KAUPUNGIN IV

RAUMAN KAUPUNGIN HISTORIA IV

Rauma

1 8 U

0-1

u v u II a.

J.

Knutsonin piirros teoksesta: Finland framstäldt teckningar, julkaissut

Z.

Topelius.

RAUMAN KAUPUNGIN HISTORIA IV

RAUMA

1809-1917

KIRJOITTI AINA LÄHTEENOJA

FIL. MAISTERI

RAUMA

O. Y. LÄNSISUOMEN KIRJAPAINO

1939

SISÄLLYS.

Sivu

ALKULAUSE IX

I. UUSIIN OLOIHIN SIIRTYMINEN.

1800-luvun yleiskehityksen suuntaviivoja 1

Uusiin oloihin mukautumista helpottavia toimenpiteitä 5

Rauman kaupungin tila 1800-luvun alussa 8

Keisari Aleksanteri I:n käynti Raumalla 1819 11

Rauma kylpyläkaupunkina 19

IL KAUPUNGIN ULKOASU ^JA LIIKENNE NEUVOT.

Ulkoasu

Asemakaavamuutokset ja rakennussääntö 36

Rakennustoiminta

Julkiset rakennukset 58

Istutukset ja puistot 60

Yksityisten talot ⁶³

Huvilat 70

Liikenneneuvot

Kanaali 74

Rautatie 81

Satama 85

Posti, sähkölennätin ja puhelin

Posti 88

Sähkölennätin 92

Puhelin * 94

111. HALLINTO ^JA OIKEUDENKÄYTTÖ.

Hallinto

Kaupungin itsehallinto 1800-luvun alussa 97

Raastuvankokoukset ⁹⁸

Kaupungin vanhimmat 99

Taksoitusmiehet ¹⁰¹

Kuvernööri kaupunkihallinnon valvojana 102

V. 1873 asetus kunnallishallituksesta kaupungissa 105 Suomenkieli ^pääsee oikeudelliseen ^{asemaansa 111} Kaupungin virkamiehet

Pormestarit

Pormestari Juhana Emanuel Norrmen ja hänen myöhäiskustavi-

lainen seurapiirinsä 112

Pormestari Grönholm ^ja suuri palkkariita ¹¹⁸

Sebastian von Knorring 123

August Nybergh ^12<*

Frans ^August Törnroth ¹²⁵

Kasimir Uno Montin ^{I 2®}

Väinö Ossian Anthoni ^{l 2^}

Raatimiehiä ■*-^{2^}

Kaupungin muut virkamiehet ¹⁸⁰

Oikeudenkäyttö

Raastuvanoikeus ¹³¹

IV VALTIOPÄIVÄEDUSTUS.

Valtiopäivämiehet 133

Valtiopäivämiesvaaleja ja valtiopäiväanomuksia ¹³⁴

Puolueiden voimasuhteet vv. 1907—1917 164

V ELINKEINOT.

Merenkulku ^{ja kauppa}

Tapulikaupungin oikeudet. Talonpoikaispurjehdus ¹⁶⁵ Kauppalaivasto

Laivojen lukumäärä ja tonnisto 1800-luvulla ^ennen Itämaista sotaa 168

Itämainen sota vv. 1853—1856 175

Rauman meriliike Itämaisen sodan jälkeen 185

Laivojen laatu, koko ja ikä 188

Laivojen vuotuiset ^{matkat ja} satamaliikenne ¹⁹⁵

Haaksirikkoja 2 01

Laivanrakennus 205

Kulkureitti 2 09

Merimieshuone ^ja meriväki ²⁰⁹

Vienti ^ja tuonti

Yleistä 212

Rauman vienti 214

Tuonnin arvon nousu 216

Tavaranvaihto tullin kuvastamana 218

Kauppatavarat, tilastoa ²¹⁹

Tuontitavarat 226

Liikemiehiä ja kauppakonjunktuureja 227

Kauppapuodit

Rihkamatavaran ^{kauppa 238}

Väkijuomien kauppa 239

Ruudin ^{kauppa 241}

Kirjakaupat 241

Markkinat ²⁴²

Käsityöammatit

Ammattikuntalaitoksen rappeutuminen 244

Eri ammatitRaumalla

Yleistä 247

Pitsinnypläys 253

Värjärit ja nahkurit 259

Kultasepät ^; 260

Teollisuus 263

Luottolaitokset ₂₆₆

Maalaiselinkeinot

Metsästys ja kalastus 267

Maanviljelys ja karjanhoito 268

Karjakanta 274

VI ASUKKAAT.

Väkiluvun kasvaminen 276

Säätyjäkö 279

Asukkaiden varallisuussuhteet 283

Tavat

Arkea ja juhlaa 288

Raumalaisia ^tyyppejä 1800-luvulla

Leskiruustinna ₂₉₆

Pyrman 299

VII VEROT JA RAHATOIMI.

Verot

Kruununverot

Entisiä eri veroja 3,03

Tullit 305

Sotaväen ^majoitus 306

Kunnallisia rasituksia

Köyhäinhoito 309

Terveydenhoito 311

Katuvalaistus 314

Kyytirasitus 315

Palotoimi ja järjestyksenpito 316

Rahatoimi

Rahastonhoitajat 320

Rahatoimikamari 320

Kaupungin tulot ja menot 321

VIII. HENKINEN ELÄMÄ.

Kirkko

Kirkon kehityksen suuntaviivoja 1800-luvulla 330 Kirkolliset rakennukset

Pyhän Ristin kirkko

Torni rakennetaan 333

Pyhän Ristin kirkon entistäminen 336

Pappila 340

Hautausmaat 342

Kirkolliset virkamiehet

Kirkkoherrat 345

Kappalaiset 357

Ylimääräiset papit 360

Kanttorit, urkurit, lukkarit ^ja kirkonpalvelijat 360

Kirkkoneuvosto ja kirkonisännät 361

Papiston palkkaus 362

Seurakuntaelämä

Lukutaito 364

Kristilliset elintavat 365

Lahjoittajia 369

Koulu

Kouluolojen yleiskehitys 1800-luvulla 370

Rauman koulut 1800-luvulla

Pedagogio 373

Turun katedrali- ja trivialikoulu Raumalla Turun palon jälkeen 380 Porin Ylä-alkeiskoulu Raumalla vv. 1852—1854 384

Rauman Ala-alkeiskoulu 385

Rauman Realikoulu 389

Rauman Alkeiskoulu 390

Yhteislyseo 392

Tyttöjen opetus

Mamsellien kouluja 393

Tyttökoulut 395

Vähäinlastenkoulut 398

Kansakoulut. Seminaari 400

Ammattikoulut 402

Raumalaisia opiskelijoita 1800-luvulla 404

Yleiset sivistysriennot

Kirjastot ja lukusalit ⁴¹³

Sanomalehdet 414

Yhdistykset 417

Museot 420

IX. RAUMA MAAILMANSODAN ^{PUHJETESSA V. 1914 422}

LOPPULAUSE 428

LIITE. Rauman tullinhoitajat vv. 1608—1917 432

NOOTTEJA ⁴³⁵

PAINAMATTOMIA LÄHTEITÄ 463

KIRJALLISUUSLUETTELO 466

KUVALUETTELO 474

KORJAUKSIA.

SUKULUETTELOJA.

PAIKANNIMI- ^JA HENKILÖLUETTELO RAUMAN HISTORIAN lI—IV ^OSAAN.

ALKULAUSE

Vuosikymmen, joka on

kulunut

kirjoittajalta Rauman kaupungin historian tutkimiseen, on vain rahtunen ajan loppumattomassa riennossa.

Mutta sen

aikana

^on

kuitenkin

^ehtinyt tapahtua paljo?i

muutoksia

^olosuh- teissa, joissa työ on

suoritettu. Rauman historian

vaalijoista ja ystävistä on

useita

mennyt manalle, ennenkuin historia valmistui.

Mainitsen

kun-

nioittavalla

kaipauksella etenkin Rauman kunniaporvarin, kirjailija Hj.

Nortamon,

päätoimittaja

Väinö

Lahtosen,

faktori

^{Kalle Revon,}

seminaarin-

johtaja August Alhon, kapteeninrouva

Katariina

Commentz-Westerlingin jaAina Wesander-Paneliuksen sekä kirjailija Unto Koskelan. Viime mai-

nittu suunnitteli

ennen lopullista

sairastumista

^nuorekkaan

innostuneesti

historiallista romaania 1600-luvun Raumasta, keskeisenä aiheenaan

Jordan-suvun

^vaiheet.

Tehtävä

^jäi

odottamaan

Hj. Nortamon runoilija-

viitan

seuraavaa perijää.

Rauman historian IV:ttä

osaakin valmistelussani olensaanut suosiol- lista apua jaopastusta, jotailman ei työni olisi

voinut

^onnistua. Kirjallisia

lähteitä, kirjeitä y.m. olensaanut käytettäväkseni arkkitehti Berndt Ami- noffin, tri Hans Hirnin, johtaja

Lars

Ljungbergin ja tri Paul Nybergin sekä maisteri Katri Solan ja senaattorinrouva Augusta Sallmen-Gran- strömin välityksellä Helsingistä,

tohtorinrouva

Olga Sallmen-Paqvalinilta ja eversti K. J. M. Collanilta Eurasta ja maisteri Lauri Mikkolalta, kap- teeninrouva

Sofia

^{Yrjälältä ja} rouva Elin Ljungbergilta Raumalta.

Suullisia tietoja 1800-luvun raumalaisista ovat antaneet kapteeninrouva

Karoliina

Amanda Wellenius-Carlsson ^ja maisteri Suoma Valle Turusta sekä neidit Ines Lagerbom, AnnaBerglund, Ingrid Groundstroem jarouva

Sofia Fredriksson

Raumalta. Lausun kaikille ystävällisestä avusta ^vilpit- tömän kiitoksen.

Valokuvia olensaanut Kansallismuseon jaRauman museon sekä neiti Lotten Dahlströmin välityksellä Åbo Akademin kokoelmista.

Professori ^Jalmari

^Jaakkola

on■

asiantuntijana arvokkaalla tavalla auttanut tutkimuksiani jatällä kerrallakin vaivautunut tarkastamaan käsi- kirjoitukseni.

Lausun

^siitä syvästi tuntemani kiitollisuuden.

Helsingissä, tammikuun 1U ^{p:nä 1939}

Aina Lähteenoja.

I. UUSIIN OLOIHIN SIIRTYMINEN.

1800*LUVUN YLEISKEHH YKSEN

SUUNTAVIIVOJA.

On olemassa ilmeinen yhdenmukaisuus maamme yleisen ja-kuvatta- vana olevan vanhan merikaupunkimme 'paikallisen kehityksen välillä ^sen

vuosisadankin

kuluessa, joka ulottuu Haminan rauhasta Suomen itsenäis- tymiseen. Yhdenmukaisuus on havaittavissa ennen kaikkea kehityksen rytmissä, nousu- jalaskukausien vaihtelussa, edistymisen ja lamaannuksen vuorottelussa

sekä

valtiollisen ja yhteiskunnallisen elämän sisällyksen ja muotojen perinpohjaisessa uudistumisessa. Jos itsenäistynyt Suomi lue- taan "myöhästyneisiin kansakuntiin” Euroopan vapaiden kansojen kehi- tyksen näkökulmastakatsottuna, niin voidaan merikaupunkimme kehitys- kulustakin tänä aikakautena käyttää sanontaa: kiiruhdamme hidastellen.

Valtiollisessaelämässä, joka suurin piirtein määrää kansakunnan sekä

taloudellisen

että henkisen kehityksen, ilmeni mainittu hidas eteenpäin

rientäminen

siinä, että kustavilaisen ajan perintöä oleva v. 1772 hallitus-

muoto ja sitä täydentävä v. 1789 Yhdistys- ja Vakuuskirja säilyivät maamme hallitusmuotona koko Venäjän vallan ^ajan valtiollisen elämämme sidonnaisuuden jakonservatismin merkkinä, mutta ^myöskin alati uhatun sisäisen itsehallintomme kestävänä turvana.

Keisari

Aleksanteri I^:n vahvistaman autonomian mukaisesti oli Suo- men suuriruhtinaalla Ruotsista perityn hallitusmuodon perusteella täydel- linen toimeenpanovalta. Hän nimitti hallitusmiehet eli neuvoston, jonka valtuus rajoittui vain neuvojen antamiseen, mutta joka ei saanut hallita.

Oikeuden _käyttö kuului laillisille tuomioistuimille. Lainsäädäntö jakautui hallitsijan ja säätyjen eli valtiopäivien kesken ^siten, ettei uutta lakia saatu

säätää

eikä

vanhaa muuttaa ilman kummankin

valtiomahdin

suostumusta.

Valtion tilit oli esitettävä valtiopäivillä säädyille ja^maan verot ^{käytettävä} maan omiin tarpeisiin, eikä suuriruhtinas saanut ^alkaa hyökkäyssotaa ilman säätyjen suostumusta. Mutta suuriruhtinaalle jäi oikeus harkita, kuinka usein ja milloin hän halusi kutsua säädyt valtiopäiville. ¹ Ellei tällaisen hallitusmuodon moraalisena selkärankana olisi ollut perinnäistä, vuosisataisen historiallisenkehityksen hallitsijan jakansan välille luomaa luottamuksellistayhteenkuuluvaisuutta, olisi tuskin kansakuntamme johta- villa miehillä kriitillisissä tilanteissa ollut sitä rohkeata päättäväisyyttä,

jota he osoittivat maan itsehallintoa puolustaessaan ja uusia alotteita tehdessään. Perinnäinen vakaumus, että laki sitoo javelvoittaayhtä hyvin hallitsijaakuin hallittavaakin, muodosti perustuksen, johon nojatenvoitiin vaikeissakin oloissa suunnitella toimenpiteitä

kansan

eri säätyjen ja elin- keinonharjoittajaryhmien elinehtojen parantamiseksi.

Maamme riippuvaisuus Venäjästä esti 1800-luvun keskivaiheille asti vapaakaupallisten virtausten pääsemästä vaikuttamaan elinkeinolliseen

elämäämme.

Mutta Antti Chydeniuksen aikanaan esittämiä liberalistisia ajatuksia rohkenivat kuitenkin taloustieteilijämme, mainittakoon heistä Petter Johan Bladh ja Michael Tjeder, puolustaa julkisessa sanassa jo ennen Snellmanin Saima-lehteä,

kunnes

Aleksanteri II :n aikana, Itämaisen sodan jälkeenliberalismin elinkeinovapautta ja vapaata kilpailua puoltavat

taloudelliset

periaatteet pääsivät askel askeleelta toteutumaan meilläkin.² Maakauppa tuli luvalliseksi, ammattipakko poistettiin _ja tullipolitiikassa

lievennettiin

ankaria suojelustullisäännöksiä.³ Vanhojen etuoikeuksien poistaminen ei tietenkään käynyt

kivuttomasti,

vaan aiheutti ankaraa vas-

tarintaa

niiden puolelta, jotka

havaitsivat

etunsa uhatuiksi. Siksi onkin 1800-luvun historia talouspolitiikan alallakin vastakkaisten voimien, uudis- tusystävällisten javanhoillaanoloa puolustavien välistä yhtämittaista tais- telua, olkoon kysymys koko maasta tai ahtaasti paikallisista oloista.

Meillä, kuten muuallakin Euroopan maissa, edellytti vapaamielinen talouspolitiikka sitä ennen tapahtunutta teknillistäkehitystä, höyryvoiman käytäntöön ottamista, liikenneneuvojenparantamista, rautateiden jasähkö-

lennättimen

yleistymistä ja

uudenaikaista

pankkiliikettä. Kaikki nämä tekijät

vaikuttivat

elvyttävästi talouselämään kartuttaen pääomia ^ja val-

Rauman ^itäinen

tulli 1890-luvulla.

mistaen elämänmahdollisuuksia lisääntyvälle asujamistolle. Romantiikan kasvattama kansallisuusajatus herätti pienetkin kansat itsetajuntaan ja kansalliseen itsetuntoon. Kunkin kansayksilön arvo ^ja kutsumus seivisi lähinnä kansakunnalle itselleen ja ^sen valtiollinen itsenäisyys toteutui sikäli kuin kansanvaltaisten valtiollisten ja yhteiskunnallisten reformien onnistui koota kansakunnan taloudelliset ja henkisen kulttuurin voimat hedelmälliseen yhteistoimintaan. Mutta 1800-luvun tuotannollisen kukois- tuksen varjopuolena oli teollisuuden ja maataloudellisen vallankumouksen aiheuttama ristiriita työnantajien ja palkkatyöväen suhteissa ^toisiinsa, seikka, joka Suomessakin alkaa kiinnittää huomiota puoleensa 1800-luvun viime vuosikymmeninä.

Numeroilla ilmaisten näkyy maamme taloudellinen nousu 1800-luvulla esim. siitä, että maan väkiluku kohosi l:stä ^3;ksi miljoonaksi ja kaupun- kiemme väkiluku lisääntyi 50,000:sta 500,000:ksi, s.o. kohosi 5 ^c/c :sta 16 ^% :ksi koko asukaslukumäärästä. Suurteollisuus syntyi maahamme ja pienteollisuutta ja maatalouttakin ruvettiin harjoittamaan

rahataloudelli-

sin perustein vapaaseen kilpailuun nojaten. Kapitalistinen talousjärjes- telmä toteutettiin aste asteelta entisen säätyetuoikeuksiin nojautuvan talousjärjestelmän sijaan. Yksilön voima, yksilön etupyrkimys pääsi siten osoittamaan taloudellista tehoaan ennen kokemattomassa määrässä sekä maassamme ^yleensä että kaupunkiemme paikallisessa liikkeessä.¹ Eikä

liberalismin

^jälkeinen, valtion puuttumista talouselämän kulkuun suosiva talouspolitiikka, uudestisyntynyt merkantilismi, vielä 1800-luvun lopulla- kaan tunnu merikaupunkimme liike-elämässä.

Esitettävänämme

^{on kehitys, joka} muuttaa vanhan, säätyjakoisen Rauman uudenaikaiseksi kaupunkiyhdyskunnaksi. Tässä kehityskulussa

muodostaa

Itämainensota vv. 1854—1856 kaupunkikuntammekin elämässä ilmeisen käännekohdan. Vuosisadan alkupuoli on suurin piirtein katsottuna paikallaan polkemista, vanhan järjestyksen ja perinnäisten katsomusten

ja laitosten hiljaista riutumista, mutta 1800-luvun jälkimmäinenpuoli sen sijaan keväistä jäidenlähtöämuistuttavaa vapautumista, kuohuntaa, uudis- tumista jakaikilla elämänaloilla havaittavaa kasvua ^javoimistumista.

UUSIIN ^OLOIHIN MUKAUTUMISTA HELPOTTAVIA TOIMENPITEITÄ.

Suomen siirtyminen Ruotsin yhteydestä Venäjän yhteyteen tapahtui verrattain kivuttomasti. Kutsumalla valtiopäivät koolle jo ennen rauhan solmiamista keisari Aleksanteri 1 halusi saada suomalaiset vakuutetuiksi suopeudestaan ja vapaamielisyydestään.

Porvoon valtiopäivillä

v.

1809 antoivat säädyt voimassaolevan

v.

1617 valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti lausuntonsa hallitsijan esityksistä, sillä muuhun heillä ei ollut oikeutta. Hallitsijan neljä valtiopäiväesitystä koski- vat ^Suomen sotaväkeä, veronkantoa, rahalaitosta ja keskushallintoa.

Esityksen hyväksyen säädyt luopuivat ensiksikin oman sotaväen ^ylläpitä-

misestä.

Veronkantoa suunniteltiin uusittavaksi siten, että veroparseleita

jamonia verojakin yhdistettäisiin, jotta järjestelmätulisi yksinkertaisem- maksi ja että kaikki verot oli käytettävä maan omaksi hyväksi. Verojen

uudistus

toteutettiin kuitenkin pääasiallisesti vasta ^v. 1840. Rahasta sää-

dettiin

^jouluk. 29 p.

v.

1809, että kaikki kruunun kannot oli v. 1810 alusta

suoritettava venäläisessä

hopearahassa tai pankkiseteleissä, mutta ^yksityi- sessä

liikkeessä

^{oli lupa}käyttää toistaiseksi myöskinRuotsin rahaa. V. 1811

Turkuun

^perustettu Suomen suuriruhtinaskunnan vekseli-, lainaus- ja

talletuskonttori

oli Suomen valtiopankin alkuna. Virallisesti Ruotsin raha

kiellettiin

^jo

lokakuussa

1810 kokonaan, mutta sitä pysyi liikkeessä silti pari- kolmekymmentä vuotta ja hallituksen täytyi tyytyä siihen, että mil- loin mikin lääni maksoi kruununverotkin Ruotsin rahassa. Sekä Venäjän että Ruotsin rahan arvo

vaihteli

jatkuvasti. Vasta v. 1839 tuli parannus tästä sekavuudesta, _kun Venäjän

hallitus

alkoi lunastaa assignatsioneja hopearuplilla

suhteessa

1 hopearupla ⁼ 3V2 seteliruplaa. Suomen Pankin pienet setelit pääsivät

vaihtorahana

vähitellen käytäntöön. V. 1840 vaih-

dettiin

^pankin

hallussa

olleet setelirahat Pietarissa hopearupliin ja niillä

lunastettiin

maassa olevat Ruotsin rahat, jotkasitten vaihdettiin hopeaan

Tukholmassa.

Ulkomaalaisten setelien maahantuonti kiellettiin samalla.

Tämä rahanuudistus

oli Turun ja Porin läänin maaherran Lauri Gabriel von Haartmanin ansiota.⁵ Suomen oma raha tuli käytäntöön vasta v. 1865.

Niinä vuosikymmeninä, jolloin Ruotsin rahaa vielä oli Suomessa liikkeessä, oli hopeariksin eli Riikintalarin (riksdaler specie) arvo

mk 56:70—57: nykyistä rahaamme. Koska Riikintalari ^jakaantui 48 killinkiin (skilling) ja 1 killinki 12 runstykkiin eli ”äyriin” (runstyck, styfver), oli killingin arvo mk 1: 20 ja äyrin eli runstykin ^arvo 10 penniä nykyistä rahaa. Pankkoriksi ^(riksdaler banco) aleni arvossa, niin että esim. v. 1830^se vastasi vain ^% riikintalaria hopeaa elin. mk21:30 nykyistä rahaa. Valtionvelkaseteliriksi (riksdaler riksgälds) vastasi edelleen

% pankkoriksiä ja sen arvo oli siis v. 1830 n. mk 14:20 ^nykyistä

rahaamme.

^Se oli arvoltaan sama kuin myöhempi Ruotsin kruunu.

Venäläinen hopearupla vastasi mk 40: ^nykyistä rahaa. Rupla oli jaettu 100 kopeekkaan. Seteliruplan ^(rubel banco assignationer) kurssi ^vaihteli, niin että sen arvo oli v. 1810 mk ^22:—,

v.

^{1815 mk 12:50 ja}

v.

1838 mk _15:60 nykyistä rahaamme.⁰

Joutuessaan Venäjän yhteyteen maamme siirtyi samalla aivan ^uuteen, sekä laajuudeltaan ja tuotteiltaan että menekkimaana entisestä eroavaan kauppapiiriin. Uusi yhteys vaikutti elvyttävästi ^maamme omiin elinkei-

nollisiin

voimiin ja mahdollisuuksiin. Pietari tuli Tukholman sijaan liike- keskukseksi, josta tuotettiin eri tarvikkeita ja joka kykeni kuluttamaan

meiltä vientiin liikeneviä tavaroita. Sinne matkustivat myöskin käsityö- ammattien harjoittajat, esim. kulta- jakellosepät, täydentämään ammatti-

taitoaan.

Mutta tässä suhteessakinkehitys suuntautui rauhallisesti uudelle

joten murros oli mahdollisimman kivuton.

Haminassa

syysk. 17 p. 1809 solmitun rauhansopimuksen X. artikla takasi

ensiksikin Ruotsissa oleville

suomalaisille ja Suomessa ^oleville

Ruotsin

alamaisille oikeuden palata kotimaahan ja kuljettaa tavaransa ^tul-

litta mukanaan.

Siirtymisaikaa oli kolme ^vuotta, laskettuna rauhansopi-

muksen

ratifioinnista, ja sinä aikana oli asianomaisilla ja heidän toimitus- miehillään lupa vapaasti kulkea Ruotsin ja Suomen väliä asioiden selvittä-

miseksi

^puolin jatoisin. Velkasitoumuksista ym. säädettiin, että ^sota-aika,

nimittäin

aika tammikuun 1 p:stä 1808 kuusi kuukautta rauhansopimuksen ratifioinnista

lukien

eteenpäin, lasketaan pois määräajoista, niin ettei kukaan

sinä aikana

menetä valitus- ^ym. oikeuttaan, vaikkei olekaan sitä

valvonut.

Vangitpääsivät vapauteen viimeistään kolmen kuukauden kulut-

”Oveliin silta” Rauman itäisessä tullissa.

tua rauhansopimuksen voimaanastuttua ja sanotun sopimuksen Vl:ssa artiklassa Ruotsin kuningas viittasi ^siihen, että keisari oli jo ennen rauhan solmimista vakuuttanut Suomen asukkaille ^vapaan uskonnonharjoituksen

jaomaisuuden jakaikkien erioikeuksien

loukkaamattomuuden.

Rauhansopimuksessa oli myöskin otettu huomioon kaupan elinehdot.

XVl:ssa artiklassa määrättiin ennen sotaa ^{Ruotsin ja Venäjän} välillä voi- massa ollut kauppasopimus, joka oli säädetty kestämään 29 päivään loka- kuuta 1811, pidennettäväksi ja noudatettavaksi helmik. 13 päivään 1813 asti

kaikissa

suhteissa, mitkä eivät sotineet tammik. 1 ^p. 1807 Pietarissa julkaistua kauppamanifestia vastaan. Rauhansopimuksen XVII artikla sisälsi tarkemmat määräykset siitä, että naapurimaiden pitkäaikainen ja luonnollisten liikesuhteiden ja tarpeiden _synnyttämä kauppa oli edelleen jatkuva pääpiirtein

entisenlaisena.

Kunnes toisin säädettäisiin, oli siis suomalaisilla lupa tuoda Ruotsista malmia ja takkirautaa, ^kalkkia, raken-

nuskiviä

masuuneihin ja sulatusuuneihin ja yleensä muitakin Ruotsin maan tuotteita, jaruotsalaisten oli lupa viedä Suomesta Ruotsiin ^karjaa, kalaa, viljaa, palttinaa, tervaa, lautoja, kaikenlaista puutavaraa, timperi-

puita ja halkoja ym.

suuriruhtinaskuntamme

tuotteita. Nämä ^{määräykset} vakuutettiin loukkaamattomina olemaan voimassa lokakuun 13 päivään

1811. Rauhansopimuksen XVIII artiklassa vahvistettiin ^50,000 tschet-

vertsin

suuruisen vuotuisen viljamäärän vapaa lastaus Itämeren ^ja Suomenlahden rannalla olevista venäläisistä satamista.⁷

RAUMAN KAUPUNGIN TILA 1800*LUVUN ALUSSA.

Rauman kaupungille, jokaoli etäällä Venäjän pääkaupungista, oli erit- täin tärkeätä, että kauppa Tukholman ja muiden Ruotsin kaupunkien kanssa sai jatkua entisiä latujaan. Päävientitavarat, lehterit ja parrut

sekä parempi lautatavara myytiin kuitenkin edelleen Saksan ^ja Tanskan Itämeren satamiin. Vielä niin myöhään kuin v. 1824 lausuu Rauman maist- raatti maaherralle lähetetyssä vuosiselostuksessaan, että puutavaralas- teista saadut varat tuotiin etupäässä selvänä hopearahana takaisin kaupun- kiin, sillä tuontirajoittui siihen mitä 7 rihkamatavarakauppaa saattoi^myy-

dä kotikaupungissa. Myös vekseleitä käytettiin asetettuina maksettaviksi

Tukholmassa.

Viimemainittu seikka

todistaa

epäämättömästi entisten liike- ^ja

luottosuhteiden

^{jatkumista Rauman ja} Tukholman porvarien välillä. Kuitenkin havaitaan Rauman Tukholman kaupassa jo 1820-luvulla herpaantumista ja vuoden 1824 tienoissa mainitaan ulkomaantavaroita tuodun raumalaisiin kauppapuoteihin myöskin silloin tällöin Turusta.³

Jo Porvoon valtiopäivillä oli Rauman kaupungin edustaja anonutkau- pungille tapulioikeuksia ja toiveita oli herätetty anomuksen onnistumi- sesta, mutta kun mitään päätöstä ei asiassa tullut, uudistivat raumalaiset anomuksensa v. 1813. Alamaisessa memorialissaan Rauman kaupungin vanhimmat mainitsivat Rauman olevan maan vanhimpia kaupunkeja ja

suorittavan

raskaita veroja. Sen ikivanha kauppapurjehdus Itämerellä oli takeena siitä, että se kykenisi tapulikaupungiksi päästyään ulottamaan kauppapurjehduksen myös Läntiseen mereen, mutta sen asema oli sellai- nen, ettei ^sen porvarien kannattanut käydä läheisissä tapulikaupungeissa

tullaamassa

tavaroitaan. Sillä oli jo oma meritullikamarinsa, jossavoitiin tullaus toimittaa, ja kaupunki sitoutui muutenkin kaikkiin niihin rasituk-

Rauman tori 1860-luvulla. Vas. oik. ^talot Pusula^—Öysti, Sonnila ja Pungila.

siin, jotka seurasivattapulikaupungin oikeuksia. Purjehdusväylän suhteen oli kaupungin porvaristolla kuitenkin muuan kiireellinen toivomus. Se koski Jurmon jaFiskön sataman välistä väylää. Tämä väylä oli niin mata- loitunut, ettei sitä enää voitu hankaluudettakäyttää, vaan oli suurempien laivojen pakko kulkea Jurmon ja Fiskön maan pohjoispuolista reittiä.

Raumalaiset anoivat siis, että Lyökin luotsiaseman luotsit velvoitettaisiin luotsaamaan laivat Lyökistä suoraan Fiskön sataman vesille. Rauman kaupungin vanhimmat eivät myöskään tällä kertaakaan unohtaneet ano- muksessaan mainitatalonpoikaispurjehduksen kaupungin kaupalle aiheut-

tamia

^haittoja. Kahdella kaupungin lähellä sijaitsevalla pitäjällä on ^yli 20 suurta alusta, sanottiin kirjelmässä, ja talonpojat kuljettavat niillä oman janaapurien talouden tuotteita, karjaa, halkoja jaruokatavaroita Tukhol- maan aiheuttaen näiden tavaroiden pulaa porvareille, jotka elävät kaupas- taan jamenettävät siis välittäjäpalkkionsa, kun heillä ei ole mitään Tukhol- maan vietävää.⁹

Tapulioikeuksia ei Rauma vieläkäänsaanut, mutta pikkutullin lakkaut- taminen jo 1808—1809 vuoden sodan aikana merkitsi suurta ^helpotusta tavarain hankinnassa sekä omiksi tarpeiksi että myytäväksi. Itämeren satamiin vietiin, kuten ennenkin, lehtereitä, parruja, lankkuja ja lautoja

sekä puuastioita, mutta hinnat olivat huonontuneet ja voitto vähentynyt entiseen verrattuna. ^{Muutenkin pysyi liike} kaupungissa vähäisenä.V. 1824 esim. ei kaupungissa vielä ollut mitään tehdaslaitosta, joka olisi lisännyt asukkaiden ansion ja työn mahdollisuuksia. Mutta perinnäistä pitsin-

nypläystä harjoitettiin ahkerasti ja pitsejä myytiin paitsi omaan maahan myöskinRuotsiin ja vähäinen määrä Venäjällekin. Nypläyslankaa tuotiin osin Tukholmasta, osin Turusta. Lapin saha, josta on ollut aikaisemmin puhe,¹⁰ valmisti lautoja porvarien omiksi tarpeiksi ja Holsteiniin laivatta- vaksi, mutta siinäkin oli Uudenkaupungin liikemiehillä osuuksia rauma- laisten kerällä. Yksi jauhomyllyoli kaupungin maalla. Käsityöläiset elivät niinikään ahtaissa oloissa, sillä heidän tuotteidensa menekki oli vähäistä.

Maistraatti oli tuon tuostakin koettanut rohkaista käsityöläisiä suurem-

paan yritteliäisyyteen, mutta pääomien puute tukahdutti kaikki uudistus- ja parannussuunnitelmat alkuunsa. Käsityöläisiä oli ^v. 1824 kaikkiaan 41.

Puutarhanhoito, jokaoli edellisellä vuosisadalla päässyt vauhtiin, oli sodan jälkeen jäänyt hunningolle, niin ettei kaupungissa enää ollut ^{yleistä puu-} tarhuriakaan. Mutta pormestari Grönholm ja eräät raatimiehet olivat

1820-luvun alkuvuosina

perustaneet taloihinsa puutarhan, jotenkaupunki-

laisilla

taasen oli

tilaisuus

oppia puutarhanhoitoa. Sen tuottamia tuloja oli

kuitenkin

epäsuotuisa sää vähentänyt useina vuosina. ^Kaupungin maa-alaa ei oltu virallisesti kartoitettu, muttaruiskylvön perusteella arvioitiin pelto- maa vuonna 1824 286 tynnyrinalaksi jasiitä oli ²/s viljeltyä, pääasiallisesti viljan, s.o. rukiin ja ohran, tuottamiseksi. Vehnää jakauraa viljeltiin niukalti, mutta ^peruna oli tullut yhä yleisemmäksi. Pellavaakin viljeltiin vähäisen, mutta herneitä ei nimeksikään. Maistraatin jäsenetolivat ^kyllä-

kin koettaneet

virkapeltojaan ja yksityisiä maitaan viljelemällä osoittaa porvaristolle hyvää esimerkkiä pellon ja niityn käsittelyssä, mutta porva- rien enemmistö oli tässäkin suhteessa vanhoillaanolijoita.

Tätä

alakuloista kuvaa merikaupunkimme tilasta esitettävän

vuosi-

sadan ensimmäisillävuosikymmenilläkirkastaa kuitenkin kaksi valoläikkää.

Toinen on keisarinkäynti Raumalla syksyllä 1819 ja toinen Rauman 1800-luvun taitteessa, aina 1830-luvun loppuun kylpypaikkana nauttima maine. Kappelinsalmen rannalla oleva terveysvesilähde houkutteli silloin kesäisin Raumalle maamme korkeimmat virkamiehet, aateliset ja varak-

kaimmat ^porvarit perheineen Turusta, Hämeenlinnasta, Helsingistä, Viipu- rista, Vaasasta jaOulustakin asti hoitamaanterveyttään ja samalla huvit- telemaan vaatimattomassa pikkukaupungissa, jollakaikesta huolimatta oli kylpyläkaupungiksi sopiva asema meren ja ^mannermaan vaiheella.

KEISARI ALEKSANTERI

Ln

^KÄYNTI

RAUMALLA

1819.

Rauma ei ollut kahteen vuosisataan saanut iloita hallitsijan käynnistä kaupungissa kaikkine sitä seuraavine juhlallisuuksineen. Kustaa II Adolf teki keväällä 1616 kuuluisan kuninkaankiertonsa Turun läänin kaupun- geissa käyden Raumalla toukok. 3 ^p:nä, mutta senjälkeen olivat ^rauma- laiset saaneet tyytyä toteamaan, että hallitsijan matkasuunnitelmassa aina sivuutettiin pieni merikaupunki. Keisari Aleksanterin käynti Raumalla syysk. 7 ^p. 1819 oli siis erittäin harvinainen tapaus, joka jännitti sekä kaupunkilaisten että läheisten pitäjien asukkaidenkin mieliä.

Matkaohjelman mukaan

keisarin

oli määrä ^saapua

Raumalle

^{jo syys-} kuun s:nä päivänä, mutta viivästyminen pohjoisessa aiheutti sen, että keisari saapui Raumalle vasta 6:n päivän viimeisellä tunnilla. Vastaanotto-

valmistuksiin

^{ryhdyttiin maaherran} käskystä hyvissä ajoin. Jo elok. 10p.

kuulutettiin maantientarkastus ja määrättiin, että kukin tienosuus on mer-

kittävä

punaiseksi maalatulla paalulla.¹¹ Elok. 20 ^p. kuulutti Eurajoen nimismies G. A. Ölander, että hevosenvaihtopaikoille on varattava ^hyviä,

rauhallisia

hevosia 2 suuremmista ja 1 pienemmistä taloista sekä

raittiit

^ajomiehet

keisarillisen

seurueen käytettäväksi. Ajokalujen, rän- kien ja

suitsien

^tuli

olla

^eheitä ja vahvoja. Tiet, ^sillat ja ojaparrut oli

kunnostettava

viipymättä, niin että ne elok. 24 p. pidettävässä tarkastuk-

sessa

olisivat

moitteettomat.

Tientarkastus

ulotettiin Eurajoen kirkon- kylästä Rauman ohi L^Tnajan kylän alueen rajalle

asti.

Elok. 27 ^p. rummutti Rauman rumpali kuulutusta, jossa

ilmoitettiin

läänin maaherran, parooni Mannerheimin

lääninsihteerin

laamanni Snell- manin seuraamana

matkustavan

syysk. 1 ^p. keisaria vastaanläänin^pohjois- rajalle ja saapuvan Unajan majataloon sanotun ^päivän aamulla, jolloin oli

varattava 9

hevosta

maaherran käytettäväksi Unajan ja Taipaleen kylän

välillä. Hevoset oli Sorkan talollisten tuotava rattailleen Unajaan joedelli- senä iltana klo 6.¹²

Elok. 27 ^p. kuulutettiin myöskin, että keisarin seurueen käytettäväksi määrätyt hevoset sijoitetaan maantien varrelle, 20 hevosta kuhunkin vaihtopaikkaan, noin 20 kyynärän välimatkan päähän toisistaan. Kutakin hevosta varten oli lyötävä maahan 5 kyynärää pitkä paalu, johonoli kiin- nitetty ^% kyyn. leveä ja kyyn. korkea lauta poikittain numerotauluksi.

Nämä paalut oli Unajassa asetettava valmiiksi jo maaherran saapuessa sinne edellisenä iltana eli elok. 3 ^p. Kuhunkin kyydinvaihtopaikkaan oli varattava keisarin seurueita varten 8 neliökyynärän suuruinen ^lehtimaja.

Majatalojen huoneet oli puhdistettava parhaan mukaan ja kaikkea, mitä oli säädetty majatalosta saatavaksi, oli varattavavieraille. Koska odotettiin väkeä kokoontuvan runsaasti tienvarsille ja hevosten vaihtopaikoille, oli väki järjestettävä seisomaan tihein rivein tien ^viereen, kaikki siisteihin, kotitekoisiin vaatteisiin puettuina.

Ulkomaalaisia

hepeniä ei ollut lupa käyttää eikä myöskään kalliita koristuksia. Juopuneita ja kerjäläisiä ei tietystikään saanut olla ^näkyvissä missään matkan varrella.¹³

Elok. 28 p. rummutettiin ^Raumalla, että ^Sampanalankulmalla oli tietä vielä

tasoitettava

ja kaupungissa oli katuojat perattava, irtonaiset kivet noukittava pois kaduilta ja kujilta ja levitettävä niille karkeata hiekkaa.

Vieraiden

kestitsemistä varten tuotettiin Vuojoen kartanon ^puu- tarhasta vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, ja Vuojoen herrasväen keit- tiöön

lähetettiin vastikkeeksi

^Raumalta muutama leiviskä lihaa.¹⁴ Keisari oli edeltäpäin tiedoittanut, _ettei kunniaportteja eikä

kunnialaukauksia

^ole lupa järjestää, mutta kaupungin julkiset

rakennukset

^ja muutkin talot oli siistitty ja maalattu jakaikki olivat keisarin saapuessa juhlavalaistut.

Keisarin seurueeseen kuuluivat koko matkan hallitsijan nuoruuden- ystävä, kenraaliadjutantti, ruhtinas Pietari Volkonski. keisarin henki- lääkäri, todellinen salaneuvos, baronetti James Wylie,

suomenkielen

^tulk- kina yliesikunnan vänrikki Carl Maurits Martinau, vaunumestari eversti Solomba, hovimestari O. Möller, kamaripalvelija F. Feodorov ja kuski Ilja Ivanovitsh Baikov sekä ainoa henkivartija, kasakkaupseeri eli vänrikki Ovtsharov. Osalla matkaa oli mukana Suomen asiain valtiosihteeri, vapaa- herra R. H. Rehbinder jakapteeni Sebastian Gripenberg.

Rauman tori, valok. 15.9. 1865. Vas. ^näkyy Pulttikin talo ^ja raatihuone, joiden välissä on Rennerin talo, oikealla Pungila.

Keisari oli syyskuun 4—5 p. vasta Vaasassa, jossa 4:nen p:n illalla oli loistavat tanssiaiset yhdistetyissä Grönbergin ja Holmbergin taloissa, ja hallitsija otti

sp.

_{klo 9—l vastaan} Vaasan johtavatvirkamiehet jarahvaan

lähetystöt. Lähdettyään Vaasasta klo 1 päivällä uutta postitietä Laihian, Pirttikylän, Övermarkin jaNärpiön kautta etelään keisari kävi Kristiinassa ja saapui 6 ^{p. syyskuuta} klo %5 Poriin kulkien Kokemäenjoen yli Camilla- nimisellä purrella. Keisari ^viipyi Porissa, ^{majaillen kapteeni} Wallen- strålen talossa silloisen torin varrella, vain °/₄ tuntia kaupunkilaisten mieli- pahaksi, jotka olisivat asettaneet kaikkein parhaimmat herkut ^juhla- pöytään, mutta korkea vieras oli

aterioinutkin

^jo tiellä.¹⁵

Porista ^{seurue jatkoi} matkaa Raumalle pysähtyen Eurajoen uuteen kirkkoon ja Irjänteen vanhaan pyhäkköön. Eurajoen seurakunnan kirkon-

kokousten ja

kirkkoneuvoston

pöytäkirjaan¹⁰ on

vuoden

1819

keisarin-

käynnistä merkitty, että palatessaan Arkangeliin, Kajaaniin ja Tornion kaupunkiin tekemällään matkalta, joka suoritettiin halki Pohjois-Suomen, Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Aleksanteri I suvaitsi armollisesti käydä myöskin Eurajoella. Hän saapui juhlakynttilöinvalaistuun kirkkoon kellojen soidessa syysk. 6 ^p:n illalla klo 9. Hänet ottivat kirkon portilla vastaan seurakunnan papit, rovasti Henrik Törnroth, kappalainen Dav. Joh.

Wegelius, pitäjänapulainen Adolf Wilhelm Höckert ja kirkkoherran- apulainen Petter Fogelberg. Kirkosta keisari meni Vuojoen säteriin, jossa hän oli säterin omistajan, 'Todellinen Keisarillinen Kamariherra, Eversti- luutnantti, Ritari ja Vapaaherra Otto Wilhelm Klinkovströmin ja hänen puolisonsa Vapaaherratar Saara Cuthbertin vieraana, jotka olivat tulleet

Keisaria

vastaan Irjänteellä olevaan vanhaan kirkkoon ja pitäjän emä- kirkkoon.” Ennen puoliyötä jatkoi keisari seurueineen matkaa ^Raumalle,

joka oli määrätty yöpymispaikaksi. Eurajoen kirkkoa tarkastellessaan hän oli

huomauttanut,

että kirkon kattoon on varustettava rautaorsi vah- vikkeeksi, mikä sinne sitten lavettiinkin hallitsijan käynnin muistoksi.

Keisari oli pitkällä kiertomatkallaan kokenut monenlaisia vaikeuksia huonoilla teillä ja puutteellisissa yömajoissa. Niinpä hän oli tottunut

juomaan aamuteensä jo klo 5 ^aamulla. Mutta Raumalla keisari

nukkui

rauhallisesti aamuyön ja aamupuhteen. Kun matkasuunnitelmaan kuului vielä samana päivänä jatkaa matkaa Uuteenkaupunkiin ja Turkuun, supistui _yleinen vastaanotto Raumalla hyvin lyhyeksi. Keisari oli seuruei- neen ^majoitettu kauppatorin varrella sijaitsevaan, raatihuoneen viereiseen Rennerin taloon, jonka silloin omisti majuri Berndt Henrik Aminoff.

Majuri Aminoff oli vakavasti sairaana ja lääkärinhoidossa Turussa, mutta hänen puolisonsa

Kristiina

Sofia Maria o.s. von Engelbrechten ja kotona

oleva

^tyttärensä Henrietta tekivät kaikkensa voidakseen tarjota keisarille hyvänvastaanoton.

Keisari

oli Vaasassa vieraillut majuri Aminoffin toisen tyttären, Augustan ja hänen puolisonsa, hovioikeudenpresidentti, vapaa-

herra

C. Fr. Rotkirchin kodissa, mikä seikka selittääkin sen, että hän Rau- malla suvaitsi asettua majuri Aminoffin taloon. Henrietta Aminoff ia saammekin

kiittää

^siitä, että jälkimaailmalleon jäänyt mahdollisimman yksityiskohtaiset tiedot keisarin käynnistä Raumalla ^ja samalla ^eloisa,

läpileikkaukseilinen

kulttuurikuva

^kaupungin aloista. Kaksi päivää keisarin käynnin jälkeen eli syyskuun 9 ^p:nä Henrietta Aminoff kirjoitti sisarel- leen ^Augusta Aminoff-Rotkirchille Vaasaan kirjeen, joka suomennettuna kuuluu^:1T

”Paras Augustani. Olemme luonnollisesti molemmin puolin yhtä uteliaat kuule- maan näiden merkillisten päivien tapahtumista, pääni on vielä aivan pyörällä huolista, harmista, ikävyyksistä, hämmästyksestä ja ilosta, niin että tuskin kykenen kirjoitta- maan muutamaa selvää riviä tapahtuneista asioista. Maanantaina klo neljältä ilta- päivällä tuli Bojeen tänne suureksi iloksemme ja sanoi huoneiden olevan oikein hyvät

ja minä kerroin hänelle, miten vaikeata meidän oli ollut saada ne kuntoon ^jakuinka kaupunkilaiset olivat luvanneet hankkia kaikkea, mitä tarvitaan ja laittaa kaikki kuntoon, mutta eivät olleetkaan tehneet mitään. Sinähän tiedät edellisistäkirjeistäni, mitä he ovat tehneet. Täyttyisi useita paperiarkkeja, jos rupeaisin kertomaan, mitä kaikkia meidän on täytynyt antaa omastamme tänä aikana ja mitä ilkeyksiä he ovat keksineet. Myöhemmin kirjoitamme niistäkin. Klo kahdeksalta tuli meille viisi keisarin kamaripalvelijaa ja meillä oli kaikki niin valmista, että mitä ikänä he pyysi-

vätkin, he saivat sen heti. Pieni keittiö oli varattu heille. Ruokakaappi oli muutettu sinne ja siihen oli koottu kaikkea hyvää. Hienoa mustaa teetä olimme hankkineet Turusta. Kaikki oli asetettu pitkälle pöydälle, joka oli ikkunan edessä, kahvipannu ja teekannu olivat valmiina leivintuvassa ja kumpaakin he ^pyysivät. Meillä oli sokuria, leipää ja tuoretta vehnästä ja kuivia korppujakin meillä oli. Kaikki oli onnistunut oikein hyvin ja heti kysyttiin, oliko keisarille varattu tuoretta voita ja leipää sekä hyvää kermaa. Sitä oli, sitä maistettiin ja sen sanottiin olevan hyvää. Kermaa ja voita lupasi ^kaupunki hankkia. Meille tuotiinkin kermaa, mutta se oli hapanta kuin olisi ollut viilipunkasta kuorittua. Onneksi emme olleet luottaneet kaupunkilaisten hankintoihin, vaan olimme itse varanneet sekä kermaa että voita. Kamaripalvelijat olivat meillä ainakin ^puoli tuntia, ennenkuin saimme tietää, että kukaan heistä osaisi ruotsin- tai suomenkieltä, puhuttiin näet yksinomaan saksaa. Ja mitä sanot siihen, että minäkin ^puhuin saksaa. Mutta yhfäkkiä rupesi eräs heistä, joka oli koko ajan puhunut saksaa, puhumaan meille ruotsia ja hän puhui suomeakin yhtä hyvin kuin minä. Jumalan kiitos, emme olleet keskenämme sanoneet mitään, joka olisi ollut meille vahingoksi, vaan päinvastoin sellaista, jokaoli hyödyksemme: kuinka oli hauskanähdä, miten he järjestivätkaiken valmiiksi keisaria varten. Mekysyimme heiltä, saisimmeko olla sisällä ^ja he antoivat meille luvan siihen, mutta pormestarille sanottiin, ettei hänen tulisi olla sisällä.

Minun ^pitäneekertoa, miltä huoneemme ^näyttivät. Etuhuone oli ^aivan entisellään, ikkunat ja ovi oli vain maalattu valkeiksi ja katto oli valkaistu liimavärillä. Samoin sohva. Vahakynttilöitä oli ^kaupunki hankkinut. ^Etuhuoneen pöydällä paloi 6 kynttilää ja yksi kummallakin puolen rintakuvaa. Salissa meillä oli sama sohva kuin siellä on ollut ^ennenkin ja tuolit oli siirretty sinne vanhempaimme huoneesta. Ne maalattiin kaikki valkoisella maalilla ja päällystettiin mustalla kiiltonahalla, mikä, kuten kuulit, oli välttämättä tehtävä. Nahka ei riittänyt jalkajakkarohin, jotka ovat ikkunan alla, mutta me päällystimme jakkaratmustalla cambrikilla ja se näytti aito nahalta. Kuvas- timen alla oli sama pöytä kuin ennenkin, toinen pöytä maalattiin valkoiseksi ja sekin oli tavallisella ^paikallaan niinkuin ^suuri teepöytämmekin. Toisen miltei samanlaisen pöydän olimme lainanneet ja se asetettiin kamarimme oven viereiseen nurkkaukseen.

MajurinrouvaKristiina Sofia^Maria Aminoff,

o.s. von Engelhrechten.

Neljä peililampettia olimme lainanneet.

Ne eivät tosin olleet kauniita, mutta kaikki näytti kuitenkin aika sievältä.

Kovasti kerjäämällä oli meidän onnis- tunut saada lainata salin uutimiksi kaksi kappaletta ohutta, raidallista liinakangasta, (nettelduk) miltei sa- manlaista kuin meillä on etuhuoneessa.

Minä kiinnitin ne paikoilleen niin ^hyvin kuin osasin, ne ulottuivat ^{yli peilin} yhtä paljon toisellekin puolelle, vaikkei siellä ollut mitään. ^Etpä usko, miten mukiinmenevältä kaikki näytti, vaikka olikin niin yksinkertaista ja vaatima- tonta. Meidän kamarimme eli oikeas- taan keisarin makuukamarin seinät ^oli- vat vaaleanpunaiset. Minä tahdoin sii- hen vihreätä, mutta maalarin ei onnis- tunut saada niin kaunista ^vihreätä kuin halusin, jakaton reunaan oli maa- lattu samanlainen reunusmaalaus kuin on etuhuoneessakin. Katto paperoitiin ja kamariin laitettiin uusi lattia.

Kalustona oli jo ennen mainitsemani vuode, ^jonka minä laitoin raakuukun- toon, siinä oli valkoinen tikattu ^peite, valkoisella silkkisarssilla päällystetty peite oli tahrainen, niin ^{ettei sitä} voitu käyttää. Etuhuoneesta oli makuuka- mariin tuotu neljätuolia, eli oikeastaan kolme, sillä neljäs oli meillä ylimääräi-

senä, ^{ja se} päällystettiin myöskin.

Siinä olikin riittämiin, sillä ^{huone oli} pieni ja etuhuoneessa niitä oli miltei liian monta. Puusepältä lainasimme petsatun pöydän ja se asetettiin ikkunan eteen ja pieni teepöytämme oli oven vieressä varattuna pesuvettä varten. Kynttiläjalat lainasimme myöskin, muutamia viinipikareita ja juomalaseja samoin. Tällaisilta näyttivät huoneemme.

Noin klo yhdeksältä saapuiruhtinaan adjutantti, luulen, emme kysyneet, kuka hän oli, hän puhui saksaa. Me sanoimme hänelle, etteivät huoneemme suinkaan olleet sellaiset kuin niiden olisi pitänyt olla voidaksemme ottaa vastaan keisarin, _{mutta hän} sanoi, että ne olivatoikein hyvät, siistit ja hyvin järjestetyt, jota Hänen Majesteettinsa juuri pitääkin tärkeänä. Hän istui varmaan tunnin juttelemassakanssamme. Olisipa hauska tietää, kuka ^hän oli. Hän oli pitkä ja hyvin kaunis mies. Hänellä oli hopea- epolettejä jakauluksessakin oli ^hopeinen X I. Hän kertoi, että lankomme oli osoittanut hänelle suurta huomaavaisuutta, samoin, että Vaasassa ^oli ollut suuremmoiset tans- siaiset, että keisari oli tanssittanut Thildaa, ymmärräthän kuinka hauska ^{meidän oli} kuulla tätä kaikkea.

Noin klo 12 aikaan (yöllä), en ihan tarkkaan muista kellonmäärää, alkoi äkkiä kuulua suurta melua kansanjoukosta, huudettiin eläköötä. Voit uskoa, miten meidän sydämemme tykyttivät. Mekin aijoimme mennä ulos, mutta keisarin ensimmäinen kamaripalvelija käski ^{meidän jäädä} etehiseen, sillä sanoi hän keisari kutsuu teidät kuitenkin ^heti luokseen. Tuskin ^{oli hän} ennättänyt sanoa tätä, kun vaunut jo pysähtyivät portaiden eteen ja keisari tuli etehiseen salaman nopeasti, kumarsi hieman tervehdykseksi ja meni sisään; ^se oli nähtävästi ruhtinas, ^joka useiden muiden kera seurasi keisarin jäljessä. Me menimme heti sisään vanhempien huoneeseen, joka oli myöskin kunnostettu siltä varalta, että ruhtinas asuisi luonamme. Emme olleet huo- neessa 2 minuuttia, tuskin ennätimme sanaa sanoa, kun jo toinen kamaripalvelija tuli ilmoittamaan meille, että keisari kutsui meitä luokseen. Kylläpä suoneni tykyttivät, sydämeni pamppailee vieläkin kirjoittaessani tätä. Äiti meni edelläni sisään ja minä

jäin hieman jälkeen epätietoisena, olimmeko käsittäneet kutsun oikein. Mutta kamari- palvelija kääntyi äkkiä takaisin ^{ja sanoi} minulle, että tulisin mukaan. Seisoen ^salin oven pielessä ensimmäinen kamaripalvelija otti meidät vastaan, seurasi meitä vähän salin ovelle, aukaisi ^sen ja keisari itse

sulki ^{sen jälleen} lukkoon. ^{Sitten hän} suuteli äidin kättä ja ojensi kätensä tarttuakseen minun käteeni, mutta minä niiasin hyvin syvään enkä antanut kät- täni. Mutta se ei auttanut, keisari sanoi jotain, jota en ymmärtänyt, tarttui minun käteeni ja suuteli sitä puristaen sitä oikein ^lujasti. Sitten ^{hän kysyi,} puhuuko äiti ranskaa ja äiti vastasi sak- saksi. Ensiksi keisari kysyi, oliko tämä äitimme talo, johon äiti vastasi: kyllä.

Olen kuullut, että teidän täytyy nyt itse asua saunassa?

Niin ^on laita, Teidän Majesteet- tinne.

Mutta, hyvä Jumala, sitä ette saa tehdä. Tässähän ^on yksi huone vapaana, en minä tarvitse kuin ^kaksi huonetta.

Oi, minä asun niin mielelläni siellä (saunassa), sillä ^{olen niin} onnelli- nen siitä, että Teidän Majesteettinne on suvainnut tulla kattoni ^alle.

Oletteko leski?

En, Teidän Majesteettinne, olen naimisissa ^majuri Aminoffin kanssa.

Onko hän Kuopion maaherran veli?

Ei, Teidän Majesteettinne, hän on salaneuvos Aminoffin veli.

Missä majuri Aminoff ^nyt on? Majuri Berndt Henrik Aminoff.