekoja ei tapahtunutkaan, miehitysajan taloudelliset ja hallinnolliset olot poikkesivat siinä määrin ^{vanhasta totutusta} talonpoikaisesta menosta, että ne aikalaisista tuntuivat kutakuinkin sotkuisilta ja tietenkin myös turvatto-

milta. ^Seudulla liikuskelevat vierasmaalaiset joukot ja miehitysviranomais-

ten oudot käsityskannat ja vaatimukset hämmensivät rahvasta. Pientä sekasortoa saattoi itsekukin havaita. Talollinen Yrjö Juhanpoika Löytä- neeltä ja hänen renkinsä Juha Yrjönpoika olivat olleet yhdessä käymässä Loimaalla ja tavanneet tiellä liikkuneen hevoslauman. ^He päättelivät edukseen, _että kysymyksessä oli venäläisten hevosia, jotka _{nämä oli-}

vat jättäneet palatessaan Pohjanmaalta Turkuun. Renki otti niistä yhden ja hoiti sitä omalla kustannuksellaan, niin hän ainakin väitti. Isäntä myi sen sittemmin ja sai siitä 31 kuparikaroliinia. Isäntä perusteli tekoaan sillä, että renki oli tällöin ollut hänen palveluksessaan, joten hevonen kuuluu hänelle. Asia aiheutti oikeudellepohdintaa, silläloppujen lopuksi oli todet- tava, ettei hevonen ollut isännän sen enempää kuin renginkään, ja toiseksi, että oli jokseenkin mahdotonta saada selville hevosen ^todellinen omistaja, sillä venäläisillä oli lautamiesten lausuntojen mukaan tapana ottaa hevonen sieltä mistä saivat ja vastaavasti jättää niitä sinne tänne. Nimismies joutui

ottamaan asiasta tarkemmin selvää.¹⁵

Pikkuviha ei ollut yhtä armelias säkyläläisiä kohtaan kuin isoviha.Euralaiset ^kertoivat säkyläläisiä rääkätyn lumihangessa seisottamalla. Keisarinna Elisabet keräsi miehitetyn Suomen asukkailta uskollisuudenvakuutuksia, joiden allekirjoituksen kirkkoherra Henrik Laihiander ystävällisesti teki seurakuntalaistensa puolesta vaatimatta näiltä edes puumerkkiä. Kirkkoherra ymmärsi toimenpiteen tarpeellisuuden, mutta halusi nähtä- västi säästää kuninkaan uskolliset alamaiset siltä järkytykseltä, minkä valan allekirjoit- taminen olisi näille aiheuttanut.(VA^{7085:76) -} Valok. Helsingin yliopiston kirjaston ku- valaattalaitos.