Säkylän historia I

Säkylän historia I

Raili Nurminen

3. OSA

1. Seurakuntaäiti

A. Kehdosta hautaan Kristinopin opetus

Niinkuin ennenkin, kirkon valta jäseniinsäoli 1700-ja 1800-luvuilla edelleen voimakas. Tapana oli tuoda lapsi kasteelle kirkkoon mahdollisimman pie- nenä, alle kolmen päivän ikäisenä. Pienten lasten kuolleisuus oli suuri, ja kastamattomana kuollut lapsi oli kauhistus. ^Talvella ja pitkästä matkasta oli lupatuoda lapsi hiemanvanhempana kasteelle ^{tai kastaa} se kotona, mutta

kirkkolaki määräsi seitsemän päivän ikärajan. Puhdasoppisuuden ajan käsi- tysten mukaan lapselle oli ainakin suoritettava hätäkaste, koska se ei muu- ten voinut tulla autuaaksi.¹

Lapset kasvatettiin noudattamaan Kristuksen oppeja, joten heidän tuli joedellisen vuosisadanlopulla Gezeliusten aikoihinannetun ohjeen mukaan opetella ulkoaruokarukous, Isä Meidän, sekäkatekismuksesta ainakin^käs- kyt selityksineen ja mieluimmin katekismuksen pääkappaleet selityksineen.

Tästä taidosta oli vähitellen ^syntynyt ehtoollisellepääsyn ehto. Taitoa oli kuitenkin jatkuvasti ylläpidettävä ja kartutettava, muutoin saattoi olla edes-

sä tilapäinen ehtoolliskielto. Paitsi ulkolukutaitoon kiinnitettiin huomiota

myös sisäiseen ymmärtämiseen, joskin sen kontrolloiminen oli vaikeampaa.

Sisälukutaito tuli kohennuksenkohteeksi ^1600-luvun lopulla, ja sen seu- rauksena 1700-luvun vaihteessa sisälukutaito oli huomattavasti parantunut.

Lukkarin ^{oli nyt} ehdottomasti ^oltava lukutaitoinen, sillä hänen tehtävänään oli opettaa lapsia.² Sisälukutaidon opetus kohdistui lapsiin, joilta ruvettiin vaatimaan enemmän taitoa kuin vanhemmalta väeltä.

Asetelma 39

Säkyläläisten lukutaito 1740-luxulia³

ikäluokat lukutaito olematon kohtalainen hyvä m n yht.

yhteensä

m n yht.

m n ^{yht. m} n ^yht.

50 v. 12 64 76 8 14 22 15 12 28 35 90 125

25-49 12 28 40 22 24 46 45 52 97 79 104 183

10-24 3 7 10 57 59 116 31 28 59 91 94 185

yht. 27 99 126 87 97 184 91 92 183 205 288 493

m ⁼ miehet n ⁼ naiset

Säkyläläisten lukutaito prosentteina ikäluokasta

ikäluokat Lukutaito olematon kohtalainen hyvä

m n yht.

yhteensä

m n yht. m n yht.

yli 50 v. 9,6 51,2 60,8 6,4 11,2 17,6 12,0 9,6 21,6 100,0 25-49 6,6 15,3 21,9 ^12,0 13,1 25,1 24,6 28,4 ^53,0 100,0 10-24 1,6 3,8 5,4 30,8 31,9 62,7 16,8 15,1 31,9 ^100,0 Lukutaidon yleistyminen oli 1700-luvun vaihteen opetustyön tulosta. Vielä 1690-luvun alussa ja sitä ennen syntyneistä vain 40 ^% osasi lukea. Seuraava ikäluokka, 25-49 vuotiaat elivuosina ^{1692-1727syntyneet, oli} johuomatta- vasti edistyneempi, ja näitäkin ^nuoremmat, 10-24-vuotiaat, tuntuivatetene- vän lukemisen vaikeassa taidossa, joskin suurin osa vielä ^oli vain kohtalai- nen lukija. Tässä ikäluokassa oli vielä paljon lapsia, joidenlukemisen opis- kelu oli toistaiseksi kesken. Alle kymmenvuotiaista ei kovinkaan moni osannut lukea hyvin. Joukossaoli tosin muutamia seitsenvuotiaitakin aher- tajia, joille saatettiin antaa arvosana hyvä. Kohennus tuntui Säkylässä 1720- luvulla. Vuosina 1724ja 1725pidetyssä rovastintarkastuksissa ^todettiin, että

suurin osa seurakuntaa osasi vaadittavat ulkoläksyt. Vaatimustaso kasvoi sittemmin, mutta säkyläläisten taidossa ei enää tätä taustaa vasten tapahtu-

nut edistymistä ja kiitokset jäivät niin ollen vähemmälle. Kehoitetaanpa vuonna 1735 pidetyssä rovastintarkastuksessa seurakuntalaisia suurempaan ahkeruuteen.¹

Lukutaidon ^opetus liittyi pyrkimykseen saada kansa paremmin ymmärtä- mään kristinopin sisältö. Varsinainen ymmärtäminen oli jokseenkin kau- kainen päämäärä, ja lukukinkereillä vaadittiin pääasiassa kristinopin pää- kappaleet ulkoa. Melkein kaikki kymmenen vuotta täyttäneet osasivat vuon-

na 1742 kymmenet käskyt. Alle kymmenvuotiaat osasivat varsinaiset käs- kyt, hieman vanhemmat joniiden selityksetkin. Ensimmäisiä lasten oppimia olivat Herran siunaus ja uskontunnustus. Kaikkein vanhimmat, 1650- ja 1660-luvuilla syntyneet, olivat tasaväkisiä lasten kanssa. Selityksiä he eivät osanneet, eivät myöskään vastata kuulustelijan kysymyksiin, joidentarkoi- tuksena oli todeta asianomaisen ymmärtämys hengellisissä asioissa. ^Nämä tuottivat vaikeuksia hyvin monelle seurakuntalaiselle. Vain jokunen on saa-

nut rippikirjan sarakkeeseen merkinnän, että ^ymmärtää »jollakin tavoin»

hengellisiä asioita. Kovin syvässä ei kristinusko ollut kansassa vielä 1700- luvun alkupuolella.

Vasta herätysliike aiheutti muutoksen, jokamerkitsi uskonnollisuuden ^sy- venemistä. Rukoilevaisuus korosti ^hartaus-jarukoushetkien ^vieton tärkeyt- tä. Monet ottivat tavakseen lukea itsekseen tai ääneenperhekunnalle postil- laa ja raamattua. Rukoilevaisuus antoi oppimiselle hyvän syyn, ja kansan lukutaitoja -harrastus parani sen ansiosta.

Sisälukutaito ^{oli koko} maassa yleistynyt niin, että ison vihan jälkeen las- ten lukuopetus voitiin määrätä vanhempien velvollisuudeksi. Lasten tuli oppia lukemaan sisältä ennenkuin täyttivät 12 vuotta. Heitä kuulusteltiin kinkereillä, jakova oli sen osa, jokaei seulaa läpäissyt. Pahat laiminlyönnit katsottiin vanhempien syyksi, joilleannettiin nuhteitaja sakkoja, mutta van-

hemmat lapset joutuivat itse vastaamaan laiskuudestaan tai kovapäisyydes- tään. Perinteellinen ^{keino saattaa}laiskuri julkisen häpeän alaiseksi oli panna hänet lukusilla pöydän alle, mutta jos osaamattomuus oli lähestäydellistä, javarsinkin jos siihenliittyi uppiniskaisuutta, ojennuskeino oli jalkapuuran- gaistus.

Rippikoulu ja ehtoollinen

Ensi kertaa ehtoolliselle pyrkijöihin kiinnitettiin muita suurempi huomio.

Näiltävaadittiin ^melkoinenkristinopintaito. Muutamissaseurakunnissa nuo- ria valmistettiin erityisestitähän tärkeääntapahtumaan, ja vuonna 1740tuo-

miokapituli suositteli rippikoulun yleistä käytäntöön ottamista. Aluksi sillä ei ollut kiinteätä muotoa, koska sen ^{päämäärä} liittyi tarpeellisen taidon ja ymmärryksen hankkimiseen ^ennen ehtoolliselle pääsyä, mutta varsin pian siitämuodostui kiinteä koulumainen järjestelmä. Rippikouluihin nuoret hy- väksyttiin kinkereillä, jakarsinta oli tiukka. Niin oli itsekoulukin. Osa jou- tui uusimaan ^{koulunsa, muutamat} useammankin kerran.⁶

Säkylässä pidettiin rippikoulua ^ainakin jo vuonna 1726, ja järjestely ^oli siellä tällöin oletettavasti melko uusi. Vanha talollinen Niilo Ollinpoika Pälli oli tuolloin huolissaan pojastaan, joka oli kirkkoherran pitämässä- rippikoulussa Säkylän kirkossa. Huoltaan hän oli yrittänyt pyyhkiä pois

oluella, mutta olikin sen vahvistamana päättänyt mennä itse paikalle kat- somaan, miten koulunpito sujuu. Seurauksena oli syyte rippikoulun häi- ritsemisestä.⁷ Ehkä hänellä oli syytäkin olla huolissaan, sillä olihankirkko-

herra Bergbom tunnetusti kiivas ja ankara mies.

Rippikoulu oli edellytyksenä ehtoolliselle pääsylle ja se ^taas avioliiton solmimiselle. Näidenkään vaiheiden jälkeen lukutaitoa ei saanut pääs- tää rappiolle, sillä kinkereillä kuulusteltiin seurakuntalaisia vanhuksiksi asti.

Ennen ehtoollisellepääsyä suoritettiinrippikuulustelu, joka oli varsin an- kara toimitus. ^Rippi muuttui kuitenkin 1700-luvun kuluessa puhtaasti val- mistautumiseksi ehtoollisen viettoon, jolloin mielentilan tutkistelu oli tär- keintä. Ehtoollispöytä oli pyhä, eivätkäpapit saaneet laskea sinnetunnetusti

jumalattomia. Mielentilakin saattoi vaikuttaa asiaan.⁸ Säkyläläinen Yrjö Yrjönpoika Seppä Korven kylästä oli riidellyt aikansa kirkkoherran ^kanssa äitinsä hautaamisesta, ^mutta yhteisymmärrystä ei ^{ollut syntynyt.} Riita ^oli jäänyt kytemään, jakun huonotuulinen Yrjö oli ollut aikeissa mennä ilmoit- tautumaan ehtoolliselle, kirkkoherra Bergbom tuli hänen luokseenja sanoi, että vihaisessa mielentilassa olisi parasta olla menemättä Herran pöytään.⁹ Yrjö Seppä piti kunniallisena miehenä oikeutenaan päästä ehtoolliselle, kos- ka hän ymmärsi sen kansalaiskunnon osoitukseksi, kiellon taas leimaami-

seksi. Kirkkoherran käsitys oli uudempi ja syvällisempi, mutta ehtoollisen- vieton uusi näkemys ei ollut vielä tavoittanut seurakuntalaisia.

Ehtoollisella tuli käydä ainakin kerran vuodessa. Säkyläläiset olivat var- sin ahkeria kävijöitä, vuosisadan alkupuolella normaali tapa oli kolmesti vuodessa. Määrä nousi hieman ennen herännäisliikkeen alkua neljään, ja keskimäärinkin käytiin hieman yli kolme kertaa vuodessa. Herätysliikkeen alkaessa vaikuttaa määrä laski ensin nopeasti, sitten hitaammin kahteen kertaan vuodessa, jopa sen alle.Rippikirjoista saatu materiaali ^antanee hie-

man liian kauniin kuvan, sillä palkollisten ehtoollisella käynneistä on vai- keata saada selvää puutteellisten merkintöjen vuoksi, samoin tiheään muut- tavien itsellisten. Tavallisestipalkollisetkuitenkin kävivät samassa ehtoollis- pöydässä kuin isäntäväki.¹⁰(ks. taulukkoa) Aikajakson kuluessa ehtoollisen nauttimisen mystinen tunnelataus väheni, ja vaikka ^se säilyttikin asemansa erittäin tärkeänä sakramenttina, sen merkitys ehdottomanvälttämättömänä autuudenvälineenä^heikkeni, samoin sen yhteiskunnallinen merkitys.

Ehtoollisella pyrittiin käymään tietyt kerrat vuodessa kulloinkin vallit- sevan säännöllisentavan mukaan. Keskimääräinen käyntitiheys jäiluonnol- lisesti pienemmäksi, silläkeskellä vuotta tuli uusia ehtoolliselleoikeutettuja konfirmaation jälkeen, javanhimmastapäästä kuolemakorjasi osan ehtool-

lisella kävijöistä. Myös sairaudet ja muutot vähensivät keskiarvoa. Rippi- kirjojen noudattamien jaksojen mukaisesti ripillä käyntien keskimääräinen

tiheys sekä säännöllinen ^{tapa vuodessa} ovat seuraavat 1700-luvulla:

Vuodet Käyntikertoja Säännöllinen

vuodessa ^tapa

keskimäärin

1731-36 2,9 3

1737-42 2,9 3

2,9 ³

1746-52 3,1 3-4

1753-59 3,0 4

1760-65 1,6 ²

1766-70 1,0 2

1772-74 2,1 3

Säännöllinen ^tapa vakiintui kolmeksi käyntikerraksi 1770-luvulla. Keski- määräinen tiheys oli ^tätä melkolailla ^pienempi, koska 1760-luvun lopussa

ennen talollistenjapalkollisten kanssa yhtä ahkerina käyneet itsellisetja so- tilaat jättäytyivät entistä useamminpois ehtoollispöydästä. Vuosina 1766-70 talolliset palkollisineen kävivät keskimäärin 1,3 kertaa vuodessa Herran pöydässä, itselliset ja sotilaat perheineen vain ^0,3 kertaa. Osa näistä jätti kokonaan käymättäkin. Vuosina 1772-77 molempien ryhmien keskimää- räinen käyntitiheys nousi (talolliset 2,3, itselliset 1,7), mutta pysyväksi jäi ryhmien välinen ero. Herätysliike oli vakiintunut, ja kristillisyyden harras- tuneisuus näkyy käyntikerroissa.

Suomen sodan (1808—1809) jälkeentapahtui pientä nousua ehtoollisella käynnissä. Säännöllinen tapa oli edelleen jonkin aikaa ^{kolmesti vuodessa,}

ja moni sitä noudattikin. Keskimääräinen käyntitiheys oli 1810-luvulla pe- räti 2,5 kertaa vuodessa. Vähitellen 1800-luvun kuluessa säännölliseksi ta-

vaksi muodostui kahdesti vuodessa tapahtuva ehtoollisellakäynti.

Kihlaus ja avioliitto

Kihlaus olisitovatoimenpidepä sen purkaminen oli erittäin vaikeata. Siihen piti anoa suostumus tuomiokapitulista ^asti, jotenkihlauksen yhteiskunnal- linen merkitys oli miltei sama kuin avioliiton, joskin tulevat puolisot vielä asuivat erillään.Avioparin taas olimuutettava yhteen.Kihlauksen solmineet ilmoittivat avioliittoaikeistaan kirkkoherralle. Koska kihlaus oli varma

merkki tulevasta avioliitosta ^lähes kaikissa tapauksissa, avioelämä aloitet- tiin varsin yleisesti joennen vihkimistä. ^{Tästä ovat} todistuksena ne lukuisat sakot, joitaliianvarhaisesta yhdyselämästä maksettiin kirkonkassaan. Kih- laus olikin suojana lähinnä morsiamelle, joka oli huomattavasti ^turvatto- mampi kuin sulhanen siinä tapauksessa että lihallinen suhdetuotti luonnol- lisen tuloksen. Aviottoman lapsen saanut nainen oli suojattomampi kuin lapsen isä. Häpeä seurasi häntä elämänsäloppuun saakka, ja setietenkin ^esti häntä solmimasta erityisen edullista naimakauppaa. Aviottomia ^{lapsia kui-} tenkin syntyi, 1700-luvullavähemmän, mutta 1800-luvunperukirjojen tilat- tomien jatorppareiden vaimoilla ^oli perillisten joukossa usein ennen avio- liittoa syntynyt yksityinen lapsi, joskus kaksikin. ^- Avioliittolupauksen

alla makaaminen helpotti käräjillä jonkin verran syytettynä ollutta petettyä morsianta, mutta aviolupauksen toteennäyttäminen oli monesti vaikeata.

Joskus saattoi käydä niinkin kuin 1730-luvulla Valpuri-piian, jonka lapsen isä renki Lauri ^Antinpoika selitti mieluummin menettävänsä päänsä kuin nuivansa ^Valpurin. Hän selvisi kuitenkin 14 vuorokauden matkalla Turun linnaan.¹¹

Täysi-ikäinen mies sai ^astua avioon ilman vanhempiensa lupaa, mutta morsiamen tuli aina saada holhoojan suostumus. Näitä suostumuksiaruvet- tiin antamaankirjallisesti, kunkirjoitustaito rupesi yleistymäänrahvaan kes- kuudessa. Seuraava suostumus olkoon samalla näyte opetuksen hedelmistä vuodelta 1868: »lupa Kiri minu puolestanin

Juliana

juhan tytären puolesta että meilä on ^Semonen aikomus että menä avioliton tämän juhanes juhan poian Kansa ia todista Martin soni juhanes mattin poika ia Mattiias hel- mani».¹² Tämän paperiliuskan tarkoitus oli ilmoittaa, että Matias Helman ja Juhaneksen isä antoivat lapsilleen luvan astua avioon.

Avioero ^oli talonpoikaiselle kansalle aivan käsittämätön mahdollisuus.

Vain kuolema saattoi erottaa puolisot, niinkuin usein tapahtuikin varsin pian. Vaikeuksiasyntyi joskus, kun toinen puolisoista olikadonnut eikä hä- nestä ollutkuulunut mitään pitkään aikaan. Tämänkaltaisiin tapauksiin oli ollutpakko ottaakantaa isonvihan aikana, kun puolisoa ei kuulunutkotiin.

Normaalioloissa ^{tämä oli} harvinaisempaa. Sotilas Erkki Wahmanin vaimo oli 1720-luvulla lähtenyt kotoaan kahden lapsensa kanssa, ja kuusi vuotta

yksin elellyt Wahlman kertoi oikeudelle tarvitsevansa vaatteittensa pesijää.

Niinpä hän päätti naida ^piika Anna Jaakontyttären Sorkkisista. ^{Oikeus kat-} soi asian muuten ilman muuta selväksi, mutta Annalle ei voitu antaa lupaa lähteä palveluspaikastaan kesken vuotta näinkään tärkeän asian vuoksi.¹³ Kirkkoraati piti eräänä hyvin tärkeänä tehtävänään saattaa riitaisia aviopuolisoita keskinäiseen sopuun, vaikka se useasti oli vaikeata.

Vuonna 1833 kuulusteltiin torppari Heikki Vätteliniä ja hänen vaimoaan Reetta Liisa Simeonintytärtä. Pariskunta oli riidellyt pitemmän aikaa, Heik- ki oli juopotellut ja ollutväkivaltainen. Hän oli ilmeisesti mielenvikainen, koska vaimon kertomuksen perusteella hän sai ajoittain kohtauksia, joiden

aikana väkivaltaisuus ilmeni. Vaimo ei voinut ^muuten selittää syytä erilleen muuttamiseen kuin että»entinen ihana rakkaus oli ^kadonnut», Heikkiä ke- hotettiin käyttämään ruumiinvoimiaan ahkeruuteen ja Reetta Liisa parka

Morsian äiteineen ker- juulla. Morsiamet tapasi- vat kulkea keräämässä kapioita ja lahjaksi annet- tavia vaatekappaleita pi- täjän taloissa. ^- Valok.

A. O. Heikel, Kansallis- museon kok.

lupasi vaikeuksien tullessa huokaista Herranpuoleen, ^ainoan, joltahän sai ymmärtämystä.¹¹ Vastaavalla tavalla pidettiin aivan omituisena ja luonnon vastaisena rengin vaimon Johanna Köykäsen anomusta muuttaa kahden lapsensa kanssapitäjään ja jättäämies palveluspaikkaansa Pöytyälle. Kaikki pitäjänkokouksessa läsnä olleet, niin nimismies japapit kuin pitäjänmiehet- kin kielsivät Johannan^muuton sillä perusteella, että se sotikaikkea laillista

järjestystä vastaan.¹⁵

Häät olivat papiston jatkuvanvalvonnan kohteena, koska niistä vallitse- van kansantavan mukaan tahtoi tulla suuret juhlat. Ne saattoivat kestää useita päiviä janiissä nautittiin runsaasti ^olutta japaloviinaa ^-yleensä vasta

sen jälkeenkun papisto poistui häätalosta. ^Juominkienseurauksena ^{oli kova} kohmelo ja poisjääminen jumalanpalveluksesta, mutta usein myös ^vanhat riidat leimahtivat ilmiliekkeihin. Lausuttiin ensin solvauksia, sitten käytiin

Säkyläläinen morsian.^- Valok. Kansallis- museon kok.

käsikähmään ja siirryttiin tappelemaan pihalle jaraitille. Tämä edistitapain- turmelusta, varsinkin, kun vierasjoukko käsitti sukulaisten lisäksi^- näitäkin pienessä pitäjässä oli suhteellisen suuri määrä ^- tavanomaiset kuokkavie-

raat, monesti huomattavan osan pitäjän asukkaista. Häissä hautajaisis- sa ja ristiäisissä rikottiin helposti myös ylellisyysasetuksia, ja jo senkin vuoksipidettiin tarpeellisena rajoittaa menojen yltäkylläisyyttä. Säkylän seu- rakunnassa ^{pidettiin kokous} vuonna 1767 kuninkaan tätä koskevan kirjeen

johdosta. Siinä teroitettiin seurakuntalaisten mieleen,^ettähäitä olilupa pitää vain kaksi päivää ^- kansan ^tavan mukaanniihin kului 3-4 päivää hyvin hel- posti häihin sai kutsua vain lähimmät sukulaiset ja erityisesti huomautet- tiin, että morsiamen oli pukeudeuttava omiin vaatteisiinsa. ^Ristiäiset jahau- tajaiset oli saatava loppumaan jo saman päivän iltana.^{16 Monin paikoin} oli käytössä morsiamen ^{puku, joka}oli todellakomea. Sitäkantoi jokainen mor-

-26 Säkylä

sian, ja se kiersi talosta taloon. Säkylästä ei ole säilynyt tällaista tietoa. Seu- rakunnalla sen sijaan oli v. 1734morsiuskruunu, jonka väärinkäytöstä kan- nettiin vaivaiskassaan ^sakko. Morsian ei näet saanut olla siunatussa ^tilassa kruunua kantaessaan. Morsiuskruunu oli alunperin neitsyt Marian ^arvon merkki, jakun talonpoikaismorsiamet alkoivat niitä käyttää, se oli neitsey- densymboli. Ruotsissa seurakunnat alkoivat teettääniitä lainattaviksi jokes- kiajan lopulla. Tapa vakiinnutettiin vuoden 1720valtiopäivillä. Morsian pu- keutui mahdollisimman hienoksi häihinsä. Kun omat vaatteet jakorut eivät riittäneet, käytettiin lainatavaraa. Korut olivaterityisen morsiamen pukijan hallussa. Pukija oli tavallisesti varakas nainen, joka lainasi omiakin koru- jaan morsiamelle. Vuoden 1664 ylellisyysasetus rajoitti korujen määrää, ja arvokorut hävisivät. Morsiamen ^kruunu, arvokkain morsiamen ^merkki, säi- lyi kuitenkin ^1800-luvunalkupuolelle saakka, muutamin paikoin pitempään- kin. Ala-Satakunnassa, mm. Eurassa tavataan erityistä morsiamen seppe- lettäkin. Se oli metallinen, usein kullattu. Vuonna 1654Yrjänä Soupas otti lainhuudon morsiamen seppeleeseen, jonkahän oli saanut pantiksi 20 kupa- ritalarin velasta edesmenneeltä Antti Sipinpoika Antilta Säkylän Mus- tastakorvesta eli Korvesta. Seppele oli siis melko arvokas esine. Morsiamen kruunua käytettiin yhdessä seppeleenkanssa ^siten, että seppele oli alimpana jakruunu sen päällä. Seppele on kehittynyt nuoren ^tytönpäänauhasta. Viime vuosisadan tyyppiä edustaa helykruunu, korkea rautalankakehyksinen ja kulta- sekä hopeapaperein, punapaperein ja metallihelyinkoristettu päähine.

Lisänä oli lasihelmiä ja peilejä, jotka heijastelivat valoa. Tämänlainen ^kruunu

on tavattu Köyliöstä, Yläneeltä ja Huittisista.¹⁷ Vihkimiset suoritettiin ^kir- kossa, ja kotivihkimisestä ^oli suoritettava lisämaksu.¹⁸

Hautaus

Viimeisenpalveluksen kirkko suoritti jäsenelleen saattaessaan hänethaudan lepoon siunattuun maahan. ^Arvokkain hautapaikka oli itse kirkon kuorissa, jokataas oli jaettu eri hintaisiin osiin. Vuonna 1734 vanhan kirkon kuorissa oli viisi osaa, joiden maksu oli 4-6kuparitalaria, lapsilta puolet.¹⁹ Kirkon ulkopuolella haudattiin tilattomat. Jos omaisilla oli varaa, he maksoivat luk- karille kuolinkellojen soitosta jakirkonkassaan paarivaatteesta. Vaikka Sä-

kylässä oli vähän asukkaita, kirkon sisällä olevista hautapaikoista rupesi tulemaan pula. Sen tähden ruumiita alettiin haudata myös molempiin etei- siin jakirkkomaallakin olevasta hautapaikasta kannettiin ²⁴ killingin mak- su. ²⁰

Moninpaikoin Suomessa valitettiin kirkossa olevaakalmanhajua, jokaoli peräisin kirkkoon haudatuista ruumiista. Monissa kirkoissa tämä oli vai- kea ongelma. Piispa totesi vuonna 1764 tarkastaessaan seurakuntaa, että Säkylänkirkossa ruumiinhajua ei tuntunut, jaarveli ^sen johtuvan siitä, että haudatkaivettiin ^{tarpeeksi syvät.21} Osittain ^tämä johtui hiekkaisesta maa- perästäkin. Kustavilaisella ajalla kirkkohautauksista ^{ruvettiin luopumaan,} ja Säkylän uuteen kirkkoon ei ruumiita paljon haudattukaan. ^Suurin osa haudattiinkirkkomaahan, mutta sekinrupesi ajan oloon käymään ahtaaksi.

Vuonna 1836 sovittiin rovastintarkastuksessa, että kirkon pohjoispuolelle- kin ryhdytään suorittamaan kunniallisia hautauksia, ja varmemmaksi va- kuudeksi multarahat, hautamaksu, määrättiin kaikista samaksi.²² Kirkon pohjoispuolelle haudattiin vanhastaan vain ^itsemurhantehneitä, teloitettuja, irtolaisia ja muita kunniattomia. Hautapaikoista oli jokauan ollutpulaa, ja varsinaisen sysäyksen ^kirkkomaan laajentamiselle antoi odotettavissa ^oleva koleraepidemia vuonna 1831, jolloin pelättiin sen uhrien ruumisröykkiöitä.

Koleraepidemia ei kuitenkaan tavannut Säkylää.²³ Hautausmaan laajenta- miseen olikuitenkin ryhdyttävä. Hautamaksujen porrastus oli otettu uudel- leenkäytäntöönpä vuonna 1865 havaittiinkalliimpi osa ^liianahtaaksi.Kal- liimpaan kirkon itäpuolella olevaan maahan lisättiin silloin alue ^halvem- masta läntisestä ^{osasta, mikä pelasti} tilanteen ^taas vähäksi aikaa.²⁴

Jumalanpalvelus

Jokaisenseurakuntalaisen, jokavainkynnelle kykeni, oli ^mentäväsunnuntai- sin jumalanpalvelukseen. Myöhemminkin pidettiin kunnia-asiana, _että aina- kin yksi kustakin talosta meni kirkkoon. Nuoretkulkivat jalansekä omaan

kirkkoon että naapuriseurakuntien jumalanpalveluksiin. Näin he pääsivät

toteuttamaan haluaan keskinäiseen seurusteluun, mikä muutoin oli ^rajoitta- vien säädösten alainen. Kesäisin kirkkomatkataival taittuipaljain jaloin, ja

vasta kirkolla vedettiin kengät jalkaan. Puhdasoppisuuden ajalta peräisin

olevatapa vaati, että ehtoolliselle meneväteivät syöneetennen kirkkoon me- noa,niinkuintavallisesti, vaan sen sijasta luettiinrippirukouksia virsikirjasta tai tutkittiin katekismusta. Kotiin jääneetviettivät hiljaisen aamupäivän ru-

koillen, lukien ääneen tai laulaen. Osa säkyläläisistä kävi muualla kirkossa, javain juhlapyhinätultiin Säkylään.Kolvaalaiset ja harjunkyläläiset kävivät Vampulassa, jolloin kolvaalaiset joutuivat tulemaan ensin järven yli.²⁵ Iso osa näiden torpparikylien asukkaista ^oli kotoisin Vampulan suunnalta, jo-

ten varsinkin kohtalaisten näkemä suuri vaiva selittyy tällä. Vastaavasti taaskankaanpääläiset ja myöskepolalaiset kävivät usein Säkylänkirkossa. ²⁶ Pyhäjoen asukkaat tulivat talvella kirkkoon talvitietä jäitse, jonka viitoitta- minen kuului sille talolle, jolla seuraavana olikinkerivuoro. ²⁷

Kun kirkossakäynti oh pakollista, se oli monelle vastahakoiselle pitkä- veteinen tilaisuus mittavine saarnoineen. Uneliaat ^{herätti lukkari,} mutta

levottomampia joutui kirkkoneuvosto ojentamaan. Jo vuonna 1772 valitet- tiin rovastintarkastuksessa, että nuoriso lähtee kirkosta ennen jumalanpal- veluksenloppua jahäiritsee papistoa jamuita seurakuntalaisia. Tämän vuok- si päätettiin, ettälukkari sulkee ovet hetialkuvirren jälkeen ja avaa ne vasta

lopuksi luetun Herran Siunauksen jälkeen.²⁸ Vaikeus oli vanhastaan tuttu, eikä se tästä parantunut. Aina ^oli joku ^äiti, jonka piti viedä ^{ulos parkuva} lapsensa tai joku muu, jolla oli selitykseksi kelpaava syy lähteäennen aiko- jaan. Varoituksia jouduttiin uusimaan usein. Kirkosta myöhästeltiin yhä useammin, ja nuorison lisäksi varttuneetkin lähtivätennen Herran Siunaus- ta. Näillekiireisille määrättiin 16killinkiä sakkoa, ja summa kasvoi useam-

masta rikkomuksesta, kolmannella kerralla saattoijoutua jalkapuuhunkin.²⁹ Aina ei luultavasti ollutkysymyksessä välinpitämättömyyskään Jumalansa-

naa kohtaan, vaankirkon ^{pihalla odotti}mieluisa ^{hetki, tuttavien}jasukulais-

ten tapaaminen. Kuulumisten vaihtaminen ^näidenkanssa oli muuan kirkos- sakäyntiin liittyvä kanssakäymisen tapa. Usein ^myös nuorisolla oli mahdol- lisuus luikahtaa omille teilleen vanhempien tai isäntäväen silmälläpidon alta.

Vakavampaa olikirkossa aiheutettumetelöinti, mihin puututtiin hyvinkin vähäpätöisistä syistä. Vuonna 1791 kutsuttiin kirkkoneuvoston eteenkaksi sotilasta, koska he olivat elämöineet ^lehteriltä ennen jumalanpalveluksen alkua. Elämöinti oli kuitenkin supistunut siihen, _että toinen, lehterillä oleva, oli huutanut alaspermannolle toiselle: »Tulestänne», ja niinkovalla äänellä,

Saarnastuolista kuulutet- tiin kaikkea kuuluttami- sen arvoista. Pumpulivant- tuiden löytyminen ja kun- niallisen nuoren rusthol- larin emännän synnytys ovat säilyneet kirkkoher- ran muistilappusilla. Va- lok. T. Siltanen.

että sekuultiin. Kutsuttu olikuitenkin jäänyt paikoilleen.³⁰ Jokatapauksessa näin arkisen sananvaihdon ei katsottu kuuluvan pyhään paikkaan, varsin-

kin, kun toiset hiljaisuudessa keskittyivät rukoilemaan ennen kirkonmeno- jenalkua.

Säkyläläiset eivätpäässeet 1700-luvun alussapitkään aikaan sopimukseen silloisen ^melko uuden kirkkonsa penkkijärjestyksestä. Jo ^se, että kirkko oli

ahdas, tuotti vaikeuksia. Rovastintarkastuksessa vuonna 1734penkkijärjes- tyksestä käydyt pikku riidat saatiin päätökseen. Yleisen tavan mukaan pen- kit olijaettu naisten puoleen jamiesten puoleen, ja permannolla oli kullakin talolla oma penkkinsä. Ainakaan Säkylässä niiden järjestys ei paljonkaan näyriippuneen talon koosta tai luonteesta. Tavallisesti ^ne kuitenkin katsot- tiin yhteiskunnallisen arvon mitaksi, mitä edempänä sen parempi. Lehteri rakennettiin vasta 1730-luvun alussa, kun kirkko oli käynyt ahtaaksi. ^Sen etupenkkiin pantiin nuoriso ^-valvominen oli ^{helpompaa, kun} se oli näky- villä -ja muu alempi väki, ^muttarengit, piiat, itsellisetja sotilaat sekä heidän naisväkensä asettuivat sivupenkeille.

Säkylän kirkon penkkijärjestys vuodelta 1734 Miesväenpuoli

1. Vieraiden käyttöön 2. Jaspa, Sipilä

3. Ketola, Mattila, Löytäne 4. Perttula, Koppala, Saunala

5. Seppä (Korpi), Seppälä (Pyhäjoki), Lamppala 6. Sonta, Seppä, (Vähä-Säkylä), Loise

7. Kirri, Laurila, Klemola 8. Rekola, Knuuti, Sorkkila 9. Pruuni, Vimmala, Mikola 10. Hela, Antti, Jussila

11. Toola, Mäkelä, (Iso-Säkylä), Nikkari 12. Antila, Pälli, Mulli

13. Luukela, pitäjän seppä isänsä kanssa 14. Vapaassa käytössä

Naisväen puolella kuorissa ens. penkissä Mäkelä(Pyhäjoki), Vätti, Heikkilä jaReko, toisessa penkissä Filppula, kirkkoherran ja kappalaisen rengit.

Naisväen puoli 1. Pappila 2. Kappalainen 3. Perttula, Yätti

4. Toola, Jaspa, Saunala

5. Sonta, Koppala, Mäkelä (Pyhäjoki) 6. Ketola, Seppälä, Seppä (Korpi») 7. Rekola, Eela, Löytäne

8. Knuuti, Antti, Loise

9. Sorkkila, Seppä (Vähä-Säkylä), Jussila 10. Kirri, ^Mulli, Mattila

11. Klemola, Sipilä

12. Heikkilä, Nikkari, Filpola

13. Peili, Pruuni, Mäkelä (Iso-Säkylä) 14. Rekola, Antila, ^Lamppala

15. Luukela, Vähä-Vimmala, Mikola 16. Vapaassa käytössä

Sonnalle järjestettiin ylimääräinen penkki naistenpuolelle, kun Sonta valitti naisväkensä ^{suurta määrää.31}

Arvojärjestys heijastuu tässä penkkijärjestyksessä hyvin heikosti. Mies- väen puolella kirkonisäntä ja kuudennusmiehet ^olivat lähempänä alttaria,

mutta muutoin penkkijärjestyksestä saatettaneen sanoa ainoastaan, että se varmasti on erittäin taitavan sovittelutyön tulos. ^-Uuden ^kirkon penkkijär- jestysei ole säilynyt,³² mutta se lienee laadittu paljolta vanhan mukaan, jo- hon jo oli totuttu. Penkkijärjestys ei enää 1800-luvun talonpojalle ollut sa-

mankaltainen sydämenasia kuin pari sataa vuotta aikaisemmin.

Jo 1700-luvun alkupuolella olivat piispat yrittäneet edistäärukoushetkien vieton yleistymistä. Niihin kiinnitettiin huomiota piispantarkastusten yh- teydessä. Herännäisyyden vaikutuksesta ^ne vakiintuivatkin yleiseksi ta-

vaksi. Kylän asukkaita kutsuttiin lauantai-iltoina ^yhteisiin rukoushetkiin rukoustorveen puhaltamalla. Rukoukset pidettiin kylänvanhimman eli kuudennusmiehen kotona tai jonkun muun luona. Rukoustorvet ^ovat levin- neet Turun hiippakunnassa sille alueelle, missä rukoilevaisuus sai jalan-

Ruskeasta lehmänsarvesta vuoltu rukoustorvi Korven Ylisepäntalosta, Pyhäjoen kinkeri- piirin rukoustorvi sekä Toolan talosta Satakunnan^museonkokoelmiinsaatu numerotau- lu. Valok. Sat. Mus. kok.

sijaa. Tiheässä kyläasutuksessa torven ääni kuului ^{jokaiseen taloon, joista} sitten kiirehdittiin pitämään polvirukoukset rukoilevaisuudelle luonteen- omaiseen ^tapaan. Rukoustorvi, ^{jollaisia on} säilynyt Pyhäjoen ja Korven kylässä sekä numerotaulu vietiin ennalta pärekopassa siihen taloon, johon

seuraavaksi oli määrä kokoontua. Ensimmäisestä adventista kynttilänpäi- vään niitä vietettiin joka ilta, sillä siihen aikaan vuodesta ei ^ollut iltaan jat- kuvia ulkotöitäkään.³³

B. Kirkon hallinto Säkylä ja Köyliö

Vaikka Säkylä jo vuonna 1639 sai ^oman kirkkoherran, sen asema ei vielä kuitenkaan ollut sama kuin emäseurakunta Euran. Milloin käräjillä oli esillä jokin Säkylän seurakuntaa ^koskeva asia, Euran kirkkoherra oli mu-

mukana antamassa lausuntoaan tuomiokapitulin valtuuttamana. Säkylä otti ensi askeleitaan kirkkoherrakuntana Euran hienoiden holhouksen alai- sena. Säkylä oli vielä pitkään »cappelgield», Eura taas »Efra sochn», kap- pelikunta ja pitäjä. Nuorella seurakunnalla ei ollut tarpeeksi kypsyyttä tulla omin voimin ^toimeen, mihin ainakin Säkylän kirkkoherrojen toistuvat riidat viittaavat.

Säkylän asema itsenäisenä seurakuntana ja samalla hallinnollisena ^pikku kokonaisuutena vahvistui ^vasta 1700-luvun alusta lähtien. Kirkkoherra Johan Favorinus piti Säkylän kirkolla ensimmäisen tiedossa olevan ^pitä- jänkokouksenvuonna 1704^34,johonsyynäolipappilanrakentamista koskeva erimielisyys seurakuntalaisten kanssa. Tällöin seurakuntajouduttiinvahvasti tajuamaan omaksi erilliseksi hallintoyksikökseen. Ison vihan aika oli sen jälkeenomiaan edistämään seurakunnan sisäistäitsenäistymistä, kun kirkko- herran virkaa hoitanut Henrik Laihiander huolehti tilanteesta johtuen var- sin omatoimisesti seurakunnan asioita. Ison vihan jälkeen Säkylä esiintyy asiakirjoissa muodossa »Säkylä pastorat», joka kuvaa itsenäisempää pitä- jäkokonaisuutta kuin pelkkä cappelgield, kappelikunta.

Säkylän ja Köyliön välinen omalaatuinenkahden seurakunnan yhteisen kappalaisen järjestelmä jatkui ison ^vihan jälkeen. Henrik Laihiander ^oli vuodesta 1713 molempien seurakuntienyhteinen kappalainen.³⁵ Nämä mo- lemmatpitäjät olivat siksi pieniä, ettäkappalaisen palkkaaminen kumpaan- kin erikseen olisi tullut seurakuntalaisille liian raskaaksi. Säkylä oli kui- tenkin konsistoriaalinen pitäjä, jonka papiston nimittämiseen tuomiokapi- tulilla oli oikeus, Köyliön taas vanhastaan Köyliön kartanon omistajalla.

Näin ei näillä kahdellä pienellä pitäjällä ollut mahdollisuuksia liittyä yh- teen, niinkuin muussa tapauksessa ^{varmaan olisi} käynytkin. Säkylällä ja Köyliöllä oli yhteinen kappalainen aina tälle vuosisadalle asti. ^Vuonna 1863 oli vireillä kappalaisen viran muutoshanke, mutta ajatus hukkui ^palk- kausta koskeviin riitaisuuksiin.³⁶

Hallinnon tehokkuuden kannalta kaksi pientä seurakuntaa olivat hait- tana sekä maallisessa että kirkollisessa ^mielessä. Köyliön kartanon omis- taja parooni Cedercreutz esitti vuonna 1824 senaatille anomuksen Säkylän ja Köyliön yhdistämisestä samaksi pastoraaliksi. Anomuksessa esitettiin, että sekäköyliöläiset että säkyläläiset olivat suurin piirteinkaikki ajatuksen takana. Parooni kertoi pitäjänkokouksen käsitelleen asiaa. Ajankohta ^oli

paroonin mielestä ajatuksen toteuttamiselle mitä soveliain, ja parhaiten se

kävisi ^niin, että Säkylän avoinna ^olevaankirkkoherran virkaan ^{olisi nimi-}

tetty Köyliön kirkkoherra. Senaatti katsoi kuitenkin, että pitäjien erilaisen nimitysoikeuden luonteen vuoksi ei ollut mahdollista menetellä ^paroonin ehdottamalla tavalla, varsinkaan kun kaikki pitäjäläiset eivätkannattaneet ajatusta.³⁷ Koska Säkylässä ei ollut tuolloin kirkkoherraa, säkyläläisten kokouksesta ei ole pidetty pöytäkirjaa, eikä heidän mielialoistaan pääse selville. Oletettavasti ajatuksen saama ^suosio Säkylässä ei ollut niinkään suurikuin ^{parooni halusi} esittää.

Piispan- jarovastintarkastukset

Seurakuntalaiset valitsivat kirkkoherransa ja kappalaisensa vaaleilla, ja tuomiokapitulin konsistori nimitti viran haltijan. Kirkkoherra ^oli konsis- torille vastuussa toiminnastaan, ja häntä valvoivat ^{piispa ja} rovastikunnan rovasti. Käytännössä valvonta ^tapahtui siten, että jompikumpi suoritti

seurakunnassa tarkastuksen, josta pidettiin pöytäkirjaa. Seurakuntalaisilla oli tällöin mahdollisuus valittaa paimenistaan, ja usein otettiin esille jokin ratkaisua kaipaava kysymys, jota seurakunnassa oli pohdittu alustavasti.

Tarkastaja tutki seurakuntalaisten ^luku- ja kristinopintaitoa ja esitti puo- lestaan tuomiokapitulin antamat uudet määräykset ja ehdotukset. Nämä koskivat tavallisimminkirkon muuhun kuin puhtaasti hengelliseen toimin-

taan liittyviä ^asioita, kuten köyhäinhoitoa. Säkylässä piispan- ja rovastin- tarkastuksissa otettiin esille sellaisia seurakunnan sisäisiä asioita, joiden ratkaisu haluttiin saada merkityksi pöytäkirjaan, näinvarsinkin silloin, kun pitäjänkokouksissa ei vielä ollut tapana pitää pöytäkirjaa, siis ennen vuotta

1786. Ison vihan jälkeisenäaikana rovastintarkastuksia ^{oli kerran vuodessa,} sillä koko hiippakunnan alueella haluttiin olot saada parempaan järjestyk-

seen eikä kirkkoherrojen toiminnan moitteettomuudesta kaikin paikoin vielä ollut takeita. Myöhemmin tarkastukset harvenivat, kun vakaa kristil- linen meno saatiin vallitsevaksi. Holhousta voitiin vähentää. Piispan- ja rovastintarkastukset sujuivat Säkylässä ilman suuria riitoja. Tavanomaiset käsiteltävät asiat olivat seurakuntalaisten kristinopin taito, ahkeruus kris- tinuskon harrastamisessa, kirkon talous ja rakennukset sekä mahdolliset

muut esille tulevat seikat. Tarkastukset sujuivat 1700-luvulla seuraavaan

tapaan:

Vuosi 1724, rovasti Garvolius; kiitetään kristinopin taitoa ja moititaan seurakuntalaisia paljosta sapatin rikkomisesta.

Vuosi 1725, rovasti Garvolius: useat osasivat katekismuksen, toisia keho- tettiin suurempaan ahkeruuteen. Lukkari, ^{joka eli} ylen sur- keissa oloissa, sai palkanlisää kapan viljaa joka talosta. Esillä oli myöskirkon korjaus.

Vuosi 1727, rovasti Garvolius: katekismus ^osattiin kauniisti. Kirkkoväär- tille annettiin ⁶ talarin vuosipalkkaan kaksi talaria ^lisää, rovasti Garvolius: kristinopin tuntemus paranee yhä. Korven ja Löytäneen kylien pitäisi rakentaa pappilaan navetta, ja Pyhäjoen kylän korjata luhti.

Vuosi ^1729,

Vuosi ^1730, piispa Tammelin: suuri _{osa osaa} lukeakatekismusta, osa myös

ulkoa virsikirjan (psalmboken), ja seurakuntalaiset myös ymmärtävät.

Vuosi 1731, rovasti Garvolius: lukutaitoa ja kristinopin ymmärtämistä kiitetään. Seurakuntalaisia kehotetaan käymään rukoustilai-

suuksissa ja jumalanpalveluksissa ahkerammin.

Vuosi rovasti Garvolius: kirkonisäntä ja yksi kuudennusmies ^vaih-

tuu.

1732,

Vuosi 1734, rovasti ^Hornaeus: kiittää lukutaitoa. Sovitaan ^kirkon penkki- järjestys.

Vuosi ^1737, rovasti Tolpo: kosketeltiin uudesta kirkonkellosta aiheutu- nutta riitaa, jota muutamat eivät halua lunastaa. Päätettiin rakentaa kellotapuli ja havaittiin tarpeelliseksi hankkia ^alttari- taulu kohtuuhintaan.

Vuosi ^1740, rovasti ^{Tolpo: suurimman} osan lukutaito kiitettävä, mutta

loppuja kehotettiin ahkeroimaan.

Vuosi Vuosi

1745, rovasti Tolpo: seurakuntalaiset ^osaavat Lutherin hyvin, rovasti Tolpo: luvattiinkorjata kellotapuli, joka oli melkoisen rapistunut ja nostaa kirkonisännän palkkaa 15 talariin, jotta joku ottaisi tehtävät vastaan.

1747,

Vuosi 1750, rovasti Tolpo, seurakuntalaiset ilmoittivat suuresti pitävänsä pitäjänapulaisestaan Elgfoothista ja tämän apesta kirkko- herra Laihianderista ja pyysivät, että Elgfooth tulisi heidän kirkkoherrakseen.

Vuosi 1764, piispa Mennander: kristinopin taito on hyvä, jumalanpalve- luksissa käydään ^ahkeraan, lapset osaavat lukea hyvin, kirkko- herra saa kiitosta. Kirkossa on tilanahtautta.

Vuosi ^1784, piispa Haartman: kiinnitetään erityistä huomiota pyhäpäivien metelöinnin poistamiseen ja jumalanpalvelustenrauhattomuu- den lopettamiseen. Uusi penkkijako tulee suoritettavaksi.

Kuudennusmiesten ja kirkonisäntien ^valinnat tapahtuivat piispan- tai rovastintarkastusten yhteydessä, sittemmin pitäjänkokouksessa suori- tetut vaalit vain vahvistettiin tässä tilaisuudessa. Tähän oli pakkokin, kun tarkastuksia 1800-luvun puolella oli suunnilleen vain joka kymmenes vuosi. Piispantarkastuksen merkitys pitäjän tavanomaisen kristillisen elä- män valvojana väheni joRuotsin vallan lopulle tultaessa, ja ^{ne muodostui-}

vat kristinopintaitojen tarkkailun lisäksi kirkon hallintokysymyksissä neu- voa antavaksi elimeksi. ^Rovastin merkitys säilyi kuitenkin melko suurena, sillä hänellä oli tarkastusten avulla mahdollisuus suorittaa asenteenmuok- kausta seurakuntienpapiston keskuudessa. Ruotsin vallan lopulla ilmennyt nuorison valvonta oli ilmeisesti etenkin asialle lämmenneen rovastin toi- minnan hedelmiä.³⁹

Pitäjänkokous ja kirkkoneuvosto

Seurakunnan sisäisessä hallinnossa kirkkoherralla oli johtava asema. Hän johti pitäjänkokouksessa puhetta ja kirjoitti itse pöytäkirjan. Säkylän kirkkoherrojen henkilökohtainen näkemys kuultaa selvästipitäjänkokouk-

sen pöytäkirjain merkinnöistä, jopa niin, että eriävä mielipide tuskin pääsee esille. Kirkkoherran henkilökohtaisessa ^vallassa tapahtuu hiljaista vähene- mistä 1800-luvun aikana.

Pitäjänkokouksiin saivat ottaa osaa kaikki pitäjän asukkaat. Maanomis- tajilla oli äänioikeus, mutta erikoistapauksissa kysyttiin tilattomienkin

Säkylän pirtti Kansatieteellisessä museossa. Raamattua lukemassa Kustaa Knuutila.

Pieni poika on Johan Vimmala, pöydän päässä kädet ristissä istuu Fredrika Jaspa ja hänen vieressään Jaakko ^{Jaspa. -} Valok Kansallismuseon kok.

kantaa, varsinkin kun haluttiin saada ^heidät osallistumaan sellaisiin rasi- tuksiin, joiden ymmärrettiin olevan koko seurakunnan hyväksi. Yleensä kuitenkin talolliset jakoivat keskenään kiinteistöjen hoitokustannukset.

»Pitäjänkokouksen» ja »yleisen pitäjänkokouksen» välillä oli olemassa ero.

Yleisiin pitäjänkokouksiin, joissa käsiteltiin kaikkia koskevia asioita, kut- suttiin tilattomatkin, mutta tavanomaisissa pitäjänkokouksissa olivat läsnä vain talolliset.³⁹

Pitäjänkokous toimi paikallishallinnon päättävänä elimenä, joten sen toimivalta ulottuikauasvarsinaisten hengellistenasioiden jakirkon talouden- hoidon ulkopuolella. Kun Säkylään tulivuonna 1786kirkkoherraksi Henric Johan Bergroth, ^hänpiti pitäjänkokouksen, jossa päätettiin kirkkoneuvoston perustamisesta. Kirkkoneuvostoja oli muualla Suomessa ollut jo pitemmän aikaa, mutta Bergrothin edeltäjät eivät olleet nähtävästi pitäneet sitä tar-

peellisena, sillä pitäjä oli ^pieni. Kirkkoneuvoston eli kirkkoraadin tehtäviin

kuuluivat kirkon talousasiain valmistelu pitäjänkokoukselle, köyhäinhoi- don järjestely sekä kirkkokurin ja yleisen järjestyksen ylläpito. Tämä elin muotoutui enemmän kirkon sisäisten, pitäjänkokous taas maallisempien asioiden hoitajaksi. Bergrothin perustamaan kirkkoneuvostoon kuuluivat itseoikeutettuna jäsenenä kirkkoherra, joka ^oli sen puheenjohtaja, kuuden- nusmiehet ja sen ^lisäksimajuri Söderberg, joka asui Lamppalan tilaa, rat-

sutilalliset Juho Ketola Pyhäjoelta, Mikko Iso-Heikkilä ja Matti Perttula Isosäkylästä, siis arvovaltainen joukko säkyläläisten edustajia.⁴⁰

Kuudennusmiehet ja kirkonisännät

Kirkko valvoi tehokkaasti ja yksityiskohtaisesti seurakuntalaistenmaallisen elämän vaiheita, ja kirkon organisaatio varmisti tämän mahdollisuuden.

Seurakunta ^oli jaettu ns. yökuntiin, joista kustakin valittiin yksi nuhteetto- maksi ja luotettavaksi ^tunnettu talollinen kuudennusmieheksi. Vuoteen

1786 pienessä Säkylässä oli vain neljä kuudennusmiestä, mutta heidän luku- määränsä nostettiin Bergrothin toimesta tavanomaiseen kuuteen. Tämän jälkeen Isosäkylässä oli kaksi kuudennusmiestä ja Vähäsäkylässä, Pyhä- joella, Korvessa ja Löytäneellä yksi kussakin.⁴¹ Kuudennusmiehet olivat jo vanhastaan toimineet seurakunnan silmänä ja korvana. He tiedottivat kirkkoherralle kaikki kylässään sattuneet rikkomukset ja antoivat lausun- tonsa köyhäinapua pyytävän todellisesta tarpeesta. He keräsivät pitäjän- kokouksen langettamat sakot. He edistivät myönteisemmälläkin tavalla omaa kulmakuntaansa tuomalla sen mielipiteet esille pitäjänkokouksessa.⁴² Säkylän kuudennusmiehet hoitivat tehtäviään ilman ^muuta korvausta kuin vapautuksen multa-jakellorahoista ^kuolemansa jälkeen.Palkka ei suinkaan ketään houkutellut tähän hankalaan ja usein epämiellyttäväänkin tehtä- vään, arvonanto ehkä enemmän. Kuudennusmieheksi valittu ^ei kuitenkaan koskaan vastustanut valintaansa, ^joten tehtävä nähtävästi käsitettiin sel-

laiseksi luottamustoimeksi, josta ei voinut kieltäytyä. Kuudennusmiehellä oli lisäksi moraalinen pakko pysyä tehtävässään kuolemaansa ^{tai autta-}

mattomaan vanhuudenheikkouteen asti, muussa tapauksessa hänellä ei ollut toivoa ilmaisesta hautapaikasta eikä kellonsoitosta.⁴³ Kuudennus- miehet pysyivät Säkylässä yleensä melko kauan tehtävässään sen hankaluu-

desta huolimatta. Kylät olivat melko pieniä, eikä niissä ollut aivan tavatto- masti vaivaa, ja kuudennusmiehen saama arvonanto oli sentään mitä suu- rin. Kuudennusmiehiä valittiin eri taloista. ^{Vain Eelan} talo, jonkaisäntä ^oli kuudennusmiehenä kolme sukupolvea ja liki sata vuotta yhtäjaksoisesti,

on poikkeus. Jaspastakin valittiin kaksi ^isäntää pienen väliajan jälkeen kuudennusmieheksi, ja heidän yhteinen vaikutusaikansa ^on liki viisikym- mentä ^vuotta.

Kuudennusmiespiirit olivat samalla kinkeripiirejä. Näillä oli omat kin- kereillä valitut tarkastusmiehensä (upsyningsmän, myöhemmin joskus ky- länvanhimmiksi kutsutut), jotka auttoivat kuudennusmiehiä näiden ^teh- tävissä lähinnä kurin ja järjestyksen valvonnassa.⁴⁴ Tämä järjestelmä tava- taan Säkylässä jo vuonna 1786.

Kirkon tilit ja taloudenhoito olivat kirkonisännän käsissä. Hän oli vas-

tuussa pitäjänkokoukselle toimistaan, ^{ja koska} tehtäviä oli paljon, hänelle maksettiin palkkaa. Kirkonisäntä oli henkilökohtaisesti vastuussa hä- nelleuskotuista varoista, ja tämä seikka aiheuttikin riitoja jakirkonisäntien vaihtumista. Vuonna 1727 kirkonisännän ^palkkaa korotettiin ^kahdella talarilla ^vuodessa, mutta vaatimaton korvaus oli vieläkin, 23 talaria. Vuon- na 1747palkaksi määrättiin vain 15 talaria, mistä seurasi, _että kirkonisän- näksi ei saatu ketään. Vuonna 1814 se mainitaan 5 riikintalariksi pankki- seteleinä, vuonna 1817 se oli noussut kymmeneen, mutta pitäjänkokous myönsi, että se edelleenkin oli pieni. Nostamaankaan sitä eipystytty, mutta

vuonna 1855 pitäjänkokous suostuiantamaantakuun kirkonisännäntileistä.

Muutoin olisi ilmeisesti ollut mahdotonta saada uutta kirkonisäntää.⁴⁵ Kirkonisännän tuli olla vauraanlainen isäntä, joka pystyi hoitamaantilit, tarkkailemaan kiinteistöjen kuntoa sekä järjestelemäänkaikenlaisia hankin- toja, kuten rakennustarpeita, erilaisia kirkkoon kuuluvia esineitä ja niiden korjauksia aina ehtoollisviiniin asti. Hänen piti myös pestata »mahdolli-

simman huokeasta hinnasta» niinkuin pitäjänkokouksen antama evästys tavallisesti ^kuului, kirkon kiinteistön huoltoon sopiva rakennusmestari, työnjohtaja tai ammattimies. Tämän vuoksi hän joutui matkustelemaan, mikä kaikki vei aikaa ja rahaa. Kirkonisännäksi halukkaita oli vähän työn vaativuuden ja raskauden vuoksi, javastuukin tuntui kohtuuttomalta.

Säkylän kirkonisännät ^1704-18704fi

1724- Jaakko Jaspa ^(ollut tehtävässä jo 20 vuotta tätä ^ennen) 1729- Lauri Vätti

1732- Matti Perttula 1736- Matti Laurila

1738 Laurila ^erosi, uudesta ei ollut tietoa 1747 maininta, ettei kirkonisäntää ^ole 1755- Yrjänä Koppala

1760- Tuure Kirri, joka yritti erota 1760 onnistumatta kuitenkaan -1814 kuoli kirkonisäntänä ollut Matti Perttula, välillä olleista ei tietoa

1814- Heikki Jussila

1817- kappalainen Nils Michael Ingelius, kuoli 1826 n.1826- Heikki Jussila

1836- Juhana Yli-Klemola 1841- Matti Perttula

1855- Matti Nikkari

Lukkarit

Säkylän seurakunnan lukkarin tehtäviin kuului seurakunnan veisuun joh- taminen ja kellojen ^soitto, jakun seurakunnassa ei ollut erityistä uneen vai- puneiden sanankuulijoiden herättelijää eli väkkäriä, lukkari hoiti edelleen tämänkin erittäin tärkeän tehtävän. Lukkarilla tuli ^{ollatarpeeksi} lukutaitoa lasten opettamiseen, joka oli toinen hänen päätehtävänsä. Hänellä tuli ^olla

myös jonkinlaisia alkeellisia tietoja lääkinnästä ja 1800-luvun puolella ro- kottamisestakin. Tästä kaikesta hän sai vaatimatonta palkkaa, yhden kapan ruista vuodessa pitäjän joka talosta. Vuonna 1738 lukkarille luvattiin kan- taa lisäpalkaksi kolme kolehtia vuodessa, ja vuonna 1764 lisäksikolehti

aina silloin, kun sitä ei ollut määrätty mihinkään erityistarkoitukseen. Kai- kesta ystävällisyydestä huolimatta ^{palkka oli pieni, ja}lukkari joutui elääk- seen tekemään kaikenlaisia muita töitä. Niille jäi kuitenkin vähänlaisesti aikaa, kun lukkari opetustyön lisäksi joutui hoitelemaan tavanomaisen iltakellojen soiton.⁴⁷

Lukkarit hoitivat silti virkaansa sangen pitkään, yleensä kuolemaansa asti. 1700-luvun alussa lukkariksi mainitaan Matti Mikonpoika, jokavai- kutti aina 1740-luvulleasti. Hänen tilalleen tuli hänenvävynsä Yrjö Yrjön- poika Sorkkila. Rovastintarkastuksessa vuonna 1748 tämä lukkarinvaihdos vahvistettiin, ja samalla velvoitettiin vävy huoltamaan edeltäjänsä tämän kuolemaan asti.^{48 Seuraava} lukkari Juho Yrjönpoika Sandström oli luul- tavastiYrjö Sorkkilan poika, jakun Juhonkinpoika oli pitäjässä lukkarina, virka pysyi saman suvun hallussa pitkälti toista sataa vuotta. Tähän johti-

vat ilmeiset käytännön ^{syyt; lukkarin} palkka oli siksi pieni, että vanhan lukkarin vanhuudenpäiviä ei voitu muulla tavoin turvata kuin vaatimalla seuraajaa elättämään hänet omassa ruokakunnassaan. Tämä epävirallinen itsestään kehittynyt konservaatio tuotti hankaluuksia myöhemmin, kun Sandströmin suku ei enää veisannut lukkarina Säkylän kirkossa.

Juho Sandströmin kuoltua poika Juho Juhonpoika sai pari kuukautta aikaa opetella nuoteista laulamista sekä lääkintätaitoa ja parannella kir- joitustaitoaan. Virka julistettiin haettavaksi vasta seuraavana vuonna, 1801, jolloin siihen ilmaantui ^kolme hakijaa, Juho Sandström nuorempi sekä pari skolariusta eli koulupoikaa. Pari isäntää vastustiankarasti Sandströmin valintaa, mm. hänen enonsa, Nikkarin ^isäntä, mutta hän saiviran silläedel- lytyksellä, että huolehtii äidistään ja sisaruksistaan.⁴⁹ Vaikka lukkarilla oli viljeltävättään oma pieni torppansa, toimeentulojahuoltovelvollisuustuotti- vat hänelle vaikeuksia. Hän oli riitaantunut äitinsä kanssajossakinelämänsä- vaiheessa, ja leski Liisa Sandström vieraili sillointällöin pitäjänkokouksissa vaatimassa itselleen ^kuuluvaa viljaa jamuitaluvattuja tarvikkeita, mutta po- jalla oli vaikeuksia maksaa. Kirkonkassasta luvatuinkin leskelle tukea heti

seuraavana vuonna.⁵⁰Vaikeudetjatkuivat, ja vuonna ^{1817 hän}saapui veljensä Matti Nikkarin kanssa pitäjänkokoukseen valittamaan pojastaan, jolla on

niin huonot olot, ettei pysty huolehtimaan äidistään. Juhoa muistutettiin siitä, että hän aikoinaan oli luvannut maksaa äidille tynnyrin ruista vuo- dessa.⁵¹ Sandström väitti, ^että leskentynnyrin maksaminen sotii lakeja ja asetuksia vastaan, ja että palkkakin oli pieni, mutta pitäjänmiehet muistut- tivattaas, että hänet oli otettu virkaan ^{silläehdolla,} että hän huolehtiiäidis- tään. Vapautus annettiin vain muutamista ^heinä- ja olkieristä, jotka myös oli määrätty kuulumaan eläkkeeseen.⁵² Vasta kun lukkari uhkasi sanoutua irti toimestaan, ellei äiti suostu muuttamaan hänen kanssaan samaan talou-

27 Säkylä

teen, pitäjänkokous suostuipoistamaan muut velvoitteet kuin huoltamisen, vaatipa vielä sisukasta äitiä osallistumaan voimiensa ^mukaan taloustöi- hinkin.⁵³ Sandströmillä ^{oli nyt} appensa kirkkoherra Coleruksen tuki taka- naan, kun hän oli solminut avioliiton tämän tyttären Regnata Helenan kanssa.⁵⁴

Sandström kuoli verraten nuorena vuonna 1835, ja hänen poikansa oli

vasta 14-vuotias koulupoika. Tilapäisesti valittiin virkaa hoitamaanrustho- lari Juho Sjönberg Isosäkylästä. Lesken huoltamista ei unohdettu, sehän kuului perinteisiin. Palkasta piti sopia lesken ^kanssa, aivan kuin kirkkoher- ran armovuodensaarnaajan. Regnata Helena Sandström pyysi ^{samalla ta-} voin kuin anoppinsa aikoinaan ruistynnyriä vuodessa itselleen ja pojalleen,

mutta vanhat riidat mielessään pitänyt ja opikseen ottanut seurakunta ei katsonut voivansa suostua siihen ilman lukkarin lupaa.⁵⁵ Raskaasta perin- teestä oli pakko vapautua. Leski järjestitoimeentulonsa sittemmin avioitu- malla pitäjän räätälin Nils Gustaf Sjöblomin kanssa heti seuraavana

vuonna.⁵⁶

Pitäjäläiset halusivat lukkariksi tutun miehen, entisen rusthollarin Sjön- bergin, jonkatuliopiskella tarvittavat tiedot välskärin ja rokottajan tehtäviä

varten. Tämä häneltä oli kuitenkin jäänyt tekemättä viran hakuajan um- peen mennessä, mutta hän esitti siitä todistuksen myöhemmin. Sjönberg ohitti äänestyksessä selvästi kilpahakijansa.⁵⁷

Sjönberg vaikutti lukkarina kauan aikaa. Vanhemmiten hän menetti äänensä, niin että seurakunta vaati häntä palkkaamaan itselleen ^apulaisen.

Kun hänen ensimmäinen apulaisensa lähti pois, seurakunta ilmoitti, ettei

Säkylän vanhempi kirkonkello vuodelta 1796. Kellon kylkeen on valettu teksti:

Koska kansaa kutsun kokoon ole valmis tulemaan Jumal sinul ^armons suokoon

sanaans hartast kuleman että sen kaut oietaisin turmeluxsen tieldä pois taivallisin ^yletäisin ioka sinul _autun tois.

Henric loh Bergroth pastor ecclesia Mich Ingelius Sacellan lacob Sonda oeconom Fudit Aboae ^anno 1796A Paulo Biörckström. Valok. T. Siltanen

tule toimeen Sjönbergin veisuulla, ja pitäjänkokous päätti yhdistää luk- karin apulaisen ja kiertokoulunopettajan virat samaan henkilöön.⁵⁸ Virkaan valittu Lundström lähti ^muutaman vuoden kuluttua pois, ja sen jälkeen lukkarin oma poika Amadeus sai olla hänen apulaisenaan koeajan, jatänä aikana katsottaisiin, olisiko hän kelvollinenveisaaja. Koeajan jälkeen seu- rakunta ilmoitti yksimielisesti, että Amadeus oli aivan sopimaton sekä huo- non äänensä että heikon näkönsä vuoksi,⁵⁹ niin musikaalinen ^{nimi kuin} hänellä olikin. Vanha Sjönberg jatkoi edelleenkin lukkarin viran ^hoitoa, kun hänen yrityksensä ^saada poika apulaiseksi olivatkin kariutuneet, sa- moin pojan toivo päästä kiertokoulunopettajaksi. Sjönberg nuorempi sai myöhemmin palkan uskollisuudestaan ja toimi lopun ikänsä Säkylän his- torian ehkä omalaatuisimpana lukkarina.

Lukkarin pieni palkka oli syynä ^siihen, että pitäjään ei saatu ketään niin sanotusti kunnollista ^lukkaria. Pitäjäläiset olivat lukkareihinsa tyytymät- tömiä, jahuomautuksia aiheutti eniten^{virren veisuu,} jokavaatikin lukkarilta paljon. Säkyläläiset eivät olleet erikoisen musikaalisia, ja kun kirkosta puuttuivat urut, virrenveisuun johtaminen oli miltei ylivoimaisen vaikeata.

Amadeuksen syrjimiseen lienee ollut syynä sekin, että pelättiin vanhojen riitojen toistuvan, ^jos lukkarin virka taas tulisi saman suvun haltuun kukaan ei ole lukkari omalla maallaan.

C. Hengellinen elämä sisäistyy Isonvihan jälkeinen käymistila

Puhdasoppisuuden ajalla oli yleinen ongelma papiston heikko taso. Säkylä ei 1600-luvulla ollut poikkeus, sillä pieni pitäjä pystyi maksamaan vain pientä palkkaa, jolla ei kelvollista pappia saatu. Viimeinen tämän aika- kauden tunnusmerkillinen hahmo oli kirkkoherra Neostadius, jokakunnos- tautui paitsi riitelemällä seurakuntalaisten kanssa myös pahennusta aiheut- taneella elämäntavallaan. 1700-luvun vaihteessa vihdoin piispojen käyttä- mät kasvatusmenetelmätpapiston tason nostamiseksi alkoivat kantaa hedel- mää. Kirkkoherrat viettivät hieman papillisempaa elämää, olivat jopa esi-

merkkeinä seurakunnalleen. Seurakunnan hengellinen elämä oli täysin riip- puvainen sen sielunpaimenista.

Andreas Neostadiuksen kuoltua Säkylän kirkkoherraksi nimitettiin vuonna 1704 Johan Favorinus. Säkylään tullessaan hän tapasi uuden uutu- kaisen ^kirkon, mutta täysin rappeutuneen kirkkoherran pappilan, mistä syystä syntyi pitkällinen ja ^rehevä riita säkyläläisten kanssa. Hänen tiede- tään pitäneen Säkylän ensimmäisen pitäjänkokouksen vuonna ¹⁷⁰⁴ tai- vuttaakseen pitäjänmiehet rakennustöihin. Vuonna 1711 hän siirtyi

Ikaalisiin, ja hänen työnsä jatkajaksi tuli Andreas Pacchalenius. ^Tämä tosin oli virassa vain kolme vuotta ja siirtyi vuonna 1714 perheineen Ruotsiin isoa vihaa pakoon. Myöhemmin hän oli Ruoveden kirkkoherrana.

Seurakuntaan jäi kappalainen ^Henrik Laihiander, joka hoiti kirkkoherral- lekin kuuluvat tehtävät ilmeisentarmokkaasti ^japitäjäläisten tyydytykseksi.

Ennen Henrik Laihianderia kappalaisena oli 1700-luvun vaihteen molem- min puolin Jacob Laminius. Hänen nimensä oli johdettu ajalle tyypilliseen

tapaan kotitalon nimestä, Isosäkylän Pellistä eli Pällistä, joka käännettiin latinaksi ja koristettiin sopivalla päätteellä. Tällä tavoin saatiin ^oppineen kaikuinen nimi monelle yritteliäälle talonpojan pojalle. Kun hän vuonna 1710 kuoli, Säkylä sai odotella kolme vuotta, ennenkuin saatiin uusi kap- palainen, Henrik Laihiander.⁶⁰ Laminiusta sen enempää kuin Laihianderia- kaan vastaan ei seurakuntalaisilla tunnu olleen mitään erikoisempaa huo- mautuksen aihetta. Säkylän papiston tason muutos alkoi kappalaisista.

Isonvihan aika ja rauhanteon jälkeinen aika metkitsivät Säkylän seura- kunnalle enteellistä sisäistymistä. Isonvihan aika oli suomalaisille kaikkiaan suuri henkinen ^murros, jonka seuraukset näkyivät vuosisadan puolen välin tienoilla herätysliikkeissä. Olot olivat miehityksen aikana turvattomat,

vaikka venäläiset eivät Säkylässä harjoittaneetkaan mainittavaa omavaltai-

suutta. Kun kirkkoherran tehtäviä hoitava Henrik Laihiander oli seudulla lähes ainoa esivallan edustaja, jonka puoleen rahvas saattoi ^{kääntyä, hän} saavutti melko luottamuksellisen suhteen seurakuntalaistensa kanssa. Tuo- miokirjamerkinnät kertovat hänen lainanneen huomattavia määriä viljaa pitäjäläisille, joskin hänen oli oma elantonsa turvatakseen perittävä vel- kansa takaisin tuomioistuimen kautta. Hänellä lienee ollut varteenotettavia

liikemiestaipumuksia. Jokatapauksessa hänen valistunut asennoitumisensa korostui entisestään seurakunnan silmissä, kun Säkylän kirkkoherraksi

vuonna 1722 tuli Johan Bergbom, vanhantyylisen hengenmiehen piirteiden viimeinen täkäläinen edustaja.

JohanBergbomin kaksi ärsyttävintä ominaisuutta olivat luonteen kiivaus ja suuri ahneus, joka itse asiassa oli vain hengissä pysymisen halua. Pian Säkylään tultuaan hän havaitsi seurakuntalaiset köyhiksi ja vastahakoisiksi maksamaan sellaisiapapinmaksuja, joitahänitse ^piti asiaankuuluvina. ^Edel- lisen vuosisadan ^{lopussa oli} hiippakunnassa käyty kiistaa ^{siitä, maksetaan-} ko voikymmenykset vai ei. Vuoden 1694 asetuksella ne määrättiin suoritet- taviksi, mutta talonpojat olivat sitkeästi eri mieltä.⁶¹ Erimielisyys pyrkautui

Bergbomin ja Saunalan puustellin viljelijän Antti Jaakonpoika Saunalan välisenä pitkällisenä oikeusjuttuna.

Riitapuolet oli voimakkaita, värikkäitä javäkivaltaisia miehiä kumpikin.

Saunalan voikymmenyskiistassa kumpikin kohtasi vertaisensa. Seitsemän- nentoista vuosisadan ^{pappi oli} useasti noidan veroinen mahtimies, joka uskoi itsekin voimiinsa ja käytti tätä mainetta hyväkseen.⁶² Bergbomin ta-

pauksessa tämä piirre tulee selvästiesiin. Joennen riitaansa Saunalan kanssa Bergbomin suosio seurakunnassaan ^tuntuu huvenneen mitättömäksi. Kirk- koherra pahoinpiteli eläimiä jakohteli seurakuntalaisiaan tavalla, jotanämä pitivät loukkaavana. ^Hän kieltäytyi hautaamasta ^Korven Yrjö Sepän äitiä pyydettyyn aikaan, japerusteli asiaa sillä, ^että ei ollut valmistanut ^ruumis- puhetta, mutta teki sen niin epäkohteliaalla tavalla, että Yrjö Seppä haastoi hänet oikeuteen. Kirkkoherran peittelemätön rahanahneus kuohutti mieliä ehkä kaikkein eniten.⁶³

Saunalan jakirkkoherran välinen riita muodostui siksi areenaksi, jonka kautta purkautui kaikki se, mitä itsekukin sisimmässään tunsi. Vaikka Sau-

nalankinelämässä ^oli kosolti huomauttamisen sijaa, hänellä oli varsin ^pit- källe seurakunnantuki takanaan. ^Häntuli vuonna 1725 kuudennusmieheksi

ja hoiti tehtäviä sangen pitkään^64.

Itse riita alkoi sillä, että Saunala kieltäytyi maksamasta kymmenyksiään kirkkoherralle, ^koska väitti ne jo maksaneensa, kaikki seitsemän ^kappaa ruista, viisi ohria, yhdeksän karoliinia rahaa sekä edellisenja kuluvan vuo-

den kymmenysvoin. Antti ^{Saunala oli saanut} viivyttelemisestään kahden- toista vuoden ehtoolliskiellon, ^mutta omien sanojensa mukaan hänet oli

vapautettu siitä, kun rahat jaohrat oli maksettu. Tässäriidan alkuvaiheessa kirkkoherra yltyi valittamaan muidenkin säkyläläisten maksuhaluttomuutta

ja kertoi heitä siitä moittineensakin. Kerran alkuun päästyään kiista jatkui omalla voimallaan. Kumpikin mies käytti terävää kieltään ja kunnioitet- tavaa lain tuntemustaan toista ^{vastaan, toisen} todistuksia kaadettiin lois- tavalla taituruudella ja todistajia osoitettiin ^jääveiksi. Kirkkoherra syytti Saunalaa noituudesta ja Saunala kirkkoherraa kuninkaan nimeen vanno-

misesta, Saunala väitti kirkkoherran saarnassaan viitanneen törkeällä ta-

valla hänen persoonaansa sanoessaan; »Anna Herran kymmenykset kai- kesta, minkä omistat ^{. . .} ilman oikeudenkäyntiä».⁶⁵

Kun Saunala sittemmin hävisi kirkkoherraa vastaan käymänsä ^oikeus- jutun, ⁶⁶ ja joutui lähinnä omasta syystään riitoihin monien naapureittensa kanssa, hänen kestokykynsä vähitellen mureni. Helposti kiihtyvän miehen katumuskin tuli yhtä voimallisena. Vanhoilla ^{päivillään hän} esitti ^kirk- koherralle nöyrän anteeksipyynnön, joka jäljennettiin sanatarkasti suomen kielellä käräjien pöytäkirjaan:⁶⁷

MinäAnders Jaakonpoika,tunnustan jatietäväxi teen, että minä minun häpiämättömällä, ja ajattomattomilla sanoilla ^{ja töilä olen pakottanut} kirkoherran korkiast ^oppinen herran Johan Bergbomia; Ja niin cuin minä tämän cansa tunnustan sen olevan ^{pahoin ja} vastomattomast minulda tehty, sentähden rukoilen minä korkiastoppinut herra kirko- herra tachdois semoist minullen andexanda, ja sen pahan työn, cuin minä hänellen tehnyt olen unhotta».

Kirkkoherra oli ^{pari vuotta} aikaisemmin ^{muuttanut Euraan, ja}tämänkin jälkeen Antti Saunala jatkoi entistä elämäänsä riitoineen ^sekä naapureiden että viranomaisten kanssa. Kaikesta uppiniskaisuudestaan huolimatta hän oli aikansa lapsi, ja häntä kauhistutti ajatus anteeksiantamattomasta syn- nistä. Julkinen käräjäkansan edessä tapahtunut nöyrtyminen merkitsi hä- nelle sovitusta.

Rauhallisen kehityksen ja herätysliikkeen aika: Laihiander ja Elgfooth Henrik Laihiander ryhtyi hoitamaan Säkylän kirkkoherran virkaa Berg- bomin jälkeenv. 1730. Hänen kautensa ^oli rauhallista järjestelyn ja väkiin-