lautakuntiin. Taksoituslautakuntaan raastuvankokouksen oli valittava miehiä ensiksikin niiden joukosta, jotka harjoittivat liikettä tai

elin-keinoa, toiseksi niiden joukosta, jotka nauttivat palkkaa tai eläkettä ^ja

kolmanneksi

niiden joukosta, jotkaomistivatkiinteistöjä. Ennen sanottua vaalia oli raastuvankokouksen joka vuosi määrättävä kaupungin

väki-luvun perusteella taksoitusmiesten lukumäärä sekä kuinka monta ^miestä kustakin mainitusta veronalaisten ^ryhmästä oli valittava.

Tutkijalauta-kuntaan oli raastuvankokouksen valittava puoli taksoitusmiesten luku-määrästä. ^Ääniluvun laskuperusteeksi oli uutta asetusta ensi kertaa sovel-lettaessa asetettava vaivaistenmaksun äyriluku, ellei

kuvernöörin

^luvalla ollut muusta laskuperusteesta sovittu. Kunnan ^jäsenillä oli äänioikeus veroäyrien mukaan, yksi veroäyri sai yhden, kaksi veroäyriä kaksi ääntä aina 25 äyriin asti. Kuitenkaan ei ^yksi henkilö saanut äänestää ^yksin enempää kuin ¹/₅₀ osalla kaikista äänistä.

Raastuvankokouksen

saattoi

kuvernööri

tai maistraatti kutsua muutoinkinkokoon, milloin katsoi asian

niin vaativan.

Säännöllisesti oli kokoonkutsumisesta ilmoitettava 14 päivää aikaisemmin raastuvankokouksessa sovitulla tavalla, mutta kiireellisissä tapauksissa vähintäin

kaksi

^{päivää ennen} kokousta. Kaikki raastuvan-kokouksessa esille tulevat asiat oli ensin maistraatin valmistettava.

Elok. 15 p. 1883 annetussa kunnallisasetuksessa säädetyistä

muutok-sista⁹ on mainittava se 12 §:ään tehty muutos, että kaksi veroäyriä teki yhden äänen,

kolme

kaksi ääntä, mutta neljä veroäyriä neljä ääntä ^j.n.e.

25reen ääneen asti, jota suurempaa äänilukua ei kellään äänestäjällä saanut olla. Kaupungin-valtuusmiesten lukumäärää vähennettiin samalla pienemmissä kaupungeissa. Se vahvistettiin seuraavaksi:

kaupungeissa, jossa_on asukkaita^2,000 tai vähemmän 9—24 valtuusmiestä

„ ^{„ „ „} 2,000—6,000 12—30

„ „ „ „ 6,000—10,000 18—36

„ „ „ „ 10,000—20,000 24—48

„ „ „ „ yli 20,000 30—60

Kunnan

tarpeita varten säädettyjen maksujen suhteen tehtiin v. 1883

kunnallisasetuksessa

se muutos, että henkilö, jolleoli taksoituksessa mää-rätty vain yksi veroäyri, oli kunnallisveroista vapaa, ^{se, jolle} oli ^määrätty kaksi veroäyriä, maksoi veroa vain yhdestä, jolla oli kolme veroäyriä, maksoi kahdesta, mutta, jolla oli neljä tai enemmän ^veroäyrejä suoritti veron joka veroäyriltään. Raastuvankokous määräsi vähintäin kolmeksi, enintäin

viideksi

vuodeksi kerrallaan, kuinka suuri määrä tuloista vastaa yhtä veroäyriä, alin määrä oli 200 mk, korkein määrä 400 mk.

Tarkastus-lautakuntaan, ^joka tutki pormestarin johdollataksoituksesta ^tehtyjä vali-tuksia, oli valittava jäseniä kaksi kertaa niin monta ^{jäsentä kuin oli} maistraatissa ^jäseniä.

Maistraatin eli kaupungin hallituksen tuli valvoa kaupungin taloutta, omaisuutta, tuloja ja etuja, samoin ^sitä, ettäkaupungin-valtuusmiesten ^ja raastuvankokousten lailliset päätökset pantiin täytäntöön, mutta ^jos pää-tökset olivat lainvastaisia, oli maistraatin velvollisuus^viipymättäilmoittaa siitä päätökseen osallistuneille ja kieltäytyä sitä toimeenpanemasta.

Maistraatilla oli edelleenkin oikeus esittää sekä

raastuvanoikeudelle

^että

kaupungin-valtuusmiehille kaupungin asioita koskevia ehdotuksia. Kaikki ylemmille virastoille menevät valitukset ja kirjelmät oli toimitettava perille maistraatin kautta.

Kaupungin rahavarani hoito siirtyi maistraatilta

rahatoimikamarille.

V. 1873 kunnallisasetus ^sääsi, että

rahatoimikamarin

oli hallittava kau-pungin kiinteistöjä ja rahavaroja, toimitettava ^tulojen kanto ^ja

suoritet-tava kaupungin kassasta menevät maksut j.n.e. maistraatin ^laatiman, valtuusmiesten hyväksymän ja senaatin talousosaston vahvistaman ohje-säännön mukaisesti.

Rahatoimikamarin

^{jäsenetvalittiin kaupungin} ääni-valtaisten miesten joukosta valtuusmiesten tai porvariston ^yleisessä kokouksessa, niinkuin oli laita kaikkien

muidenkin

kaupungin lauta-kuntien ja johtokuntien kokoonpanon, joiden toimintaa hallinnollisessa

suhteessa valvoi lähinnä maistraatti.

Kaupungin-valtuusmiesten ja

raastuvankokousten

^{päätökset oli} erinäisissä tapauksissa alistettava senaatin talousosaston

harkittaviksi

tullakseen lainvoimaisiksi. Sellaisia tapauksia olivat päätökset, jotka kos-kivat kaupungille testamentilla tai lahjana annetun kiinteistön myyntiä, panttausta tai vaihtoa, pitempiaikaista lainaa tai ^yleistä liikennettä kos-kevia rasituksia, _kuten satama-, silta- tie- ja lauttausmaksuja. Näihin

päätöksiin oli maistraatin ja

kuvernöörin

^liitettävä lausuntonsa, ennen-kuin ne toimitettiin senaattiin.

Kuvernöörin harkintaan alistettiin siveellisyyttä, terveyttä, järjes-tystä ja yleistä turvallisuutta koskevat päätökset sekä ^lyhyempää kuin viittä vuotta varten säädettyjen maksujenvahvistaminen.

Näihinkin

alis-tuksiin oli maistraatin liitettävä lausuntonsa.

Kaupungin-valtuusmiesten tai raastuvankokousten päätöksistä oli kaupungin asukkailla oikeus valittaa 30 päivän kuluessa siitä, jolloin oli saanut tiedon päätöksestä ja maistraatille oli valittajan ilmoitettava vali-tuksestaan 14 päivän kuluessa siitä lukien, jolloin valitus oli jätetty

kuvernöörille.

Kuvernöörin päätöksestä oli oikeus valittaa senaatin talous-osastoon 45 päivän kuluessa päätöksen tunnetuksi tulosta.

Eri asetuksella säädettiin niinikään jouluk. 8 p. ^1873, että

porva-ristolle

ja kaupungeille helmik. 23 p. 1789 annetun Vakuuskirjan 3:s ^ja

6:s §, jotka koskivat pormestarin, raatimiehen ja kaupunginsihteerin vaalia, oli muutettu kuulumaan seuraavasti: "Porvaristolle ja kaupun-geille tätä ennen vakuutettu oikeus saada ehdottaa pormestaria ^ja valita raatimiehiä, ottaa itselleen alempia virkamiehiä, olla omain jäsentensä

verotettavina

ja hoitaa kaupunkien yksityisiä rahastoja, kuitenkin niin, että ne täysin riittäkööt jaulottukootyleisiin javälttämättömiin tarpeihin, on tästä lähin järkähtämättäkuuluva kaupunkikuntien kaikille

raastuvan-kokouksessa äänivaltaisille

jäsenille.” Tämä säädös tuli voimaan kussakin kaupungissa samalla

kun

uusi

kunnallisasetus

^pantiin käytäntöön. Siten toteutui jo vapaudenajalta periytynyt pyrkimys laajentaa kaupunki-yhteisön täysivaltaisten jäsenten piiriä varsinaista porvaristoa laajem-maksi s.o. äänivalta tuli olemaan jokaisellakaupunkilaisella, jokakykeni osallistumaan

kunnallisiin

rasituksiin.¹⁰

Uusi kunnallislaki tuli voimaan tammik. 1 :nä p:nä ^1875, mutta Rau-man kaupunki sai siirtymisaikaa yhden vuoden, niin että Rauman

ensim-mäiset

valtuusmiehet valittiin vasta jouluk. 10 p. 1875. Rauman kokoi-sellekaupungille, jossaoli

asukkaita

2,000—10,000 ^{sääsi v.} 1873 kunnallis-laki

valittavaksi

21—40 valtuusmiestä. Raumalla valittiin alin määrä 21.

Valituiksi tulivat: köydenpunoja Karl

Reinhold

Rostedt, kauppias Paul

Isak Sallmen,

kauppias Johan Wilhelm Söderlund, kauppias JohanLudvig Stenius, puuseppämestari Johan

Gustaf

^{Österman, rehtori}

Gustaf

^Wilhelm

Engelhreckt

Rancken,

^kauppias

Johan

August Byring, kauppias

Gustaf

Wilhelm

Wahlroos, työmies Isak Rosendahl, kauppias Gabriel Granlund, kauppalaivan Otto Carlsson, realikoulun kolleega, fil. maisteri

Gustaf

Wilhelm

Cannelin, apteekkari Karl Mannerberg, kauppias

Isak

Ludvig Långfors, kaupunginlääkäri Johannes Collan, merikapteeni

Julius Viktor

Naulamäkeä: Vähämalminkatu v. 1932. Valok. Helmi Markkula

Uiden, kauppias

Erik Wilhelm

Grönberg, merimies Samuel ^Wigelius, kauppalaivuri Johan Henrik Ståhlberg, kappalainen Salomon H

irvinen

ja kauppias Johan Fredrik Panelius, ^joka kuoli helmik. 7 p. 1876 ^ja hänen sijaansa valittiin hovioikeuden auskultantti ^Hjalmar Fredrik Isidor Ridderstad.

Valtuusmiesten

lukumäärä

^pysyi 21 :nä vv. 1876—1883, mutta pää-tettiin vähentää

v.

1884 alusta 12:een. Kuitenkin havaittiin tarkoi-tuksenmukaiseksi valita vuosittain 6 erovuorossa olevaa uudelleen ja valtuusmiesten lukumäärä säilyi sitten 18:na aina vuoteen 1908 asti, jolloin valtuusmiehiä taasen oli 24. Valtuuston puheenjohtajana oli

vv.

1876—1878 kauppias Gabr.

Granlund,

v. 1879 kaupunginlääkäri

Johannes Collan,

vv.

1880—1882 maisteri Wilhelm Panelius, v. 1883 reh-tori

Gustaf

^{Wilhelm Cannelin, vv.} 1884—1904 kunnallisneuvos Johan

Wilhelm Söderlund, ^v. 1905 insinööri

Adolf

^Backberg,

^v.

1906 kirkkoherra Kaarle Helenius,

v.

1907 kauppias Isak Ludvig Långfors, vv. 1908—1917 merikapteeni Fr^o,ns Wilhelm Laine,

v.

1918 kirkkoherra

Kaarle

^Helenius

ja^vv, 1919—1920 merikapteeni Frans

Wilhelm

LaineJ^l

Valtuusmiesten velvollisuutena oli pitää ^huolta, harkita ja päättää kaikista kaupunkikunnan ^asioista, joita yleiset raastuvankokoukset ja myöhemmin kaupungin vanhimmat olivat hoitaneet ^jaratkaisseet porva-riston edustajina. Erikoinen valmistusvaliokunta asetettiin pohtimaan ^ja valmistamaan esille tulevia kysymyksiä ja ehdotuksia. Kun uusi kun-nallishallinto oli päässyt vakiintumaan, saatettiin

valmistusvaliokunnan

lausunnot valtuuston jäsenten tietoon ennen kokouksia, joten niillä tuli siten olemaan suurempi ^merkitys asioiden ratkaisussa.

V. 1873 kunnallisasetuksen 25. ^§:ssä säädettiin, että käsiteltäessä kysymyksiä, jotka koskivat kiinteän omaisuuden ostamista kaupungille, tai ^kaupungin

kiinteän

omaisuuden myyntiä tai vaihtoa lukuunotta-matta rakennustontteja tai käsiteltäessä yritystä, jokavaatii taksoitus-tuloja, tai lainan ottamista pitemmäksi kuin 2 vuoden ^ajaksi, oli valtuus-miesten lukumäärä lisättävä puolella tai jos valtuusmiehiä oli pariton luku, sitä lähinnä olevalla korkeammalla luvulla.

Valtuusmieheksi valitulla ei ollut oikeutta ^kieltäytyä toimesta ilman pätevää ^syytä, ellei hän ollut kolmea viimeistä vuotta ollut valtuus-miehenä tai oli ehtinyt 60 vuoden vanhaksi. Valtuuston esimieheksi tai varaesimieheksi valitulla oli oikeus kieltäytyä luottamuksesta vain ehdolla, että asianomainen oli ollut siinä toimessa kahtena edellisenä vuotena.

Rauman ensimmäiset valtuusmiehet eivät olleet aina täyslukuisina saapuvilla, minkä vuoksi valtuusto kuvernöörin ollessa läsnä valtuuston kokouksessa heinäk. 10 p. 1877 sääsi ^määrätyn sakon kokouksesta syyttä poisjääneelle, myöhästyneelle tai kesken kokousta poistuvalle

valtuuston-.läsenelle

tai esimiehelle ja varaesimiehelle. V. 1876 kuluessa valtuusto kokoontui 17 kertaa. Tammik. 31 p. 1877 hyväksytyn ohjesäännönmukaan valtuusto piti istuntonsa keskiviikkoisin alkaen klo 5 iltapäivällä. Vasta vuonna 1906 muutettiin valtuuston kokouspäivä torstaiksi. Ohjesääntö määräsi myöskin, että kukin valtuuston jäsen sai puheenvuoron siinä järjestyksessä

kuin

oli puheenjohtajalleilmoittautunut eikä puhujaa ollut lupa keskeyttää, ennenkuin hän oli saanut mielipiteensä esitetyksi. Sopi-mattomien ja läsnäolevaa maistraatin^jäsentä tai toisia valtuusmiehiä loukkaavien sanojen käyttäminen oli kielletty. Vasta niin myöhään

kuin 1908 lausuttiin toivomus, että valtuustolle esitetyt aloitteet esitet-täisiin kirjallisesti.

Valtuusto piti istuntonsaraatihuoneella, kunnes raatihuoneen yläker-taan elok. 1902 päätettiin ^sijoittaakaupungin museo. Valtuusto kokoontui senjälkeen V.P.Km talossa eli nykyisessä kaupungintalossa. Ensimmäinen istunto pidettiin siellä

lokak.

^{1 p. 1902.}

Suomenkieli pääsee oikeudelliseen asemaansa.

Kehityksen yleistä kulkua seuraten oli asutukseltaan suomenkielisen

Rauman

kaupungin kunnallisena virkakielenä, koulujen opetuskielenä ja sivistyneistön kotikielenä ruotsinkieli aina 1800-luvun viimeiselle neljän-nekselle asti. Uudistus suomenkielen hyväksi alettiin osin ^kouluista, osin valtuustosta. Kokoontuessaan valitsemaan itselleen puheenjohtajaa

ja varapuheenjohtajaa Rauman ensimmäiset valtuusmiehet päättivät

tammik.

3 p. 1876 ^sangen suurella ääntenenemmistöllä, että valtuuston pöytäkirjat laaditaan suomenkielellä. Valtuusmies kauppias Gustaf Wil-helm

Wahlroos

edusti kielikysymyksessä vähemmistöä ja esitti kirjalli-sesti valtuustolle, että valtuuston virkakielenä säilytettäisiin ruotsinkieli, koska hänen mielestään ei ollut takeita siitä, että pätevää suomenkielistä sihteeriä olisi saatavissakaan tähän tärkeään toimeen ja koska ei olisi syytä tehdä tässä kohden poikkeusta muista merikaupungeista, joissa kaikissa oli ruotsinkieli virkakielenä ja varsinkin, koska Rauman maist-raatin pöytäkirjojen kieli oli edelleen ruotsinkieli. Jopa saattaisi käydä

niinkin, että maistraatissa tarvittaisiin kielenkääntäjä, koska maistraatti ei kyennyt käsittelemään valtuuston suomenkielisiä kirjelmiä täysin moit-teettomalla suomenkielellä. Tämä ehdotus ei antanut aihetta mihinkään toimenpiteeseen javaltuuston virkakieleksi tuli siis alustapitäen suomen-kieli. Valtuuston sihteeriksi valittiin maalisk. 8 ^p. 1876 poliisikamarin notarius Karl Wilhelm Solin Karunasta.

Suomenkielen käyttö oli valtuustossa esillä myöskin huhtik. 14 ^p. 1880.

Valtuusmies Isak Rosendahl oli näet ehdottanut, että realikoulun opetus-kieleksi otettaisiin suomenkieli ruotsinkielen sijaan. Valtuusmiehet rehtori

Cannelin ja kappalainen Hirvinen kannattivat

ehdotusta

lämpimästi, koska kaupungin asukkaiden enemmistö oli suomenkielistä ja koska sanotun koulun oppilaatkin miltei järjestään osasivat paremmin suomea kuin ruotsia. Vasta-alkava merikoulu oli suomenkielinen ja sekin menes-tyisi paremmin, jos jo realikoulussa opetus tapahtuisi äidinkielellä. Ase-velvollisillekin olisi äidinkielisestä opetuksesta vastaisuudessa hyötyä.

Ruotsinkielen puolustajina esiintyivät valtuusmiehet Hj. Ridderstad ^ja E. W. Grönberg, mutta Rosendahlin ehdotus sai 12 ääntä ja vastustajien 6 ääntä, joten realikoulun opetuskieleksi määrättiin suomenkieli.

Valtuuston kokouksessa marrask. 28 p. 1883 päätettiin, että raha-toimikamarin pöytäkirjatkin on pidettävä suomeksi ja lausuttiin toivo-mus, että kaupungin kamreeri laatisi myöskin tilit suomenkielisiksi.

Maistraatti käytti ruotsinkieltä viimeiseen asti.¹² Suomenkielen käyttä-mistä raastuvanoikeuden jamaistraatin virkakielenä koskeva keisarillinen asetus annettiin jouluk.29 p. 1883 jatammik. 3 p. 1884 saapui maistraa-tilta valtuustolle ensimmäinen suomenkielinen kirjelmä.

Rauman sivistyneistön koti- ja seurustelukielenä

ruotsinkieli

^säilytti asemansa 1890-luvulle asti, jolloin seminaarin ja yhteislyseon opettajat perheineen käyttäessään kodissaan ja seurapiirissään suomenkieltä kään-sivät kehityksen ratkaisevasti samoille raiteille kuin kieliolot olivat olleet

1600-luvun alkupuolella, jolloinRauman porvaristo ja virkamiehistö oli miltei poikkeuksetta suomenkielistä.

Kaupungin virkamiehet.

Pormestarit.

Pormestari Juhana Emanuel Norrmen jahänen

In document KAUPUNGIN IV (sivua 122-129)