II SÄKYLÄN

SÄKYLÄN

HISTORIA II

RAILI RYTKÖNEN

KUSTANTAJAT

SÄKYLÄN KUNTA JA SEURAKUNTA

Diagrammit Olli Pihlajamaa

ISBN 951-99797-1-9 Gummerus Oy:n kirjapainossa

Jyväskylässä 1987

Sisällys

Sisältö 5

Alkusanat 9

Lukijalle 11

I Väestö ^jayhteiskunta ¹⁷

Väkiluku kasvaa 17

Syntyvyyden jakuolleisuuden laskevakehitys 20

Tulevaa jamenevää väkeä 21

Muuttoa mertentaakse 24

Vanhayhteiskunta muuttuu 27

Varallisuus kasvaa 31

IlMaatalous 39

Maatalouspolitiikka maatalouden ^nousun tulena 39

Isojaon täydennys_vapauttaa maitamyyntiin 40

Palsta-ja lohkotilojaostetaan ennen torpparivapautusta ⁴⁷

Maata valloitetaan 52

Ojaverkosto 55

Voimaperäinen maanviljelysleviää 59

Maatalouskoneet 64

Viljelyskasvitmonipuolistuvat 68

Lainajyvästö 70

Puutarhat 74

Mehiläiset 76

Eturivinkarjaa 76

Juhta ja juoksija 83

Lampaat javuohet 85

Vanha jauusi siankasvatus 88

Kanat munivat kultamunia 89

Eläinlääkintä 91

Säkylän maalaisseura 92

Pienviljelijäyhdistykset 95

Maataloustuottajain ammatillinenjärjestäytyminen 97

Turvepehkuosuuskunnat 99

Tapon meijeristä osuusmeijeriin 99

Pyhäjärven järvenlaskuyhtiö 104

Metsät 108

Pyhäjoen uitot ^; 111

Tervan-jahiilenpoltto loppuvat 114

liiKalastus ja^metsästys 117

Pyhäjärvestä nousee kalaa 117

Kalastuksenhoito 119

Ravustus, hetken^onnea 122

Metsästys 123

IV Maakauppaa ^japienteollisuutta 127

Maakauppiaat jaheidän perillisensä 127

Kahvilat jakioskit 133

Toripäivät 134

Osuustoiminta 134

Sahat jatiilitehtaat 143

Myllyt 146

Käsi-ja pienteollisuus 149

Köyliön—Säkylän Sähkö Oy 152

Kunnan pankki 153

Länsi-Suomen Osakepankki jaKansallis-Osake-Pankki 164

VLiikenne 167

Tiet 167

Rautatie 176

Kestikievarit 176

Autot tulevat 180

Linja-autoliikenne 183

Pyhäjärven laivaliikenne 187

Posti 189

SäkylänPuhelin 190

VIKunnalliselämä 195

Kunnallishallinnonkehitys 195

Lautakunnat 199

Kunnan isät ^japalvelijat 201

Kunnanhuone 205

Sopuisa kunnallispolitiikka 206

Tilinpito 215

Tarveharkinnasta talousarvioon 217

Vakavarainen vanha kunnallistalous 222

Kunnallisverotus 228

Kunnan'maat ^jamanteret' 231

Kunnan lakisääteiset tehtävät kasvavat 238

Paloapu, palovakuutus ja tulentorjunta 238

VII^Sosiaali- jaterveystoimi 245

Vaivaishoidosta sosiaalihuoltoon 245

Vanha lääketiedejakansanparannus 252

Terveydenhoitolautakunta ²⁵⁵

Tuberkuloosi kansantautina 256

Rupulinistuttaja elirokottaja 257

Kätilö 258

Sairaanhoitaja ja terveyssisar 260

Kunnanlääkäri 262

Säkylän apteekki 265

Sairaala-jamielisairaalapaikat 266

ViliMaaseutupolitisoituu ²⁶⁹

Lääni, kihlakunta janimismiespiiri 269

Jahtivouti, maalaispoliisi 270

Sortokausista maailmansotaan 270

Työväenliike 275

Säkylän Suomalainen Seura 280

Maailmansota^syttyy 282

Kansalaissota 284

Kansalaissodan jälkeinenpoliittinen elämä 297

Puolueiden kannatus 301

IX Opetus ja sivistysriennot 305

Kiertokoulu, seurakunnallistaalkeisopetusta 305

Säkylänkansakoulut 310

Kirjasto 319

Sanomalehdet 322

Vapaat sivistysharrastukset 324

Säkyläntorvisoittokunta 325

Huvitukset 326

Urheiluharrastus leviää 327

Raittiusliikkeen kriisit 329

X Säkylän^{seurakunta 331}

Seurakunnanhallinto 331

Seurakunnan talous 332

Kirkonisännät 334

Kirkon ^suuretkorjaustyöt 335

Kirkolliset virkatalot 340

Kirkkopiha jahautausmaa 345

Pappien jalukkareidenpalkkaus muuttuu 346

Papisto 347

Kappalaisen virka lakkautetaan 352

Lukkarit 353

Suntiot 355

Haudankaivajat 358

Kirkonlämmittäjät jaurkujenpolkijat ³⁵⁹

Seurakunnan työmuodot monipuolistuvat 359

Herätysliikkeet 369

XISotien aika rintamalla^jakotona 377

Säkylänpioneerit 377

Elämä sotien aikana 380

Karjalan pakolaiset jasiirtolaiset 384

XIISotien jälkeisestä ajasta1980-luvulle 391

Sokeritehdas 391

Porilaiset tulevat Huovinrinteen varuskunta 1963 395

Väkiluku kasvaa 400

Säkylän seurakunta 400

Koulua jaaikuisopetusta 403

Paikallislehti 406

Säkylän Pyhäjärvi 406

Uudenlainen Säkylä 407

Liitteet 408

Liite 1. Säkylän muuttoliikkeensuunnat 1870^—1940 408 Liite 2. Yhteiskuntaluokkien väliset velkasuhteet perukirjojen ^mukaan

Säkylässävuosina 1866—1910 410

Liite 3. Säkylän käsityöläiset n. 1870—1940 413

Lähteet 419

Lähdeviitteet 426

Henkilöhakemisto 453

Paikannimihakemisto 465

Alkusanat

Säkylän historian I osa valmistui vuonna 1970. Sen kirjoitti filosofian maisteri Raili Nurminen. Ajallisesti tämä osa päättyy 1860-luvulle eli kunnallishallinnon alkuun.

Teoksen II osan kirjoittamisesta tehtiin sopimus vuonna 1973 sa- man kirjoittajan maisteri Raili Rytkösen kanssa. Toimeksiantajina oli-

vat kuten ensimmäistä osaakin tehtäessä Säkylän kunta ja seurakunta.

Kunta osallistui kustannuksiin 2/3:11a ja seurakunta ^l/3;lla. Historiatoi- mikunta jatkoi toimintaansa samassa kokoonpanossa. Kunnanvaltuus-

ton valitsemina edustajina siinä olivat maanviljelijät Osvald Hela, Matti Mäkitalo ja Toivo Uotila, ja kirkkovaltuuston valitsemina edus- tajina rovasti Pentti Raunio sekä opettaja Mauno Routama. Vuoden

1977 alusta kunnanvaltuusto valitsi toimikuntaan Matti Mäkitalon tilal- le maanviljelijä Paavo Nummelan, ja vuonna 1979 kirkkovaltuusto edesmenneen Mauno Routaman tilalle pankinjohtaja Eero ^Ellilän.

Toimikunnan puheenjohtajana on toiminut maanviljelijä, nyttemmin kotiseutuneuvos Osvald Eela, varapuheenjohtajana rovasti Pentti Raunio ja sihteerinä kunnanjohtaja Jaakko Takakarhu.

Sopimuksen mukaan teoksen piti valmistua vuoden 1978 loppuun mennessä. Kirjoittamista viivästyttivät kuitenkin ^monet asiat: eri viran- omaisten arkistojen sekanaisuus, kirjoittajalla samanaikaisesti ^ollut toisen historian kirjoitustyö, kasvava perhe jne. Vuosittain toimikunta sai selonteon työn edistymisestä.

Toimikunnan tehtävä oli kaksijakoinen. Se osallistui lähdeaineiston, kuten valokuvien, vanhojen asiakirjojen, painotuotteiden ym. keruu-

seen. Tiedot mm. paikallisten yhdistysten ja taloudellisten yhteisöjen toiminnasta olivat puutteellisia. Niitä pyrittiin täydentämään hankki- malla pöytäkirjoja, historiikkeja ym. sekä suorittamalla haastatteluja.

Toisaalta toimikunta huolehti varojen hankkimisesta ^ko. työtä ^varten.

Käsikirjoitus valmistui pääosin vuonna 1985, ja sen tarkasti Paikal- lishistoriallisen Toimiston puheenjohtaja professori ^Mauno Jokipii.

Vuoden 1986 aikana historiatoimikunta kävi sen vielä läpi ja teki sii- hen lähinnä jäsentensä paikallistuntemukseen perustuvia tarkennuksia

ja täydennyksiä. Viimeksi valmistui Säkylän viime vuosikymmenien ta-

pahtumia ja kehitystä kuvaava kirjan kronikkaosa, jonka aineiston hankkimiseen toimikunnan jäsenet niinikään osallistuivat.

Teoksen painatustyöstä pyydettiin tarjouksia useilta kirjapainoilta.

Työn sai jyväskyläläinenkirjapaino K. J. Gummerus Oy, joka oli pai-

nanut myös kirjan ¹ osan.

Kun Säkylän historian toinenkin ^{osa on} nyt saatu valmiiksi, historiatoi- mikunta lausuu ilonsa siitä, ^että se voi tarjota kunnan ja seurakunnan jäsenille sekä ^muillekin Säkylän ja säkyläläisten menneisyydestä kiin- nostuneille ^teoksen, joka perustuu laajaan ja luotettavaan lähdeaineis-

toon ja jonka teksti ^on kauttaaltaan selkeää ja mielenkiintoista luet-

tavaa. Ansio tästä lankeaa teoksen kirjoittajalle maisteri Rytköselle, jolle toimikunta haluaa lausua parhaat kiitoksensa, mutta myöskin Sä- kylän kunnan ja seurakunnan päättäville elimille, jotka ovat taloudel-

lisesti tehneet mahdolliseksi ^kirjan aikaansaamisen.

Toimikunta kiittää myös Paikallishistoriallista Toimistoa ja sen pu- heenjohtajaa, professori ^{Mauno Jokipiitä} saamastaan asiantuntevasta

avusta niin työn alkuvaiheessa kuin sen aikana, sekä K. J. Gummerus Oy:n kirjapainoa joustavasta ja hyvästä yhteistyöstä ^kirjaa painettaes- sa. Edelleen toimikunta haluaa kiittää kaikkia niitä henkilöitä ^{ja yhtei-} söjä, jotka ovat antaneet sille arvokasta apua valokuvien ja muun ai- neiston muodossa, lahjoittajia, jotka ovat kartuttaneet historiarahas-

toa sekä kaikkia ^muitakin, jotka ovat tavalla tai toisella olleet muka-

na tämän teoksen aikaansaamisessa.

Säkylässä 11. päivänä marraskuuta 1986 Historiatoimikunta

Lukijalle

Säkylän historian toinen osa alkaa kunnallishallinnon perustamisesta vuoden 1870 vaiheilta ja päättyy sotien jälkeiseen ^aikaan, noin vuo-

teen 1945. Viimeisenä on kronikkamainen ^katsaus viimeisten 40 vuo- den kehitykseen, pääasiassa kauden tärkeimpiin tapahtumiin, sokeri- tehtaan ^ja Huovinrinteen varuskunnan perustamiseen. ^{Kun joskus} kir- joitetaan Säkylän historian kolmas osa, nämäkin tapahtumat tulevat saamaan perinpohjaisen analyysin.

Kirjan käsittelemälle aikajaksolle, noin 1870—1945, ovat leimallisia voimaperäisen maatalouden omaksuminen ja sen sekä puutavarakau- pan tuoma vaurastuminen, tähän liittyvä torppareiden itsenäistyminen sekä toisaalta vilkastuva poliittinen ^{elämä, jonka rinnalla versosi} myös yhdistyselämä rientoineen.

Viime vuosisadan lopun Säkylä oli vanhakantaisen syrjäkulman mai- neessa. Kansatietein jät kävivät etsimässä tarve-esineitä ^{ja vaatetava-}

raa, merkitsivät muistiin kansantapoja ^ja -uskomuksia ja kuvasivat vanhoihin asuihin puettuja säkyläläisiä perinteisissä askareissaan huo- lellisesti lavastettuja taustoja vasten. Säkylän maine ^perustuu mitä ^il- meisimmin paljolta Kullervo Killisen 'muinaistiedusteluihin', joita, hän

1870-luvulla suoritti Loimaan kihlakunnassa. Säkylän tupa esiteltiin Helsingissä pidetyssä näyttelyssä, ^{ja Killinen} julkaisi kertomuksensa Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirjassa vuonna 1882. Sa- takunnassa hänen näkymyksensä levisivät ^Satakunnan numerossa 21 vuonna 1877 olleen kertomuksen ^kautta; 'Lukijan luvalla johdatan hä-

net hetkiseksi tuohon merkilliseen seurakuntaan, joka täällä Länsi- Suomen salomailla pysyy elävänä muinaisjäännöksenä ^{wanhoine tapoi-} neen, yksinkertaisuuteneen ^ja likaisuuteneen'. Säkylään tullessaan hän näki tien varressa tervahautoja, joiden luona valvovat kyselivät ajankulukseen toisiltaan arvoituksia. Likaisuus ^taas perustuu sattu-

manvaraiseen vierailuun tien poskessa; ^talo oli Säkylän ainoa ^suttui- nen talous, kuten vastineen kirjoittanut kirkkoherra Bergroth selitti.

Tuona aikana haluttiin jokaisesta kulmakunnasta ^löytää sille ominai-

nen piirre, ja Säkylän kohtaloksi tuli olla vanhakantainen. Säkyläläis-

ten vaateparsi, murre ja ulkonäkökin poikkesivat ^muista, ihmiset oli- vat sydämellisiä ja sopuisia, mutta nykyaikaisuuteen ei ^ollut mainitta- via askelia otettu: Tuo hiekkaharjunne Pyhäjärven ^rannalla on Säky- läläisten mieluisa työ-tanner, siinä ^{hän kesän tervaa} keittelee ja talven myllynkiviä hakata kilkuttelee, siinä heidän teollisuutensa’.

Tosiasiassa säkyläläiset eivät olleet köyhempiä eivätkä takapajui- scmpia kuin muutkaan satakuntalaiset. Säkylässä säilynyt vanha ^talon- poikaiskulttuuri johti vieraan ^harhaan; se eli voimakkaana sen ^vuoksi, että Säkylässä oli naapureista poikkeavasti pelkkiä talonpoikaistaloja, ei kartanoita eikä suurtiloja. Säkylästä oli myös pitkä matka kaupun- keihin, joten niistäkään ei paljon vaikutteita tullut. Tervanpoltto ja

myllynkivien hakkuu toivat pitäjään aikoinaan runsaasti ^rahaa, eivät- kä ne niin ollen olleet takapajuisuutta, vaikka vanhaa perua olivatkin.

Matkustaja arvioi tuolloin seudun varallisuutta ja edistyksellisyyttä omien yksittäisten huomioittensa perusteella, niin että jos jossakin pi-

täjässä oli muutama komea kartano satapäisine karjoineen, koko pitä- jä näytti ^hänestä edistykselliseltä. ^Säkylän kaikki tilat taas olivat pie- niä tai korkeintaan keskikokoisia talonpoikaistaloja, eikä ohikulkija niin ^ollen päässyt näkemään suurellista taloudenpitoa. Säkylässä voi- tiin itse asiassa ainakin yhtä hyvin kuin naapuripitäjissä, muutamissa suhteissa paremminkin. Säkyläläiset sovelsivat uuden voimaperäisen maatalouden oppeja siinä kuin ^muutkin, ja yrittäjyys kukoisti.

Kirja ilmestyy pahasti myöhässä. Tähän ^on moniakin syitä, joista pienin ei ^ole se harmillinen ^seikka, että mm. ^tärkeä osa kuntakokouk- sen pöytäkirjoista 1890-luvun alkupuolelta vuoteen 1915 ovat aikoi-

naan joutuneet hukkateille. Koska näin vanhoja asioita ei saa haastat- telemallakaan selville, muutamat kyseisen ajan tapahtumat jäävät pe- rinpohjin selvittämättä. ^Jonkin verran olen voinut auttaa asiaa tutki- malla erinäisiä ^{muita lähteitä, mm.} nimismiehen arkistoa, ja _tästä on toisaalta ollut se hyöty, että olen ^saanut päivänvaloon kiinnostavia yk- sityiskohtia ajan elämästä. Mutta aikaa tähän on mennyt.

Koska sivumäärä on rajallinen, monet ilmiöt ja tapahtumat on jou- duttu esittämään lyhyesti, tämä siitäkin huolimatta, että sivumäärää li- sättiin. Lähdeviitteet ovat kuitenkin melkoisen ^tarkat, joten mahdolli- nen yhdistyksen tai toimialan historiikin laatija saa ^niistä vihjeitä. Kir- jan liitteenä oleva käsityöläisluettelo ^(liite 3, s. ^413—), on luultavasti jonkin verran puutteellinen, mutta sellaisenaankin se varmasti palve- lee tarkoitustaan, ja luonnollisesti ^myös sukututkijoita.

Kun työ on lopullaan, on kiitosten aika. Historiatoimikunta, pu- heenjohtaja, kotiseutuneuvos Osvald ^Hela, Toivo ^Uotila, Pentti Rau- nio, Paavo Nummela ja Eero Ellilä sekä sihteeri-rahastonhoitaja, ^kun- nanjohtaja Jaakko Takakarhu. ansaitsee erityismaininnan mallikelpoi- sen ahkerasta ja innokkaasta työskentelystä. ^Jäsenet, ennen kaikkea

Osvald ^Eela, ovat koonneet ja tarkistaneet lukuisia yksityiskohtia, anta-

neet vihjeitä ja etsineet valokuvia. ^He ovat lukeneet käsikirjoituksen moneen kertaan ja varmistaneet sellaisia kohtia, jotka pelkkien kirjal- listen lähteiden perusteella olisivat jääneet epäselviksi tai jopa virheel- lisiksi. Toivo Uotilan kauas ulottuva muisti on ollut suureksi avuksi.

Samalla kiitän myös Säkylän kunnantoimiston virkailijoita sekä Säky- län seurakunnan työntekijöitä ja näistä erityisesti kanslisti Rauha Rau- niota. Matti Mäkitalo on antanut käyttööni arkistonsa ja useita tärkei- tä paikallisia arkistoja.

Professori Mauno Jokipiitä, teoksen tarkastajaa, kiitän arvokkaista vihjeistä ja työn ^aikana saamastani tuesta. Satakunnan historia on hä- nelle paljon velkaa.

Paikallishistorian kirjoittaja joutuu työn kuluessa työskentelemään monissakin arkistoissa ja kirjastoissa. Kaukaa tuleva tutkija teettää ar- kistovirkailijoilla tavallista enemmän työtä, sillä hänellä on yleensä mukanaan pitkä luettelo läpikäytävästä aineistosta ja tavaton kiire.

Eniten olen joutunut vaivaamaan Valtionarkistoa, josta vuosien ku- luessa olen saanut paitsi joustavaa palvelua myös monia hyviä vih- jeitä. Hämeenlinnan maakunta-arkisto on tilannut minulle materiaalia ja ystävällisesti virkailijat ovat sen tehneet, sekä vähääkään valittamat-

ta sietäneet tilaushyllyssä vuositolkulla lojuneita papereita. ^Turun maakunta-arkisto puolestaan on ehkä eniten joutunut kiireeni ^uhriksi, ja kiitokseni on sitäkin suurempi, ^{kun tiedän,} että arkiston tilat ovat

näihin aikoihin asti olleet uskomattoman vähäiset. ^Ahtaus on tosin ^li- sännyt kodikkuutta, eikä se lainkaan ole vähentänyt saamani palvelun

tasoa. Näiden sekä kaikkien muiden käyttämieni arkistojen ja kirjas- tojen henkilökunnalle vilpitön kiitokseni.

Tutkimustyötä tekevä puoliso on koettelemus, ei vähiten taloudelli- sessa mielessä. Kiitän miestäni Antti Rytköstä kärsivällisyydestä ja lapsiani innostuneesta ymmärtäväisyydestä. Tyttäreni Esteri Pihlaja- maa ja vävyni Olli Pihlajamaa, jonka työtä ^ovat väestöluvun piirrok-

set, ovat antaneet merkittävää käytännön apua. Gummerus Oy:n vä- ki, innostuksenne on tarttuvaa. Kiitän teitä kaikkia joustavasta ja asiantuntevasta painotyöstä ja toivotan lisää onnekkaita kirjallisia vuosia.

Ystävilleni ja ^samaa työtä tekeville kohtalotovereilleni kannan läm- pimät kiitokset. ^Moni ongelma on selvinnyt yhteisissä pohdiskeluissa, ja uurastukseen on tullut uutta intoa.

Paikallishistoriallinen toimisto, joka yli puoli vuosisataa toimittuaan voi tyytyväisenä katsella työnsä tulosta, satoja laadukkaita paikallishis- torioita ja kukoistavaa kirjoitustyötä, saakoon tässä myöhästyneet on- nittelut ja parhaat kiitokset tuesta. Toimiston järjestämät koulutusse- minaarit ovat usein tuoneet uusia näkökulmia, ja suorastaan korvaa-

maton etu on niiden antama mahdollisuus tavata muita kirjoittajia.

Säkylästä on tullut minulle tuttu vuosien varrella. Kirjani käsittävän

aikajakson aikana se on ollut hengeltään kotoinen ja inhimillinen vä- häväkisiäkin kohtaan, päällimmäiseksi sen elämänmenosta jää mie- leen sopuisuus. Käsitykseni mukaan se ei ole menettänyt näitä leimal- lisia vanhoja piirteitään, vaikka siitä aikojen myötä on kehkeytynyt nykyaikainen teollistuva kunta. Toivotan säkyläläisille antoisia ^tulevia vuosia.

Tyrvännössä marraskuun ^14. päivänä 1986 Raili Rytkönen

Tämä kuva Löytäneen nuorisosta otettiin vuonna 1919 aivan ^{sen takia, että tästä} jou- kosta jäisi tuleville polville muisto. Henkilöt takana, vasemmalta Janne ^Mäkelä, Anna Kiviranta, Olga Rantala, Vilho Johansson, Kustaa Sillanpää, Lauri Sillanpää, Vihtori Rantanen, Väinö ^Tuomola, Martti Suominen, Nikolai Metsämäki ja Nikolai Hurtig. Is-

tumassa edessä, vasemmalta Oskari Ojala, Arvo ^Rantanen, Manta Hurtig, Tilda^Railo, Helmi Lehtovuori, HelmiKoivunen, Jalmari Hurtig, Kustaa ^Salminen, Jalmari Metsä- mäki, Johannes Hurtig, Niilo Markkula ja Nikolai Kiviranta. Valok. Toivo Jalonen.

Om. Frans Kiviranta.

I Väestö ja yhteiskunta

Väkiluku kasvaa

Säkylän väkiluku ^oli vuonna 1860 juuri ylittänyt 1 600:n rajan. Kasvu jatkui tasaisesti, kunnes suuret nälkävuodet tulivat. Kuolleisuus ylitti syntyneiden määrän, vaikka puute ei Satakunnassa ollutkaan niin suu- ri kuin monissa muissa osissa ^maata. Nälkävuosina levinnyt pilkkukuu- me surmasi paljon ^väkeä, ja toisaalta syntyneisyys pieneni normaali- vuosien määrästä. Väkiluku laski tilapäisesti.

Säkylän väkiluku 1860^—1945'

Vuosi Väkiluku Kasvu kymmenvuotiskautena

henkeä ^%

1860 1602

1865 1717

1870 1685 83 5

1880 1823 138 8

1890 2085 262 13

1900 2363 278 12

1910 2592 229 9

1920 2507 -85 -3

1930 2744 237 9

1940 3009 265 9

1945 3332

Vuoden 1945 väkilukuun ei kuulu Säkylään sijoitettu siirtoväki 817 henkeä, ja jos heidät otetaan huomioon, viisivuotiskauden kasvu on 323 henkeä ja 10 ^%. Siirtoväki oli henkikirjoitettuna al- kuperäiseen asuinkuntaansa aina vuoteen 1949 asti. Kasvuprosentit on vuosina 1940 ja 1945 las- kettu säkyläläisestä kantaväestöstä.

Säkylään muutti 1880- ja 1890-luvuilla nuoria perheitä raivaamaan torppia, joita täällä oli saatavissa, joten muuttoliike lisäsi välillisesti myös syntyvyyttä. Väestö kasvoi kaikkein voimakkaimmin juuri en- nen vuosisadan vaihdetta. ^Tämän jälkeen kasvu alkoi jo tasaantua,

ja 1910-luvulla kääntyä laskuun. Muuttoliike asutuskeskuksiin alkoi ^tä- män jälkeen viedä ^mennessään tilatonta ^väestöä, koska kotipaikka- kunnalla ei ^{ollut työtä. Väkiluvun} väheneminen johtuu 1910-luvulla

myös kansalaissodasta, kuolleisuuden yli kaksinkertaisesta kasvusta ^ja

Säkylän väkiluku vuosina 1860^—1945. Väkiluku alkoi nousta jyrkästi 1880-luvulla sekä syntyvyyden että muuttoliikkeen ansiosta. Vain 1910-luvulla kehitys kääntyi tilapäiseen laskuun.

seuraavan vuoden syntyvyyden vähenemisestä. Moni jätti kotiseutun- sa erinäisistä syistä.

Väkiluku ylitti 3 000 ^asukkaan rajan vuonna 1940, mutta jos väkilu- kuun lasketaan mukaan kunnassa sijoitettuna ollut karjalaisväestö, päästään lähelle neljää tuhatta. Näin suureksi väkiluku pääsi varsinai- sesti kuitenkin vasta 1950-luvun lopulla.

Säkylän syntyvyys ja kuolleisuus vuosina 1870^—1940. Syntyneiden lukumäärä kohosi jyrkästi 1870-luvulta^, koska Säkylään muutti paljon nuoria torppariperheitä. Vuosisa- dan vaihteen jälkeen ^määräaleni, ^{mutta lähti taas nousuun} 1930-luvulla. Ilmiö ^johtuu väkiluvun kasvusta; syntyvyyspromille ^sen sijaan laski tasaisesti. Väkiluvun kasvu selit- tää myös kuolleiden ^määrän kasvun, sillä kuolleisuuspromille laski 1890-luvulta 1930- luvulle tultaessa lähes puoleen.

Syntyvyyden jakuolleisuuden laskeva ^kehitys

Syntyvyys kasvoi suureksi nälkävuosien jälkeen, kuten yleensäkin ka- tovuosia seuranneina aikoina. Tuolloin solmittiin huonon ajan vuoksi lykätyt avioliitot, ja sen jälkeisinä vuosina syntyi lapsia, sitä useam- pia, mitä ^useampi pari oli päässyt yksiin ^{leipiin. Tämän jälkeen} synty- vyys ^taas laski. Hidas syntyvyyden lasku oli ominaista koko maan vä- estökehitykselle, ja Säkylässä se oli jonkin verran alhaisempikin kuin

maassa keskimäärin. Väkiluku ei kuitenkaan tästä syystä ^laskenut, sil- lä myös kuolleisuus väheni. Syntyneiden ja kuolleiden erotus pysyi ko- ko ajan niin suurena, että muuttotappioista huolimatta ^väkiluku jat- koi kasvuaan 1910-lukua lukuunottamatta.

Kuolleisuuden väheneminen johtui varallisuuden ja valistuneisuu- den ^kasvusta; asumis- ja ravitsemustaso nousivat, hygienia ^kohentui, tehostunut sairaan- ja terveydenhoito pelastivat kulkutaudeilta, ja eri- tyisesti pienten lasten kuolleisuus alkoi 1900-luvun vaihteessa laskea.

Säkylän syntyneet ja kuolleet 1870^—1950^:

Vuodet Syntyneet Kuolleet Erotus

Henkeä ^%c Henkeä ^%0 Henkeä

1871—1880 618 36.7 346 19.0 272

1881—1890 634 30.4 422 20.2 212

1890—1900 760 32.2 436 18.5 324

1901—1910 766 29.6 472 18.2 294

1911—1920 649 25.9 540 21.5 109

1921—1930 658 24.0 414 15.1 244

1931—1940 563 18.7 376 12.5 187

1941—1950 701 18.2 399 10.7 302

Isorokon, kurkkumädän ja muiden säännöllisesti toistuvien kulkutau- tien sijaan alkoi merkittäväksi kuoleman aiheuttajaksi nousta vuosisa- dan vaihteessa keuhkotauti. Tämä sekä vuoden 1918 uhrien määrä nostivat 1910-luvun kuolleiden määrää. Sen sijaan talvi- ja ^jatkosota eivät muuta yleistä kehitystä merkittävästi. Vuoden 1942 syntyneiden määrä (33) oli hieman yli ^puolet tavanomaisesta, mutta senkin korva- sivat moninverroin ^{sodan jälkeen} syntyneet ikäluokat. Vuonna ¹⁹⁴⁷ tehtiin ennätys; 94 uutta kuntalaista syntyi sodasta ^toipuvaan isänmaa- han Säkylän ^osuutena suuriin ikäluokkiin.

Katinhäntää pohjoisesta 1920-luvulla. Oikealta tuleva tie tuli harjulta Andellin kaupal-

ta. Kylän ainoa maalattu rakennus oli pitkään Mäkisen ^talo, joka näkyy kuvassa oi- kealla kokonaisena. Sen edessä melkein tien päällä oli kaivo. Sitä vastapäätä ^on Pa- jun mökki. Rannassa ollut Hakalan mylly oli kuvaa ^otettaessa jopurettu. Rantaan ^me- nevän tien ^varressa oli kivimies Hakalan talo. Valok. Niilo Ojala. Om. Risto Kallio.

Tulevaa ja menevää väkeä

Kuntakokouksella oli oikeus estää ns. laillista suojelusta vailla olevan henkilön muuttaminen ^kuntaan, jos oli epäiltävissä, että hän aikaa myöten ajautuisi köyhäinhoidon niskoille. Muuttajan ahkeruutta, voi- mia ja kunnollisuutta punnittiin, ja mikäli hän ei vaikuttanut kyllin luotettavalta ja ^{vahvalta, hän} sai palata takaisin niine hyvineen. Vas- taan otettiin yleensä palvelukseen ^{tulevat sekä sellaiset,} joiden elan- non myös sairauden aikana takasi joku talollinen. Piika Maria Sofia

Liisantytär, joka oh tulossa ^Yläneeltä, ei tästäkään huolimatta ^päässyt 'syystä, ettei ^hän ollut hyvämainen'. Mylläri Gustaf Adolf Fischeriä

taas yritettiin käännyttää sen vuoksi, että hän oli 'jo vanhemmalla puolella ^{ikäänsä’ ja} suuriperheinen eikä hänen selityksiinsä Iso-Vim- malan vasta rakenteilla olevasta myllystä uskottu. Fischer valitti maa-

Säkylään jaSäkylästä muuttaneiden muuttosuunnat 1870-, 1900- ja 1930-luvuilla Ks. liite 1

Sisäänmuutto

herralle, joka salli hänelle muuton.

Vuonna 1865 ^annettu irtolaisasetus kumosi vanhan ns. laillisen suo- jeluksen järjestelmän, ja vuoden 1879 vaivaishoitoasetuksen antami- sen jälkeen muuttaminen oli lähes vapaata. Tämän jälkeen muutto vil- kastuikin,³ mikä Säkylässä näkyy selvästi vasta 1890-luvun muuttotie- doissa.

Säkylän muuttoliike 1870^—1950⁴

Vuodet Kuntaan Kunnasta Muutto- Syntyneiden Kasvu

muuttaneet muuttaneet voitto/ ja kuolleiden yhteensä -tappio ^erotus

1871—1880 241 391 -150 272 122

1881—1890 386 349 37 212 249

1891—1900 458 459 -1 324 323

1901—1910 498 492 6 294 300

1911—1920 581 604 -23 109 86

1921—1930 494 518 -24 244 220

1931—1940 867 805 62 187 249

1941—1950 1231 932 299 302 601

Erinäisistä aikansa väestökirjanpidon puutteista ja erityispiirteistä johtuu, etteivät ylläolevat kas- vuluvut täsmää väkilukutaulukon (s. 17) kasvulukujen kanssa. Virheitä syntyi mm. poissaolevas- ta väestöstä, muuttoilmoitusten laiminlyönneistä ym.

Säkylän muuttoliike pysytteli suurin piirtein tasapainossa. 1870-luvun

muuttotappio johtuu itse asiassa ^siitä, että kuntaan muutti vähemmän väkeä kuin myöhemmin oli tavallista. Muuttovoitto oli merkittävä ai-

noastaan vuonna ^1949, kun kuntaan ^asettuneet Karjalan siirtolaiset merkittiin muuttaneina Säkylään. 1910-luku ja 1920-luku olivat hive- nen tappiollisia, mutta 1930-luku voitollinen. Alkuvuosina vallinnut la- ma sai työnhakijat pysyttelemään ^aloillaan, sen jälkeen vilkastuva liike-elämä työllisti väkeä. Paikkakunnalla ei toisaalta ollut väkeä isommin vetävää teollisuuslaitosta eikä vastaavaa muutakaan suurta

työllistäjää.

Muuttovilkkaus sen sijaan kasvoi. Muuton vapauduttua lähdettiin aikaisempaa paljon herkemmin liikkeelle. Kun 1830-luvulla noin pari- kymmentä prosenttia koko väestöstä oli vaihtanut kymmenen edelli- sen vuoden aikana asuinkuntaa, muuttajia oli 1880-luvulla toinen mo- koma. 1930-luvulla oli nelisenkymmentä prosenttia väestöstä ollut lii- kekannalla edellisellä vuosikymmenellä.

Muuton vilkkaudesta ^{seurasi, että} väki vaihtui. Vuoden 1910 henki- kirjoitetusta väkiluvusta ^{(mukana ovat myös} poissaolevat) alkuperäi-

siä säkyläläisiä oli kuitenkin ^valtaosa, ja useimmat tulokkaat olivat ko- toisin melko läheltä:

Säkylässä syntyneitä 2036 Muussa Turun ja Porin läänin kunnassa syntyneitä 570

Muualla Suomessa syntyneitä 77

Venäjällä syntyneitä 2

Yhteensä 2685

Kun vain viidesosa säkyläläisistä oli muualla syntyneitä, voidaan edel- liseen kappaleeseen muuttovilkkaudesta vedoten ^päätellä, että noin

15 ^% muuttajista tuli Säkylään takaisin.

Suurin osa muuttaneista tuli lähikunnista tai Euran käräjäkunnasta, ja lähes kaikki otsikon ^'muu Satakunta' ^alla ilmoitetut maaseudulta muuttaneet olivat kotoisin Eurajoelta. Säkylään tultiin torppareiksi, sittemmin työmiehiksi ja lohkotilallisiksi. Vasta itsenäisyyden aikana Säkylään muutti väkeä ^{yhä enemmän} Varsinais-Suomen maaseudulta, lähinnä ^Paimiosta, Piikkiöstä ja Aurasta eli Prunkkalasta.

Muualta Suomesta Säkylään tulleet olivat pääasiassa koulutettua vä- keä. Suurine perheineen ja monine palkollisineen muuttavat pappis- perheet komistavat tilastoa, sittemmin kaukaa ^tulivat usein myös am- mattikoulutuksen saaneet henkilöt, kuten kätilöt, tarkastuskarjakot ja luonnollisesti myös kansakoulunopettajat. Aikajakson lopulla myös palkollisia _tuli hyvinkin kaukaa. Sota-aikana muutama jääskeläinen ja

joutsenolainen muutti kirjansa Säkylään.

Periaatteessa samantapainen, mutta jonkiverran laajempi on se alue, jonne Säkylästä lähdettiin. Satakunta, etenkin oma tuomiokun-

ta, on tässäkin ollut suosituin, mutta sinne muuttaneita ^oli kokonais- määrästä noin kymmenen prosenttia vähemmän kuin sieltä tulleita.

Turku oli lähes ainoa Varsinais-Suomen kaupunki, jonne Säkylästä

muutettiin, Uudellamaalla Helsinki. Kaupunkeihin muuttaminen alkoi tulla yleisemmäksi ^viime vuosisadan lopulla. Sekä Turku että Helsinki kasvoivat ja tarjosivat työtä. Helsinkiin muutti 1930-luvun alussa muu-

tama kivityömieskin. Vanhaa säkyläläistä käsityötaitoa tarvittiin, kun rakennettiin Pitkää siltaa ja Eduskuntataloa.⁵

Muuttoa merten taakse

Amerikan siirtolaisuus alkoi Pohjoismaissa jo 1870-luvun alussa, jol- loin höyrylaivalinja Torniosta avattiin. Siirtolaiseksi ^lähdön aalto levi- si pohjoisesta käsin pian Etelä-Pohjanmaalle ja saavutti Säkylänkin jo

1880-luvulla. Katovuosien aikana 1890-luvun alussa lähtijöitä oli 16,

mutta vastaaviin lukemiin ^päästiin uudelleen vasta vuonna 1902, ase- velvollisuuslakon aikoihin.

Säkylän maastamuuttajat 1880—1930

Vuosi Muuttajia Nimismiehen Vuosi Muuttajia

SVT ilmoitukset SVT

1880—1906

1880 ^{. .} 1 1907 43

1881 ^{. . -} 1908 7

1882 ^{. . -} 1909 28

1883 ^{. . -} 1910 34

1884 ^{. . -} 1911 13

1885 ^{. . -} 1912 13

1886 ^{. . -} 1913 28

1887 ^{. .} 2 1914 5

1888 ^{. . -} 1915 ¹

1889 ^{. .} 12 1916

1890 ^{. . -} 1917 1

1891 ^{. . -} 1918

1892 ^{. . -} 1919 ⁴

1893 ^{. .} 16 1920 ¹

1894 ^{- -} 1921 8

1895 ^{- -} 1922 6

1896 ^{- -} 1923 8

1897 ^{- -} 1924 6

1898 3 ⁷ 1925 6

1899 1 ^{. .} 1927 1

1900 3 8 1928

1901 2 ^{. .} 1929 2

1902 19 1 1930 ⁴

1903 14 ^{. .} 1931-1945 Säkylästä ei

1904 6 ^{. .} lähtenyt tilastoituja

1905 18 8 siirtolaisia

1906 28 26

Venäjälle muutti vuosina 1905 ja 1906 yksi henkilö, vuonna 1910 kolme. Virallisen tilaston (SVT) luvut koskevat kaikkia muuttajia, joista tosin valtaosa lähti Amerikkaan. Nimismies il- moitti vuosittain, montako henkilöä oli hakenut hänen virastostaan passin Amerikan muuttoa varten. Luvut poikkeavat, koska oli mahdollista, ettei passia käytetty samana vuonna tai ei ol- lenkaan, ja toisaalta Atlantin yli lähdettiin ilman passiakin, Ruotsin ja Norjan kautta.

Tiukka talous oli monelle tilattomalle ^ja talon nuoremmille sisaruksil- le Amerikkaan lähdön syy, ^mutta ei suinkaan ainoa. Taloudellisiin syi- hin voidaan kieltämättä lukea Homestead ^Act, Yhdysvalloissa 1864

annettu laki, joka takasi jokaiselle halukkaalle uudisraivaajalle maata

ilmaiseksi. Tällä houkuttimena oli toinenkin puoli, ^{joka näkyy} selvem- min muissa Amerikkaan hakeutumisen henkilökohtaisissa ^syissä; mah-

dollisuus sosiaaliseen nousuun vapaana kotikylän sosiaalisista ^paineis-

ta. Mökin poika ^saattoi nopeasti ja ilman turhia muodollisuuksiapääs- tä oman talon omistajaksi. Amerikassa ei ^merkinnyt mitään vanhem-

pien sosiaalinen asema, vain työkyky ratkaisi miehen arvon. Kotimaa- han saattoi jättää ^{myös sellaiset} myötäsyntyiset ^{häpeät kuin avioton} syntyperä, kuin myös naisten esiaviolliset hairahdukset ^{(joita tosin oli} hyvin yleisesti eritoten torppareiden ja työmiesten keskuudessa). ^Tie- dettiin myös, että naista arvostettiin valtameren takana toisella tavoin kuin kotimaassa. Nainen saattoi ansaita hyvin esimerkiksi keittäjänä tai ruokalaliikkeen harjoittajana. Kotimaassa koulutusta vailla oleval- la naisella ei ollut juuri muita ansiomahdollisuuksia kuin piiaksi ru- peaminen.

Palkat olivat suurin houkute Amerikkaan lähtöön. Miesten ansiot olivat viisinkertaiset kotimaan palkkoihin verrattuina, ja Amerikassa työaikakin oli säännöstelty Suomessa palkollisella ^{ei ollut} periaat-

teessa omaa, vapaata aikaa lainkaan. Niinpä ^muutaman vuoden rius- kasti työtä ^tekemällä ja ^säästäen elämällä saattoi olla mahdollisuus ka-

sata niin paljon rahaa, että pystyi ostamaan lohkotilan, ainakin maksa- maan siitä aimo osan. ja talollisen lapsi saattoi haaveilla sisarosuuk- sien lunastushinnan säästämisestä.^h

Henkilökohtaisiin syihin pitää myös lukea nuoren ihmisen halu näh- dä maailmaa jakokea uutta. Useimpien nuorten ja naimattomien läh- dön syynä oli juuri tämä, jos ^kohta ansiomahdollisuus ellei ^peräti rikastuminen oli järkevä selitys ja sellaisenaankin kiihottava ajatus.

Useimmat lienevät lähteneet vain käymään, ja moni tulikin takaisin.

Sen sijaan ^perheineen lähteneet siirtolaiset suunnittelivat yleensä jää- mistä. Perheelliset olivat useimmiten työläisiä, ja naimattomissa oh näiden ja palkollisten lisäksi myös talollisten lapsia.

Sosiaalihallitus kyseli vuonna 1920 kunnilta siirtolaisuuden ongel- mia. Säkylän kunnanvaltuuston ^vastausten mukaan ^'muuttanut oli yh-

tä paljon kuin takaisin ^tullut, ja paluun syynä katsottiin olevan huono aika Amerikassa’. Siirtolaisia oli yleensä palannut noin ^{40 %} eli ^ne, jotka 'eivät viihdy siellä’. Muuton estämiseksi kunnanvaltuusto suosit- teli maan saannin helpottamista, ^{keino, jota} yleisesti ^pidettiin ainoana oikeana. Vielä itsenäisyyden alussakaan ei uskottu teollistumisen mah- dollisuuksiin.

Maan viranomaiset kantoivat viime vuosisadalla huolta ^siitä, että Amerikkaan lähtijät matkustaisivat ^velaksi, jättäisivät perheet koti- maahan köyhäinhoidon varaan ja että maa näin jäisi vaille ^nuorta ja voimakasta työvoimaa. Ajan oloon valtaosa näistä peloista osoittautui turhaksi. Matkaan lähteneillä säkyläläisillä ^oh itse ostettu matkalippu valmiina, eikä monikaan kotimaahan jäänyt perhe juuri missään jou-

tunut kurjuuteen, päinvastoin, siirtolaiset lähettivät säännöllisesti ra-

haa. Säkyläänkin oli kunnanvaltuuston arvion mukaan tullut kaik-

jVe/// Kaisa Honkanen hurjan näköisen mutta ilmeisen rakkaan räsynukkensa ^kanssa.

Syntyvyys pysyi Säkylässä melko korkeana, ja kun terveydenhoito-olot paranivat, lap-

set olivat terveempiä kuin ennen. Kaisa näkyy muutoinkin olleen ^tomera tyttö. Om.

Saima Lehto.

kiaan 100 000 markkaa. Tilaton väestö ei suinkaan loppunut siihen, että muutama lähti Amerikkaan, ja maataloudella oli yhä yllin kyllin työvoimaa. Sitä paitsi koneet alkoivat vähentää sen tarvettakin.⁷

Vanha yhteiskunta muuttuu

Jako säätyläisiin, talollisiin, torppareihin, mäkitupalaisiin jne. oli vielä varsin pätevä 1900-luvun alussa. ^Tämän jälkeen tapahtui perusteellisia

muutoksia.

Säkylässä säätyläisiin luettavia olivat jo 1800-luvun lopulla maa- kauppiaat, ^{joilla oli} paitsi arvostusta myös usein huomattava varalli- suus. Vauraimmat talolliset ^omaksuivat piirteitä säätyläisten elintavois- ta ja liittyivät ns. seurapiireihin. Niihin kuuluivat maaseudulla vielä alempi keskiluokka, kuten kätilöt, sairaanhoitajat ja kiertokoulun-

opettajat. Joukko sai vahvistusta 1900-luvun puolella isännöitsijöistä ja työnjohtajista, ^jotka olivat laadultaan herroja.

Pienyrittäjien ryhmä alkoi muodostua sekä kauppiaista että käsityö- läisistä. ^Kun Suomessa ^vuonna 1879 ^sallittiin elinkeinovapaus, käsityö- läiseksi saattoi ryhtyä kuka tahansa. Säkylän käsityöläisjoukko pysyi vähäisenä vuosisadan alkupuolelle saakka, kunnes erikoistyön kysyntä vilkastui. Voimistuva ja koneellistuva maatalous vaati taitavia seppiä, ja nahkurin ammatti kannatti jo senkin vuoksi, että Venäjän armeija tarvitsi saapasnahkaa. ^{Lisääntyvä} varallisuus ^{toi töitä} aikaisempaa useammalle räätälille ja suutarille, ja kelloseppääkin tarvittiin. Käsi- työläisammateille olivat likeistä sukua uuden ajan airuet: ^monttöörit eli asentajat jakoneenkäyttäjät.

Räätäleiden ja suutareiden ansiot vähenivät, kun tehdastekoiset

vaatteet ja kengät alkoivat vallata maaseudun markkinoita. Räätäleil- lä riitti kysyntää suutareita pitempään. Räätäleiden rinnalle ilmestyi naispuolinen ammattikunta, ompelijat ja neulojat, joiden ammatin ku- koistus loppui vasta kauan sotien jälkeen. Räätäleillä ja ompelijoilla oli paljon töitä erityisesti sota-aikana, kun vanhoista vaatteista piti saada käyttökelpoisia.

Henkikirjojen työmiehiksi merkitsemistä moni oli oletettavasti itse asiassa ammattimies, kirvesmies, nikkari yms. ^Monien, varsinkin va- rakkaiden työmiesten perukirjoissa on lueteltu näihin ammatteihin viittaavia esineitä.

Oheisessa taulukossa (s. 30) ei vuoden 1947 keskiluokkaan ole enää merkitty kauppiaita, vaan heidät on liitetty samaan ryhmään pien- yrittäjien kanssa. Palveluelinkeinosta elantonsa saaviin kuuluvat li- säksi autoilijat, kahvilanpitäjät yms, sekä muutama liikkeiden ja tuo-

tantolaitosten palveluksessa oleva, joita ei edustamansa ammatin sosi- aalisen arvostuksen vuoksi ole ^syytä vielä laskea työläisiinkään. Kaup- papalvelijassa oli häivähdys herraskaisuutta.

Henkikirjojen ^1800-luvun lopulla käyttämät nimitykset mäkitupalai-

nen ja itsellinen tarkoittivat asumismuotoa. Mäkitupalainen asui vuok- ramaalla, mutta omissa huoneissaan, ja hänellä oli yleensä pientä

maanviljelystä ja karjanhoitoa, mutta pääosan elannostaan hänen kat- sottiin hankkivan palkkatöistä. Periaatteessa itsellinen taas tarkoitti vuokralla asujaa, joka eli ^niinikään palkkatyöllä tai jonka tulonlähtei- tä ei voinut tarkoin määritellä. Näillä kummallakin käsitteellä on pai- kalliset merkityksensä, jotka poikkeavat jonkin verran virallisista mää- ritelmistä. Säkyläläisillä itsellisillä saattoi olla perukirjoissa omia asu-

Isosäkylän Mattilan talonväki jatyöväki ovat asettuneet Niinimäensuuren niinipuun eli lehmuksen alle. Puun edessä istuu Anna ^Taskinen, jonka kahta puolta ovat Mattilan isäntäväki, Niilo Mattila isänsä sylissä. Vasemmalla takana on Arvosen pariskunta, oi- kealla Saariset ja edessä vasemmalla Saaristen kaksi poikaa. Edessä oleva tyttö on Suo- ma Rosien ja hänen vieressään istuu Eino Mattila. Valok. 1910-luvulta. Om. Paavo Nummela.

muksia, jolloin asianomaista itselliseksi nimitettäessä on ilmeisesti kat-

sottu, ettei asumus ollut mäkituvan veroinen tai ettei itsellisen ^työpa- nos ollut niin suuri, että häntä olisi työmieheksikään voinut sanoa.

Mäkitupalaiset ^ja itselliset on katsottava kuuluviksi työmiehiin. itsel- liset näistä heikommin toimeen tuleviin. Varsinaisia ^{työläisiä,} tehtai- den ja sahojen työmiehiä, ^Säkylässä oli ^muutama harva. Useimmat olivat sekatyömiehiä/ jotka tekivät maa-, uitto-, metsä-, rakennus-, kalastus- ym. töitä. Valtaosa näkyy jäämistöstään ^päätellen ansain- neen leipänsä kirvesmiehen, nikkarin ^tai metsurin ^töillä, muutamalla oli paja, joillakuilla suutarin työvälineitä.

Palkollisten määrä alkoi laskea 1880-luvulla, ja 1900-luvun vaihteessa

Säkylän väestöryhmät 1880 ja 1940

Säkylän väestöryhmät 1865—1947

Vuodet Säätyläiset Talolliset Torpparit Käsityöläiset Mäkitupalaiset Palkolliset Itselliset Yhteensä

Keskiluokka Ammattityöläiset Työmiehet Ammatittomat

Pienyrittäjät Muut

henkeä ^% henkeä ^% henkeä ^% henkeä ^% henkeä ^% henkeä ^% henkeä ^% henkeä ^%

1865 31 2 373 22 772 45 117 ⁷ 80 5 270 16 74 4 1717 100

1870 25 ¹ 350 21 733 ⁴⁴ 75 ⁴ 138 8 227 13 137 8 1685 100

1880 33 2 352 19 841 46 59 3 ¹⁵⁴ 8 239 13 145 10 1823 100

1890 30 1 316 15 903 43 11 1 475 23 180 9 170 8 2085 100

1900 27 1 374 16 754 32 33 1 866 37 145 6 ^{164 7 2363} 100

1910 47 2 582 22 458 18 109 ⁴ 951 37 83 3 ^{362 14 2592} 100

1920 ⁴⁷ 2 929 37 278 11 ^{89 4} 758 30 80 3 326 13 2507 100

1930 71 3 1810 66 52 2 101 ⁴ 506 ¹⁸ 22 ¹ 182 7 2744 100

1940 159 5 1665 55 2 0 197 7 798 27 54 2 134 4 3009 100

1947 85 2 1663 46 ^{- -} 606* 17 1047 29 44 1 208 6 3652 100

Lukuun sisältyvät vuonna 1947 myös kauppiaat ja heidän palveluksessaan olevat.

renkejä ja piikoja oli jo selvästi vähemmän kuin puolet vuoden 1865 määrästä. Säkylässä ei ollut ^lainkaan muonamiehiä, omassa taloudes- sa eläviä talon palkkaamia maatyömiehiä. Rengit siirtyivät vapaiksi työmiehiksi ja tekivät taloihin satunnaisia työpäiviä. Palkollisluokka muuttui yhä naisvaltaisemmaksi, viimeksi vähenivät kotiapulaiset. ^Pal- kollisena ^{010 oli} tilapäinen elämänvaihe, ja yhtä tilapäinen ^{oli muuta-} mien työmiestenkin ura. Monet talollisten ja käsityöläisten pojat oli- vat nuoruudessaan jonkin aikaa työmiehiä, mutta elämän vakiintuessa heistä tuli hiljalleen käsityöläisiä, torppareita, lohkotilallisia tai 1900- luvulla jonkin uudenaikaisen ammatin harjoittajia, kuten autonkuljet- tajia. Nuoret työmiehet ja nuoret naiset olivat kunnasta ^pois muutta-

vien kantajoukkoa.⁸

Varallisuus kasvaa

Nälkävuodet kouraisivat syvältä talollisia. Niiden aikaan kuolleiden ^ta- lollisten kuolinpesät olivat usein ^velkaisia, jos varoista vähennetään ^ta- lon arvo. Seuraavina vuosikymmeninä talolliset menestyivät parem-

min, erityisesti 1890-luvulla, _mutta tämän vuosisadan alussa aika oli jälleen tiukkaa. Taloilla oli melko paljon ^velkaa, usein pesässä olevia aikaisempia perintöosuuksia. ^Tämän ajan talollisten joukkoon on luet-

tu pari palsta- ja lohkotilallistakin. joiden talous kylläkin oli melko va- kaalla kannalla.

Myös torppareiden varallisuus alkaa kasvaa 1890-luvulla. Heillä oli melko usein ylimääräistä rahaa, joka usein annettiin lainaksi. ^Torppa- reita oli kylläkin kahdenlaisia: varakkaita, jotka lainailivat talollisille-

kin, ja perin köyhiä, ^joilla oli vain velkaa. Velkaa ei kuitenkaan yleensä ollut paljon; kukapa uskaltaisi köyhälle lainatakaan. Varalli- suus riippui kuitenkin itsekunkin elämäntilanteesta. Keski-ikäisellä tai vanhalla perheellä olivat asiat jo järjestyksessä, mutta nuori pari tus-

kaili torpan perustamishankaluuksien kanssa.

Vauraissa torpissa ^oli paljon rakennuksia, usein hyvä kokoelma kir- vesmiehen ja nikkarin työvälineitä sekä ^ajan katsomuksen mukaan kunnolliset maatalouskoneet. Moni ^näkyy perustaneen varakkuutensa kalastukseen, jokunen myllynkiven hakkaamiseen. Muutaman vaurau-

teen ei löydy muuta selitystä kuin hyvä torppa ja taitava isäntäväki.

Käsityöläisiäkin oli sekä varakkaita, joiden elämäntavassa oli piirtei-

tä säätyläisyydestä, sekä joitakuita hyvinkin köyhiä. ^{Yleisesti ottaen} käsityöläisammatti ^{kannatti Säkylässä} heikosti. Yleinen vaurastumi-

nen lisäsi kuitenkin ^sekä käsityöläisten ^että työmiesten tuloja. ^1870-

luvun poikkeuksellisen korkean varallisuuden syy on ^{se, että} työmie-