Istutukset ja puistot

Ensimmäisen

julkisen puiston istutti Raumalle tullinhoitaja

Henrik Kristian

von Brandenburg 1830-luvulla. Se sijaitsi Tarvonsaaren koillis-kulmassa, jota silloin vielä kiersi joki tehden suuren kaaren pohjoiseen päin.

Puistikossa

oli kuusikulmainen tornimainen huvimaja, joka

myö-hemmin, ^puiston rappeutuessa muutettiin Pidesniemeen.²⁴ Satamatien

molemmin

puolin istutettiin puita 1850-luvullaja v:n 1865 asemakaavaan oli

suunniteltu uhkeita puisto-katuja. Joenrannat oli tarkoi-tus varata puistoiksi ^pitkin pituuttaan ja kumpaankin vanhaan tulliin oli ^myöskin suunniteltu puistoja. Porva-ristossa oli kuitenkin enem-mistö kaupungin

kaunista-mista vastaan, joten siinäkin asiassa oli pakko käyttää sekä suostuttelua että itsepintaista tarmokkuutta. Näitä naiselli-sia avuja oli sillä ulkomaalai-sella porvarintyttärellä, Ca-therine Hansine Commentzilla^, jonka raumalainen merikap-teeni Ferdinand Westerling

Niemelän huvila Pidesniemessä.

Valok. v. 1936 J. Kiesel.

toi Schleswigin sodan aikana v. 1864 isänsä omistamalla Adrian-nimisellä kuunarilaivalla nuorikkonaan Raumalle. Aika oli levoton ^ja meri epä-varma, mutta saavuttuaan Lyypekkiin eräänä kesäkuisena tiistaipäivänä sanottuna vuonna ^{kapteeni Westerling} lähetti morsiamelleen Apenradeen kirjeellisen tiedoituksen, että tämä olisi valmis

kuulututtamaan

^ja

vihi-tyttämään itsensä seuraavana sunnuntaina ja sitten maanantai-aamuna matkustamaan Lyypekkiin, jossa kuunari Adrian odotti suotuisaa tuulta lähteäkseen

Raumalle.

Kolmipäiväisen myötätuulipurjehduksen jälkeen nuo-rikot mieli jännittyneenä astuivat maalle Salmensuun satamassa, kenen-kään aavistamatta, että siinä tuli kaupunkiin henkilö, joka sai kaupungin kaunistajan maineen. Rouva Commentz-Westerlingin synnyinkaupunkiin, puistikoistaan ja puutarhoistaan kuuluisaan Apenradeen Raumalla oli

ikivanhat liikesuhteet.²⁵ Kun Catherine-rouva astui maankamaralle Rau-man satamassa, lausui hän ensimmäiseksi miehelleen: "Nuo komeat, tummat ^männyt ja kuuset ovat ihmeellisiä. Nehän kasvavat sileällä kalliolla. Miten ihmeessä ne voivat seistä pystyssä siinä myrskyjen raivotessa?” Suomen uljaat puut lumosivat siis ensi näkemältä vieraan.

Nuori rouva ^Westerling rupesikin Raumalle

kotiuduttuaan

heti ehdot-tamaan kaupungin johtavillemiehille puistojen istuttamista. Varsinkin Turun tullista oli kolkko ajaa kaupunkiin, sillä molemmin puolin maan-tietä oli kaatopaikkoja ja vesilätäköitä. Sattui niin onnellisesti, että niiden lähellä oli eräsyksityinen niitty, jokaluovutettiin ilmaiseksi puiston-paikaksi ja niin _sai rouva Westerling luvan hankkia puiden ja pensaiden taimia Turusta ja istuttaa niitä itäisen tullin nykyisen puiston alueelle.

Mutta kun pensaat kasvoivat suuremmiksi, keksivät hankkeen vastustajat, että pensaiden taakse saattoikätkeytyä varkaita ja pahantekijöitä pimeinä syysiltoina jatällä verukkeella pensaat japuut hävitettiinsieltä, juurikun ne olivat hyvässäkasvamisen alussa. Rouva Westerling ei antanut tämän-kään vastoinkäymisen masentaa intoaan, vaan ryhtyi uudelleen puuhaan.

Turun tullin puisto istutettiinkin uudelleen somine kivipengermineen.

V. 1879 ruvettiin joen rantaan istuttamaan lahoovien piilipuiden sijaan koivuja ja v. 1881 istutettiin puita kanaalin molemmin puolin. V. 1892 ase-tettiin erikoinen kaupungin kaunistuskomitea, jossa rouva Westerling oli päänä jasieluna. Tämä komitea toimi vuoteen 1904 asti, jolloin sen varat

luovutettiin

rahatoimikamarin huostaan. Mutta rouva Westerlingin asian-tuntemusta käytettiin vielä senjälkeenkin kaupungin istutuksia suunnitel-taessa. ^Vanhan Helsingintorin ääreen, Winterin talon tontille (n:o 152) istutettiin, kun talo oli siitä purettu, v. 1906 n.k. "Winterin puisto”.

Se jätettiin varomattomasti aitaamatta ja jalankulkijat tallasivat oiko-polkujatehdessään enimmät istutukset maan tasalle. V. 1909 pantiin alulle

Tarvonsaaren

^puisto ja Yhteislyseon eli nykyisen tyttökansakoulun piha-maalle istutettiin

samalla

^puita.26

Mutta kauppatorin laajennuksen yhteydessä keskustelun alaisena ollut keskuspuiston hanke

raukesi.

Vanhan kauppatorin laajentamiseksi kau-punki lunasti purettavaksi koko sen rakennuskorttelin, joka rajoittui

vanhan torin pohjoislaitaan ja Kuninkaan- eli

Rautilankatuun.

^Ensin

lunastettiin

^ja purettiin Sonnilan talo (n:o 4) ja sen tontille rakennettiin

v.

1892 kauppakojuja. Sitten lunastettiin apteekkari Hellstenintalo, jonka

tonttiin oli yhdistetty Pusalan jaÖystin tontti ja viimeksi Ruutu ^{(nro 2)}

v.

1916. Jos olisi suunnitelman mukaisesti lunastettu vielä entinen

Rau-tilan

tontti ^(nro 1), olisi siihen istutettava puisto vanhan koulutalon puiston

ja jokirantapuiston jatkona muodostanut kaupungin sydämeen vihannan keitaan jasen siimekseen olisi sopinut merikaupungin suurimpien merkki-miesten muistopatsaita, joiden yli Pyhän Ristin kirkko javanha raatihuone

olisivat

voineet katsella toisiaan menneitä vuosisatoja muistellen.²⁷

Yksityisten

talot.

Porvarien taloja oli Raumalla v. 1800 258 ^ja

v.

1824 ^266, mutta ^jo

v.

1837 toivottiin rakennustoiminnan elpyvän niin, että kaupungin talon-tonttien lukumäärä saataisiin kohoamaan 300:ksi. Kehitys kävi kuitenkin päinvastoin. Talojen lukumäärä oli esim. v. 1841 vain 262 jatämä siitä syystä, että varakkaat kaupunkilaiset laajensivat pihojaan ja

rakennuk-siaan liittämällä

^pari

viereistä

tonttia yhdeksi

liiketaloksi.

Näitä yhdys-tontteja oli esim. 1840-luvulla 16. Liiketaloja oli varsinkin itäisessä eli Porin tullissa, Kolmikulmatorin- eli Kauppamiestorin ^äärellä, sillä sitä tietä tulivat lehteri-, lankku- japarrukuormat kaupunkiin, ja ostajien asiamiehiä oli niitä aina vastassa kaupungin rajalla, jopa maantielläkin, ennenkuin kaupunkiin tultiinkaan.

Rauman kylpylaitoksen loistokaudella, josta edellä on ollut puhe,

vilkastui

yksityinenkin rakennustoiminta ennenkuulumattomasti. Vuo-silta 1825—1835 onkin

olemassa

tarkkoja tietoja vuosittain rakennetuista

uusista

asuinrakennuksista.^2* Neovatmiltei poikkeuksetta Kauppamiestorin lähellä asuvien kauppiaiden omistamien vanhojen porvaritalojen raken-nuksia. Ensiksi on mainittava kauppias Henrik Jonatan Bergströmin talon Viljala—Aulenin 2 uudisrakennusta v. 1825. Seuraavana vuonna

valmistuivat

pormestari Grönholmin Pungila—Balzarin tontille rakennut-tamat asuinhuoneet, mamsellien Johanna Maria ja Beata Ulriikka Norr-menin perintötalonsa Maalarin tontille rakentama pienehkö rakennus ja porvari, sittemmin raatimies JohanLagerbomin Spärrintaloon rakentama uusi asuinrivi. V. 1827 rakensi

raatimies

^Josef Hansson omistamalleen Einola—Pinnalan tontille kivirakennuksen jatkoksi ja lisäksi siipiraken-nuksen. V. 1828 mainitaan uudisrakennus porvari C. G. Rosbeckin omis-tamassa Knuutilan talossa. V. 1829 rakennutti leskiruustinna Avellan Jokelaan siipirakennuksen ja raatimies Adam Paqvalin

Jäkäri—Mare-liinin

taloon

kadunpuoleisen liiketalon. V. 1830 oli porvari Johan Gustaf

Östmanin omistaman Liffanderin ^(n:o 8) vuoro. V. 1830 kohosi kauppias C. E. Ilvanin omistamalle Lintula—Hauenkuonon tontille Rauman toinen yksityinen kivirakennus, joka maksoi 3,000 ruplaa, kauppias Joh. Henrik Paqvalin rakensi Gatula—Vähä-Knuutilan tontille uudisrakennuksen ^ja porvari Fredrik Grönlund kunnosti Iskin talon. V. 1833 kunnosti kauppias

Josef Robert Bremer Falkin talon ^{ja v.} 1835 kauppias Joh. Mich. Ilvan lisäsi Polttilan rakennuksia.

Rakennustoiminta oli vilkasta 1850-luvun alussakin. V. 1851 raken-nettiin 5 uutta rakennusta ja 20 korjattiin, v. 1852 rakennettiin 5 ^ja

v, 1854 6 uutta rakennusta. Sodan jälkeen v. 1857 kohosi uudisrakennusten lukumäärä 12:een ja v. 1862 9:ään. Vv. 1863 ja 1864 rakennettiin kum-panakin 6 rakennusta ja niitä seuraavina vuosina aina vuoteen ^{1876 asti} 3—4 rakennusta

vuosittain.

V. 1861 korjattiin 2 siltaa kaupungissa ja satamaan laitettiin silta ja uusi painolastilaituri. Kesällä 1864 rakennettiin kirkkosilta uudelleen.²⁹

Vaikka porvaritalojen ulkoasu ei paljoakaan muuttunut entisestään vielä 1800-luvun alkupuoliskolla, havaitaan ^kaupungin vaurastuminen kuitenkin siitä, että varakkaissa taloissa lisättiin huomattavasti asuin-huoneiden lukumäärää. Jo ^v. 1833 oli raatimies Cedersteinintalossa

Multa-lassa

^{(n:o 67) 11,} raatimies Hanssonin talossa sama luku, raatimies Adam Paqvalinin talossa 14 ja raatimies Hammarströmin omistamassa Junni-lassa ^{(n:o 72)} 7 lämmitettävää huonetta.³⁰

Ruustinna Avellanin talossa Jokelassa oli v. 1833 Kuninkaankadun ^ja Vähänpoikkikadun kulmassa kulmarakennus, jossa oli sali, 7 ^kamaria, vaatekomero, leipomo, 2 etehistä, 2 ruokakomeroa ja korkea vintti. Sivu-rakennuksessa oli 1 kamari etehisineen ja ruokasäiliö. Talossa oli ^myös kivikellari, ruoka-aitta, vaunusuoja, talli, navetta, 2-osainen

mukavuus-laitos

ja halkovaja. Kauppias Bergströmin talossa oli 12 lämmitettävää ^ja 9 kylmää huonetta, 6 ulkohuonetta ^ja 3 kivikellaria. Talon palovakuutus-arvo oli 20,000 ruplaa eli suurin silloin palovakuutetuista 12 kaupunki-talosta.

Mainitsemista

ansaitsee vielä 1830-luvun taloista esim. Rautila, jossa oli avoin kauppapuoti talo oli ^kauppias Carl Fredrik Oxellin ja

Iso Klupula, talo n:o 112 Vanhankirkonkadun ^varrella.

Jalmari Karhulan vesivärimaalaus v :lta 1929.

11 muuta lämmintä huonetta. Vanhassa apteekintalossa Pusala^{—öystissä} oli 10 asuinhuonetta ja kaupunginviskaali Henrik Gröneqvistin omista-massa Iso Niivon ^{(n:o 40)} talossa 14 lämmitettävää huonetta. Merikap-teeni Knut Johan Lundmarkin Eteläpitkäkadulla ^{(n:o 129)} omistamassa Tammelassa oli 6 ja kauppaporvari Johan Erik Lindqvistin talossa Pajalassa, joka sijaitsi Heinätorin ^kulmassa, 8 asuinhuonetta.³¹ Silti asuttiin yleensä ahtaasti, sillä esim.

v.

1841 oli talouksia 524 ^{ja taloja} vain 262.

Naulan talon rakensi ^upeaan asuun, Naulamäen linnaksi sitä voitiin nimittää, vapaasukuinen kapteeni Fredrik Lillienberg. Hän omisti Naulan talon 1830- ja 1840-luVulla. Kapteeni Liliienberg oli vanhan ajan aatelis-mies. Hän ei olisi millään ehdolla tahtonut ottaa osaa porvarien rasi-tuksiin, eipä edesraastuvan kunnossapitoon, ”vaikka hän sitä taloa tarvitsi

enemmän kuin kukaan porvari, kun hän aina riiteli palveluskuntansa kanssa”, sanoivat kaupunkilaiset

kärkevästi

väitellessään hänen kanssaan raastuvankokouksissa.³²

Rakennustyyliltään olivat mielenkiintoisimmat Hauinkuonon,

Bar-tramin jaSonkin talot, ^mutta niistä on ollut puhe Rauman historian 111:ssa osassa. Toivaisen talo oli myöskin hyvissä käsissä 1800-luvulla, mutta sen rakennusvaiheista ei ole ollut tietojasaatavissa. Pappilankadun eli Papin-kadun ja Vähän Koulukadun kulmassa ^sijaitseva Käkelä on sensijaan

vieläkin säilynyt, elävä muistomerkki menneiltä ^ajoilta. Sen portin kama-nassa näemme runsaudensarvella ^ja sitä kannattavan leijonan kuvalla varustetun korkokuvakilven ja talon kaksikerroksisen päärakennuksen pihalle antavalla sivulla oli jalotyylinen, pylväiden koristama vilpola, joka myöhemminrakennettiin umpinaiseksi etehiseksi. Eteisestä johtivatleveät rappuset yläkertaan. Näitä askelmia ja näitä kynnyksiä polkivat vuosi-sadan mittaan useiden jalosukuisten raumalaisten jalat. Käkelän osti

v.

1802 ^porvari Efraim Reilanderilta kapteeni Erik Johan Finheim jahänen puolisonsa Hedvig

Juliana

von Wachenfeldt. Heiltä Käkelä siirtyi heidän vävylleen

luutnantti

^{A. G. Weissman von} Weissensteiniile ja hän myi sen huhtik. 6 ^p. 1819 porvari Adolf Mandelinin ^leskelle, Anna Katariinalle, o.s. Stenberg. Talon hinta oli silloin 275 hopearuplaa.³³ Käkelän seuraava omistajaoli tullinhoitaja, parooni Reinhold Wilhelm Stjerncrantz, joka sai sen

haltuunsa

^jouluk. 12 ^p. 1847, mutta myi sen jo v. 1850 lääketieteen-tohtori J. G. Appelbergille.

Käkelän jouduttua

v.

1856 kauppias Johan Sam. Wesanderille tontti jaettiin v. 1857 ja tontin toisen puolen osti raatimies Johan Lagerbom, mutta hän vaihtoi sen heti perämies Johan Enlundin omistamaan Siurus-taloon ^(n:o 252), jossa Lagerbomin kauppa sittemmin sijaitsi. Käkelän toisen puolen lunasti maalarimestari Gustaf Nordberg. V. ₁₈₆₈

kaupungin-viskaali

Petter Magnus Cajander yhdisti jälleenKäkelän molemmat puolet jahänen leskensä myi jakamattomanKäkelän v. 1878 urkurikanttori Johan Fredrik Lindegrenille, mutta jo seuraavana vuonna

talo

siirtyi laivan-rakennusmestari Isak Wilhelm Wigeliukselle 3,300 markan hinnasta.

Hänen tyttärensä kansakoulunopettaja Augusta Wigelius lunasti muiden perillisten osuudet 1896 ja hallitsiKäkelää kuolemaansa astivuoteen 1937.³⁴ Hän säilytti Käkelän talon portissa ja seinälaudoituksessa ilmenevät empirityylin piirteet salvosliitteiden _suojaksi varustettuine lautapilasterei-neen, jotkaKäkelän ulkoseinissä vielä vastaavat alkuperäistä tarkoitustaan olematta vain tyylikoristeita.

Rahgon talon ^piha 1890-luvulla.

Rauman talot olivat vielä 1800-luvun alussa yksinkertaisia ja matalia puutaloja 1700-luvun pikkukaupunkityyliin. Useimmat olivat ilman

ulko-vuorausta, hirsiseinät vain ^siveltyinä punamultavärillä, katot laakeat ja savupiiput korkeita. Mutta 1840-luvun alusta lähtien innostuivat varak-kaimmat kauppiaat japorvarit siistimääntalojensaulkoasuakin. Ne

laudoi-tettiin ja maalattiin. Ajan maku vaati ^myös vale-ikkunoita symmetrian takia. Samalla uusittiin kattoja poistamalla malkakatot ja sijaan varus-tettiin tiili- ja pärekattoja. Mutta v. 1856 asetus³⁵ kielsi pärekatto-jenkin käyttämisen ja puutalojen korkeus oli oleva 10 kyynärää. Kaksi-kerroksisia puutaloja ei myöskään enää sallittu rakentaa palovaaran takia.

Mutta vaikka Kauppamiestoria ja itäistä tullia lähellä olevia kauppiai-den taloja laudoitetuinkin jo 1840-luvulla, oli raatihuoneen edessä olevan torin varrella vielä 1860-luvullakinhirsiseinätaloja,kuten nähdään ^v. 1865 otetusta valokuvasta. Vallitseva uusklassillinen empiirityyli löi kuitenkin

leimansa

talojenikkunapielien janurkkausten laudoitukseen. Näitä

ikkuna-Ruudun ^talon sauna>akennuksen ikkuna 1890-luvulla.

puitteita on säilynyt viime-aikoihin asti, esim. Pirtin talossa ^{(n:o 221) joen}

poh-joispuolella.

Kaupungin ulkoasulle an-toivat vielä 1800-luvun keski-vaiheillakin eloa tuulimyllyt sijoitettuina kallioille ja mäen-nyppylöille kaupungin joka äärellä. Tuulimyllyjä oli v. 1846 5 ja v. 1851 ^7, mikä merkitsi huippua niiden luvus-sa. V. 1836 rakensi kauppias Bergström Monnan ^koskeen, joka oli historiallisessa Koo-din ojassa, uuden myllyn.”

1

Putousta nimitettiin sitten

% vuosisataaBergströmin kos-keksi ja seudun luonnonkau-neus houkutteli sinne varsin-kin keväisin runsaasti huvi-retkeilijöitä kaupungista.

Vanhan Rauman idyllistä suloa on kuvannut itse Z. Topelius. Hän sanoo 1840-luvun Raumasta:³⁷ "Kesäisen vihantaa pientä kaupunkia ympä-röivät rehevät koivikot. Luoteesta katsoen näkyy taustalla vanha kirkko

jakauempana kaunis raatihuone. Merta ei ^näy, vaikka Rauman viehätys on juuri meri. Mutta tuo märkä alkuaine on alkanut paeta kauemmaksi, veden väheneminen on tuntuva. Paikka, jolla kirkko sijaitsee, on ennen aikaan ollut veden huuhtelema joka puolelta. Rauman kaupunki jää

kirkosta

vähän sivullepäin. Sen lähinympäristö on korkeahkoa ja kaunista;

Sorkan kylässä on jylhiävuoria. Pieni joki lähtee ^Äyhön järvestä ja sen

niskassa

^on Lensun niitty, kaupungin kaunein kävelypaikka. Kaivopuisto on ^{pienen sisäjärven} rannalla, joka laskee Syvärauman merenlahteen.

Kesäisin Rauma hengittää meri-ilmaa. Sen ^punaiseksimaalatut talot

vihan-noivine ympäristöineen muistuttavat yksinäistä idylliä, jota _meren tuulet tuudittelevat.” Tätä idyllistä ”vanhaa Raumaa”, joka säilyi kaltaisenaan aina 1880-luvulle asti, ihaili jarakasti Rauman runoilija jakunniaporvari Hj. Nordling-Nortamokin. Se innoitti hänet ikuistamaan kirjallisessa tuotannossaan raumalaiset merimiestyypitkin tavalla, jota sopii kenen tahansa kadehtia.³⁸

Mutta rakennustyylin alalla, kuten runoudessakin, vaihtelevat^koruton, jalo yksinkertaisuus ja koristuksia ja yllätyksellistä muotorikkautta suo-siva romanttinen tyyli kuvastaen ihmismielen sisintä kaipuuta kunakin

aikakautena

javahvistaen todeksi lauseen: variatio dilectat. Sekä kaupun-geissa että maaseuduilla pääsi meilläkin puurakennuksissa 1870-luvulta lähtien valtaan n.k. sveitsiläis-tyrolilais-norjalainen vuoristotyyli run-saine koristeluilleen. Rautateitä rakennettaessa lähetettiin valtion toi-mesta arkkitehteja tyyliin ja ne levittivät sitä kautta maan sekä kaupun-keihin että maaseuduille.

Tämän ^tyylin huippusaavu-tus Raumalla oli ^v. 1916 purettu Ruudun eli Markun talo, jonka viimeksi omisti merikoulunjohtaja Fredrik

goottilais-normandilai-Ruudun talon portti 1900-luvun taitteessa.

Kuva Rauman museosta.

sen tyylin piirteitä kaari-ikkunoineen sekoitettiin puutalojen arkkiteh-tuuriin.

Romanttinen, vuoristomaisemaan^’ sopiva huvilatyyli turmeltui siten Raumalla, kuten muuallakin maassamme, mauttomaksi, sekasotkuiseksi, kaikkien tyylien mielivaltaiseksi yhdistelmäksi, josta 1900-luvun vaiheilla oli Raumalla viljalti esimerkkejä. Mutta ^on väärin nimittää sitä venäläi-seksi tyyliksi, sillä se vallitsi 1800-luvun lopulla kaikkialla Euroopassa^39, missä puurakennuksia käytetään asuntoina. Vastavaikutus alkoi meillä itsenäistymisemme kynnyksellä. Niinpä Raumallakin on 1920-luvulta

lähtien

^puutalojen arkkitehtuurissa palattu vanhan, Ruotsin vallan ^ajoilta periytyvän puustellityylin rauhallisiin muotoihin, joita empiirin uusklas-silliset sopusuhtaisuuden vaatimukset olivat puolestaan kehittäneet. Uusin

rakennustaiteellinen

^tyyli, uusasiallinenfunkistyyli näyttää liittävän

monu-menttaaliset kivipalatsinsa luontevimmin juurivanhoissa puutaloissa säily-neeseen puustellityyliin, joita niitäkin leimaa asiallinen yksinkertaisuus.

Maamme itsenäistymistä seuranneen taloudellisen nousukauden ansiosta on Rauman

uuden

kaupunginosan pääliikeuoman, Valtakadun,

varrelle kohonnut

kivirakennuksia, jotka kadun molemmin puolin istutet-tujen lehmusten tehostaessa niiden rakennustaiteellista vaikutusta antavat vanhalle merikaupungille aivan nykyaikaisen leiman. Ahdas asutusala on samalla laajentunut "Puomkallion ja Otanlahden rantaan asti” niinkuin kirjansitoja Renström sata vuotta aikaisemmin suunnittein Puomkallio on

valitettavasti tuhoutunut

uuden ajan rattaiden pyöriin. Se jauhettiin kivi-soraksi, jota käytettiin laajennetun satama-alueen teiden täytteeksi.

Huvilat.

Rauman kaupunkilaisten

lukuisista huviloista

on ^vanhin tunnettu jo 1690-luvulta,

nimittäin kirkkoherra

Barth. Rajaleniuksen

Pidesniemeen

rakentama

kesäasunto, josta on mainittu Rauman historian Ilrssa osassa (s. 247). Tämän huvilan vaiheista ei ole tietoja 1700-luvulta, mutta sen

rantakallioissa

on vapaudenajan raumalaisten kiveen hakattuja nimikirjoi-tuksia, joistavielä on voitu lukea esim. kappalaisen Henrik Tockliniuksen nimi, _samoin

Berndt

Jordanin ja H. J. Bergströmin nimi

sekä

vuosi-Hanna Granströmin huvila Syväraumalla.

luvut 1724 ^ja 1738. Huvila kuului 1900-luvun taitteessa ^tehtailija Isak Viktor Grönfors-Koskelalle ^{ja hän siirsi sen} tontille edellä kuvatun von Brandenburgin huvimajan, joka liitettiin huvilarakennukseen asuin-huoneeksi ^(ks. kuvaa s. 61). Vuodesta 1916 tämä, nykyisin Niemeläksi kutsuttu huvila on kuulunut insinööri ^August Krögerille ja hänen

puoli-solleen

Ellenille, o.s. ^Engblom, kotoisin Piankin talosta ^{(n:o 51)} Raumalta.⁴⁰ Syvarauman alueella oli vanhin

huvila

rovasti Frans Mauritz Ljung-bergin 1850-luvun alussa sinne rakentama kesäasunto, joka sijaitsi Syvä-rauman joen kaupungin puolisella rannalla. Lahden kartanoon kuuluvalla,

joentoisella puolella olevalla nummella oli seudun ainoa vanhempi ihmis-asunto, ^työmies

Juhan

jahänen vaimonsa Leenan mökki. ^Syyskuussa 1855 salapolttaja hävitti rovasti Ljungbergin huvilan, mutta hän rakensi sen uudelleen sorakummulle, jossa se kohosi majesteetillisen korkeiden män-tyjen suojassa, kauniilla, terveellisellä paikalla, lähellä meri, järvi ja joki

ja

taustalla

synkeä metsä. Kesäisin nähtiinkävelijöitäKaivopuiston teillä, mutta talvisin ulvoivat sudet Kappelinsalmen länsipuolella

olevissa

kallion-rotkoissa. Tämän huvilan osti myöhemmin konsuli Adolf

Wilhelm

Gran-ström ^jarovasti Ljungberg muutti v. 1862 kolmanteen huvilaansa, joka sijaitsee lähempänä Syvärauman lahdenrantaa ja on vielä hänen

jälkeläis-Hj. Nortamon rakennuttama huvila Vappula Syväraumalla.

tensä hallussa. Konsuli Granströmin huvilan peri hänen tyttärensä Hanna Granström, mutta hän myi sen lokak. 23 ^p. 1923 ja se siirrettiin pois, sillä maantiensoraa ruvettiin ottamaan sen tontiltakin.

Kaupunginlääkäri Hjalmar Nordling-Nortamo rakennutti rovasti Ljungbergin huvilan, Ljungbergan, naapuruuteen Vappula-nimisen

huvi-lansa

v. 1889. Siihen kuuluva palsta eroitettiin Vanhan Lahden maasta v. 1899. Tässä huvilassa tri Nordling-Nortamo vietti kesät v:een 1904, jolloin hän myi huvilan merikapteeni J. K. Nordlundille. Häneltä Vappula siirtyi senaattori Axel Wilhelm Granströmille jasai nimen Granbo. V. 1914 merikapteeni G. J. Panelius tuli sen haltijaksi. Rovasti Ljungbergin ja tri Nordling-Nortamon huvilan väliselle tontille rakensi rovasti Vilho Kaitila v. 1892

Vilhola-nimisen

huvilansa ja v. 1909 osti Lapin pitäjästä

Raumalle

^{muuttanut liikemies,} kauppias John Nurminen vanhempi Vanhan Lahden tilan Syvärauman-alueineen ja järjesti Syvärauman vuokra-tonteille varsinaisen huvila-asutuksen, jota v. 1914 laajennettiin Järven-pään torpan alueelle asti. Kauppias John Nurmisen kuoltua alue siirtyi

hänen

vävynsä, pankinjohtaja R. Varhon haltuun.⁴¹

Morsiuskallio ^{mereltä nähtynä.}

Petäjäkseen ilmestyi 1880- ja 1890-luvulla huvila toisensa jälkeen.

Mainitsemme niistä kauppias Gabriel Granlundin jakauppias Isak Ludvig Långforsin huvilat.

Kunnallisneuvos

Johan Wilhelm Söderlundin huvila sijaitsiKorkiakarissa jakauppias Ivan Sofronoffin huvila lähellä olevassa Karissa. Saukossa viettivät kesää 1880-luvulla Wesanderin ^jaPaneliuksen perheet ja 1900-luvun taitteessa yhteislyseon rehtori Juho S. Suomalainen.

Ruakluodon nokassa oli Olivia ^Berglundin huvila ja sen lähellä jyrkästi

Morsiuskallioon hakattu lause: Gud med ^oss (Jumala kanssamme).

mereen päättyvä Morsiuskallio.⁴² Sen kylkeen meren puolelle on hakattu sanat: Gud med oss (Jumala kanssamme). Kaurasten luodossa oli kun-nallisneuvosmiesHjalmar Fredrik Isidor Ridderstadin huvila ^jaPihlukseen

jaAikkoon sijoituttiin

vuokrahuoneisiin

^{nauttimaan aavan meren}

ozooni-kyltäisestä ilmasta ja luotojen hyvistä juustoista.^4,3

LIIKENNENEUVOT.

K an aaii.

Vesiteiden kanavoiminen, höyrylaivat, rautatiet, sähkölennätin ja puhelin ovat 1800-luvun suuria saavutuksia

liikennekulttuurin

alalla.

Niistä oli kanavoiminen meidän vesistörikkaassa maassamme esivallan talouspoliittisessa ohjelmassa jo 1500-luvulta ^lähtien, mutta ^tuli toteute-tuksi vasta höyrylaivaliikenteen alkaessa

sisävesillämmekin.

⁴⁴

Meren jatkuva pakeneminen ja maannousu vaikeuttivat Raumalla sataman ja kaupungin välistä liikennettä, sillä kaupungin

edustalla

ollut merenlahti Salmi kuivui 1800-luvun alkupuolella joenuomaksi, ^joka

oli

mutkainen ja syvyydeltään epätasainen. Karilahti taasen ^{mataloitui ja} ruohottui, niin että siinä pääsi 1850-luvulla liikkumaan vain keväisin ^ja syksyisin korkean veden aikana hyvin matalapohjaisillaveneillä jaruuhilla.

Ylempänä kaupungin kohdallakin joki pyrki mataloitumaan ^ja tukkeutu-maan,

ellei sitä

noin joka 5—6 vuosi perinpohjin ^perattu. Kaupungista

satamaan

kulkeva

maantie n.s. Lonsin tie

oli

^{myöskin hankala käyttää,} sillä juurikeväisin, jolloin liike kaupungista satamaan ja päinvastoin oli vilkkaimmillaan, kun laivoja rakennettiin ja korjattiin sekä muonitettiin jalastattiinpurjehduskaudeksi,huuhteli nousuvesi usein paikoin yli maan-tien keskeyttäen liikenteen kesken kiireitä. Kaupungista Karin niemeen

johtava tie menetti merkityksensä sitä mukaa kuin

liikkuminen

^veneillä Karilahdella vaikeutui.

Jo 1840-luvulla suunnittelivat kaukonäköisimmät porvaristosta Kari-lahden ja joen uoman ruoppausta, jotta päästäisiin taasen veneillä itse kaupunkiin asti. Silloin arveltiin, lisääntyisi tavarain tuonti meritse

kau-punkiin. Toivottiinpa

ahvenanmaalaistenkin kuuttoineen

saapuvan

lukui-Rauman kanaalin rantaa 1890-luvulla.

sammin Raumalle. Mutta varovaisemmat pelkäsivät ruoppauksen

suuria kustannuksia

^ja varoittivat liiallisesta optimismista

ahvenanmaalaisiin

nähden. Heillä näet oli paljon lyhempi matka Uuteenkaupunkiin ^ja Tur-kuun, jahe olivat niissä kaupungeissa

aikaisemminkin

^saaneet

tavaroistaan

parempia hintoja kuin Raumalla.⁴⁵

Varsinaisen kanaalin

suunnitelman esitti kuvernöörille

^pormestari

In document KAUPUNGIN IV (sivua 77-92)